Labor court dismissed claim that a supplementary agreement was a public service collective agreement.

Kanteessa oli vaadittu virkaehtosopimukseksi väitettyyn asiakirjaan sisältyvän määräyksen oikean tulkinnan vahvistamista ja vastaajan tuomitsemista hyvityssakkoon virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta Näiden vaatimusten tutkiminen kuuluu työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuimen toimivaltaan. Kysymys siitä, oliko kanteessa tarkoitettua asiakirjaa pidettävä virkaehtosopimuksena vai ei, oli kanteen hyväksymistä tai hylkäämistä koskevana asiakysymys eikä oikeudenkäynnin edellytyksiä koskeva kysymys, joten työtuomioistuimen toimivaltaa koskeva oikeudenkäyntiväite hylättiin.

Rajavartiolaitoksen henkilöstön uudesta palkkausjärjestelmästä tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen ohessa tehdyssä allekirjoituspöytäkirjaksi nimetyssä asiakirjassa rajavartiolaitoksen esikunta oli sitoutunut korvaamaan sopimuksen allekirjoittaneille palkansaajajärjestöille sellaiset kustannusvaikutuksia aiheuttaneet järjestelyt, joita mahdollisesti myönnetään sopimuksen myöhemmin tehneille järjestöille. Allekirjoituspöytäkirjaan otettu sen oikeudellista luonnetta koskeva määräys osoitti, ettei osapuolten tarkoituksena ollut aikaansaada virkaehtosopimusta, eikä pöytäkirja ollut muutoinkaan tullut voimaan virkaehtosopimuksen oikeusvaikutuksin. Rajavartiolaitoksen esikunnan menettely ei siten ollut kohdistunut virkaehtosopimukseen eikä se siten ollut syyllistynyt virkaehtosopimuksen tieten rikkomiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 66

KANTAJA

Suomen Konepäällystöliitto - Finlands Maskinbefälsförbund ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen ym.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.1.2007

Pääkäsittely 27.2.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n, Suomen Konepäällystöliitto ry:n sekä Valtion Yhteisjärjestö VTY ry:n välillä solmitun rajavartiolaitoksen henkilöstön palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 2005-2007 allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

11 § Heijastusvaikutukset

Jos joku tai jotkut rajavartiolaitoksen hallinnonalan järjestöt yhtyvät tähän sopimukseen myöhemmin tai tekevät uuden sopimuksen sopimuskautta koskevan virkaehtosopimuksen uudesta palkkausjärjestelmästä, sitoutuu rajavartiolaitoksen esikunta korvaamaan tämän sopimuksen allekirjoittaneille järjestöille tähän sopimukseen myöhemmin yhtyneelle/yhtyneille taikka uuden sopimuksen myöhemmin tehneelle järjestölle/järjestöille mahdolliset myönnetyt sopimuksentekoon vaikuttaneet ylimääräiset kustannusvaikutuksia aiheuttaneet sopimusmääräykset tai muut vastaavat järjestelyt järjestön jäsenmäärään suhteutettuna täysimääräisesti.

12 § Pöytäkirjan voimassaolo

Tämä pöytäkirja on voimassa allekirjoittamisestaan lukien ja on voimassa kuten tämän pöytäkirjan 1 §:n 1 momentissa mainittu tarkentava virkaehtosopimus.

Tämä pöytäkirja ei ole voimassa virkaehtosopimuksena, mutta ilmaisee osapuolten yksimielisen käsityksen pöytäkirjassa käsitellyistä asioista.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa rajavartiolaitoksen esikunnan rikkoneen tarkentavan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 11 §:ää laiminlyödessään korvata täysimääräisesti Suomen Konepäällystöliiton jäsenille Rajavartioliitto ry:n ja rajavartiolaitoksen esikunnan välisen tarkentavan virkaehtosopimuksen tekemisestä sekä Juko ry:n yhtymisestä rajavartiolaitoksen hallinnonalaa koskeviin tarkentaviin virkaehtosopimuksiin aiheutuneet, sopimuksen tekoon vaikuttaneet ylimääräiset kustannusvaikutukset,

velvoittaa valtion maksamaan Suomen Konepäällystöliitolle hyvityssakkoa virkaehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien tieten rikkomisesta ja

velvoittaa valtion korvaamaan Suomen Konepäällystöliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Tausta

