Labor court orders employer to pay severance but dismisses union's claim against employer association.

Yhtiöllä oli sen taloudellinen tilanne huomioon ottaen ollut perusteet lähetystoimintojen uudelleenjärjestelyyn, mikä oli merkinnyt näissä toiminnoissa työskennelleen toimihenkilön työtehtävien lakkaamista. Toimihenkilön irtisanomisaikana yhtiön palvelukseen oli haettu työntekijää anturien valmistukseen, missä tehtävissä irtisanottu toimihenkilö oli aikaisemmin työskennellyt kuuden vuoden ajan. Jättäessään tarjoamatta irtisanotulle työntekijälle anturintekijän työtä yhtiö oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Yhtiöllä ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä toimihenkilön työsopimuksen irtisanomiseen.

Työnantajaliitto ei ollut irtisanomisasian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 11

KANTAJA

Toimihenkilöunioni TU ry, Helsinki

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA

Stresstech Oy, Jyväskylä

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.10.2006

Pääkäsittely 9.1.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teknologiateollisuus ry:n ja Toimihenkilöunioni TU ry:n välillä ajaksi 15.2.2005 - 30.9.2007 tehdyn teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen osana noudatettavassa metalliteollisuuden toimihenkilöitä koskevassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN JA TOIMIHENKILÖN LOMAUTTAMINEN TALOUDELLISISTA, TUOTANNOLLISISTA TAI TYÖNANTAJAN TOIMINNAN UUDELLEENJÄRJESTELYISTÄ JOHTUVISTA SYISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §

Irtisanomisen perusteet

Irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV KORVAUKSET

13 §

Korvaukset

Perusteen rikkominen

Työnantajan korvausvelvollisuus tämän sopimuksen mukaisten perusteiden vastaisesta työsopimuksen päättämisestä ja työntekijän lomauttamisesta määräytyy seuraavasti:

Työsopimuksen irtisanominen (6 ja 10 §:t)

Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Stresstech Oy:n korvaamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaisena korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 20 kuukauden palkkaa vastaavat 44 190 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja

tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Toimihenkilöunioni TU on lisäksi vaatinut Stresstech Oy:n ja Teknologiateollisuus ry:n velvoittamista korvaamaan yhteisvastuullisesti Toimihenkilöunioni TU:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli ollut Stresstech Oy:n palveluksessa 19.5.1992 lukien. Työnantaja oli 18.3.2005 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 18.9.2005. Irtisanomisperusteeksi työnantaja oli ilmoittanut tuotannolliset ja yrityksen toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuneet syyt.

Yhtiön palveluksessa oloaikanaan A oli työskennellyt aluksi noin kuuden vuoden ajan anturintekijänä/hienomekaanikkona. Tämän jälkeen hän oli irtisanomiseensa saakka työskennellyt yhtiön tuonti- ja vientivastaavana. Tässä tehtävässä A oli hoitanut yhtiön myymien tuotteiden vientiin liittyvät paperityöt ja kuljetusjärjestelyt. A oli pyytänyt muun muassa kuljetuksiin liittyviä tarjouksia ja valinnut näistä soveltuvan tarjouksen. A oli huolehtinut kuljetusta varten tarvittavien materiaalien hankinnasta ja tavaroiden pakkaamisesta. Lisäksi hän oli ollut yhteydessä asiakkaisiin muun muassa toimitusaikojen osalta eli hän oli ilmoittanut asiakkaille tuotteiden lähdöstä ja perilletulosta sekä vastannut asiakkaiden näitä seikkoja koskeviin kysymyksiin. A oli myös huolehtinut tuotteiden laskutuksesta heti niiden lähettämisen jälkeen.

A:n tekemä työ ei ollut vähentynyt, vaan työmäärä oli ennemminkin koko ajan lisääntynyt. Tästä oli osoituksena se, että yhtiöön oli A:n irtisanomisen aikoihin palkattu kaksi uutta työntekijää, jotka olivat ryhtyneet tekemään A:n töitä. Vienti- ja tuontiasioita hoitamaan oli palkattu B ja C -nimiset henkilöt. B oli tullut yhtiön palvelukseen hieman ennen A:n irtisanomista määräaikaiseen työsuhteeseen. A oli perehdyttänyt B:n yhtiön vientiasioiden hoitoon. Juuri ennen A:n irtisanomista B:n työsuhde oli muutettu toistaiseksi voimassa olevaksi. B hoiti Euroopan ja USA:n vientiin sekä kotimaan kauppaan liittyvät A:n aikaisemmin hoitamat tehtävät. C oli palkattu yhtiöön toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen vuoden 2005 toukokuussa. C hoiti A:n aikaisemmin hoitamat Aasian vientiin liittyvät tehtävät.

