Labor court rules employer must pay minimum wage based on total experience including off-hours work.

Kysymys keittiökalustemyyjän työsuhteeseen !sovellettavasta työehtosopimuksesta.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 44

KUULTAVAT

Suomen Kaupan Liitto SK ry, Helsinki

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Helsinki

ASIA

Kotkan käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja ynnä muuta koskevassa asiassa (A / Kotkan Keittiöstudio Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies B)

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 26.3.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Kaupan Liitto SK:n (entinen Kaupan Työnantajaliitto KTL ry) ja Palvelualojen ammattiliitto PAM:n välillä ajaksi 1.2.2003 - 15.2.2005 solmitussa kaupan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

1. SOVELTAMISALA

1 § Sopimuksen ulottuvuus

1. Sopimusta noudatetaan yrityksessä, jonka toimialana on

a. Vähittäiskauppa

b. Tukkukauppa

c. Kioskikauppa

d. huolto- ja jakeluasematoiminta

e. kaupan palvelu- ja tukitoiminta

2. Sopimus koskee työaikalain alaisia täysin työkykyisiä työntekijöitä

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että Kotkan käräjäoikeus velvoittaa Kotkan Keittiöstudio Ky:n ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen B:n suorittamaan hänelle

työehtosopimuksen mukaisten ja A:lle maksettujen palkkojen erotuksena 7.768,16 euroa viivästyskorkoineen 22.3.2005 lukien,

lomakorvausta 98,41 euroa viivästyskorkoineen 22.3.2005 lukien,

korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä neljän kuukauden palkkaa vastaavat 6.256 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, ja

korvausta oikeudenkäyntikuluista viivästyskorkoineen.

Perusteet

A oli työskennellyt Kotkan Keittiöstudio Ky:n palveluksessa keittiökalusteiden myyjänä yhtiön keittiökalustemyymälässä Kotkassa ajan 17.5.2001 - 22.3.2005. Kyse oli ollut itsenäisestä ja vaativasta myyntityöstä. Työaika oli ollut säännöllinen ja alkanut aamuisin kello 9. Myymälä oli avattu kello 10. Pääasiallinen työntekopaikka oli ollut myymälä ja käynnit asiakkaiden luona olivat olleet poikkeus. Työnantaja oli edellyttänyt, että töihin tultaisiin aamulla kello 9. Työnantaja oli tosin esittänyt jossakin vaiheessa toivomuksen siitä, että toimiston tietokone- ynnä muu kapasiteetti saataisiin tehokkaasti hyödynnettyä vaihtelevilla työajoilla. Käytännössä tämä oli kuitenkin tarkoittanut palkatonta työskentelyä iltaisin ja viikonloppuisin omalla ajalla ilman eri korvausta.

A työskenteli koko työsuhteensa ajan provisiopalkalla siten, että hänellä oli kiinteän pohjapalkan lisäksi myynnin mukaan määräytyvä provisio. Työsuhteen alussa pohjapalkan osuus oli 1.177,30 euroa ja lisäksi A sai 5 prosenttia myynnin katteesta. Myöhemmin palkkausta muutettiin siten, että kiinteän palkan osuus oli enää 510 euroa ja provision määrä oli 20 - 25 prosenttia katemyynnistä. Hänen työsuhteessaan oli tullut noudattaa kaupan yleissitovaa työehtosopimusta työsuhteen vähimmäisehtoina. A:lle maksetun kuukausipalkan määrä oli työsuhteen kestäessä useina kuukausina alittanut hänelle kaupan työehtosopimuksen mukaan kuuluvan palkan. A oli purkanut työsopimuksensa 22.3.2005.

A:lla oli ollut yhtiön palvelukseen tullessaan useiden vuosien kokemus kaupan alalta. Hänet oli Puustelli Group Oy:n toimesta koulutettu erikoismyyjän työhön työsuhteen alussa. A:n toimenkuvaan oli kuulunut keittiökalusteiden myyminen siten, että jokainen tarjous oli tehty oman, asiakkaalle erikseen räätälöidyn suunnitelman perusteella. A:n työ oli siten ollut niin sanottua erikoismyyjän työtä, jonka oli katsottava kuuluvan II myyjäryhmän töihin. Kaupan työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn perusteella myyjäryhmä II:een kuuluvan henkilön palkkaus määräytyy työehtosopimuksen liitteenä olevan palkkataulukon tason 4 perusteella. A oli työskennellyt Kotkassa, joten palkkaus määräytyi II-kalleusluokan mukaan.

