Labour court dismisses union claim for severance protection breach until termination grounds are legally resolved.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa irtisanomissuojasopimuksen määräystä ei voitu soveltaa tapauksessa, jossa myös irtisanomisen peruste oli riitautettu.

Asia on työtuomioistuimessa ratkaistu välituomiolla, jolla irtisanomisjärjestyksen rikkomista koskeva kanne on jätetty lepäämään, kunnes irtisanomisen perustetta koskevat, yleisissä tuomioistuimissa vireille pannut jutut on lainvoimaisesti ratkaistu.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 25

KANTAJA

Suomen Journalistiliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Palvelualojen Toimialaliitto ry, Helsinki

Yleisradio Oy, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 14.12.2006

Pääkäsittely 13.2.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 20 §:ssä on työvoiman vähentämisjärjestyksestä sovittu seuraavaa:

Muusta kuin ohjelmatyöntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yhtiön toiminnalle tärkeitä erikoistehtäviin tarvittavia ohjelmatyöntekijöitä ja yhtiön työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja ohjelmatyöntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Journalistiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Yleisradio Oy:n rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen 20 §:ää irtisanoessaan 17.11.2005 A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n työsopimukset,

tuomitsee Yleisradio Oy:n maksamaan Suomen Journalistiliitolle työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoa irtisanomissuojasopimuksen 20 §:n rikkomisesta,

tuomitsee Palvelualojen Toimialaliiton maksamaan Suomen Journalistiliitolle työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Palvelualojen Toimialaliiton ja Yleisradio Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Journalistiliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Yleisradio Oy irtisanoi 17.11.2005 A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n työsopimukset taloudellistuotannollisten syiden perusteella päättymään siten, että G:n työsuhde päättyi 24.1.2006 ja A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n ja H:n työsuhteet päättyivät 21.5.2006.

A, B, C, D, E, F, G, ja H olivat henkilöitä, jotka olivat irtisanomissuojasopimuksen 20 §:n mukaisesti yhtiön toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia ohjelmatyöntekijöitä ja heidän työsuhteensa olivat olleet pitkiä verrattuina työntekijöihin, jotka olivat saaneet jäädä yhtiön palvelukseen. Ennen heidän irtisanomistaan olisi työvoiman vähentämisjärjestyksen mukaan tullut valikoitua irtisanotuiksi useita sellaisia ohjelmatyöntekijöitä, jotka nyt olivat saaneet jäädä työhön. Irtisanominen oli kohdistunut mainittujen irtisanottujen kohdalla vääriin henkilöihin irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Palvelualojen Toimialaliitto oli hyväksynyt jäsenyrityksensä toimenpiteen eikä ollut riittävällä tavalla pyrkinyt täyttämään valvontavelvollisuuttaan ja estämään irtisanomisjärjestysten rikkomista.

B, C, F ja G ovat nostaneet kukin irtisanomisperustetta koskevan kanteen asianomaisessa käräjäoikeudessa. Työtuomioistuimen tuomion nro 2006-27 oikeusohje asian lepäämään jättämisestä ei voi tulla noudatettavaksi nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa. Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa irtisanomissuojasopimuksen määräystä voidaan soveltaa silloinkin, kun irtisanomisen peruste on riitautettu.

Irtisanomisjärjestysmääräyksen soveltamisen kannalta on samantekevää, onko irtisanomisen peruste laillinen vai laiton. Määräyksessä on kysymys pelkästään velvollisuudesta luoda järjestys irtisanottavien valikoimiseksi ja irtisanomisjärjestyksen noudattamiseksi. Irtisanomisjärjestysmääräystä voidaan rikkoa joko siten, että ei tehdä järjestystä lainkaan tai että tehdään väärä järjestys.

