Labor court dismisses union claim for severance pay breach but allows unpaid sick pay due to lack of acute illness.

Työntekijä ei kyennyt enää entisiin työtehtäviinsä eikä hänelle ollut osoitettavissa sellaista työtä, josta hän olisi kyennyt terveyttään vaarantamatta suoriutumaan. Työnantajalla oli työehtosopimuksen mukainen peruste työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen työkyvyn olennaisen ja pysyvän heikentymisen vuoksi.

Kysymys myös sairausajan palkkaa koskevien määräysten soveltamisesta, kun työntekijällä ei ollut todettu työkyvyttömyyttä aiheuttavaa akuuttia sairautta, mutta hänelle ei ollut osoittaa hänen terveydentilaansa sopivaa työtä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 9

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA

Nokia Oyj, Espoo

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen määräysten rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.10.2005

Pääkäsittely 8.12.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n (nykyisin Teknologiateollisuus ry) ja Metallityöväen Liitto ry:n välille solmitun, 1.2.2003-15.2.2005 voimassa olleen metalliteollisuuden työehtosopimuksen liitteenä olevan metalliteollisuuden irtisanomissuoja- sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖSOPIMUKSEN PÄÄTTÄMINEN JA TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA TAI HÄNEN HENKILÖÖNSÄ LIITTYVÄSTÄ SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Työsopimuksen päättämisen ja lomauttamisen perusteet

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ilman työsopimuslain 7 luvun 1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta.

Soveltamisohje:

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV KORVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Korvaukset

Perusteen rikkominen

Työnantajan korvausvelvollisuus tämän sopimuksen mukaisten perusteiden vastaisesta työsopimuksen päättämisestä ja työntekijöiden lomauttamisesta määräytyy seuraavasti:

Työsopimuksen irtisanominen (6 ja 10 §:t)

Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Nokia Oyj:n suorittamaan A:lle

irtisanomisajan palkkaa kahdelta kuukaudelta yhteensä 3 380 euroa (2 kk x 169 h x 10 €) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 14.10.2003 lukien,

lomakorvausta irtisanomisajalle yhteensä 378 euroa (37,8 h x 10 €) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 14.10.2003 lukien ja

korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä 40 560 euroa (24 kk x 169 x 10 €) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Lisäksi Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että Teknologiateollisuus ry:n ja Nokia Oyj:n velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A on työskennellyt Nokia Oyj:n palveluksessa vuodesta 1983 alkaen toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Nokian matkapuhelintehtaassa Salossa. Ennen työsopimuksensa irtisanomista 14.10.2003 A oli työskennellyt puhelimien koonti- ja pakkaustehtävissä. Työnantaja oli katsonut A:n työkyvyn vähentyneen olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, ettei työnantajalta voitu kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista.

A on kärsinyt tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Hän on vuonna 1993 ollut Aslak-kuntoutuksessa ja kuntoutustutkimus on tehty vuonna 1996. A:n olkapää on leikattu elokuussa 2002. A:n työkuvaa on muutettu fyysisten rajoitteiden vuoksi kevyeksi päivätyöksi. A on ollut sairauden vuoksi pois työstä vuonna 2001 70 työpäivää, vuonna 2002 103 työpäivää ja vuonna 2003 63 työpäivää.

Työnantaja oli 13.10.2003 pyytänyt yhtiön työterveyslääkäriltä B:ltä lausunnon, jonka tämä oli laatinut asiakirjojen perusteella A:ta tutkimatta. Lausunnon mukaan A:lla on todettu terveydellisistä syistä rajoituksia, joiden perusteella hän ei sovellu jatkuvaan seisomatyöhön eikä jatkuvaan istumatyöhön. Myös jatkuvaa kantamista vaativa työ on kielletty, minkä lisäksi A:lla on yötyörajoite. Rajoitteiden on todettu olevan pysyviä, eikä niiden osalta ole odotettavissa muutoksia.

A on osallistunut Kansaneläkelaitoksen järjestämään kuntoutustarveselvitykseen Ruissalon kylpylässä 1.-3.12.2003. Selvityksessä todetaan, että A:n suorituskyky riittää työnkuvan mukaiseen työhön. Salon aluesairaalan kirurgian poliklinikan lausunnossa 2.1.2004 todetaan A:n olkapään kuntoutuneen erinomaisesti, eikä se enää muodosta minkäänlaista toimintarajoitetta. Ortopedi C on lausunnossaan katsonut, että selän osalta ei ole estettä aikaisempaa vastaavaan vaihteleva-asentoiseen työhön. Lisäksi A:n työharjoittelupaikasta on 2.2.2005 annettu lausunto, jonka mukaan hän on selviytynyt erinomaisesti työtehtävistään, joihin on kuulunut päivittäisen sisään tulevan tavaran purku myymälään.

