Labor court dismisses union claim that collective agreement mandates 40-hour week over local 50-hour schedule.

Kysymys oli täysiaikaisen ja osa-aikaisen työn määrittelystä sekä siitä, mikä työaika tuli auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen mukaan noudatettavaksi kuorma-autokorjaamon automekaanikkojen irtisanottua paikalliset työaikasopimukset.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 79

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Autoalan Keskusliitto ry, Helsinki

Oy Scan-Auto Ab, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 3.5.2006

Pääkäsittely 22.8.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 12.12.2002 allekirjoitetussa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 §

Palkkaustavat

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mom. 2. Aikapalkka

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje:

Henkilökohtainen aikapalkka täysiaikaisessa työssä (8 h/40 h/vk) muutetaan kuukausipalkaksi kertomalla se luvulla 176,1.

Henkilökohtainen aikapalkka täysiaikaisessa työssä (7,5 h/37,5 h/vk) muutetaan kuukausipalkaksi kertomalla se luvulla 165,8.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §

Erilliset lisät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mom. 4. Palvelusvuosilisä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

Jos työntekijä on siirtynyt kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön tai osa-aikatyötä tehnyt työntekijä kokoaikatyöhön edellisen perusteen toteamishetken

(30.11.) Jälkeen, suhteutetaan edellä olevan kaavan mukaan laskettu palvelusvuosilisä, siten, että sen katsotaan jakautuvan kahteentoista osaan ja niiltä täysiltä kuukausilta, joina työntekijä on ollut sanottuna ajanjaksona osa-aikainen, kerrotaan tätä vastaava suhteellinen osuus palvelusvuosilisästä osa-aikatyöhön työviikon säännöllisten tuntien lukumäärän ja luvun 40 osamäärällä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖAIKA

12 § Säännöllisen työajan pituus

Mom. 1. Säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mom. 2.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallisesti voidaan sopia:

1. Säännöllisen vuorokautisen ja viikoittaisen työajan enimmäispituus 1. momentin 1. kappaleesta poikkeavastikin

2. Työajan tasoittumisjakson pituus

3. Työvuorokauden ja työviikon alkaminen

4. Vuorokautisen työajan lepoaika

5. Työtuntijärjestelmän muuttaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mom. 6.

1. Soveltamisala

Tämän momentin määräykset koskevat normaalisti täysiaikaista eli 40-tuntisin työviikoin tapahtuvaa työskentelyä päivä- ja kaksivuorotyössä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISET KORVAUKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 §

Arkipyhäkorvaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje:

Osa-aikatyötä tekevän työntekijän arkipyhäkorvaus lasketaan siten, että kerrotaan viikon säännöllisten tuntien lukumäärän ja luvun 40 osamäärällä edellä oleva arkipyhäkorvaus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten kesken 14.5.2005 allekirjoitetussa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa ovat edellä olevat kohdat ennallaan.

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen täysiaikaiseksi työaikamuodoksi vain sellaisen työajan, jolloin työntekijä työskentelee säännöllisesti kahdeksan tuntia työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa,

vahvistaa työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen kahdeksan tuntisen vuorokautisen työajan ja 40-tuntisen viikkotyöajan alittavan työajan osa-aikaiseksi työaikamuodoksi,

vahvistaa Oy Scan-Auto Ab:n palveluksessa työskentelevillä työntekijöillä A:lla, B:llä, C:llä ja D:llä olevan oikeus, irtisanottuaan osa-aikaiseksi katsottavan paikalliseen sopimukseen perustavan työajan, päästä automaattisesti työehtosopimuksen mukaiseen täysiaikaiseen työaikamuotoon,

tuomitsee Oy Scan-Auto Ab:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Autoalan Keskusliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Autoalan Keskusliiton ja Oy Scan-Auto Ab:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A, B, C ja D työskentelivät Rovaniemellä Oy Scan-Auto Ab:n kuorma-autokorjaamolla. Heidän työsopimuksensa liitteeksi oli otettu työaikaa koskeva liite, jota oli pidettävä työehtosopimuksen 28 §:n tarkoittamana paikallisena työehtosopimuksena. Esimerkiksi B:n työsopimuksen liitteessä oli työaika määritelty aikavälille 7 - 24. Viikoittaisen työajan enimmäispituudeksi oli määritelty 50 tuntia. Edelleen viikoittaisen keskimääräisen työajan enimmäispituudeksi oli määritelty 37,5 tuntia tasoittumisjaksona yksi vuosi. Tämä osoitti, että kyse oli työaikaan liittyvästä järjestelmästä, josta voitiin sopia ainoastaan paikallisesti työehtosopimuksen 28 §:n tarkoittamalla tavalla.