Työtehtävien ja kuntien kalleusluokituksen ohella palkan määrään vaikuttavat työntekijän palvelusvuodet. Palkkataulukon mukaista korkeinta palkkaa maksetaan 8. työvuoden alusta lukien. Kaupan työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaan palvelusaikaan lasketaan samassa tämän työehtosopimuksen tarkoittamassa ammatissa työskennelty aika kokonaisuudessaan. A:n työkokemuksena oli siten otettava huomioon kaikki kaupan työehtosopimuksen tarkoittamassa myyjän ammatissa tehty työ. A oli vuodesta 1989 lukien toiminut muun muassa vähittäiskaupan myyjäharjoittelijana, myyjänä lihaosastolla, juusto-osaston hoitajana ja leipäpisteen paisto-osaston hoitajana (myyjänä). Yhteensä työkokemusta oli kertynyt näistä töistä siten, että A:ta oli pidettävä 8. vuoden myyjänä. A:n oikea palkan määrä oli siten ollut kaupan työehtosopimuksen II-myyjäryhmän palkka II-kalleusluokassa 8. vuoden palveluajalla. A:n työkokemus ja aiempi työhistoria oli selvitetty työhaastattelussa yksityiskohtaisesti.

Työsopimuslain 2 luvun 13 §:n mukaan palkanmaksukausi saa olla enintään yhden kuukauden pituinen. Kun A:n kuukausipalkka oli määräytynyt pohjapalkan ja provision yhteissummana, olisi tämän palkan pitänyt jokaisena kuukauden mittaisena palkanmaksukautena olla vähintään työehtosopimuksen palkkataulukon kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan palkan suuruinen. A:lla oli ollut oikeus saada palkkaa jokaiselta kuukauden mittaiselta palkanmaksukaudelta vähintään se määrä, mitä hänelle olisi hänen työsuhteeseensa sovellettavan kaupan työehtosopimuksen perusteella tullut maksaa.

A:lle oli työsuhteen kestäessä maksettu useina kuukausina palkkaa, joka oli alittanut hänelle työehtosopimuksen perusteella kuuluvan vähimmäiskuukausipalkan määrän. Työnantaja oli kiistänyt vaatimuksen palkanerotusten suorittamisesta sillä perusteella, että A:lle suoritettu pohjapalkan ja provision perusteella määräytynyt palkka oli useina kuukausina vastaavasti myös ylittänyt työehtosopimuksen mukaisen vähimmäispalkan. Kaupan työehtosopimuksessa ei mainita mitään provisiopalkan jaksottumisesta ja sen suhteesta vähimmäispalkkoihin. Mistään tällaisesta jaksottumisesta ei siten ollut työehtosopimuksessa sovittu. Kaupan työehtosopimuksen provisiopalkkaisia myyjiä koskevat erityismääräykset pitivät sisällään keskimääräisen päiväpalkan laskentasäännön. Tällä määräyksellä ei kuitenkaan ollut tarkoitettu luoda palkanmaksun tasoittumisjärjestelmää tai muuta sellaista järjestelyä.

Työntekijäliitto oli osallisena yli viidessäkymmenessä työehtosopimuksessa. Näistä ainoastaan puhelinmyyntiä ja markkinointia koskevassa työehtosopimuksessa ja sittemmin puhelinpalveluja ja yhteyskeskuksia koskevassa työehtosopimuksessa oli sovittu takuupalkkaan liittyvästä tarkastelukaudesta, joka oli kuusi kuukautta. Jos muissa työehtosopimuksissa olisi haluttu sopia takuupalkan tai vähimmäispalkan tarkastelukaudesta tai tasoittumisjaksosta, olisi siitä otettu määräys työehtosopimukseen.

Kannetta tuki työtuomioistuimen vastaavanlaisessa asiassa tekemä ratkaisu TT 2005-120.