A:lla ei ole yksittäistä sairautta, joka aiheuttaa työkyvyttömyyden tai edes työkyvyn olennaista ja pitkäaikaista heikentymistä. A on työterveyslääkärin lausunnon antamisen jälkeen ollut eri lääkäreiden tutkittavana, eikä mitään rajoituksia työnteolle ole esitetty. Olkapää on vuosina 2001-2003 ollut pääasiallinen syy A:n sairauspoissaoloille, eikä olkapää enää muodosta toimintarajoitteita.

A:n olosuhteissa ei ollut tapahtunut mitään muutosta ainakaan huonompaan suuntaan, kun työnantaja oli pyytänyt lääkärinlausuntoa B:ltä. A on ollut koko ajan halukas työhön. A:n mentyä 5.12.2003 B:n puheille kuntoutustarveselvityksen kanssa B oli todennut, ettei ollut aihetta sairauslomalle. Viikonlopun aikana mielipide oli muuttunut, ja B oli 8.12.2003 yksipuolisesti määrännyt A:n sairauslomalle 31.1.2004 saakka. Kansaneläkelaitos oli hylännyt A:n sairauspäivärahahakemuksen tältä ajalta, koska A:ta ei voitu pitää työkyvyttömänä. Helmikuussa A:lle oli ilmoitettu, ettei hänellä ollut enää työntekovelvoitetta irtisanomisaikanaan.

A ei ole saanut 8.12.2003 ja 31.1.2004 väliseltä ajalta irtisanomisajan palkkaa eikä sairauspäivärahaa. A olisi ollut halukas työskentelemään irtisanomisaikanaan ja hän oli ollut työkykyinen. A on siten oikeutettu palkkaan tältä ajalta.

Yhtiö on irtisanonut A:n työsuhteen sen kestettyä 20 vuotta. Yhtiö tulee velvoittaa suorittamaan korvausta 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä, josta kahdeksan kuukautta tulee katsoa aineettomasta vahingosta johtuvaksi työnantajan A:han kohdistaman poikkeuksellisen moitittavan käyttäytymisen vuoksi.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Nokia Oyj ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Nokia Oyj:llä on ollut sairauksista johtuvan olennaisen ja pysyvän työkyvyn vähentymisen perusteella perusteet A:n työsopimuksen irtisanomiselle. Työnantaja oli pyrkinyt tarjoamaan A:lle kevyempää työtä, mutta hän ei ollut kyennyt sitä tekemään.

A oli ollut Nokia Oyj:n palveluksessa vuodesta 1983 alkaen. A oli työskennellyt operaattorin tehtävissä Salon tehtaalla. A:lla oli ollut yötyöstä johtuen muun muassa univaikeuksia ja rintatuntemuksia vuoden 1998 lopulta alkaen. A:lle oli lääkärien toimesta määritelty yötyörajoite, mikä oli haitannut hänen käyttämistään erilaisissa työtehtävissä. Salon tehtaalla tehdään työtä pääsääntöisesti kolmessa vuorossa, jolloin työntekijä joutuu tekemään yövuorojakin.

A on ollut eri sairauksiensa vuoksi poissa työstä viime vuosikymmenen lopulta saakka seuraavasti:

vuosi................poissaolot

1998.................59 päivää

1999.................511,10 tuntia

2000.................875,9 tuntia

2001.................553,40 tuntia

2002.................824 tuntia

2003.................859 tuntia.

A:n poissaoloprosentit ovat siten työsuhteen viimeisen kuuden vuoden aikana olleet noin 30-50 prosenttia. A:n suuret poissaolomäärät ovat osaltaan vaikeuttaneet hänen sijoittamistaan normaaleihin tuotantoprosessin tehtäviin.

A oli työrajoitteidensa vuoksi ollut sijoitettuna SP (= special products) osastolle, jossa hän oli päivätyönä tuhonnut lähinnä piirilevyjä. Tämä tehtävä on kuitenkin myöhemmin ulkoistettu, eikä työtä ollut enää yhtiössä tarjolla. A:n normaali tehtävä olisi ollut FA-operaattori (= final assembly) eli hän olisi tehnyt työtä tuotantolinjalla kolmessa vuorossa. Työ on puhelimen kokoamiseen liittyvää työtä, jossa työntekijä istuu ja liittää sekä ruuvaa puhelimen osia kiinni. A:n yötyörajoite sekä olkapää- ja selkävaivat olivat estäneet jatkuvan istumisen ja ruuvaamisen ja muunkin kokoamisen.

