Labor court dismissed union claim that collective agreement scope required 'or' instead of 'and' for aircraft criteria.

Kysymys siitä, olivatko matkustamohenkilökunnan työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevassa pöytäkirjamerkinnässä luetellut säännöllistä reittiliikennettä ja raskasta tilauslentoliikennettä määrittelevät edellytykset vaihtoehtoisia vai tuliko sekä paikkamäärää että lentoonlähtömassaa koskevien edellytysten täyttyä, jotta työehtosopimusta voitiin soveltaa.

Pöytäkirjamerkinnän sanamuodon mukaan sekä paikkamäärää että lentoonlähtömassaa koskevien edellytysten oli täytyttävä. Kantaja oli esittänyt, että osapuolten tarkoituksena oli kuitenkin määritellä edellytykset vaihtoehtoisiksi. Ottaen huomioon työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys tuomiossa katsottiin, ettei asiassa ollut tullut esiin seikkoja, jotka olisivat antaneet aiheen poiketa pöytäkirjamerkinnän sanamuodon mukaisesta tulkinnasta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 8

KANTAJA

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY ry, Vantaa

VASTAAJA

Palvelualojen Toimialaliitto ry, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 10.11.2005

Pääkäsittely 10.1.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksen ja Palvelualojen Toimialaliiton välillä 23.3.2005 solmitussa matkustamohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Sopimuksen soveltamisala

1. Tällä sopimuksella määrätään säännöllisessä reittiliikenteessä ja raskaassa tilauslentoliikenteessä työskentelevien matkustamohenkilökunnan (cabin attendant (ca)) työehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

Säännöllisenä reittiliikenteenä ja raskaana tilauslentoliikenteenä pidetään yli 19-paikkaisella ja lentoonlähtömassaltaan yli 27 000 kg lentokoneilla harjoitettavaa liikennettä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että asianosaisten välistä matkustamohenkilökunnan työehtosopimuksen soveltamisalaa

koskevaa 1 §:ää on tulkittava siten, että säännöllisenä reittiliikenteenä ja raskaana tilauslentoliikenteenä on pidettävä yli 19-paikkaisella tai lentoonlähtömassaltaan yli 27 000 kilogramman lentokoneilla harjoitettavaa liikennettä.

Lisäksi Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Palvelualojen Toimialaliiton korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen 1 §:n pöytäkirjamerkinnäksi on kirjattu, että reittiliikenteenä ja raskaana tilauslentoliikenteenä pidetään yli 19-paikkaisella ja lentoonlähtömassaltaan yli 27 000 kilogramman lentokoneilla harjoitettavaa liikennettä. Työehtosopimusneuvotteluissa asianosaisten tarkoituksena oli kuitenkin sopia, että työehtosopimusta sovelletaan reittiliikenteeseen ja raskaaseen tilauslentoliikenteeseen, jota harjoitetaan yli 19-paikkaisella tai sallitulta lentoonlähtömassaltaan yli 27 000 kilogramman lentokoneilla. Tarkoituksena oli määritellä reittiliikenne ja raskas tilauslentoliikenne samalla tavalla kuin vastaajaliiton ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välisessä työehtosopimuksessa. Pöytäkirjamerkinnässä pitäisi siten olla sanan "ja" tilalla sana "tai".

Kantajaliitto teki heti työehtosopimusneuvottelujen alussa esityksen sopimuksen soveltamisalaa koskevaksi määräykseksi. Työnantajapuoli ilmoitti suullisesti olevansa valmis hyväksymään vastaajaliiton ja Ilmailualan Unionin välisen maahenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen, muttei kantajaliiton laajempaa esitystä. Osapuolet totesivat tämän jälkeen, että esityksissä oli periaatteellisia eroja. Neuvotteluissa todettiin kuitenkin yhteisesti, että soveltamisalamääräys laaditaan samansisältöiseksi Ilmailualan Unionia koskevassa työehtosopimuksessa olevan soveltamisalamääräyksen kanssa. Lopullista työehtosopimusratkaisua ei kuitenkaan saavutettu, vaan asia siirtyi valtakunnansovittelijan soviteltavaksi.

