Labour court dismisses union claim that coast guard rescue workers' job demands require higher pay scale ratings.

Kysymys rajavartiolaitoksen vartiolentolaivueessa työskentelevien pintapelastajien työnvaativuusluokituksesta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 117

KANTAJA

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, Helsinki

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 31.10.2007

Pääkäsittely 21.11.2007

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n, SKL Suomen konepäällystöliitto ry:n sekä Valtion yhteisjärjestö VTY ry:n välillä 22.4.2005 tehdyssä tarkentavassa virkaehtosopimuksessa rajavartiolaitoksen henkilöstöön 1.12.2004 alkaen sovellettavasta palkkausjärjestelmästä on muun ohessa seuraavat määräykset:

3 § Palkkaustekijät

Rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmässä kuukausipalkkaus muodostuu tehtävien vaativuuteen perustuvasta tehtäväkohtaisesta palkanosasta (ptek 2034), henkilökohtaisesta palkanosasta (ptek 2627, 2295, 2435) sekä mahdollisesta takuupalkkauksesta (ptek 0870).

Rajavartiolaitoksen virkamiehelle maksetaan lisäksi liitteen 4 mukaisia lisäpalkkioita.

4 § Tehtäväkohtainen palkanosa

Tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävän vaativuusluokan perusteella. Vaativuuden arviointitekijät ovat: tehtävän osaamisen monipuolisuus ja syvyys, osaamisen vaikuttavuus, tehtävän edellyttämä koulutus, tehtävän edellyttämä vähimmäiskokemus, ratkaisut ja itsenäisyys, vastuun laajuus, johtaminen, vuorovaikutus, tehtävän edellyttämä kielitaito sekä työolosuhteet ja vaaratekijät.

Tehtävän vaativuusluokan määrittäminen perustuu tehtävänhoitajan ja esimiehen yhdessä laatimaan ja allekirjoittamaan tehtäväkuvaukseen sekä virastossa noudatettavaan arviointijärjestelmään. Avoimen tehtävän tehtäväkuvauksen laatii esimies. Tehtävähoitajan aloittaessa avoimen tehtävän hoitamisen päivitetään tehtäväkuvaus.

Tehtäväkuvauksen muutostarvetta tarkastellaan vuosittain käytävien tavoite- ja kehityskeskustelujen yhteydessä. Lisäksi tehtävän vaativuus tarkistetaan kun tehtävän sisältö muuttuu olennaisesti. Tällöin aloitteen tarkistamisesta voi tehdä joko esimies, tehtävänhoitaja tai häntä edustava luottamusmies.

Tehtäväkuvauksen perusteella esimies ja alainen arvioivat yhdessä tehtävän vaativuuden. Tämän jälkeen tehtävän vaativuus arvioidaan hallintoyksikön palkkatiimissä. Hallintoyksikön päällikkö vahvistaa vaativuusarvioinnit ja -luokat sekä tehtäväkohtaiset palkanosat, mikäli palkkatiimin arviointi on ollut yksimielinen ja vaativuusluokka ja tehtävän sisältö on muuttumaton.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa oikeaksi 22.4.2005 tehdyn palkkausjärjestelmää koskevan rajavartiolaitoksen tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n osalta sen tulkinnan, että pintapelastajien vaativuus tulee arvioida 1.12.2004 lukien tehtävän vaatiman osaamisen monipuolisuuden ja syvyyden osalta tason 5 mukaan sekä tehtävän edellyttämän vähimmäistyökokemuksen osalta tason 4 mukaan,

velvoittaa rajavartiolaitoksen maksamaan A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle takautuvasti 1.12.2004 lukien, heistä B:lle 1.6.2007 asti vanhemman pintapelastajan vaativuusarvioinnin mukaista palkkausta vastaavat korvaukset, ja

velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Erimielisyys koskee sitä, voidaanko eri pintapelastajia erotella kahden vaativuustekijän osalta toisistaan. Kun tarkentava virkaehtosopimus astui voimaan 1.12.2004, kaikki pintapelastajat olivat samalla tasolla ja heitä ei silloin eroteltu vanhempiin pintapelastajiin ja pintapelastajiin. Vasta vuonna 2006 Vartiolentolaivue on alkanut käyttää erottelua pintapelastajien ja vanhempien pintapelastajien välillä. Viralliselta virkanimikkeeltään kaikki pintapelastajat ovat edelleen pintapelastajia. Vanhempia pintapelastajia on yhteensä viisi ja pintapelastajia neljä. Näillä neljällä pintapelastajalla on myös pitkä kokemus, kaikilla yli 12 vuotta.