A:n ja hänen esimiestensä välillä on pidetty useita neuvotteluja, joissa on pohdittu hänelle sopivia työtehtäviä. Ainoaksi vaihtoehdoksi oli jäänyt ATO:n (= assembly to order) työtehtävät, joihin A oli sijoitettu työkokeiluun 26.5.2003 alkaen. Kyse oli seisoen ja istuen tehtävästä tuotantoon liittyvästä pakkaustyöstä, jota A oli saanut tehdä aamu- ja iltavuoroissa kolmivuorotyön asemesta. A oli työskennellyt tässä tehtävässä 12.10.2003 saakka. Vajaan viiden kuukauden pituisen työkokeilun aikana hän oli ollut poissa sairauden vuoksi 220 tuntia. Kyseiseen ajanjaksoon oli sisältynyt kesäloma. Työkokeilua edeltävänä noin viitenä kuukautena A oli ollut poissa 225 tuntia, joten kevyempi työ ei ollut vähentänyt A:n poissaoloja.

Lokakuun 2003 alussa työnantajan edustajat olivat pitäneet palaverin kartoittaakseen A:lle vielä sopivia töitä. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut löydetty. Koska A:n sairaudet olivat jatkuvasti aiheuttaneet poissaoloja eikä tilanteeseen ollut enää saatavissa muutosta työjärjestelyin, työnantaja oli 14.10.2003 joutunut irtisanomaan A:n työsopimuksen.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantajalla on oikeus irtisanoa työsopimus sairauspoissaolojen perusteella, jos poissaolot kattavat suuren osan eli noin 40-50 prosenttia työntekijän työajasta. A:n tilassa ei ollut tapahtunut työsuhteen aikana paranemista, ja A oli itsekin katsonut olevansa kykenemätön normaaliin tuotantotyöhön.

A on ollut irtisanomisaikanaan sairauslomalla 31.1.2004 saakka. Työterveyslääkäri B on vielä irtisanomisaikana 26.11.2003 selvittänyt menetelmäsuunnittelijan kanssa, löytyisikö A:lle hänen sairautensa ja työrajoitteensa huomioon ottaen joitakin työtehtäviä. Kyse oli ollut ylimääräisestä tarkistamisesta. A:n sijoittuminen muihin töihin on siten tutkittu tavanomaista huolellisemmin.

Nokia Oyj ei ole laiminlyönyt noudattaa irtisanomisaikaa irtisanoessaan A:n työsopimuksen. A on ollut sairauden vuoksi työkyvytön 8.12.2003-31.1.2004. Työehtosopimuksen mukainen palkanmaksuvelvollisuus on päättynyt 26.11.2003 eikä irtisanomisajan kuluminen pidennä sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta. Työnantajalla ei siten ole ollut velvollisuutta maksaa A:lle sairausajan palkkaa eikä muutakaan palkkaa tuolta ajalta.

Mikäli katsottaisiin, ettei yhtiöllä ole ollut perustetta irtisanoa A:n työsopimusta, on vaadittu 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus liian suuri. Ei ole myöskään perusteita tuomita osaa määrästä korvaukseksi aineettomasta vahingosta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen irtisanominen

A on työskennellyt puhelimien koonti- ja pakkaustehtävissä Nokia Oyj:n matkapuhelintehtaassa Salossa vuodesta 1983 alkaen. Yhtiö irtisanoi A:n työsopimuksen 14.10.2003. Irtisanomisen syyksi ilmoitettiin A:n työkyvyn vähentyminen olennaisesti ja pitkäaikaisesti siten, ettei työnantajalta voitu kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista.

A:n työkyky ja työtehtävät

A:n työkyvystä, terveydellisistä rajoituksista ja soveltuvuudesta yhtiössä tehtävään työhön on kuultu A:ta itseään sekä työnantajapuolen nimeäminä todistajina lääkäri B:tä, työnjohtaja D:tä, capability manager E:tä ja työsuhdepäällikkö F:ää ja työntekijäpuolen nimeämänä todistajana myymäläpäällikkö G:tä. Kirjallisina todisteina on esitetty muun muassa lääkärintodistuksia, kuntoutustarveselvitys 12.12.2003 ja selvityksiä A:n poissaoloista vuosilta 1998-2003. Pääkäsittelyssä on esitetty video yhtiön matkapuhelintehtaalla Salossa tehtävästä työstä.

A on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa noin 20 vuotta. A oli aloittanut työuransa elektroniikan juottamisella ja päätynyt lopulta päivätöihin romuttamaan erilaisia puhelintuotteita. Niin sanottuun ATO-työhön kuuluvaa pakkaustyötä hän oli kokeillut muutaman kuukauden ennen työsuhteensa päättämistä. Tällä hetkellä A opiskelee aikuiskoulutuskeskuksessa laitoshuoltajan ammattitutkintoa. Sitä ennen hän oli ollut aikuiskoulutuskeskuksen kurssilla, johon kuuluvan työharjoittelun hän oli suorittanut syyskuun alusta 2004 huhtikuun loppuun 2005 Perttelin Sale -kaupassa. Muutoin A on ollut työtön.

