Union dismissed union rep dismissal claim; employer failed to prove valid termination grounds under collective agreement.

Yhtiöllä oli ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt laitemyyntiyksikön asennusosaston lakkauttamiseen, töiden uudelleenjärjestelyyn ja siihen liittyen työvoiman vähentämiseen. Irtisanotun, luottamusmiehenä toimineen asentajan työ siinä muodossa kuin asentajat olivat sitä laitemyyntiyksikössä ennen töiden uudelleenjärjestelyä tehneet oli loppunut kokonaan. Samojen laitteistojen asennustyötä oli kuitenkin luottamusmiehen työsuhteen päättymisen jälkeen ollut yhtiössä jäljellä, ja uudelleen järjestettynä sitä oli pääasiallisena työnään tehnyt yhtiöön jäänyt toinen asentaja. Luottamusmiehelle ei ollut myöskään näytetty tarjotun koulutusta hänelle soveltuvaan muuhun työhön irtisanomisen vaihtoehtona. Irtisanomiseen ei siten ollut luottamusmiessopimuksen mukaisia perusteita.

Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 95

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Autoalan Keskusliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Oy De Laval Ab, Helsinki

ASIA

Luottamusmiessopimuksen vastainen menettely ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.5.2006

Pääkäsittely 19.9.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 12.12.2002 allekirjoitetussa auto- ja konekorjaamoalan luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

5. Luottamusmiehen työsopimus voidaan irtisanoa tai luottamusmies lomauttaa työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisesti vain, kun työ kokonaan päättyy esim. korjaamon toiminta keskeytetään kokonaan eikä työnantaja voi järjestää hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei luottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei häntä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 7 luvun 10 §:n edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Oy De Laval Ab:n suorittamaan A:lle luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 30 kuukauden palkkaa vastaavat 82 369 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna haasteen tiedoksiantopäivästä 1.2.2006 lukien,

tuomitsee Autoalan Keskusliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Autoalan Keskusliiton ja Oy De Laval Ab:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli työskennellyt asentajana Oy De Laval Ab:n palveluksessa yli 15 vuoden ajan. Hän oli toiminut yhtiössä luottamusmiehenä vuodesta 1994 lukien. Yhtiö irtisanoi A:n työsopimuksen 19.12.2003 päättymään 26.6.2004 taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Yhtiö ilmoitti lopettavansa erikoisasennusosaston taloudellisista ja tuotannollisista syistä.

A:n tekemä asennustyö ei kuitenkaan ollut päättynyt kokonaan. Erikoisasentajiin kuulunut B oli A:n työsuhteen päättymisen jälkeen jatkanut A:nkin tekemiä asennustöitä. B oli syksyllä 2004 kouluttanut huoltomies C:n asentajaksi. C:kin tekee A:n suorittamia asennustöitä. Asentaja D oli tehnyt samaa asennustyötä kuin A heinäkuuhun 2004 asti, jonka jälkeen hän oli siirtynyt myyntityöhön. Asentajana toimineen E:n työsuhde päättyi irtisanomisen johdosta, mutta hänet palkattiin takaisin yhtiön palvelukseen tekemään asennustöitä. Asennustöitä on yhtiössä tehty koko ajan A:n työsuhteen päättymisen jälkeen ja tehdään edelleenkin.

A:n tekemä työ ei siis ollut luottamusmiessopimuksen edellyttämin tavoin kokonaan päättynyt. Luottamusmiessopimuksen edellyttämin tavoin ei myöskään ollut yhteisesti todettu, että A:lle ei olisi voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. A:n työsopimus oli irtisanottu henkilökohtaisista syistä. Irtisanomiselle ei ollut hankittu luottamusmiessopimuksen edellyttämin tavoin niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edusti.

A:n työsopimuksen päättämiseen oli aivan ilmeisesti vaikuttanut se, että hän oli luottamusmiehenä joutunut vaatimaan asentajien takautuvia palkkasaatavia sekä neuvottelemaan edustamiensa asentajien palkkauksesta. Tämän lisäksi A oli joutunut edustamiensa työntekijöiden vaatimuksesta puuttumaan luvattoman virolaisen työvoiman käyttöön yhtiössä ja ilmoittamaan siitä viranomaisille.