VASTAUS

Vaatimukset

Kotkan Keittiöstudio Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies B ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet A:n velvoittamista korvaamaan Kotkan Keittiöstudio Ky:n ja sen vastuualaisen yhtiömiehen B:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A oli palkattu Kotkan Keittiöstudio Ky:n palvelukseen myyntiedustajaksi toukokuussa 2001. Myyntiedustajan toimenkuvaan kuului itsenäisesti hankkia asiakkaita, suorittaa asiakkaiden haastattelut, suunnitella asiakkaan tarpeiden mukaiset kalustekokonaisuudet, tehdä tarkistusmittaukset asiakkaan luona ja vastata asiakkaidensa toimitusten jälkihoidosta, reklamaatioiden hoidosta ja kustannuksista. Myyntiedustajan toimenkuva oli itsenäinen eikä sitä ollut sidottu tiettyihin työaikoihin tai työntekopaikkoihin. Yhtiöllä ei ollut työntekijöille omia työpisteitä, vaan yhteisiä kaikkien työntekijöiden käytössä olevia työ- ja neuvottelupöytiä. Työntekijöiltä ei ollut edellytetty tiettyjä työaikoja tai läsnäoloa toimistolla. Työajat ja työskentelypaikka olivat olleet A:n itse päätettävissä. Työnantajan edustaja oli esittänyt työntekijöille useasti toivomuksenaan, että työtä tehtäisiin vaihtelevasti eri aikoina, jotta toimiston tietokone- ynnä muu kapasiteetti saataisiin tehokkaasti hyödynnettyä.

A:lla oli ollut provisiopalkka, joka oli muodostunut pohjapalkasta ja provisio-osasta. Palkan määrä riippui työntekijän omasta aktiivisuudesta ja suoriutumisesta työssään. Työntekijällä oli siten mahdollisuus päästä periaatteessa kuinka suuriin kuukausituloihin tahansa. Provisioiden maksaminen oli perustunut työntekijöiden omiin ilmoituksiin tehdyistä kaupoista. Työnantaja ei ollut valvonut työn suorittamista tai työaikoja. Työajoista ei ollut pidetty kirjaa eikä edellytetty työntekijöiltä raportointia. Työntekijöillä ei ollut erillistä, työntekoa valvovaa esimiestä, vaan työ oli ollut itsenäistä, mistä kertoi myös työntekijän vastuu reklamaatioiden hoitamisessa. Työnantajan valvonta oli kohdistunut vain myyntitavoitteiden täyttymiseen. Työsuhteen ehdoista palkkauksen ja työaikakäytännön osalta oli sovittu pääasiassa suullisesti.

Edellä todetuista syistä kaupan työehtosopimus ei soveltunut A:n tekemään työhön. Sitä oli kuitenkin sovellettu siihen yleissitovilta osiltaan. A:n toimenkuva kuului II myyjäryhmään. Vertailupalkkana oli palkkataulukon taso 4 ja kalleusluokka oli sijaintipaikan perusteella II. Jos kaupan työehtosopimusta kuitenkin tuli soveltaa, riidanalaista oli A:n hyväksi luettava työkokemus ja työehtosopimuksen tulkinta vähimmäispalkkojen ja provisiopalkan vertailun osalta.

Kaupan työehtosopimus mahdollisti provisiopalkkauksen käytön. Työehtosopimuksessa ei kuitenkaan suoraan mainita provisiopalkan jaksottumisesta ja suhteesta vähimmäispalkkoihin. Työehtosopimuksessa määritellään provisiopalkkauksen osalta, että keskimääräinen päiväpalkka lasketaan kahdesti kalenterivuodessa 12 edellisen kalenterikuukauden (1.4. - 31.3. ja 1.10. - 30.9.) ansion perusteella jakamalla maksettu ja maksettavaksi erääntynyt provisio laskenta-ajan todellisilla työpäivillä. Työsuhteen alkaessa kesken kalenterivuotta käytetään kalenterikuukausien keskimääräistä kuukausiansiota. Työehtosopimuksen mukainen lähtökohta provisiopalkan määrän arvioinnissa oli siten tarkastelu pääsääntöisesti 12 kuukauden mittaisissa jaksoissa ja erityistapauksissa kalenterikuukausien keskiansiona.

A:n vaatima vähimmäispalkkataso oli kokemusedellytyksen osalta jo sinänsä riidanalainen. Vertailtaessa kantajalle maksettua ja vaadittua minimipalkkaa keskenään ilmenee, että A:n palkka oli ollut vaadittua vähimmäispalkkaa suurempi 201,52 euroa kokonaispalkkana, 38,10 euroa kuukausitulojen keskiarvona ja 18,64 euroa kaksi kertaa vuodessa tarkastellun 12 kuukauden keskipalkkojen keskiarvona. A oli tulkinnut asian siten, että vain minimipalkan alittaneet kuukaudet otettaisiin huomioon. Tämä työehtosopimuksen tulkinta johtaisi ilmeiseen ristiriitaan provisiopalkkauksen tarkoituksen eli tulospalkkauksen ja sen kautta myyjän motivoinnin kanssa.