A:n mukaan ATO-työ on solutyöskentelyä, jossa solun koko vaihtelee valmistettavan tuotteen mukaan kolmesta kymmeneen työntekijään. Soluja oli tuolloin noin 30-50. A:n työskentely tällaisessa solussa oli sujunut hyvin. Työ oli ollut sekä seisoma- että istumatyötä, jota kumpaakin tehtiin noin neljä tuntia päivässä. Työpistettä vaihdettiin aina parin tunnin välein. ATO-työn aikana A oli ollut normaalisti töissä eikä istuminen ollut haitannut, kun työkierto oli toiminut hyvin. Työnjohtaja oli kuitenkin määrännyt hänet niin sanotulle laatikkotehtaalle, jolla tarkoitettiin erillistä pakkauslaatikoita valmistavaa konetta. Tässä työssä oli ollut hankalia työasentoja.

A oli työskennellyt laatikkotehtaalla vain muutaman päivän ennen kuin selkä oli alkanut oireilla. Kun A oli määrätty laatikkotehtaalle, hän oli ilmoittanut työnjohtajalle, ettei laatikoiden pinoamiseen liittynyt kurkottaminen sopinut hänen selälleen. Työnjohtaja oli kuitenkin ilmoittanut, ettei muuta työtä ollut tarjolla. Työ oli ollut rankkaa. Ensimmäinen sairauslomajakso selkäsäryn vuoksi oli alkanut 29.9.2003. Sairausloma oli jatkunut yhtenäisenä aina 7.12.2003 asti.

A:lle oli joulukuun alussa 2003 tehty Ruissalossa kuntoutustarveselvitys, jonka mukaan hän kykeni normaaliin työhönsä. A oli tämän jälkeen 5.12.2003 mennyt työterveyslääkärin luokse, jolloin oli todettu kaiken olevan kunnossa ja hänen voivan jatkaa töitään seuraavana maanantaina. Maanantaina 8.12.2003 A oli kuitenkin saanut ennen iltavuoroa puhelun, jossa lääkäri oli pyytänyt hänet vastaanotolleen. A:lle oli annettu kaksi kuukautta sairauslomaa ilman perusteluja. A ei ollut halunnut sairauslomalle, ja hän oli työnjohdonkin kautta yrittänyt saada tehdä töitä irtisanomisaikanaan.

A:n mukaan hänelle sopivia työtehtäviä oli vuodesta 2002 alkaen käyty läpi yhdessä työnantajan ja lääkärin kanssa noin kolme neljä kertaa. ATO-kokeilu oli kuitenkin ollut liian hätäinen. Olennaisin syy viimeaikaisiin sairauspoissaoloihin oli ollut vuonna 2002 tehty olkapääleikkaus. Leikkaus onnistui ja olkapää on nyt kunnossa. Selkäkään ei ole viime aikoina enää oireillut.

Edelleen A:n kertoman mukaan hänen työtehtäviinsä Sale Perttelissä oli kuulunut tulevan tavaran purkaminen hyllyihin. Painavimpia purettavista tavaroista olivat olleet 18 kiloa painaneet jauhosäkit sekä virvoitusjuomakorit. Salen tehtävissä A ei joutunut kurkottamaan ainakaan paljoa. Vaikka Salen työ oli selvästi raskaampaa kuin Nokian työt, A:lla oli harjoittelujaksonaan sairauspoissaoloja vain kolme päivää ja nekin vatsapahoinvoinnin takia.

B on kertonut toimineensa työterveyslääkärinä Nokian työterveysasemalla Salossa. Tällä hetkellä todistaja toimii väliaikaisesti kuntoutuslääkärinä. Todistaja kävi työterveyslääkärinä tehtaalla keskimäärin viikoittain ja työympäristö oli hänelle tuttu. Kun A:n työt romuttamossa olivat päättymässä, selvitettiin hänen paluutaan tehtaalle. Kokoonpanotyö oli koko ajan poissuljettu, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi niin sanottu ATO-työ, jota päädyttiin kokeilemaan. ATO-työ on fyysisesti suhteellisen kevyttä, mutta toistojen määrät ovat suuria. Isot laatikot saattavat lopussa olla painaviakin. Työ oli vaihtelevasti istuma- ja seisomatyötä.