A:n toimiminen työntekijöiden edustajana oli selvästi vaikuttanut hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. A:n työsopimuksen irtisanomiselle ei ollut ollut taloudellisia eikä tuotannollisia perusteita. Hänen työsopimuksensa irtisanomiselle ei ollut myöskään ollut henkilökohtaista perustetta. Yhtiö oli irtisanonut A:n työsopimuksen luottamusmiessopimuksen vastaisesti.

Autoalan Keskusliitto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain nojalla kuuluvan valvontavelvollisuuden, kun se ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenyhtiö olisi peruuttanut luottamusmies A:n työsopimuksen perusteettoman irtisanomisen.

A oli työsuhteensa päättymisen jälkeen saanut Metallityöväen Työttömyyskassalta ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa ajalta 20.7. - 29.8.2004 yhteensä 2 235,03 euroa.

A:n työsopimuksen irtisanomisesta oli neuvoteltu liittojen välillä 17.6.2005. Neuvottelu päättyi erimielisyyteen asianosaisten välillä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto on vastauksessaan, johon Oy De Laval Ab on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Autoalan Keskusliitto on lisäksi vaatinut Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Oy De Laval Ab:n organisaatio oli ennen laitemyyntikanavassa toimineen laiteasennusosaston lakkauttamista seuraava. Yhtiön uusien tuotteiden myynnistä vastasi laitemyyntikanava, joka huolehti samalla uusien tuotteiden asennuksesta. Laitemyyntikanavassa toimivat laiteasentajien lisäksi myös piiripäälliköt ja VMS-myynnin eli automaattipihattojen myynnin helpdesk-toiminnot. A toimi uusien tuotteiden laiteasentajana ja laiteasentajien luottamusmiehenä. Myytyjen tuotteiden huollosta huolehti yhtiön niin sanottu huoltokanava. Huoltokanavan huoltoteknikot tekivät jo ennen laiteasennusosaston lakkauttamista merkittävän osan uusmyynnin asennuksista.

Lypsyasemien kysyntä väheni yhtiössä vuosina 2000 ja 2003 huomattavasti. Vuonna 2000 yhtiö toimitti asiakkailleen vielä noin 100 asemaa vuodessa. Vuonna 2003 tuo määrä oli alentunut alle 1/3 osaan vuoden 2000 tasosta. Uusien tuotteiden myynti ja asentaminen laskivat muutoinkin 2003 aikana noin 50 prosentilla edelliseen vuoteen verrattuna. Yhtiön piiripäälliköistä pääsi omakustannustasolle vain noin puolet. Uusien tuotteiden myynnin aleneminen vaikutti suorassa suhteessa laitekanavan laiteasentajien työmäärään. Samanaikaisesti myynti suuntautui lypsyasemista VMS-automaattilypsyn suuntaan, joita laiteasentajat eivät olleet missään vaiheessa asentaneet.

Yhtiö käynnisti taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuvat yt-neuvottelut ensimmäisen kerran elokuussa 2003. Työnantaja esitti tuolloin käydyissä neuvotteluissa toivomuksen, jonka mukaan laiteasennuspuolen asentajien tulisi hakeutua yrityksen sisällä huoltokanavan tehtäviin, jotta laiteasennuspuolen myyntiin nähden liian suurta asentajamäärää voitaisiin vähentää niin sanottua luonnollista tietä. A ilmoitti kuitenkin yt-neuvotteluissa, että asennuspuolen asentajat eivät olisi yleisesti valmiita tekemään huoltotöitä lukuun ottamatta niitä henkilöitä, joiden työsopimuksissa asiasta oli sovittu. A ei ilmoittautunut itse halukkaaksi mihinkään huoltokanavalla käytettäväksi tulleeseen tehtävään. A ilmoitti lisäksi 1.12.2003 pidetyissä neuvotteluissa, ettei hän ollut halukas siirtymään huoltoteknikoksi eikä myöskään vaihtamaan asuinpaikkakuntaa.