Osaamisen monipuolisuudessa ja syvyydessä ei ole eroja vanhempien pintapelastajien ja pintapelastajien välillä ainakaan silloin, kun arvioidaan tason 5 soveltuvuutta. Tällöin tarkastellaan yhden osatehtäväalueen syvyyttä eli pelastus- ja avustustehtävää ja se on sama kaikilla pintapelastajilla, koska heidän kaikkien perustehtävä on sama. Vaativuuskäsikirjan mukaan tehtävät arvioidaan tehtävän keskeisen osa-alueen perusteella. Mahdolliset lisä- tai esimiestehtävät eivät vaikuta tähän perustehtävään. Kaikilla pintapelastajilla on myös lisä- ja erityistehtäviä.

Kaikki pintapelastajat, myös vanhemmat pintapelastajat, tekevät normaaleina työpäivinään ja päivystysvuoroillaan täysin samoja tehtäviä muun muassa meripelastusta, sairaankuljetusta ja partiointia. Työnantaja perustelee omaa kantaansa vanhempien pintapelastajien lisätehtävillä. Näillä ei ole kuitenkaan merkitystä arvioitaessa FI tason 5 soveltuvuutta. Tällöin tarkastellaan tehtävän edellyttämää syvää osaamista vain yhdellä osatehtäväalueella ja tämä osatehtäväalue on pelastus- ja avustustehtävä eli kaikkien pintapelastajien pääasiallinen tehtävä. Myös vaativuusarviointikäsikirjassa todetaan, että tasoa 5 kuvaavia tehtäviä ovat muun muassa pintapelastajan tehtävät. Koska asianomaisten pintapelastajien tehtävän sisältö vastaa täysin vanhemman pintapelastajan tehtävän sisältöä, ei tehtävän edellyttämä vähimmäistyökokemuskaan voi olla erilainen.

Rajavartiolaitos on soveltanut yksipuolisesti vaativuusarviointijärjestelmää kesken sopimuskauden ja muuttanut niitä periaatteita vaativuusarvioinnin suhteen, joista osapuolten kesken on yhteisesti neuvotteluissa sovittu. Pintapelastajien B:n, A:n, C:n ja D:n tehtävien arviointi on suoritettu vaativuuskäsikirjan vastaisesti. Vartiolentolaivue on esittänyt kyseisten henkilöiden osalta, että heiltä puuttuu "tarvittava koulutus, kokemus ja etenkin määritetyt lisätehtävät pintapelastajan perustehtävien lisäksi." Puheena olevat pintapelastajat täyttävät kaikki nämä kriteerit. Kaikilla pintapelastajilla on lisätehtäviä. He toimivat muun muassa ensiapukouluttajina, ensiapuvastaavina, tyky-testaajina, sukellushuoltoupseereina ja tämän lisäksi heillä on monia muita lisätehtäviä.

B on sittemmin 1.6.2007 lukien määrätty vanhemman pintapelastajan tehtävään, joten hänen osaltaan vaatimukset kohdistuvat tätä edeltävään aikaan.

Palkkausjärjestelmää vuosina 2001 - 2004 kehitettäessä periaatteena pintapelastajan tehtävää arvioitaessa oli, että pintapelastajan tehtävä edellyttää pelastus- ja avustusosatehtäväalueen syväosaamista. Tähän päästäkseen pintapelastajilla piti olla takana 600 lentotuntia, sairaankuljetuskurssi suoritettuna sekä vartiolentolaivueen antama päivystyskelpoisuus. Edellä mainitulla neljällä pintapelastajalla täyttyivät kyseiset edellytykset jo ennen joulukuuta 2004.

