Labor court dismissed union claim that random alarm monitoring constituted statutory leave under collective agreement.

Työehtosopimuksen mukaan varallaolo tarkoitti aikaa, joka edelsi sellaisen työn tai tehtävän suorittamista, jonka ajankohtaa ei voitu ennakolta täsmällisesti määritellä. Määräystä oli tulkittava siten, että se tarkoitti varautumista tietyn odotettavissa olevan työtehtävän suorittamista varten. Kun sikalanhoitajan asuntoon oli kytketty hälytin, joka ilmoitti sikalan ruokintalaitteen satunnaisista häiriöistä, työntekijän oleskelua asunnossaan ei katsottu työehtosopimuksessa tarkoitetuksi varallaoloksi. Asiassa oli myös jäänyt näyttämättä, että työnantajan ja työntekijän välillä olisi sovittu sitovasta paikallaolovelvoitteesta.

Varallaolokorvausten maksamista koskeva työntekijäliiton kanne tuli siten hylätyksi. Myöskään hyvityssakkoja ei tuomittu työnantajan tai työnantajaliiton maksettavaksi.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 21

KANTAJA

Puu- ja erityisalojen liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Maaseudun Työnantajaliitto ry, Helsinki

Maatalousyhtymän omistajat A ja B

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.11.2006

Pääkäsittely 24.1.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.2.2001 allekirjoitetussa maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

15 § Varallaolo

1. Työntekijälle, joka työnantajan kanssa kulloinkin erikseen tehdyn sopimuksen mukaan on säännöllisen työaikansa ulkopuolella velvollinen oleskelemaan asunnossaan tai sen välittömässä läheisyydessä, josta hänet tarvittaessa voidaan kutsua työhön, maksetaan tällaiselta varallaoloajalta puolet keskituntiansion mukaan määräytyvästä palkasta varallaoloa työaikaan lukematta.

2. Varallaolo tarkoittaa aikaa, joka edeltää sellaisen työn tai tehtävän suorittamista, jonka ajankohtaa ei voida ennakolta täsmällisesti määritellä.

Huomautus: Varallaolosta on ilmaistava sen todennäköinen kestoaika.

Samojen asianosaisliittojen kesken 28.11.2002 tehdyssä alan työehtosopimuksessa on edellä oleva määräys ennallaan.

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa oikeaksi tulkinnan, jonka mukaan maatalousyhtymän omistajat A ja B ovat menetelleet maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen vastaisesti, kun yhtymä on jättänyt suorittamatta C:lle työehtosopimuksen tarkoittaman varallaolokorvauksen,

velvoittaa maatalousyhtymän omistajat A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan C:lle maksamatta olevina varallaolokorvauksina vuodelta 2002 yhteensä 6.256,60 euroa laillisine korkoineen 1.1.2003 alkaen, vuodelta 2003 yhteensä 7.094,40 euroa laillisine korkoineen 1.1.2004 alkaen ja 1.1. - 17.8.2004 yhteensä 4.555,85 euroa laillisine korkoineen 18.8.2004 alkaen,

tuomitsee maatalousyhtymän omistajat A:n ja B:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettuun hyvityssakkoon,

tuomitsee Maaseudun Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä työehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon, ja

velvoittaa Maaseudun Työnantajaliiton sekä maatalousyhtymän omistajat A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

C oli työskennellyt maatalousyhtymän omistajien A:n ja B:n palveluksessa 17.5.1993 - 17.8.2004. C:n ammattinimikkeenä oli vastaava sikalanhoitaja. Tähän tehtävään kuului myös varallaolo, josta sovittiin työnantajan ja C:n kesken siirryttäessä sikalassa vuonna 1995 automaattiruokintaan.

