Labor court dismisses union claim that employer violated no-firing agreement due to employee's long-term essential work capacity loss.

Ruiskupuristinkoneilla työtä tekevän työntekijän työkyky oli yläraajavaivojen takia vähentynyt työsopimuslaissa ja työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla olennaisesti ja pitkäaikaisesti. Työnantajalla ei ollut tarjota muuta, työntekijälle soveltuvaa kevyempää työtä. Siten työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää työntekijän työsuhteen jatkamista, ja työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen syy irtisanoa työntekijän työsopimus.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 39

KANTAJA

Kemianliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Kumiteollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA

Reka Kumi Oy, Aura

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 26.2.2007

Pääkäsittely 26.3.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevan kumiteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa 2001 (TT-SAK) on seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1 - 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Soveltamisohje

Määräys vastaa työsopimuslain 7:1 - 2 §:ää, joissa on määritelty työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

Työsopimuslain 7:2.2 §:ssä on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Asiallinen ja painava syy -käsitteen sisältöä on edellä pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla voi sopimuksen mukaan olla sallittua.

Irtianomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

Työsopimuksen irtisanomisperusteiden sisältöä on tarkemmin kuvattu hallituksen esityksen (HE 157/2000) perusteluissa.

KANNE

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Reka Kumi Oy:n päättäneen A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen perusteiden vastaisesti,

velvoittaa Reka Kumi Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 38 562 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haastehakemuksen tiedoksiantopäivästä lukien,

tuomitsee Kumiteollisuus ry:n työehtosopimuslain 9 ja 8 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Kumiteollisuus ry:n ja Reka Kumi Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut asiassa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Reka Kumi Oy on 22.6.2005 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 22.10.2005 olennaisen ja pysyvän työkyvyttömyyden perusteella, vaikka hänen työkykynsä ei ollut alentunut pitkäaikaisesti sillä tavalla, etteikö hän olisi kyennyt olennaisilta osin täyttämään työsopimuksesta johtuvia velvoitteitaan. Koska hän yläraajavaivoistaan huolimatta kykeni edelleen pääosin selviytymään työtehtävistään, ei näitäkään vaivoja voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

A työskenteli 18.10.1993 lähtien yhtiön palveluksessa pääasiallisena työtehtävänään kumituotteiden vulkanointi ruiskupuristuskoneella. Lisäksi hän suoritti työnopastusta. Työnantajan ilmoituksen mukaan hän oli sairauslomilla vuonna 2000 376 tuntia, 2001 272 tuntia, 2002 408 tuntia, 2003 304 tuntia ja 2004 260 tuntia, joten vain kahtena vuonna poissaoloprosentti ylitti jossakin määrin 20 prosenttia. Sairauspoissaolot johtuivat erilaisista sairauksista.

Työterveyslääkäri ilmoitti 12.4.2005 A:lle, että hänet tultaisiin irtisanomaan sairauden perusteella. Tutkimatta A:ta työterveyslääkäri kirjoitti hänelle työterveystarkastuksesta lausunnon, jonka mukaan tarkastettu ei ollut sopiva työhön eikä soveltunut yläraajoja kuormittavaan työhön. Irtisanominen päätettiin siten jo ennen työterveystarkastusta. Irtisanomisen johdosta järjestettiin kuulemistilaisuus 22.4.2005, minkä jälkeen A siirrettiin maalaamoon metalliosien käsittelyyn. Se työ kuormitti yläraajoja enemmän kuin aikaisempi paistotyö ja aiheutti sairauslomalle jäämisen noin viikon kuluttua. Pelkästään terveystarkastuksen lausunnosta ei voinut päätellä työkyvyn olennaista ja pitkäaikaista alentumista. Työnantajan oli pyrittävä eri tietolähteiden avulla selvittämään työntekijän terveydentila ja hänen tosiasialliset mahdollisuutensa jatkaa työntekoa. Myöskään irtisanomisaikaisesta sairauslomasta ei voinut vetää johtopäätöksiä työkyvyn alentumisen pitkäaikaisuudesta.

Työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä on otettava huomioon korvausta korottavana tekijänä. Irtisanominen on toimitettu siinä määrin vastoin työsopimuslain esitöistä, oikeuskirjallisuudesta ja -käytännöstä ilmenevää vallitsevaa oikeustilaa, että työnantajaliitto sen hyväksyessään on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kumiteollisuus ry, jonka lausumaan Reka Kumi Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kumiteollisuus ry on vaatinut Kemianliiton velvoittamista korvaamaan Kumiteollisuus ry:n ja Reka Kumi Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen antopäivästä

Kanteen kiistämisen perusteet

Työterveyslääkärin työterveystarkastukseen liittyvän lausunnon 12.4.2005 mukaan A ei sovellu yläraajoja kuormittavaan työhön. Kyseisessä lausunnossa on tärkeysjärjestyksessä lueteltu A:n työkykyyn vaikuttavat sairaudet, jotka kaikki sijoittuvat tautiluokituksessa tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksien sairauksien ryhmään. Päällimmäisinä A:n työkykyyn vaikuttavina sairauksina tulivat kysymykseen muu moninivelrikko sekä raajakipu. Näiden lisäksi hänen työkykyään heikensivät ojentajalihaksen tulehdus/olkavarren ojentajalihaksen tulehdus ja kaularankakipu.

A:n yläraajojen toimintakykyä rajoittavat sairaudet eivät ennusteen mukaan olleet paranemassa. Päin vastoin työtehtävien jatkuminen olisi lisännyt yläraajojen kivulloisuutta entisestään. A siirtyi maalaamoon 25.4.2005. Sairauslomalle hän jäi viikon kuluttua 2.5.2005, jonka jälkeen hän ei enää palannut työhön. Yhtiössä ei ollut tarjolla muuta työtä. A ei yläraajoihin liittyvien sairauksien vuoksi soveltunut kumituotteiden ruiskupuristimilla suoritettavaan vulkanointityöhön. Yhtiössä oli vuodesta 1998 lähtien yhteistyössä työterveyshuollon kanssa toteutettu hyvin laajamittaista työkykyä ylläpitävää toimintaa. Tehtaalla työntekijöitä osoitettiin niin sanottuun Aslak-kuntoutukseen. Sanottua kuntoutusta tarjottiin myös A:lle, mutta tämä kuitenkin kieltäytyi siihen osallistumasta. Niin ikään A:lle tarjottiin jo vuonna 2000 työterveyshuollon toimesta mahdollisuutta uudelleenkoulutukseen ja laitoskuntoutukseen, joita ei tuolloin A:n toivomuksesta kuitenkaan lähdetty hakemaan.

Yhtiöllä oli irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste A:n työsopimuksen päättämiseen. Työnantajaliitto ei ole tapauksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen irtisanominen

A on työskennellyt 18.10.1993 lähtien Reka Kumi Oy:n palveluksessa Auran tuotantolaitoksella pääasiallisena työtehtävänään kumituotteiden vulkanointi ruiskupuristuskoneella. Yhtiö irtisanoi A:n työsopimuksen 22.6.2005 päättymään 22.10.2005. Irtisanomisen syyksi työnantaja ilmoitti olennaisen ja pysyvän työkyvyn heikentymisen.

A:n työkyky ja työtehtävät

A:n työkyvystä, terveydellisistä rajoituksista ja soveltuvuudesta yhtiössä tehtävään työhön on kuultu A:ta itseään sekä työnantajapuolen nimeämänä todistajana henkilöstöasiainhoitaja G:tä ja työntekijäpuolen nimeäminä todistajina kumityöntekijä B:tä ja kumityöntekijä C:tä. Kirjallisina todisteina on esitetty muun muassa lääkärintodistuksia, lausunto kuntoutustarveselvityksestä 7.3.2000 ja selvityksiä A:n poissaoloista.

A on kertonut oppineensa yläraajavaivoista huolimatta sopeuttamaan työliikkeet ruiskupuristuskoneella, niin ettei hän joutunut olemaan sairauslomilla olosuhteisiin nähden kovin paljon. Työnantajan antamat apuvälineet eivät juuri työtä auttaneet. Tehtaan käyttöpäällikkö ilmoitti A:lle 20.4.2005, että hänelle yritetään järjestää jotain muuta työtä tehtaalla. Seuraavaksi A siirrettiin tehtaan maalaamoon. Siellä työ osoittautui kuitenkin niin raskaaksi, että A:n kaularanka kipeytyi viikon työskentelystä ja hän joutui jäämään sairauslomalle. Sairausloman jälkeen hän meni takaisin töihin maalaamoon kesäkuussa pariksi viikoksi ja sitten hakeutui jälleen kaularangan kipeytymisen vuoksi sairauslomalle.

