Labor court allows severance claim when hiring replacement workers disproves economic redundancy grounds.

Työnantaja oli irtisanonut taloudellisella ja tuotannollisella perusteella neljä työntekijäänsä ja myöhemmin vapauttanut nämä työntekovelvollisuudesta irtisanomisaikana. Yhtiöön oli samoihin aikoihin ja myös irtisanomisaikojen vielä kuluessa otettu vuokratyöntekijöitä tehtäviin, joita irtisanotut olisivat osanneet tehdä. Menettely on työtuomioistuimen aiemmassa ratkaisussa todettu sovellettavan työehtosopimuksen vuokratyövoiman käyttöä koskevien määräysten vastaiseksi.

Vuokratyöntekijöiden käyttäminen ei sellaisenaan ilman muuta osoittanut, että tarjolla ollut työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työnantajalla oli irtisanomissuojasopimuksen mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset perusteet työntekijöiden työsopimuksen irtisanomiseen. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 103

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry

KUULTAVA

Wemicomp Oy

ASIA

Työsuhteen päättäminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Valmisteluistunto 21.8.2007

Pääkäsittely 1.10.2007

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teknologiateollisuus ry:n ja Metallityöväen Liitto ry:n välisen työehtosopimuksen osana sovellettavassa teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimuksessa on irtisanomisen perusteista seuraava määräys (10 §):

Irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset.

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Wemicomp Oy:n suorittamaan työehtosopimuksen ja työsopimuslain vastaisen työsopimuksen irtisanomisen johdosta

A:lle seitsemän kuukauden palkkaa vastaavat 12.622,61 euroa,

B:lle seitsemän kuukauden palkkaa vastaavat 12.527,97 euroa,

C:lle seitsemän kuukauden palkkaa vastaavat 12.646,27 euroa ja

D:lle seitsemän kuukauden palkkaa vastaavat 12.646,27 euroa, kaikki määrät laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Lisäksi Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että Wemicomp Oy velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Wemicomp Oy on 19.8.2005 irtisanonut Teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti yhtiön palveluksessa olleet A:n, C:n, D:n sekä B:n. D:n työsuhde päättyi 19.9.2005, muiden työsuhteet päättyivät 19.10.2005.

Työnantaja on irtisanomisten aikaan, irtisanomisajalla ja myöhemminkin käyttänyt vuokratyöntekijöitä sellaisissa töissä, joita irtisanotut työntekijät olisivat pystyneet tekemään. Työnantajalla ei näin ollen voinut olla taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuvaa asiallista ja painavaa syytä irtisanoa omia työntekijöitään. Irtisanomisia ei voida pätevästi perustaa yhtiön heikkoon tilauskantaan syksyllä 2005, koska alihankintayrityksessä tilauskannan vaihtelu on tavanomaista. Irtisanomiset eivät myöskään saaneet aikaan taloudellista säästöä, kun omien työntekijöiden työpanos korvattiin jokseenkin samanhintaisella vuokratyövoimalla.

Työehtosopimuksen vuokratyömääräyksen rikkomisen osalta asia on ratkaistu työtuomioistuimen tuomiossa TT 2007-10. Työtuomioistuin on ratkaisuissaan TT 2006-64 ja TT 2006-65 katsonut, että vuokratyöntekijöiden käyttäminen ei sellaisenaan ilman muuta osoita, ettei tarjolla ollut työ olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Tuomioiden perusteluista kuitenkin ilmenee, että kysymys on arvioitava kussakin tapauksessa erikseen. Ottaen huomioon työtuomioistuimien ratkaisun TT 2007-10 perustelut, Wemicomp Oy:llä ei ollut perustetta irtisanoa kanteessa tarkoitettuja työntekijöitä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Metallityöväen Liitto ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Wemicomp Oy:llä on ollut tuotannollinen, taloudellinen ja toiminnan uudelleenjärjestelyyn liittyvä peruste A:n, C:n, D:n ja B:n irtisanomiselle. Yhtiö ei ole ottanut irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain tarkoittamia uusia työntekijöitä eikä se muutoinkaan ole pyrkinyt kiertämään mainittujen työntekijöiden irtisanomissuojaa.

Syksyllä 2005 Wemicomp Oy:n taloudellinen tilanne heikkeni nopeasti. Elokuussa 2005 tilauskannan loppuminen oli näkyvissä ja yhtiö joutui yt-neuvotteluiden jälkeen irtisanomaan viisi työntekijää ja kaksi toimihenkilöä. Työntekijöillä ei ollut työntekovelvollisuutta irtisanomisaikana ja yhtiöön otettiin muutama uusia vuokratyöntekijä saattamaan loppuun ne työt, joita irtisanotut työntekijät olivat tehneet. Lähes kaikkien näiden vuokratyöntekijöiden työskentely Wemicomp Oy:ssä jäi lyhyeksi.