Työehtosopimuksen palkkataulukoiden vähimmäispalkat oli tarkoitettu kuukausi- ja tuntipalkkaisille myyjille. Provisiopalkatun myyjän palkan kertymisperusteet ja ansiomahdollisuudet eroavat olennaisesti kuukausipalkatusta myyjästä. Tähän oli syynä jo se seikka, että provisiopalkkaisella myyjällä ei pääsääntöisesti ollut säännöllistä työaikaa, mihin palkan määrä voitaisiin sitoa. Minimipalkkaus menettäisi tällöin perustansa. Kuukausipalkkaus ei keittiökalusteiden suunnittelu- ja myyntityössä ollut tarkoituksenmukaista senkään vuoksi, että työnantaja ei voinut hyötyä työntekijän työpanoksesta, jos kauppoja ei synny.

A:lle maksettu palkka oli perustunut hänen ilmoituksiinsa tehdyistä kaupoista. Peruspalkka oli vaihdellut välillä 500 - 515 euroa. Provisiot oli maksettu kulloinkin käytettäväksi sovitun provisiotaulukon mukaisesti ja provision määrä oli ollut 20 - 25 prosenttia myyjän myynnin katteesta. A:n vaatimuksesta oli hänelle vuoden 2005 alussa maksettu kiinteää palkkaa. Työnantaja maksoi kiinteän palkan neljän vuoden työkokemuksen perusteella. A oli pitänyt 1.4.2003 - 31.3.2004 kertyneet lomat kokonaisuudessaan, joten vaatimus lomakorvauksista kyseiseltä ajalta oli perusteeton. Lomakorvaus ajalta 1.4.2004 - 31.3.2005 oli maksettu A:lle työehtosopimuksen laskentamallin mukaisesti viimeisen 12 kuukauden keskimääräisen kuukausiansion perusteella.

Kanteessa oli vedottu työsopimuslain palkanmaksukautta koskevaan säännökseen. Palkanmaksukausi pohjapalkan osalta oli ollut työsopimuslain mukainen yksi kuukausi. Provisiota koskevalta osin työsopimuslain 2 luvun 13 §:n 2 momentti säätää maksukaudeksi enintään 12 kuukautta. A:n provisiot oli maksettu palkkioperusteen syntymistä seuraavan kuukauden aikana, joten maksut olivat kaikilta osiltaan olleet työsopimuslain mukaisia. A:lla ei ylipäänsä ollut oikeussuojan tarvetta, koska kantajan saamat palkat kokonaisuutena ylittivät sen, mitä kaupan yleissitovan työehtosopimuksen mukaan vaaditulla tasolla olisi tullut yhteensä maksaa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kotkan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavista seikoista:

1) Onko A:n työsuhteeseen sovellettava kaupan työehtosopimusta ja onko hänen työtehtäviään yhtiön palveluksessa pidettävä kaupan työehtosopimuksen tarkoittamana myyjän työnä?

2) Jos A:n katsotaan työskennelleen kaupan työehtosopimuksen tarkoittamassa työssä,

a. onko A:n palkkauksen määrään vaikuttavaksi palvelusajaksi luettava kaupan työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaisesti hänen muussa myyjän työssä kuin vastaajayhtiön toimialaan kuuluvassa kalustemyynnissä hankittu työkokemus

b. onko työnantajalla ollut velvollisuus A:ta palkattaessa tai myöhemmin työsuhteen aikana selvittää palkkauksen perusteisiin ja määrään vaikuttava A:n työkokemuksen määrä, vaikka osapuolten välillä oli palkasta yksimielisyys.

3) Jos kaupan työehtosopimusta on sovellettava A:n työsuhteeseen,

a. onko työehtosopimuksen määräyksiä voitu soveltaa siten, että työsopimuksen perusteella osaksi provisiona palkkansa ansaitsevan myyjän työsopimuksen mukaisen pohjapalkan ja provision summa on joinakin kuukausina voinut alittaa kyseisenkaltaisesta myyjän työstä työehtosopimuksen palkkaliitteen perusteella määräytyvän vähimmäispalkan.

b. Jos pohjapalkan ja provisiopalkan muodostama kuukausipalkka on jäänyt työehtosopimuksen mukaista myyjän vähimmäispalkkaa pienemmäksi, onko kuukausipalkkaa voitu tarkastella kokonaisuutena jaksottamalla se kuukauden mittaista palkanmaksukautta pidemmällä aikavälillä ja tarkastella työehtosopimuksen mukaisen vähimmäispalkan täyttymistä kuukautta pidemmän tasoittumisjakson puitteissa ja mikä tällaisen tasoittumisjakson pituus on voinut olla.

