Collective agreement clause applies retroactively to employees already in Finland upon signing.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli sovittu palkkaryhmästä, johon Suomeen lähetetyt ulkomaalaiset työntekijät oli kolmeksi ensimmäiseksi kuukaudeksi sijoitettava. Määräystä tuli soveltaa pöytäkirjan allekirjoituspäivämäärästä lukien maahan tuleviin työntekijöihin, mutta ei maassa jo tätä ennen olleisiin. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 63

KANTAJA

Rakennusliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

LVI - Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.4.2006

Pääkäsittely 17.5.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n ja Rakennusliitto ry:n välillä solmitun talotekniikka-alan LVI-toimialan työehtosopimuksen 2005 - 2007 allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 ULKOMAALAISEN LVI-ASENTAJAN PALKKARYHMITTELY

Sopijaosapuolet katsovat, että lähtökohtaisesti Suomeen tulee talotekniikka-alan töihin vain ammattitaitoisia ulkomaalaisia LVI-asentajia. Talotekniikka-alan työehtosopimuksen vaativuusryhmittelyn perustella ammattitaitoinen itsenäiseen työhön kykenevä LVI-asentaja sijoitetaan osaamisen laajuudesta riippuen palkkaryhmiin II-IV. Ryhmittelyyn ei vaikuta työntekijän kansalaisuus.

Ulkomaalaisen LVI-asentajan palkkaryhmän määrittely työehtosopimuksen vaativuusryhmittelytekstien perusteella saattaa olla ongelmallista, koska eri maiden työntekokulttuurit ja asennusmateriaalit eivät ole täysin yhdenmukaisia. Jotta ulkomaalaisia LVI-asentajia ei kuitenkaan perusteettomasti sijoitettaisi liian mataliin palkkaryhmiin, sopijaosapuolet ovat sopineet seuraavasta menettelystä ulkomaalaisen työntekijän palkkaryhmän määrittelemiseksi:

Suomeen lähetetyn tai sellaisen Suomeen tilapäisesti töihin tulevan ulkomaalaisen LVI-asentajan, jonka vakituinen asuinpaikka sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella, palkkaryhmäksi määritellään ensimmäiseksi kolmeksi kuukaudeksi palkkaryhmä II. Mikäli työntekijän osaaminen sitä edellyttää, palkkaryhmä voidaan suoraan määritellä tätä korkeammaksi.

Mikäli kolmen kuukauden työskentelyn jälkeen todetaan, että ulkomaalainen työntekijä on sijoitettu ammattitaitoonsa nähden liian korkeaan palkkaryhmään, palkkaryhmä voidaan arvioidaan uudelleen. Tässä yhteydessä työnantajan on ilmoitettava sopijaosapuolten laatimaa lomaketta käyttäen yksilöidysti ne jäljempänä luetellut puutteet ammattitaidossa, jotka ovat perusteina palkkaryhmän alentamiselle. Samalla on lomakkeeseen merkittävä ajanjakso, jonka aikana työntekijä koulutetaan vähintään palkkaryhmän II edellyttämälle osaamistasolle.

Palkkaryhmän alentamisen perusteet ammattitaidossa ovat puutteet

ymmärtää piirustuksia ja työselityksiä

tuntea työsuojelumääräyksiä ja yleisiä asennustapoja

putkiasennustöissä myös puutteet hitsaus- tai juotostaidossa.

Sopijaosapuolet katsovat, että edellä mainittujen ammattitaidon puutteiden korjaamisen tulee tapahtua kolmen kuukauden kuluessa.

Edellä mainittu tulkintasääntö on voimassa sopimuskauden loppuun, jonka jälkeen sopijaosapuolet tarkastelevat uudelleen tulkintasäännön tarpeellisuutta.

Suomalaisten työntekijöiden ja suomalaisten järjestäytyneiden yritysten suoraan työsuhteeseen palkkaamien ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaryhmittely tapahtuu työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Talotekniikka-alan LVI-toimialan työehtosopimuksen 2005 - 2007 allekirjoituspöytäkirjan 4-kohdan mukaan sovelletaan Suomeen lähetettyyn tai Suomeen tilapäisesti töihin tulevaan ulkomaalaiseen LVI-asentajaan, jonka vakituinen asuinpaikka sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella, ensimmäisenä kolmena kuukautena vähintään palkkaryhmän II mukaista palkkausta, myös niihin asentajiin, jotka jo allekirjoitushetkellä työskentelivät Suomessa ja

