Labor court upholds employer's right to choose between insurance or direct payment for social security gap.

Työehtosopimukseen osallisten yksimielisen kannan mukaan työnantaja voi huolehtia työehtosopimuksessa merimiehelle taatun asuinvaltion sosiaaliturvan tason mukaisten etuuksien suorittamisesta merimiehelle joko ottamalla tarvittavat vakuutukset tai maksamalla omista varoistaan aluksen lippuvaltion ja merimiehen asuinvaltion sosiaaliturvien erotuksen.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 99

KUULTAVAT

Superfast Ferries S.A.

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry

Suomen Laivanpäällystöliitto ry

Suomen Konepäällystöliitto ry

ASIA

Helsingin käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja ynnä muuta koskevassa asiassa (merimies A/Superfast Ferries S.A.)

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 30.10.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Superfast Ferries S.A.:n ja Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n, Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n sekä Suomen Konepäällystöliitto ry:n välillä 21.4.2001 solmitussa työehtosopimuksessa, joka koskee työehtoja kreikkalaisen lipun alla purjehtivilla Superfast Ferry VII ja Supefast Ferry VIII -matkusta-ro/ro -aluksilla, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10.4 Sosiaaliturva ja off-duty -vakuutus

Työnantajan velvollisuutena on hankkia merimiehille vakuutuksella sosiaaliturva- ja eläke-edut ym., jotka vastaavat lippuvaltion etuisuuksia ja EU-lainsäädännössä säädettyjä periaatteita. Jos sosiaaliturva- ja eläke-edut ym. ovat merimiehen asuinmaassa korkeammat kuin lippuvaltiossa, työnantaja on velvollinen korvaamaan merimiehelle erotuksen. Tämä voi tapahtua joko hankkimalla työnantajan kustannuksella sosiaaliturvavakuutus tai maksamalla erotus. Jälkimmäisessä tapauksessa merimies on itse velvollinen hankkimaan asianmukaisen vakuutusturvan, josta työnantajalla on oikeus saada todiste. Missään tapauksessa merimiehen sosiaaliturvaedut eivät saisi olla pienemmät kuin ne, jotka hän saisi asuinmaassaan. Käytännön syistä merimiehen asuinmaan sosiaaliturvan tasolla tarkoitetaan Pohjoismaiden (Suomi, Saksa ja Ruotsi) sosiaaliturvan keskiarvoa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainittu vakuutusturva järjestetään työnantajan valitsemasta ja Suomen ammattiliittojen hyväksymästä1 vakuutusyhtiöstä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 TES:n 10.4 kohdassa mainitun vakuutusturvan järjestämiseksi yhtiö on tehnyt seuraavat vakuutussopimukset: 1) Ryhmähenkivakuutus; yhtiö Nordben Life and Pension Insurance Co, 2) Ryhmätyökyvyttömyysvakuutus; yhtiö Nordben Life and Pension Insurance Co, ja 3) Eläkevakuutussopimus; yhtiö Suomi Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö. Pöytäkirjassa 8.11.2002 yhtiö ja sopimusosapuolina olevat ammattiliitot ovat sopineet siitä, että eläkevakuutuksen kustannukset jaetaan niin, että yhtiö maksaa 10 % kustannuksista ja kukin yksittäinen eläkevakuutusjärjestelmän piirissä oleva merimies maksaa 4 % kustannuksista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että Superfast Ferries S.A. velvoitetaan

maksamaan ensisijaisesti korvaukseksi sosiaalivakuutusvelvollisuuden laiminlyömisestä työsuhteessa aiheutuneesta vahingosta taikka toissijaisesti työehtosopimukseen perustuvana suorittamatta olevana etuutena 8 278,60 euroa viivästyskorkoineen 10.3.2005 lukien,

palauttamaan palkasta perusteettomasti pidätetyt sosiaalivakuutusmaksut 5 220 euroa viivästyskorkoineen 10.3.2005 lukien ja

maksamaan korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättymisestä taikka toissijaisesti sopimussuhteen ennenaikaisesta lakkaamisesta 12 kuukauden palkkaa vastaavat 29 163,48 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

A on lisäksi vaatinut Superfast Ferries S.A.:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.