Joulukuussa 2005 yhtiössä harkittiin toiminnan lopettamista ja aloitettiin uudet yhteistoimintaneuvottelut. Tilanne parani kuitenkin yllättäen joulukuun puolivälissä, kun yhtiö sai uuden asiakkaan ja eräs vanha asiakas suostui aloittamaan keskustelut hintojen korotuksesta. Tammikuussa 2006 yhtiö tarjosi kanteessa mainituille irtisanotuille työntekijöille työvoimatoimiston kautta töitä. Kukaan irtisanotuista ei kuitenkaan ollut työnhakijana.

Vuokratyövoiman käyttö on liikkeenjohto-oikeuden piirissä oleva asia, eikä sitä käyttöä voida pitää työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuna uusien työntekijöiden palkkaamisena. Myös työtuomioistuin on ratkaisuissa TT 2006-64 ja TT 2006-65 katsonut, ettei vuokratyöntekijän palkkaaminen ilman muuta osoita, että taloudellista tai tuotannollista perustetta irtisanomiseen ei ole.

Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä mahdollisesti tuomittavia korvauksia alentavana seikkana on joka tapauksessa otettava huomioon, että työnantaja on toiminut vilpittömästi ja että irtisanotut työntekijät ovat työllistyneet välittömästi uudelleen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Wemicomp Oy on 19.8.2005 irtisanonut taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla kanteessa mainittujen työntekijöiden työsopimukset ja myöhemmin vapauttanut työntekijät myös irtisanomisajan työtekovelvollisuudesta. Yhtiöön on samoihin aikoihin ja myös irtisanomisten jälkeen otettu vuokratyöntekijöitä tehtäviin, joita irtisanotut työntekijät olisivat osanneet tehdä. Työtuomioistuin on ratkaisussaan TT 2007-10 todennut yhtiön tällä menettelyllä rikkoneen sovellettavan työehtosopimuksen vuokratyövoiman käyttöä koskevia määräyksiä.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko Wemicomp Oy irtisanonut työntekijöiden työsopimukset vastoin alalla sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

Irtisanomisperusteista esitetty selvitys

Työsopimusten irtisanomisen syistä on työtuomioistuimessa kuultu työnantajapuolen nimeämänä todistajana Wemicomp Oy:n toimitusjohtajaa E:tä, irtisanomisajankohtana yhtiössä yksikönpäällikkönä toiminutta F:ää ja asiakasyritys Patria Vehicles Oy:n ostojohtajaa G:tä. Palkansaajapuolen nimeämänä on kuultu Wemicomp Oy:n yksikön pääluottamusmiehenä irtisanomisajankohtana toiminutta H:ta ja asiakasyhtiö Patria Vehicles Oy:n pääluottamusmiestä I:tä. Kirjallisina todisteina on esitetty luettelo Wemicomp Oy:n vuokratyöntekijöistä syksyllä 2005, yt-neuvotteluesitys 1.12.2005 sekä yhtiön tuloslaskelma kahdelta tilikaudelta.

F ja E ovat kertoneet, että Wemicomp Oy:llä oli vuonna 2005 asiakkaina Patria Vehicles Oy ja Loglift Oy. Yhtiön taloudellinen tilanne oli jo kesällä heikko ja yhtiön oma pääoma negatiivinen. Patria Vehicles Oy:lle työn alla ollut tilaus oli pahasti myöhässä ja asiakas oli luottamuspulan vuoksi antanut ymmärtää, ettei uusia tilauksia enää tehdä. Elokuussa laskettiin, että Patrian tilaus saadaan valmiiksi lokakuun loppuun mennessä ja että työt vähenevät syyskuusta lähtien. Loglift Oy oli uusi asiakas, jolle Wemicomp teki kahmareiden koesarjaa mahdollista tilausta varten. Ensimmäiset koesarjan tuotteet valmistuivat elokuussa, jolloin todettiin, että kahmareiden hinta oli laskettu pahasti väärin. Myöhässä toimitetun koe-erän ja hinnannostopaineen vuoksi näytti epätodennäköiseltä, että Loglift Oy tilaisi kahmareita Wemicomp Oy:ltä.