Irtisanomisperusteen laillisuuteen ei tässä prosessissa voida ottaa mitään kantaa siksi, että kukaan ei väitä, että irtisanominen näiden kanteessa tarkoitettujen kahdeksan irtisanotun kohdalla olisi johtunut jostain muusta kuin taloudellistuotannollisesta syystä. Toisaalta työtuomioistuin ei voi ottaa tässä tapauksessa ratkaisun pohjaksi sitä, mitä joku yksittäinen työntekijä jossakin toisessa prosessissa väittää. Oikeudenkäynneissä on eri osapuolet, eri kohde ja oikeushyvä, jota loukataan ja myös eri seuraamukset. Jotta perusteriidalla olisi oikeusvoimavaikutusta tähän oikeudenkäyntiin, siitä olisi pitänyt sopia.

Irtisanomisjärjestys on olemassa liiton intressin vuoksi. Ei voi olla niin, että yksittäisen työntekijän yleisessä tuomioistuimessa nostama kanne veisi työntekijäliiton oikeuden ajaa työehtosopimuksen valvomista koskevaa kannetta työtuomioistuimessa, kun työtuomioistuimessa nostetulla kanteella ei ole merkitystä käräjäoikeudessa nostetun kanteen ratkaisemisen kannalta.

Arviointi irtisanomisjärjestyksestä on tehtävä irtisanottaessa. Sen vuoksi irtisanomisperusteen laillisuus ei voi mitenkään olla edellytys prosessille, koska irtisanomisperuste voi myöhemminkin muuttua lainvastaiseksi. Työntekijöillä on perustuslain mukaan itsenäinen kanneoikeus. Voi myös olla, että kannetta selvästikään lainvastaisesta työsuhteen päättämisestä ei lainkaan nosteta. Oma ongelmansa muodostuu siitä, että työntekijäliitto ei voi aina edes tietää kanteen nostamisesta yleisessä tuomioistuimessa. Työntekijä voi myös nostaa kanteen yleisessä tuomioistuimessa sen jälkeen, kun kanne on pantu vireille ja ehkä jo ratkaistukin työtuomioistuimessa. Tällöin työtuomioistuimen irtisanomisjärjestystä koskevassa asiassa antama ratkaisu saattaa sisältää arvion myös laittomaksi myöhemmin todetun irtisanomisen osalta.

Ongelmaksi voivat nousta myös työsuhdesaatavien lyhyet kanne- ja vanhentumisajat. Herää kysymys, voidaanko kanne irtisanomisjärjestyksen rikkomisesta nostaa lainkaan työtuomioistuimessa kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä tai toisaalta, onko liiton ehkä nostettava vanhentumisen estämiseksi ehdollisia kanteita, jotka jätetään lepäämään.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen Toimialaliitto ja Yleisradio Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantaja ei ollut rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa työehtosopimusmääräystä kohdistaessaan irtisanomisen A:han, B:hen, C:hen, D:hen, E:hen, F:ään, G:hen ja H:hon. Toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuen mainittujen henkilöiden tekemä toimittajan työ oli sellaisenaan lakannut yhtiössä. Tilalle oli tullut uudenlaista moniosaamista edellyttäviä työtehtäviä.

Kun työnantaja ei ollut rikkonut työehtosopimusta, myöskään työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

B, C, F ja G olivat kukin nostaneet kanteen yhtiötä vastaan asianomaisessa käräjäoikeudessa. He olivat riitauttaneet irtisanomisensa laillisuuden työsopimuslain perusteella. Asia tuli jättää lepäämään, kunnes heidän käräjäoikeudessa nostamansa kanteet on lainvoimaisesti ratkaistu. Tätä kantaa tuki työtuomioistuimen tuomio nro 2006-27.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Journalistiliitto on kanteessaan vaatinut muun ohella vahvistettavaksi, että Yleisradio Oy on rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 20 §:n määräyksiä työvoiman vähentämisjärjestyksestä irtisanoessaan 17.11.2005 A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n työsopimukset. Asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että edellä mainituista B, C, F ja G ovat nostaneet asianomaisessa käräjäoikeudessa kanteen Yleisradio Oy:tä vastaan sillä perusteella, että irtisanominen on tapahtunut ilman laillista perustetta.