Perusteet

A oli työskennellyt Superfast Ferries S.A.:n palveluksessa Superfast VII -nimisellä Kreikan lipun alle rekisteröidyllä aluksella. Alus liikennöi säännöllisesti Hangon ja Rostockin välisellä reitillä. A:n ja vastaajayhtiön välillä 15.5.2001 tehdyn työsopimuksen mukaan työsuhteen ehdot määräytyivät yhtiön ja muun muassa Suomen Merimies-Unioni SM-U:n välillä 21.4.2001 solmitun työehtosopimuksen mukaan. Mainitun työehtosopimuksen 6.11 kohdassa on sovittu siitä, että kun työntekijä sairauden vuoksi on estynyt tekemästä työtään, hänellä on oikeus saada palkkansa, kuitenkin enintään 120 päivältä. A oli sairastunut vakavasti 5.11.2004 ja työnantaja oli maksanut hänelle palkkaa sairauden 120 ensimmäisen päivän ajalta. Tämän jälkeen oli käynyt ilmi, että työnantaja ei ollut vakuuttanut A:ta eikä hänelle ollut sen vuoksi maksettu sairauden perusteella mitään etuuksia 6.3.2005 alkaen.

A:n työsuhteessa sovellettavan työehtosopimuksen 10.4 kohdan mukaisesti vastaajayhtiö on ollut velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä siten, että nämä saavat Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä vastaavat etuudet. Ensisijaisesti työnantajan on tullut ottaa vakuutus Kreikasta ja täydentää sitä Kreikan ja Suomen sosiaaliturvan välisen eron turvaavalla lisävakuutuksella. Työnantaja ei kuitenkaan mainitusta määräyksestä huolimatta ollut vakuuttanut A:ta ainakaan sillä tavoin, että hän olisi sairaustilanteessa voinut vaikeuksitta saada sairauspäivärahaa.

A oli 24.2.2005 tekemällään hakemuksella yrittänyt hakea sairauspäivärahaa Kansaneläkelaitoksen Tikkurilan toimistosta, koska työnantajan työehtosopimukseen perustuva sairausajan palkanmaksuvelvollisuus oli tuolloin ollut päättymässä. Kansaneläkelaitoksen 14.3.2005 antaman päätöksen mukaan A:han ei sovellettu kuitenkaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, koska hän työskenteli merimiehenä kreikkalaisella aluksella. Tämän johdosta A:n oikeus sosiaaliturvaan määräytyi Euroopan yhteisön sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 mukaisesti. Mainitun asetuksen mukaan aluksen miehistöön kuuluvaan Euroopan Unionin jäsenvaltion kansalaiseen sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka lippua alus käyttää. Tämän johdosta Kansaneläkelaitos oli hylännyt A:n sairauspäivärahahakemuksen ja kehottanut häntä hakemaan etuisuuksia Kreikasta.

A oli tämän jälkeen yrittänyt saada sairauspäivärahaa Kansaneläkelaitoksen välityksin Kreikan Oikos Nautou -nimisestä merimiesvakuutuslaitoksesta. Mainittu vakuutuslaitos oli 21.4.2005 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut, että A ei ollut oikeutettu saamaan sairausetuuksia laitoksesta, koska A oli saanut eron laivalta ja ottanut laivanvarustamon vakuutusyhtiöstä korvauksen ajalta 6.11.2004 - 5.3.2005. A ei kuitenkaan ollut saanut korvausta mistään vakuutusyhtiöstä mainitulta ajalta, vaan työnantaja oli maksanut hänelle tältä ajalta palkkaa. Ilmeisesti työnantaja oli nostanut tuon korvauksen joltakin vakuutusyhtiöltä.

A oli ollut kokonaan vailla sosiaaliturvaa ajan 5.3.2005 - 18.8.2005. A:lle oli ruvettu maksamaan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa 19.8.2005 alkaen A:n purettua työsopimuksen.

