Court allows termination of fixed-term contract due to economic reasons despite temporary worker usage.

Työnantaja oli ilman perusteltua syytä solminut työntekijän kanssa useita peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia. Työsuhteen katsottiin olleen voimassa toistaiseksi ensimmäisen työsopimuksen solmimisesta lähtien.

Vuokratyöntekijöiden käyttäminen ei sellaisenaan ilman muuta osoittanut, että tarjolla ollut työ ei olisi vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työnantajalla oli ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset perusteet työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen viimeisen määräaikaisen työsopimuksen päätyttyä.

Työnantaja velvoitettiin maksamaan palkka irtisanomisajalta.(Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 64

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA

Nordic Aluminium Oyj, Helsinki

ASIA

Työsopimuksen päättäminen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.2.2006

Pääkäsittely 3.4.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n (nykyisin Teknologiateollisuus ry) ja Metallityöväen Liiton välillä 12.12.2002 allekirjoitetun metalliteollisuuden työehtosopimuksen liitteenä olevassa metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖSOPIMUKSEN PÄÄTTÄMISTÄ KOSKEVIA YLEISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

2 §

Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhde jatkunut keskeytyksettä......Irtisanomisaika

enintään vuoden..................................2 viikkoa

yli vuoden mutta enintään 4 vuotta........1 kuukausi

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle irtisanomisajan palkan keskituntiansion mukaan ja irtisanomisajalta menetetyn vuosilomakorvauksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN JA TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN TALOUDELLISISTA, TUOTANNOLLISISTA TAI TYÖNANTAJAN TOIMINNAN UUDELLEENJÄRJESTELYISTÄ JOHTUVISTA SYISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §

Irtisanomisen perusteet

Irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV KORVAUKSET

13 §

Korvaukset

Perusteen rikkominen

Työnantajan korvausvelvollisuus tämän sopimuksen mukaisten perusteiden vastaisesta työsopimuksen päättämisestä ja työntekijän lomauttamisesta määräytyy seuraavasti:

Työsopimuksen irtisanominen (6 ja 10 §:t)

Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Nordic Aluminium Oyj:n suorittamaan A:lle

korvauksena noudattamatta jätetystä irtisanomisajasta yhden kuukauden palkkaa vastaavat 1.558,18 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 1.2.2005 lukien,

lomakorvauksena irtisanomisajalle yhteensä 216,67 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 1.2.2005 lukien, ja

korvauksena työsopimuksen lainvastaisesta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavat 18.698,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Metallityöväen Liitto on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja Nordic Aluminium Oyj:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A oli työskennellyt Nordic Aluminium Oyj:n palveluksessa yhtiön Nivalan tuotantolaitoksessa. Yhtiö valmisti alumiinista erilaisia tuotteita. Nivalan tehtaalla keskityttiin työstön koneistusosaamiseen. Yhtiön palveluksessa Nivalassa työskenteli noin 40 tuotannon työntekijää ja sen lisäksi tuotannossa vielä 5 - 10 vuokratyöntekijää. A oli työskennellyt yhtiössä erilaisissa työtehtävissä muun muassa kokoonpanossa, maalaamossa ja viimeistelyssä.