Valtakunnansovittelija esitti, että työehtosopimuksen soveltamisalasta jatkettaisiin neuvotteluja erillisessä työryhmässä, minkä esityksen neuvottelijat hyväksyivät. Sovintoehdotukseen tutustuessaan kantajaliiton neuvottelijat eivät kiinnittäneet huomiota soveltamisalamääräykseen, vaan he luottivat työnantajapuolen useaan kertaan antamaan ilmoitukseen, että teksti vastasi Ilmailualan Unionin työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen pöytäkirjamerkintää. Myös sovittelija oli kertonut tekevänsä ehdotuksensa tällä perusteella.

Sovintoehdotuksen hyväksymisen jälkeen kantajaliitto ryhtyi neuvottelemaan erään vastaajaliittoon kuulumattoman yrityksen kanssa työehtosopimuksen soveltamisesta. Yrityksen neuvottelija ilmoitti, ettei työehtosopimus koskenut heitä, koska pöytäkirjamerkinnän mukaan molempien edellytysten tuli täyttyä. Kantajaliiton neuvottelijat ottivat välittömästi yhteyttä työnantajapuoleen ja sovittelijaan, ja työnantajapuolen edustaja myönsi, että tarkoituksena oli ollut, että vain toisen edellytyksistä tulee täyttyä. Valtakunnansovittelija totesi, että hän oli vain kopioinut työnantajapuolen tekstin. Samassa yhteydessä työnantajapuoli kuitenkin totesi, että Finnair Oyj, joka päättää asiasta työnantajaliiton suurimpana jäsenyrityksenä, oli kieltänyt häntä suostumasta muuttamaan tekstiä. Kun kysymys on keskeisestä työehtosopimusmääräyksestä, kantajalla on intressi saada määräyksen tulkinta vahvistetuksi, vaikka tähän liittyvää yksittäistä riitatapausta ei tällä hetkellä olekaan vireillä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen Toimialaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksen velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuslain 2 §:n mukaan työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Myös asianosaisten hyväksymä valtakunnansovittelijan sovintoehdotus on sopimus, joka täyttää työehtosopimukselle asetetut muotovaatimukset. Työehtosopimusmääräyksiä tulkitaan niiden sanamuodon mukaan, ellei voida osoittaa osallisten tarkoittaneen jotakin muuta. Työehtosopimuksen määräyksen sanamuodosta voidaan poiketa vain erityisestä syystä. Mikäli kantaja ei kykene osoittamaan erityisiä perusteita sanamuodosta poikkeavalle tulkinnalle, sopijapuolten välille on syntynyt valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen sanamuodon mukainen työehtosopimus.

Soveltamisalamääräyksen pöytäkirjamerkinnän riitaisuudessa on kysymys näkemyserosta sanavalinnassa. Sanojen "ja" sekä "tai" välillä ei voi olla itsessään kielellisen tulkinnan varaa. Sanavalinta on luonteeltaan sellainen, että huolellisen alalla toimivan henkilön tulisi kiinnittää siihen huomiota. Työnantajapuoli ei ole valinnut pöytäkirjamerkinnän sanamuotoa erehdyksessä eikä sillä ole ollut tarkoitus harhauttaa kantajaa. Tarkoitus on ollut sisällyttää pöytäkirjanmerkintään sana "ja".

Palvelualojen Toimialaliitto ei ole ollut mukana myöhemmässä työryhmätyöskentelyssä, vaan kyseisiin neuvotteluihin ovat työnantajapuolelta osallistuneet ainoastaan työnantajayritysten edustajat. Työehtosopimuksen sisällön tulkinnan kannalta olennaisia ovat ainoastaan ne neuvottelut, joissa työnantajaliitolla on ollut edustus. Vain työnantajaliitolla on ollut toimivalta hyväksyä tai hylätä työehtosopimusta koskeva sovintoehdotus.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY ry:n ja Palvelualojen Toimialaliitto ry:n välisessä työehtosopimuksessa 1.4.2005 - 30.9.2007 on edelle jäljennetyt määräykset työehtosopimuksen soveltamisalasta.