Työehtosopimuksen 10.4 kohdan mukaisen sairausvakuutusvelvollisuuden laiminlyömisen vuoksi työnantaja oli velvollinen maksamaan A:lle sen sairauspäivärahan määrän, jonka A olisi ollut oikeutettu saamaan Kansaneläkelaitokselta. A:lla olisi ollut oikeus saada päivärahaa 58,30 euroa päivässä 142 päivältä eli yhteensä 8 278,60 euroa. Kun palkasta pidätettyjä sosiaalivakuutusmaksuja ei ollut käytetty A:n sosiaaliturvan kustantamiseen, A oli lisäksi oikeutettu saamaan vakuutusmaksut takaisin. Sosiaalivakuutuksen ottamisen laiminlyönti oli vakava sopimusvelvoitteiden rikkominen, minkä vuoksi A:lla on ollut oikeus purkaa työsopimus heti päättyväksi 18.8.2005 ja saada korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Oikos Nautoun vakuutetuille maksama sairausvakuutuslain tarkoittama etuus oli 190 euroa kuukaudessa ja 7,90 euroa päivässä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Superfast Ferries S.A. on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä vanhentuneena tutkimatta ja toissijaisesti kanteen hylkäämistä.

Superfast Ferries S.A. on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Perusteet

Superfast Ferries S.A. oli vakuuttanut A:n Oikos Nautou -nimisessä vakuutusyhtiössä, josta A oli saanut täyden palkan 120 päivältä. Lisäksi A:lle oli otettu ryhmähenkivakuutus ja eläkevakuutus. Työnantaja ei ollut laiminlyönyt sopimuksenmukaista sosiaaliturvavakuuttamisvelvollisuuttaan.

Sosiaali- ja terveysministeriössä oli keväällä 2005 pidetty kokous, jossa oli ollut läsnä muun muassa verottajan, Kansaneläkelaitoksen, Superfast Ferries S.A.:n ja vakuutuslaitosten edustajia. Kokouksessa oli todettu, että yhtiö oli hoitanut sosiaaliturvaan liittyvän vakuuttamisvelvollisuutensa asianmukaisesti. Ongelmia oli ilmennyt lähinnä eri viranomaisten välisessä yhteistyössä ja kommunikoinnissa.

Vastaajayhtiö oli vakuuttanut Superfast Ferries S.A. aluksilla työsuhteessa olevat työntekijänsä kreikkalaisessa N.A.T. -merimiesvakuutuslaitoksessa ja ottanut kaikki markkinoilla saatavilla olevat vakuutukset työehtosopimuksen 10.4 kohdan mukaisesti. Tämän menettelyn Suomen Merimies-Unioni SM-U oli hyväksynyt ja siten Suomen Merimies-Unioni SM-U:n ja vastaajayhtiön sopimuksen mukaisesti oli työehtosopimuksen 10.4 kohtaan lisätty alaviite 1, jossa oli vahvistettu vastaajayhtiön ottamat vakuutukset. Suomen Merimies-Unioni SM-U:lla ei ollut ollut tässä asiassa muuta huomauttamista tai lisävaatimuksia. Myös Suomen sosiaali- ja terveysministeriö oli vahvistanut Superfast Ferries S.A.:n toimineen EU-lainsäädännön mukaisesti.

Tilanteessa, jossa sosiaaliturva- ja eläke-edut ovat merimiehen asuinmaassa korkeammat kuin lippuvaltiossa, on työnantaja työehtosopimuksen 10.4 kohdan mukaan velvollinen konkreettisissa tapauksissa korvaamaan merimiehelle erotuksen. Työehtosopimuksen mukaan tämä voidaan hoitaa hankkimalla työnantajan kustannuksella sosiaaliturvavakuutus tai maksamalla erotus.

Työnantaja ei ollut kiistänyt velvollisuuttaan maksaa kyseinen erotus. Työehtosopimuksessa tarkoitettua sosiaaliturvavakuutusta kattamaan tämä erotus työnantaja ei kuitenkaan ollut voinut hankkia siitä syystä, että mikään vakuutuslaitos ei ollut suostunut antamaan sellaista vakuutusta, joka kattaisi Suomen sairausvakuutuslain mukaisia vakuutustapahtumia. Tämä tarkoitti sitä, että sellaista vakuutusmuotoa, joka vastasi Suomen sairausvakuutuslakia, ei ollut olemassa eivätkä vakuutuslaitokset suostuneet tällaista riskiä vakuuttamaan. Tästä Suomen Merimies-Unioni SM-U on ollut tietoinen solmiessaan työehtosopimuksen.

