Labor court rules daily pay depends on determining primary and secondary workplaces for teachers working across locations.

Kysymys liikenneopettajien oikeudesta työehtosopimuksen mukaiseen päivärahaan heidän työskennellessään opetustehtävissä eri paikkakunnilla.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 37

KUULTAVAT

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

ASIA

Iisalmen käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja koskevassa asiassa (A, B ja C / T.Makkonen Oy / E.Makkosen Autokoulu)

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 6.2.2007

Pääkäsittely 19.2.2007

TYÖEHTOSOPIMUSMÄÄRÄYKSET

Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisessä liikenneopetusalan työehtosopimuksessa 2003 - 2005 oli muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Matkakustannukset ja päivärahat

Matkasta, jonka työntekijä joutuu opetustehtävissään tekemään toimipaikkakuntansa ulkopuolelle ja joutuu tämän matkan yhteydessä yöpymään tai matka muuten kestää vähintään 10 tuntia, maksetaan hänelle kokopäiväraha tai kun matka kestää vähemmän kuin 10 tuntia mutta kuitenkin vähintään 6 tuntia, puolipäivärahaa valtion matkustussäännön mukaan. Jos työnantaja hankkii vastaavantasoisen asunnon ja/tai ruoan, ei päivärahaa makseta.

Työnantajan lähettäessä työntekijän tämän ammattiin liittyviin koulutustilaisuuksiin, maksetaan päiväraha ja matkakustannusten korvaus valtion vastaavien määräysten mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksessa 2005 - 2007 matkakustannuksista ja päivärahoista on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Matkakustannukset ja päivärahat

Matkakustannusten ja päivärahojen osalta noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa verohallituksen päätöstä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

A, B ja C ovat vaatineet, että T.Makkonen Oy / E.Makkosen Autokoulu velvoitetaan suorittamaan heille kanteessa tarkemmin yksilöidyt matkakustannusten korvaukset ja päivärahat.

Perusteet

A, B ja C ovat E.Makkosen autokoulun palveluksessa liikenneopettajina ja heidän varsinainen työntekopaikkakuntansa on ollut työnantajan kotipaikka Iisalmi. Työnantaja järjestää ajo-opetusta Iisalmen lisäksi useilla muilla paikkakunnilla, muun ohella Kajaanissa. Työnantaja ei ole maksanut A:lle ja B:lle päivärahaa Kajaanissa työskentelypäiviltä, C:lle on maksettu puolipäiväraha. Koska Kajaani ei ole A:n, B:n ja C:n varsinainen työntekopaikkakunta eikä yrityksellä ole siellä edes toimipistettä, työskentely Kajaanissa on työehtosopimuksessa tarkoitettua toisella paikkakunnalla suoritettua työtä. Kantajat ovat näin ollen oikeutettuja kokopäivärahaan niiltä päiviltä, jolloin he tekevät opetustyötä Kajaanissa. Sillä seikalla, että vastaaja on järjestänyt ja kustantanut työntekijöille Kajaanissa yhteisen asunnon, ei ole vaikutusta päiväraha-oikeuteen.

VASTAUS

Vaatimukset

T.Makkonen Oy / E.Makkosen Autokoulu on kiistänyt kanteen ja vaatinut, että se hylätään ja että kantajat velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Yhtiön liikenneopettajat A ja B ovat työskennelleet pääsääntöisesti Kajaanissa, C puolestaan pääsääntöisesti Iisalmessa. Kantajille on voitu tarjottu kuukausipalkkaista kokoaikaista työtä vain sillä edellytyksellä, että he työskentelevät Iisalmen - Kajaanin alueella. Tämä työntekoalue on työsopimuslain mukainen ja siitä on sovittu työntekijöiden kanssa.

Työehtosopimuksen 2003 - 2005 mukaan työnantajan hankkiessa vastaavantasoisen asunnon ja/tai ruoan, päivärahaa ei makseta. Koska työnantaja on hankkinut Kajaanista asunnon liikenneopettajien käyttöön, ei yhtiöllä ole päivärahojen maksamisvelvollisuutta. Syksystä 2004 alkaen vastaaja on myös maksanut lounaan A:lle hänen työskennellessään Kajaanissa.