Molemmat uudet työntekijät olivat siten osaltaan tehneet A:n aikaisemmin hoitamia tehtäviä, joita A myös olisi pystynyt tekemään. Tilanteessa, jossa B:n työsopimus oli muutettu toistaiseksi voimassa olevaksi ennen A:n irtisanomista ja C palkattu työhön A:n irtisanomisajan kuluessa, ei yhtiöllä ollut ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti perustetta A:n irtisanomiselle.

Yhtiö oli myös välittömästi A:n irtisanomisen jälkeen hakenut palvelukseensa uusia anturintekijöitä. Alueella ilmestyvässä sanomalehdessä hakuilmoitus oli julkaistu ainakin 12.6.2005. A oli ennen työsuhteensa irtisanomista käydyissä neuvotteluissa ja myös irtisanomisensa jälkeen ilmoittanut olevansa halukas vastaanottamaan myös muuta yhtiössä mahdollisesti tarjolla olevaa työtä. Työpaikkailmoituksen nähtyään A oli ollut vielä erikseen yhteydessä yhtiöön ja ilmoittanut olevansa kiinnostunut anturintekijän paikasta. Yhtiö ei kuitenkaan ollut tarjonnut A:lle tätä eikä muutakaan työtä, vaan se oli A:n irtisanomisajan kuluessa palkannut ainakin kaksi uutta työntekijää anturintekijän tehtäviin.

A oli koulutukseltaan koneteknikko, minkä lisäksi hänellä oli työkalujyrsijän ja CNC-koneistajan koulutus. A oli työskennellyt yhtiön palveluksessa anturintekijän tehtävässä lähes kuuden vuoden ajan, ja näistä tehtävistä hän oli suoriutunut moitteetta. Hänet olisi voitu koulutuksensa ja aikaisempi työkokemuksensa huomioon ottaen sijoittaa anturintekijän tehtävään ilman erillistä lisäkoulutusta.

A:n työ ei ollut vähentynyt, koska hänen työsopimuksensa irtisanomisen aikaan yhtiön palvelukseen oli palkattu B ja C tekemään A:n ennen hoitamia työtehtäviä. Yhtiö oli myös rikkonut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin ja 4 §:ssä tarkoitettua uudelleensijoitusvelvoitetta, koska A:ta ei ollut sijoitettu anturintekijän tehtäviin. Yhtiöllä ei siten ollut ollut työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ssä tarkoitettuja asiallisia ja painavia taloudellisia, tuotannollisia tai toiminnan uudelleenjärjestelyihin liittyviä syitä A:n työsopimuksen irtisanomiseen. A:n työsuhteen irtisanomisen taustalla olivat olleet hänen henkilöstään johtuvat syyt.

Työsopimuksen perusteettoman päättämisen johdosta tuomittavan korvauksen määrässä tuli ottaa huomioon, että A:n työsuhde yhtiöön oli kestänyt noin 14 vuotta. Lisäksi korvauksen määrässä tuli ottaa huomioon yhtiön työsuhdeturvaa koskevien määräysten vastainen menettely yhtiön irtisanoessa A:n työsopimuksen tilanteessa, jossa samanaikaisesti oli palkattu useita uusia työntekijöitä tehtäviin, joita A oli hoitanut välittömästi ennen irtisanomistaan tai aikaisemmin yhtiön palveluksessa. Kohtuullinen korvauksen määrä oli näin ollen 20 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. A:n kuukausipalkka työsuhteen päättyessä on ollut 2 209,50 euroa.

Teknologiateollisuus ry oli asiaa koskeneiden erimielisyysneuvottelujen aikana tukenut yhtiön irtisanomissuojasopimuksen määräysten vastaista menettelyä. Teknologiateollisuus ry oli näin menetellessään laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon Stresstech Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry on lisäksi vaatinut Toimihenkilöunioni TU:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Stresstech Oy on mitta- ja laadunvalvontalaiteita auto- ja lentokoneteollisuudelle valmistava yritys, jolla on toimintaa Suomessa Vaajakoskella sekä lisäksi Saksassa ja Yhdysvalloissa. Yhtiön palveluksessa on noin 30 henkilöä.

A oli palkattu yhtiön palvelukseen anturien valmistajaksi vuonna 1992. A:n käytöksessä ja työsuorituksessa oli myöhemmin alkanut ilmetä ongelmia. A ei ollut motivoitunut työhönsä, minkä vuoksi hänen työsuorituksensa oli jäänyt huonoksi. A oli muun muassa heitellyt valmistuksessa olevia antureita ja rikkonut työtilan ikkunan. A:lla ja hänen esimiehellään oli myös ollut ristiriitoja, joiden vuoksi A oli uhkaillut esimiestään.

A oli jouduttu vuoden 1998 keväällä siirtämään muihin työtehtäviin. A oli siirretty talouspäällikön alaiseksi hoitamaan eräitä yhtiön lähetykseen liittyviä töitä. Työ oli ollut hyvin mekaanista eli se oli koostunut pakkaamisesta ja osittain laskuttamisesta. A oli hoitanut lähetyksiin liittyviä rutiininomaisia paperitöitä. Suurin osa asiakkaista oli ulkomaalaisia ja keskustelut heidän kanssaan käytiin englanniksi. A:lla ei kielitaitonsa puolesta olisi ollut mahdollisuuksia olla yhteydessä ulkomaisiin asiakkaisiin, eikä hän ollut halunnut ottaa vastaan ulkomailta tulevia puheluita.