Toisaalta on huomattava, että työehtosopimus ei edellytä, että vastaajayhtiön tulisi ottaa sosiaaliturvavakuutus kattamaan erotus, vaan työnantajalla on mahdollisuus maksaa kysymyksessä oleva erotus. Tätä velvollisuutta yhtiö ei ole kiistänyt.

Sairauspäivärahaa oli haettava neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, josta alkaen etuutta halutaan saada. A oli hakenut sairauspäivärahaa kreikkalaiselta merimiesvakuutuslaitokselta 11.4.2005. A ei ollut selvittänyt, miltä ajalta sairauspäivärahaa mainitulta vakuutuslaitokselta oli haettu taikka oliko sairauspäivärahaa palkan maksamisen jälkeiseltä haettu lainkaan. Tämän vuoksi kanne oli jätettävä vanhentuneena käsittelemättä.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Helsingin käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavista seikoista:

Oliko Superfast Ferries S.A. täyttänyt työehtosopimuksen kohdan 10.4 ensimmäisen kappaleen mukaisen velvollisuutensa 5.11.2004 sairastuneen työntekijänsä A:n sairausajan sosiaaliturvan järjestämiseen?

Onko työehtosopimuksen sopimuskohtaan 10.4 liitetyssä alaviitteessä ollut tarkoitus ottaa kantaa siihen, minkälaisten vakuutusten ottamista taikka minkälaisia muita järjestelyjä työnantajalta edellytetään, jotta työnantajan voidaan katsoa menettelevän työehtosopimuksen kysymyksessä olevassa kohdassa tarkoitetulla tavalla?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Superfast Ferries S.A:lle, Suomen Merimies-Unioni SM-U:lle, Suomen Laivanpäällystöliitolle ja Suomen Konepäällystöliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Superfast Ferries S.A. on todennut lausunnossaan seuraavaa:

Superfast Ferries S.A:n kanta asiaan

Superfast Ferries S.A. katsoo täyttäneensä 21.4.2001 päivätyn työehtosopimuksen 10.4 mukaisen velvollisuutensa sovitulla tavalla. Superfast Ferries S.A:n käsitys on, että tästä asiasta ei työehtosopimuksen osapuolten välillä vallitse erimielisyyttä.

Työehtosopimuksen kohtaan 10.4 liitetystä alaviitteestä

Superfast Ferries S.A:n käsitys on, että 21.4.2001 päivättyä työehtosopimusta solmittaessa on Suomen Merimies-Unioni ollut tietoinen, ettei sellaista vakuutusmuotoa joka kattaisi Suomen sairausvakuutuslain mukaisia "vakuutustapahtumia" ole olemassa.

Tämä on tullut konkreettisesti esille vasta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja osapuolet ovat sittemmin sopineet, että Superfast Ferries S.A. ottaa kaikki mahdolliset markkinoilla saatavilla olleet vakuutukset työehtosopimuksen 10.4 kohdassa mainitun vakuutusturvan täydentämiseksi.

Osapuolten välisen sopimuksen mukaisesti työehtosopimuksen, jonka voimassaolo on ollut ajalle 1.3.2003 - 28.2.2005, kohtaan 10.4 on otettu alaviite 1, jossa on vahvistettu Superfastin ottamat vakuutukset osapuolten sopimuksen mukaisesti. Suomen Merimies-Unionilla ei ole ollut asiaan muuta huomauttamista tai lisävaatimuksia.

Superfast Ferries S.A:n käsitys on, että osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että Superfast Ferries S.A. oli näiden toimien myötä täyttänyt työehtosopimuksen 10.4 mukaiset velvollisuutensa.

Suomen Merimies-Unioni SM-U on todennut lausunnossaan seuraavaa:

Lausuntoasiassa on kyse Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n, Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n, Suomen Konepäällystöliitto ry:n ja Superfast Ferries S.A:n välillä alun perin 21.4.2001 allekirjoitetun ja sittemmin vuosittain uudistetun työehtosopimuksen, jonka voimassaolo kuitenkin päättyi keväällä 2006 kyseisten alusten tultua myydyiksi virolaiselle Tallink-varustamolle ja alusten tultua liputetuiksi Viron alusrekisteriin, 10.4 -kohdan 1. kappaleen tulkinnasta ja soveltamisesta.

