Labor court allows travel allowance for days worked at a secondary site when primary site is the only permanent workplace.

Työsopimus

Toimihenkilöiden työsopimuksiin oli työntekopaikaksi merkitty useita työnantajan Etelä-Suomessa sijaitsevia toimipaikkoja. Kun toimihenkilöt olivat kuitenkin tosiasiallisesti työskennelleet vakituisesti vain yhdessä näistä toimipaikoista, heidän katsottiin olevan oikeutettuja työehtosopimuksen mukaisiin matkakustannusten korvauksiin niiltä päiviltä, jolloin he olivat työskennelleet työsopimuksessa mainitussa yhtiön toisessa toimipaikassa.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 23

KANTAJA

Toimihenkilöunioni TU ry, Helsinki

VASTAAJA

Autoalan Keskusliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

K 1 Katsastajat Oy, Lahti

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.11.2006

Pääkäsittely 24.1.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoalan Keskusliitto ry:n ja Toimihenkilöunioni TU ry:n välillä 16.2.2005 - 30.9.2007 voimassa olevassa autoalan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22 § MATKAKORVAUKSET

1. Matkustamisvelvollisuus

Tekninen toimihenkilö on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät matkat. Matka on suoritettava tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei matkaan kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän kuin tehtävien hoitaminen välttämättömästi vaatii.

2. Matkan alkaminen ja päättäminen

Matka katsotaan alkaneeksi, kun tekninen toimihenkilö lähtee matkalle työpaikalta tai milloin erikseen sovitaan kotoaan ennen säännöllisen työajan alkamista ja päättyneeksi silloin, kun tekninen toimihenkilö palaa työpaikalleen, ellei hän säännöllisen työajan päätyttyä palaa suoraan kotiin, jolloin matka katsotaan tällöin päättyneeksi.

3. Matkakustannukset ja päiväraha

Työnantaja korvaa kaikki tarpeelliset matkakustannukset. Matkasta aiheutuvien kustannusten korvaaminen sekä muut matkaan liittyvät yksityiskohdat tulee tarvittaessa yhteisesti selvittää ennen matkalle lähtöä.

Päiväraha maksetaan kotimaassa suoritetuilta matkoilta voimassa olevan verohallituksen päätöksen mukaisesti, jotka vuonna 2005 ovat seuraavat:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Matkustussääntö

Työpaikkaa varten voidaan vahvistaa matkustussääntö, jossa teknisen toimihenkilön matkakustannusten korvaamisesta määrätään toisinkin edellyttäen, että paikallisella sopimuksella todetaan, että matkustussäännön mukaiset edut ovat kokonaisuutena ottaen vähintään samantasoiset kuin tämän pykälän mukaiset edut.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että K 1 Katsastus Oy:n Lahden toimipisteessä työskentelevillä katsastusmiehillä A ja B on oikeus työehtosopimuksen 22 §:n mukaiseen päivärahaan ja korvauksiin matkakuluistaan niiltä päiviltä, kun he matkustavat työskentelemään työnantajansa Hämeenlinnassa sijaitsevaan toimipisteeseen.

Lisäksi Toimihenkilöunioni TU ry on vaatinut, että Autoalan Keskusliitto ry ja K 1 Katsastus Oy:n velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A ja B ovat työskennelleet K 1 Katsastus Oy:n palveluksessa katsastusmiehinä 9.8.2004 lähtien. Työnantaja oli merkinnyt heidän työsopimuksiinsa työntekopaikoiksi Lahden ohella myös yhtiön muita toimipaikkoja, mutta käytännössä A ja B työskentelivät vakituisesti yhtiön Lahden toimipaikassa. A ja B olivat työsopimusta tehdessään olleet siinä käsityksessä, että heidän vakituinen toimipisteensä on Lahti ja joutuessaan työnantajan lähettäminä matkustamaan yhtiön muihin, työsopimuksessa mainittuihin toimipisteisiin heille maksetaan työehtosopimuksen mukaiset matkakorvaukset.