F:n ja E:n mukaan odotettavissa ollut töiden väheneminen ja loppuminen ennakoitiin elokuussa irtisanomalla muun muassa kanteessa tarkoitetut työntekijät. Heidän työpanostaan olisi voitu käyttää irtisanomisaikana Patrian tilauksen loppuun saattamiseksi, mutta irtisanomisten huonontaman työilmapiirin ja työn ennakoidun vähenemisen takia sekä työntekijöiden työllistymisen edistämiseksi työntekijät vapautettiin työntekovelvollisuudesta. Uusia vuokratyöntekijöitä otettiin täyttämään tämä lyhytaikainen työvoiman tarve. Tilaukset molemmille asiakkaille myöhästyivät syksyn aikana lisää ja vuokratyövoiman käyttö jatkui hieman oletettua pidempään. Koska kyse kuitenkin oli vain tilapäisestä työvoiman tarpeesta, irtisanottuja työntekijöitä ei kutsuttu takaisin töihin. F ja E ovat vielä kertoneet, että yhtiön toiminnan lopettamista harkittiin joulukuussa. Kuun puolivälissä Loglift Oy kuitenkin suostui kahmareiden hinnan nostamiseen ja yhtiön tilanne helpottui, kun tammi-helmikuussa 2006 saatiin lisäksi uusi asiakas.

Wemicomp Oy:n vuokratyöntekijöistä laaditusta luettelosta ilmenee, että yhtiöön on elo-lokakuussa 2005 otettu kahdeksan uutta vuokratyöntekijää. Heistä yhden vuokratyösuhde on päättynyt jo elokuussa, kahden lokakuussa, kahden marraskuussa ja kahden joulukuussa 2005. Yksi tuolloin aloittaneista vuokratyöntekijöistä työskentelee Wemicomp Oy:ssä edelleen. Samoin jo aiemmin kesällä aloittaneet vuokratyöntekijät ovat yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta lopettaneet viimeistään joulukuussa 2005.

G on kertonut Wemicomp Oy:n olleen 2000-luvun alussa Patria Vehicles Oy:n tärkein alihankkija. Vuonna 2005 Wemicomp Oy teki Patrialle luukkuja ja komponentteja erästä Puolaan toimitettavaa ajoneuvosarjaa varten. Tämä tilaus oli päättymässä syksyllä 2005. Wemicomp Oy:n toimitukset olivat koko vuoden 2005 myöhässä ja Partiassa epäiltiin yhtiön kykyä jatkaa toimintaansa. Tämän vuoksi Patria ryhtyi hankkimaan muita alihankkijoita ja tilauksia siirrettiin näille. Syksyllä 2005 Wemicomp Oy:ltä tilattiin enää pieni murto-osa aiemmista tuotemäärästä. Wemicomp Oy:n tilanne näytti paremmalta vasta alkukeväällä 2006 ja tuolloin sille voitiin antaa uusia tilauksia.

Wemicomp Oy:ssä vuosina 2002-2006 työskennellyt H on kertonut saaneensa pääluottamusmiehen roolissa työnantajalta satunnaisesti tietoja Wemicomp Oy:n tilauskannasta. Yhtiön tilauskanta vaihteli suuresti eikä se ollut syksyllä 2005 poikkeuksellisen heikko. H:n mukaan kanteessa tarkoitetut työntekijät olivat valmiita työskentelemään irtisanomisaikansa loppuun asti.

I on kertonut seuranneensa Wemicomp Oy:n toimintaa sen vuoksi, että yhtiölle siirrettiin Patrian omaa tuotantoa vuonna 2000 ja sinne siirtyi myös 15 Patrian työntekijää. I:n mukaan Wemicomp Oy:n tilanne on ollut sen perustamisesta lähtien heikko ja tilausten vaihtelu suurta.

Wemicomp Oy:n tuloslaskelmasta ilmenee, että yhtiön tulos tilikaudelta 1.4.2004 - 31.3.2005 oli noin 36.000 euroa tappiollinen. Tulos tilikaudelta 1.4.2005 - 31.3.2006 oli noin 430.000 euroa tappiollinen.