c. Onko kaupan työehtosopimuksen provisiopalkkaisia myyjiä koskevan pöytäkirjan 2 §:ää tulkittava siten, että siinä sovitulla keskimääräisen päiväpalkan laskentatavalla on samalla sovittu myös työehtosopimuksen mukaisen vähimmäispalkan tasoittumisjaksosta 12 kuukauden tai muun tasoittumisjakson aikana?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Kaupan Liitto SK:lle ja Palvelualojen ammattiliitto PAM:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Kaupan Liitto SK on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

A:n työsuhteessa noudatettava työehtosopimus

Kaupan alan työehtosopimuksen ulkopuolelle on rajattu työtehtävät, joihin ei sovelleta työaikalakia. Jos työtehtävä jää työaikalain ulkopuolelle, jää se myös kaupan työehtosopimuksen ulottumattomiin. Toisaalta kaikki työaikalain kattamat työtehtävätkään eivät ole työehtosopimuksen tarkoittamia.

A:n työtehtävistä ainakin osa on sellaisia, ettei niitä ole mahdollista tehdä kiinteästä pisteestä käsin. Esimerkiksi keittiökalusteiden mittaus voi tapahtua vain asiakkaan luona, käytännössä myös kalusteiden suunnittelu vaati asiakkaan tilojen katsastuksen. Myös asiakashankinta edellyttää helposti jalkautumista kiinteästä toimipisteestä potentiaalisten asiakkaiden luokse. A itse kertoo pääasialliseksi työntekopaikakseen myymälän, työnantajan mukaan kyseessä on ollut näyttelytila, jossa A:n ei olisi tarvinnut viettää aikaa juuri lainkaan. Työnantajan mukaan A on jossain määrin ollut läsnä näyttelytilassa, vaikka hänen olisi tullut olla aktiivisemmin kentällä.

Työnantajan asiana ei liene ollut valvoa A:n työaikojen järjestelyä. Työnantajan onkin voinut olla mahdotonta valvoa A:n työaikoja, kun tämä on ollut asiakkaan luona tai muualla kiinteän toimipisteen ulkopuolella. Tällä perusteella A:n työhön ei ole ollut noudatettava työaikalakia. Tästä taas seuraa, ettei A:n työsuhteeseen ole tarvinnut noudattaa kaupan työehtosopimusta. Sanottu on linjassa sen kanssa, että A:n tehtävänimikkeeksi on ilmoitettu "myyntiedustaja", ei "myyjä". "Myyntiedustaja" -nimikettä käytetään yleisesti myyntimiehestä ja tämän työsuhteeseen ei kaupan työehtosopimusta sovelleta.

A:n työtehtäviä ei muutoinkaan ole pidettävä vähittäiskaupan myyjän tehtävinä. A:n työtehtävissä korostuvat keittiökalusteiden mittaus, suunnittelu tietokonetta hyväksikäyttäen ja asiakkaiden neuvonta. Kaikki tämä tapahtuu usein asiakkaiden omissa tiloissa, myyjän kohdalla tapahtumat keskittyvät liki poikkeuksetta vähittäiskauppaan. A:n tehtäviin on lisäksi kuulunut asiakashankinta, tämäkään ei ole osa perinteisen vähittäiskaupan myyjän toimenkuvaa. Reklamaatioiden hoito on sekin yleensä vierasta myyjälle. A:n työtehtävien kokonaisuus on siis kovasti erilainen kuin vähittäiskaupan myyjällä.

A:lle ei laadittu työvuorolistoja eikä hänellä ollut työaikoja. A:n tekemiä tunteja ei myöskään työnantaja kertomansa mukaan seurannut. A:lla oli provisiopalkkaus. Yleisesti ottaen provisiopalkkaus on varsin luonteva ja tavallinen tapa varmistaa, että henkilö ylipäätään tekee töitä, kun työaikoja ei ole. Se, että A on viihtynyt näyttelytilassa jossain määrin yli tarpeen, ei tee hänestä myyjää. Esimerkiksi tietokoneavusteista suunnittelua lienee mahdollista harjoittaa useissa vaihtoehtoisissa paikoissa ja näyttelytilan tai edes myymälän valinta täksi paikaksi ei voi tehdä henkilöstä myyjää.