A, B, C ja D olivat irtisanoneet kyseessä olevaan paikalliseen sopimukseen perustuvan sopimuksen irtisanomisaikaa noudattaen. Kun näin oli tapahtunut, olisi irtisanomisajan kulumisen jälkeen työnantajan tullut automaattisesti soveltaa mainittujen työntekijöiden työsuhteessa työehtosopimuksen tarkoittamaa pääsääntöä eli täysiaikaista työaikamuotoa sekä liitännäisenä muun muassa päivittäisen työajan sijoitusta kello 7 ja 10 väliseksi ajaksi koskien muun muassa työajan alkamista. Kun paikallinen sopimus oli irtisanottu ja irtisanomisaika päättynyt, olisi työehtosopimuksen täysiaikaista työaikaa koskeva järjestelmä tullut automaattisesti sovellettavaksi ilman niitä poikkeuksia, joista paikallisesti oli voitu sopia.

Työnantaja piti mainittuja työntekijöitä osa-aikaisina eli menetteli työehtosopimuksen vastaisesti. Tämän seurauksena taas työntekijät eivät olleet saaneet työehtosopimukseen perustuvaa työajan tasaamislisää 5,8 prosenttia keskituntiansiosta. Työnantaja oli lisäksi palkannut elokuussa 2004 palvelukseensa uuden asentajan tarjoamatta edellä mainituille työntekijöille mahdollisuutta siirtyä täysiaikaiseen työaikamuotoon. Työnantaja oli täten menetellyt lain ja työehtosopimuksen vastaisesti.

Asianosaisliittojen välillä vallitsi erimielisyys siitä, oliko auto- ja konekorjaamoalalla yksi täysiaikainen työaikamuoto kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa vai oliko täysiaikaisiksi työaikamuodoiksi katsottava myös 7,5 - 8 tuntia vuorokaudessa ja 37,5 - 40 tuntia viikossa. Ainoa täysiaikainen työaikamuoto auto- ja korjaamoalan työehtosopimukseen perustuen oli kahdeksan tuntia työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa. Oy Scan-Auto Ab:n palveluksessa työskennelleet A, B, C ja D olivat irtisanoneet Auto- ja Konekorjaamoalan työehtosopimuksen 28 §:ssä tarkoitetun paikallisen sopimuksen koskien työaikaa, joka heidän ja työnantajan välisessä sopimuksessa oli määritelty 7,5 tuntia päivässä sekä 37,5 tuntia viikossa. Tämän seurauksena työnantajan olisi tullut soveltaa heihin täysiaikaista työaikaa. Työnantajaliitto oli hyväksynyt yhtiön menettelyn ja siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa asiassa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto ja Oy Scan-Auto Ab ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Autoalan Keskusliitto ja Oy Scan-Auto Ab ovat vaatineet Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön yhteiset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantaja, joka sopii työntekijöidensä kanssa 37,5 tuntia viikossa pituisesta työajasta, ei tarvitse sopimuksen tueksi mitään erillistä paikallista sopimusta. Työehtosopimuksen työaikaa koskevat määräykset eivät aseta työnantajan ja työntekijän väliselle työsopimukselle muutoinkaan muita rajoitteita kuin että työajan pituus voi olla enintään kahdeksan tuntia työvuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Osa-aikainenkin työsopimus, josta esillä olevassa asiassa ei ole kuitenkaan kysymys, voitaisiin näin ollen tehdä työehtosopimuksen sitä estämättä työnantajan ja työntekijän välisin työsopimuksin. Työnantajalla oli työehtosopimukseen perustuva oikeus käsitellä 37,5-tuntiseen työviikkoon perustuvaa työaikaa niin sanottuna täysiaikaisena työnä. Työntekijöillä, jotka omissa sopimuksissaan olivat sopineet tällaisesta työajasta, ei ollut mahdollisuutta irtisanoa erikseen työajan pituudesta tehtyä sopimusta, koska työsopimus sitoi sellaisenaan kumpaakin työsuhteen osapuolta.