C:lle maksettujen päivärahojen osalta on myös otettava huomioon, että toisin kuin A:lla ja B:lla, hänellä ei ole ollut asuntoa käytössään pääasiallisella työntekopaikkakunnallaan Iisalmessa. Työnantaja päätti tämän vuoksi maksaa hänelle puolipäivärahan.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, mikä on alalla sovellettavan työehtosopimuksen oikea sisältö ja tulkinta kanteessa vaadittujen päivärahojen osalta.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry:lle ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Erityispalvelujen Työnantajaliitto on lausunnossaan todennut seuraavaa:

Liikenneopettajien työnantaja oli hankkinut Kajaanista asunnon opettajien käyttöön. Tämän vuoksi työntekijöillä ei ollut vuosina 2003 - 2005 voimassaolleen työehtosopimuksen mukaan oikeutta päivärahaan heidän työskennellessään Kajaanissa. Koska työntekijöiden kanssa oli sovittu työntekopaikaksi Iisalmen-Kajaanin alue ja koska verohallituksen päätös ei estä useamman vakituisen työntekopaikan olemassaoloa, työntekijöillä ei ole oikeutta päivärahaan myöskään työehtosopimuksen 2005 - 2007 mukaan.

Vuosille 2005 - 2007 tehtyä työehtosopimusta neuvoteltaessa AKT esitti matkakustannusmääräyksen muuttamista siten, että liikenneopettajalla voisi olla vain yksi vakituinen työntekopaikka. Työnantajaliitto ei hyväksynyt esitystä.

AKT on lausunnossaan todennut seuraavaa:

Työmarkkinakäytännön mukaan työntekijällä voi matkakorvauksia silmällä pitäen olla vain yksi varsinainen työntekopaikkakunta. Myös verohallituksen päätöksen 5 § ilmentää samaa periaatetta. Tämän vuoksi liikenneopettajat ovat työskennellessään muilla paikkakunnilla oikeutettuja päivärahaan myös työehtosopimuksen 2005 - 2007 mukaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Erimielisyys ja lausunnon kohde

T.Makkonen Oy / E.Makkosen Autokoulun palveluksessa liikenneopettajina työskentelevät A, B ja C ovat käräjäoikeudessa vaatineet, että työnantaja velvoitetaan suorittamaan heille kanteessa tarkemmin yksilöidyt matkakustannusten korvaukset ja päivärahat niiltä päiviltä, jolloin opettajat ovat työskennelleet vakituisen työpaikkansa Iisalmen asemesta Kajaanissa. T.Makkonen Oy / E.Makkosen Autokoulu on kiistänyt kanteen katsoen, että kantajien varsinaiseksi työpaikaksi oli sovittu Iisalmen - Kajaanin alue, joten heillä ei ollut oikeutta matkakustannusten korvauksiin ja päivärahaan tämän alueen sisällä tehdyistä matkoista. Kanteen kiistämisen perusteena yhtiö vetosi myös siihen, että työnantaja oli hankkinut Kajaanista asunnon liikenneopettajien käyttöön ja että yhtiö oli syksystä 2004 alkaen kustantanut A:lle lounaan hänen työskennellessään Kajaanissa.

Tämän lausunnon kohteena ovat riidanalaisena aikana sovellettujen työehtosopimusten päivärahaa koskevat määräykset.

Todistelu

Asianosaiset liitot ovat jääneet erimielisiksi päivärahamääräysten tulkinnasta ja soveltamisesta. Ne ovat kantojensa tueksi vedonneet kirjallisina todisteina verohallituksen päätökseen verovapaista matkakustannusten korvauksista, AKT:n tekemiin kirjallisiin työehtosopimuksen muutosesityksiin ja työnantajaliiton näihin esityksiin antamiin vastauksiin sekä valmisteluistunnosta laaditusta pöytäkirjasta ilmeneviin muihin asiakirjoihin.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana työnantajaliiton nimeämää asiantuntijaa D:tä ja työntekijäliiton nimeämää palkkasihteeriä E:tä.

Työehtosopimusten päivärahamääräyksistä esitetty selvitys

D on kertonut osallistuneensa työnantajaliiton neuvottelijana liikenneopettajien työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 2002 lähtien. Vuonna 2003 solmitun työehtosopimuksen neuvotteluissa matkakorvausmääräystä ei käsitelty ollenkaan. D:n tietämän mukaan matkakorvausmääräys oli ollut työehtosopimuksessa jo pitkään eikä sen tulkinnasta ole ollut epäselvyyttä. Määräyksen sanamuodon perusteella työntekijällä ei ollut oikeutta päivärahaan edes yli 10 tunnin työmatkasta, jos työnantajalla oli matkan kohdepaikkakunnalla työntekijän käytettävissä asunto - siitä riippumatta, oliko työntekijän tarkoituksena yöpyä paikkakunnalla vai ei. Toisaalta D piti mahdollisena, että työntekijälle oli tällaisessa tapauksessa määräyksen sanamuodosta huolimatta käytännössä maksettu päiväraha. Koska A:n, B:n ja C:n työntekoalueeksi oli sovittu Kajaanin-Iisalmen alue, ei heillä ollut oikeutta vaatimaansa päivärahaan työskentelystään Kajaanissa.

