TT:2007-43 · Työtuomioistuin

Työntekijän työsopimus oli purettu hänen oltuaan työkyvyttömyyden vuoksi sairauslomalla yhtäjaksoisesti kaksi vuotta. Työkyvyn olennaisen ja pitkäaikaisen vähentymisen johdosta työnantajalla katsottiin olleen asiallinen ja painava peruste irtisanoa työsopimus, mutta ei erittäin painavaa syytä sopimuksen purkamiseen. Työnantaja velvoitettiin maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta sekä irtisanomisajan palkka. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 43

KANTAJA

Rakennusliitto ry

VASTAAJA

Talotekniikkaliitto ry

KUULTAVA

Mansen Putki Oy

ASIA

Työsopimuksen päättäminen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 23.11.2006

Pääkäsittely 15.1.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Talotekniikkaliitto ry:n ja Rakennusliitto ry:n välillä 20.3.2002 - 31.1.2005 voimassa olleessa työehtosopimuksessa oli työsuhdeturvasta ja irtisanomiajoista muun ohella seuraavat määräykset:

Työsuhdeturva

Allekirjoittaneet liitot ovat sopineet, että talotekniikka-alalla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin.

Irtisanominen

Ellei muuta ole sovittu, noudatetaan seuraavia irtisanomisaikoja:

Työnantajan irtisanoessa

Työsuhde jatkunut keskeytyksettä..........Irtisanomisaika

alle 1 vuosi -..........................................14 vuorokautta

1 vuosi, mutta alle 3 vuotta.......................1 kk

3 vuotta, mutta alle 5 vuotta......................2 kk

5 vuotta, mutta alle 10 vuotta....................3 kk

10 vuotta tai enemmän.............................4 kk

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Mansen Putki Oy:n rikkoneen työehtosopimuksen 5 §:n määräyksiä ja työsopimuslain työsuhdeturvaa koskevia säännöksiä vastaan päättämällä perusteettomasti työntekijänsä A:n työsopimuksen ja jättämällä noudattamatta työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa,

velvoittaa Mansen Putki Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavat 29.154,40 euroa korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

velvoittaa Mansen Putki Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 4.501,82 euroa korkoineen työsopimuksen päättymispäivästä lukien,

velvoittaa Talotekniikkaliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä ja

velvoittaa Mansen Putki Oy:n ja Talotekniikkaliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

Mansen Putki Oy:ssä LVI-asentajana marraskuusta 2000 lähtien toiminut A joutui 7.1.2003 jäämään sairauslomalle. A oli usean kuukauden pituisilla sairauslomilla yhtäjaksoisesti noin kahden vuoden ajan. Vuodenvaihteessa 2004 - 2005 A toimitti työnantajalleen 29.12.2004 päivätyn lääkärintodistuksen, jossa työkyvyttömyysajaksi oli merkitty 1. - 14.1.2005 ja johon oli tehty merkintä loppuneuvottelusta 14.1.2005. A:n sairausloma oli siis päättymässä ja hän oli aikeissa palata töihin, mistä seikoista myös työnantaja oli tietoinen. Mansen Putki Oy:n toimitusjohtaja B oli kuitenkin 7.1.2005 päivätyllä kirjeellä purkanut A:n työsopimuksen. Purkuperusteeksi ilmoitettiin "vamma, jonka vuoksi A:n työkyky on olennaisesti ja pitkäaikaisesti jatkunut niin kauan, että työnantajalta ei voida kohtuudellä edellyttää työsuhteen jatkamista".