C:n säännöllinen työaika työpäivinä kattoi kello 6 ja 12 sekä kello 15 ja 17.30 väliset ajat. Varallaolo toteutui siten, että niinä päivinä, kun C oli työvuorossa, hän joutui oleskelemaan myös vapaa-aikansa asunnossaan tai sen välittömässä läheisyydessä. Tämä johtui siitä, että sikalassa oli syöttökone, joka oli käytössä päivittäin kello 23:een asti. Aamulla syöttökone käynnistyi kello 5. Varallaoloa syöttökoneen häiriöiden vuoksi tarvittiin kello 17.30 ja 23 välisenä aikana sekä kello 5 ja 6 välisenä aikana. Viikonloppuisin C oli varalla, jos hänen työvuoronsa sattui viikonlopuksi. Varallaoloa kertyi siten 6,5 tuntia jokaista työpäivää kohden.

C:lle ei ollut koko hänen työsuhteensa ajalta maksettu työehtosopimuksen tarkoittamaa varallaolokorvausta. Hän oli joutunut oleskelemaan asunnossaan ja olemaan varalla työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla. Vuonna 1995, jolloin sikalassa siirryttiin tietokoneohjattuun liemiruokintaan, koneiston hälytyslaitteet asennettiin C:n asuntoon ja erään toisen työntekijän asuntoon. C:n velvollisuutena oli selvittää ja korjata hälytyksen aihe ja kuitata hälytys aina, kun hän oli varallaolovuorossa. Kun tietokoneeseen tai ruokintajärjestelmään tuli häiriö, hälytti C:n huoneistossa oleva laite ja hänen tuli mennä sikalaan ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Kenellekään muulle kuin C:lle ei ollut edes opetettu hälytyksen kuittaamista, sillä laite vaati jonkin verran englannin- ja saksankielen taitoa. C oli ainoa työntekijä, jonka kielitaito tähän riitti.

Työehtosopimuksen määräys oli selkeä ja yhtymän omistajat olivat voineet C:n työskentelyä ja he olivat olleet hyvin tietoisia varallaolon tarpeesta. Maaseudun Työnantajaliitto oli tukenut jäsenensä työehtosopimuksen vastaista menettelyä ja siten laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Maaseudun Työnantajaliitto sekä maatalousyhtymän omistajat A ja B ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä Puu- ja erityisalojen liiton velvoittamista korvaamaan Maaseudun Työnantajaliiton ja maatalousyhtymän omistajien A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

C oli työskennellyt sikalanhoitajana A:n ja B:n maatalousyhtymän palveluksessa 17.5.1993 alkaen. Työnantaja päätti työsuhteen 17.8.2004. C:n työtehtäviin olivat kuuluneet sikalanhoitoon liittyvät tehtävät erään toisen työntekijän kanssa. Sikalanhoitajat tekivät molemmat samoja töitä. Lisäksi työnantaja A kävi sikalassa töissä joka arkipäivä ja tarvittaessa viikonloppuisin. A:n lähisukulaiset olivat myös tarvittaessa auttaneet sikalan töissä.

Työnantajan ja työntekijän välille ei ollut solmittu varallaolosopimusta. Työnantaja ei ollut muutoinkaan edellyttänyt C:ltä varallaoloa tai sitä, että C:n tulisi oleskella asunnossaan tai sen välittömässä läheisyydessä. Täten työehtosopimuksen 15 §:n mukaista varallaoloa ei ollut esiintynyt. C:tä ei ollut velvoitettu olemaan tilalla tai sen välittömässä läheisyydessä työajan päätyttyä. C oli työpäivinä asunut tilalla. Vapaapäivinään ja lomillaan hän oli asunut Perniössä omakotitalossaan. Varallaolo tarkoitti työehtosopimuksen mukaan etukäteen tiedossa olevaa tilannetta. Sikalan ruokkijaan tuleva hälytys ei ollut etukäteen tiedossa oleva seikka, vaan ennalta arvaamaton tilanne. Työntekijöille oli opetettu hälytyslaitteen kuittaaminen. Sen käyttö ei ollut vaatinut englannin- tai saksankielen taitoa. Kaikki sikalassa työskentelevät osasivat käyttää hälytyslaitetta ja kuitata hälytyksen. Ruokintakoneen ohjelmaversion toimintavalikot ja käyttöohjeet olivat suomenkielisiä.

