TT:2007-71 · Työtuomioistuin

Yhtiö oli jättänyt täyttämättä työehtosopimuksen työpalkkoja koskevia velvoitteita ottaessaan käyttöön auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen mukaisen uuden palkkarakenteen. Yhtiön katsottiin rikkoneen tieten työehtosopimusta ja työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Kysymys myös neuvotteluvelvoitteen täyttymisestä ja kanteen tutkimisesta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 71

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Autoalan Keskusliitto ry, Helsinki

Iisalmen Autosompa Oy, Iisalmi

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.10. ja 14.12.2006

Pääkäsittely 1.3.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.2.2000 allekirjoitetussa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §

Työkokonaisuuksien vaativuuden määritys

Mom 1. Työpaikan työkokonaisuudet

Työkokonaisuuksia tarkastellaan työpaikalla vakiintuneen työnsisällön kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkoituksena on selvittää työkokonaisuuksien keskinäiset vaativuudet. Liittojen ohjeena on, että tarkasteltavaksi valitaan riittävä määrä työpaikalla esiintyviä työkokonaisuuksia. Korjaamossa esiintyville työkokonaisuuksille määritetään työnvaativuusryhmä vertaamalla niitä liittojen laatimiin mallitöihin. Mallitöissä on huomioitu kevyen ja raskaan kaluston työt. Kunkin työn vaativuusryhmä määräytyy sen mallityön mukaan mikä lähinnä vastaa vertailtavaa työtä.

Vaativuusryhmän valinta

5 työntekijän ja sitä pienemmissä korjaamoissa käytetään työn vaativuuden määrityksessä kolmea työnvaativuusryhmää (I-III), ellei paikallisesti sovita kuuden (1-6) työnvaativuusryhmän käytöstä.

Yli 5 työntekijän korjaamoissa käytetään työn vaativuuden määrityksessä kuutta työnvaativuusryhmää (1-6), ellei paikallisesti sovita kolmen (I-III) työnvaativuusryhmän käytöstä.

Vaativuusryhmittelyn ajankohta

Työpaikalla tehtävät työkokonaisuudet sijoitetaan vaativuutensa perusteella työnvaativuusryhmiin. Liitot suosittelevat, että määrittely suoritetaan tarvittaessa vuosittain maaliskuussa, ja mahdolliset palkkojen korotukset on toteutettava seuraavan kuukauden aikana.

Soveltamisohje:

Mikäli työn vaativuuden määrittelystä on kulunut yli vuosi, tai merkkiedustuksissa on tapahtunut muutoksia, on luottamusmiehellä tai työntekijöiden edustajalla oikeus vaatia työnvaativuuden määrittelyn suorittamista.

Luottamusmiehellä tai muulla tähän tehtävään valitulla työntekijöiden edustajalla on oikeus osallistua työn vaativuuden määritykseen. Ellei näin tapahdu työnantajan edustaja suorittaa määrityksen yksin.

Henkilöstön edustajalle on annettava riittävä koulutus työnvaativuuden määrittelytavasta.

Työnantajan tulee antaa työntekijöille riittävä selvitys työnvaativuuden määritystavasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 §

Työntekijän palkka

Täysin työkykyinen ja 18 vuotta täyttänyt työntekijä.

Mom. 1. Työntekijän peruspalkka

Työntekijän peruspalkka saadaan lisäämällä henkilökohtainen palkan osuus työntekijän työkohtaiseen palkan osuuteen.

Mom. 2. Työkohtainen palkan osuus

Työntekijän työkohtainen palkan osuus määritetään hänen säännönmukaisesti tekemiensä töiden perusteella. Em. palkan osuuden suuruus määräytyy sen työnvaativuusryhmän työkohtaisen tuntipalkan perusteella, johon kuuluvat työkokonaisuudet edustavat ajallisesti suurinta osuutta tehdyistä töistä.

Soveltamisohje:

Jos jonkin portaan töiden osuus ajallisesti on 50 % tai enemmän ja lisäksi ero seuraavaan portaaseen on 20 % yksikköä tai enemmän, katsotaan ensin mainitun portaan edustavan suurinta osuutta tehdystä työstä.

Mikäli mikään työnvaativuusryhmä ei muodostu ajallisesti suurimmaksi määritetään työnvaativuusryhmä tehtyjen töiden ajallisesti painotetun keskiarvon avulla.

Pyöristyssääntö tällöin on esim. 2,50 = 3 ja 2,49 = 2

Työntekijän suorittamia työkokonaisuuksia tarkastellaan taannehtivasti niin pitkältä ajalta, etteivät kausivaihtelut ja kampanjat vaikuta työntekijän normaalisti suorittamiin töihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mom. 4. Henkilökohtainen palkanosuus

Henkilökohtainen palkanosuus on suuruudeltaan vähintään 5 % ja enintään 30 % työntekijän työkohtaisesta palkanosuudesta.