A tuli yhtiön palvelukseen 16.9.2003 ja työsuhde päättyi 31.10.2004. Työsuhteen kestäessä A solmi kuusi määräaikaista työsopimusta, joista jokaisen perusteena oli tilauskannan kasvu. Työnantajalla oli kuitenkin ollut koko ajan vakituisen työvoiman tarve. Tilauskannan nousut ja laskut kuuluvat normaaliin liiketoimintaan. Perusteltua syytä tehdä peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia A:n kanssa ei siten ollut ollut. Näin ollen A:n 16.9.2003 alkanutta työsuhdetta oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Työnantajalla ei ole myöskään ollut oikeutta päättää A:n työsopimusta 31.10.2004. Työnantajalla oli tuolloin ollut työvoiman tarvetta. Vuoden 2005 alusta työnantaja oli ottanut palvelukseensa vuokratyöntekijöitä tehtäviin, joita A oli tehnyt tai joita hän olisi voinut tehdä. A:n työsopimuksen päättämiselle ei ollut tuotannollisia ja taloudellisia perusteita.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon Nordic Aluminium Oyj on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Metallityöväen Liiton korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Nordic Aluminium Oyj:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Nordic Aluminium Oyj:n Nivalan tehtaan asiakkaina oli aikaisemmin ollut käytännössä pelkästään telecom-alan yrityksiä eli matkapuhelinten ja matkapuhelinverkkojen valmistusketjussa toimivia yhtiöitä. Vuoden 2003 myynnistä 92 prosenttia oli tullut tältä alalta. Matkapuhelinalan yrityksille tehtävä kauppa oli tämän jälkeen vähentynyt siten, että vuonna 2004 matkapuhelinalan osuus on ollut 61 prosenttia ja seuraavana vuonna 44 prosenttia. Matkapuhelinalan merkittävä osuus tuotannosta oli myös vaikuttanut yrityksessä tehtävien määräaikaisten työsopimusten määrään. Työntekijämäärä oli jouduttu perustamaan asiakkaiden arvioihin tilauskannasta, jotka ovat muuttuneet lyhyellä varoitusajalla. Tämän vuoksi työnantaja ei ollut voinut palkata koko henkilöstöä toistaiseksi voimassaoleviin työsuhteisiin. Kun matkapuhelinyritysten tilaukset olivat vähentyneet, varmuutta ei ollut siitä, mitä tuotantoa saadaan tilalle.

Matkapuhelinalan tilausten tilalle Nivalan tehtaalle oli saatu lamellielementteihin liittyvää tuotantoa. Tämä tuotanto kuitenkin työllistää huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin matkapuhelinalalle tehtävä tuotanto. Lisäksi lamellielementteihin tehtävä koneistus kestää minuutteja, kun matkapuhelintuotantoon liittyvä koneistus kestää normaalisti tunnista kahteen tuntiin. Tämän seurauksena koneistuksesta jäävää jäystettä ja samalla jäysteenpoistoon liittyvää työtä oli vähemmän. Tuotannossa tapahtuneet muutokset olivat vähentäneet myös kokoonpanon tarvetta. Tehdas oli lisäksi tuottanut viime vuosina jatkuvasti tappiota, joka oli ollut noin 1,9 miljoonaa euroa vuonna 2002, 1,3 miljoonaa euroa vuonna 2003 ja 1,5 miljoonaa euroa vuonna 2004. Vuoden 2005 lopussa tehdas oli ensimmäisen kerran saavuttanut kuukausitasolla nollatuloksen.

Vuoden 2004 alussa Nivalan tehtaalla oli työskennellyt 44 toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa ja 10 määräaikaisessa työsuhteessa olevaa työntekijää. Tehtaalla oli käyty yhteistoimintaneuvottelut kesällä 2004. Niiden jälkeen tarpeettomia tehtäviä oli päätetty lakkauttaa ja henkilöstöä vähentää. Määräaikaisia työsopimuksia ei ollut jatkettu vuoden 2004 lopun jälkeen ja uusia työntekijöitä oli palkattu ainoastaan pois lähteneiden tilalle. Marraskuussa 2004 toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa oli ollut 43 ja määräaikaisessa työsuhteessa kolme työntekijää. Määräaikaisten käyttö oli lopetettu kokonaan vuonna 2005.

Työnantajalla oli ollut perusteltu syy solmia A:n kanssa määräaikaisia työsopimuksia. Määräaikaisten sopimusten solmimisen tosiasiallisena syynä oli ollut näkyvissä ollut matkapuhelinalan tilausten väheneminen, tilausmäärän kuukausittaiset vaihtelut sekä se, ettei pysyvää työvoiman tarvetta ole ollut. Tilauskannan kasvu oli ollut ainoastaan työnjohdon sopimukseen kirjaama perustelu.