Rajavartiolaitoksen henkilöstön uudesta palkkausjärjestelmästä saavutettiin neuvottelutulos 15.12.2004. Tuolloin neuvottelutuloksen varmensivat rajavartiolaitoksen esikunta, Valtion Yhteisjärjestö VTY ry ja Suomen Konepäällystöliitto. Rajavartioliitto ry erosi alkuvuodesta 2005 Palkansaajajärjestö Pardia ry:n jäsenyydestä ja Palkansaajajärjestö Pardia ry allekirjoitti uutta palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen sekä siihen liittyvän allekirjoittamispöytäkirjan yhdessä Suomen Konepäällystöliiton ja Valtion Yhteisjärjestö VTY ry:n kanssa.

Rajavartioliitto ry:n ja rajavartiolaitoksen esikunnan välillä syntyi tarkentava hallinnonalakohtainen virkaehtosopimus niiden hyväksyttyä valtakunnansovittelijan 28.6.2005 tekemän sovintoehdotuksen. Hyväksytyn sovintoehdotuksen mukaan uutta palkkausjärjestelmää sovelletaan Rajavartioliiton jäseniin 1.7.2005 alkaen. Lisäksi kyseisessä hyväksytyssä sovintoehdotuksessa oli palvelussuhteen ehtoihin liittyviä uusia kustannusvaikutuksia aiheuttaneita määräyksiä.

Rajavartiolaitoksen esikunta antoi 30.9.2005 määräyksen, jonka mukaan valtakunnansovittelijan 28.6.2005 tekemän sovintoehdotuksen aiheuttamat edellä todetun allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n mukaiset heijastusvaikutukset toteutetaan rajavartiolaitoksessa pöytäkirjan allekirjoittaneille järjestöille siten, että valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen kohtia 3, 4, 5 ja 6 sovelletaan kaikkiin Palkansaajajärjestö Pardia ry:n sekä Valtion Yhteisjärjestö VTY ry:n ja Suomen Konepäällystöliiton jäseniin. Tämä rajavartiolaitoksen esikunnan määräys antoi esikunnan oman ilmoituksen mukaan heijastusvaikutuksena Pardia ry:n jäsenille 2,0 prosenttia, VTY ry:n jäsenille 1,5 prosenttia ja Suomen Konepäällystöliiton jäsenille 1,1 prosenttia lisää varallisuutta alkuperäiseen uutta palkkausjärjestelmää koskevaan tarkentavaan virkaehtosopimukseen verrattuna.

Juko ry yhtyi 13.7.2005 rajavartiolaitoksen hallinnonalaa koskeviin tarkentaviin virkaehtosopimuksiin. Rajavartiolaitoksen esikunta päätti 9.11.2005, että myös Juko ry:n jäseniin heijastetaan sovintoehdotuksen mukaiset tarkennukset 1.7.2005 lukien. Heijastusvaikutus toi Juko ry:n jäsenille 0,8 prosentin varallisuuden lisäyksen.

Sopimusmääräyksen toteuttaminen

Rajavartiolaitoksen henkilöstön uutta palkkausjärjestelmää koskevan neuvottelutuloksen varmentamisen yhteydessä oli allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n heijastusvaikutuksia koskeva teksti jo samassa muodossa kuin myöhemmin hyväksytyssä allekirjoituspöytäkirjassa. Neuvottelutuloksen varmentamisen yhteydessä työnantajan edustajat korostivat heijastuspykälän tarkoittavan sitä, että mikäli tulevan sopimuksen ulkopuolelle jäävien yhdistysten toiminta saa aikaan niiden jäsenille enemmän varallisuutta, korvataan se neuvottelutuloksen hyväksyneille itsenäisille sopijaosapuolille, jokaiselle erikseen täysimääräisenä. Tämä vastasi myös kantajaliiton edustajien näkemystä.