Henkilökohtainen palkanosuus määritetään työn kannalta merkityksellisten tekijöiden perusteella. Tekijät ovat ammatinhallinta, monitaitoisuus, huolellisuus ja asiakaspalvelu.

Soveltamisohje:

Ammatinhallinta määritetään tarkastelemalla työntekijän taitoa suoriutua työn tekemiseen liittyvistä työskentelytapaa ja työmenetelmää sekä niiden kehittämistä koskevista valintatilanteista.

Monitaitoisuus määritetään arvioimalla työntekijän kykyä ja valmiutta tehdä erilaisia töitä organisaatiossa.

Huolellisuuden määrittelyssä otetaan huomioon ohjeiden noudattaminen, työpaikkajärjestyksen ylläpito sekä tehdyn työn laatu.

Asiakaspalvelua arvioitaessa huomioidaan työntekijän kykyä toimia asiakaspalvelutilanteissa.

Henkilökohtainen palkan osuus määritellään niin pian kuin mahdollista, kuitenkin viimeistään neljän kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Ennen henkilökohtaisen palkan osuuden määritystä työntekijän peruspalkkana käytetään työkohtaista palkan osuutta. Henkilökohtaisen palkan osuuden määrittää työnantajan edustaja. Työntekijöiden edustajalla on oikeus osallistua henkilökohtaisen palkan osuuden määritykseen.

Määrittely tehdään kaikille työpaikan työntekijöille samanaikaisesti. Liitot suosittelevat, että määrittely suoritetaan tarvittaessa vuosittain syyskuussa ja mahdolliset palkkojen muutokset on toteutettava seuraavan kuukauden aikana. Määrittelyssä henkilökohtaisen palkanosuuden prosenttimäärä voi nousta tai laskea.

Soveltamisohje:

Mikäli henkilökohtaisen osuuden määrittelystä on kulunut yli vuosi, tai merkkiedustuksissa on tapahtunut muutoksia, on luottamusmiehellä tai työntekijöiden edustajalla oikeus vaatia henkilökohtaisen osuuden määrittelyn suorittamista.

Työntekijöiden ominaisuuksia tarkastellaan erikseen ammatinhallinnan, monitaitoisuuden, huolellisuuden sekä asiakaspalvelun kannalta.

Määrittelyssä käytetään liittojen laatimaa henkilökohtaisen osuuden keräilytaulukkoa.

Työntekijöiden jakautuminen taulukossa tulee olla sellainen, että jokaisen tekijän osalta noin neljäsosa tulee ylimpään ja alimpaan porrastusryhmään ja loput puolet keskimmäiseen porrastusryhmään.

Työpaikalla käytetään liittojen sopimaa muuntotaulukkoa, jolla taulukon pisteet muutetaan työntekijän henkilökohtaisen palkan osuuden prosentiksi.

Työpaikan työntekijöille prosentteina määritettyjen henkilökohtaisten palkan osuuksien tulee porrastua liittojen ohjeen mukaisesti kuuteen eri prosenttitasoon: noin ¼ kahteen ylimpään ja kahteen alimpaan prosenttien porrastusryhmään ja loput noin puolet, kahteen keskimmäiseen prosenttien porrastusryhmään.

Työntekijälle selvitetään hänen niin halutessaan henkilökohtaisen palkan osuuden määräytymisperusteet.

Pääluottamusmiehelle annetaan selvitys henkilökohtaisten palkan osuuksien porrastuksesta kerran vuodessa (IV neljännes).

Samojen asianosaisten kesken 22.12.2000, 12.12.2002 ja 14.1.2005 tehdyissä alan työehtosopimuksessa ovat edellä olevat kohdat ennallaan.

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Iisalmen Autosompa Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Autoalan Keskusliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

velvoittaa Iisalmen Autosompa Oy:n suorittamaan maksamatta jätettyä, työehtosopimuksen mukaista palkkaa A:lle 1.1.2001 ja 30.9.2004 väliseltä ajalta 5 880,88 euroa ja B:lle 1.1.2001 ja 31.12.2004 väliseltä ajalta 15 099,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 17.8.2005 lukien, ja

velvoittaa Iisalmen Autosompa Oy:n ja Autoalan Keskusliiton yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Luottamusmies ja muut työntekijät riitauttivat 19.11.2002 asian siltä osin kuin palkkarakennetta ei ollut otettu käyttöön oikein ja työnvaativuusryhmittelyä ei ollut tehty. Tämän jälkeen luottamusmies ja yhtiön korjaamopäällikkö olivat käyneet läpi palkkarakenteen vaativuuden määrittelyn. Vaikka työehtosopimuksen edellyttämiä työnkuvauksia ei ollut laadittu, vaan työkokonaisuudet oli määritelty vain otsikkotasolla, olivat luottamusmies ja korjaamopäällikkö yksimielisiä määritysten oikeellisuudesta. Yhtiön toimitusjohtaja oli kieltäytynyt ottamasta määritystä palkanmaksun perusteeksi väittäen määrityksen tapahtuneen virheellisesti.