Pintapelastajan perustehtävä edellyttää kaikilta pelastus- ja avustustoiminnan syväosaamista, jota mitataan vaativuusarviointijärjestelmässä osatekijässä 1 ja sen tulee olla tasolla 5. Tältä osin kyseisten henkilöiden arviointi on virheellisesti arvioitu tasolle 4. Vähimmäistyökokemuksen osalta vanhemmalta pintapelastajalta edellytetään 8 - 12 vuoden kokemusta. Tällä hetkellä erimielisyyden kohteena olevilla henkilöillä on palvelusta pintapelastajan tehtävässä jo yli 12 vuotta. Puheena olevien pintapelastajien tehtävien sisältö vastaa täysin vanhemman pintapelastajan tehtävien sisältöä. Vaativuusarviointikäsikirjan ja tehtävän sisällön mukaan heidän vähimmäistyökokemuksensa tulee arvioida tasolle 4, kun se nyt virheellisesti on arvioitu tasolle 2.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n velvoittamista korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Rajavartiolaitoksen uusi palkkausjärjestelmä otettiin Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n osalta käyttöön 1.12.2004. Virkaehtosopimuksen lisäksi palkkausjärjestelmää ohjaavat muun muassa allekirjoituspöytäkirja ja sen liitteenä oleva vaativuusarviointikäsikirja. Käsikirjan avulla arvioidaan virkamiehen tehtäväkohtainen palkanosa, joka muodostuu kymmenestä eri vaativuuden arviointitekijästä.

Vartiolentolaivueen työjärjestys saatettiin ajan tasalle rajavartiolaitoksen uuden palkkausjärjestelmän arviointityön yhteydessä. Työjärjestykset korjattiin vastaamaan henkilöiden työtehtäviä vartiolentolaivueessa. Työjärjestysmuutokset ja tehtävien tarkennukset eivät koskeneet vain pintapelastajia vaan lähes koko henkilöstöä. Vartiolentolaivueen esikunta antoi lentueille käyttöön työjärjestysluonnokset, joiden mukaisesti kehityskeskustelut ja vaativuusluokitusarviointi suoritettiin vuoden 2005 tammi-helmikuussa. Työjärjestysluonnoksissa oli mainittuna nuoremman pintapelastajan ja vanhemman pintapelastajan tehtävät, joiden tehtävissä oli eroja. Nuoremman pintapelastajan tehtävä muutettiin myöhemmin pintapelastajan tehtäväksi. Työtehtävien sisältöön kyseinen muutos ei vaikuttanut.

Vartiolentolaivueen palkkatiimi käsitteli tehtävät vaativuusarviointikäsikirjan mukaisesti, ja esitti 16.6.2005 pidetyssä kokouksessa, että pintapelastajien osalta menetellään vartiolentolaivueen komentajan 16.6.2005 allekirjoittaman muistion kohdan 3 vaihtoehdon 2 mukaisesti. Pintapelastajan tehtävässä katsottiin olevan todellisia eroja vanhemman pintapelastajan tehtävään verrattuna, jolloin myös vaativuusarvioinnit olivat erilaisia. Rajavartiolaitoksen palkkalautakunta hyväksyi palkkatiimin esityksen 3.8.2005 pidetyssä kokouksessa.

Pintapelastajan perustehtävä käsittää vaativuuskäsikirjan mukaisesti osatehtäväalueina rajavalvonnan sekä pelastus- ja avustustoiminnan. Pintapelastajan perustehtävä on ammattiosaajan tehtävä. Se ei edellytä tehtävän syvää hallintaa eikä siihen sisälly työn kehittämisvastuuta. Näillä perusteilla vaativuuskäsikirjan mukaisesti pintapelastajan perustehtävän tasoa ei voida määrittää tasolle 5. Kahden osatehtäväalueen määrittämää tasoa on tosin nostettu tasolle 4 käsikirjan mukaisesti (liu'utus), koska tehtävä edellyttää kykyä perustason sairaankuljetuksen suorittamiseen.

Edellä todettuun arviointiin on päädytty, koska kyseisten tehtävien vaativuus ei vastaa vanhempien pintapelastajien tehtävien vaativuutta osaamisen monipuolisuuden ja syvyyden osalta. Itse pintapelastajan perustehtävä on kyseisillä virkamiehillä sama, mutta vanhemmilla pintapelastajilla on lisätehtäviä, jotka ovat vartiolentolaivueen toimintaan liittyviä koordinointitehtäviä ja pintapelastajien esimiesaseman tehtäviä lentueessa. Myös pintapelastajilla on lentueissa erilaisia lisätehtäviä perustehtävän lisäksi. Nämä ovat kuitenkin lentuetason työtehtäviä, jotka eivät yksistään muuta pintapelastajan tehtävän sisältöä vanhemman pintapelastajan tehtäväksi.