Rajavartiolaitoksen esikunnan määräyksellä 30.9.2005 (2104/17/2005) on toteutettu valtakunnansovittelijan 28.6.2005 tekemän sovintoehdotuksen kohtien 3, 4, 5 ja 6 aiheuttamat kustannusvaikutukset ja allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n ns. heijastusvaikutukset siten, että em. sovintoehdotuskohtien kustannusvaikutus on ollut yhteensä 1,5 prosenttia ja se on jaettu eri järjestöjen jäsenille edellä kuvatulla tavalla. Kantajaliiton jäsenten osuus varallisuuden lisäyksestä on jäänyt 1,1 prosenttiin, joka on 0,4 prosenttia pienempi kuin kustannusvaikutus keskimäärin. Vastaavasti Pardia ry:n jäsenten osuus on ollut 2 prosenttia eli 0,5 prosenttia suurempi kuin kustannusvaikutus keskimäärin.

Rajavartiolaitoksen esikunnan määräyksellä 30.9.2005 ei ole täysimääräisesti toteutettu allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n heijastusvaikutuksia kantajaliiton jäseniin nähden.

Juko ry:n yhtyminen

Juko ry:n yhtyminen 13.7.2005 rajavartiolaitoksen hallinnonalaa koskeviin tarkentaviin virkaehtosopimuksiin tuotti Juko ry:n jäsenille ylimääräistä varallisuutta 0,8 prosenttia, koska rajavartiolaitos ulotti syksyllä 2005 heijastusvaikutuksien lisäetuudet koskemaan myös Juko ry:tä. Koska Juko ry ei ollut allekirjoituspöytäkirjan 22.4.2005 allekirjoittajajärjestö, se ei ole oikeutettu kyseisiin heijastusvaikutuksiin. Näin ollen Juko ry:n jäsenten saamaa 0,8 prosentin ylimääräistä varallisuusetua tulee pitää allekirjoituspöytäkirjan 11 §:ssä tarkoitettuna eränä ja se on sopimuksen mukaisesti heijastettava pöytäkirjan allekirjoittajajärjestön jäsenille.

Virkaehtosopimuksen rikkominen

Rajavartiolaitoksen esikunta on tietoisesti laiminlyönyt korvata täysimääräisesti kantajaliiton tarkentavaan virkaehtosopimukseen sidotuille jäsenille Rajavartijaliitto ry:n ja rajavartiolaitoksen esikunnan välisen virkaehtosopimuksen tekemisestä sekä Juko ry:n yhtymisestä hallinnonalakohtaiseen tarkentavaan virkaehtosopimukseen syntyneiden ylimääräisten kustannusten heijastusvaikutukset.

Allekirjoituspöytäkirjan oikeudellinen luonne

Allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n 1 momentin mukaan pöytäkirja on voimassa allekirjoittamisestaan lukien kuten pöytäkirjan 1 §:n 1 momentissa mainittu tarkentava virkaehtosopimus. Allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n 2 momentissa sen sijaan on todettu, että pöytäkirja ei ole voimassa virkaehtosopimuksena, mutta ilmaisee osapuolten yksimielisen käsityksen pöytäkirjassa käsitellyistä asioista.

Allekirjoituspöytäkirja täyttää valtion virkaehtosopimuslain virkaehtosopimukselta edellyttämät muotomääräykset ja tarkentava virkaehtosopimus ja sen allekirjoituspöytäkirja muodostavat yhdessä virkaehtosopimuskokonaisuuden. Lisäksi valtiovarainministeriö on valtion neuvotteluviranomaisena hyväksynyt rajavartiolaitoksen hallinnonalaa koskevan neuvottelutuloksen, joka on sisältänyt sekä tarkentavan virkaehtosopimuksen että allekirjoituspöytäkirjan.