Luottamusmies lähetti 16.1.2003 uuden kirjeen työntekijäliitolle, jossa hän pyysi apua palkkausasian hoitamiseksi työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Työntekijäliitto lähetti 11.2.2003 työnantajaliitolle kirjeen, jossa se vaati työnantajaliittoa toimimaan siten, että yhtiö noudattaisi työehtosopimusta ja että työntekijöille maksettaisiin korjaamopäällikön ja luottamusmiehen kesken määriteltyjen vaativuusryhmittelyn ja henkilökohtaisen palkkaosuuden mukainen ansio. Samalla vaadittiin palkkasaatavien maksamista takautuvasti 1.5.2000 lukien. Työnantajaliitto ilmoitti vastauksessaan 4.4.2003 yrityksessä käytävän luottamusmiehen kanssa neuvotteluja työnvaativuusryhmittelystä ja ehdotti liittotason neuvottelujen keskeyttämistä, kunnes neuvottelut olivat päättyneet.

Paikallistason neuvottelut eivät edenneet neuvottelujärjestelmän mukaisesti. Yhtiön toimitusjohtaja edellytti luottamusmieheltä 23.4.2003 lähettämässään kirjeessä kommentteja yhtiön laatimaan työnvaativuusluokitukseen. Asiallisiin neuvotteluihin ei kuitenkaan päästy yhtiön edustajasta johtuvasta syystä. Yhtiön laatima työnvaativuusryhmittely ei ollut työehtosopimuksen mukainen, koska muun muassa työnkuvaukset puuttuivat kokonaan.

Luottamusmies oli esittänyt kahdeksaan vaativuusryhmään muutosta. Yhtiö oli lähettänyt muutosesitykset työnantajaliiton tarkistettavaksi. Liitot saivat neuvottelujen pohjaksi korjaamopäällikön käsin kirjoittaman kuvauksen kahdeksasta työstä. Liittojen edustajat tarkistivat kuvaukset. Sovittiin, että työnantajaliitto antaisi yhtiölle ohjeen toteuttaa neljään työkokonaisuuteen muutos. Neuvottelujen yhteydessä työntekijäliitto vaati edelleen palkkasaatavien maksamista taannehtivasti.

Työnantajaliitto lähetti työntekijäliitolle 1.9.2004 kirjeen, jossa pyydettiin yksilöityjä vaatimuksia. Vaatimukset palkkojen maksamisesta korjaamopäällikön ja luottamusmiehen yhdessä laatiman vaativuusryhmittelyn ja henkilökohtaisen palkanosuuden määräyksen mukaisesti oli jo yksilöity neuvottelujen alkuvaiheessa. Kun yhtiö ei edelleenkään maksanut työehtosopimuksen mukaisia palkkoja, luottamusmies edellytti erimielisyysmuistion laatimista. Erimielisyysneuvotteluistakaan ei yhtiön toimitusjohtaja asennoitumisen vuoksi tullut mitään. Kumpikin osapuoli laati erikseen oman erimielisyysmuistionsa.

Työnantajaliitto lähetti 28.9.2005 työntekijäliittoon kirjeen, johon oli liitetty Iisalmessa 29.8.2005 laadittu pöytäkirja. Työnantajaliitto katsoi erimielisyyden sovituksi paikallisesti. Pöytäkirjan mukaan ehdotetut muutokset työvaiheiden luokitteluun oli kokouksessa hylätty yksimielisesti. Tätä riita-asiaa ei ole kuitenkaan paikallisesti sovittu. Kokoukseen osallistunut työntekijä ei enää vuonna 2005 ollut luottamusmies eikä hänellä ollut toimivaltuutta sopia asiaa A:n ja B:n puolesta. Ilmoitettu sopimus ei ollut täyttänyt paikallisen sopimisen ehtoja, minkä työntekijäliitto ilmoitti työnantajaliitolle kirjeellä 4.10.2005.

A:lle ja B:lle on maksettu palkka kerran kuukaudessa. Palkka perustuu tuntipalkkaan. Työehtosopimuksen mukainen kerroin muunnettaessa tuntipalkka kuukausipalkaksi oli 165,8 viikkotyöajan ollessa 37,5 tuntia. A:n oikea työnvaativuusryhmä on ollut kolme ja henkilökohtaisen palkanosuuden määrä on ollut 20 prosenttia. B on tehnyt 40 tuntista työviikkoa. Hänen osaltaan työehtosopimuskerroin on 176,1. B:n työnvaativuusryhmä on ollut neljä ja henkilökohtaisen palkanosuuden määrä 30 prosenttia. Iisalmi kuului II paikkakuntakalleusluokkaan. A:n ja B:n palkkasaatavat on laskettu heille kulloinkin maksettavaksi kuuluneen työehtosopimuksen taulukkotuntipalkan perusteella muuntaen tuntipalkka kuukausipalkaksi edellä mainittuja kertoimia käyttäen. Työehtosopimuksen maksettavaksi edellyttämiä palkkoja on verrattu siihen, mitä yhtiö heille todellisuudessa on maksanut. Yhtiön tulee siten maksaa A:lle ja B:lle työehtosopimuksen mukaisen palkan ja maksetun palkan välinen erotus.