Itse näyttelytila poikkeaa myymälästä siinä, ettei näyttely tilasta samalla tavalla samassa määrin myydä tavaraa ulos kuin myymälästä. Myyjän keskeisin tehtävä on puolestaan myydä ja rahastaa. Vähittäiskaupassa asiakas käytännössä poikkeuksetta saa ostetun tuotteen mukaansa. Näyttelytilassa tuotteita on esillä esittelytarkoituksessa ilman, että olisi edes varauduttu asiakkaiden ottavan mukaansa esillä olevia tuotteita. Vaikka henkilö työskentelisi yksinomaan tällaisessa näyttelytilassa, ei häntä olisi luontevaa kutsua myyjäksi. Näin siksi, ettei tällaisessa näyttelytilassa juuri mitään myydä.

Edellä esitettyyn viitaten on katsottava, ettei A:n työsuhteeseen ole ollut sovellettava kaupan työehtosopimusta ja ettei hänen työtehtäviä ole pidettävä työehtosopimuksen tarkoittamana myyjän työnä.

Palvelualojen ammattiliitto PAM on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

Kaupan työehtosopimuksen soveltamisala

Kaupan työehtosopimusta noudatetaan työehtosopimuksen 1 §:n mukaan yrityksessä, jonka toimialana on vähittäiskauppa, tukkukauppa, kioskikauppa, huolto- ja jakeluasematoiminta tai kaupan palvelu- ja tukitoiminta. Kaupan työehtosopimus koskee työaikalain alaisia täysin työkykyisiä työntekijöitä.

Kotkan käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa kantajana oleva A on työskennellyt keittiökalusteiden myyjänä keittiökalustemyymälässä. Kyseessä on kaupan työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluva erikoiskauppa eli vähittäiskauppa. A puolestaan on työskennellyt liikkeessä myyjänä eli kaupan työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvassa tehtävässä.

A:n työsuhteeseen on näin ollen sovellettava kaupan työehtosopimusta.

Myyjänä kertyneen työkokemuksen lukeminen palvelusajaksi

Kaupan työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaan palvelusaikaan lasketaan samassa kaupan työehtosopimuksen tarkoittamassa ammatissa työskennelty aika kokonaisuudessaan. Määräyksen mukaan siis samassa ammatissa eli tässä tapauksessa myyjän tehtävissä huomioitu aika otetaan palvelusaikaa laskettaessa huomioon työnantajan toimialasta (ts. kioski, elintarvikemyymälä, erikoiskauppa) riippumatta.

Työnantaja on vastuussa palkan maksamisesta oikeansuuruisena, joten on työnantajan riskipiirissä todeta työntekijän työkokemus työsopimusta tehtäessä. Mahdollinen sopimus palkan määrästä ei missään tapauksessa vapauta työnantajaa velvollisuudesta työehtosopimuksen edellyttämän vähimmäispalkan maksamiseen.

Takuupalkka provisiopalkkauksessa

Kaupan työehtosopimuksella on sovittu työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehdot, kuten esimerkiksi työtehtävän, alalla olovuosien ja paikkakuntakalleusluokituksen mukaan määräytyvä vähimmäispalkka (taulukkopalkka).

Kaupan työehtosopimuksen mukaan provisiopalkan maksaminen on mahdollista edellyttäen, että työntekijälle kuukausittain maksetaan vähintään ns. takuupalkka eli edellä mainittu kaupan työehtosopimuksen palkkataulukon edellyttämä palkka.

Kaupan työehtosopimuksen provisiopalkkaisia työntekijöitä koskevassa pöytäkirjassa on sovittu ainoastaan henkilökohtaisen provisiopalkan määräytymisestä ja keskimääräisen päiväpalkan laskemisesta. Muilta osin provisiopalkkaisen työntekijän työsuhteeseen noudatetaan kaupan työehtosopimuksen määräyksiä sellaisenaan.

Työehtosopimuksen osapuolet eivät ole provisiopalkkaa koskevassa pöytäkirjassa tai muutoinkaan sopineet tarkasteluajanjaksosta, jonka kuluessa takuupalkan toteutumista voitaisiin arvioida. Mahdollisuus käyttää tarkasteluajanjaksoa edellyttäisi nimenomaista työehtosopimusmääräystä.

Palvelualojen ammattiliiton solmimissa niissä työehtosopimuksissa, joissa on ollut tarkoituksena sopia provisiopalkan tarkasteluajanjaksosta, on otettu siitä nimenomainen sopimusmääräys. Tällaisia määräyksiä on esimerkiksi hiusalan työehtosopimuksessa sekä puhelinmyyntiä ja markkinointia koskevassa työehtosopimuksessa. Siitä, että kaupan työehtosopimuksessa ei mainittua määräystä ole, voidaan todeta, että sellaisesta ei ole ollut tarkoitus sopia.