Mikäli työtuomioistuin katsoisi, että määräaikaiselle sopimukselle ei olisi ollut lain mukaista perustettu ja työsuhde katsottaisiin toistaiseksi voimassaolevaksi, työnantajalla oli joka tapauksessa ollut asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiselle. Tarjolla oleva työ on vähentynyt tuotannollisista, taloudellisista ja toiminnan uudelleenjärjestelyyn liittyvistä syistä. Yhtiö oli lakkauttanut eri tehtäviä, kuten kokoonpanijan ja jäysteenpoistajan tehtäviä, joista yksi oli ollut A:n tehtävä. Työnantaja ei myöskään ollut palkannut uusia työntekijöitä A:n tilalle. Vuokratyöntekijöitä ei voida pitää työsopimuslaissa tarkoitettuina uusina työntekijöinä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A on työskennellyt Nordic Aluminium Oyj:n palveluksessa yhtiön Nivalan tuotantolaitoksessa erilaisissa työtehtävissä muun muassa tuotteiden viimeistelyssä. Yhtiö on solminut A:n kanssa kuusi määräaikaista työsopimusta ajanjaksoille 16.9. - 28.11.2003, 1.12. -31.12.2003, 1.1. - 30.1.2004, 1.2. - 30.4.2004, 1.5. - 31.7.2004 ja 1.8. - 31.10.2004. A:n kirjallisten työsopimusten mukaan määräaikaisuuden perusteena on ollut tilauskannan kasvu. A:n työsuhde on päättynyt, kun yhtiö ei enää ole tehnyt hänen kanssaan uutta määräaikaista työsopimusta.

Erimielisyydessä on kysymys ensinnäkin siitä, onko yhtiöllä ollut pätevä syy solmia A:n kanssa toistuvasti peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia vai onko A:n työsuhteen katsottava olleen voimassa toistaiseksi. Toiseksi mikäli työsuhde katsotaan toistaiseksi voimassa olleeksi, erimielisyyttä on myös siitä, onko yhtiöllä ollut 31.10.2004 perusteet päättää A:n työsuhde.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on työsopimusten määräaikaisuuden ja työsuhteen päättämisen perusteista kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään ja Nordic Aluminium Oyj:n toimitusjohtajaa B:tä. Työtuomioistuimessa on lisäksi kuultu Metallityöväen Liiton nimeäminä todistajina pääluottamusmies, laaduntarkastaja C:tä ja työsuojeluvaltuutettu, pintakäsittelijä D:tä sekä vastaajapuolen nimeäminä todistajina tuotannon esimiestä E:tä ja tehdaspäällikkö F:ää. Lisäksi asiassa on esitetty asiakirjaselvitystä.

A:n kanssa solmituista työsopimuksista ja työsuhteen päättymisestä esitetty selvitys

A:n kertoman mukaan työtehtäväksi sovittiin kaikissa määräaikaisissa työsopimuksissa tuotteiden viimeistelytyö kokoonpanossa eli jäysteenpoisto alumiiniaihioista. Viimeistelytyötä oli ollut runsaasti koko hänen työsuhteensa ajan ja sitä oli tehnyt kuusi työntekijää kahdessa vuorossa. Toimitusjohtaja oli heinä- tai elokuussa 2004 keskustellut vuokratyövoiman käyttämisestä. Kuitenkin tuolloin oli luvattu ottaa määräaikaiset työntekijät toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen ennen vuokratyöntekijöiden palkkaamista. Tuotannon esimies E oli A:n työsuhteen päättymisen jälkeen kertonut, että A voisi mahdollisesti päästä yhtiön palvelukseen vuokratyöyhtiön kautta.

C:n kertoman mukaan kyseinen Nivalan tehdas on konepaja, jossa koneistetaan alumiinia ja muovia. Todistajan mukaan viimeistelytyötä on yhtiössä aina ollut, vaikka tuotantomenetelmät ja tuotteet ovat vaihdelleet. Työnantajapuoli oli A:n työssä ollessa luvannut muuttaa tämän määräaikaisen työsuhteen toistaiseksi voimassa olevaksi. Viimeistelytyön tarvetta oli yhtiössä ollut edelleen myös vuonna 2005. Samaan työpisteeseen kuin missä A oli ennen työsuhteensa päättymistä ollut, oli tammikuussa 2005 otettu vuokratyöntekijä. Muita vuokratyöntekijöitä oli otettu samoihin töihin maaliskuussa 2005. A:lle oli ilmoitettu työsuhteen päättyessä, että hän voisi saada uudelleen työtä vuokravälitysyhtiön kautta. Edelleen C:n mukaan toiminta oli ollut tappiollista. Väkeä vähennettiin vuosina 2000 ja 2001, mutta sen jälkeen yt-neuvotteluja henkilöstön vähentämiseksi ei ole käyty.

D on kertonut viimeistelytyön määrästä samalla tavalla kuin C. Hän oli työskennellyt samalla työalueella kuin A ja todistajan käsityksen mukaan tälle olisi töitä riittänyt.