Arviointi ja johtopäätökset

Sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Edelleen 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet tai töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Esitetystä selvityksestä ilmenee, että Wemicomp Oy:n taloudellinen tilanne on ollut jo keväällä 2005 päättyneellä tilikaudella heikko ja että tilanne on seuraavalla tilikaudella heikentynyt edelleen. Vaikka tuloslaskelmasta ei ilmene tappioiden kuukausittaista kertymistä, laskelma ja E:n kertomus osoittavat, että yhtiön taloudellinen tilanne on syksyyn 2005 tultaessa ollut sangen huono. Yhtiön tilauskantaa ja sen kehittymisnäkymiä koskeva selvitys osoittaa, että Wemicomp Oy:n tärkein asiakas on vuoden 2005 kuluessa siirtänyt aiemmin yhtiöstä tilattuja tuotteita muiden alihankkijoiden valmistukseen, mikä on vähentänyt tarjolla olevaa työtä Wemicomp Oy:ssä. Töiden siirtäminen muille alihankkijoille tukee myös näkemystä siitä, että yhtiön tärkein asiakas on harkinnut yhteistyön päättämistä. Ongelmat, jotka ovat liittyneet tilauksen tekemistä harkitsevalle toiselle asiakkaalle valmistetun koe-erän valmistukseen ja hinnoitteluun, ovat antaneet yhtiön johdolle perustellun syyn epäillä tilaussopimuksen syntymistä.

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentissa uudella työntekijällä on vakiintuneen tulkinnan mukaan tarkoitettu työsuhteeseen palkattua työntekijää (ks. esim. Kairinen ym., Työoikeus, 2006 s. 818 s. sekä TT 2006-64 ja TT 2006-65). Näin ollen vuokratyöntekijää ei voida pitää lainkohdassa tarkoitettuna uutena työntekijänä, jonka palkkaaminen ilman muuta osoittaisi, että taloudellista tai tuotannollista perustetta irtisanomiseen ei ole.

Wemicomp Oy:n tehtaalla on vielä kanteessa mainittujen työntekijöiden irtisanomisen ja työsuhteiden päättymisen jälkeen käytetty vuokratyöntekijöitä. Asiassa on riidatonta, että vuokratyöntekijät ovat tehneet sellaisia töitä, joita irtisanotut työntekijät olisivat kyenneet tekemään. Esitetyn selvityksen perusteella uusia vuokratyöntekijöitä on kuitenkin otettu irtisanottujen, työntekovelvoitteesta vapautettujen työntekijöiden työpanoksen korvaamiseksi päättymässä olevien töiden loppuun saattamisessa. Tätä osoittaa myös se, että vuokratyösuhteet ovat jääneet yleensä muutaman kuukauden pituisiksi. Vuokratyövoiman käyttämisestä ei siten voida päätellä yhtiön pyrkineen kiertämään kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden irtisanomissuojaa.

Wemicomp Oy:n tilauskannan supistuminen ja sen näkyvissä ollut loppuminen ovat vähentäneet tarjolla olevan työn määrää jo elokuussa 2005. Tämän johdosta ja vallinneessa taloudellisessa tilanteessa yhtiö on voinut elokuussa 2005 katsoa tehtaalla tarjolla olevan työn tarjoamisedellytysten vähentyneen siinä määrin, että sillä on ollut perusteet vähentää henkilöstöä.

Edellä esitetyillä perusteluilla työtuomioistuin katsoo, että Wemicomp Oy:llä on ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukainen oikeus irtisanoa kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsopimukset 19.8.2005.

Oikeudenkäyntikulut

Metallityöväen Liitto on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 3.200 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 3.200 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Lindahl, Ahokas ja Zaerens jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Eri mieltä olevan jäsen Zaerensin lausunto, johon jäsen Ahokas yhtyi:

Kuten enemmistön päätöksessäkin on todettu Wemicomp Oy:n tehtaalla on vielä kanteessa mainittujen työntekijöiden irtisanomisen ja työsuhteiden päättymisen jälkeen, käytetty vuokratyöntekijöitä. Asiassa on riidatonta, että vuokratyöntekijät ovat tehneet sellaisia töitä, joita irtisanotut työntekijät olisivat kyenneet tekemään.

Wemicomp Oy:n taloudellisesta tilanteesta esitetystä selvityksestä olen yhtä mieltä enemmistön kanssa. Tilanne on ollut jo keväällä 2005 päättyneellä tilikaudella heikko ja heikentynyt edelleen, ollen syksyllä 2005 sangen huono. Tilauskannan supistuminen ja sen näkyvissä ollut loppuminen sekä yhtiön taloudellinen tilanne on antanut yhtiölle perusteet syksyllä 2005 käynnistää työvoiman vähentämiseen tähtäävät yhteistoimintaneuvottelut.