B:n mukaan A:n sairaudet ovat pääsääntöisesti olleet tuki- ja liikuntaelinsairauksia, etenkin selkä- ja olkapääsairauksia. A:lla on ollut leikkaushoitoa vaatinut olkapääsairaus, minkä lisäksi hänen selässään on havaittu rappeumamuutoksia ja syksyn 2003 aikana ilmeinen välilevyn pullistuma. Välilevyn pullistuma voi parantua ilman hoitoja, mutta rappeumamuutokset eivät parane vaan etenevät pahemmiksi. Välilevysairaudet voivat uusia etenkin raskaiden nostojen ja kiertoliikkeiden johdosta. Rappeumasairauksissa suositellaan tehtäväksi vaihtelevaa ja liikkuvaa työtä. A:lla oli syksyllä 2003 ollut selkäkipuja, joiden vuoksi hän oli käynyt vastaanotolla ja fysioterapeutilla.

B:n mukaan A:n käynnistä vastaanotolla 24.10.2003 tehty kirjaus "Ei pysty istumaan varttia pitempään" perustuu vastaanotolla tehtyihin havaintoihin. Todistaja oli tällä käynnillä suosittanut A:lle laitoskuntoutusta työkyvyn arvioimiseksi. Kansaneläkelaitos oli päättänyt teettää kuntoutustarveselvityksen. Selvityksen mukaan A oli työkykyinen. Ulkopuolinen lääkäri ei kuitenkaan tiedä henkilön työtehtävistä eikä henkilöhistoriasta yhtä paljon kuin oma työterveyslääkäri. Todistajan mukaan A ei soveltunut ainakaan niihin tuotannon tehtäviin, mitä yhtiössä silloin oli tarjolla. A oli aina itse hakeutunut vastaanotolle, eikä hän ollut vastustanut määrättyjä sairauslomia. A ei ollut syksyn aikana tuonut esille laatikkotehdasta selkäkipujen aiheuttajana.

B oli työnantajan pyynnöstä vielä irtisanomisen jälkeen marraskuussa 2003 käynyt menetelmäsuunnittelijan kanssa läpi koko tehdasalueen etsien A:n työrajoitteet huomioon ottaen sopivia töitä. Sellaisia töitä ei löytynyt.

B:n mukaan 5.12.2003 kaikki A:n työrajoitteet olivat olleet edelleen voimassa. Todistaja oli ennen päätöstään A:n sairauslomasta 8.12.2003 konsultoinut Nokian johtavaa lääkäriä H:ta sekä vastaavaa lääkäriä I:tä Mehiläisestä, koska 5.12.2003 A:n työkyvystä tehty ratkaisu ei ollut tuntunut oikealta. H oli ennen todistajaa hoitanut A:ta. Todistaja oli 8.12.2003 kertonut A:lle, että hän oli terveydellisistä syistä sopimaton tuotannon työtehtäviin. Kuultuaan tämän A oli pyytänyt, että hänelle määrättäisiin sairauslomaa, jolloin hän saisi sairausajan palkan. Keskustelussa ei ollut ollut esillä, että A olisi halunnut palata työhön. Todistaja oli päätynyt kirjoittamaan sairausloman, koska sille oli myös lääketieteelliset perusteet. Todistaja oli kehottanut A:ta myös varmuuden vuoksi ilmoittautumaan työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi, koska sairauspäivärahan saaminen oli epävarmaa sairausloman jatkuttua jo pitkään. A oli itse vastustanut tätä, koska hän ei mielestään ollut terve.

Edelleen B:n mukaan A oli tehnyt hänestä valituksen lääninlääkärille, jonka ratkaisun mukaan todistaja ei ollut toiminut lain tai lääkärikäytännön vastaisesti tässä asiassa. Todistaja oli kuitenkin saanut huomautuksen potilasmerkintöjen selkeydestä, etenkin 8.12.2003 merkinnän osalta.

D on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa seitsemän vuotta, josta hän on toiminut kuusi vuotta työnjohtajana tuotantolinjalla. Todistaja oli toiminut A:n työnjohtajana vuodesta 2002 alkaen. Todistajan vastuualue käsittää kaksi tuotantolinjaa kokoonpanopuolella. Tehtaalla on 12 koontalinjaa, jossa kussakin on 6-10 työntekijää.

D:n mukaan A oli tehnyt romutustyötä, koska hän ei ollut kyennyt tekemään tuotannon töitä. Kun romutustyö oli alkanut loppua, oli alettu miettiä vaihtoehtoja A:n työllistämiseksi. A:n asian tiimoilta oli pidetty kaikkiaan 4-5 palaveria, joissa olivat pääsääntöisesti olleet todistajan lisäksi läsnä E ja A sekä terveysaseman edustajana yleensä B. A ei ollut halunnut luottamusmiestä paikalle. Yhteisymmärryksessä oli jo alkuvaiheessa todettu, ettei kokoonpanotyö tullut kysymykseen, koska työhön kuuluu ruuvaamista ja kuorien painamista, mitä A:n olkapää ei kestäisi. Tarkoituksena oli ollut löytää työ, joka ei vaarantaisi hänen terveyttään. Tällöin päädyttiin kokeilemaan ATO-puolen pakkaustyötä. Työkokeilu aloitettiin toukokuussa 2003 siten, että A teki vain aamu- ja iltavuoroja solussa. Neljän ja puolen kuukauden mittaisella seurantajaksolla A:n sairauslomat eivät kuitenkaan vähentyneet. A:lla oli selkäsairauksia. Laatikkotehtaalla käytetään vaihtelevasti henkilöitä ATO:sta, mutta ei tuotantolinjoilta.