Allekirjoituspöytäkirjan 11 §:ää on joka tapauksessa tulkittava siten, että rajavartiolaitoksen esikunta on sitoutunut saattamaan heijastusvaikutukset voimaan virkaehtosopimusvaikutuksin.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on ensisijaisesti vaatinut, että työtuomioistuin jättää kanteen tutkimatta. Toissijaisesti valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut, että se hylätään. Lisäksi valtiovarainministeriö on vaatinut, että Suomen Konepäällystöliitto ry velvoitetaan korvaamaan valtion oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Oikeudenkäyntiväitteen perustelut

Kantajan vaatimus perustuu rajavartiolaitoksen uuden palkkausjärjestelmän käyttöönottamisesta tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen yhteydessä laaditun allekirjoituspöytäkirjan 11 §:ään. Allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n 2 momentin yksiselitteisen kirjauksen mukaan pöytä-kirja ei kuitenkaan ole voimassa virkaehtosopimuksena. Kyseessä ei siten ole työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukainen työehto- tai virkaehtosopimukseen liittyvä riita-asia eikä asia kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Osapuolet ovat kirjauksella selventäneet ja vahvistaneet pöytäkirjan oikeudellisen luonteen ja halunneet erityisesti poistaa mahdollisuuden, että pöytäkirjaa missään yhteydessä pidettäisi virkaehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitettuna virkaehtosopimuksena. Samoin tarkoitettiin poistaa mahdollisuus väittää pöytäkirjan olevan voimassa virkaehtosopimusvaikutuksin.

Sillä seikalla että allekirjoituspöytäkirjassa on viittauksia tarkentavaan virkaehtosopimukseen, ei ole merkitystä arvioitaessa pöytäkirjan oikeudellista luonnetta. Myöskään sille, että tarkentava virkaehtosopimus sisältää yhden viittauksen pöytäkirjan liitteenä olevaan arviointijärjestelmään, ei ole merkitystä tässä asiassa.

Kantaja on toissijaisesti väittänyt, että rajavartiolaitoksen esikunta olisi pöytäkirjan 11 §:ssä joka tapauksessa sitoutunut saattamaan ns. heijastusvaikutukset voimaan virkaehtosopimusvaikutuksin. Kantaja ei kuitenkaan ole esittänyt tämän väitteensä tueksi mitään perusteluja tai tosiseikkoja.

Valtion virkaehtosopimusasetuksen 6 §:n mukaan tarkentavaa virkaehtosopimusta ei saa valtion puolesta allekirjoittaa ellei valtion neuvotteluviranomainen ole sitä hyväksynyt. Valtiovarainministeriö ei ole hyväksynyt kanteen perusteena olevaa pöytäkirjaa virkaehtosopimukseksi. Ministeriö on hyväksynyt ainoastaan neuvottelutuloksen, joka koskee virkaehtosopimusta rajavartiolaitoksen henkilöstöön sovellettavasta uudesta paikkausjärjestelmästä. Koska ministeriö ei voi vahvistaa muita asiakirjoja kuin virkaehtosopimuksia, sillä seikalla ei ole merkitystä, mitä asiakirjoja Rajavartiolaitoksen esikunta on tarkentavan virkaehtosopimuksen ohella mahdollisesti toimittanut ministeriölle. Esikunnan allekirjoituspöytäkirjaan myöhemmin tekemät "hyväksymistä" koskevat merkinnät eivät tee asiakirjasta virkaehtosopimusta, eikä esikunnalla edes ole toimivaltaa itsenäisesti tulkita jotain asiakirjaa virkaehtosopimukseksi.

Kanteen kiistämisen perusteet

Rajavartioliitto ry:lle valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen mukaisesti myönnetyt sopimuksen tekoon vaikuttaneet ja ylimääräiset kustannusvaikutuksia aiheuttaneet sopimusmääräykset on allekirjoituspöytäkirjan (22.4.2005) 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla korvattu SKL:n jäsenille täysimääräisesti.

Rajavartioliitto ry:lle sovintoehdotus hyväksymällä myönnetyt sopimusmääräykset

Kanteen perusteena olevalla allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n lausekkeella allekirjoittajaosapuolet tarkoittivat turvata rajavartiolaitoksen paikkausjärjestelmäsopimuksen allekirjoittaneille sopijaosapuolille sen, ettei sopimuksen myöhemmin tekevä tai sopimukseen yhtyvä järjestö saa muita parempia etuuksia jättäytymällä ensin sopimuksen ulkopuolelle tarkoituksenaan pyrkiä sopimaan työnantajan kanssa erikseen muita paremmista sopimusehdoista.

Valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen mukainen ylimääräinen kustannusvaikutus oli 1,5 prosenttia, joka edellä esitetyn mukaisesti korvattiin täysimääräisesti sopijajärjestöille. Se, että yksittäisten järjestöjen välille tuli kantajan toteamat erot heijastusprosenteissa, johtui siitä, että Suomen Konepäällystöliiton jäsenistö ei työskentele esimerkiksi syrjäisillä alueilla eikä koiranohjaajan tehtävissä, mihin osa jaettavasta varallisuudesta kohdennettiin sovintoehdotuksen mukaisesti. Suomen Konepäällystöliitto on suhteellisen pieni liitto rajavartiolaitoksen hallinnonalalla, joten jo muutaman jäsenen siirtyminen järjestöstä toiseen voi aiheuttaa kymmenyksien muutoksen Suomen Konepäällystöliiton heijastusvaikutusprosentissa.

JUKO ry:n yhtymisen merkitys

JUKO ry:n yhtyessä rajavartiolaitoksen hallinnonalaa koskeviin virkaehtosopimuksiin rajavartiolaitoksen ja Rajavartioliitto ry:n työriita oli jo päättynyt valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen hyväksymiseen. Tällöin olivat siis jo olemassa ne ylimääräisiä kustannusvaikutuksia aiheuttaneet sopimusmääräykset (sopimusmuutokset), jotka Rajavartioliitto oli työriidan kautta saanut hyväkseen. JUKO ry:n yhtyessä virkaehtosopimukseen sille ei myönnetty mitään sopimusmääräyksiä tai muita vastaavia järjestelyjä, joista olisi aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia ja jotka olisi pitänyt korvata sopimuksen alkuperäisille osapuolille.

Yhden yhteisen palkkausjärjestelmän toteuttamiseksi rajavartiolaitoksen esikunta päätti 9.11.2005 soveltaa valtakunnansovittelijan Rajavartioliitto ry:n työriidassa tekemän sovintoehdotuksen kohtia 3-6 myös JUKO ry:n jäseniin 1.7.2005 lukien. Kysymys oli ainoastaan rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmän, siihen Rajavartioliitto ry:lle myönnetyt sopimusmääräykset allekirjoittamispöytäkirjan 11 §:n mukaisesti heijastettuna, soveltamisesta kokonaisuudessaan myös JUKO ry:n jäseniin liittymishetken ajankohdasta lukien ja sanotun ajankohdan mukaisena. Yhtyessään virkaehtosopimukseen JUKO ry sai siten hyväkseen yhtäläiset sopimusmääräykset kuin kantajajärjestökin. Minkäänlaista ylimääräistä kustannusvaikutuksia aiheuttaneista järjestelyistä ei ollut kysymys. Kantajan vaatimusten hyväksyminen aiheuttaisi kaksinkertaisen heijastusvaikutuksen.

Virkaehtosopimuksen rikkominen

Edellä esitettyyn viitaten valtio ei ole rikkonut rajavartiolaitoksen uutta paikkausjärjestelmää koskevaa tarkentavaa virkaehtosopimusta.

KANTAJAN LAUSUMA TUTKIMATTA JÄTTÄMISTÄ KOSKEVAAN VAATIMUKSEEN

Rajavartiolaitoksen henkilöstön palkkausjärjestelmästä tehty tarkentava virkaehtosopimus ja sen allekirjoituspöytäkirja muodostavat yhdessä virkaehtosopimuskokonaisuuden. Tämä ilmenee tarkentavan virkaehtosopimuksen ja allekirjoituspöytäkirjan lukuisista sellaisista määräyksistä, jotka vain yhdessä muodostavat mielekkään kokonaisuuden. Rajavartiolaitoksen esikunta on myös itse käsitellyt allekirjoituspöytäkirjaa osana tarkentavaa virkaehtosopimusta, kun se on määräyksessään 30.9.2005 toimeenpannut valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen aiheuttamat, allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n mukaiset heijastusvaikutukset. Rajavartiolaitoksen esikunta ei myöskään ole allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n heijastusvaikutuksia koskeneissa erimielisyysneuvotteluissa missään vaiheessa vedonnut siihen, etteikö kyseinen pöytäkirja olisi osa virkaehtosopimusta. Kysymys allekirjoituspöytäkirjan oikeudellisesta luonteesta on joka tapauksessa asia- eikä oikeudenkäyntiväite.