AUTOALAN KESKUSLIITON VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä sekä Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan Autoalan Keskusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Palkkarakenne 2000 palkanasetantajärjestelmä tuli ottaa käyttöön 1.5.2000. Uudesta järjestelmästä sopiessaan liitot perustivat työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n mukaisen erityisen ylläpitotyöryhmän, jonka tehtäväksi annettiin palkkarakenteesta kouluttamisen ja ohjauksen lisäksi ratkaista palkkarakenteeseen liittyviä erimielisyyksiä. Tarkoituksena oli toisin sanoen se, että palkkarakenteeseen liittyvät ja erityisosaamista edellyttävät palkkarakennekysymykset ratkaistaisiin liittojen varsinaisista muistioneuvotteluista erillään.

Paikallisella tasolla tapahtuva päätöksenteko jäi työnantajan suoritettavaksi. Luottamusmiehellä tai muulla tähän tehtävään valitulla työntekijöiden edustajalla on työehtosopimuksen 7 §:n soveltamisohjeen mukaan oikeus osallistua työn vaativuuden määritykseen. Paikallisille osapuolille jää työehtosopimuksen mukaan oikeus sopia myös yhdessä työn vaativuuteen perustuvista määrittelyistä.

Henkilökohtaisen palkan osuuden määrittely paikallisella tasolla jää samalla tavalla työnantajan päätettäväksi ja työnantajan vastuulle. Työntekijöiden edustajilla on työehtosopimuksen 8 §:n mukaan kuitenkin oikeus osallistua myös henkilökohtaisen palkan osuuden määritykseen.

Autoalan Keskusliiton tietoon oli 11.2.2003 tullut ensimmäisen kerran se, että Iisalmen Autosompa Oy:n työntekijät ovat riitauttaneet yhtiön tekemän työnvaativuusarvioinnin. Työnantajaliitto oli heti tämän jälkeen tiedottanut kirjeellä 24.3.2002 asiasta Iisalmen Autosompa Oy:lle ja yhtiö oli 8.7.2003 toimittanut yhtiössä syntyneen vaativuusarvioinnin työnantajaliitolle. Työnantajaliitto oli 14.8.2003 ehdottanut yhtiölle kahdeksan erimielisyyttä aiheuttaneen kohdan tarkistamista. Yhtiö oli tämän jälkeen laatinut siltä pyydetyt työnkuvaukset ja ne on toimitettu työnantajaliitolle joulukuussa 2003. Käsin kirjoitetut vaativuusryhmäkuvaukset oli toimitettu Metallityöväen Liitolle 13.2.2004. Työntekijäliitto oli ilmoittanut pian tämän jälkeen, että neljää eri työnvaativuusryhmää tulisi vielä muuttaa. Luettelo oli antanut käsityksen, jonka mukaan ainoastaan yhtä työnvaativuusryhmää olisi muutettu.

Työntekijäliiton näkemykset oli toimitettu Iisalmen Autosompa Oy:lle ja yhtiöltä on 6.9.2004 tullut kirje, jonka liitteenä on ollut 3.9.2004 laadittu muistio liitteineen. Yhtiön toimitusjohtajan allekirjoittamassa muistiossa selostettiin ryhmittely ja siinä tapahtuneet muutokset. Yhtiö oli palannut uudestaan palkkarakenneasiaan 8.11.2004. Yhtiöstä tulleen sähköpostiviestin liitteenä oli ollut suoritettuja luokitusmuutoksia selostava muistio, jonka mukaan neljä luokitusta olisi nostettu vaativuustasoltaan ylemmäksi ja neljä luokitusta olisi säilytetty ennallaan.

Liitot olivat alkuvuonna 2005 palanneet kolmeen mahdollisesti puuttuvaan työnvaativuusryhmän muuttamista koskevaan esitykseen. Työnantajaliitto oli yhdessä työntekijäliiton kanssa ehdottanut yhtiölle, että muutokset toteutettaisiin ja otettaisiin tarpeen vaatiessa huomioon myös asianomaisten työntekijöiden palkassa. Lisäksi molemmat liitot olivat ehdottaneet, että työnvaativuusarviointi käytäisiin työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla läpi maaliskuussa 2005. Työnantajaliittoon oli toukokuussa 2005 saapunut yhtiössä syntyneitä muistioita. Kaikki muistiot 15. ja 18.4. sekä 19.5.2005 olivat yhtiön ja sen työntekijöiden yhteisesti allekirjoittamia. Työnantajaliitolle muodostui perusteltu käsitys siitä, että asiasta on päästy ainakin suurimmalta osaltaan sopuun paikallisesti. Jäljennökset muistioista on toimitettu 9.6.2005 työntekijäliittoon.