Edelleen D:n mukaan lokakuussa 2003 työnantaja oli vielä päättänyt pyytää työterveysasemalta lausunnon A:n työkyvystä. Tämä 13.10.2003 päivätty lääkärinlausunto oli annettu A:lle suljetussa kirjekuoressa hänen kuulemistilaisuudessaan. Todistajan mukaan A ei ollut joulukuussa 2003 tarjoutunut työhön. A:n poissaoloista aiheutui hankaluuksia työn järjestämiseen, koska yhtiössä on kellotetut tavoitteet ja jos henkilöitä puuttuu, tavoitteisiin ei päästä. Yhtiössä ei ole henkilöreserviä.

E on kertonut toimineensa yhtiössä valmistuspäällikkönä marras-joulukuulle 2003 asti. Todistaja oli ollut D:n esimies. Todistaja oli ollut läsnä neuvotteluissa, joissa oli keskusteltu A:n terveydentilasta ja hänelle sopivista työtehtävistä. Tavoitteena oli ollut saada henkilö työllistymään. Menettely oli yhtiössä täysin tavanomainen. A oli itse kertonut, mitä tehtäviä hän ei pystynyt tekemään. Neuvotteluja oli viime vuosina ollut useampaan otteeseen.

E:n mukaan terveysaseman lausunnon perusteella oli päädytty kokeilemaan ATO-työtä. Laatikkotehdas oli osa ATO-työtä. ATO:sta oli kuitenkin alkanut tulla viestiä, että A:lla oli edelleen jatkuvia sairauspoissaoloja. A:n terveydentilasta ja sairauspoissaoloista oli tehty yhteenveto, jonka tuloksena oli katsottu, ettei A kyennyt ATO-töihin. Hänellä oli ollut yli 200 tuntia poissaoloja muutamassa kuukaudessa. Tilanne ei ollut muuttunut paremmaksi näissäkään töissä. Todistaja oli vielä konsultoinut lääkäriä ennen A:n irtisanomista.

F on kertonut työskennelleensä yhtiössä työsuhdepäällikkönä vuodesta 1993 alkaen. Vuodesta 1999 hän on työskennellyt Salon matkapuhelintehtaalla. Tehtaalla on käytössä työhönsijoitusprosessi jota noudatetaan, jos työntekijän työkyvyssä ilmenee ongelmia. Keskustelut aloitetaan yleensä, kun esimiehet ottavat yhteyttä todistajaan. Mukana ovat esimiesten lisäksi yleensä luottamusmies ja työterveyshuollon edustaja. Prosessissa tehdään työkykyarviointeja ja työkokeiluja. Jos sopivia töitä löytyy, henkilö pyritään järjestämään niihin tehtäviin. Viimeisin vaihtoehto on työsuhteen päättäminen. A:n prosessi oli mennyt ohjeistuksen mukaan.

F:n mukaan A:n osalta näitä keskusteluja oli jo käyty ennen lokakuussa 2003 päättynyttä työkokeilua. A:lla oli ollut puolet kokeiluajasta poissaoloja. Poissaolot olivat jatkuneet koko ajan ja ne osoittivat, ettei A kyennyt työhön. Kuulemistilaisuuteen 14.10.2003 oli toimitettu viimeinen arviointi työkyvystä. Irtisanomismahdollisuudesta oli tuolloin ollut ensimmäisen kerran puhetta. A irtisanottiin, koska hän ei soveltunut töihin, joita yhtiöllä kohtuudella oli tarjota. A:n irtisanomisajan palkka oli maksettu kotiin, koska hänen tilannettaan ei ollut haluttu pahentaa. Salossa on irtisanottu muitakin työntekijöitä sairauden perusteella. Salossa työskentelee yhteensä noin 5 000 henkilöä.

G on kertonut toimivansa myymäläpäällikkönä Perttelin Sale -kaupassa, josta A oli tullut kysymään harjoittelupaikkaa. A oli saanut paikan syyskuusta 2004 huhtikuulle 2005. A:n pääasiallisena tehtävänä oli ollut päivittäin tulevien tavaroiden purkaminen. Työ oli ollut tavaroiden hyllyttämistä, ja se oli sisältänyt muun muassa tavaroiden nostelemista. Myyntierien koko vaihtelee ihan keveistä noin 20 kiloon asti. A:n työpäivään oli kuulunut vain normaali kahvitauko. A oli ollut poissa vain kolme päivää vatsataudin vuoksi. Hän ei ollut valittanut selkäänsä tai olkapäätään. A oli jo työhön tullessaan kertonut, että hänellä on vikaa selässä eikä hän mielellään nostele mitään mahdottoman raskaita tavaroita. Tämän vuoksi oli sovittu, että esimerkiksi 25-30 kiloa painavat perunasäkit jätetään vakituiselle henkilökunnalle. A:n työnteko ei ollut jatkunut, koska kaupassa ei ollut vakituista työtä tarjolla.