Rajavartiolaitos on toimittanut valtiovarainministeriölle hyväksyttäväksi paitsi tarkentavan virkaehtosopimuksen myös sen allekirjoituspöytäkirjan. Ministeriö ei ole virkaehtosopimuksen hyväksymisestä koskevassa kirjeissään millään tavoin rajannut hyväksymistään, joten kantajalla ei ole ollut syytä epäillä, että valtiovarainministeriö ei olisi hyväksynyt myös allekirjoituspöytäkirjan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta. Esitetyt vaatimukset perustuvat tarkentavan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräykseen. Vastaajan mukaan kysymyksessä oleva allekirjoituspöytäkirja ei ole tarkentava virkaehtosopimus tai sellaisen osa eikä myöskään voimassa virkaehtosopimusvaikutuksin, joten siihen perustettujen vaatimusten tutkiminen ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Suomen Konepäällystöliitto on edellä kanteesta ilmenevällä tavalla vaatinut vahvistettavaksi, että rajavartiolaitoksen esikunta on menetellyt tarkentavan virkaehtosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan vastaisesti. Lisäksi kantajaliitto on vaatinut valtion tuomitsemista hyvityssakkoon virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan tällaisten vaatimusten tutkiminen kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan. Väite siitä, että kanteen perusteeksi esitettyä allekirjoituspöytäkirjaa ei ole pidettävä virkaehtosopimuksena, ei ole oikeudenkäynnin edellytyksiä koskeva kysymys vaan asiakysymys. Näin ollen väitteen hyväksyminen voi johtaa kanteen hylkäämiseen, mutta ei sen tutkimatta jättämiseen.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin hylkää valtiovarainministeriön oikeudenkäyntiväitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Todistelu

Asiaan osalliset ovat puolin ja toisin kirjallisina todisteina vedonneet rajavartiolaitoksen esikunnan valtiovarainministeriölle lähettämään kirjeeseen 25.4.2005, valtiovarainministeriön esikunnalle lähettämään vastauskirjeeseen 3.5.2005 sekä muihin valmistelu- ja pääkäsittelyistunnon pöytäkirjoista ilmeneviin, jäljempänä tarpeellisin osin esiteltäviin asiakirjoihin.

Suomen Konepäällystöliiton nimeäminä todistajina pääkäsittelyssä on kuultu A:ta, B:tä, C:tä ja D:tä. Valtiovarainministeriön nimeäminä todistajina pääkäsittelyssä on kuultu E:tä, F:ää ja D:tä.

Allekirjoituspöytäkirjan oikeudellisesta luonteesta esitetty selvitys

Kantajan mukaan rajavartiolaitoksen esikunnan valtiovarainministeriölle 25.4.2005 lähettämästä kirjeestä ja ministeriön vastauskirjeestä 3.5.2005 ilmenee, että ministeriö on hyväksynyt virkaehtosopimukseksi koko saavutetun neuvottelutuloksen. Tätä päätelmää tukee kantajan mukaan myös se, ettei allekirjoituspöytäkirjaa ole ministeriön vastauksessa rajattu tarkastamisen ulkopuolelle, kuten ministeriön puolustusvoimien esikunnalle 11.3.2005 lähettämässä kirjeessä on tehty. Kantajan mukaan allekirjoituspöytäkirjan 11 §:ää on joka tapauksessa tulkittava niin, että esikunta oli sitoutunut saattamaan allekirjoituspöytäkirjan määräykset voimaan virkaehtosopimusvaikutuksin.

