Labour Court dismissed claim that employer violated contract by refusing travel costs for voluntary transfer.

Kysymys siitä, oliko työnantaja menetellyt matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen vastaisesti kieltäydyttyään maksamasta matkakustannusten korvauksia vanhemmalle konstaapelille. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 89

KANTAJA

Palkansaajajärjestö Pardia ry, Helsinki

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.5.2006

Pääkäsittely 29.8.2006

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja muiden ohella Palkansaajajärjestö Pardian välillä 14.12.2004 allekirjoitetussa virka- ja työehtosopimuksessa matkakustannusten korvaamisesta on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Matkakustannukset

Matkakustannuksina pidetään niitä ylimääräisiä menoja, joita asianomaisella on ollut virkamatkan johdosta.

Virkamatkasta maksetaan näiden sopimusmääräysten mukaisesti matkakustannusten korvauksena matkustamiskustannusten korvausta, päivärahaa, ateriakorvausta, majoittumis- tai hotellikorvausta ja yömatkarahaa sekä oppikurssien ajalta kurssipäivärahaa. Lisäksi maksetaan eräitä erilliskorvauksia.

Sopimusmääräyksiin sisältyvät myös työntekijöiden matka-ajan palkkaa koskevat maksuperusteet.

3 §

Virkamatkan käsite

Matkakustannusten korvaukseen oikeuttavaksi matkaksi katsotaan sellainen esimiehen määräyksestä tehtävä matka, jonka virkamies tekee virkatehtävien hoitamista varten virkapaikan ulkopuolelle ja työntekijä työtehtävien hoitamista varten työpaikan ulkopuolelle (jäljempänä virkamatka).

Virkamatkana ei pidetä työmatkaa asianomaisen asunnolta tai sitä vastaavalta paikalta (jäljempänä asunto) virka- tai työpaikalle ja takaisin.

Virka- vai työpaikalla tarkoitetaan asianomaisen kiinteää toimipaikkaa, jossa hän työskentelee, tai mikäli hänelle ei työn luonteen vuoksi ole kiinteää toimipaikkaa, sitä vastaavaa paikkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Palkansaajajärjestö Pardia on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa valtion menetelleen matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 3 §:n vastaisesti kieltäytyessään maksamasta vanhemmalle konstaapelille A:lle virkamatkalla olemisesta aiheutuneita matkakustannusten korvauksia,

velvoittaa valtion suorittamaan A:lle matkakustannusten korvauksena ajalta 1.4.2004 - 29.8.2006 yhteensä 12 160 euroa, ja

velvoittaa valtion korvaamaan Palkansaajajärjestö Pardian oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A:n virkapaikka oli vuodesta 1993 ollut Lapuan kihlankunnan poliisilaitos. Hän oli siellä altistunut kosteusvauriomikrobeille sillä seurauksella, että altistuminen oli johtanut sairauteen, joka oli 24.5.2002 todettu ammattitaudiksi. Tästä johtuen A oli ollut sairauslomalla 16.12.2001 - 31.3.2003, jonka jälkeen selvitettiin hänen työhönpaluunsa mahdollisuudet työjärjestelyiden ja työkokeilujen avulla. Eri toimipisteisiin kohdistuneiden työkokeilujen jälkeen Lapuan kihlakunnan poliisilaitoksen Evijärven toimipiste osoittautui ainoaksi paikaksi, jossa A pystyi työskentelemään ilman oireilua. Säännöllisen työskentelyn Evijärvellä A aloitti 1.4.2004.

A oli vaatinut työnantajaa maksamaan matkakustannukset, jotka hänelle olivat aiheutuneet Evijärvellä työskentelystä, koska hänen virkapaikkaansa ei ollut siirretty Lapualta Evijärvelle matkustussäännön 3 §:n ja sen soveltamisohjeen mukaista menettelytapaa noudattaen. Työnantaja oli kieltäytynyt korvaamasta A:n matkakustannuksia, koska oli katsonut virkapaikan siirtymisen johtuneen A:n omasta aloitteesta.