Autoalan toimihenkilöiden työehtosopimus ei tunne mahdollisuutta, että työntekopaikka olisi jatkuvasti vaihtuva, eikä tämä kuulu myöskään alan luonteeseen. Merkitessään työsopimuksiin useamman työntekopaikan työnantaja on pyrkinyt kiertämään työehtosopimukseen matkakorvauksista otettuja määräyksiä. Työsopimusehdolla ei kuitenkaan ole asiassa ratkaisevaa merkitystä, koska toimihenkilön oikeus matkakorvauksiin arvioidaan työehtosopimuksen perusteella. Mikäli alan tai työn luonne on muuttunut niin, että työnantajilla on tarve uudistaa työehtosopimuksen runkosopimuspohjaista matkakorvausmääräystä, tämä tulee tehdä sopimusteitse.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto ry ja K 1 Katsastajat Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet, että se hylätään. Autoalan Keskusliitto ry ja K 1 Katsastajat Oy ovat lisäksi vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Autoalan toimihenkilöiden työehtosopimus ei sisällä määräyksiä siitä, voiko toimihenkilöllä olla useampia kuin yksi vakituinen työntekopaikka. Koska työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä asiasta, työnantajalla ja työntekijällä on sopimusvapautensa perusteella oikeus sopia työntekopaikoista parhaaksi katsomallaan tavalla.

A:n ja B:n työhaastatteluissa käsiteltiin yksityiskohtaisesti työn tekemispaikkoja ja selvitettiin, että heidän toimipaikkanaan tulee olemaan useampi kuin yksi kuultavan toimipaikka ja että työskentely eri toimipaikoissa ei ole komennusluonteista. A ja B ovat työsopimuksen allekirjoittaessaan hyväksyneet sen, että työskentely Hämeenlinnassa ei oikeuta heitä työmatkakorvauksiin. Työntekopaikka ei myöskään ole vaihtunut jatkuvasti, vaan etukäteen tehdyn työvuorosuunnitelman mukaisesti.

Runkosopimuksella ei ole asiassa merkitystä, koska Autoalan Keskusliitto on liittynyt keskusjärjestönsä jäseneksi vasta noin vuosi sitten. Lisäksi matkakorvausmääräyksen syntyajankohtana yritysten toiminta ja toimihenkilöiden työnteko oli aivan toisenlaista kuin nykyään. Matkakorvausmääräystä on tulkittava toimialan muuttuneita olosuhteita vastaavasti.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

K 1 Katsastajat Oy:n palveluksessa katsastusmiehenä työskentelevän B:n työsopimuksessa on sovittu toimipaikaksi Lahti, Hämeenlinna ja Kouvola. Katsastusmies A:n toimipaikaksi on vastaavasti sovittu Lahti, Espoo, Hämeenlinna, Kouvola ja Porvoo. B ja A ovat työskennelleet pääasiassa Lahden toimipisteessä, mutta jonkun verran myös Hämeenlinnassa. Sen sijaan heidän ei ole selvitetty työskennelleen muissa työsopimuksissa mainituissa toimipaikoissa.

Asianosaisten kesken on erimielisyyttä siitä, ovatko toimihenkilöt työehtosopimuksen mukaan oikeutettuja matkakustannusten korvauksiin niiltä päiviltä, jolloin he ovat työskennelleet yhtiön Hämeenlinnan toimipisteessä. Vastaajapuolen mukaan oikeutta matkakustannusten korvauksiin ei ole, koska työsopimusosapuolet ovat sopimisvapauttaan käyttäen sopineet työn tekemisestä yhtiön eri toimipaikoissa, joten kysymys ei ole ollut komennusluonteisesta työstä.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu työntekijäpuolen nimeäminä todistajina työsuhdeasiainjohtaja C:tä ja työsuhdeasiamies D:tä. Työnantajapuolen nimeämänä on kuultu varatoimitusjohtaja E:tä ja asiamies F:ää.