Heijastusvaikutusten toteuttamistavasta esitetty selvitys

A ja D ovat kertoneet, että heijastusvaikutusmääräyksen teknisestä toteuttamistavasta ei keskusteltu sopimusneuvotteluissa. B:n mukaan työntekijäpuolen neuvottelijat olivat esitelleet muutaman mahdollisen toteuttamistavan, mutta työnantajapuolen neuvottelijat eivät katsoneet voivansa sitoutua mihinkään tiettyyn toteuttamismuotoon, kun tulevaisuus oli aivan auki. C:n mukaan heijastusvaikutusmääräystä pidettiin riittävänä, vaikka sen toteuttamismekanismia ei määriteltykään tarkemmin. C oli uskonut, että niiden toteuttamistavasta päästään aikanaan yhteisymmärrykseen.

E ja F ovat kertoneet, ettei heijastusmääräyksen toteuttamismenettelystä keskusteltu neuvotteluissa ollenkaan. Heidän mukaansa oli tavanomaista, että määräyksen toteutustapa jäi työnantajan harkintaan.

Arviointi ja johtopäätökset

Asianosaisten välisen palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 11 §:ssä säännellään tuolloin tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen ulkopuolelle jättäytyneiden palkansaajajärjestöjen mahdollisesti vastaisuudessa saavuttamien etuuksien kustannusvaikutusten heijastamista nyt tehdyn sopimuksen allekirjoittaneille palkansaajajärjestöille. Allekirjoituspöytäkirjan 12 §:ssä määrätään, että pöytäkirja on voimassa kuten siinä viitattu tarkentava virkaehtosopimus ja että pöytäkirja ei ole voimassa virkaehtosopimuksena, mutta ilmaisee osapuolten yksimielisen käsityksen pöytäkirjassa käsitellyistä asioista.

Henkilötodistelusta ilmenee, että allekirjoituspöytäkirjan oikeudellista luonnetta koskevasta määräyksestä ei ole juurikaan keskusteltu sopimusneuvotteluissa. Toisaalta palkansaajapuolen ja työnantajapuolen neuvottelijat ovat kertoneet yhdensuuntaisesti siitä, että niin sanotut arviointikäsikirjat päätettiin ottaa allekirjoituspöytäkirjan liitteiksi siksi, että niiden mahdollinen muuttaminen kesken sopimuskauden ei edellyttäisi virkaehtosopimuksen muuttamismenettelyä. Tästä voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan päätellä, että neuvottelijat ovat mieltäneet tarkentavan virkaehtosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan oikeudellisen luonteen poikkeavan toisistaan ja että allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n edellä todettu yksiselitteinen kirjaus on vastannut kaikkien sopijapuolten tarkoitusta.

Valtion virkaehtosopimusasetuksen 6 §:n mukaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen on toimitettava neuvottelutulos tai esitys tarkentavaksi virkaehtosopimukseksi valtion neuvotteluviranomaisen eli valtiovarainministeriön tarkastettavaksi ennen sopimuksen allekirjoittamista. Rajavartiolaitoksen esikunta on lähettänyt allekirjoituspöytäkirjan valtiovarainministeriölle osana asianosaisten välillä syntynyttä neuvottelutulosta. Kuitenkaan se seikka, että myös allekirjoituspöytäkirja on ollut valtiovarainministeriössä tarkastettavana, ei sellaisenaan osoita, että myös tämä sopimus vastoin siihen otettua selkeää määräystä ja siitä ilmenevää sopijapuolten yhteistä tarkoitusta olisi muodostunut virkaehtosopimukseksi.

Kantaja on sen varalta, että rajavartiolaitoksen uudesta palkkausjärjestelmästä tehtyä tarkentavan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaa ei pidettäisi virkaehtosopimuksena esittänyt, että rajavartiolaitoksen esikunta on joka tapauksessa sitoutunut saattamaan allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n heijastusvaikutukset voimaan virkaehtosopimusvaikutuksin. Kantaja on tämän vaatimuksen tueksi viitannut työtuomioistuimen tuomioihin TT 1980:137 ja 1981:66.