Lääkärintodistuksessa 29.12.2004 merkittävimmäksi A:n työkykyä alentavaksi sairaudeksi ilmoitettiin M 72. Merkintä tarkoittaa A:ta vaivannutta Dupuytren kontraktuuraa, joka on kämmenen pinnallisen peitinkalvon paksunnos, joka vähitellen johtaa yhden tai useamman sormen pysyvään koukistumiseen. A:n kättä tutkinut käsikirurgi oli kuitenkin jo 26.10.2004 antamassaan lausumassa todennut, ettei A:n Dupuytren kontraktuura -vaivoilla ole merkitystä hänen työkykynsä kannalta. A:lla oli aiemmin ollut myös masenneusoireita perheasioiden vuoksi. Sekä masennus että Dupuytren kontraktuura olivat kuitenkin parantuneet. Vielä työsopimuksen purkamisen jälkeen 1.2.2005 käsikirurgi totesi, että A:n käsissä oli enää lievä canalis carpi eli rannekanavasyndrooma. A:n on katsottava olleen työkykyinen viimeistään 1.2.2005 lukien.

Mansen Putki Oy:llä ei ollut työsopimuslain mukaista oikeutta purkaa eikä edes irtisanoa A:n työsopimusta. Yhtiön olisi tullut seurata A:n työkyvyn paranemista myös irtisanomisaikana.

Perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä tuomittavaa korvausta korottavana seikkana on otettava huomioon, että työnantaja ei lain vaatimalla tavalla varannut A:lle tilaisuutta tulla kuulluksi ennen työsopimuksen päättämistä. Lisäksi huomioon tulee ottaa A:n työsuhteen kesto sekä se, että A on kolmen lapsen yksinhuoltaja.

A:n työsopimus päätettiin noudattamatta työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa. Hänellä on sen vuoksi oikeus saada korvaus irtisanomisajalta saamatta jääneestä palkasta.

Talotekniikkaliitto on hyväksynyt ja tukenut työnantajan työehtosopimuksen vastaista menettelyä, joten se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

A joutui 10.1.2005 auto-onnettomuuteen, jossa saamiensa vammojen johdosta hän oli jonkin aikaa työkyvytön. Tällä työkyvyttömyydellä ei kuitenkaan ole merkitystä työsopimuksen purkuperustetta ja irtisanomisajan palkanmaksuvelvollisuutta arvioitaessa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Talotekniikkaliitto ry ja Mansen Putki Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä yhteisten oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantajalla on ollut työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukainen oikeus päättää A:n työsuhde pitkään jatkuneen työkyvyttömyyden perusteella. A oli ollut poissa työstä kaksi vuotta työkyvyttömyyden vuoksi eikä hän ollut esittänyt työnantajalle mitään selvitystä siitä, että hänen työkykynsä olisi palautunut tai palautumassa. Työantaja on asianmukaisesti kuullut A:ta ennen työsuhteen päättämistä.

A:n lääkärintodistuksen 29.12.2004 mukaan työkyvyttömyys jatkui edelleen. Lääkärintodistuksessa olevan maininnan "On tutkimuksissa Kuntoutus-Ortonissa. Loppuneuvottelu 14.1.2004" työnantaja ymmärsi siten, että loppuneuvottelu koski ainoastaan kyseistä kuntoutusjaksoa. Käsikirurgin 26.10.2004 ja 1.2.2005 päivättyjä konsultaatiovastauksia A ei ole toimittanut työnantajalleen, eivätkä lausunnot edes osoita A:n työkyvyn palautuneen. A ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi vasta 12.4.2005, joten hän oli itsekin vasta tuolloin pitänyt itseään työkykyisenä.

Työsuhteen purkuajankohtana työnantaja ei enää ollut velvollinen maksamaan A:lle sairausajan palkkaa, vaan A sai tuolloin Kelan sairauspäivärahaa. Tämän vuoksi ja koska A oli työkyvytön myös irtisanomisaikansa, hänellä ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan edes siinä tapauksessa, että purkuperustetta ei katsota olleen olemassa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Rakennusliiton asiamies on 11.1.2007 valmistelun jo päätyttyä toimittanut työtuomioistuimelle ja Talotekniikkaliiton asiamiehelle lääkäri C:n samalle päivälle päiväämän lääkärinlausunnon todisteeksi asiassa. Talotekniikkaliitto ja Mansen Putki Oy ovat vastustaneet lääkärinlausunnon hyväksymistä todisteeksi, koska sitä ei ollut ilmoitettu valmistelussa.