Työehtosopimuksen 12 §:n 6 momentin 1 kohta ei sisältänyt mitään sopimusoikeutta koskevia rajoitteita. Työehtosopimuksen mainitussa kohdassa ei määritelty muutoinkaan niin sanotun täysiaikaisen työn käsitettä tai käsitteitä. Työehtosopimusmääräyksen ainoana tarkoituksena oli ollut viitata siihen, että vuosina 1984 ja 1986 keskusjärjestöjen välillä sovitut työajan lyhennykset koskivat ainoastaan sellaisia työntekijöitä, jotka työskentelivät 40 tuntia viikossa pituista työaikaa noudattaen. Työntekijät eivät olleet mitenkään "menettäneet" oikeuttaan työajan tasaamislisään. Vuosittaisen työajan lyhentäminen koski vuosina 1984 ja 1986 tehdyissä tulopoliittisissa ratkaisuissa ainoastaan 40 tuntia viikossa työtä tekeviä työntekijöitä. Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimukseen tuolloin otetut määräykset olivat keskusjärjestösopimuksen mukaisia ja työajan lyhentäminen siihen liittyvine työajan tasaamislisineen sovittiin koskemaan ainoastaan 40 tuntista työviikkoa tekeviä työntekijöitä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Oy Scan-Auto Ab:n palveluksessa yhtiön Rovaniemen kuorma-autokorjaamolla työskentelevien automekaanikkojen A:n, B:n, C:n ja D:n työsopimuksissa on ollut työsuhteen alussa solmittu työaikaa koskeva liite, jonka kukin työntekijä on 22.3.2004 irtisanonut. Liitteessä olevien työaikaehtojen mukaan työntekijöiden keskimääräinen viikkotyöaika on ollut enintään 37,5 tuntia.

Tulkintaerimielisyydessä on kysymys siitä, onko auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen ainoaksi täysiaikaiseksi työaikamuodoksi katsottava sellainen työaika, jossa työntekijä työskentelee säännöllisesti kahdeksan tuntia työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa, ja onko tämän työajan alittava työaika osa-aikainen työaikamuoto. Lisäksi erimielisyyttä on siitä, onko työntekijöillä heidän irtisanottuaan työsopimuksensa työaikaa koskevan liitteen oikeus automaattisesti päästä täysiaikaiseen 40 tunnin työaikamuotoon.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu Metallityöväen Liiton nimeäminä todistajina Metallityöväen Liiton työsuojelusihteeriä E:tä ja liiton työehtosihteeriä F:ää. Vastaajien nimeäminä todistajina on kuultu Autoalan Keskusliiton varatoimitusjohtajaa G:tä ja liiton asiamiehiä H:ta ja I:tä.

Kirjallisina todisteina asiassa on esitetty muun muassa työntekijöiden työsopimukset liitteineen ja liitteiden irtisanomisilmoitukset.

37,5 tunnin viikkotyöajan tosiasiallinen käyttö alalla

E ja F ovat kertoneet, että ennen niin sanotun Pekkas-sopimuksen solmimista vuonna 1986 auto- ja konekorjaamoalalla noudatettiin yksinomaan 40 tunnin viikkotyöaikaa. Pekkas-sopimuksen solmimisen jälkeen alalla alkoi esiintyä lyhyempiäkin työaikamalleja. Alan täysiaikaisena työaikana noudatettiin kuitenkin Pekkas-sopimuksen solmimisen jälkeenkin 40 tunnin viikkotyöaikaa.

G:n kertoman mukaan auto- ja konekorjaamoalalla on nykyisin käytössä sekä 37,5 tunnin että 40 tunnin viikkotyöajat, joista ensiksi mainittua tekeviä on alalla 60 prosenttia ja jälkimmäistä 40 prosenttia kaikista automekaanikoista. Autoliikkeiden muista henkilöstöryhmistä noudattaa 37,5 tunnin viikkotyöaikaa yhtiöiden johto, ylemmät toimihenkilöt ja pääsääntöisesti tekniset toimihenkilöt sekä kaikki auto- ja konekaupan toimihenkilöt. Jotta yhtiöiden eri henkilöstöryhmät olisivat olleet samassa asemassa työajan suhteen ja jotta yhtiöiden palkkahallinnossa olisi voitu keskitetysti soveltaa samankaltaisia määräyksiä, on 37,5 tunnin viikkotyöaikaa alettu soveltaa autokorjaamopuolella jo 1980-luvun alkupuolelta lähtien.

E:n mukaan Autoalan Keskusliitto oli vuonna 2000 ohjeistanut jäseniään käyttämään laajalti 37,5 tunnin viikkotyöaikaa työsopimuksissa. Tämän johdosta Metallityöväen Liiton, Autokaupan toimihenkilöliiton ja Toimihenkilöunioni TU:n neuvottelijat ilmoittivat neuvotteluissa työnantajapuolelle, etteivät he tulisi hyväksymään tällaisia työaikajärjestelyjä, jotka oli sovittu ilman työehtosopimuksen mukaista paikallisen sopimisen menettelyä. Asia on aktualisoitunut uuden työsopimuslain myötä, kun alan työntekijät ovat katsoneet 37,5 tunnin työajan osa-aikatyöksi ja ovat sen vuoksi ryhtyneet vetoamaan työsopimuslain 2 luvun 5 §:n mukaiseen työnantajan lisätyön tarjoamisvelvollisuuteen.