Yhtiö ei ryhtynyt työntekijöiden irtisanomista koskeviin toimiin vielä elokuussa 2003 käynnistettyjen yt-neuvottelujen pohjalta. Vuoden loppuun mennessä tilanne oli kuitenkin muodostunut siinä määrin vaikeaksi, että yhtiö oli pakotettu käynnistämään uudelleen yt-neuvottelut. Yt-neuvottelut alkoivat 6.11.2003 ja ne päättyivät 14.11.2003. Yt-neuvottelujen päättymisen jälkeen yhtiö irtisanoi kaikki laiteasennuskanavan erikoisasentajien työsuhteet.

Yhtiön johdonmukainen politiikka koko prosessin aikana oli ollut, että kaikkia huoltopuolen tehtäviä oli tarjottu irtisanomisten jälkeen laiteasennuspuolelta irtisanottujen asentajien haettavaksi. A ei ilmoittautunut halukkaaksi yhteenkään hänelle tarjottuun työpaikkaan.

Yhtiöllä oli ollut luottamusmiessopimuksen mukaan oikeus irtisanoa luottamusmies tilanteessa, jossa laitekanavan asennuspuolen toiminta oli lopetettu kokonaan. Yhtiö oli puheena olevan toiminnan lopettamisen jälkeen tarjonnut yhtiön huoltokanavan työtehtäviä kaikille laitekanavan irtisanotuille työntekijöille muun muassa A:lle. Syyt siihen, että A ei ollut ottanut vastaan hänelle tarjottuja työtehtäviä, eivät olleet johtuneet yhtiöstä. A:lle oli tarjottu yhtiössä vapautuneita työtehtäviä lukuisia kertoja siitä huolimatta, että yhden työtarjouksen oli oikeuskäytännössä KKO 1986 II 165 katsottu vakiintuneesti riittävän työnantajalle asetetun tarjoamisvelvoitteen toteuttamiseksi.

A:lla oli ollut kaikki mahdollisuudet jatkaa yhtiön palveluksessa puheena olevista asennuksista vastaavana huoltoasentajana eikä yhtiö ollut vastuussa siitä, että hän ei ollut ollut halukas ottamaan tällaista työtä vastaan. A:lle aiemmin annetuilla varoituksilla ei ollut ollut mitään tekemistä työsuhteen irtisanomisen kanssa. A:n työsuhde oli päätetty tilanteessa, jossa yhtiö oli päättänyt kaikkien laitekanavan asennuspuolen työntekijöiden työsuhteet.

Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsopimus ja sen irtisanominen

A on työskennellyt asentajana Oy De Laval Ab:n palveluksessa yli 15 vuoden ajan. A on vuodesta 1994 lukien toiminut yhtiön asentajien luottamusmiehenä.

Yhtiö on 19.12.2003 irtisanonut A:n työsopimuksen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä päättymään 26.6.2004.

Yhtiö ilmoitti yt-neuvotteluissa elo- ja marraskuussa 2003 lakkauttavansa laitemyyntikanavan asennustoiminnan ja irtisanovansa kaikkien asentajien työsopimukset taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Laitemyyntikanavan asentajia B:tä ja D:tä ei kuitenkaan irtisanottu, vaan he siirtyivät yhtiön sisällä uusiin työtehtäviin.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään sekä työnantajapuolen nimeäminä todistajina varatoimitusjohtaja F:ää, talouspäällikkö G:tä, kanavapäällikkö H:ta, huolto- ja asennuskoordinaattori I:tä, asennuksen tukihenkilöä B:tä ja silloista laitekanavapäällikköä J:tä.

Työtuomioistuimelle on esitetty kirjallisena todisteena muun muassa yhtiön tuloslaskelma vuosilta 2002 ja 2003, tase 30.11.2003 ja yhtiön asentajien työlista vuodelta 2004.