Työtuomioistuimesta annetun lain 31 §:n 2 momentin mukaan pääkäsittelyssä asianosainen tai kuultava ei saa vedota sellaiseen seikkaan tai todisteeseen, johon ei ole vedottu valmistelussa tai jota ei ole viivytyksettä ennen pääkäsittelyä ilmoitettu pääkäsittelyssä esitettäväksi, ellei asianosainen tai kuultava saata todennäköiseksi, että hänen menettelynsä on johtunut pätevästä syystä.

Rakennusliitto on ilmoittanut edellä tarkoitetun lääkärinlausunnon pääkäsittelyssä esitettäväksi todisteeksi lain edellyttämällä tavalla viivytyksettä ennen pääkäsittelyä, joten työtuomioistuin ottaa lääkärinlausunnon todisteena huomioon asiaa ratkaistaessa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Tausta ja erimielisyys

Putkiasentaja A:n kädessä on todettu pinnallisen peitinkalvon paksunnos (Dupuytren kontraktuura), joka kanteen mukaan vähitellen johtaa yhden tai useamman sormen pysyvään koukistumiseen. A oli tämän sairauden vuoksi jäänyt sairauslomalle 7.1.2003 ja oli siitä lähtien tästä ja muista syistä ollut usean kuukauden pituisilla sairauslomilla yhtäjaksoisesti noin kahden vuoden ajan.

Asianosaisilla on erimielisyyttä siitä, onko työnantajalla ollut työehtosopimuksen mukainen peruste päättää A:n työsopimus 7.1.2005.

Todistelu

Pääkäsittelyssä on kuultu työntekijäliiton nimeämänä opiskelija A:ta ja työnantajaliiton nimeämänä toimitusjohtaja B:tä. Kirjallisina todisteina asianosaiset ovat vedonneet valmisteluistunnon pöytäkirjasta ilmeneviin, jäljempänä tarpeellisin osin selostettaviin kirjallisiin todisteisiin.

A on kertonut, että työterveyshuolto oli 29.12.2004 lähettänyt hänet kuntoutustutkimukseen erääseen kuntoutuslaitokseen kahdeksi viikoksi. A oli ilmoittanut kuntoutuksesta puhelimitse yhtiön konttoriin ja lähettänyt asiaa koskevan lääkärintodistuksen työpaikalle. A oli ollut valmistautumassa palaamaan työhön, kun hän oli saanut postitse 7.1.2005 päivätyn työsopimuksen purkuilmoituksen. A ei ollut ottanut työnantajaan yhteyttä purun jälkeen. Työttömäksi työnhakijaksi A oli ilmoittautunut vasta 12.4.2005, koska hän oli siihen asti ollut työvoimahallinnon määräämällä kurssilla. A on kertonut kyselleensä kevään 2005 aikana putkiasentajan töitä muutamasta Pirkanmaalla toimivasta putkiliikkeestä, mutta tämän jälkeen A ei ole hakenut putkiasentajan töitä. Nyttemmin hän opiskeli audiovisuaalista viestintää. A:n mukaan hänet oli kuntoutusjakson päättyessä tammikuussa 2005 todettu työkykyiseksi.

B on kertonut toimineensa Mansen Putki Oy:n toimitusjohtajana vuodesta 2002 alkaen. B toimi yhtiössä myös työnjohtajana ja hän oli ollut A:n lähiesimies. A:n työtehtävinä olleet putkitus, kalustus, patterinvaihdot ja kattotyöt yhtiön saneerauskohteissa olivat fyysisesti raskaita. A:n käsisairaus oli vaikeuttanut työntekoa ja käsi oli leikattu alkukeväällä 2003. Sairaus ei kuitenkaan ollut parantunut. A:n työhönpaluusta oli keskusteltu työterveyshuollon kanssa pidetyssä tapaamisessa vuoden 2003 lopulla. Yhtiössä oli työvoimapulaa ja A:ta kaivattiin töihin. Asia ei kuitenkaan edennyt ja yhteydenpito A:n kanssa oli rajoittunut siihen, että yhtiö sai A:lta sairauslomatodistukset postitse.