velvoittaa LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

LVI-Tekniset Urakoitsijoiden ja Rakennusliiton välillä on syntynyt tulkintaerimielisyys työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan otetun ulkomaalaisten LVI-asentajien palkkaryhmittelyn soveltamisesta sellaiseen Suomeen lähetettyyn tai tilapäisesti Suomeen töihin tulevaan ulkomaalaiseen LVI-asentajaan, joka oli työsuhteessa vastaajayhdistykseen jäsenenä kuuluvaan työnantajayritykseen työehtosopimuksen allekirjoitushetkellä. Rakennusliiton mielestä palkkaryhmittelyä on sovellettava kaikkiin allekirjoitushetkellä jo työsuhteissa olleisiin ja sen jälkeen työsuhteensa aloittaneisiin ulkomaalaisiin työntekijöihin. Tulkintaa tukee allekirjoituspöytäkirjan 4-kohdan 3 kappale.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimukseen

LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kysymyksessä oleva työehtosopimusmääräys on tarkoitettu olemaan voimassa sopimuskauden ajan 15.2.2005 - 28.2.2007. Taustalla on oletus, että asia korjaantuu itsestään siirtymäajan päättyessä. Tarkoituksena ei ole ollut puuttua ennen sopimuskauden alkua Suomeen saapuneen ulkomaalaisen LVI-asentajan palkkaryhmittelyyn. Myös sopimustekstin ilmaisuista voidaan päätellä, että määräys tarkoittaa vain Suomeen sopimuksen voimaantuloajankohtana ja sen jälkeen tulevia LVI-asentajia. Ennen 15.2.2005 Suomeen lähetettyihin työntekijöihin määräystä ei sovelleta. Tämä johtuu sitä, että ennen mainittua ajankohtaa lähetetyille työntekijöille ei ollut työehtosopimuksesta poikkeavaa ammattitaitovaatimusta. Lähettävä työnantaja ei ole voinut eikä sen ole ollut tarpeenkaan rajata lähetettyjä työntekijöitä ammattitaidon mukaan niin kuin uusi määräys edellyttää.

Allekirjoituspöytäkirjan määräyksen mukaan työntekijän ensimmäiseksi palkkaryhmäksi määritellään palkkaryhmä II, ja jos työntekijän osaaminen sitä edellyttää, määrittely voidaan toteuttaa korkeammaksikin. Kolmen kuukauden työskentelyn jälkeen ulkomaalainen työntekijä voidaan niin todettaessa sijoittaa myös alhaisempaan palkkaryhmään, jos sijoitus on hänen ammattitaitoonsa nähden ollut liian korkea. Esimerkiksi jo viisi kuukautta ennen 15.2.2005 Suomessa työskentelynsä aloittaneeseen lähetettyyn työntekijään ei määräystä voida soveltaa, koska hänen ensimmäiset työskentelykuukautensa ovat jo kuluneet.

Työehtosopimusneuvotteluissa käytiin keskusteluja tekstin laatineiden Rakennusliiton neuvottelijoiden kanssa siitä, koskeeko määräys vain 15.2.2005 tai sen jälkeen Suomessa työnsä aloittaneita lähetettyjä työntekijöitä. Asian todettiin olevan näin. Kun työehtosopimusteksti on Rakennusliiton laatima, mahdollisen epäselvyyden ilmettyä tekstiä on tulkittava laatijansa vahingoksi. Myös käytännössä puuttuminen aikaisemmin tapahtuneisiin työntekijöiden lähettämisiin olisi ollut mahdotonta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Asianosaisten välillä 15.2.2005 voimaan tulleen talotekniikka-alan LVI-toimialan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on määräys, jonka mukaan Suomeen lähetetyn tai sellaisen Suomeen tilapäisesti töihin tulevan ulkomaalaisen LVI-asentajan, jonka vakituinen asuinpaikka sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella, palkkaryhmäksi määritellään ensimmäiseksi kolmeksi kuukaudeksi palkkaryhmä II.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko sanottua määräystä sovellettava myös niihin määräyksessä tarkoitettuihin työntekijöihin, jotka ovat jo sopimuksen allekirjoitushetkellä työskennelleet Suomessa.

Asianosaisten ilmoitusten mukaan allekirjoituspöytäkirjan määräystä sovelletaan yrityksissä, jotka ovat lähinnä LVI-alan ulkomaalaisia aliurakoitsijoita, mutta myös työvoimaa vuokraavia liikkeitä. Tällaisia yrityksiä on myös työnantajayhdistyksen jäseninä, joihin sopimusmääräykset siten tulevat sovellettaviksi työehtosopimuslain 4 §:n nojalla.

Työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu kantajan nimeämänä todistajana työehtotoimitsija A:ta ja vastaajan nimeämänä todistajana asiamies B:tä, jotka ovat osallistuneet työehtosopimusneuvotteluihin. Asiassa ei ole esitetty kirjallista todistelua.

A on kertonut toimivansa työehtotoimitsijana Rakennusliitossa talotekniikka-lvi-toimialalla. Todistaja on ollut mukana putkialan neuvottelukunnassa vuodesta 1999 alkaen. Ennen vuotta 2005 ulkomaalaisten työntekijöiden palkka määräytyi työehtosopimusten alempien palkkaryhmien S tai I mukaan tai oli jopa alle niiden. Palkka oli huonompi kuin suomalaisille vastaavasti olisi maksettu. Ulkomaalaisten työntekijöiden ammatillinen taso oli kuitenkin todettu hyväksi, mistä huolimatta työnantajapuoli ei suostunut nostamaan palkkaryhmiä. Työnantajapuolen kanssa oli ollut eri näkemykset muun muassa Lahden sairaalan remontin työntekijöiden ammattitaidosta.

A:n mukaan Rakennusliiton aloitteesta allekirjoituspöytäkirjaan tuli ulkomaalaisia koskeva määräys. Määräyksen teksti on Rakennusliiton edustajan Kyösti Suokkaan laatima, mutta tekstiä muokattiin vielä neuvotteluissa. Tarkoituksena oli, että määräys koskee sekä Suomessa jo olleita että myöhemmin tänne tulevia ulkomaalaisia työntekijöitä. Neuvotteluissa oli taannehtivuuden osalta kysymys vain siitä, tullaanko palkkasaatavia hakemaan takautuvasti palkkaryhmä II:n mukaisesti eikä siitä, koskeeko määräys jo Suomessa olevia työntekijöitä. Tarkoituksena ei ollut saada taannehtivaa vaikutusta palkkaan. Liittojen välillä ei keskusteltu myöskään siitä, että jatkossa Suomeen lähetettävillä työntekijöillä olisi entistä parempi ammattitaito.

B on kertonut tulleensa vuonna 1985 Suomen Rakennusteollisuuden Liiton palvelukseen. Todistaja on asiamiehen tehtävissään osallistunut työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 1986 alkaen sekä ollut mukana luotaessa palkkausjärjestelmää vuosina 1997-1998. S-palkkaryhmä on niin sanottu sisääntulopalkkaryhmä, johon uusi työntekijä alustavasti sijoitetaan. S-ryhmässä oloaika riippuu ammattikoulutuksesta ja -kokemuksesta. Alalle tulee paljon työntekijöitä, joilla on vähäinen ammattitaito.

B:n mukaan vuoden 2002 alusta alkaen Suomeen alkoi tulla virolaisia työntekijöitä, jotka sijoitettiin S-palkkaryhmään. Rakennusliiton kanssa tuli erimielisyyttä siitä, olivatko he S-ryhmään kuuluvia vai ei. Asiaa käytiin vuonna 2004 selvittämässä myös työmailla Lahdessa ja Leppävaarassa. Työntekijöiltä tiedusteltiin, mitä töitä he olivat tehneet Virossa. He eivät olleet tehneet kaikkia Suomessa tehtäviä töitä, minkä vuoksi jonkun toisen työntekijän oli oltava koko ajan neuvomassa heitä. S-palkkaryhmä oli heille oikea.

B:n mukaan työehtosopimusneuvotteluja valmisteltaessa syksyllä 2004 työntekijäliiton kanssa käytiin neuvotteluja esille otettavista asioista. Ulkomaalaiset työntekijät oli yksi asia, johon haluttiin entistä selkeämmät pelisäännöt. Rakennusliitto teki esityksen asiassa. Lähtökohtana neuvotteluissa oli, että tehdään ammattitaito-olettama siten, ettei Suomeen lähetetä enää muita kuin vähintään ammattiryhmä II:een sijoittuvia työntekijöitä. Puhetta oli nimenomaan siitä, ettei Suomeen kannata lähettää oppipoikia. Ajatuksena oli, että vastaisuudessa Suomeen tulisi ammattitaitoisempaa väkeä ja liittojen välisiltä ammattitaitoselvittelyiltä vältyttäisiin. Alalle ei myöskään ole hyväksi, että lehdistössä kerrotaan alalle tulevan ammattitaidotonta työvoimaa ulkomailta. Sopimusmääräys tehtiin tältä pohjalta.