A:n työtehtävistä esitetty selvitys

A on kertonut asentaneensa yhtiössä lypsylaitteistoja, lähinnä lypsyasemia. Usein koko navettaprojekti asennettiin alusta loppuun asti, jolloin siihen meni työaikaa noin 200 tuntia. Asentajalle kuului lisäksi yhtiön huoltoteknikoiden ja myös asiakkaiden perehdyttäminen uusiin laitteisiin. Toimialueena asentajalla oli koko maa. Huoltoteknikolla sen sijaan oli oma huoltopiirinsä, joka käsitti kunnan tai kaksi ja jonka alueella hän myös asui. Huoltoteknikko vastasi alueensa asiakkaiden laitteiden toiminnasta. Sen lisäksi huoltoteknikko teki pienimuotoisia asennuksia auttamalla asentajaa.

Yrityksen taloudellisesta tilanteesta esitetty selvitys

Talouspäällikkö G on todistajana kertonut, että yhtiön huono taloudellinen tilanne vuonna 2003 ilmeni taseesta, jonka mukaan yhtiön tulos oli noin 1 150 000 euroa tappiollinen. Syksyn 2003 aikana oli useaan otteeseen ollut uhkana yhtiön joutuminen selvitystilaan. Taseen omasta pääomasta ilmeni, että yli puolet yhtiön osakepääomasta oli menetetty. Yhtiön tilannetta joulukuussa 2003 paransi vain se, että yhtiö oli saanut konsernilta konserniavustukseen rinnastettavan erän 1 599 000 euroa. Lisäksi tytäryhtiöltä oli saatu konserniavustusta. Laitemyyntikanavan lakkauttaminen oli osatekijä yhtiön talouden parantamisessa.

J:n mukaan yhtiö ei tosiasiassa ollut tehnyt yhtenäkään vuonna 2000-luvulla plusmerkkistä tulosta. Yhtiön kustannuksista suurin osa oli henkilöstökustannuksia. Laitemyynti oli useina vuosina ennen vuotta 2003 laskenut joka vuosi parikymmentä prosenttia edellisvuodesta. Lypsyasemakauppoja oli ollut odotettavissa vuodelle 2003 vain noin kymmenen. Yhtiö ei tämän vuoksi pystynyt työllistämään koko laitekanavan asentajakuntaa. Asennusryhmän tappio oli vuonna 2002 ollut 380 000 euroa.

H:n mukaan laitekenavan työtehtävät päätettiin 2003 siirtää huoltokanavalle, koska yrityksen tulos oli pidemmän aikaa laskenut. Lypsyasemia oli ennen vuotta 2003 myyty enimmillään yli 100 kappaletta vuodessa ja vuonna 2003 vain 20. Työntekijäpuolen kanssa ratkaisuvaihtoehdoista keskusteltiin ainakin puoli vuotta ennen irtisanomisia ja laitekanavan asentajia kehotettiin hakemaan muita tehtäviä yhtiössä. Kun työt jaettiin huoltokanavan huoltoteknikoiden kesken, saatiin uudelleenjärjestelyllä aikaan lisää tehokkuutta ja kustannussäästöä, joka oli 200 000 euron luokkaa.

Esitetty selvitys Oy De Laval Ab:n tilanteesta vuonna 2003 osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että yhtiöllä oli ollut taloudelliset syyt laitemyyntikanavan asennustoiminnan lakkauttamiseen, töiden uudelleenjärjestelyyn ja siihen liittyen työvoiman vähentämiseen.

A:n ja muiden asentajien työn uudelleenjärjestämisestä esitetty selvitys

G:n ja A:n mukaan yhtiössä oli 12 asentajaa vuonna 2003. Huoltoteknikkoja on H:n mukaan yhtiön palveluksessa tällä hetkellä 72. A:n mukaan yhtiö esitti yt-neuvotteluissa, että työt yhtiössä tulevat vähenemään, koska myynti oli laskenut. Yt-neuvottelussa 4.8.2003 yhtiö tarjosi asentajille huoltoteknikon töitä muilla paikkakunnilla, mikä edellytti työntekijän muuttamista toiselle paikkakunnalle.