Syksyllä 2004 B oli ryhtynyt selvittämään työsuhteen päättämisen edellytyksiä työnantajaliitosta. A ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut B:lle, että hänen työkykynsä olisi parantunut tai parantumassa, eikä B ollut edes tiennyt hänen olevan kuntoutuksessa. Lääkärintodistuksen 29.12.2004 B on kertonut saaneensa vasta purkuilmoituksen lähettämisen jälkeen. A ei ole ottanut B:hen yhteyttä purkamisen jälkeen. B ei ollut tiennyt, että A:ta olisi pitänyt kuulla ennen työsopimuksen päättämistä.

Työsopimuksen päättämisperuste

Sovellettavan työehtosopimuksen mukaan työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaan työntekijän sairautta tai vammaa ei voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena, jos sairaus tai vamma ei ole vähentänyt työntekijän työkykyä olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Työntekijän sairauden tai vamman on oikeuskäytännössä katsottu muodostuvan irtisanomisperusteeksi työkyvyttömyyden jatkuessa vielä noin yhden vuoden yhtäjaksoisen työkyvyttömyyden jälkeen. Kantajan mukaan A olisi kuitenkin ollut purkuajankohtana työkykyinen tai ainakin jo lähes työkykyinen, ja työnantaja olisi tiennyt tämän purkaessaan työsopimuksen.

Kanteen tueksi esitetyssä lääkärintodistuksessa 29.12.2004 A on todettu työkyvyttömäksi 1. - 14.1.2005 ja hänet oli lähetetty tutkimuksiin kuntoutuslaitokseen. Todistuksesta ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan kuitenkaan ilmene, että A:n työkyky olisi parantunut tai paranemassa. Tätä aiempia työkyvyttömyysjaksoja koskevia sairauslomatodistuksia ei ole esitetty työtuomioistuimelle. Työtuomioistuimelle ei liioin ole esitetty kuntoutustutkimuksesta laadittua lausuntoa. A:n työkykyä jälkikäteen arvioivassa lääkärinlausunnossa 11.1.2007 A:ta hoitanut lääkäri toteaa, ettei A:lla vuodenvaihteessa 2004 - 2005 ollut muita työkyvyttömyyttä aiheuttaneita sairauksia kuin Dupuytren kontraktuura. Toisaalta lausunnossa todetaan, että A:lla oli ollut tuolloin myös vanhan olkapäävamman jälkitilaa, mikä rajoitti yläasentoista työtä ja hyvin painavia nostoja sekä lievä rannekanavapinne, mikä ei kuitenkaan merkittävästi heikentänyt yläraajan toimintakykyä.

Ottaen huomioon A:n pitkään jatkunut työkyvyttömyys, hänen työtehtävistään esitetty selvitys ja lääkärinlausunnosta 11.1.2007 ilmenevät A:n työkykyä heikentäneet vaivat työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että Mansen Putki Oy on vuodenvaihteessa 2004 - 2005 voinut perustellusti katsoa A:n kyvyn selviytyä tarjolla olleista putkiasentajan töistä vähentyneen olennaisesti ja pitkäaikaisesti.

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen vain erittäin painavasta syystä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2006:104 ilmenevän oikeusohjeen mukaan myös työntekijän pitkäaikainen työkyvyn aleneminen voi muodostua tällaiseksi syyksi. Tapauksessa korkein oikeus hyväksyi kahden työntekijän työsopimuksen purkamisen tilanteessa, jossa toinen työntekijä oli ollut sairauden vuoksi poissa työstä 25 kuukautta ja toinen työntekijä lähes 12 kuukautta. Lisäksi kummallekin työntekijälle oli purkamisajankohtana jo myönnetty määräaikainen työkyvyttömyyseläke vuodeksi eteenpäin ja toiselle lisäksi sairauslomaa eläkkeen päättymispäivästä lähes vuodeksi eteenpäin.