Vanhemman pintapelastajan tehtävässä tehtävän sisältö edellyttää pintapelastustoiminnan syvää osaamista. Vanhemmalle pintapelastajalle on määrätty pintapelastustoiminnan kehittämisvastuu sekä muita työjärjestyksessä mainittuja lisätehtäviä vartiolentolaivueessa, joten vanhemmalle pintapelastajalle tehtävän monipuolisuuden ja syvyyden arviointi tasolle 5 on perusteltua. Syväosaaminen ei perustu kuitenkaan pelastus- ja avustustoiminnan syväosaamisen, vaan pintapelastustoiminnan osaamiseen kokonaisuudessaan.

Vanhemman pintapelastajan tehtävään tulee kuulua esimiestehtävä tai koko vartiolentolaivuetta koskeva kehittämisvastuu. Näitä tehtäviä ovat pintapelastustoiminnan valvonta- ja kehittämistehtävä lentueessa, toimiminen erikseen nimettynä lentueen vanhimpana pintapelastajana, pintapelastustoiminnan koordinointi lentueessa, uusien pintapelastajien koulutus, ryhmän johtajan sijaisuus, toimiminen Vartiolentolaivueen sukellusupseerina tai ensihoitojärjestelyissä tai muussa Vartiolentolaivueen koordinointitehtävässä toimiminen. A, B, C ja D eivät toimineet edellä mainituissa esimies- tai koordinointitehtävissä.

Pintapelastajatoiminnan kokonaisuuden syvällinen hallinta ja toiminnan kehittäminen edellyttävät myös riittävää koulutusta. Vanhemman pintapelastajan tehtävään määrätyiltä on edellytetty, että he ovat suorittaneet merivartijan täydennyskurssin. B, A, D ja C eivät olleet suorittaneet kurssia 1.12.2004 mennessä.

Kanteessa todettua 600 lentotunnin kokemusrajaa, sairaankuljetuskurssin suoritusta ja päivystyskelpuutusta pelastus- ja avustustoiminnan syvää osaamista varten ei ole vaativuuskäsikirjassa mainittu pintapelastajan tehtävän arvioinnin lähtökohtana, joten tällä perusteella ei tehtävän monipuolisuutta ja syvyyttä voida arvioida tasolle 5.

Vaativuusarviointikäsikirjan mukaan vanhemman pintapelastajan tehtävä kuuluu tasolle 5, ellei tehtävän sisältö muuta edellytä. Jako pintapelastajaan ja vanhempaan pintapelastajaan on tehty vaativuuskäsikirjassa useassa kohdassa. Näin ollen jo sopimuksen tekovaiheessa oli tarkoitus jaotella pintapelastajien tehtävät kahdelle eri vaativuustasolle.

Tehtävän edellyttämän vähimmäistyökokemuksella tarkoitetaan tehtävän hoitamisessa edellytettävää vähimmäistyökokemusta peruskoulutuksen jälkeen. Työkokemus tulee käsikirjan esimerkkitehtävienkin perusteella olla pintapelastajalla tasolla 2 tehtävän edellyttämän vähimmäiskokemuksen mukaisesti. Tehtävän edellyttämän vähimmäiskokemuksen mukaisesti on arvioitu muutkin tehtävät rajavartiolaitoksen vaativuusarvioinnissa, ei henkilöllä itsellään olevan kokemuksen mukaisesti. Pitkä palvelusaika samassa tehtävässä palkitaan järjestelmään kuuluvalla kokemusosalla. Kyseessä olevat tehtävät eivät edellytä kanteessa vaadittua tasoa 4, koska tehtävät sisältävät vain pintapelastajan perustehtäviä. Pintapelastajan perustehtävää kykenee suorittamaan pintapelastaja, joka on suorittanut merivartijan peruskurssin ja pintapelastajan koulutuksen rajavartiolaitoksessa. Aikaa tähän kuluu noin kaksi vuotta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Tehtävänkuvauslomakkeet

2. Vaativuusarviointikäsikirja

3. Vartiolentolaivueen komentajan muistio 16.6.2005

4. Sähköpostit 25.9. ja 10.10.2006

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Vartiolentolaivueen palkkatiimin kokouspöytäkirja 16.6.2005