C on kertonut osallistuneensa työntekijäpuolen edustajana keskusjärjestöjen välisiin runkosopimusneuvotteluihin 1970-luvulta lähtien. Kun runkosopimusjärjestelmästä luovuttiin 1990-luvun puolivälissä, monien alojen työehtosopimuksiin otettiin määräykset työsuhteen yleisistä ehdoista suoraan runkosopimusteksteistä. Myös autoalan työehtosopimuksen määräykset matkakorvauksista ovat peräisin runkosopimuksesta. Runkosopimusaikana oli riidatonta ja itsestään selvää, että toimihenkilöllä voi olla vain yksi vakituinen työntekopaikka.

D on kertonut toimineensa autoalan asiamiehenä TU:ssa vuodesta 1999 ja osallistuneensa katsastusalan työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 2000 lähtien. Työehtosopimuksen matkakorvausmääräyksien tulkinta ei katsastajien osalta poikkea muista toimihenkilöistä. D:n mukaan nyt kyseessä olevien katsastusmiesten työ Hämeenlinnassa on ollut komennusluonteista, joten matkakulut tulee korvata. Todistajan tiedossa on tämän riidan lisäksi kaksi muuta samaa asiaa koskevaa riita-asiaa, joista toinen oli ratkennut työntekijäpuolen kannan mukaisesti paikallistasolla ja toinen koskee samaa työnantajaa, kuin mistä nyt on kysymys.

F on kertonut toimineensa Autoalan Keskusliiton palveluksessa vuodesta 1999 alkaen ja osallistuneensa katsastusalan toimihenkilösopimuksen neuvotteluihin. Työehtosopimus ei rajoita sitä, että toimihenkilölle sovitaan työsopimuksessa useampi vakituinen työntekopaikka. Kysymys ei ole työehtosopimuksen matkakorvausmääräysten kiertämisestä, vaan työn järjestämisen, työkapasiteetin ja kausivaihtelun tasoittamisen kannalta järkevästä sopimusehdosta. F:n mukaan on selvää, että sopiessaan useammasta työntekopaikasta toimihenkilö tietää, ettei hän saa matkakorvauksia näihin toimipisteisiin matkustamisesta. Toimihenkilön työvuorolistaan merkitään etukäteen, milloin hän tekee työtä missäkin toimipisteessä, joten kysymys ei ole toimihenkilön kannalta kohtuuttomasta tilanteesta. Työsopimuksen mukaisten työntekopaikkojen tulee myös olla kohtuullisella työmatkaetäisyydellä toimihenkilön kotoa.

Arviointi ja johtopäätökset

Sovellettavassa työehtosopimuksessa on muun ohella määräykset matkakustannuksista, päivärahoista ja kilometrikorvauksista. Työehtosopimuksen mukaan työpaikkaa varten voidaan vahvistaa matkustussääntö, jossa matkakustannusten korvaamisesta voidaan sopia toisinkin sopimuksessa tarkemmin määritellyin edellytyksin. K1 Katsastajat Oy:ssä tällaista matkustussääntöä ei ole vahvistettu, joten matkakorvaukset ovat määräytyneet työehtosopimuksen perusteella.

Henkilötodistelusta on ilmennyt, että matkakorvauksia koskevat työehtosopimusmääräykset on otettu sellaisenaan keskusjärjestöjen välillä solmitusta runkosopimuksesta 1990-luvun puolivälissä ja että sopimusmääräykset ovat edelleen voimassa jokseenkin samansisältöisinä.