H:n mukaan ennen vuotta 2004 lypsyasemien metallirungot pystytettiin parityönä asentajien toimesta, mitä seurasi varsinainen asennus ja laitteiden käyttöönotto. Silloin asentaja oli työssä mukana alusta loppuun asti. Uusi tapa toimia oli se, että lypsyasemien ja lypsyrobottien eli VMS-laitteistojen metallirungot pystytettiin huoltoteknikoiden tai sopimusryhmän toimesta. Varsinaisen laiteasennustyön aloitti asennustukiryhmään kuuluva asentaja. Sen jälkeen huoltoteknikot kokosivat komponentit. Lopuksi asentaja oli mukana asennustyössä huoltoteknikon kanssa, kun laitteet otettiin käyttöön. Yhtiössä oli myös sellaisia huoltoteknikoita, jotka pystyivät itsenäisesti tekemään kaikki työt alusta loppuun. Asentajana toimi laitekanavan lakkauttamisen jälkeen B, joka siirtyi vuonna 2003 uuteen asennustukiryhmään. Ryhmään on vuonna 2004 tullut kaksi työntekijää lisää.

I:n mukaan huoltoteknikon työmäärä uudessa työtavassa on 80 prosenttia työstä. Asentajalla puolestaan saattaa olla useita asennuskohteita samanaikaisesti työn alla maan eri osissa. A:n aikaan huoltomiehiä ei käytetty asentajien apuna lypsyasemien asennustyössä.

B:n mukaan hän sai kaksi viikkoa kestäneen VMS-koulutuksen jo syksyllä 2001. VMS-laitteiden asennusta ja helpdesk-puhelinneuvontaa asiakkaille voidaan pitää täysin eri työnä lypsyasemien asennustyöhön verrattuna. Uutta työtä ei voinut edes tehdä ilman VMS-koulutusta. Asennustukiryhmässä 80 prosenttia työajasta liittyi VMS-asennukseen. Uusi asentajan työ painottui työn ohjaukseen enemmän kuin aikaisemmin.

J:n mukaan VMS-järjestelmä edellytti päivystystä huoltomieheltä ja helpdesk-työntekijältä. Asentajien osalta päivystyksestä käytiin alkuvaiheessa neuvotteluja, mutta päivystystyön ehdoista ei päästy sopimukseen.

Lypsyasemien asennustyön jatkumisesta esitetty selvitys

J:n mukaan yhtiön lypsyasemien myyntimäärä aleni voimakkaasti 2000-luvulla ja VMS-asemien myynti alkoi kasvaa. Kuitenkin myös lypsyasemia oli vuonna 2004 saatu valmiiksi 24 kappaletta, vuonna 2005 myös 24 kappaletta ja vuonna 2006 alkusyksyyn mennessä 26 kappaletta. Lypsyasemien valmiiksisaaminen kesti kolmesta neljään viikkoon. Laitekanavan asentajilla ei ollut valmiutta VMS-asemien asentamiseen, koska kysymyksessä oli eri tuote lypsyasemaan verrattuna. Vanhalla työtavalla tehtävää lypsyasemien asennustyötä ei jäänyt jäljelle.

I:n mukaan uudelleen järjestetyn asennustukiaseman kolmesta asennustukihenkilöstä puolentoista työpanos kului lypsyasemien asennuksiin ja loput vastaavasti VMS-asemien asennuksiin. B teki A:n työsuhteen päättymisen aikoina lypsyasemien asennustukityötä enimmän osan työajastaan ja loput työstään VMS-asennuksissa. E -niminen henkilö teki asennustukihenkilönä työtä yksinomaan lypsyasemien asennustukitehtävissä 18.7.2005 alkaen. E:llä ei ollut VMS-koulutusta. Asiakkaiden helpdeskissä töitä VMS-laitteiden neuvonnassa teki neljä tukihenkilöä. Yhtiön asentajien vuoden 2004 asennussuunnittelutaulukosta ilmeni, että asentajat B ja D olivat olleet asentamassa lypsyasemalaitteita yhtiön kohteissa. Syyskuun 2004 jälkeen B teki lypsyasemien käynnistystöitä uuden työtavan mukaan. Vielä loppuvuodesta 2004 B oli tehnyt VMS-asennuksia ja niiden tukihenkilötöitä varsin vähän. D siirtyi lypsyasemapuolelta yhtiön piiripäälliköksi 1.5.2004.