Työntekijäliiton mukaan sen kanta työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta on ollut, että päivärahaoikeus ratkeaa pelkästään työmatkaan kuluneen ajan perusteella ja että lause "Jos työnantaja hankkii vastaavantasoisen asunnon ja/tai ruoan, ei päivärahaa makseta" on jäänyt määräykseen epähuomioissa. Kantansa tueksi AKT on esittänyt muun ohella liiton vuonna 1985 tekemän muutosesityksen, jossa se on esittänyt kyseisen lauseen poistamista sopimusmääräyksestä.

D:n mukaan työehtosopimuksen 2005 - 2007 neuvotteluissa AKT:n edustajat esittivät matkakustannusmääräyksen muuttamista niin, että työntekijällä voisi olla vain yksi varsinainen työntekopaikka ja että majoitustaso muutettaisiin hotellitasoiseksi. Työnantajapuoli ei hyväksynyt kumpaakaan esitystä. Matkakustannusmääräyksen selkeyttämiseksi neuvotteluissa päädyttiin lopulta viittausmääräykseen, jonka perusteella tuli sovellettavaksi verohallituksen päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista.

E on kertonut osallistuneensa työntekijäpuolen neuvottelijana liikenneopettajien työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 2004 lähtien. Hän ei tuntenut matkakorvausmääräysten aiempia vaiheita. E oli neuvotteluissa esittänyt määräyksen muuttamista asumistason osalta. Kysymys toimipaikkojen lukumäärästä sen sijaan tuli neuvotteluissa esille työnantajapuolelta. E oli todennut, että määräyksen sanamuodon perusteella toimipaikkoja voi olla vain yksi. Työnantajapuolen esityksestä matkakustannusmääräys muutettiin lopulta viittaukseksi verohallituksen päätökseen.

Työtuomioistuimelle todisteeksi jätetystä AKT:n muutosesitykset -asiakirjasta ilmenee, että työntekijäpuoli on 14.12.2004 esittänyt matkakustannuksia koskevan määräyksen muuttamista päivärahaan oikeuttavien tuntirajojen ja majoitustason osalta. Työnantajaliiton 15.12.2004 päivätyssä vastauksessa todetaan AKT:n esittäneen, että opettajalla voisi olla vain yksi asemapaikkakunta ja otetaan esitykseen kielteinen kanta. Työnantajapuoli on tehnyt vastaesityksen matkakustannusten ja päivärahojen maksamisesta kulloisenkin verohallituksen päätöksen mukaan.

Työehtosopimuksessa viitatun verohallituksen päätöksen tulkinnasta osapuolet eivät ole esittäneet selvitystä.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 2003 - 2005 9 §:n sanamuodosta voi saada tukea työnantajapuolen kannalle siitä, että yhden päivän työmatkan tehnyt työntekijä ei olisi oikeutettu päivärahaan, jos työnantajalla on matkan kohdepaikkakunnalla työntekijän käytettävissä asunto. Työtuomioistuin pitää uskottavana, että määräyksen sanamuoto voi periytyä AKT:n lausunnossa esitetyllä tavalla ajalta, jolloin päivärahan maksaminen on edellyttänyt matkan aikana yöpymistä. Tätä ei nyt kysymyksessä oleva työehtosopimus ole enää edellyttänyt, vaan oikeus päivärahaan on sidottu vain matkan kestoon.

Päiväraha on tarkoitettu korvaukseksi työmatkan aiheuttamista ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä. Määräyksen toinen lause sanamuodon mukaisesti tulkittuna ei muodosta järkevää kokonaisuutta määräyksen muun tekstin kanssa, koska työnantajan tarjoamalla asunnolla ei ole yhteyttä liikenneopettajalle matkasta aiheutuviin lisäkustannuksiin, jos tällaista majoitusta ei käytetä. Työtuomioistuimen mielestä päivärahamääräyksiä onkin tulkittava niin, että ainakaan silloin, kun liikenneopettaja ei joudu yöpymään matkan aikana, hänen oikeutensa päivärahaan ei ole sidoksissa siihen, onko matkapaikkakunnalla käytettävissä työnantajan hankkima majoitus vai ei.

Näin ollen työtuomioistuin pitää työehtosopimuksen 2003 - 2005 9 §:n oikeana tulkintana sitä, ettei työntekijä menetä oikeutta päivärahaan pelkästään sillä perusteella, että työnantaja on hankkinut kohdepaikkakunnalta työntekijän käyttöön asunnon, jos työntekijä ei joudu yöpymään työmatkalla. Jos sen sijaan työnantaja kustantaa työntekijälle ruuan tällaisen matkan aikana, työntekijällä ei ole oikeutta päivärahaan.