C:lle aiheutunut sidonnaisuus siitä, että sikalan hälytyslaitteet olivat olleet asennettuina hänen asuntoonsa, voitiin korkeintaan rinnastaa työehtosopimuksen 16 §:n henkilöhakulaitteet määräyksen mukaiseen sidonnaisuuteen. C:llä ei ollut mitään velvoitetta pitää hälytyslaitetta päälle kytkettynä. Niinä harvoina kertoina kun työnantaja oli ollut pois tilalta, C:n kanssa oli sovittu, että hälytyksen tullessa hän kävisi sen kuittaamassa. Oli sovittu, että kun C oli käynyt kuittaamassa hälytyksen, niin hän tekisi siitä merkinnän kalenteriin, jonka perusteella työnantaja maksaisi korvauksen. Viimeinen C:n tällainen merkintä ja työnantajan siitä maksama korvaus oli vuodelta 2001.

Maaseudun Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, koska C:llä ei ollut ollut työehtosopimuksen mukaista varallaoloa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

C on 17.5.1993 lukien työskennellyt maatalousyhtymän omistajien A:n ja B:n palveluksessa heidän Kiskossa sijaitsevalla maatilallaan 17.8.2004 asti. C:n tehtäviin ovat kuuluneet A:n ja B:n maatilan sikalan hoitoon liittyvät työt yhdessä toisen työntekijän kanssa. C on työpäivien välisten aikojen oleskelua varten vuokrannut A:n ja B:n maatilalta asunnon.

Kanteen mukaan C:n tehtäviin kuului myös varallaolo työpäivinä hänen joutuessaan oleskelemaan vapaa-aikansa maatilan asunnossaan tai sen välittömässä läheisyydessä sen takia, että sikalan automaattiruokintalaitteiden hälytyslaitteet oli asennettu C:n asuntoon. C joutui hälytyksen saatuaan korjaamaan ruokintalaiteiden toimintahäiriöitä. Sen vuoksi kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että maatalousyhtymän omistajat A ja B ovat menetelleet työehtosopimuksen vastaisesti, kun yhtymä on jättänyt suorittamatta C:lle työehtosopimuksen tarkoittaman varallaolokorvauksen.

Työehtosopimuksen varallaolomääräyksen sisällöstä esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on määräyksen syntyvaiheista ja tarkoituksesta kuultu työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneita Puu- ja erityisalojen liiton työehtosihteeriä D:tä ja Maaseudun Työnantajaliiton toimitusjohtajaa E:tä.

D:n kertoman mukaan työehtosopimuksen 15 §:n varallaolomääräyksessä on sovittu sellaisen ajan korvaamisesta, jonka työntekijä joutuu odottamaan ennen jonkin työtehtävän aktivoitumista muulloin kuin työntekijän normaalina työaikana. Määräyksessä tarkoitettu varallaolosta sopiminen tapahtuu käytännössä työsopimusta solmittaessa. Määräyksen 2 kohdan varallaoloa koskevalla määritelmällä täsmennetään ja selvennetään määräyksen 1 kohdan varallaolotilannetta. Määräyksen toista kohtaa on tarkoitus soveltaa esimerkiksi silloin, kun on odotettavissa lehmän poikiminen tai työntekijän on varauduttava lähtemään heinäpellolle sateen loputtua. Todistajan mukaan määräystä voidaan soveltaa myös varauduttaessa konehäiriön aiheuttamaan hälytykseen, joskaan tällaista tilannetta ei ole tullut esiin määräyksen tulkintakysymyksenä. Määräystä joudutaan nykyisin ylipäänsä soveltamaan vain harvoin.

C:n työskentelystä esitetty selvitys

C:n työskentelystä A:n ja B:n palveluksessa on kuultu todistelutarkoituksessa C:tä itseään ja maanviljelijä A:ta sekä todistajina metsuri F:ää ja kirvesmies G:tä.