2. Palkkalautakunnan kokouspöytäkirja 5.8.2005

3. VLLV:n muistio 16.6.2005

4. Rajavartiolaitoksen esikunnan päätös 10.5.2005

Kantajan henkilötodistelu

1. Luutnantti evp., entinen pääluottamusmies E

2. Komentajakapteeni, pääluottamusmies F

3. Yliluutnantti G

Vastaajan henkilötodistelu

1. Vartiolentolaivueen komentaja, eversti H

2. Virkaehtosopimusasiantuntija, everstiluutnantti I

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Rajavartiolaitoksessa on 1.12.2004 lukien otettu käyttöön uusi palkkausjärjestelmä, jossa kuukausipalkkaus muodostuu tehtävien vaativuuteen perustuvasta tehtäväkohtaisesta palkanosasta, henkilökohtaisesta palkanosasta sekä mahdollisesta takuupalkkauksesta. Tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy virkaehtosopimuksen 4 §:stä ilmenevin tavoin tehtävän vaativuusluokan perusteella. Vaativuuden arviointitekijöitä ovat muiden ohella tehtävän monipuolisuus ja syvyys sekä tehtävän edellyttämä vähimmäistyökokemus.

Pintapelastajan tehtävässä edellytetyn osaamisen monipuolisuus ja syvyys

G:n kertoman mukaan vanha virkapalkkajärjestelmä perustui palkkaluokkiin ja siirtymävaiheessa vanhemman pintapelastajan tehtävään siirretyillä henkilöillä oli korkeampi virkapalkkaluokka kuin nuoremmilla pintapelastajilla. Eri palkkaluokat eivät kuitenkaan vastanneet tosiasiallisia tehtäviä. G oli esimiehenä arvioinut Turun vartiolentueessa kuuden pintapelastajan työtehtäviä uuden palkkausjärjestelmän käyttöönoton yhteydessä vuonna 2004 voimassa olleen työjärjestyksen mukaisesti. Hän oli arvioinut kaikkien pintapelastajien osalta tehtävän vaatiman osaamisen monipuolisuuden ja syvyyden tasolle 5 ja tehtävän edellyttämän vähimmäistyökokemuksen tasolle 4. Otettaessa järjestelmää käyttöön työjärjestys oli ollut kaikilla sama ja työtehtävät olivat olleet kaikilla samat. Vartiolentolaivueessa on sittemmin otettu käyttöön uusi työjärjestys ja tehtäviä on siinä kehitetty, jotta niiden välillä saataisiin aikaan eroja.

E:n mukaan pintapelastajat olivat esillä palkkausjärjestelmäneuvotteluissa kesällä 2004 ryhmänjohtajina, kouluttajina ja pintapelastajina. Tuolloin työnantajan tarjouksessa tuli alustavasti esille jako nuorempiin ja vanhempiin pintapelastajiin. Palkkausjärjestelmäneuvotteluissa oli esillä pintapelastajan ja vanhemman pintapelastajan erottavina tekijöinä päivystyskelpoisuus, mikä edellytti 600 lentotuntia ja sairaankuljettajanpätevyyttä. Kaikkien tuolloin palveluksessa olleiden pintapelastajien tehtävät täyttivät vanhemman pintapelastajan tehtävän vaativuuden. Pintapelastajan tehtävän ajateltiin olevan virkamiehen aloitustehtävä siihen asti kun hän saavuttaa vanhemman pintapelastajan pätevyyden.

H on kertonut, että ennen uuden palkkausjärjestelmän voimaantuloa 1.12.2004 pintapelastajat olivat työjärjestyksen mukaan Helsingin vartiolentueessa nimikkeillä vanhempi pintapelastaja ja pintapelastaja. Turun vartiolentueessa oli pintapelastaja ja erikseen pintapelastusryhmän johtajan sijaisena toimiva pintapelastaja. Nuoremmat pintapelastajat olivat tuolloin palkkaluokassa A 13 ja vanhemmat pintapelastajat palkkaluokissa A 14 ja A 15. Uuden palkkausjärjestelmän tullessa voimaan työjärjestyksiä ajantasaistettiin vartiolentolaivueen palkkatiimissä. Työjärjestykseen otettiin pintapelastajan ja vanhemman pintapelastajan tehtävänimikkeet ja kuvattiin heidän tehtävänsä. Tehtävien vaativuudenarviointijärjestelmässä tehtävänimikkeellä ei ole suoranaista merkitystä arviointiin, vaan arviointi tehdään tehtävän sisällön ja sitä kautta sen vaativuuden perusteella.