Työnantajaliitto on reagoinut kaikkiin sille esitettyihin selvitys- ja neuvottelupyyntöihin asianmukaisesti. Työntekijäliitto on itse jättänyt käyttämättä hyväksi työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaisen selvitys- ja ratkaisumenettelyn. Työnantajaliitolle on vuonna 2005 saapunut paikallisella tasolla laadittu pöytäkirja, joka ainakin pöytäkirjan ulkonaisen muotonsa perusteella on ollut pätevä ja riittävä työnvaativuusluokittelua koskevan riidan käsittelyn lopettamiseksi. Työntekijäliitto ei ollut esittänyt työnantajaliitolle asianmukaisia ja perusteltuja näkemyksiä siitä, miksi mainittu 29.8.2005 laaditulla pöytäkirjalla ei olisi sen sisällöstä ilmeneviä oikeusvaikutuksia. Työnantajaliitto ei näillä perusteilla ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

IISALMEN AUTOSOMPA OY:N VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Iisalmen Autosompa Oy on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä sekä Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan Iisalmen Autosompa Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Iisalmen Autosompa Oy on osaltaan yhtynyt siihen, mitä Autoalan Keskusliitto on esittänyt kanteen tutkimisen edellytyksistä ja velvollisuudesta käsitellä asia palkkarakennetyöryhmässä samoin kuin liiton muutoinkin vastauksessaan esittämään.

Yhtiössä on vuodesta 2000 lähtien ollut työehtosopimuksen mukainen töiden vaativuusryhmittely. Vuosittain on laadittu työvaihekuvaukset ja määritelty niiden vaativuusluokat. Kahdeksaan kohtaan on muutosehdotuksia. Niistä neljä on hyväksytty vuonna 2004 ja neljä hylätty. Vuonna 2005 tehtiin muutosehdotuksia, jotka hylättiin. Luettelo työvaiheista vuonna 2006 on yksimielisesti hyväksytty. Kaikki työnvaativuuden muutosehdotukset on siten käsitelty ja niistä on tehty päätökset. Työnvaativuusryhmitykset on yhtiössä määritelty aikaperusteisesti lukuun ottamatta seitsemää kuukautta, jolloin yhtiössä on ollut käytössä asiakkaiden veloitukseen perustuva luokitus. Tuolloinkin hinnan ja ajankäytön korrelaatio on ollut siinä määrin korkea, että mahdolliset erot palkkauksessa ovat olleet vailla merkitystä.

Myöhemmin kaikista työvaiheista on laadittu työnkuvaukset riippumatta siitä, onko työvaiheen vaativuudesta ollut erimielisyyttä vai ei.

Työnantaja on vuosittain määrittänyt jokaiselle yhtiön työntekijälle henkilökohtaisen palkanosuuden. Kukaan asentajista ei ole halunnut muutosta henkilökohtaisen palkanosuuden prosenttiin. Luottamusmies ei ole halunnut edes keskustella työntekijöiden henkilökohtaisesta palkanosuudesta. Työehtosopimuksen mukaan työnantaja määrittää henkilökohtaisen palkanosuuden. Työntekijöiden edustajalla on halutessaan oikeus osallistua henkilökohtaisen osuuden määritykseen, mutta ei päätöksenteko-oikeutta. Ihannejakauma 25 prosenttia/50 prosenttia/25 prosenttia ei ole voinut täysin toteutua, koska henkilökunnan määrä on vaihdellut eikä määrä ole aina ollut neljällä jaollinen. Työntekijöiden henkilökohtaisen palkanosuuden jakauma on yhtiössä ollut joka tapauksessa työehtosopimuksen tavoitteiden mukainen.

Yhtiön korjaamopäällikkö ei ole laatinut kantajan esittämää työnvaativuusryhmittelyä. Kyseinen asiakirja on asentaja C:n laatima harjoitelma eikä sillä siten ole mitään merkitystä asiassa.

B:lle ja A:lle maksetut palkat ovat kaikilta osiltaan olleet työehtosopimuksen vaatimukset täyttäviä. Yhtiö on tehnyt kaikki työnantajaliiton esittämät muutokset. Sen sijaan yhtiö ei ole voinut suostua työehtosopimuksen vastaisiin vaatimuksiin työntekijöiden työnvaativuusryhmän takautuvasta korottamisesta.