Verrattaessa korkeimmassa oikeudessa ratkaistua tapausta nyt käsiteltävään asiaan voidaan todeta, että A oli ollut työsopimuksen purkamisajankohtaan 7.1.2005 mennessä sairauden vuoksi poissa työstä 7.1.2003 lukien ja siten kaksi vuotta. Työnantajalla ei kuitenkaan työsopimuksen purkaessaan ole ollut tietoa työkyvyttömyyden jatkumisesta pidempään kuin kuntoutustutkimuksen valmistumiseen 14.1.2005 saakka.

Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan päätynyt siihen, että työsopimus voidaan myös voimassa olevan työsopimuslain mukaan purkaa työntekijän työkyvyn ja työntekoedellytysten heikennyttyä siinä määrin, että hänen voidaan katsoa olevan jatkuvasta syystä kykenemätön työhön siten kuin vuoden 1970 työsopimuslaissa (1970/320) oli säädetty. Työtuomioistuimella ei ole perusteita tulkita toisin samansisältöisiä työehtosopimusmääräyksiä.

Purkuperusteen täyttymistä arvioitaessa on otettava huomioon, että pääsäännön mukaan työkyvyn vähennyttyä olennaisesti työnantajalla ei ole perusteita edes irtisanoa työsopimusta, ellei työkyvyttömyys ole niin pitkäaikaista, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Työsuhteen päättäminen irtisanomisaikaa noudattamatta voi tulla kysymykseen vain poikkeuksellisesti. Korkeimman oikeuden edellä mainitusta tuomiosta voidaan päätellä, että tällaisesta tapauksesta voi olla kysymys ainakin silloin, kun työntekijällä ei ole jäljellä lainkaan työkykyä, eikä ole perusteita olettaa sen osaksikaan palautuvan kohtuullisena pidettävän ajan kuluessa.

A:n työkyvyttömyys oli työsuhteen päättyessä jatkunut jo varsin pitkään. A:n työnantajalla ei kuitenkaan ole purkuhetkellä, osin senkin vuoksi, että purkaminen tapahtui A:ta kuulematta, ollut sellaista tietoa hänen työkyvyttömyytensä jatkumisesta, että se olisi voinut perustellusti pitää A:n työkyvyttömyyttä tarjolla olleisiin putkiasentajan tehtäviin jatkuvana korkeimman oikeuden ratkaisuissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa ei muutoinkaan ole tullut ilmi seikkoja, jotka osoittaisivat, että työsopimuksen jatkaminen irtisanomisajan pituisen ajan olisi ollut yhtiön kannalta kohtuutonta.

Näillä perusteluilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Mansen Putki Oy:llä olisi ollut työsopimuslaissa edellytettyä erittäin painavaa syytä purkaa A:n työsopimus. Sen sijaan työnantajalla on ollut asiallinen ja painava peruste irtisanoa työsopimus.

Korvausvelvollisuus

Kanteessa on vaadittu työnantajan velvoittamista maksamaan A:lle työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaava määrä. Vastaajapuoli on kiistänyt vaatimuksen katsoen, että työnantajalla on ollut työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukainen peruste A:n työsopimuksen päättämiselle.

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantaja, joka on laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Yksinomaisena korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Pykälän 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon muun muassa työsuhteen kesto, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Saman pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin säännöstä korvauksen vähimmäismäärästä ei sovelleta muun muassa silloin, kun työnantaja on purkanut työsopimuksen yksinomaan 8 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti.

Koska Mansen Putki Oy olisi työsopimuksen purkamisen asemesta voinut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n nojalla irtisanoa A:n työsopimuksen, lain 12 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetystä vähimmäiskorvauksesta voidaan viimeksi mainitun pykälän 3 momentin nojalla poiketa. Yhtiö oli päättänyt A:n työsopimuksen lähettämällä hänelle kirjallisen purkuilmoituksen ja varaamatta hänelle tilaisuutta tulla kuulluksi työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Toisaalta työsopimuksen päättämisestä purkamalla irtisanomisen asemesta ei ole aiheutunut A:lle mahdollisen irtisanomisajan palkan lisäksi muuta ansionmenetystä. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi korvaukseksi 1.000 euroa.