Sovellettavan työehtosopimuksen matkakorvausmääräykset perustuvat yleisen työmarkkinakäytännön ja alan luonteen mukaisesti siihen, että toimihenkilöllä on työpaikka, jonka suhteen matkakorvaukset määräytyvät. Sopimuksessa ei kuitenkaan ole tarkemmin määritelty, mitä työpaikalla tässä yhteydessä tarkoitetaan, joten tämä on jäänyt yleisen käytännön varaan. Arvioitaessa työpaikan käsitettä suhteessa matkakustannusten korvaamiseen johtoa voidaan hakea esimerkiksi verovapaista matkakustannusten korvauksista annetusta verohallituksen päätöksestä, jonka mukaan varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään mainitun päätöksen mukaan varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

Työsopimusosapuolet voivat keskenään sopia siitä, missä sopimuksen mukainen työ tehdään. Oikeus matkakustannusten korvauksiin määräytyy kuitenkin sen mukaan, mitä on pidettävä työntekijän varsinaisena työpaikkana eli missä hän tosiasiallisesti vakituisesti työskentelee. Työsopimuksessa ei voida pätevästi sopia muusta työntekopaikasta niin, että työsuhteen vähimmäisehtoina noudatettavat työehtosopimuksen määräykset oikeudesta matkakustannusten korvauksiin menettäisivät merkityksensä.

A ja B ovat työskennelleet vakituisesti Lahdessa, mutta tarvittaessa he ovat työnantajan määräyksestä työskennelleet myös yhtiön Hämeenlinnan toimipaikassa. Työntekijöiden työpaikaksi on työsopimuksessa sovittu myös muita yhtiön toimipaikkoja, joissa heidän ei kuitenkaan ole esitetty työskennelleen. Työtuomioistuimen edellä todetun käsityksen mukaan työehtosopimuksen sisältönä on pidettävä sitä, että matkakustannusten korvaukset määräytyvät tosiasiallisen vakituisen työpaikan perusteella. Näin ollen työsopimussuhteen osapuolet eivät pelkästään nimeämällä useita työnantajan toimipaikkoja mahdollisiksi työpaikoiksi ole voineet sopia vakituisesta työpaikasta matkakustannusten korvauksien määräytymiseen vaikuttavalla tavalla.

A on työskennellyt Hämeenlinnassa noin kahtena päivänä kuukaudessa ja B noin päivän kuukaudessa. Tähän nähden heidän ei voida katsoa tosiasiallisesti työskennelleen yhtiön Hämeenlinnan toimipaikassa työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla vakituisesti niin, että Hämeenlinnaa voitaisiin pitää heidän varsinaisena työpaikkanaan.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen perusteella A tai B ovat työskennelleet vakituisesti ainoastaan työnantajansa Lahden toimipaikassa. He ovat siten oikeutettuja työehtosopimuksen 22 §:n mukaiseen päivärahaan ja korvauksiin matkakuluistaan niiltä päiviltä kun he työskentelevät työnantajansa määräyksestä yhtiön Hämeenlinnassa sijaitsevassa toimipaikassa. Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuimella ei tämän asian yhteydessä ole tarvetta enemmälti ottaa kantaa siihen, voiko toimihenkilöllä sovellettavan työehtosopimuksen mukaan olla useampia kuin yksi matkakorvauksia määrittävä vakituinen työpaikka.

Oikeudenkäyntikulut

Autoalan Keskusliitto ja K1 Katsastajat Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan Toimihenkilöunioni TU:n oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatuun, sen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden kohtuullinen korvauksen määrä on 800 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että katsastusmiehet A ja B ovat oikeutettuja autoalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 22 §:n mukaiseen päivärahaan ja korvauksiin matkakuluistaan niiltä päiviltä, joina he työnantajan määräyksestä ovat työskennelleet työnantajansa K 1 Katsastajat Oy:n Hämeenlinnassa sijaitsevassa toimipisteessä.

Autoalan Keskusliitto ry ja K1 Katsastajat Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Toimihenkilöunioni TU ry:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Sutela, K. Rautiainen, Vertanen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Tuomio on yksimielinen.