A:lle tehdyt tarjoukset muusta työstä tai koulutuksesta

Työtuomioistuimelle jätetystä asentajien yt-neuvottelumuistiosta ilmenee, että yhtiö oli 4.8.2003 kehottanut asentajia jatkossa hakemaan avoimeksi tulevia muita tehtäviä yhtiössä. H:n mukaan yhtiö tarjosi myöhemmin kaikille asentajille huoltoteknikon tehtäviä ja VMS-koulutusta. Todistaja tarjosi kaikkia yhtiössä ilmoitettuja avoimia huoltoteknikon työtehtäviä myös A:lle, mutta hän ei ollut niistä kiinnostunut. Asentajista vain B ja D hakivat toisia tehtäviä yhtiön sisällä, ja he sijoittuivat asennustukiryhmään. B oli VMS-koulutuksen käyneenä voinut siirtyä asennustukiryhmään.

A:n mukaan asentajille ehdotettiin vuonna 2003 kahden viikon VMS-koulutusta Ruotsissa. Ehdoksi oli asetettu sitoutumista hälytystyyppiseen pikapäivystykseen seitsemän päivän jaksoissa 24 tunniksi vuorokaudessa. Asentajat olivat olleet haluttomia päivystystyöhön, koska sen ehdoista ei ollut syntynyt sopimusta. Kukaan asentajista ei ollut tuolloin lähtenyt VMS-kurssille. A:lle ei ollut koskaan edes tarjottu koulutusta VMS-laitteisiin. Kuultavalle ei henkilökohtaisesti tarjottu mitään muuta työtä irtisanomisen vaihtoehdoksi. Irtisanomisaikana A:lle oli tarjottu huoltoteknikon paikkoja. Kymenlaaksosta tarjottu paikka olisi työmatkojen puolesta sopinut A:lle, mutta hän oli tuolloin jo solminut uuden työsopimuksen nykyisen työnantajansa kanssa, joten hän ei voinut ottaa tehtävää vastaan.

J:n mukaan yhtiön asentajat olivat valmiit asentamaan VMS-asemia, mutta eivät olleet päivystyskiistan takia halukkaat muuhun toimintaan B:tä ja D:tä lukuun ottamatta. Asentajat eivät halunneet lähteä VMS-kursseille ja jäivät siten VMS-asemien asennuksen ulkopuolelle. A:lle kuten muillekin asentajille oli tarjottu mahdollisuutta osallistua VMS-koulutukseen. A oli ilmoittanut, ettei hän halua muuttaa toiselle paikkakunnalle eikä hän halua tehdä muuta kuin perinteisten lypsyasemien parissa tehtävää työtä. Hänelle ei voitu sen vuoksi tarjota VMS-tukitehtävää Iisalmessa.

Henkilöön liittyvistä irtisanomisen syistä esitetty selvitys

Kanteen mukaan A:n työsopimus oli irtisanottu henkilökohtaisista syistä. A oli joutunut hoitamaan vaikeita edunvalvontatehtäviä, minkä lisäksi hän oli puuttunut yhtiön luvattomaan ulkomaisen työvoiman käyttöön. Asiassa on kuitenkin jäänyt luotettavasti näyttämättä, että tällaiset seikat olisivat vaikuttaneet A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Arviointi ja johtopäätökset