Asianosaisten välillä on erimielisyyttä siitä, ovatko työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan 1 §:n pöytäkirjamerkinnässä luetellut säännöllistä reittiliikennettä ja raskasta tilauslentoliikennettä määrittelevät edellytykset vaihtoehtoisia vai tuleeko sekä paikkamäärää että lentoonlähtömassaa koskevien edellytysten täyttyä, jotta työehtosopimusta voidaan soveltaa.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on kantajan nimeäminä kuultu stuertti A:ta todistelutarkoituksessa ja todistajina purseri B:tä, lakimies C:tä ja johtaja D:tä. Vastaajan nimeäminä todistajina on kuultu toimitusjohtaja E:tä, johtaja F:ää ja henkilöstöpäällikkö G:tä.

Kirjallisina todisteina on esitetty muun muassa valtakunnansovittelijan sovintoehdotus 23.3.2005, työehtosopimusneuvotteluissa käsiteltyjä tekstiehdotuksia ja ote Palvelualojen Toimialaliiton ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välisestä työehtosopimuksesta.

Työehtosopimusneuvottelujen lähtökohdat

Työntekijäpuolelta työehtosopimusneuvotteluihin osallistuivat ainakin A, B ja C sekä työnantajapuolelta G, D ja F.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäpuolen tavoitteena oli saada aikaan soveltamisalaltaan laaja valtakunnallinen työehtosopimus. Aikaisemmin alalla oli ollut ainoastaan Finnair Oyj:tä koskenut työehtosopimus. Uuden työehtosopimuksen soveltamisalaa ei haluttu rajata esimerkiksi lentokoneiden matkustajapaikkamäärien mukaan. Lisäksi työntekijäpuolen tavoitteena oli säilyttää matkustamohenkilökunnan työehdot entisellään.

Työnantajapuolen tavoitteena oli puolestaan alan yritysten yksikkökustannusten alentaminen. Lisäksi yhtenä tavoitteena oli jättää Finnair Oyj:n yhteistyökumppani, työnantajajärjestöön kuulumaton Finnish Commuter Airlines Oy valtakunnallisen työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Työehtosopimusneuvotteluista ja soveltamisalamääräyksestä esitetty selvitys

Työntekijäpuoli antoi ensimmäisen esityksensä työehtosopimuksen laajaksi soveltamisalamääräykseksi marraskuussa 2004. Työnantajapuoli ei kuitenkaan hyväksynyt esitystä.

Työnantajapuoli antoi ensimmäinen esityksenä soveltamisalamääräykseksi joulukuussa 2004. Esityksessä säännöllinen reittiliikenne ja raskas tilauslentoliikenne oli erotettu omiksi kappaleikseen. Säännöllisellä reittiliikenteellä tarkoitettiin yli 50-paikkaisilla lentokoneilla ja raskaalla tilauslentoliikenteellä yli 19-paikkaisilla tai suurimmalta sallitulta lentoonlähtömassaltaan yli 27 000 kilogramman suuruisilla lentokoneilla harjoitettavaa liikennettä.

Työntekijäpuoli ei hyväksynyt työnantajan esitystä, koska säännöllinen reittiliikenne oli määritelty matkustajapaikkojen lukumäärän mukaan. Tilauslentoliikenteen osalta työntekijäpuolella ei ollut esitykseen sinänsä huomauttamista. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työntekijäpuolen neuvottelijat olivat siinä käsityksessä, että työnantajapuolen esitys soveltamisalamääräykseksi oli samansisältöinen kuin Palvelualojen Toimialaliiton ja Ilmailualan Unionin välisessä työehtosopimuksessa ja lentohenkilökuntaa koskevassa ilmailumääräyksessä. Työntekijäpuolen neuvottelijat eivät kuitenkaan olleet perehtyneet Ilmailualan Unionin työehtosopimuksen määräyksen täsmälliseen sanamuotoon neuvottelujen kuluessa. Heidän mukaansa neuvotteluissa keskityttiin pitkään työehtosopimuksen vaikeisiin sisällöllisiin kysymyksiin, ja soveltamisalan käsittely siirtyi, koska osapuolten esitykset olivat niin kaukana toisistaan.