B:n mukaan yhtiön Nivalan tehdas oli vuosina 2002, 2003 ja 2004 ollut tappiollinen. Tehtaan asiakkaina olleiden matkapuhelinalan yritysten kanssa käyty kauppa oli vuoden 2003 jälkeen vähentynyt huomattavasti. Henkilöstömäärä ei tuolloin ollut oikeassa suhteessa tehtaan liikevaihtoon. Lisäksi tehtaalla on ollut voimakkaita kausivaihteluita. Erään suuren matkapuhelinalan asiakkaan siirtyminen Unkariin keväällä 2004 oli aiheuttanut yhtiössä sellaisen työn määrän vähentymisen, että määräaikaiset työsuhteet oli tullut lopettaa. Sellaista erityistä päätöstä, että tehtaan kaikki määräaikaiset työntekijät vaihdettaisiin vuokratyöntekijöihin, ei ollut tehtaalla tehty. Yhtiöllä on joka tapauksessa oikeus käyttää vuokratyövoimaa. Suoritettujen toimenpiteiden, muun muassa toimialapohjan laajennuksen ansiosta tehtaalla oli saavutettu nollatulos vuonna 2005 ja kuluvana vuonna tullaan saavuttamaan jo kohtuullinen tulos.

E:n mukaan A:n kanssa solmittiin määräaikaisia työsopimuksia alan tuotteiden elinkaaren lyhytkestoisuuden vuoksi. Kirjallisiin työsopimuksiin merkitty peruste oli vanhastaan käytetty termi, jota ei ollut täsmällisemmin pohdittu. Kaikki määräaikaiset työsuhteet tehtaalla oli lopetettu vuodenvaihteeseen 2004 - 2005 mennessä, koska tehtaan tuotanto oli supistunut. Todistaja antoi vuoden 2005 alkupuolella A:lle vuokratyöyhtiön yhteystiedot, mutta ei ollut voinut luvata tehtaalta töitä sitäkään kautta.

Työtuomioistuimelle esitetyissä A:ta koskevissa kuudessa kirjallisessa työsopimuksessa on määräaikaisuuden perustetta koskevaan kohtaan merkitty tilauskannan kasvu.

Arviointi ja johtopäätökset

Määräaikaiset työsopimukset

Irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.

Työsopimuslain mainitun säännöksen esitöiden (HE 157/2000 vp s. 60) mukaan sopimuksen määräaikaisuudelle olisi oltava perusteltu syy, jota arvioitaisiin vanhan työsopimuslain 2 §:n 2 momentissa esimerkinomaisesti mainittujen työsopimuksen määräaikaisuuden perusteiden (työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava syy sekä muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä peruste) pohjalta. Jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten sopimusten käyttöä ei voida pitää sallittuna, vaan tehtävien työsopimusten tulee olla voimassa toistaiseksi.

Nordic Aluminium Oyj on solminut vuosien 2003 ja 2004 aikana A:n kanssa kuusi määräaikaista työsopimusta. Asiassa on riidatonta, että ne on tehty työnantajan aloitteesta. Työsopimukset ovat seuranneet välittömästi toisiaan kuitenkin siten, että marraskuussa 2003 on ollut kahden päivän pituinen sopimukseton jakso. Arvioitaessa A:n työsopimuksia kokonaisuutena ei mainittua lyhyttä katkosta ole työtuomioistuimen mielestä pidettävä asiassa merkityksellisenä.

A:n työstä esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että kysymys ei ole ollut mistään määrätystä työstä tai työkokonaisuudesta, vaan kyseisen tehtaan normaalista ja jatkuvasta toiminnasta. Tehtaan tuotannossa on jatkuvasti tarvittu työvoimaa tuotteiden viimeistelyssä. Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:n työsopimukset olisi tehty perustellusta syystä määräaikaisiksi. A:n työsuhde on siten irtisanomissuojasopimuksen määräysten mukaan muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi ja jatkunut tehtäviltään samankaltaisena myös myöhemmin tehdyissä sopimuksissa 31.10.2004 saakka.