C on kertonut työskennelleensä A:n ja B:n palveluksessa sikalassa kello 6 - 12 ja 15 - 17.30 seitsemänä päivänä viikossa, joiden jälkeen oli kaksi vapaapäivää. Työpäivinä hän asui tilalla työnantajalta vuokraamassaan yksiössä sikalan lähellä. C:n ja A:n ja B:n välillä sovittiin suullisesti sikalaan syksyllä 1995 tulleiden uusien ruokintalaitteiden aikaan, että hänen velvollisuutensa olisi päivystää asunnossaan työpäivien vapaa-aikana siltä varalta, että sikojen ruokintalaitteeseen tulisi jokin vika. C joutui päivystämään kunakin työpäivänä kello 5 - 6, 14 - 15 ja 17.30 - 23. Työpäivien vapaa-aikana vikailmoituksia tuli noin 0 - 10 kappaletta päivässä. Hänellä oli velvollisuus pitää työpäivinä hälytintä päällä. Hän raportoi korjauksista A:lle ja B:lle seuraavana päivänä suullisesti aamupalaverissa.

A:n mukaan tilan sikalassa työskenteli C:n lisäksi toinen työntekijä kummankin tehdessä kaikkia sikalan päivittäisiä työtehtäviä. C:n kanssa ei ollut sovittu varallaolosta eikä C:ltä ollut myöskään edellytetty varallaoloa. Sikalan ruokintalaitteen hälytysjärjestelmä oli asennettu siten, että sikalan päädyssä oli vilkkuvalo ja sikalan toimistossa häiriö näkyi myös tietokoneen näyttöpäätteeltä. Tämän lisäksi neljään eri asuntoon oli viety summeri, joihin häiriö välittyi. Hälytyslaitteen kytkentä C:n asuntoon ei edellyttänyt sitä, että C:n olisi tullut oleskella asunnossa tai sen välittömässä läheisyydessä työajan ulkopuolella. A sopi C:n kanssa suullisesti vain siitä, että jos C hälytyksen saatuaan joutui tietokoneen näyttöpäätteeltä etsimään häiriön aiheuttajan ja merkitsemään sen, niin hän sai siitä korvauksen. Hälytyksiä tuli noin 0 - 2 kahdessa kuukaudessa ja niistäkin vain yksi kolmasosa tuli työntekijöiden työajan ulkopuolella. A on maksanut C:lle neljästä hälytyksestä korvausta vuosina 1999 - 2001.

F:n mukaan C joutui työskentelemään tilan sikalassa vikailmoituksen saatuaan muunakin kuin varsinaisena työaikanaan. C joutui lähtemään sikalaan normaalityöajan ulkopuolella noin kerran viikossa. A ja toinen sikalan työntekijä kuittasivat hälytyksen, mikäli C ei ollut työajan ulkopuolella paikalla.

G on kertonut, että työskennellessään vuosina 2001 -2002 A:n ja B:n tilan sikalassa hänellä oli suurin piirtein samat työt kuin C:llä. Todistaja ei joutunut olemaan varsinaisen työajan jälkeen varalla lähtemään töihin sikalaan eikä siitä ollut sovittu. C:llä oli ollut hälytyslaite asunnossaan, mutta hälytyksiä oli C:lle tullut varsin harvoin. C oli työpäivänsä jälkeen paitsi ollut asunnossaan, myös käynyt vanhempiensa luona ja muualla lähipaikkakunnilla.

Arviointi ja johtopäätökset

Varallaoloa koskeva määräys on asiakirjojen ja todistajien mukaan otettu maatalouden työehtosopimukseen vuonna 1979, jolloin voimassa on ollut vuonna 1970 säädetty maatalouden työaikalaki (31/70). Laissa ei ole tuolloin ollut säännöstä varallaolosta, vaan sellainen tuli vasta vuoden 1989 maatalouden työaikalakiin (407/89). Sen 9 §:ssä säädettiin sopimuksesta, jonka nojalla työntekijän tuli oleskella asunnossaan, josta hänet voitiin tarvittaessa kutsua työhön.