Koska minkäänlaisesta tarkasteluajanjaksosta ei ole osapuolten välillä sovittu, ei myöskään jakson pituudesta ole sovittu.

Provisiopalkkaisia myyjiä koskevan pöytäkirjan 2 §:n keskimääräisen päiväpaikan laskentatavalla ei ole minkäänlaista yhtymäkohtaa kysymyksessä mainittuun takuupalkan tasoittumisjaksoon. Määräyksen tarkoituksena on ainoastaan todeta päiväpalkan ja tuntipalkan laskentatapa mm. sairasajan palkan ja ylityökorvauksen laskemiseksi.

Kaupan työehtosopimuksessa ei siis ole määräyksiä, joiden perusteella kysymyksessä mainittua tasoittumisjaksoa voitaisiin käyttää. Työnantaja on velvollinen muiden kuukausien ansioista riippumatta maksamaan provisiopalkkaiselle myyjälle kuukausittain vähintään kaupan työehtosopimuksen palkkataulukon edellyttämän palkan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esitettyjen kysymysten johdosta työtuomioistuin esittää lausuntonaan seuraavaa:

1. Kaupan työehtosopimuksen 1 §:n mukaan sopimusta noudatetaan yrityksessä, jonka toimialana on vähittäiskauppa, tukkukauppa, kioskikauppa, huolto- ja jakeluasematoiminta tai kaupan palvelu- ja tukitoiminta. Myymälöiden laatua ei muutoin ole rajattu, joten sopimuksen piiriin kuuluu myös erilaisissa vähittäiskaupan erikoismyymälöissä, kuten keittiökalustemyymälöissä tehtävä työ.

Kaupan työehtosopimuksen myyjiä ja myymälätyöntekijöitä koskevan 12 §:n mukaan sopimuksen piiriin kuuluvia työtehtäviä ovat muun muassa rakennus- ja LVI-tarvikkeiden myyntitehtävät myyjän tehdessä asiakkaan esittämien piirustusten tai ohjeiden perusteella kustannuslaskelmiin perustuvia myyntitarjouksia samoin kuin myyntitehtävät, jotka edellyttävät tuotekokonaisuuksien tarjontaa asiakkaan esittämien valmiiden työsuunnitelmien perusteella. Esitetyn selvityksen mukaan A:n työ on ollut melko pitkälle rinnastettavissa sopimuksessa kuvattuihin tehtäviin. Työsopimusosapuolet ovatkin olleet yhtä mieltä siitä, että kaupan työehtosopimusta sovellettaessa A:n työ on vaativuudeltaan mainittuihin työtehtäviin rinnastuvaa ja A siten kuuluu II myyjäryhmään.

Edellä lausutun perusteella työtuomioistuin katsoo, että A:n työ on laatunsa puolesta voinut kuulua kaupan työehtosopimuksen soveltamispiiriin, jos soveltamisen muut edellytykset ovat täyttyneet.

Työehtosopimus koskee soveltamisalamääräyksen mukaan työaikalain alaisia työntekijöitä. Käräjäoikeudessa vastaajat ovat vastustaneet kannetta muun muassa sillä perusteella, että A:n työ on ollut työaikalain 1 luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitettua työtä ja siten työaikalain ja myös kaupan työehtosopimuksen soveltamispiirin ulkopuolelle jäävää työtä.

Työaikalain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan työaikalakia ei sovelleta työhön, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Työneuvosto on työaikalain soveltamisesta antamassaan lausunnossa nro 1419-06 arvioinut tämän säännöksen tulkintaa seuraavasti:

"Työaikalain ulkopuolelle on siten jätetty työ, jota työntekijä tekee sellaisissa olosuhteissa, joissa työnantaja ei voi valvoa työhön käytettyä aikaa. Arviointi tulee tehdä tapauskohtaisesti ja siihen vaikuttavat työnteon paikka sekä työn luonne ja laatu. Työn on tosiasiallisesti oltava luonteeltaan niin itsenäistä, ettei työnantajan asiana ole valvoa siihen käytetyn ajan järjestelyjä. Työn luonteen itsenäisyyden lisäksi huomiota on kiinnitettävä työntekijän mahdollisuuksiin itsenäisesti suunnitella työnsä tarkat toimintatavat ja -ajat. Hallituksen esityksessä työaikalaiksi on todettu, että työhön on sovellettava työaikalakia, jos työnantaja voi etukäteen määrätä työn päivittäiset ajankohdat. Samoin, jos työntekijä on velvollinen ilmoittamaan, milloin hän aloittaa ja lopettaa päivittäisen työnsä. Lisäedellytyksenä on, että työnantajalla on tosiasiallinen mahdollisuus valvoa työpäivän aikana työajan käyttöä (HE 34/1996, s. 37)."