Työsuhteen päättämisen perusteet

Irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Edelleen 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet tai töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Todistajien kertomuksista on käynyt ilmi, että Nivalan tehdas on tuottanut tappiota vuosina 2002 - 2004 ja saavuttanut kuukausitasolla nollatuloksen vuonna 2005. Nivalan tehtaalla oli vuoden 2004 alussa työskennellyt 44 toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa ja 10 määräaikaisessa työsuhteessa olevaa työntekijää. Yhtiö oli vuoden 2004 aikana lopettanut kokonaan määräaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden käytön. Sen sijaan työnantaja on käyttänyt jossakin määrin vuokratyövoimaa. Se on muun muassa vuokrannut työntekijän 25.1.2005 lukien tekemään jäystäjän työtehtäviä ja toisen työntekijän maaliskuussa 2005 samaan jäysteenpoistotyöhön.

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentissa uudella työntekijällä on tarkoitettu työsuhteeseen palkattua työntekijää (ks. esim. Valkonen: Kollektiiviperusteinen irtisanomissuoja teoksessa Kairinen ym., Työoikeus, 2006 s. 818 ja 819). Näin ollen vuokratyöntekijää ei voida pitää lainkohdassa tarkoitettuna uutena työntekijänä, jonka palkkaaminen ilman muuta osoittaisi, että taloudellista tai tuotannollista perustetta irtisanomiseen ei ole.

Nivalan tehtaalla on vuodesta 2004 ja vielä A:n työsuhteen päätyttyäkin käytetty vuokratyöntekijöitä, jotka ovat tehneet osaksi myös jäysteenpoistotyötä. Vuokratyövoiman käyttö ei sellaisenaan edellä esitetyistä syistä työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan osoita, että työnantajalla olisi ollut tarjolla viimeistelytyötä teetettäväksi A:lle vakituisessa työsuhteessa.

Esitetyn selvityksen mukaan A:n tilalle viimeistelyyn ei ole otettu uutta työntekijää. Edellä tarkoitettu tammikuun loppupuolella työnsä aloittanut vuokratyöntekijä on jäystäjän tehtävien ohella tehnyt myös koneistajan tehtäviä, joita A ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella ei olisi kyennyt tekemään. Esitetty selvitys ei muutoinkaan osoita vuokratyövoiman käytöllä olleen sellaista yhteyttä A:n työsuhteen päättymiseen, että siitä voitaisiin päätellä yhtiön pyrkineen kiertämään A:n irtisanomissuojaa.

Jäysteenpoistotyö oli esitetyn selvityksen mukaan vähentynyt muun muassa tuotantomuutosten seurauksena. Tämän johdosta ja vallinneessa taloudellisessa tilanteessa yhtiöllä on lokakuun lopussa 2004 ollut perusteet katsoa jäysteenpoistotyön tarjoamisen edellytysten siinä määrin vähentyneen, että sillä on ollut perusteet vähentää tätä työtä tehnyttä henkilöstöä.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Nordic Aluminium Oyj:llä on ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaan oikeus A:n työsopimuksen päättämiseen 31.10.2004.

Irtisanomisajan palkka

Nordic Aluminium Oyj on pitänyt A:n työsopimuksia määräaikaisina ja päättänyt työsuhteen 31.10.2004 sitä irtisanomatta. A ei siten ole saanut hyväkseen irtisanomissuojasopimuksen edellyttämää kuukauden pituista irtisanomisaikaa, joten hän on oikeutettu vaatimaansa palkkaan ja lomakorvaukseen tältä ajalta. Vaatimuksen määrä on riidaton.

Oikeudenkäyntikulut

Teknologiateollisuus ry ja Nordic Aluminium Oyj ovat jutun osaksi hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan puolet Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikuluista. Vaatimuksen kokonaismääräksi on todistelukustannuksineen ilmoitettu 4 955,74 euroa. Vastaajapuoli on paljoksunut vaatimuksen määrää.