Myös I:n mukaan tehtävän vaativuus arvioidaan tehtävän keskeisen sisällön mukaan, jolloin tehtävänimikkeellä ei ole merkitystä. Yksittäisiä tekijöitä ei huomioida vaativuudenarvioinnissa, koska järjestelmällä pyritään arvioimaan päätehtävää. Järjestelmään kuuluu useita eri vaativuustekijöitä, joiden kautta tehtävän vaativuusluokka määräytyy. Analyyttisen järjestelmän kautta on järjestelmään pyritty rakentamaan urapolkuja esimerkiksi pintapelastajasta vanhemmaksi pintapelastajaksi.

I on edelleen kertonut, että pintapelastajan tehtävän vaativuus määriteltiin tehtävän sisällön perusteella ja näin muotoutui pintapelastajan ja vanhemman pintapelastajan tehtävä. Pintapelastajan tehtävä on ammattiosaajan tehtävä. Vartiolentolaivueessa oli pintapelastustehtävään liittyviä kehitystehtäviä, joita voitiin tarjota asianmukainen koulutuksen ja kokemuksen omaaville henkilöille. Kehittämistehtävien myötä pintapelastaja tulee arvioida syväosaajaksi eli vanhemmaksi pintapelastajaksi. Kehittämistehtävät voivat liittyä pintapelastustoiminnassa esimerkiksi vartiolentolaivueen sukellustoimintaan tai valmiusjoukkotoimintaan. Kanteessa tarkoitetuilla pintapelastajilla ei ole ollut koko vartiolentolaivuetta koskevia kehittämistehtäviä.

Tehtävän edellyttämä vähimmäistyökokemus

Vaativuusarviointikäsikirjan mukaan tehtävän edellyttämällä kokemuksella tarkoitetaan tehtävän hoitamisessa edellytettävää vähimmäistyökokemusta peruskoulutuksen jälkeen. Tehtävän edellyttämän kokemuksen määrittämiseen käytetään viittä tasokuvausta tehtävän edellyttämästä vähimmäistyökokemuksesta.

H:n ja I:n mukaan lähtökohtana on tehtävän edellyttämä vähimmäistyökokemus. Pintapelastajasta tulee noin kahdessa tai kahdessa ja puolessa vuodessa päivystävä pintapelastaja, joka pystyy tekemään kaikki vaativat pelastustehtävät kaikissa olosuhteissa. Vanhemmalta pintapelastajalta edellytetään kahdeksan vuoden kokemusta. E:n ja G:n arvion mukaan pintapelastajat kouliintuvat pelastustoiminnan syväosaajiksi noin neljässä vuodessa.

Arviointi ja johtopäätökset

Vaativuusarviointikäsikirjan mukaan tehtävät arvioidaan tehtävän keskeisen sisällön perusteella. Tehtävän vaativuudenarvioinnissa otetaan huomioon työjärjestykseen merkityt sekä tavoite- ja kehittämiskeskusteluissa esimiehen määräämät pysyväisluonteiset tehtävät.

Rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmän uudistuksen yhteydessä vartiolentolaivueen työjärjestykset ajantasaistettiin. Työjärjestysten pohjalta käytiin vuoden 2005 alussa tavoite- ja kehityskeskustelut ja suoritettiin vaativuusluokitusarvioinnit. Vartiolentolaivueen palkkatiimi käsitteli kaikki tehtävät kokouksessaan 16.6.2005 ja katsoi esityksenään muun muassa, että pintapelastajan tehtäviin sijoitetuilta puuttuu vanhemman pintapelastajan tehtävään verrattuna tarvittava koulutus, kokemus ja erikseen määritellyt lisätehtävät. Rajavartiolaitoksen palkkalautakunta hyväksyi palkkatiimin esityksen 3.8.2005 pidetyssä kokouksessa.

Uuteen palkkausjärjestelmään siirryttäessä on siten ollut lähtökohtana, että pintapelastajat jakaantuvat vanhempiin pintapelastajiin ja pintapelastajiin, ja että heidän tehtävänsä vaativuudeltaan poikkeavat jossakin määrin toisistaan. Vanhemmat pintapelastajat sijoitettiin osaamisen monipuolisuuden ja syvyyden perusteella vaativuusluokkaan 5 ja pintapelastajat vaativuusluokkaan 4. Tämä erottelu on heijastunut myös tehtäviltä vaadittavaan vähimmäistyökokemukseen.