Irtisanoessaan kanteessa mainitut työntekijänsä yhtiö on kuitenkin tiennyt tarvitsevansa työvoimaa ainakin meneillään olevien tilausten loppuunsaattamiseen. Tästä huolimatta irtisanotut työntekijät on, jonkin asteiseen luottamuspulaan viitaten, vapautettu työntekovelvoitteesta irtisanomisaikana ja heidän työpanostaan korvaamaan on otettu uusia vuokratyöntekijöitä. Näin menetellessään, vuokratyöntekijöistä aiheutuvia kustannuksia ja irtisanomisajan palkkoja yhtä aikaa maksaessaan, yhtiö on säästöjen sijasta ainakin irtisanomisaikana entisestään heikentänyt taloudellista asemaansa ja irtisanottujen työntekijöiden mahdollisuuksia vastaanottaa tilauskannan paranemisen myötä avautuvia uusia työtilaisuuksia.

Korkein oikeus on aiemman työsopimuslain aikana katsonut vuokratyöntekijän uudeksi työntekijäksi, jonka työllistäminen rikkoo irtisanomissuojasäännöksiä. Tapauksessa (KKO 14.11.1985 S 85/434) vuokratyöntekijä teki työtään vastaajayrityksen toimitiloissa, sen koneilla ja sen työnjohdon alaisena. Toisessa tapauksessa (KKO 16.3.1999 S 97/102) irtisanomisen laillisuutta käsiteltiin tilanteessa, jossa irtisanotun tehtävät oli korvattu työosuuskunnalta ostetuilla palveluilla. Vaasan hovioikeus on tuoreessa tapauksessa (15.10.2007/1300 S 07/322) katsonut, ettei tarjolla olevan työ ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n vaatimalla tavalla olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt, kun vuokratyöntekijä on otettu irtisanotun tilalle samoihin työtehtäviin.

Irtisanomisperusteen arvioinnissa on huomioon otettava paitsi työsopimuslain 7 luvun 1 §:n yleissääntö myös taloudellisen ja tuotannollisen perusteen määrittelevä 7 luvun 3 §:n 1 momentti. Lain perustelujen mukaan pykälän 2 momentti ei syrjäytä 1 momentin pääsääntöä vaan esittää ainoastaan kaksi esimerkkiä siitä, milloin 1 momentin mukaiseksi taloudelliseksi ja tuotannolliseksi väitettyä irtisanomisperustetta ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana. Ratkaisevaa on siten 7 luvun 3 §:n 1 momentin edellytys tarjolla olevan työn vähentymisestä sekä olennaisesti että pysyvästi. Katsotaanko vuokratyöntekijä 2 momentin esimerkissä mainituksi uudeksi työntekijäksi ei ole merkitystä, koska jo tarve vuokratyövoiman käyttöön osoittaa ettei työn väheneminen täytä pääsäännön kriteerejä. Työn vähenemistä harkittaessa merkitystä on annettava vain sille, onko irtisanotun työntekijän työpanos tosiasiallisesti korvattu jonkun toisen samoissa olosuhteissa suorittamalla työllä.

Näin ollen en voi yhtyä enemmistön kantaan, jossa yhteen kirjallisuudessa esitettyyn näkemykseen ja kahteen erimieliseen, samana päivänä ja samaa vastaajaa vastaan ajettuihin kanteisiin annettuihin tuomioihin (TT 2006:64 ja 2006:65) viitaten pidetään työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin vakiintuneena tulkintana sitä, että uudella työntekijällä on tarkoitettu (vain) työsuhteeseen palkattua työntekijää.

Irtisanotun työntekijän etuoikeus tarjolla olevaan määräytyy työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ien mukaan työhön työsuhteen päättymiseen asti, ja sen jälkeen työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaan. Työnantajan asiana on näyttää toteen, ellei hänellä jostain syystä ole näitä velvollisuuksia ollut. Tällaisen selvityksen puuttuessa etusijan antamista vuokratyöntekijöille on pidettävä työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin sekä työsopimuksesta johtuvan, ja irtisanomistilanteissa nimenomaan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutena ilmenevän, työnantajan lojaliteettivelvoitteen vastaisena.

Edellä esitetyillä perusteluilla katson, että Wemicomp Oy:llä ei ole ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaista oikeutta irtisanoa kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsopimuksia.

Teknologiateollisuus ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden kohtuulliseksi määräksi harkitsen 8.200 euroa.

Velvoitan Wemicomp Oy:n suorittamaan työehtosopimuksen ja työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kanteessa mainituille työntekijöille neljän kuukauden palkkaa vastaavan summan, A:lle 7.212,92 euroa, B:lle 7158, 84 euroa, C:lle 7.226,44 euroa ja D:lle 7.226,44 euroa korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Teknologiateollisuus ry velvoitetaan korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 8.200 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.