Kuljetusjärjestelyjen osalta A:n tehtävänä oli ainoastaan tilata rahdinkuljettaja, pakata tuote sekä laskuttaa talouspäällikön käskystä.

Suurin osa lähetyksistä oli UPS:n lähetyksiä. A:n tehtävänä oli laittaa lähetettävä tuote UPS-kuoreen ja tulostaa osoitelappu ja tarvittaessa tehdä EU:n ulkopuolelle meneviin lähetyksiin lasku talouspäällikön ohjeiden mukaisesti. Erilaisia lähetyksiä oli vuosina 2004 - 2005 ollut noin 20 - 50 kappaletta kuukaudessa. Koska yhden lähetyksen hoitamiseen kului alle puoli tuntia, ei A:n työmäärä ollut ollut kovinkaan suuri.

Vähänkin työn tekemisessä A:lla oli ongelmia. Hänelle oli jouduttu useasti huomauttamaan muun muassa laskutuksen hoitamisesta ja tilausten lähettämisestä ajallaan. A oli vastannut useasti huomautuksiin sanomalla tekevänsä työn huomenna. A oli myös kierrellyt työaikana keskustelemassa muiden työntekijöiden kanssa häiriten siten heidän työntekoaan. A:lle ei ollut annettu varoituksia, vaan työnantaja oli pyrkinyt keskustelujen avulla ohjaamaan A:ta työtehtävien edellyttämään suoritustasoon huolimatta siitä, että esimerkiksi laskutuksen viivästyminen oli aiheuttanut työnantajalle taloudellista vahinkoa.

Huhtikuussa 2002 A:n esimieheksi oli vaihtunut D. A:n työtehtävät olivat säilyneet tuolloin ennallaan, mutta hänen työsuorituksessaan ei ollut tapahtunut muutosta parempaan. E oli hoitanut tilausten kirjauksia ja avustanut oman työnsä ohella A:ta lähetyksissä. A:n tehtävänä oli ollut maintenance-tietokannan ylläpito. E:n oli ollut tämänkin osalta tarkoitus ainoastaan avustaa A:ta, mutta vuonna 2004 ja vuoden 2005 alkupuolella tilanne oli muuttunut sellaiseksi, että E oli hoitanut kaksi kolmasosaa järjestelmään tehdyistä kirjauksista.

Vuonna 2004 A:n tehtävänimikkeeksi oli muutettu logistiikkapäällikkö, missä tehtävässä häneen oli sovellettu toimihenkilöiden työehtosopimusta. A:n työtehtävät eivät olleet kuitenkaan muuttuneet, vaan ne olivat säilyneet samoina melko yksinkertaisina työtehtävinä kuin aikaisemmin. Taustana tehtävänimikkeelle oli ollut, että A:ta oli pyritty motivoimaan parempaan työsuoritukseen antamalla hänelle palkankorotus. Palkankorotuksen vuoksi myös hänen titteliään oli muutettu, vaikkakaan päällikön titteli ei vastannut hänen työtehtäviään. A:n työteho oli tämänkin muutoksen jälkeen pysynyt ennallaan.

Osana uudelleenjärjestelyjä E oli toukokuussa 2005 siirtynyt työhön sähköosastolle, eikä hän ollut tehnyt enää lähetyksiin liittyviä tehtäviä lukuun ottamatta suurten laitteiden satunnaista pakkausta.

Taloushallinnon tutkintoa opiskelemassa ollut B oli ollut harjoittelemassa yhtiössä marraskuusta 2003 helmikuuhun 2004. B:lle oli tehty määräaikainen työsopimus ajaksi 17.2. - 31.10.2004 ja toistaiseksi voimassa oleva työsopimus 1.11.2004 alkaen. B:n työsuhdetta vakinaistettaessa yhtiöllä ei ollut ollut tietoa A:n työsopimuksen mahdollisesta irtisanomisesta.

B oli palkattu yleissihteeriksi toimistoon tehtävänään avustaa talouspäällikköä. Lähetyksiä B oli hoitanut ainoastaan oman työnsä ohella ja lähinnä silloin, kun A oli jättänyt niitä tekemättä.

B:n työtehtävät olivat ennen ja jälkeen A:n työsuhteen päättymisen muodostuneet erilaisista toimisto- ja taloushallintotehtävistä. B oli tehnyt kirjanpitoon alustavia vientejä, hoitanut erilaisia asiakaskäynteihin ja vierailuihin liittyviä järjestelyjä ja hoitanut yhtiön puhelinvaihdetta. Viimeksi mainittu työtehtävä edellytti kielitaitoa, koska merkittävä osa puheluista tulee ulkomaalaisilta asiakkailta. Lähetystehtävät eivät muodostaneet olennaista osaa B:n työtehtävistä, vaan näitä lähetystehtäviä hän teki vain oman työnsä ohella. B:n palkka työsuhteen alussa oli ollut 1 600 euroa.