Sovellettavat työehtosopimukset eivät sisällä määräyksiä sitä, voiko työntekijällä olla useampi kuin yksi työntekopaikka tai voidaanko työntekopaikka määritellä alueena. Vuosina 2003 - 2005 sovelletun työehtosopimuksen matkakorvausmääräykset perustuvat yleisen työmarkkinakäytännön ja alan luonteen mukaisesti siihen, että toimihenkilöllä on työpaikka, jonka suhteen matkakorvaukset ja oikeus päivärahaan määräytyvät. Työsopimusosapuolet voivat sopia keskenään siitä, missä sopimuksen mukainen työ tehdään. Oikeus matkakustannusten korvauksiin määräytyy kuitenkin sen mukaan, mitä on pidettävä liikenneopettajan varsinaisena työpaikkana eli missä hän tosiasiallisesti vakituisesti työskentelee. Työsopimuksessa ei voida pätevästi sopia työntekopaikasta niin, että työsuhteen vähimmäisehtoina noudatettavat työehtosopimuksen määräykset oikeudesta päivärahaan menettävät merkityksensä (ks. TT 2007-23).

Työehtosopimuksessa 2005 - 2007 viitatussa verohallituksen päätöksessä on erilliset määräykset niihin tilanteisiin, joissa työntekijällä on yksi varsinainen työpaikka ja toisaalta tilanteisiin, joissa työntekijällä ei toimialan ominaispiirteiden vuoksi ole ollenkaan varsinaista työpaikkaa. Lisäksi päätöksen 4 § sääntelee erikseen tilanteita, joissa työntekijällä katsotaan olevan ensisijainen ja toissijainen varsinainen työpaikka. Vastaavasti korkein hallinto-oikeus on matkustamiskustannuksia ja päivärahaoikeutta koskevassa ratkaisukäytännössään pitänyt mahdollisena, että työntekijällä on kaksi varsinaista työpaikkaa (esim. KHO 5.4.1995/1408 ja KHO 31.10.1991/3970 vrt. KHO 22.12.1995/5304). Yhteistä näille tapauksille on ollut työntekijän säännöllinen ja pysyvä työskentely molemmissa toimipaikoissa. Ainakin yhdessä ratkaisussa korkein hallinto-oikeus on määritellyt varsinaiset työpaikat ensi- ja toissijaiseksi (KHO 1.2.2001/176).

Verohallituksen päätöksen ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännön perustella vaikuttaa selvältä, että työehtosopimusta 2005 - 2007 sovellettaessa työntekijällä voi - eri paikkakunnilla tapahtuvan työskentelyn säännöllisyyttä ja vakiintuneisuutta koskevien edellytysten täyttyessä - olla ensi- ja toissijainen varsinainen työpaikka matkakorvaus- ja päivärahaoikeutta rajoittavassa merkityksessä. Verohallituksen päätöksen 4 §:n mukaan matkaa, jonka palkansaaja tekee työtehtävien hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, ei pidetä päivärahaan oikeuttavana matkana.

Käräjäoikeuden työtuomioistuimelle toimittamista työsopimuksista ilmenee, että liikenneopettajan työn suorittamispaikaksi on A:n kohdalla sovittu Kajaani ja B:n kohdalla Iisalmi ja Kajaani. C:n työsopimuksessa työn suorittamispaikkaa ei ole määritelty. Työtuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista tai muusta selvityksestä ei ilmene, ovatko työsopimusosapuolet muutoin sopineet jotakin työntekopaikasta tai miten suuren osan työstään kunkin liikenneopettaja on käytännössä suorittanut Iisalmessa, Kajaanissa ja mahdollisesti muilla paikkakunnilla. Näin olleen työtuomioistuimella ei ole perusteita ottaa yksilöidysti kantaa esitettyihin päivärahavaatimuksiin, vaan ne jäävät ratkaistaviksi edellä esitettyjen suuntaviivojen mukaan käräjäoikeudelle esitettävän selvityksen perusteella.

Edellä esitetyillä perusteluilla työtuomioistuin esittää lausuntonaan, että B:n, A:n ja C:n oikeus päivärahaan ratkeaa kummankin asiassa sovellettavan työehtosopimuksen osalta sillä perusteella, mitä paikkakuntaa tai paikkakuntia on pidettävä heidän varsinaisina työntekopaikkoinaan. Sovellettaessa vuosina 2003-2005 voimassa ollutta työehtosopimusta oikeus päivärahaan matkalta, jolloin liikenneopettaja ei ole joutunut yöpymään, on riippumaton siitä, onko työnantaja hankkinut työntekijöidensä käyttöön asunnon matkapaikkakunnalta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Sutela, Forsström, Vertanen ja Vuorio jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Lausunto on yksimielinen.