B:n mukaan tehtaan työt olivat yläraajoja rasittavia. Työntekijöillä esiintyy yläraajavaivoja keskimäärin joka viikko. A:lla ei ollut sairauspoissaoloja poikkeuksellisen paljon muihin työntekijöihin verrattuna. Eräälle tehtaan työntekijälle annettiin kevennettyä työtä juuri ennen A:n irtisanomista. Todistaja G sen sijaan on kiistänyt, että mainitulle työntekijälle olisi järjestetty uutta kevennettyä työkokonaisuutta.

Terveyskeskuslääkäri D:n 19.11.1999 antaman lääkärinlausunnon mukaan A:n suurimpana ongelmana ovat käsisäryt eikä hänen työnsä pidemmän päälle tule missään tapauksessa onnistumaan.

Lääkäri E:n kansaneläkelaitoksen kuntoutustarveselvityksestä 7.3.2000 antaman lausunnon mukaan A:n työkyky oli olennaisesti alentunut muun muassa käsien nivelrikkomuutoksien sekä yleiseen nivelten yliliikkuvuuteen liittyvän huonon rasituskestävyyden ja jäykkyyden takia. A:n kumitehtaalla tekemä työ vaati sellaista yläraajojen toistorasitusta kohoasentoineen sekä pinsetti- ja puristusotteineen, että seurauksena on ollut 1-2 viikon pituisten työkyvyttömyysjaksojen lisääntyminen ja yleinen työssä hidastuminen. A:lla on työkykyä jäljellä työhön, jossa ei vaadita yläraajojen toistorasitusta tai hienomotoriikkaa.

Työterveyslääkäri F:n 12.4. ja 8.9.2005 antamien lääkärinlausuntojen mukaan A ei sovellu yläraajoja kuormittavaan työhön. Edelleen F:n 19.11.2006 antaman, vastaanottokäyntiä 12.4.2005 koskevan selvityksen mukaan A:lle päädyttiin pitkään seuranta-aikaan ja vaivan etenemiseen perustuen kirjoittamaan työkelpoisuuslausuntoon rajoitus käsiä kuormittavaan työhön. Ei ollut perusteltua odottaa, että olennaista paranemista tapahtuisi ja oli ilmeinen riski uusien vaurioiden syntymisestä.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan irtisanominen edellyttää työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Lain mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

A:n sairauspoissaoloista esitetyn selvityksen mukaan hän on ollut poissa työstä 47 työpäivää vuonna 2000, 34 työpäivää vuonna 2001, 51 työpäivää vuonna 2002, 38 työpäivää vuonna 2003, 32,5 työpäivää vuonna 2004 ja 48 työpäivää vuonna 2005 heinäkuuhun mennessä. A:n sairauslomien syinä on yläraajavaivojen ohella ollut muitakin vaivoja. A:lla on työterveyslääkärin antaman todistuksen mukaan ollut työntekoon liittyvänä rajoitteena käsiä kuormittava työ ja ennusteena tilanteen paheneminen yläraajoja kuormittavassa työssä.

A:n työtehtäviä on järjestelty hänen työrajoitteensa mukaisesti siten, että työnantaja on siirtänyt A:n huhtikuussa 2005 kevyemmäksi arvioituun työhön tehtaan maalaamoon. Tästä työstä hän jäi kuitenkin viikon kuluttua sairauslomalle, ja palattuaan samaan työhön hän on uudelleen sairastunut. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan tehtaalla ei ole tarjolla muuta A:lle sopivaa kevyempää työtä, joka ei rasittaisi yläraajoja.

A:lla on ollut jäljellä työkykyä muuhun kuin yläraajoja kuormittavaan työhön. Kuitenkin A:n työkyky työnantajalla tarjolla oleviin työtehtäviin oli vähentynyt niin, ettei hän ole niistä selvinnyt sairastumatta tai terveyttään vaarantamatta. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A:n työkyky on vähentynyt työsopimuslaissa ja työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla olennaisesti ja pitkäaikaisesti. Siten työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää A:n työsuhteen jatkamista, ja työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukainen syy irtisanoa A:n työsopimus. Näin ollen kanteessa esitetty korvausvaatimus on perusteeton. Myöskään Kumiteollisuus ry ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuutta.

Oikeudenkäyntikulut

Kemianliitto on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n mukaan velvollinen korvaamaan Kumiteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 1.500 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kemianliitto velvoitetaan korvaamaan Kumiteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, K. Rautiainen, Alanko, Vertanen ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.