Kyseisen työehtosopimuskohdan mukaan

"The Employer shall be responsible for acquiring social insurance and pension benefits etc. coverage for seafares equal to the flag state and according to the principles laid down in EU-legislation. However if the social insurance and pension benefits etc. in the country of residence of a seafarer are on a level higher than those in the flag state, the Employer is responsible to compensate the seafarer the difference. This can be done either by acquiring social insurance on the cost of the Employer or by an extra payment to balance the difference. In the later case the seafarer himself/herself is responsible of acquiring the appropriate insurance cover of which the Employer is entitled to get evidence. In no case the seafarer should receive less benefits from social insurances than he/she would get in the country of residence. For practical reasons social security level of a country of residence of a seafarer means the average social security level in Nordic countries (Finland, Germany and Sweden)."

Sopimuskohdan tarkoituksena oli varmistaa se, että Suomen ja Saksan väliseen säännölliseen reittiliikenteeseen Kreikan lipun alla tulevilla aluksilla työskenteleville taattaisiin hyväksyttävä sosiaaliturva. Työehtosopimusta laadittaessa ja sitä koskevia neuvotteluja käytäessä osapuolten tiedossa oli, että alusten lippuvaltion Kreikan sosiaaliturva ei - mikäli sellaisen toteutuminen ylipäätään olisi mahdollista kyseisellä liikennöintialueella asuville merenkulkijoille - ei tulisi olemaan lähellekään Suomessa, Ruotsissa tai Saksassa vallitsevaa sosiaaliturvan tasoa.

Neuvotteluosapuolten ongelmana oli se, että sosiaaliturvaan kuuluvien etuuksien yksiselitteinen luettelointi tai yksilöinti ei ollut käytössä olleen ajan puitteissa mahdollista. Ongelmaa vaikeutti vielä se, että tiedossa oli, että aluksilla tulisi työskentelemään kreikkalaisia, suomalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia ja muista Euroopan maista tulevia merenkulkijoita. Parhaimmillaan aluksilla työskentelikin yhtä aikaa jopa kymmentä eri kansallisuutta edustavia työntekijöitä. Näin ollen kyseinen määräys jouduttiin kirjaamaan yleisessä muodossa ja siten, että työnantaja oli viime kädessä vastuussa kustannuksista, jotka johtuivat siitä, että merenkulkija sai hyväkseen asuinmaassaan noudatettavan sosiaaliturvan, mikäli tämä oli tasoltaan korkeampi kuin alusten lippuvaltiossa.

Tilanteessa, johon kyseistä määräystä sovellettiin, kustannusten kattaminen saattoi tapahtua joko niin, että työnantaja hankki omalla kustannuksellaan erotuksen kattavan vakuutuksen ("by acquiring social insurance on the cost of the Employer") tai siten, että työntekijä hankki itse vakuutuksen, jonka kustannuksista hän sai työnantajalta erillisen korvauksen ("or by an extra payment to balance the difference"). Jälkimmäisessä tapauksessa työntekijä oli luonnollisesti velvollinen toimittamaan työnantajalle selvityksen vakuutuksen aiheuttamista kustannuksista.

Edellä lausutun lisäksi osapuolten tiedossa oli, että alusten lippuvaltion sosiaaliturvan soveltaminen täysimääräisenä muihin kuin Kreikassa asuviin merenkulkijoihin saattoi muodostua ongelmaksi. Yllä mainituilla määräyksillä pyrittiin omalta osaltaan turvaamaan myös tästä syystä johtuva mahdollinen sosiaaliturvan aukko.

Superfast Ferries otti myöhemmin sosiaaliturvan osa-alueiden järjestämiseksi yksittäisistä vakuutusyhtiöistä ryhmähenkivakuutuksen (Nordben Life and Pension Insurance), ryhmätyökyvyttömyysvakuutuksen (Nordben Life and Pension Insurance) ja yksityisen eläkevakuutuksen (Suomi Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö). Näiden yksittäisten vakuutuksen kustannuksista sovittiin työehtosopimusosapuolten välillä erikseen. Se, että kustannusten jaosta sovittiin lausuntopyynnössä mainitulla tavalla, johtui osittain siitä, että esimerkiksi Suomen lipun alla työskentelevät merenkulkijat osallistuvat oman sosiaaliturvansa kustantamiseen muun muassa merimieseläkevakuutusmaksulla.