Työehtosopimusneuvotteluista ja soveltamisesta esitetty selvitys

Työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentissa määrätään aikapalkoista. Määräyksen soveltamisohjeen ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa on sovittu kertoimista, joiden avulla henkilökohtainen aikapalkka muutetaan kuukausipalkaksi täysiaikaisen työn ollessa 40 tuntia tai 37,5 tuntia viikossa.

Soveltamisohjeen toinen kappale syntyi E:n mukaan vuoden 1999 työehtosopimusneuvotteluissa siten, että se lisättiin soveltamisohjeeseen sisällöltään samanlaisena kuin ensimmäinen kappale vain kerrointa muuttamalla. Uusi kerroin tarvittiin palkkarakenne 2000:n laskentaohjeen laskentakertoimen aikaansaamiseksi 37,5 tuntia työtä työviikossa tekeville työntekijöille. Määräyksellä ei ollut siten todistajan mukaan tarkoitettu muuttaa työehtosopimuksen 12 §:n 1 momentin täysiaikaisen työajan määritelmää. Sen sijaan G:n ja H:n mukaan soveltamisohje merkitsi sitä, että työehtosopimukseen kirjattiin alan täysiaikaisiksi työaikamuodoiksi sekä 40 tunnin että 37,5 tunnin viikkotyöajat.

Työehtosopimuksen 10 §:n 4 momentissa on soveltamisohje osa-aikatyöntekijän palvelusvuosilisän laskemisesta ja 16 §:n 1 momentissa vastaavasti arkipyhäkorvauksesta. Laskentakaavojen mukaan lisä ja korvaus lasketaan viikon aikana tehdyn työn suhteessa 40 tuntiin.

E:n mukaan soveltamisohjeet ovat peräisin ajalta ennen Pekkas-sopimusta. Näiden määräysten nojalla työskentely alle 40 tuntia työviikossa on aina osa-aikatyötä. Sen sijaan G:n ja H:n mukaan palvelusvuosilisää ja arkipyhäkorvausta koskevissa määräyksissä on kysymys siitä, että 40 tuntia lyhyemmät viikkotyöajat tulee suhteuttaa 40:een, jottei muodostuisi ylikompensaatiota. Määräyksillä ei ole tarkoitettu mitenkään määritellä osa-aikatyötä.

E:n mukaan työnantajaliitto oli pyrkinyt 37,5 tunnin työaikaan työehtosopimusneuvotteluissa, mutta työntekijäpuoli on sen neuvotteluissa torjunut. I:n mukaan Metallityöväen Liitto on puolestaan vuoden 2004 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt siirtymistä alalla 40 tunnin viikkotyöaikaan kaikille työntekijöille. Työnantajaliitto torjui esityksen sen vuoksi, että alalla oli sovellettu käytännössä jo pitkään 37,5 tunnin viikkotyöaikaa ja toisin sopimisen mahdollisuus olisi silloin poistunut.

Jos paikallinen työaikaa koskeva sopimus irtisanotaan, niin silloin E:n mukaan työajan osalta tulee palata työehtosopimuksen 12 §:n 1 momentin osoittamaan säännnölliseen työaikaan, joka on kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa. Kysymyksessä on työehtosopimuksen niin sanottu perälautamääräys.

G:n mukaan enimmäistyöaika, jota lyhyemmästä voidaan vapaasti sopia työsopimuksin, on kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Mikäli sovitaan yli kahdeksan tunnin työajasta, se on tehtävä työehtosopimuksen mukaisessa paikallisen sopimisen järjestyksessä. Sen sijaan lyhyemmästä työajasta sopiminen on työsopimuksella sovittava asia.

Arviointi ja johtopäätökset

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa ei jutussa esitetyn selvityksen mukaan ole yleistä täysiaikaisen työn tai osa-aikatyön määritelmää. Muiden alojen työehtosopimuskäytännössä osa-aikatyö on saatettu määritellä esimerkiksi siten, että työntekijän työsopimuksen mukainen työaika alittaa jatkuvasti tai keskimääräisesti työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan. Tällaista määräystä koskevassa ratkaisussa TT 2006-53 katsottiin, että kysymyksessä olevalla alalla yleistä 37,5 tuntista työviikkoa oli työehtosopimusta sovellettaessa käsiteltävä kokoaikatyönä.