Auto- ja konekorjaamoalan luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5 kohdan mukaan luottamusmiehen työsopimus voidaan irtisanoa työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisesti vain, kun työ kokonaan päättyy, esim. korjaamon toiminta keskeytetään kokonaan, eikä työnantaja voi järjestää hänen ammattitaitoaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä tai kouluttaa häntä muuhun työhön työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei luottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

A:n työ siinä muodossa kuin asentajat olivat sitä laitemyyntikanavassa ennen töiden uudelleenjärjestelyä tehneet on loppunut kokonaan. Vanhojen lypsyasemien myynti ja niiden asennus on kuitenkin A:n työsuhteen päättymisen jälkeen jatkunut uudelleen järjestettynä. Esitetyn selvityksen mukaan työtä on ollut vuodesta 2004 alkaen ainakin 24 lypsyaseman verran vuosittain. Asennustyö on edellyttänyt ainakin yhden työntekijän työpanosta. Sitä oli pääasiallisena työnään A:n työsopimuksen päättymisen aikoina tehnyt yhtiön palvelukseen jäänyt asentaja. Asiassa ei ole väitettykään, etteikö A olisi ammattitaitonsa puolesta voinut tehdä kyseessä olevaa työtä uudella tavoin järjestettynäkin.

Selvityksen mukaan A on luottamusmiehenä vastustanut asentajien kahden viikon mittaiseen VMS-koulutukseen menoa, ellei sen mukaisiin uusiin tehtäviin liittyvistä päivystys- ynnä muista asioista ensin sovita. Ei ole kuitenkaan esitetty riidatonta selvitystä siitä, että A:lle olisi esitetty henkilökohtaista tarjousta VMS-koulutuksesta ja -tehtävistä nimenomaisena irtisanomisen vaihtoehtona. Päivystys on lopulta annettu muiden asennustukiryhmään kuuluvien henkilöiden kuin laiteasentajan tehtäväksi.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A:n työsopimuksen mukainen työ olisi kokonaan päättynyt tai että hänelle olisi tarjottu koulutusta tarjolla olleeseen, hänelle muutoin soveltuvaan työhön.

Korvausvelvollisuus

Auto- ja konekorjaamoalan luottamusmiessopimuksen 4 §:n 7 kohdan mukaan jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu mainitun sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan. Huomioon on tällöin otettava muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansionmenetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

A:n työsuhde oli irtisanomiseen mennessä jatkunut yli 15 vuotta. A on työsuhteensa päättymisen jälkeen ollut työttömänä 30.8.2004 asti. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin 12 kuukauden palkkaa vastaavat 33 000 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan on saman luvun 2 §:n mukaan määrätystä korvauksesta, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetuista työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. A:lle on metallityöväen työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu työsuhteen päättymisen ja hänen 30.8.2004 tapahtuneen työllistymisensä väliseltä ajalta työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa 1 921,54 euroa, mistä on vähennetty korotetun ansio-osan osuus. A:lle tuomittavasta korvauksesta 33 000 eurosta on vähennettävä edellä todetun mukaisesti 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 1 441,15 euroa. Oy De Laval Ab on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 1 441,15 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Valvontavelvollisuus

Autoalan Keskusliitto on saanut tietää A:n työsopimuksen irtisanomisesta vasta hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen. Kysymys siitä, onko A:n työsopimuksen irtisanomiseen ollut riittävät perusteet, on ollut siinä määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen, ettei työnantajaliiton voida yhtiön menettelyn hyväksyessään katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Oy De Laval Ab on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 6 336,49 euroa. Kulujen määrä on ollut riidaton.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Autoalan Keskusliiton on itse vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Oy De Laval Ab:n suorittamaan A:lle luottamusmiessopimuksen 4 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 31 558 euroa 85 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 1.2.2006 lukien.

Autoalan Keskusliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Oy De Laval Ab velvoitetaan lisäksi maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200138-483595) korvauksesta vähennetty rahamäärä 1 441 euroa 15 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Oy De Laval Ab velvoitetaan korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 6 336 eurolla 49 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Autoalan Keskusliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Vannela, Forsén ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.