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 1980:137 käsitellyssä asiassa valtakunnansovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa oli sovittu lakon ja työsulun lopettamisedellytyksistä. Työtuomioistuin totesi, että vaikka valtiota neuvotteluissa edustaneilla virkamiehillä ei ollut kelpoisuutta virkaehtosopimuksen solmimiseen, täytti valtakunnansovittelijan pöytäkirja ne edellytykset, mitkä virkaehtosopimuksen pätevälle syntymiselle on asetettava ennen sen saattamista toimivaltaisen elimen hyväksyttäväksi. Työtuomioistuin vahvisti, että valtakunnansovittelijan pöytäkirjaan sisältyvä sovinto velvoitti valtiovarainministeriötä saattamaan sovintoon sisältyneet ehdot voimaan virkaehtosopimusvaikutuksin joko sisällyttämällä sovitut ehdot pääsopijajärjestöjen kanssa tehtäviin virkaehtosopimuksiin tai varaamalla liitolle tilaisuuden yhtyä näihin sopimuksiin tai muulla tavoin. Tuomiossa TT 1981:66 oli kysymys siitä, oliko valtio täyttänyt sille tuomiossa TT 1980:137 asetetut velvoitteet.

Mainituissa tuomioissa oli kysymys virkaehtosopimusriidassa valtakunnansovittelijan pöytäkirjaan kirjatun sovinnon velvoittavuudesta. Arvioitaessa rajavartiolaitoksen esikunnan mahdollista sitoutumista allekirjoituspöytäkirjan heijastusmääräyksen oikeudelliseen toteuttamistapaan työtuomioistuin toteaa tilanteen poikkeavan edellä selostetusta tapauksesta TT 1980-137 nimenomaan siinä, että nyt käsiteltävässä asiassa heijastusvaikutusmääräyksen sisältävän allekirjoituspöytäkirjan oikeudellisesta luonteesta on erikseen sovittu. Näin ollen mainituista tuomioista ei ole saatavissa johtoa tämän asian ratkaisemiseen.

Allekirjoituspöytäkirjan 11 §:ssä rajavartiolaitoksen esikunta on sitoutunut korvaamaan sopimuksen allekirjoittaneille järjestöille kustannusvaikutuksia aiheuttaneet järjestelyt, joita mahdollisesti myönnetään sopimuksen myöhemmin tehneille järjestöille. Esitetyn selvityksen perusteella on jäänyt näyttämättä, että osapuolet olisivat allekirjoituspöytäkirjan 11 §:stä sopiessaan edellyttäneet, että mahdolliset heijastusvaikutukset on saatettava voimaan sopimalla siitä virkaehtosopimuksin.

Edellä esitetyn perusteella työtuomioistuin katsoo, että rajavartiolaitoksen uutta palkkausjärjestelmää koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja ei ole virkaehtosopimus. Rajavartiolaitoksen esikunta ei siten ole pannessaan täytäntöön allekirjoituspöytäkirjassa sovittuja velvoitteita voinut rikkoa virkaehtosopimusta kannevaatimuksissa tarkoitetulla tavalla. Koska työtuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan kysymystä allekirjoituspöytäkirjan oikeasta tulkinnasta, ei edellä esitetyllä ole tarkoitettu ottaa kantaa siihen, onko rajavartiolaitoksen esikunta täyttänyt ne velvoitteet, joihin se on allekirjoituspöytäkirjassa sitoutunut.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Konepäällystöliitto on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 1.300 euroa. Määrää on paljoksuttu.

Osa valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikuluista kohdistuu sen tekemään oikeudenkäyntiväitteeseen, jota on työtuomioistuinprosessin eri vaiheissa käsitelty varsin laajasti. Koska oikeudenkäyntiväite on edellä hylätty, ministeriö ei ole tältä osin oikeutettu kulujen korvaukseen. Tähän nähden kohtuullinen korvaus valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikuluista on 1.000 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Konepäällystöliitto - Finlands Maskinbefälsförbund ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Virtanen, Parikka, Lehto ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Tuomio on yksimielinen.