Sijoittuakseen tehtävän edellyttämän osaamisen monipuolisuuden ja syvyyden perusteella vaativuustasolle 5 tehtävän on vaativuuskäsikirjan mukaan edellytettävä syvää osaamista yhdellä osatehtäväalueella ja näkemystä muista osatehtäväalueista. Lisäksi työhön tulee sisältyä kehittämisvastuu. Tehtävien arviointi ei siten rajoitu vain yhteen päätehtävään, vaan tehtäviä on arvioitava myös laajemmin pää- ja osatehtäväalueiden kautta.

Kaikkien pintapelastajien on tarvittaessa pystyttävä selviytymään kaikissa olosuhteissa päätehtävistään eli pelastus- ja ensihoitotehtävistä. Sellaisena pintapelastajan työ on vaativa ammattiosaajan tehtävä. Pintapelastajan toinen perustehtävä on rajavalvonta. Vanhemmille pintapelastajille on lisäksi osoitettu vaativuusarviointikäsikirjassa edellytettyjä kehittämistehtäviä, joilla esitetyn selvityksen mukaan ei ole tarkoitettu yksittäisiä työtehtäviä, vaan laajempivaikutteisia, kaikkia laivueen pintapelastajia koskevia kehittämistehtäviä. Lisäksi vanhemmilla pintapelastajilla voi olla esimiestehtäviä omassa vartiolentueessa.

Kanteen mukaan myös B:llä, A:lla, D:llä ja C:llä on ollut lisätehtäviä. Ne eivät kuitenkaan ole alunalkaen olleet edellä tarkoitettuja kaikkien pintapelastajien tehtäviin vaikuttavia kehittämistehtäviä. B:lle tällainen kehittämistehtävä on määrätty 1.6.2007 lukien, jolloin hän on siirtynyt vanhemmaksi pintapelastajaksi. Näyttämättä on siten jäänyt, että B, A, D tai C olisi 1.12.2004 lukien tullut sijoittaa heidän tehtävänsä edellyttämän osaamisen monipuolisuuden ja syvyyden perusteella vaativuustasolle 5.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että tehtävän edellyttämällä vähimmäistyökokemuksella tarkoitetaan vaativuuskäsikirjassa tehtävän hoitamisessa edellytettävää vähimmäistyökokemusta peruskoulutuksen päättymisen jälkeen. Vaativuusarviointikäsikirjan mukaan tehtävän edellyttämän vähimmäistyökokemuksen tulee olla 2-5 vuotta tasolla 2 ja 8-12 vuotta tasolla 4. Pintapelastajan tehtävä on vaativuuskäsikirjan esimerkkiluettelon mukaan tason 2 kokemusta edellyttävä tehtävä.

Pintapelastajalta edellytetään merivartijan tutkintoa, minkä lisäksi hänen tulee käydä läpi pintapelastuksen koulutusohjelma ja hankkia sairaankuljetuspätevyys. Todistajien arvion mukaan pintapelastaja voi saavuttaa päivystyskelpoisuuden noin 2-2,5 vuodessa. Vaikka B:llä, A:lla, D:llä ja C:llä on kanteen mukaan ollut uuteen palkkausjärjestelmään siirryttäessä jo vähintään kahdeksan vuoden työkokemus, työtuomioistuimella ei edellä todettu huomioon ottaen ole perusteita katsoa, että pintapelastajan tehtävä myös edellyttäisi vähintään kahdeksan vuoden työkokemusta ja että se tällä perusteella tulisi sijoittaa kanteessa vaaditulle tasolle 4.

Edellä lausuttu huomioon ottaen työtuomioistuimella ei ole perusteita hyväksyä kanteessa esitettyä vahvistusvaatimusta eikä siihen liittyviä suoritusvaatimuksia.

Oikeudenkäyntikulut

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut. Valtiovarainministeriö on jättänyt korvauksen määrän työtuomioistuimen harkintaan. Asian laatuun, sen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden kohtuullinen korvauksen määrä on 800 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Sutela, Voipio, Lehto ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.