C oli palkattu toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen 1.6.2005 alkaen. Hänen tehtävänsä oli toimia yhtiön Aasian myyntipäällikön assistenttina. Hän hoiti myyntiin liittyvän kirjeenvaihdon, tarjoukset ja Aasian remburssikaupan, johon saattoi yhden kaupan osalta liittyä noin 100 sähköpostia. C:n tehtäviin eivät kuuluneet lähetykset muutoin kuin oman toimen ohella satunnaisesti B:n loman aikana. C:n työtehtävien hoito edellytti sujuvaa englanninkielen taitoa, sillä kaikki kirjeenvaihto tapahtui englanniksi. C oli koulutukseltaan BBA, koulutusohjelmana Global Management, joten C hallitsi tarvittavan ulkomaankaupan erikoistermistön. C:n palkka oli ollut työsuhteen alussa 2 000 euroa.

Yhtiö oli kesällä 2005 hakenut työntekijöitä anturinvalmistukseen ja palkannut ensimmäisen työntekijän elokuussa 2005. Anturintekijät kuuluivat työntekijöiden henkilöstöryhmään. Kysymys oli normaalista tuotantotyöstä. Yhtiö oli ilmoittanut avoimesta anturintekijän työpaikasta myös A:lle, mutta yhtiö ei ollut kuitenkaan voinut palkata A:ta tehtävään, koska hän ei ollut selvinnyt siitä aikaisemminkaan.

Yhtiöllä oli ollut oikeus A:n tehtävän lakkauttamiseen liikkeenjohto-oikeutensa nojalla. A:n työtehtävää ei ollut siirretty kenellekään, vaan A:n tekemät tehtävät oli pystytty hoitamaan muiden työntekijöiden toimesta heidän oman työnsä ohella. C:tä tai B:tä ei ollut palkattu A:n tehtäviin vaan muihin työtehtäviin. Koska myös E oli siirtynyt muihin tehtäviin, oli lähetysten parissa työskentelevien henkilöiden määrä vähentynyt. Tarjolla oleva työ oli siten vähentynyt tuotannollisista ja toiminnan uudelleenjärjestelyyn liittyvistä syistä, joten työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiselle.

Yhtiö ei ollut myöskään rikkonut uudelleensijoitusvelvoitettaan, sillä A ei olisi pystynyt suoriutumaan B:n sihteerin tehtävistä tai C:n myyntipäällikön assistentin tehtävistä. Myöskään anturinvalmistajan tehtävistä A ei olisi pystynyt selviytymään, sillä työnantaja oli aikaisemmin joutunut edellä todetuista syistä siirtämään A:n muihin työtehtäviin. Näin ollen työnantajalla ei ole ollut velvollisuutta sijoittaa häntä anturinvalmistajaksi.

Työnantajalla oli siten ollut perusteet A:n työsopimuksen irtisanomiselle, joten esitetyt korvausvaatimukset olisi perusteettomia. Vaadittu 20 kuukauden palkkaa vastaava korvaus oli joka tapauksessa määrällisesti liian suuri. Kanteessa mainittuja korvauksen määrää korottavia perusteita ei asiassa ollut. Korvauksen määrässä oli myös otettava huomioon, että mikäli A olisi sijoitettu joihinkin kanteessa mainittuihin työtehtäviin, olisi työnantajalla ollut oikeus tarjota kyseisiä töitä uuden tehtävän mukaisella palkalla. A:n palkka olisi siten pienentynyt.

Myöskään Teknologiateollisuus ry ei ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan, joten perusteita hyvityssakon tuomitsemiselle ei ole.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A oli tullut Stresstech Oy:n palvelukseen 19.5.1992 anturinvalmistajaksi. Vuodesta 1998 alkaen hän oli työskennellyt yhtiön lähetystoiminnoissa hoitaen vientiin ja tuontiin sekä kuljetusjärjestelyihin liittyviä työtehtäviä. Yhtiö on 18.3.2005 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 18.9.2005. Irtisanomisen perusteeksi yhtiö on ilmoittanut tuotannolliset ja yrityksen toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt.

Yhtiö on 1.11.2004 alkaen vakinaistanut yhtiön palveluksessa marraskuusta 2003 alkaen harjoittelijana ja tämän jälkeen määräaikaisessa työsuhteessa olleen B:n. B on palkattu yhtiön palvelukseen toimiston yleissihteeriksi ja avustamaan talouspäällikköä. Yhtiö on edelleen 1.6.2005 palkannut toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen C:n Aasian myyntipäällikön assistentiksi.