Matkustussäännön 3 §:n ja sen soveltamisohjeen 1.3.4 kohdan mukaan virkapaikan siirrosta tulee ilmoittaa virkamiehelle kirjallisesti 30 vuorokauden ilmoitusaikaa noudattaen. Mikäli tällaista kirjallista ilmoitusta ei ole annettu, ei virkapaikka siirry ja asianomaiselle oli maksettava matkakustannusten korvaukset. Jos virkamies esitti omasta aloitteestaan, että hänet siirrettäisiin uudelle virkapaikalle, 30 vuorokauden ilmoitusaikaa ei tarvita. Tällöin virkamiehen virkapaikka muuttui välittömästi hänen saavuttuaan uudelle paikkakunnalle. A:lle ei ollut annettu matkustussäännön mukaista kirjallista ilmoitusta virkapaikan siirrosta. Tapauksessa ei ollut myöskään kysymys matkustussäännön ja siihen liittyvän soveltamisohjeen tarkoittamasta oma-aloitteisesta siirtymisestä.

Ammattitaudista johtuen A oli tullut kykenemättömäksi työskentelemään Lapuan kihlakunnan poliisilaitoksella edes lyhytaikaisesti. Kosteusvauriomikrobien aiheuttaman sairauden kohdalla oli tärkeää, että altistumista kyseisille mikrobeille tapahtui mahdollisimman vähän. Herkin altistumisen mittari oli henkilön itsensä kokemat oireet. Työturvallisuuslain 8 §:n mukaan työnantaja oli velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Työterveyshuoltolain mukaan jos työntekijällä oli henkilökohtaisten terveydellisten ominaisuuksien takia ilmeinen alttius saada työstä vaaraa terveydelleen, häntä ei saanut käyttää tällaiseen työhön.

Työnantaja oli menetellyt matkustussäännön 3 §:n vastaisesti kieltäytyessään maksamasta A:lle matkakustannusten korvauksia ja oli siten velvollinen maksamaan hänelle kyseessä olevat korvaukset virkamatkalla olemisesta 1.4.2004 lähtien.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimukseen

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Ratkaisevaa asiassa oli se, miten A oli joutunut Evijärvelle. Hänen varsinainen virkapaikkansa oli ollut Lapuan kihlakunnan poliisilaitos. Homehaittojen takia hän ei ollut kuitenkaan voinut työskennellä siellä. A oli sairastellut ja lopulta päässyt Valtiokonttorin järjestämään kuntoutukseen ja työkokeiluun ajalle 1.1.-31.3.2004. Tänä aikana hän oli yrittänyt työskennellä useammassa Lapuan kihlakunnan poliisilaitoksen toimipaikassa, mutta työskentely oli oireettomana onnistunut vain Evijärvellä. Tämän johdosta A oli itse ennen työkokeilun päättymistä ilmoittanut voivansa jatkaa työskentelyä Evijärven palvelutoimiston tiloissa. Asiasta nimenomaan sovittiin. Hän alkoi kuitenkin heti työkokeilun päättymisen jälkeen 1.4.2004 lukien lähettää työnantajalle matkalaskuja. Työnantaja ei niitä hyväksynyt.

Tilanne oli rinnasteinen matkustussäännön 3 §:n ja sen soveltamisohjeen 1.3.4 kohdan neljännen kappaleen momentin mukaiseen tilanteeseen, jossa virkapaikan siirto tapahtuu virkamiehen omasta aloitteesta ja jolloin virkapaikka muuttuu välittömästi hänen saavuttuaan uudelle paikkakunnalle.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n virantoimituksesta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään ja todistajana poliisipäällikkö B:tä, jotka ovat kertoneet A:n matkamääräyksistä, hänen siirtymisestään Evijärvelle ja hänen työtehtävistään. Kirjallisina todisteina asiassa on esitetty A:n työkokeilua 1.1.-31.3.2004 koskevat muistiot 5.1.2004 ja 29.3.2004.

A on kertonut, että hänen siirtymisensä pois Lapuan poliisilaitoksen tiloista, joissa hän sairastui allergiaan, käynnistyi valtiokonttorin rahoittamasta työkokeilusta Lappajärvellä. Todistaja sai myös siellä allergiaoireita melko pian ja joutui ottamaan yhteyttä työterveyslääkäriin ja esimiehiinsä. Hän joutui sen vuoksi siirtymään Härmään ja sieltä uusien allergiaoireilujen vuoksi edelleen Evijärvelle. Työterveyshuolto ja esimiehet hyväksyivät siirrot. Työmääräyksenä hänelle annettiin Lapualla päivittäin uudet jutut, joita hän tutki Evijärvellä. Hän sai luvan käyttää Lapuan kihlakunnan poliisilaitoksen poliisiautoa Evijärvelle matkustaessaan. Työskentely Evijärvellä perustui työjärjestykseen, joka muodostui esimiesten työmääräyskäytännöstä. Työmääräykset olivat Lapualta noudettavissa kirjekuoressa.