Työtuomioistuimelle on esitetty eritelty lasku asian ajamiseksi suoritetuista toimenpiteistä ja aiheutuneista kustannuksista. Ottaen huomioon asian laatu, sen ajamisen edellyttämät toimenpiteet ja siitä aiheutuneet kustannukset ilmoitettuja toimenpiteitä on pidettävä tarpeellisina ja niistä vaadittua korvausta laskuperusteiden osalta kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Nordic Aluminium Oyj:n suorittamaan A:lle

irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena 1 558 euroa 18 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 1.2.2005 lukien, ja

lomakorvauksena irtisanomisajalle 216 euroa 67 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 1.2.2005 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Teknologiateollisuus ry ja Nordic Aluminium Oyj velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 2 477 eurolla 87 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Sutela, Forsström, Lehto ja Rantinoja jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Rantinoja lausui:

Enemmistön kannan mukaan työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentissa uudella työntekijällä on tarkoitettu työsuhteeseen palkattua työntekijää. Näin ollen vuokratyöntekijää ei voida pitää lainkohdassa tarkoitettuna uutena työntekijänä. Erimielisyyteni koskee tätä kysymystä.

Pyrin tarkastelemaan vuokratyöntekijän vuokraamisen suhdetta työsuhteen koko päättämisprosessiin, siihen lukien irtisanomisperuste (työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentti) ja myös työntekijän takaisinottamisvelvollisuus (työsopimuslain 6 luvun 6 §:n 1 momentti), koska molempiin liittyvät oikeuskysymykset sivuavat toisiaan.

Irtisanomisperusteen osalta Turun hovioikeus (Turun HO 23.4.1993 S 92/493. KKO 16.9.1993 S 93/1027: ei valituslupaa) on kumotun työsopimuslain aikana ymmärtääkseni omaksunut kannan, että työsopimuksen irtisanomiselle ei ollut työsopimuslain mukaista perustetta tilanteessa, jossa työsopimuksen irtisanonut työnantaja vuokrasi toisesta yhtiöstä työntekijän työskentelemään vuokralleottajayhtiön tiloissa työntekijäasemaa muistuttavassa asemassa. Asiassa olisi katsottu tilanteen tosiasiallisesti tarkoittaneen uuden työntekijän ottamista samoihin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 16.3.1999 S 97/102 oli puolestaan kysymys tilanteesta, jossa työnantaja irtisanoi pääasiassa lähetin tehtäviä hoitaneen työntekijän työsopimuksen ja solmi työosuuskunnan kanssa sopimuksen lähettipalvelujen ostamisesta osuuskunnalta. Osuuskunta toimi työtilaisuuksia välittävänä työtilauskeskuksena, se ei tuottanut lähettipalveluja. Kysymyksessä oli sopimus lähettipalvelujen antamisesta osuuskunnan jäsenen suoritettavaksi. Oikeudellisesti tilannetta pidettiin uuden työntekijän ottamisena samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt. – Tässäkään mielestäni vuokralleottaja-asemassa ollut työn teettäjä ei muodollisesti ollut työoikeudessa tarkoitettu työnantaja-työsopimuskumppani suhteessa uuteen työntekijään.

Työsopimuslain 37 a §:n 2 momentissa (29.7.1988/723) säädettiin tuolloin, että "perustetta irtisanomiseen ei katsota olevan ainakaan silloin, kun: 1) irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden työntekijän ottaminen".

Työsopimuslain 2001 7 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetään, että "perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun 1) työnantaja on (…) ottanut uuden työntekijän". Lain esitöiden mukaan irtisanomisperusteelle asetettavia vaatimuksia ilmaisevia termejä ehdotettiin muutettaviksi siten, että irtisanomisperusteen tulisi olla 'asiallinen ja painava'. "Ehdotetut muutokset ovat pelkästään kielellisiä. Niillä ei pyritä muuttamaan oikeuskäytännössä vakiintuneita irtisanomisen ja purkamisen vähimmäisvaatimuksia." Esitöiden mukaan 7 luvun 3 §:n "2 momentilla korvattaisiin voimassa olevan lain 37 a§:n 2 momentti. Viimeksi mainitulla säännöksellä, jossa on otettu huomioon ennen vuotta 1988 vakiintunut oikeuskäytäntö, on pyritty esimerkein kuvaamaan tapauksia, joissa työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi ilmoitettua taloudellista ja tuotannollista syytä ei voida pitää irtisanomisen todellisena syynä."

Käsitykseni mukaan lain tekstimuutos ei ole ollut asiamuutos ja tekstimuutoksesta huolimatta myös irtisanomisperusteen arvottaminen on säilytetty nyt tarkasteltavilta osin (työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentti) ennallaan.