Stresstech Oy on vuoden 2005 kesällä hakenut työntekijöitä anturinvalmistukseen. Ensimmäisen uuden anturintekijän yhtiö on palkannut saman vuoden elokuussa.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko Stresstech Oy menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti palkatessaan B:n ja C:n tekemään niitä töitä, joita A oli tehnyt ennen irtisanomista, ja jättäessään tarjoamatta A:lle anturintekijän työtä.

Todistelu

A:n työsopimuksen irtisanomiseen johtaneista syistä työtuomioistuimessa on kuultu työnantajapuolelta todistelutarkoituksessa myyntipäällikkö F:ää sekä todistajina talouspäällikkö G:tä, tuotantopäällikkö D:tä ja tuotepäällikkö H:ta. Toimihenkilöunioni TU:n puolesta todistelutarkoituksessa on kuultu A:ta itseään ja todistajana elektroniikka-asentaja I:ta.

Työnantajapuoli on jättänyt kirjallisiksi todisteiksi organisaatiokaavioita ja toimitusten määriä koskevia selvityksiä ja kantaja A:n työtodistuksia ja koulutustodistuksia sekä sanomalehdessä 12.6.2005 julkaistun työnhakuilmoituksen, jolla oli haettu anturintekijää yhtiön palvelukseen.

Työn vähentymisestä esitetty selvitys

F, joka toimii yhtiössä myyntipäällikkönä, on ollut yhtiön palveluksessa vuodesta 2000 alkaen. Vuoden 2005 alussa yhtiön taloudellisen tilanteen huonontumisen oli katsottu vaativan toimintojen tehostamista ja uudelleenjärjestämistä. Koska yhtiön lähetystoiminnoissa oli ollut suuri kapasiteetti ja heikko tehokkuus, oli toimenpiteet kohdistettu näihin toimintoihin. Työnantaja oli päätynyt A:n työtehtävän lopettamiseen, koska hänen työtehtäviensä määrä oli pieni eivätkä hänen aikaansaannoksensa olleet vastanneet työhön käytettyä aikaa. Yhtiön palvelukseen otetun B:n työtehtävistä vain erittäin pieni osa liittyi niihin tehtäviin, joita A oli työssä ollessaan tehnyt. Jo A:n työsuhteen aikana B oli tehnyt samoja tehtäviä kuin A. B oli huolehtinut lähetyksistä, joita kuriiri tuli hakemaan iltapäivisin A:n työstä poistumisen jälkeen.

Edelleen F:n mukaan C oli palkattu assistentiksi vientitehtäviin ja hän toimi myös F:n henkilökohtaisena sihteerinä. F matkusti työnsä puolesta paljon. Hänen poissaollessaan C hoiti myyntitilaukset ja myynnin tukitoiminnot. Nämä tehtävät työllistivät 95 prosenttia C:n työajasta. Ainoastaan viisi prosenttia C:n työajasta kului sellaisiin tehtäviin, joita A olisi voinut tehdä. Asiakkaiden kanssa asioitaessa pääasiallinen kieli on englanti. F ei ollut kuullut A:n puhuvan englantia. Yksittäisiä virkkeitä pitempää kirjeenvaihtoa englanniksi A ei myöskään ollut hoitanut. A:n irtisanominen ei ollut vaikuttanut C:n työtehtäviin.

G on tullut yhtiön palvelukseen vientisihteeriksi vuonna 1986. Yrityksen kasvettua hänen päätehtäväkseen oli tullut talousasioiden hoito, minkä lisäksi myös tuontiin ja vientiin liittyvät asiat kuuluivat hänen vastuualueeseensa. Koska G:n työmäärä oli ollut suuri ja hän oli kuullut, että A:lla oli ongelmia anturiosastolla, oli hän tiedustellut, voisiko A tulla hänen avukseen. Vuoden 1998 huhtikuun alusta alkaen A oli työskennellyt G:n alaisena hoitaen kuljetus- ja vientiasioita sekä tuontitullauksia. G oli hoitanut vastuualueeseensa kuuluvia työtehtäviä yhdessä A:n kanssa vuoteen 2002 tai 2003 asti.

G on edelleen kertonut, että yhtiön työkielenä on englanti. A oli kirjoittanut laskuja englanniksi, mutta muutoin hän ei ollut käyttänyt työssään englantia. Jos kysymys oli esimerkiksi englanninkielisestä tilauksesta, A oli halunnut käydä tilauksen läpi yhdessä G:n kanssa. A ei ollut ollut halukas osallistuminen G:n ehdottamille kursseille eikä hän muutoinkaan ollut osoittanut halukkuutta ammattitaitonsa ja kielitaitonsa kehittämiseen.