Joka tapauksessa osapuolten kesken ei missään vaiheessa sovittu tai todettu, että näillä kolmella eri vakuutuksella olisi katettu yllä mainittu pohjoismaisen sosiaaliturvan keskiarvo. Kyse oli pelkästään kyseisiä osa-alueita varten otetuista vakuutuksista, joiden tarkoituksena oli kattaa vain niiden vakuutusehtojen mukaiset edut. Toiseksi, mikäli kyseisten vakuutusten tarjoamat edut eivät olleet tasoltaan "pohjoismaista sosiaaliturvan keskiarvoa" vastaavia, eli jäivät tasoltaan sen alle, työnantaja oli joka tapauksessa vastuussa erotuksesta yllä mainitun työehtosopimusmääräyksen perusteella. Se, että työehtosopimuksen osapuolet hyväksyivät yhdessä Superfast Ferriesin ottamat vakuutukset, ei siis tarkoittanut sitä, että osapuolet olisivat ikään kuin "kuitanneet" varustamon hoitaneen sosiaaliturvan järjestämiseen liittyvän velvollisuutensa.

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry ei ole ollut osallisena Helsingin käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa A vastaan Superfast Ferries S.A. Näin ollen sillä ei ole mahdollisuutta ottaa kantaa asiassa esitettyihin yksittäisiin vaatimuksiin tai niiden määriin muutoin kuin siten, että mikäli A ei ole saanut Superfast Ferries - varustamolta - tai sen järjestämien vakuutusten perusteella - "pohjoismaisen sosiaaliturvan keskiarvoa" vastaavia etuja, hänellä tulisi olla siihen oikeus yllä mainitun työehtosopimuksen kohdan 10.4 perusteella ja siten, että etujen maksamisesta vastaa viime kädessä työehtosopimuksen osapuolena ollut Superfast Ferries S.A.

Suomen Laivanpäällystöliitto ja Suomen Konepäällystöliitto ovat yhtyneet Suomen Merimies-Unioni SM-U:n lausumassa esitettyyn.

Työehtosopimukseen osalliset ovat työtuomioistuimessa ilmoittaneet olevansa yhtä mieltä siitä, että työnantaja voi täyttää työehtosopimuksen 10.4 kohdan mukaisen velvollisuutensa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvan mukaisen sosiaaliturvan varmistamiseksi joko vakuutusten kautta tai suorittamalla itse työntekijälle aluksen lippuvaltion ja merimiehen asuinmaan sosiaaliturvan välisen erotuksen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Lausuntopyynnössä tarkoitettuun työehtosopimukseen osalliset ovat työtuomioistuimessa ilmoittaneet olevansa yhtä mieltä siitä, että työnantaja voi täyttää työehtosopimuksen 10.4 kohdan mukaisen velvollisuutensa työehtosopimuksessa sovitun sosiaaliturvan järjestämiseksi joko ottamalla tarvittavat vakuutukset aluksen lippuvaltion ja merimiehen asuinmaan välisen sosiaaliturvaetujen erotuksen suorittamiseksi merimiehelle tai maksamalla erotuksen itse. Työtuomioistuimella ei ole syytä poiketa tästä työehtosopimusosapuolten yhteisestä tulkinnasta. Superfast Ferries S.A on myöntänyt velvollisuutensa maksaa A:lle työehtosopimuksen mainitussa kohdassa tarkoitetun erotuksen.

Vakuutuksen ottaminen tai erotuksen maksaminen yhtiön omista varoista ovat siten vaihtoehtoiset tavat täyttää työehtosopimuksessa tarkoitettu sosiaaliturvavelvoite. Tästä syystä pelkästään joidenkin ehkä saatavilla olevien vakuutusten ottamatta jättämistä ei sellaisenaan voida pitää työehtosopimuksen 10.4 kohdan rikkomuksena.

Edellä sanottu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen ottaa erikseen kantaa lausuntopyynnössä esitettyyn työehtosopimuksen 10.4 kohdan alaviitettä koskevaan tulkintakysymykseen. Työtuomioistuin ei myöskään ota kantaa sopimuskohdan perusteella esitettyjen vaatimusten määriin.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, Niskanen, Forsström, Raitoharju ja Forsén jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Lausunto on yksimielinen.