Asiaa koskeneet erimielisyydet on sovittu paikallisesti 29.8.2005.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Autoalan Keskusliitto ja Iisalmen Autosompa Oy ovat vaatineet, että Metallityöväen Liiton kanne jätetään tutkimatta. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaisen palkkarakenteen ylläpitotyöryhmän tehtäväksi annettiin paikallisella tasolla olevien neuvottelujen loppuunsaattaminen ratkaisemalla palkkarakenteeseen liittyvät erimielisyydet. Erimielisyydet Iisalmen Autosompa Oy:ssä olisi tullut saattaa täysilukuisen työryhmän ratkaistavaksi, koska sillä oli oikeus päättää lopullisesti erimielisyyksien kohteena olevat asiat. Työntekijäliitto kuitenkin katkaisi 17.8.2005 neuvottelut eikä työryhmän työtä saatettu loppuun. Asia oli siten jätettävä neuvotteluvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi työtuomioistuimessa tutkimatta.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan (2003-2004) 6 §:n mukaan palkkarakenteen ylläpitoryhmä muun muassa ohjeistaa ja antaa koulutusta palkkarakenteesta, kehittää palkkarakennetta ja valvoo sen käyttöä työpaikoilla ja ratkoo palkkarakenteeseen liittyviä erimielisyyksiä. Työryhmän toimivaltaan ei työehtosopimuksen mukaan kuulu määrätä seuraamuksia työehtosopimuksen rikkomisesta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Erimielisyys

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Iisalmen Autosompa Oy täyttänyt työehtosopimuksen työpalkkoja koskevat velvoitteet ottaessaan käyttöön auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen mukaisen uuden palkkarakenteen.

Metallityöväen Liiton mukaan työnantaja on sijoittanut työt vaativuusryhmiin virheellisesti ja ilman, että työntekijöiden edustajalla olisi ollut oikeutta osallistua vaativuuden määrittelyyn. Työnantaja ei myöskään ollut täyttänyt tähän liittyvää koulutusvelvoitettaan. Työkokonaisuuksia ei ollut tarkasteltu riittävän pitkältä ajalta niin, että esimerkiksi kausivaihtelut eivät olisi vaikuttaneet työntekijöiden normaalisti suorittamiin töihin. Yhtiö ei ollut käyttänyt työkohtaista palkan osuutta määrittäessään perusteena työhön käytettyä aikaa vaan asiakkaalta työstä perittyä veloitushintaa. Myöskään henkilökohtaista palkanosuutta ei ollut määritetty työehtosopimuksen asettamissa raameissa ja työehtosopimuksen edellyttämää vuorovaikutusta noudattaen. Metallityöväen Liiton mukaan työnantajan työehtosopimuksen vastaisen menettelyn seurauksena eräiden asentajien palkat olivat jääneet alle työehtosopimuksessa sovitun vähimmäistason.

Todistajat

Kantajan nimeäminä todistajina on kuultu työntekijäliiton työehtosihteeri D:tä, työsuojelusihteeri E:tä ja korjaamopäällikkö F:ää sekä todistelutarkoituksessa autonasentajia B:tä ja G:tä. Työnantajaliiton nimeäminä todistajina asiassa on kuultu työnantajaliiton silloista asiamiestä H:ta ja varatoimitusjohtaja I:tä.

Työkokonaisuuksien vaativuuden määrittely

Esitetty selvitys osoittaa, että Iisalmen Autosompa Oy:n korjaamopäällikkö oli yhdessä luottamusmiehen kanssa vuonna 2000 laatinut työntekijäkohtaisen vaativuusryhmittelyn ja palkan henkilökohtaisen osuuden määrittelyn. Työnantaja ei kuitenkaan ollut hyväksynyt sitä sellaisenaan palkkauksen perusteeksi, vaan oli yksipuolisesti ja ilman työntekijäpuolen myötävaikutusta laatinut uuden vaativuusryhmittelyn ja määritellyt uudelleen myös palkan henkilökohtaisen osuuden. Työnantaja ei kuitenkaan ole antanut työntekijöille selvitystä työn vaativuuden määritystavasta. Iisalmen Autosompa Oy:ssä on vasta vuonna 2005 perustettu työryhmä korjaamokohtaisen vaativuusmäärittelyn suorittamiseksi. Työntekijöiden myötävaikutusmahdollisuuksien epääminen on rikkonut työehtosopimusta.

Työkohtaisen palkan osuuden määrittely perustuu työehtosopimuksen mukaan työntekijän säännönmukaisesti tekemiin töihin ja hänen niihin käyttämäänsä aikaan. Työkohtaisen palkan osuuden suuruus määräytyy sen työnvaativuusryhmän työkohtaisen tuntipalkan perusteella, johon kuuluvat työkokonaisuudet edustavat ajallisesti suurinta osuutta tehdyistä töistä. Iisalmen Autosompa Oy on myöntänyt, että se oli käyttänyt noin seitsemän kuukauden ajan palkan määräytymisperusteena aikaosuuden asemesta asiakkaalta eri työtehtävistä veloitettua hintaa. Tämä menettely on ollut ristiriidassa työehtosopimuksen määräysten kanssa.