Maaliskuussa 2005 annettujen lakkovaroitusten jälkeen työehtosopimusneuvotteluja jatkettiin valtakunnansovittelijan johdolla. Myös työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksestä keskusteltiin seuraavan kerran vasta tuolloin. Työntekijäpuoli uudisti aikaisemman esityksensä soveltamisalamääräykseksi. Työnantajapuolen esitys oli jo helmikuussa muuttunut joulukuussa 2004 annetusta ehdotuksesta siten, että raskasta tilausliikennettä määrittelevien edellytysten väliin oli sanan "tai" tilalle kirjoitettu sana "ja".

Työntekijäpuolen neuvotteluedustajat ovat työtuomioistuimessa kertoneet, että työnantajapuolelta oli neuvottelujen kuluessa toistuvasti ilmoitettu soveltamisalaa koskevan esityksen vastanneen Ilmailualan Unionin työehtosopimuksen soveltamisalaa. Työnantajapuolen todistajat ovat kiistäneet tämän ja kertoneet, että Ilmailualan Unionin työehtosopimuksen soveltamisalamääräys oli neuvotteluissa esitetty vain tekstiehdotuksen lähtökohtana ja esimerkkinä, josta matkustajamäärää ja lentoonlähtömassaa koskevat soveltamisalan elementit olivat peräisin.

Erimielisyys työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen tulkinnasta tuli osapuolten välillä esiin toukokuussa 2005. Kun työehtosopimus oli määrä allekirjoittaa, työntekijäpuolen edustajat vaativat soveltamisalamääräyksessä olevan "ja" sanan vaihtamista "tai" sanaksi. Tulkintaero oli ilmennyt kantajayhdistyksen edustajien neuvotellessa työehtosopimuksen soveltamisesta järjestäytymättömässä Finnish Commuter Airlines Oy:ssä.

Työntekijäpuolen työehtosopimusneuvottelijat ovat työtuomioistuimessa kuultuina kertoneet, että neuvotteluissa työnantajapuolta edustanut D oli toukokuussa 2005 myöntänyt työntekijäpuolen tulkinnan työehtosopimuksen soveltamisalasta oikeaksi ja todennut, että tarkoitus oli ollut sopia samansisältöisestä soveltamisalamääräyksestä kuin Ilmailualan Unionin työehtosopimuksessa. D oli kuitenkin myös sanonut, ettei Finnair Oyj suostunut muuttamaan soveltamisalamääräyksen sanamuotoa. D puolestaan on kertonut, ettei hän ole missään vaiheessa sanonut työntekijäpuolen tulkinnan olleen oikein. D:n mukaan Finnair Oyj kielsi muuttamasta soveltamisalamääräyksen sanamuotoa, koska Finnish Commuter Airlines Oy haluttiin sulkea työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys ja Palvelualojen Toimialaliitto eivät tulkintaerimielisyyden vuoksi allekirjoittaneet työehtosopimusta. Tästä huolimatta työehtosopimusta kuitenkin noudatetaan alalla kaikilta osiltaan.

Arviointi ja johtopäätökset

Riidan kohteena olevan matkustamohenkilökunnan työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksessä olevan pöytäkirjamerkinnän mukaan säännöllisenä reittiliikenteenä ja raskaana tilauslentoliikenteenä pidetään yli 19-paikkaisella ja lentoonlähtömassaltaan yli 27 000 kilogramman lentokoneilla harjoitettavaa liikennettä.