D on tullut Stresstech Oy:n tuotantopäälliköksi vuoden 2002 huhtikuussa ja toiminut A:n esimiehenä. A:n työtehtäviin oli kuulunut lähetysten vastaanotto sekä tavaroiden lähetys ja laskutus G:n ohjauksella. Yhtiön lähetykset ovat pääasiassa pieniä ja niitä on noin kaksi päivässä. Yhden lähetyksen hoitamiseen kuluu noin puoli tuntia. Suuria lähetyksiä yhtiöllä ei ollut yhtäkään kuukaudessa ja niiden pakkauksen suunnittelussa ja pakkauksessa mukana olivat tuotannon työntekijät. D itse on ollut apuna pakkauksessa. A:n työssäoloaikana B oli tehnyt A:lle kuuluvia lähetystöitä tämän kotiinlähdön jälkeen. Lähetysten hoitaminen edellytti itsenäistä työskentelyä. D oli useasti joutunut huomauttamaan A:lla lähetysten eteenpäin toimittamisesta. A:ta oli yritetty motivoida työntekoon logistiikkapäällikön nimityksellä ja palkankorotuksella, mutta tällä ei ollut ollut vaikutusta hänen työntekoonsa.

D on edelleen kertonut, että vuoden 2005 alussa yrityksen johto oli esittänyt edellisen vuoden taloudellista tilannetta kuvaavia lukuja, joiden seurauksena oli ryhdytty toimenpiteisiin säästöjen aikaansaamiseksi ja toimintojen tehostamiseksi. A:n työtehtävät oli katsottu sellaisiksi, että ne voidaan jakaa muiden työntekijöiden hoidettaviksi heidän omien tehtäviensä ohella, minkä vuoksi logistiikkatoiminto oli vuoden 2005 alussa lakkautettu. A:lle sopivia muita työtehtäviä ei ollut löydetty. Asiasta oli keskusteltu myös A:n itsensä kanssa ja hänkin oli ollut sitä mieltä, että hänelle sopivia muita töitä yhtiössä ei ole. A:n irtisanomisen jälkeen hänelle kuuluneita tehtäviä ovat oman toimensa ohella hoitaneet D:n itsensä lisäksi G, B ja C. B:n työajasta 10 - 15 prosenttia kuluu näihin tehtäviin ja C:n työajasta tätä vähemmän.

A on kertonut, että hän on kokenut siirtonsa anturintekijän tehtävästä vientivastaavan tehtäviin ylennykseksi. Näissä ja logistiikkapäällikön tehtävissä hänelle olivat kuuluneet muun muassa erilaiset kuljetusten järjestelyihin liittyvät asiat, tuotteiden keräykset, pakkaukset, nostot autoihin, lähetyspapereiden laatiminen ja tullaukseen liittyvät asiat sekä tuontilähetysten kirjaamiset. Irtisanomisen ajankohtana työtä oli ollut niin paljon, että hän ei ollut kaikkia työtehtäviä kerennyt hoitamaan. A oli perehdyttänyt B:n lähetystehtäviinsä ja ennen A:n irtisanomista B:ltä oli mennyt näissä tehtävissä puolet työajasta.

I on ollut yhtiön palveluksessa yli 20 vuotta ja toiminut metallityöntekijöiden luottamusmiehenä noin 10 vuoden ajan. Vuonna 1998 A:lle oli annettu mahdollisuus siirtyä anturintekijän tehtävistä muihin tehtäviin. A oli ennen työsopimuksensa irtisanomista hoitanut lähetyksiä, tilannut kuljetuksia, sekä hoitanut laskutuksia ja erilaisia paperitöitä. Työtä A:lla oli ollut niin paljon, että hän ei ollut ehtinyt tehdä kaikkea. A oli perehdyttänyt B:n työhönsä ja A:n irtisanomisen jälkeen B on pääasiallisesti hoitanut A:lle kuuluneita työtehtäviä. I:n arvion mukaan noin puolet B:n työajasta kuuluu A:n aikaisempien tehtävien hoitamiseen.

Anturintekijän työhön sijoittamismahdollisuuksista esitetty selvitys

H on edelleen kertonut, että kun yhtiön palvelukseen oli vuoden 2005 kesällä haettu uutta anturintekijää, H oli tehnyt päätöksen siitä, ketkä hakijoista kutsutaan työhaastatteluun. Haastateltaviksi ei ollut kutsuttu henkilöitä, joilla oli insinöörin tai teknikon koulutus. Työnantajan näkemyksen mukaan tällaiset työnhakijat olivat ylikoulutettuja, mistä syystä heillä ei olisi riittävää motivaatiota kysymyksessä olevaan työhön. H tiesi A:n hakeneen anturintekijän työtä. A:n työnteosta aikaisemmin saatu kokemus oli vaikuttanut siihen, että A ei ollut tullut kysymykseen tähän tehtävään. H:n mukaan esteen A:n työhön ottamiselle oli muodostanut hänen puuttuva työmotivaationsa. Sinänsä A olisi osannut tehdä anturinvalmistustöitä.