Työkokonaisuuksia tulee tarkastella taannehtivasti niin pitkältä ajalta, etteivät kausivaihtelut tai kampanjat vaikuta työntekijän normaalisti suorittamiin töihin. Työehtosopimuksessa ei ole tätä täsmällisemmin määritelty, kuinka pitkän tarkastelujakson tulee olla. Iisalmen Autosompa Oy:ssä asiasta on keskusteltu ja muistion 15.4.2005 mukaan saavutettu paikallisesti yhteisymmärrys siitä, että helmikuu 2005 käy seuranta-ajaksi. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole selvitetty, kuinka pitkältä ajanjaksolta työkokonaisuuksia oli tätä ennen tarkasteltu. Kuitenkaan ei ole väitetty, että kausivaihtelut tai lyhytaikaiset kampanjat tai muut vastaavat seikat olisivat käytettynä seuranta-aikana merkittävästi vaikuttaneet työn vaativuuteen. Yhtiön ei ole näiltä osin näytetty rikkoneen työehtosopimusta.

Henkilökohtaisen palkanosuuden määrittely

Työnantaja määrittelee työntekijän henkilökohtaisen palkanosuuden. Työntekijöiden edustajalla on oikeus osallistua määritykseen, jossa työntekijöiden ominaisuuksia tarkastellaan erikseen ammatinhallinnan, monitaitoisuuden, huolellisuuden ja asiakaspalvelun kannalta. Tällöin työntekijöiden jakauman tulee olla sellainen, että jokaisen osatekijän osalta noin neljäsosa tulee ylimpään ja alimpaan porrastusryhmään ja loput puolet keskimmäiseen porrastusryhmään. Henkilökohtaisen osuuden suuruus vaihtelee 5 ja 30 prosentin välillä.

Yhtiön esittämän selvityksen mukaan se on henkilökohtaisia osuuksia määritellessään tarkastellut työehtosopimuksen mukaisia ominaisuuksia, mutta henkilökohtaisten osuuksien suuruudet eivät ole aina vastanneet työehtosopimuksen edellyttämää työntekijöiden jakautumista eri porrastusryhmiin. Tämä on johtunut osin työntekijöiden lukumäärästä, joka ei ole ollut neljällä jaollinen, mutta vuosina 2001 ja 2003 myös siitä, että määrittely on tehty työehtosopimuksen vastaisesti. Näinä vuosina, jolloin yhtiön palveluksessa on sen oman selvityksen mukaan ollut kahdeksan asentajaa, heistä kaksi on sijoittunut alimpaan porrastusryhmään, yksi ylimpään ja loput viisi keskimmäiseen porrastusryhmään. Henkilökohtaiset osuudet on määritelty varaamatta henkilöstön edustajalle mahdollisuutta siihen osallistua. Näiltä osin työnantaja on rikkonut työehtosopimusta.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työehtosopimukseen sisältyy selkeät määräykset työntekijöiden edustajien oikeudesta osallistua työn vaativuuden ja henkilökohtaisen palkan osuuden määritykseen ja saada tehtävän edellyttämää koulutusta. Työnantaja on ollut velvollinen huolehtimaan siitä, että tämä mahdollisuus työntekijöiden edustajan niin halutessa myös toteutuu. Tämän yhtiö on kuitenkin laiminlyönyt.

Auto- ja konekorjaamoalan palkkausjärjestelmä perustuu siihen, että eri työnvaativuusryhmissä määritetään työntekijöiden aikaosuudet ja tämän perusteella määritetään työntekijöiden työnvaativuusryhmät. Veloitushintojen käyttäminen aikaosuuksien asemesta on selvästi työehtosopimuksen vastaista.

Työehtosopimuksen mukaan palkan henkilökohtaiset osuudet tulee määritellä niin, että työntekijöistä noin neljäsosa tulee ylimpään ja alimpaan ryhmään ja loput puolet keskimmäiseen ryhmään. Työnantajalla ei ole vuosina 2001 ja 2003 ollut perusteita tästä periaatteesta poiketa.

Menetellessään edellä todetuin tavoin Iisalmen Autosompa Oy on työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Palkkasaatavat

Kanteessa on vaadittu Iisalmen Autosompa Oy:n velvoittamista suorittamaan Esa A:lle ja B:lle työehtosopimuksen mukaisen palkan ja maksetun palkan välinen erotus. Vaatimukset on perustettu siihen, että A:n oikea työnvaativuusryhmä on ollut 3 ja B:n 4 ja että A:n palkan henkilökohtainen osuus on ollut 20 prosenttia ja B:n 30 prosenttia.