Määräyksen sanamuoto tukee työtuomioistuimen mielestä vahvemmin vastaajan esittämää tulkintaa, jonka mukaan sekä paikkamäärää että lentoonlähtömassaa koskevien soveltamisedellytysten on täytyttävä. Vakiintuneiden sopimuksen tulkintaperiaatteiden mukaan sopimusmääräyksen sanamuodosta voidaan kuitenkin poiketa, jos määräyksen sanamuoto ei vastaa sopijapuolten yhteistä tarkoitusta. Tässä tapauksessa kantaja on esittänyt, että osapuolten tarkoituksena on ollut määritellä työehtosopimuksen soveltamisala samalla tavalla kuin Palvelualojen Toimialaliiton ja Ilmailualan Unionin välisessä työehtosopimuksessa. Sen mukaan yllä mainitut soveltamisedellytykset ovat vaihtoehtoisia.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työnantajan soveltamisalamääräystä koskevan tekstiesityksen pohjana on ollut Ilmailualan Unionin työehtosopimuksen soveltamisalamääräys. Työnantajapuolen viimeksi esittämä ja valtakunnansovittelijan sovintoehdotukseen otettu soveltamisalamääräys kuitenkin eroaa Ilmailualan Unionin työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksestä sanojen "ja" ja "tai" osalta. Eroa on myös siinä, että Ilmailualan Unionin tekemää sopimusta sovelletaan kaikkeen reittiliikenteeseen ilman nyt riidanalaisia lisäedellytyksiä. Esitetyn selvityksen mukaan työnantajapuoli on neuvottelujen kuluessa myös muuttanut tekstiesityksensä sanamuotoa. Nämä seikat työtuomioistuimen mielestä tukevat työnantajapuolen todistajien kertomusta, jonka mukaan ainakaan työnantajapuolen tarkoituksena ei ole ollut sisällyttää riidan kohteena olevaan työehtosopimukseen samansisältöistä soveltamisalamääräystä kuin Ilmailualan Unionin työehtosopimuksessa on ollut.

Myös työntekijäpuolen neuvottelijat olisivat työtuomioistuimen mielestä voineet havaita työehtosopimusten soveltamisalamääräysten erot vertaamalla määräysten sanamuotoja. Tämän asemesta neuvottelijat ovat luottaneet siihen työnantajapuolen edustajien puheista muodostamaansa, edellä esitetyn mukaan perusteettomaan käsitykseen, että määräykset vastaavat toisiaan. Ilman erityistä vertailuakin neuvottelijoilla olisi ollut mahdollisuus tavanomaista huolellisuutta noudattaen päästä oikeaan käsitykseen soveltamisalamääräyksen sisällöstä neuvotteluissa melko pitkään esillä olleiden tekstien pohjalta.

Työehtosopimuksen soveltamisrajan merkitys on käynyt ilmi sopimuksen hyväksymisen jälkeen, kun kantajayhdistys on neuvotellut työehtosopimuksen soveltamisesta työnantajaliittoon järjestäytymättömässä Finnish Commuter Airlines Oy:ssä. Yhtiö harjoittaa lentoliikennettä koneilla, jotka täyttävät vain toisen nyt riidanalaisista työehtosopimuksen soveltamisedellytyksistä. Työnantajapuolen todistajien mukaan yhtiön asia on ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa. Työntekijäpuolen neuvottelijat ovat kiistäneet tämän. Vaikka yhtiöstä ei olisikaan keskusteltu, työnantajapuolella ei työtuomioistuimen mielestä ole ollut erityistä selontekovelvollisuutta työehtosopimuksen mahdollisista vaikutuksista sen normaalisitovuuden ulkopuolelle jäävässä yhtiössä.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole tullut esiin seikkoja, jotka antaisivat aiheen poiketa työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksessä olevan pöytäkirjamerkinnän sanamuodon mukaisesta tulkinnasta. Kanteessa vaaditun tulkinnan vahvistamiselle ei siten ole perusteita.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen Toimialaliiton oikeudenkäyntikulut. Palvelualojen Toimialaliitto on jättänyt oikeudenkäyntikulujensa määrän työtuomioistuimen harkintaan. Asian laatuun, sen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden kohtuullinen korvauksen määrä on 800 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys - SLSY ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen Toimialaliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Rekola, Vertanen ja Forsén jäseninä. Sihteeri on ollut Mäkinen.

Tuomio on yksimielinen.