Myös työehtosopimuksen määräyksessä on ollut kysymys asuntovarallaolosta. Tämän ohella työehtosopimukseen on vuonna 1983 otettu määräys työntekijän velvollisuudesta olla asunnossaan, jonne on asennettu hälytys- tai valvontalaite tuotannon häiriöttömän toiminnan varmistamiseksi. Määräyksen tilalle on vuonna 1993 otettu sopimusmääräys työntekijän mukana kannettavasta henkilöhakulaitteesta ja tästä aiheutuvan sidonnaisuuden korvaamisesta. Muutoksen yhteydessä ei todistaja E:n mukaan ole puututtu varallaolomääräyksen soveltamisalaan, vaan määräys on säilynyt asiallisesti saman sisältöisenä kuin se on voimassa olevan maatalouselinkeinojen työehtosopimuksen 15 §:ssä. Tämä seikka on havaittavissa myös asianomaisista sopimusteksteistä, jotka ovat olleet työtuomioistuimen käytettävissä.

Esitetyn perusteella voidaan todeta, että työehtosopimuksessa on ollut lakisääteisen asuntovarallaolon tarkoittamia tilanteita varten kaksi eri määräystä, jotka ovat koskeneet rajatumpia tilanteita. Työehtosopimuksen 15 §:ssä mainitaan varallaolokorvauksen lisäedellytyksenä ensinnäkin se, että varallaolosta sovitaan työnantajan ja työntekijän kesken kulloinkin erikseen. Varallaololla tarkoitetaan 2 momentin mukaan aikaa, joka edeltää sellaisen työn tai tehtävän suorittamista, jonka ajankohtaa ei voida ennakolta täsmällisesti määritellä. Varallaolosta on ilmoitettava sen todennäköinen kestoaika.

Sopimusmääräyksen kohdat ovat työtuomioistuimen mielestä ymmärrettävissä siten, että varallaolosta sovitaan kulloinkin eri sopimuksella, kun on tarve varautua tietyn etukäteen tiedossa olevan työn suorittamiseen tietämättä sen tarkkaa suoritusajankohtaa. Todistajat ovat pääosin yhdenmukaisesti kertoneet esimerkkejä tällaisista ennalta odotettavissa olevista työtehtävistä. Velvollisuus seurata satunnaisista tuotantohäiriöstä johtuvia hälytyksiä ei ole työehtosopimuksen 15 §:ssä tarkoitettua varallaoloa, vaan näitä tapauksia varten on työehtosopimuksessa ollut eri määräys.

Tässä asiassa kuultujen henkilöiden kertomukset siitä, kuinka usein ruokintalaitteen häiriöistä johtuvia hälytyksiä on sattunut C:n työajan ulkopuolella, ovat olleet ristiriitaisia. Hälytysten taajuudesta riippumatta ruokintalaitteen vian korjaaminen ei kuitenkaan työtuomioistuimen mielestä ole ollut sellainen ennalta tiedetty työtehtävä, jonka suorittamiseen on pitänyt varautua jotenkin arvioitavissa olevan ajan kuluessa. Kanteessa ei ole väitetty myöskään, että vaatimusten perusteena olevasta C:n oleskelusta asunnossaan olisi sovittu kulloinkin erikseen. Asiassa on jäänyt luotettavasti näyttämättä sekin, että osapuolten kesken olisi muutenkaan sovittu kanteessa tarkoitetun laajuisesta sitovasta paikallaolovelvoitteesta.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei esillä olevassa tapauksessa ole ollut kysymys työehtosopimuksen 15 §:n mukaisesta varallaolosta. Siten C:llä ei ole oikeutta kanteessa tarkoitettuihin varallaolokorvauksiin. Maatalousyhtymän omistajat A ja B eivät ole rikkoneet työehtosopimusta jättäessään varallaolokorvaukset maksamatta. Vastaavasti myöskään Maaseudun Työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuutta.

Oikeudenkäyntikulut

Puu- ja erityisalojen liitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Maaseudun Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 1.792,80 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Puu- ja erityisalojen liitto velvoitetaan korvaamaan Maaseudun Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1.792 eurolla 80 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, Kari, Alanko, Lehto ja Zaerens jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.