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on yksittäisiä määräyksiä, joissa on mainittu täysiaikainen työ tai osa-aikatyö. Käsitteitä ei kuitenkaan ole käytetty johdonmukaisesti. Työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentin soveltamisohjeen mukaan 37,5 tunnin viikkotyöaika on täysiaikaista työtä. Sen sijaan työehtosopimuksen 10 §:n 4 momentin ja 16 §:n 1 momentin soveltamisohjeissa samaa 37,5 tunnin viikkotyöaikaa on käsitelty osa-aikatyönä. Täysiaikaisesta työstä tai osa-aikatyöstä ei näin ollen ole auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa kattavasti sovittu. Tästä syystä työtuomioistuin ei voi kanteessa vaadituin tavoin vahvistaa yleisesti, että tietty työaikamuoto olisi ainoa työehtosopimuksen mukainen täysiaikainen työaikamuoto ja muu työaika olisi vastaavasti osa-aikatyötä.

A:n, B:n, C:n ja D:n työsopimusten liitteissä on sovittu muun muassa säännöllisen vuorokautisen työajan enimmäispituudeksi 10 tai 12 tuntia ja säännöllisen viikottaisen työajan enimmäispituudeksi 50 tuntia. Nämä työajat ovat olleet pidemmät kuin työehtosopimuksen 12 §:n 1 momentissa on määrätty, ja niistä sopiminen on edellyttänyt työehtosopimuksen 12 §:n 2 momentin valtuutuksen. Kyseessä on näin ollen työehtosopimuksessa tarkoitettu paikallinen sopimus, johon sovelletaan työehtosopimuksen 28 §:n määräyksiä. Sopimus on siten ollut myös irtisanottavissa mainitun 28 §:n mukaisessa järjestyksessä.

Kun A, B, C ja D ovat 22.3.2004 irtisanoneet paikalliset työaikasopimukset, jotka eivät siten enää ole voimassa, arvioitavaksi jää, mikä työaika tulee irtisanomisen jälkeen noudatettavaksi.

Työehtosopimuksen 12 §:n 1 momentissa on sovittu säännöllisen työajan pituudeksi enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Sanamuoto työtuomioistuimen mielestä puoltaa tulkintaa, jonka mukaan lyhyemmästä työajasta voidaan vapaasti sopia. Tätä käsitystä vahvistaa se, että Metallityöväen Liiton muutosesitys, jonka mukaan 40 tunnin viikkotyöaika tulisi alalla yksinomaisena noudatettavaksi, on työehtosopimusneuvotteluissa torjuttu. Edelleen työehtosopimuksessa on mainintoja myös 37,5 tunnin viikkotyöajasta täysiaikaisena työnä. Näistä syistä työehtosopimuksessa ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole asetettu mitään edes toissijaisesti noudatettavaa vähimmäistyöaikaa, joka tulisi käyttöön, jos säännöllistä työaikaa ei olisi muulla tavoin määrätty. Normaalisti työaika sovitaan osapuolten kesken työhön tultaessa.

A, B, C ja D ovat alun perinkin tulleet yhtiöön töihin 37,5 tunnin viikkotyöajalla. Siitä on tosin sovittu työsopimusten työaikaliitteissä, jotka on irtisanottu. Tällainen työaika on kuitenkin edellä esitetyn mukaan ollut työehtosopimuksen mitenkään rajoittamatta työsopimuksen osapuolten kesken vapaasti sovittavissa. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan tämä on heidän työsopimustensa mukainen ja myös käytännössä noudatettu työaika, johon työaikaliitteiden irtisanomisella ei ole ollut vaikutusta. Työntekijöillä ei siten ole työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta vaatia, että heidän työaikansa muutettaisiin kahdeksaksi tunniksi työvuorokaudessa ja 40 tunniksi työviikossa.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Oy Scan-Auto Ab ole rikkonut työehtosopimuksen työaikaa koskevia määräyksiä jättäessään pidentämättä työntekijöiden työaikaa. Vastaavasti myöskään Autoalan Keskusliitto ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuutta.

Oikeudenkäyntikulut

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Autoalan Keskusliiton ja Oy Scan-Auto Ab:n oikeudenkäyntikulut. Niiden yhteismääräksi on ilmoitettu 9 035,40 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto velvoitetaan korvaamaan Autoalan Keskusliiton oikeudenkäyntikulut 9 035 eurolla 40 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, Virtanen, Sutela, Vuorio ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.