D, joka on yhdessä H:n kanssa tehnyt päätöksen uuden anturintekijän palkkaamisesta, on kertonut valintaan liittyneistä seikoista samalla tavoin kuin H. Vaikka A olisi ollut ainoa hakija työhön, ei häntä olisi valittu, koska tiedossa oli ollut hänen aikaisempi työstä selviämisensä. Valintaprosessissa työhön oli etsitty kelloseppäkoulutuksen saanutta hienomekaanikkoa, jollaista oli pidetty työhön sopivimpana ja jollainen työhön oli valittu. D:n mukaan A olisi ammattitaitonsa puolesta todennäköisesti selviytynyt anturintekijän tehtävistä, mutta A ei tullut toimeen H:n kanssa. Valintaprosessin yhteydessä H oli ilmoittanut lähtevänsä yhtiön palveluksesta, jos A valitaan.

A on kertomansa mukaan selviytynyt Stresstech Oy:n palveluksessa tekemästään anturintekijän työstä hyvin. Työsuhteensa alkuaikana hän oli työskennellyt jonkin aikaa ainoana anturintekijänä. Hänen työvauhtinsa ei ollut ollut hitaampaa kuin muilla samaa työtä tekevillä. Työntekoon liittyen hänelle ei ollut annettu varoituksia, mutta esimies oli joskus suullisesti huomauttanut, että antureita voisi saada aikaan enemmänkin. H:n kanssa A:lla oli virallisen viileät välit, mutta tämä ei ollut vaikuttanut työntekoon. Irtisanomisasian yhteydessä A oli ilmoittanut työnantajalle olevansa valmis ottamaan vastaan mitä työtä tahansa. Irtisanomisen jälkeen hän oli hakenut yhtiössä avoinna ollutta anturintekijän paikkaa ja ollut asian johdosta puhelimitse, sähköpostitse ja faksin välityksellä yhteydessä D:hen.

I:n mukaan A:n työtahti ei ollut eronnut muiden työntekijöiden työtahdista eikä hänen käytöksensä myöskään ollut poikennut muiden työntekijöiden käytöksestä. A oli tehnyt sen, mitä häneltä oli pyydetty. A:n huonoilla väleillä esimieheen on saattanut olla vaikutusta A:n työmotivaatioon. I:n mukaan anturintekijäksi opitaan työn kautta. Uudelta työntekijältä työhön pätevöityminen vie yhdestä kahteen vuoteen. Aikaisemman työkokemuksensa perusteella A olisi selviytynyt anturinvalmistuksesta uutta työntekijää paremmin. I ei luottamusmiesasemassa ollut joutunut tekemisiin A:n työhön liittyvien asioiden kanssa.

Arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n mukaan irtisanomisen perusteet määräytyvät työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:n mukaisesti. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työn vähenemistilanteessa työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Saman pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Toimihenkilöunioni TU on katsonut, että A:n työ ei ollut vähentynyt, koska hänen työsopimuksensa irtisanomisen aikoihin yhtiö oli palkannut B:n ja C:n tekemään A:n ennen hoitamia tehtäviä.

B:n työsuhde on vakinaistettu 1.11.2004, mitä ennen hän oli vuoden 2003 marraskuusta alkaen ollut yhtiön palveluksessa harjoittelijana ja määräaikaisessa työsuhteessa. B:llä on taloushallintoon liittyvä koulutus ja hänet on palkattu yhtiön palvelukseen puhelinvaihteen hoitajaksi ja taloushallintotehtäviin talouspäällikön avuksi. Työtehtävien hoito edellyttää englanninkielen käyttämistä. Jo ennen työsuhteensa vakinaistamista B oli tehnyt lähetykseen liittyviä töitä. A:n irtisanominen ei ole erityisemmin muuttanut B:n toimenkuvaa. A:n irtisanomisen jälkeen B on hoitanut noin puolet lähetystehtävistä, mihin hän on työskentelyä läheltä seuranneiden työnantajapuolen todistajien kertomusten mukaan käyttänyt noin 20 prosenttia työajastaan.

A:n irtisanomisaikana vakinaiseen työsuhteeseen otettu C on palkattu assistentiksi vientitehtäviin. Hän toimii myyntipäällikkö F:n henkilökohtaisena sihteerinä hoitaen F:n poissaollessa muun muassa myyntitilauksia. Työtehtävien hoitaminen edellyttää englanninkielen käyttämistä. F:n mukaan C työllistyy näissä tehtävissä 95 prosenttia työajastaan.

A:n irtisanomisen jälkeen B:n ja C:n lisäksi lähetystehtäviä ovat oman työnsä ohella tehneet tilapäisesti myös D ja muut työntekijät samalla tavoin kuin A:n työssä ollessa.

A:n työsopimuksen irtisanomisen aikaan lähetystehtävät eivät sinänsä olleet vähentyneet. Yhtiön taloudellinen tilanne huomioon ottaen yhtiöllä on ollut kuitenkin perusteet järjestää nämä tehtävät uudelleen. A:lle kuuluneet työt ovat työmäärältään olleet sellaiset, että ne on voitu antaa muiden työntekijöiden tehtäviksi heidän oman toimensa ohella siten, että kysymyksessä olevat työt eivät ole vieneet erityisen suurta osaa kenenkään työajasta. Erillisen lähetystoiminnan loppuessa A:n tekemä työ itsenäisenä työtehtävänä on kokonaan lakannut.