B:n mukaan A siirtyi oma-aloitteisesti Lapualta työkokeiluna aluksi Lappajärvelle, sitten Härmään ja sen jälkeen Evijärvelle. Työkokeilu päättyi huhtikuussa 2004. Työkokeilun aikana A oli ehtinyt työskennellä Evijärvellä noin yhden kuukauden ennenkuin asiaa yhdessä tarkasteltiin. Kaikki poliisit Lapuan poliisilaitoksella saivat työtehtävänsä komisarioilta ja ryhmänjohtajilta. Ne eivät olleet matkamääräyksiä. Matkamääräysten sijasta käytäntönä oli, että virkamies laatii matkalaskun, jonka esimies hyväksyy. A:lle ei ole virkapaikaksi määrätty Evijärveä, koska hän oli siirtynyt sinne vapaaehtoisesti. Käytäntönä ei ollut yleensäkään, että virkapaikka siirrettäisiin työnantajan yksipuolisella määräyksellä.

Työtuomioistuimelle jätetyn, 29.3.2004 päivätyn muistion mukaan A kykenee ilmoituksensa mukaisesti terveydentilastaan johtuen työskentelemään vain poliisilaitoksen Evijärvellä olevissa toimitiloissa. Esityksenään A ilmoitti, että voisi jatkaa työskentelyä Evijärven palvelutoimiston tiloissa. Edelleen muistion mukaan sovittiin, että A jatkaa pyyntönsä mukaisesti työskentelyä poliisilaitoksen Evijärven palvelutoimiston tiloissa.

Arviointi ja johtopäätökset

Kanteen perusteena olevan matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 3 §:n mukaan matkakustannusten korvaukseen oikeuttavaksi matkaksi katsotaan sellainen esimiehen määräyksestä tehtävä matka, jonka virkamies tekee virkatehtävien hoitamista varten virkapaikan ulkopuolelle. Toisaalta virkaehtosopimuksen 3 §:n soveltamisohjeen 1.3.4. kohdan neljännen kappaleen mukaan jos virkamies esittää omasta aloitteestaan, että hänet siirrettäisiin uudelle virkapaikalle, virkamiehen virkapaikka muuttuu välittömästi hänen saavuttuaan uudelle paikkakunnalle. Työnantajan määräyksen perusteella virkapaikka siirtyy 30 päivän kuluttua siitä, kun virkamies on saanut tiedon nimityksestä.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei valtio ole menetellyt matkakustannusten korvaamista koskevan virka- ja työehtosopimuksen 3 §:n vastaisesti kieltäytyessään maksamasta A:lle matkakustannusten korvauksia.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Parikka, Lehto ja Lounasmaa jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto:

Jutussa ei ole esitetty näyttöä siitä, miten osapuolet ovat tarkoittaneet tulkita työ- ja virkaehtosopimuksen 3 §:ää ja sen soveltamisohjetta siltä osin kuin kysymys on oma-aloitteisesta siirtymisestä. Kyseinen määräys on lisäksi kirjoitettu sillä tavalla, että sitä voidaan tulkita sekä kantajan että vastaajan väittämällä tavalla. Muitakaan tulkintakeinoja ei voida käyttää kyseisen määräyksen oikeaa tulkintaa selvitettäessä. Ottaen huomioon, etteivät työ- ja virkaehtosopimuksen määräykset saa olla ristiriidassa lainsäädännön kanssa ja että tässä tapauksessa kysymys on työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta, ohjetta määräyksen oikeaan tulkintaan on näin ollen haettava työsuojelua koskevasta pakottavasta lainsäädännöstä.

Työturvallisuuslain (738/2002) 8 §:n mukaan työnantajan on huolehdittavat työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta. Työterveyshuollon hyvästä työterveyskäytännöstä on säädetty työterveyshuoltolain (1383/2001) 12 §:ssä. Säännöksen perustelujen mukaan työnantajalla on velvollisuus huolehtia siitä, ettei kroonisesti sairaan tai vajaakuntoisen työntekijän terveydentila huonone työolosuhteissa esiintyvien altistusten tai tekijöiden vuoksi (HE 114/2001).

Asia on ollut oikeudellisesti epäselvä. Osapuolet saavat tämän vuoksi pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.