Työterveyslääkäri B:n 13.10.2003 antaman lääkärinlausunnon mukaan A:lla on aiemmin todettu terveydellisistä syistä rajoituksia, joiden perusteella hän ei sovellu jatkuvaan seisomatyöhön eikä jatkuvaan istumatyöhön. Myös jatkuvaa kantamista vaativa työ on kielletty. Näiden lisäksi hänellä on yötyörajoite. Nämä rajoitteet ovat pysyviä eikä niiden osalta ole odotettavissa muutoksia. Pysyvien rajoitusten lisäksi A:lla on ollut akuutteja sairauksia, joista viimeisenä työkyvyttömyyttä aiheuttanut selän oireilu. Tämän osalta hoito on vielä kesken eikä sen ennusteesta voi tällä hetkellä lausua mitään.

Lisäksi syksyltä 2003 esitetyistä lääkärintodistuksista ilmenee, että 29.9. ja 26.10.2003 välisenä aikana sairausloman syy on ollut selkäsärky ja 27.10.-7.12.2003 lanneselän kipu. Sairausloman 8.12.2003-31.1.2004 syyksi on merkitty muut määritetyt selkäsairaudet.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen osana noudatettavan metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan irtisanominen edellyttää työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Lain mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

A:n sairauspoissaoloista esitetyn selvityksen mukaan vuonna 1998 hän oli ollut poissa työstä 59 päivää, vuonna 1999 511,10 tuntia ja vuonna 2000 875,9 tuntia. Edelleen A on vuonna 2001 ollut sairauden vuoksi poissa työstä 70 päivää ja vuonna 2002 103 päivää. Vuonna 2003 A on ollut sairauslomalla ennen irtisanomista 63 päivää. Irtisanomisensa jälkeen A on ollut lääkärin määräämänä poissa työstä yhtäjaksoisesti aina 31.1.2004 asti.

A:n sairauslomien syinä ovat olleet pääasiassa olkapää- ja selkävaivat. Esitetyn selvityksen mukaan A:n olkapää oli leikattu elokuussa 2002. Leikkauksesta seuranneen sairausloman jälkeenkin A on ilmoituksensa mukaan ollut sairauslomalla olkapään vuoksi yhteensä 54 päivää. Viimeisimmät olkapäästä johtuneet sairauslomat ovat ajoittuneet touko-elokuulle 2003. Irtisanomista välittömästi edeltäneet sairauslomat ovat johtuneet selkäsairauksista.

A:lla on ollut erilaisia työntekoon liittyneitä rajoitteita kuten yötyörajoite ja kantamisrajoite. A ei ollut voinut myöskään tehdä jatkuvaa istuma- tai seisomatyötä selän rappeumista johtuen. A ja työnantaja ovat olleet yhtä mieltä siitä, ettei A kyennyt enää entiseen kokoonpanotyöhön. Työrajoitteet ovat 13.10.2003 päivätyn lääkärinlausunnon mukaan olleet pysyviä.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n työtehtäviä on järjestelty hänen työrajoitteidensa mukaisesti. Tuotantolinjan tehtävien osoittauduttua sopimattomiksi A oli ensin tehnyt tuotannosta erillään ollutta romuttamistyötä. Kun tämä tehtävä oli ulkoistettu, työnantaja oli toukokuussa 2003 järjestänyt A:lle mahdollisuuden kokeilla tuotantoon liittyvää puhelinten pakkaustyötä, jossa eri työvaiheet samoin kuin istuma- ja seisomatyö vuorottelevat. Myös tässä yhteydessä A:n rajoitteet tehdä yötyötä on otettu huomioon. Kokeilun aikana A:n sairauspoissaolot ovat kuitenkin jatkuneet johtuen osin olkapäästä ja osin selästä.

Esitetty selvitys osoittaa, että A:lla on vielä irtisanomisaikanaan ollut jäljellä työkykyä keveisiin ja vaihteleva-asentoisiin töihin. Kuitenkin hänen työkykynsä työnantajalla tarjolla oleviin työtehtäviin oli vähentynyt niin, ettei A ollut niistä selvinnyt sairastumatta tai terveyttään vaarantamatta. Erityisesti selkäsairauksien luonteesta johtuen voidaan A:n työkykyongelmat perustellusti olettaa pysyviksi.

Työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että A:n työkyky on edellä esitetyin tavoin vähentynyt olennaisesti ja pitkäaikaisesti. Siten työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää A:n työsuhteen jatkamista. Työnantajalla on näistä syistä ollut metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukainen syy irtisanoa A:n työsopimus. Näin ollen kanteessa esitetty korvausvaatimus on perusteeton.

Irtisanomisajan palkka

A oli työterveyslääkärin aloitteesta Kelan järjestämässä kuntoutustarveselvityksessä 1.-3.12.2003. Kuntoutusselosteessa 12.12.2003 on lääkärin ja fysioterapeutin yhteenvetona todettu A:n fyysisen suorituskyvyn riittävän sillä hetkellä työnkuvaan nähden ja hänen olevan työkykyinen. Kuitenkin jatkossa hänen oli välttämätöntä panostaa lihaskunnon kohentamiseen.

Työterveyslääkäri on 5.12.2003 saatuaan tiedon kuntoutustarveselvityksestä kirjannut A:n potilastietoihin, ettei tällä hetkellä ole akuuttia sairautta ja ettei ole syytä kirjoittaa sairauslomaa. Sama työterveyslääkäri on kuitenkin 8.12.2003 määrännyt A:n edelleen sairauslomalle 31.1.2004 saakka. Akuuttia sairautta ei tuolloin ollut todettu, mutta sairauslomatodistus oli kirjoitettu sairauden pahenemisen estämiseksi. Samalla A oli todettu terveydellisin perustein edelleen työhönsä sopimattomaksi. Kuitenkin Kansaneläkelaitos kieltäytyi 14.1.2004 annetulla päätöksellä maksamasta tältä ajalta sairauspäivärahaa, koska A:ta ei esitetyn selvityksen mukaan voitu pitää työkyvyttömänä.

A ei ole hyväksynyt työterveyslääkäri B:n 8.12.2003 tekemää ratkaisua työkyvyttömyydestä, vaan hän on valittanut asiasta lääninlääkärille.

Työtuomioistuin toteaa, että sille on esitetty ristiriitaista selvitystä A:n työkykyisyydestä nyt kysymyksessä olevana ajanjaksona. A:n terveydentilasta esitetyt lääketieteelliset selvitykset ovat kuitenkin yhdensuuntaisia siinä suhteessa, ettei A:lla ole ollut 8.12.2003 sellaista akuuttia sairautta, joka olisi aiheuttanut työkyvyttömyyden. Tätä käsitystä tukee myös se, että A:n sairausloma ei ole jatkunut enää tuolloin määrätyn sairausloman päätyttyä, vaikka A:n terveydentilassa ei ole kerrottu tapahtuneen muutoksia. Työnantaja maksoi A:lle jäljellä olleelta irtisanomisajalta palkan ilman työntekovelvoitetta.

Metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on sovittu sairausajan palkan maksamisen edellytykseksi muun muassa, että työntekijä on sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä. Jos työskentely aiemmissa tehtävissä vaarantaa muutoin työkykyisen työntekijän terveyden, työnantaja on velvollinen ryhtymään työjärjestelyihin tai muihin tarvittaviin toimenpiteisiin tällaisen vaaran torjumiseksi. Tällainen tilanne voi myös, kuten tässäkin tapauksessa, johtaa työsuhteen jatkumisen edellytysten arviointiin. Sairausajan palkkamääräysten ja niiden osana korvausajanjakson pituutta koskevien sopimusmääräysten soveltaminen kuitenkin myös tällaisissa tilanteissa edellyttää sairauden tai tapaturman aiheuttamaa työkyvyttömyyttä.

Kun A ei ole ollut työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä, edellytyksiä sairausajan palkan maksamista koskevien sopimusmääräysten soveltamiselle ei ole ollut. Tässä tilanteessa työnantaja on ollut velvollinen maksamaan palkan myös tältä osalta irtisanomisaikaa yleisten palkkaa koskevien sopimusmääräysten mukaisesti. Kun asian käsittelyn yhteydessä ei ole edes väitetty, että palkan maksamatta jättämiseen olisi ollut jokin muu A:sta johtuva syy, Nokia Oyj on velvollinen maksamaan palkan myös kyseiseltä ajalta. Vaadittu määrä on riidaton.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että osapuolilla on ollut perusteltu syy saattaa erimielisyys työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi ja jutun lopputuloskin huomioon ottaen asiaan osalliset saavat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaan itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Nokia Oyj velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta lomakorvauksineen yhteensä 3 758 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna 31.1.2004 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Asiaan osalliset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Sutela, Vannela, Lehto ja Rantinoja jäseninä. Sihteeri on ollut Aaltonen.

Tuomio on yksimielinen.