B:n mukaan Rakennusliitto laati tekstin, jota hiottiin neuvotteluissa muutaman kerran. Työnantajapuoli esitti, että määräys tulisi voimaan siirtymäajan jälkeen, esimerkiksi vasta elokuussa. Rakennusliitto vaati kuitenkin määräystä tulemaan heti voimaan, ja tähän lopulta suostuttiin. Neuvotteluissa tiedusteltiin nimenomaan, mitä tapahtuu niille, jotka oli jo lähetetty Suomeen. Työntekijäpuoli vastasi, että "vanhoihin ei enää puututa". Asia ymmärrettiin siten, että henkilöön, jonka työskentely Suomessa alkaa 15.2.2005 jälkeen, noudatetaan allekirjoituspöytäkirjan määräystä.

Edelleen B:n mukaan myöhemmin kentällä alkoi uudestaan esiintyä epätietoisuutta siitä, koskeeko määräys jo aikaisemmin Suomeen tulleita työntekijöitä. Asia tuli esille jo työehtosopimuksen tekemisen yhteydessä perustetun työryhmän kokouksessa 3.5.2005. Tällöin työntekijäpuolelta saatiin samantyyppinen vastaus kuin neuvotteluissa, ettei vanhoihin enää puututa. Määräys ymmärrettiin siten, että se koskee vain 15.2.2005 jälkeen Suomeen lähetettyjä työntekijöitä. Neuvotteluissa haluttiin ottaa selkeä käytäntö tietystä päivästä alkaen siten, ettei palkkaryhmistä tarvitsisi enää kiistellä.

Arviointi ja johtopäätökset

Asianosaisten välisen 15.2.2005 voimaan tulleen talotekniikka-alan LVI-toimialan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 kohdassa on kysymys Suomeen töihin tulevan ulkomaalaisen LVI-asentajan palkkaryhmän määrittämisestä. Sopimusosapuolet ovat määräyksessä todenneet, että lähtökohtaisesti Suomeen tulee vain ammattitaitoisia työntekijöitä ja että heidät voidaan osaamisen laajuudesta riippuen sijoittaa palkkaryhmiin II-IV. Jotta ulkomaalaisia työntekijöitä ei sijoitettaisi heidän ammattitaitoonsa nähden liian mataliin palkkaryhmiin, palkkaryhmä on sovittu määriteltäväksi sopimukseen otetun ammattitaito-olettaman mukaisesti. Aloite selostettujen määräysten ottamisesta sopimukseen on tullut Rakennusliitolta, jonka edustaja on myös laatinut asiaa koskevan pohjatekstin.

Työnantajapuolelta on neuvotteluissa tiedusteltu työntekijäpuolen kantaa määräyksen ajalliseen ulottuvuuteen. Työtuomioistuimessa kuultu työnantajapuolen neuvotteluedustaja on kertonut, että tiedusteluun on vastattu sanakääntein, joiden mukaan määräystä ei sovellettaisi täällä jo oleviin asentajiin. Työntekijäpuolen todistajan mukaan vastauksella olisi kuitenkin tarkoitettu vain sulkea pois palkkojen taannehtiva korottaminen. Työtuomioistuimen mielestä käyty keskustelu on ollut ymmärrettävissä työnantajapuolen ilmoittamalla tavalla. Muutenkin on selvää, ettei sopimuksella olisi voitu korottaa palkkoja taannehtivasti ilman nimenomaista tätä tarkoittavaa lisämääräystä.

Työtuomioistuin katsoo erimielisyyden kohteena olevan määräyksen sanamuodon ja neuvotteluista esitetyn selvityksen puhuvan enemmän vastaajan esittämän tulkinnan puolesta. Mikäli allekirjoituspöytäkirjan määräystä olisi ollut tarkoitus soveltaa Suomessa jo entuudestaan työskennelleisiin ulkomaalaisiin työntekijöihin, olisi Rakennusliiton, joka määräystä on ehdottanut, selkeämmin tullut ilmaista tämä tavoitteensa määräyksen tekstissä tai siitä käydyissä neuvotteluissa, joissa liiton kantaa asiaan on erikseen tiedusteltu. Kun näin ei ole tapahtunut, perusteita kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen hyväksymiselle ei ole. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Rakennusliitto ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan LVI - Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 3 000 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan LVI - Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n oikeudenkäyntikulut 3 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, Sutela, K. Rautiainen, Vuorio ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto, johon jäsen Vuorio yhtyy:

Työtuomioistuimessa esitetyn selvityksen mukaan 4. kohta on otettu työehtosopimukseen kantajan aloitteesta. Esityksestä on keskusteltu ja sitä on muokattu neuvottelujen aikana. Neuvotteluissa työnantajapuoli oli esittänyt, että määräys tulisi voimaan siirtymäajan jälkeen esimerkiksi vasta elokuussa 2005, koska määräys vaikuttaa urakkahinnoitteluun. Työntekijäpuoli oli kuitenkin vaatinut määräystä tulemaan heti voimaan, mihin työnantajapuoli oli lopulta suostunut. Työnantajapuolen kysymykseen, mitä tapahtuu niille työntekijöille, jotka jo ovat Suomessa, työntekijäpuoli oli vastannut, että "vanhoihin ei enää puututa". Tästä työnanastajapuoli on tehnyt sen johtopäätöksen, että kohta koskee aikaisintaan sopimuksen voimaantulohetkellä työnsä aloittavia työntekijöitä. Työntekijäpuoli oli ymmärtänyt kysymyksen tarkoittavan palkkasaatavia eikä henkilöitä ja vastannut tähän kysymykseen.

Pidän työntekijäpuolen väärinkäsitystä ymmärrettävänä ja uskottavana, koska on selvää, ettei sopimuksella olisi voitu korottaa palkkoja taannehtivasti ilman nimenomaista tätä koskevaa määräystä, eikä työntekijäpuolen ole näytetty tällaista esittäneen. Näin ollen pelkästään siitä, miten työntekijäpuoli on kysymykseen vastannut, ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että kohta olisi sovittu koskemaan vain allekirjoituspäivän jälkeen Suomeen lähetettyjä tai tilapäisesti töihin tulevia työntekijöitä varsinkin, kun työnantajapuoli on luopunut vaatimasta voimaantulon siirtämistä. Asiaa ei myöskään voi ratkaista pelkästään sillä perusteella, kuka on tekstin laatinut, sillä tekstiä on muokattu ja siitä neuvoteltu. Kysymys on siten ratkaistava tekstin sanamuodon perusteella.

Osapuolet toteavat työehtosopimuksen 4. kohdassa, että lähtökohtaisesti Suomeen tulee vain ammattitaitoisia työntekijöitä. Käsittääkseni kohta tarkoittaa yleistä olettamusta siitä, että ulkomainenkin työnantaja palkkaa vain sellaisia työntekijöitä, joilla on kulloinkin kyseisessä työssä tarvittava ammattitaito, ja ettei alihankinnassa ja vuokratyössä käytetä ammattitaidotonta työvoimaa. Tekstin sanamuodosta ei tämän vuoksi voi tehdä sitä johtopäätöstä, että kohtaa sovellettaisiin vasta sopimuksen voimaantulon jälkeen Suomeen tuleviin lähetettyihin tai muutoin tilapäisesti Suomeen tuleviin työntekijöihin.

"Suomeen lähetetyn tai sellaisen Suomeen tilapäisesti töihin tulevan" voidaan tulkita tarkoittavan jo Suomessa olevaa tai Suomeen tulevaa työntekijää. Tästäkään ei mielestäni voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ottaen huomioon, että Suomessa vakiintuneesti käytetään sanontaa lähetetty työntekijä silloin, kun tarkoitetaan lähetetyistä työntekijöistä annetun lain (1146/1999) 1.2 §:ssä tarkoitettua työntekijää eli työntekijää, joka tavallisesti työskentelee muussa valtiossa kuin Suomessa ja jonka toiseen valtioon sijoittautunut, työnantajana toimiva yritys työsuhteen kestäessä tietyin edellytyksin lähettää rajoitetuksi ajaksi työhön Suomeen tarjotessaan valtioiden rajat ylittäviä palveluita.

Työehtosopimusta sovellettaessa lähtökohtana on, että jos jonkin määräyksen soveltamisalaa on tarkoitus rajata, siitä on erikseen sovittava. Jos olisi tarkoitettu, ettei tietyille 4. kohdassa tarkoitetuille työntekijöille tarvitse maksaa kyseisessä kohdassa sovittua palkkaa, asia olisi tullut ilmetä tekstistä tai siitä olisi tullut esittää yksiselitteisempää näyttöä. Näin ei ole tapahtunut. Katson tämän vuoksi, että 4. kohtaa on sovellettava myös niihin työntekijöihin, jotka sopimuksen allekirjoitushetkellä ovat työskennelleet Suomessa.

Kantaja on voittanut juttunsa. Velvoitan vastaajan tämän vuoksi korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laskun mukaisesti 5 812 eurolla korkolain 4.1 §:n mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.