Korkein oikeus katsoi päätöksessään KKO 2002:36, että puhelinkeskustelijan kotonaan tekemä työ ei jäänyt työaikalain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla lain soveltamisalan ulkopuolelle, kun työnantajayhtiö oli määrännyt työajan järjestelyistä ja valvonut työajan noudattamista. Yhtiön ja puhelinkeskustelijan välisessä työsopimuksessa oli selvästi sovittu siitä, että yhtiö määrää työajat ja nämä työajat oli ilmoitettu myös työvuorolistoissa. Puhelinkeskustelijan oli edellytetty olevan näinä aikoina työnantajan käytettävissä ja vastaavan välittömästi hänelle tuleviin asiakassoittoihin. Yhtiö oli myös ilmoittanut, että puhelinlinjoilla tarkkaillaan säännöllisesti ja jatkuvasti. Korkein oikeus katsoi, että yhtiö oli valvonut työajan järjestelyjä, koska puhelinkeskustelijalle oli annettu varoituksia ja hänet oli irtisanottu perusteena työajan noudattamisen laiminlyönti. Lisäksi selvitystä oli siitä, että valvontaa oli suoritettu myös työvuoron aikana."

Asianosaiset ovat asiakirjojen mukaan esittäneet erilaisia käsityksiä A:n työstä ja työajan järjestelyistä. Työtuomioistuimella ei ole käytettävissään olevien tietojen perusteella edellytyksiä ottaa lopullista kantaa siihen, onko A:n työ ollut työaikalain alaista vai ei, vaan se jää edellä työneuvoston lausunnossa esitettyjen suuntaviivojen ja käräjäoikeudelle A:n työn luonteesta esitettävän selvityksen perusteella ratkaistavaksi.

2. Suomen Kaupan Liitto SK ry on asian suullisessa valmistelussa ilmoittanut olevansa Palvelualojen ammattiliitto PAM:in kanssa samaa mieltä siitä, että kaupan työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan mukaan palvelusaikaan lasketaan samassa kaupan työehtosopimuksessa tarkoitetussa ammatissa työskennelty aika kokonaisuudessaan. Työtuomioistuimella ei ole syytä poiketa sopijapuolten yhteisestä tulkinnasta. Näin ollen kaupan työehtosopimusta sovellettaessa A:n palkkaukseen vaikuttavaksi palvelusajaksi on luettava myös muussa myyjän työssä kuin kalustemyynnissä hankittu työkokemus.

Työnantaja on vastuussa siitä, että palkka maksetaan työehtosopimuksen mukaisesti. Näin ollen sillä on työsopimusta tehtäessä velvollisuus selvittää työnhakijalta tämän työkokemus. Työntekijällä on oikeus vähintään työehtosopimuksen mukaiseen palkkaukseen eivätkä työsuhteen osapuolet voi ilman työehtosopimuksessa annettua valtuutusta pätevästi sopia tätä alemmasta palkkauksesta. Työehtosopimuslain 6 §:n mukaan työehtosopimuksen kanssa ristiriidassa oleva sopimusehto on mitätön.

3. Työtuomioistuin lausuntonaan yhtyy työehtosopimusosapuolten yksimieliseen kantaan, jonka mukaan myös osaksi provisiopalkalla työskentelevän myyjän palkkaukseen sovelletaan vähimmäispalkkamääräyksiä. Myyjälle maksettavan pohjapalkan ja provision summan tulee kuukausittain olla vähintään työehtosopimuksessa sovitun vähimmäispalkan suuruinen. Vähimmäiskuukausipalkan täyttymistä tarkastellaan kuukausittain, joten palkkaa ei provisiopalkkaisia myyjiä koskevan pöytäkirjan 2 §:n tai muunkaan työehtosopimusmääräyksen mukaan voida jaksottaa sitä pidemmälle ajalle.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suviranta, Forsström, Etu-Seppälä, Vertanen ja Lehto jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Lausunto on yksimielinen.