Korkein oikeus (KKO 14.11.1985 S 85/434) on takaisinottovelvollisuutta koskeneessa ratkaisussaan vuonna 1985 todennut: "Hovioikeus on vielä katsonut selvitetyksi, että Oy K oli (…) vuokrannut L Oy:ltä työntekijöitä, jotka olivat työskennelleet Oy K:n toimitiloissa, sen koneilla ja sen työnjohdon valvonnan alaisina. Näiden oli siten katsottava tehneen työtä Oy K:n lukuun. Kun näissä työhön otetuissa oli ollut myös muita kuin Oy K:n irtisanomia vanhoja työntekijöitä eikä työtä ollut tarjottu U:lle, (…), Oy K oli menetellyt työsopimuslain 42 a §:n vastaisesti." Lainatuilta osin korkein oikeus pysytti hovioikeuden tuomion.

Työsopimuslain 42 a §:n 1 momentissa (16.6.1978/476) käytettiin termejä "milloin työnantaja tarvitsee työvoimaa". Vastaava 42 a § vuoden 1988 työsopimuslain muutoksen 29.7.1988/723 jälkeen käytti samaa "työvoimaa" -sanontaa. Vuoden 2001 työsopimuslaissa asiaa säännöstävä 6 luvun 6 §:n 1 momentti (26.1.2001/55) kuuluu: "Työnantajan on tarjottava työtä (…), jos hän tarvitsee työntekijöitä."

Työsopimuslain 2001 esitöissä todetaan, että "vastaavankaltaisesta oikeuskirjallisuudessa takaisinottovelvollisuudeksi kutsutusta velvollisuudesta säädetään voimassa olevan työsopimuslain 42 a§:ssä", vaikka kumotuissa työsopimuslain vastaavissa säännöksissä käytetty työvoima-sana korvattiin voimassa olevassa työsopimuslaissa työntekijä-sanan monikkomuodolla.

Käsitykseni mukaan työntekijä-sanan monikkomuoto sinänsä on virheellinen: takaisinottovelvollisuus täyttyy vaikka työnantajalla olisi tarve vain yhdellekin työntekijälle. Lainpaikan mielestäni epäonnistunut ilmaisukin osaltaan osoittaisi, että työvoima-sanan korvaamisella työntekijöitä-sanalla ei ole tietoisesti tavoiteltu asiallista muutosta aikaisempaan, semminkin kun voimassa olevan lain esitöissä todetaan asiasisällöltään vastaavankaltaisen säännöksen jo sisältyneen aikaisempaan työsopimuslakiin.

Mielestäni työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin sanonta "uuden työntekijän", 6 luvun 6 §:n 1 momentin sanonta "työntekijöitä" kuin myös saman lain 2 luvun 5 §:n 1 momentin sanonta "lisää työntekijöitä" tarkoittavat asiallisesti samaa tilannetta: työnantajalla on tarjolla työtä, jota hän haluaa teettää lisätyöntekijällä; mutta lainpaikat eivät rajaa sopimusteknistä järjestelyä siten, että niissä tarkoitettaisiin vain työn teettäjän ja työn tekijän välistä työsopimussuhdetta. Työntarjoajan toimitiloissa, työntarjoajan koneilla ja työnjohdolla teetettävän tarjolla olevan työn työntarjoajan lukuun teettäminen ovat tässä yhteydessä avainsanoja. Tämä voi perustua muuhunkin sopimussuhteeseen kuin työsopimussuhteeseen.

Työsopimussuhteen irtisanomis- ja päättymishetkellä, arvioitaessa sitä, onko työnantajalla oikeus irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva työsopimus taloudellisilla, tuotannollisilla tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvilla syillä (työsopimuslain 7 luvun 1, 3-4 §), työnantajan työntarjoamisvelvollisuus, velvollisuus ylläpitää työsopimussuhde-nimistä kestovelkasuhdetta, on vielä laajempi kuin lisätyön tarjoamisvelvollisuus (työsopimuslain 2 luvun 5 §:n 1 momentti) ja työsopimussuhteen palauttamisvelvollisuus eli takaisinottovelvollisuus (työsopimuslain 6 luvun 6 § 1 momentti).

Mainitut tuomioistuinratkaisut niin irtisanomisperusteen kuin myös takaisinottovelvollisuuden osalta vastaavat käsitystäni työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin ja 6 luvun 6 §:n 1 momentin oikeasta sisällöstä.