Yleisradio Oy on viitaten työtuomioistuimen vastaavan kaltaisessa asiassa antamaan tuomioon TT 2006:27 vaatinut asian jättämistä mainittujen henkilöiden osalta lepäämään, kunnes yleisissä tuomioistuimissa vireillä olevat kanteet on lainvoimaisesti ratkaistu.

Työtuomioistuin on ottanut Yleisradio Oy:n vaatimuksen erikseen välituomiolla ratkaistavakseen.

TT 2006:27

Työtuomioistuin on mainitussa tuomiossaan katsonut, että irtisanomisjärjestyksen piiriin voivat asianomaisten määräysten perusteella kuulua vain ne työsuhteet, joihin irtisanomisperuste vaikuttaa samalla tavoin. Irtisanomisjärjestystä ja sen soveltamispiiriä ei ole yleensä mahdollistakaan tarkastella erillään irtisanomisperusteen vaikutuspiiristä. Kanteen perusteena olevaa irtisanomissuojasopimuksen määräystä oli näistä syistä tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan irtisanomisia ja lomautuksia, joihin on ollut lain tai sopimuksen mukaiset perusteet.

Työtuomioistuin katsoi, että taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen täyttyminen on, jos peruste on riitautettu, ratkaistava ennen sen arvioimista, onko irtisanomisjärjestystä sovellettu oikein. Työtuomioistuimessa nostettu kanne ei ole hyväksyttävissä, jos yleinen tuomioistuin katsoo, että irtisanominen on perusteeton. Päinvastaisen tapauksen varalta työtuomioistuimessa nostettu kanne on jätettävä lepäämään, kunnes irtisanomisperustetta koskeva juttu on lainvoimaisesti ratkaistu.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajina vuoden 1984 sopimusneuvotteluihin työnantajapuolelta osallistunutta osastopäällikkö I:tä ja neuvottelujen taustaryhmässä ollutta kantajaliiton pääsihteeriä J:tä.

Irtisanomismenettelylain säätämisen johdosta irtisanomissuojasopimuksia oli vuonna 1984 tarkistettu. Työntekijäliitto ei tuolloin kuulunut jäsenenä mihinkään keskusliittoon, mutta työvoiman vähentämisjärjestysmääräys vastasi sisällöltään keskusjärjestösopimusten vastaavia määräyksiä. I:n mukaan määräys oli jo aiemmassa irtisanomissuojasopimuksessa eikä sen sisältöä ollut neuvotteluissa erityisemmin käsitelty. J:n mukaan määräys antaa työnantajalle ohjeen siitä, miten hänen on meneteltävä irtisanomishetkellä. Sopijapuolten kesken ei ole koskaan spekuloitu, tuleeko irtisanomisperusteen olla laillinen vai laiton.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että sopijapuolet eivät vuonna 1984 tai muulloinkaan ole keskinäisissä neuvotteluissaan ottaneet kantaa siihen, sovelletaanko irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestysmääräystä vain sopimuksen tai lain mukaisiin irtisanomisiin. Toisaalta tällä alalla ei ole sovittu mistään erityisistä soveltamisperiaatteista, vaan tarkoituksena on ollut noudattaa vastaavan sisältöisten määräysten soveltamisesta syntynyttä yleistä käytäntöä. Näin ollen työtuomioistuimen edellä selostetusta tuomiosta, joka koskee samansisältöisen irtisanomisjärjestysmääräyksen soveltamista, on saatavissa johtoa myös tämän asian ratkaisemiseen.