Irtisanomisajan palkka

Kanteessa on vaadittu työnantajan velvoittamista maksamaan A:lle myös irtisanomisajan palkkaa vuosilomakorvauksineen työehtosopimuksen osana sovellettavan työsopimuslain 6 luvun 4 §:n perusteella. Vastaajapuoli on kiistänyt vaatimuksen sillä perusteella, että työehtosopimuksen mukainen aika, jolta maksetaan sairausajan palkkaa, oli tuolloin jo päättynyt ja koska A oli työkyvytön myös irtisanomisajan.

Työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaan työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta. Lain esitöistä (HE 157/2000 s. 92) ilmenee, että säännös on sen sanamuodosta huolimatta tarkoitettu sovellettavaksi aina, kun työnantaja päättää työsopimuksen irtisanomisaikaa noudattamatta.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan korvauksena maksettava täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta on ymmärrettävä sopimussakon luonteiseksi, määrältään etukäteen vahvistetuksi hyvitykseksi irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä. Jos työsopimus on purettu perusteettomasti, korvaus erääntyy maksettavaksi heti työsuhteen päätyttyä ja riippumatta siitä, minkälaiseksi työntekijän taloudellinen asema kehittyy irtisanomisaikaa vastaavana ajanjaksona tai mikä se olisi ollut sopimuksen jatkuessa (ks. TT 2002-77 ja TT 2006-21).

Työtuomioistuimella ei nyt käsiteltävänä olevan asian yhteydessä esitetyn selvityksen perusteella ole perusteita päätyä muunlaiseen ratkaisuun. A:n työsuhde on päätetty noudattamatta työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa. Hänellä on sen vuoksi oikeus saada korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta. Irtisanomisajan palkan määrä on riidaton.

Valvontavelvollisuus

Mansen Putki Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti siinä suhteessa, että se on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomisaikaa noudattamatta. Asia on ollut kuitenkin siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Talotekniikkaliiton voida jäsenyrityksensä virheellisen menettelyn hyväksyessään katsoa laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Oikeudenkäyntikulut

Talotekniikkaliitto ja Mansen Putki Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 480 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Mansen Putki Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta 1.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentista ilmenevän korkokannan mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 13.9.2006 lukien ja irtisanomisajan palkkana 4.501,82 euroa korkolain 4 §:n 1 momentista ilmenevän korkokannan mukaisine korkoineen työsuhteen päättymispäivästä 7.1.2005 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Talotekniikkaliitto ry ja Mansen Putki Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 480 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suviranta, Rautiainen, Virtanen, Vertanen ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Eri mieltä olevan jäsen Virtasen lausunto, johon jäsen H. Rautiainen yhtyi:

Työtuomioistuimen käsittelypäivään mennessä ei ole esitetty selvitystä, että A olisi parantunut siitä sairaudestaan, jonka vuoksi hän on aikanaan sairauslomalle jäänyt. A on väittänyt tulleensa työkykyiseksi työsopimuksen purkamisen jälkeen. Tämä on asia, jonka toteennäyttäminen olisi ollut mahdollista A:lle, mutta hän ei ole asiakirjoja työtuomioistuimelle esittänyt. A:n työkyvyttömyys on jatkunut niin pitkään, että arvioitaessa työnantajan oikeutta purkaa A:n työsuhde asia on rinnastettavissa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2006:104 ratkaistuun tapaukseen. Näillä perusteilla katson, että Mansen Putki Oy:llä on ollut oikeus purkaa A:n työsuhde.

Velvoitettuna ottamaan kantaa myös työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta tuomittavaan korvaukseen yhdyn tuomioon siltä osin kuin Mansen Putki Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta korvauksena 1.000 euroa.