Katson, että työnantajan on irtisanomistilanteessa ensisijaisesti tarjottava työtä työsuhteessa olevalle työntekijälleen ennen kuin korvaa hänen taitamansa työpanoksen vuokratyövoimalla.

Katson, että vuokratyöntekijää voidaan pitää työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuna uutena työntekijänä. Siten irtisanomisperustetta ei voi olla yksinomaan siitä syystä, että irtisanotun taitama työpanos korvataan olennaisilta osin vuokratyövoimalla.

Onko esillä olevassa asiassa vuokratyöntekijä syrjäyttänyt toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa olleen työntekijän tilanteessa, jossa tällaisessa työsopimussuhteessa olleelle henkilölle olisi ollut tarjota hänen taitamaansa työtä?

Jäysteenpoistotyö oli vähentynyt muun muassa tuotantomuutosten seurauksena. Tämän johdosta yhtiöllä on A:n työsuhteen päättyessä ollut perusteet katsoa jäysteenpoistotyön tarjoamisen edellytysten vähentyneen siinä määrin, että sillä on ollut perusteet vähentää tätä työtä tehnyttä henkilöstöä.

Tammikuun loppupuolella työnsä aloittanut vuokratyöntekijä on jäystäjän tehtävien ohella tehnyt myös koneistajan tehtäviä, joita A ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella ei olisi kyennyt tekemään. Kyseinen työntekijä on sittemmin otettu yhtiön palvelukseen koneistajaksi.

Käsitykseni mukaan A:n ammattitaitoa vastaava työ on tuotanto- ja tehtävämuutosten seurauksena vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi eikä asiassa kysymys ole siitä, että hänen taitamaansa työhön olisi otettu vuokrattu työntekijä kokoaikaiseksi työntekijäksi.

Esitetty selvitys ei osoita vuokratyövoiman käytöllä olleen sellaista yhteyttä A:n työsuhteen päättymiseen, että siitä voitaisiin päätellä yhtiön pyrkineen kiertämään A:n irtisanomissuojaa.

Katson, että näistä tuotannollisista syistä Nordic Aluminium Oyj:llä on ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukainen oikeus A:n työsopimuksen päättämiseen 31.10.2004.

Hyväksyn tuomiolauselmasta ilmenevän lopputuloksen.

Jäsen Lehto lausui:

Yhdyn tuomioon muutoin, mutta irtisanomisperusteesta lausun seuraavaa.

Vastaaja on katsonut, että vuokratyövoiman käyttäminen kuuluu työnantajan liikkeenjohto-oikeuteen. Työsuhdeturvaa koskevat säännökset ja määräykset eivät tämän vuoksi estä vuokratyövoiman käyttämistä.

Työnantajalla on lainsäädännön mukaan oikeus päättää harjoittamansa toiminnan laadusta ja laajuudesta. Työsuhdeturvasäännöksillä ei rajoiteta työnantajan oikeutta lopettaa, supistaa tai laajentaa toimintaansa. Työsopimusta päättäessään työnantajan on kuitenkin noudatettava työsopimuslain ja työehtosopimuksen irtisanomissuojaa koskevia säännök-siä ja määräyksiä.

Yrityksessä on ollut marraskuussa 2004 toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevia työntekijöitä 44 ja määräaikaisia kolme. Vuonna 2005 toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa olevia työntekijöitä oli yksi enemmän. Määräaikaisten "käyttö oli lopetettu. Toimihenkilöiden määrä oli vähentynyt kolmestatoista kuuteen. Vuokratyöntekijöitä oli vuonna 2005 eripituisissa työsuhteissa yhteensä 29 ja viikonlopputyötä tekeviä vuokratyöntekijöitä 19.

Edellä olevan perusteella velvoitan yrityksen maksamaa A:lle vahingonkorvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavan summan 9 349,08 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Vahingonkorvausta määrätessäni olen ottanut huomioon A:n iän, työsuhteen kestoajan sekä työttömyyden keston.

Lisäksi velvoitan vastaajan ja Nordic Aluminium Oyj :n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 4.955,74 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien. Ottaen huomioon asian laatu ja laajuus oikeudenkäyntikululaskussa ilmoitettuja toimenpiteitä on pidettävä tarpeellisina ja kustannuksia kohtuullisina.