Työvoiman vähentämisjärjestysmääräystä sovelletaan silloin, kun työnantajalla on muusta kuin ohjelmatyöntekijästä johtuvasta syystä perusteet irtisanoa tai lomauttaa ja nämä perusteet soveltuvat useampaan kuin yhteen työntekijään. Määräyksen noudattaminen tarkoittaa sitä, että irtisanomiset kohdistetaan oikein valittuihin henkilöihin. Vakiintuneen kannan mukaan irtisanomisjärjestyksen noudattaminen ei ole osa irtisanomisperusteen harkintaa. Jos on riidanalaista, onko työnantajalla ylimalkaan perusteita irtisanomiseen tai lomauttamiseen, on tämä kysymys työtuomioistuimen edellä selostetussa tuomiossa omaksutun kannan mukaan ensin ratkaistava.

Suomen Journalistiliitto on pitänyt työtuomioistuimen tulkintaa ongelmallisena muun muassa sen vuoksi, että työsuhdesaataviin noudatetaan lyhyitä kanne- ja vanhentumisaikoja. Järjestö voi olla kanneoikeuden säilyttääkseen pakotettu nostamaan ehdollisen kanteen irtisanomisjärjestyksen rikkomisesta työtuomioistuimessa irtisanomisperustetta koskevan oikeudenkäynnin vielä vireillä ollessa. Kuitenkaan irtisanomisperusteen ratkaisemisesta ensin yleisessä tuomioistuimessa ei ainakaan yleensä voine aiheutua Suomen Journalistiliiton esittämiä oikeusturvaongelmia. Työsopimuslain mukaisia saatavia koskeva kanne on työsopimuslain 13 luvun 9 §:n mukaan nostettava kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Tämä määräaika ei koske hyvityssakkovaatimusten esittämistä työtuomioistuimessa. Näin ollen ei myöskään ole tarvetta nostaa ehdollisia kanteita työtuomioistuimessa siltä varalta, että yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne irtisanomisen laittomuudesta tulisi lainvoimaisesti hylätyksi.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei sillä ole Suomen Journalistiliiton tämän asian yhteydessä esittämien seikkojen johdosta perusteita päätyä muuhun lopputulokseen kuin mihin on päädytty työtuomioistuimen tuomiossa TT 2006:27. Kannevaatimuksia ei voida ratkaista ennen kuin on lainvoimaisesti ratkaistu, mitkä vielä riidanalaisista irtisanomisista tulevat irtisanomisjärjestystä muodostettaessa arvioinnin piiriin.

Suomen Journalistiliitto on kanteessaan lähtenyt siitä, että alueradiot ovat muodostaneet kokonaisuuden, jonka piirissä irtisanomisjärjestys tulee arvioida ja muodostaa siitä riippumatta, missä alueradiossa kukin irtisanotuista ohjelmatyöntekijöistä oli työskennellyt. Vastaavasti kantaja on vaatinut Yleisradio Oy:n tuomitsemista yhteen hyvityssakkoon vähentämisjärjestysmääräyksen rikkomisesta ja Palvelualojen Toimialaliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä. Kun kanteessa siten on kysymys yhdestä kokonaisuudesta, työtuomioistuin ei pidä mahdollisena asian ratkaisemista vain joidenkin kanteessa mainittujen ohjelmatyöntekijöiden osalta, vaan juttu on jätettävä kaikkien osalta lepäämään, kunnes irtisanomisperustetta koskevat kanteet on lainvoimaisesti ratkaistu.

Tuomiolauselma

Kanne jätetään oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 4 §:n nojalla lepäämään, kunnes B:n, C:n, F:n ja G:n yleisissä tuomioistuimissa vireille panemat jutut on lainvoimaisesti ratkaistu.

Asian käsittelyä työtuomioistuimessa jatketaan kantajan tai vastaajan ilmoituksesta, mikäli asianosainen katsoo, että yleisten tuomioistuinten ratkaisut lainvoimaisiksi tultuaan antavat siihen aihetta. Tällöin annetaan tarvittaessa lausunto myös asianosaisten oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Kari, Vertanen ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.