Iisalmen Autosompa Oy on kiistänyt kanteessa esitetyt suoritusvaatimukset sekä perusteeltaan että määrältään. Yhtiö on esittänyt erittelyn A:n ja B:n vuosittain tekemistä töistä. A:lle palkka oli maksettu vuosina 2001-2003 sen mukaan, että hänen työnvaativuusryhmänsä oli 1 ja vuonna 2004 työnvaativuusryhmä oli 2. A:n palkan henkilökohtainen osuus oli kyseisinä vuosina 15 prosenttia. Vastaavasti B:n työnvaativuusryhmä vuosina 2001-2003 oli 2 ja henkilökohtainen osuus 20 prosenttia, vuonna 2004 työnvaativuusryhmä oli 3 ja henkilökohtainen osuus 25 prosenttia sekä vuonna 2005 työnvaativuusryhmä oli 2 ja henkilökohtainen osuus 25 prosenttia.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan jos velvollisuus suoritukseen riippuu saman pykälän ensimmäisessä momentissa tarkoitetun riidan ratkaisusta, työtuomioistuin voi samalla käsitellä ja ratkaista sitä koskevan kanteen. Jollei työtuomioistuin katso voivansa ratkaista tällaista vaatimusta, on asianosainen osoitettava nostamaan kanne toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

Metallityöväen Liiton työehtosopimuksen rikkomista koskevien vaatimusten ratkaisemiseksi työtuomioistuimella ei ole ollut tarvetta ottaa kantaa siihen, onko Iisalmen Autosompa Oy:n B:lle ja A:lle maksama palkka täyttänyt työehtosopimuksen vähimmäisvaatimukset. Esitetyn suoritusvaatimuksen ratkaiseminen ei siten ole ollut edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla sidoksissa työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvan riidan ratkaisemiseen. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo, ettei se voi tämän kanteen yhteydessä tutkia suoritusvaatimusta. B:n, A:n ja Iisalmen Autosompa Oy:n tulee pyrkiä ensisijaisesti keskenään selvittämään mahdollisten saatavien oikea määrä. Jos heidän välillään asiaa ei pystytä ratkaisemaan, se voidaan saattaa erikseen kanteella toimivaltaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Metallityöväen Liitto on ensimmäisen kerran ottanut yhteyttä Autoalan Keskusliittoon Iisalmen Autosompa Oy:n palkkauserimielisyysasiassa syyskuussa 2002. Seuraavan kerran kantajaliitto on helmikuussa 2003 vaatinut työnantajaliitolta toimenpiteitä Iisalmen Autosompa Oy:n asiassa. Autoalan Keskusliitto ryhtyi toimenpiteisiin, jotka johtivat keskusliiton vastauksessa selvitettyihin tarkistuksiin. Kuitenkin vielä vuonna 2005 yhtiön noudattamassa palkan määrittämistavassa oli edelleen Metallityöväen Liiton ilmoittamia puutteita.

Työehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin mukaan työehtosopimukseen osallisen yhdistyksen katsotaan laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, mikäli selvää ja riidatonta työehtosopimuksen määräystä ei ole sovellettu työehtosopimukseen osallisten yhdistysten yksimielisen kannan mukaisesti eikä väärää soveltamista olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjata, kun se on tullut yhdistyksen tietoon.

Iisalmen Autosompa Oy:n torjuva suhtautuminen työntekijäpuolen esityksiä ja palkkauksen korjausvaatimuksia kohtaan on ollut omiaan vaikeuttamaan Autoalan Keskusliiton mahdollisuuksia saada jäsenyrityksensä noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä. Keskusliiton olisi kuitenkin työtuomioistuimen mielestä tullut tapahtunutta tehokkaammin vaikuttaa siihen, että yhtiö täyttää velvoitteensa. Kun yhtiö ei vielä lähes kolme vuotta asiaan liittyneiden ensimmäisten yhteydenottojen jälkeen ollut saattanut palkkausjärjestelmäänsä kaikilta osin työehtosopimuksen mukaiseksi, Autoalan Keskusliiton on katsottava laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Iisalmen Autosompa Oy ja Autoalan Keskusliitto ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 18.103,63 euroa. Yhtiö on paljoksunut vaatimuksen määrää, mutta Autoalan Keskusliitto on myöntänyt sen kohtuulliseksi.

Työtuomioistuimelle on esitetty eritelty lasku asian ajamiseksi suoritetuista toimenpiteistä ja aiheutuneista kustannuksista. Ottaen huomioon asian laatu ilmoitettuja toimenpiteitä on pidettävä tarpeellisina ja niistä vaadittua korvausta kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8 ja 10 §:n nojalla Iisalmen Autosompa Oy:n ja Autoalan Keskusliiton maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa, yhtiön työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 4.000 euroa ja Autoalan Keskusliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2.000 euroa.

Metallityöväen Liiton suoritusvaatimus jätetään tutkimatta.

Iisalmen Autosompa Oy ja Autoalan Keskusliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 18.103,63 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suviranta, Forsström, Etu-Seppälä, Vuorio ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.