B:n ja C:n pääasialliset työtehtävät ovat poikenneet A:n tekemästä työstä, eikä Toimihenkilöunioni TU ole edes väittänyt, että A koulutuksensa ja ammattitaitonsa puolesta olisi ollut sijoitettavissa näihin tehtäviin. Näin ollen B:n ja C:n palkkaaminen ei osoita, että työnantajalla ei olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaisia perusteita päättää A:n työsuhde.

A:n irtisanomisaikana yhtiö on hakenut palvelukseensa työntekijää anturinvalmistukseen. Tätä työtä myös anturintekijänä vuosina 1992 - 1998 työskennellyt A on hakenut. H ja D, jotka ovat päättäneet uuden anturintekijän palkkaamisesta, ovat kertoneet, että ammattitaitonsa puolesta A olisi selviytynyt anturintekijän tehtävistä. A:ta ei kuitenkaan voitu valita tehtävään sen vuoksi, että A:n aikaisemmasta työskentelystä saadun kokemuksen mukaan A:lla ei ollut riittävää motivaatiota kysymyksessä olevan kaltaisen työn tekemiseen. Lisäksi esteenä valinnalle oli ollut anturintekijöiden esimiehenä toimivan H:n ja A:n huonot välit.

Todistelussa on tullut esille, että A:n ja H:n välillä oli ollut ristiriitatilanteita A:n työskennellessä H:n alaisuudessa ja että A ei ehkä ole ollut riittävästi motivoitunut kysymyksessä olevan kaltaiseen työhön. Kun uuden anturintekijän valinta-ajankohtana A:n ja H:n aikaisemmista ristiriidoista oli jo kulunut noin seitsemän vuotta, ei työnantaja ole voinut perustellusti katsoa, että nämä aikaisemmat tapahtumat muodostavat esteen A:n työskentelylle anturien valmistuksessa. Vaikka H on vastustanut A:n valintaa anturintekijäksi työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantajalla tämän vuoksi tai muutoinkaan, huomioon ottaen myös työnantajapuolen edustajien oma näkemys A:n ammattitaidosta anturintekijän tehtävissä, olisi ollut riittäviä perusteita olla tarjoamatta A:lle edes tilaisuutta osoittaa selviytyvänsä kyseisestä tehtävästä. Työtuomioistuin katsookin, että työnantajan olisi tullut irtisanomisen asemesta tarjota A:lle anturintekijän työtä.

Koska Stresstech Oy ei ole täyttänyt irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaista työntarjoamisvelvoitettaan, ei yhtiöllä ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Korvausvelvollisuus

Kun työnantaja on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti. Huomioon on tällöin otettava muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

A:n työsuhde oli irtisanomiseen mennessä jatkunut yli 13 vuotta. Hän on irtisanomisensa jälkeen osallistunut koulutustukeen oikeuttavaan koulutukseen lukuun ottamatta ajanjaksoa 7.6. - 2.10.2006, jolloin hän on ollut työttömänä työnhakijana. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin arvio kohtuullisen korvauksen määräksi noin kymmenen kuukauden palkkaa vastaavat 22 000 euroa.

A:lle on esitetyn selvityksen mukaan koulutustuen lisäksi maksettu työttömyysturvalain mukaista ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa edellä mainitulta työttömyysjaksolta 7.6. - 2.10.2006. A:lle tuomittavasta korvauksesta 22 000 eurosta on vähennettävä 75 prosenttia hänelle työsuhteen päättymistä seuranneiden kymmenen kuukauden aikana maksetusta työttömyyspäivärahasta 266,16 eurosta eli 199,62 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 21 800,38 euroa. Stresstech Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän 199,62 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Valvontavelvollisuus

A:n aiemman työhistorian valossa Teknologiateollisuus ry on voinut perustellusti pitää epäselvänä, onko työnantajalla ollut velvollisuus tarjota A:lle anturintekijän työtä vaihtoehtona työsopimuksen irtisanomiselle. Asian ratkaisemiseen vaikuttava selvitys on esitetty vasta työtuomioistuinkäsittelyn aikana. Näin ollen Teknologiateollisuus ry:n ei voida katsoa laiminlyöneen asiassa työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Stresstech Oy on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Toimihenkilöunioni TU:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 3 030 euroa. Määrää ei ole riitautettu.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Teknologiateollisuus ry saa vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Stresstech Oy:n irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n nojalla suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 21 800,38 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20.6.2006 lukien.

Stresstech Oy velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200138-483595) korvauksesta vähennetty rahamäärä 199,62 euroa ja mainitulle summalle viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Teknologiateollisuus ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Stresstech Oy velvoitetaan korvaamaan Toimihenkilöunioni TU:n oikeudenkäyntikulut 3 030 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Teknologiateollisuus ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Niskanen, Forsström, Vertanen ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.