Labor court dismisses union claim that employer violated seniority rule by firing long-tenured employee.

Kysymys siitä, oliko työnantaja rikkonut tietensä työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä irtisanoessaan ylemmän toimihenkilön, jonka työsuhde oli ollut kestoltaan pidempi kuin kahden muun samassa yksikössä vastaavankaltaisissa tehtävissä työskennelleen toimihenkilön.

TYÖTUOMIOISTUIMEN TUOMIO Nro 57

KANTAJA

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry, Helsinki

VASTAAJA

Nokia Oyj, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 28.2.2006

Pääkäsittely 8.5.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n, nykyisen Teknologiateollisuus ry:n, ja Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN:n välillä 10.12.2002 solmitun metalliteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen osana noudatettavassa metalliteollisuuden ylempiä toimihenkilöitä koskevassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖSOPIMUKSEN PÄÄTTÄMINEN JA YLEMMÄN TOIMIHENKILÖN LOMAUTTAMINEN TALOUDELLISISTA, TUOTANNOLLISISTA TAI TYÖNANTAJAN TOIMINNAN UUDELLEENJÄRJESTELYISTÄ JOHTUVISTA SYISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §

Irtisanomisen perusteet

Irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin ylemmästä toimihenkilöstä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia ylempiä toimihenkilöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja ylemmän toimihenkilön huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN on vaatinut Nokia Oyj:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen irtisanomisjärjestysmääräyksen tieten rikkomisesta.

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN on lisäksi vaatinut Nokia Oyj:n velvoittamista korvaamaan Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Tuotekehitysinsinööri A oli ollut Nokia Oyj:n palveluksessa vuodesta 1981 alkaen. Yhtiö oli irtisanonut A:n työsopimuksen taloudellisista ja tuotannollisista syistä 11.6.2003.

A oli toiminut yhtiössä lukuisissa eri tehtävissä muun muassa tuotepäällikkönä (2002 - 2003), järjestelmäarkkitehtina (1995 - 2002), projektipäällikkönä (1992 - 1995), paikallispäällikkönä (1987 - 1992), ryhmäpäällikkönä (1984 - 1987) sekä ohjelmistosuunnittelijana (1981 - 1984). A:n työtehtävät olivat koostuneet muun muassa tuotteen hallinnasta, projektihallinnasta, järjestelmien ja ohjelmiston arkitehtuurisuunnittelusta, linjaesimiehenä toimimisesta, toiminnan kehittämisestä, koulutuksesta, järjestelmäsuunnittelusta, ohjelmistosuunnittelusta ja testauksesta sekä dokumentoinnista. Työsuhteensa viimeisen vuoden aikana A oli työskennellyt tuotteenhallintatyössä eli DX 200 tuoteperheen rungon kehitystyössä, josta hänet oli irtisanottu 11.6.2003.

Irtisanottavien valinnassa työnantaja oli käyttänyt arviointikriteerinä muun muassa sitä, millaisia kompetensseja niin sanotussa DX 200 tuotteenhallinnassa senhetkisen tietämyksen valossa yhtiön näkemyksen mukaan tarvitaan. DX 200 on eräänlainen runko- tai viitekehys, jonka pohjalle eri sovelluksia kehitetään. Siihen pohjautuvat ohjelmistosovellukset eivät yleensä muistuta toisiaan, eivätkä niiden kehittämisessä saadut tiedot tai taidot siten ole yleensä hyödynnettävissä toista samaan runkoon perustuvaa sovellusta kehitettäessä.

Työnantajan mukaan yhtiön palveluksessa olevilla B:llä ja C:llä oli jonkin verran enemmän DX 200 tuotehallintaperheessä tarvittavaa erikoisosaamista kuin A:lla. Tämä erikoisosaaminen käsitti yhtiön näkemyksen mukaan B:n kohdalla DX 200 tuotteistoon liittyvää laitteisto-osaamista sekä C:n kohdalla niin sanottua sovellustietämystä. Nämä osaamisalueet olivat ratkaisseet irtisanomisen kohdentamisen A:han, koska mainittujen osaamisalueiden hallinta oli yhtiön mukaan tärkeää DX 200 tuotteenhallinnan tulevaisuuden kannalta. Ratkaisuun olivat vaikuttaneet yhtiön mukaan myös A:n C:tä ja B:tä vähäisempi työkokemus tuotteenhallintatyöstä.

A:lla oli kokonaisuutena arvioiden pidempi kokemus DX 200 tuoteperheen hallintatehtävistä ylipäätään kuin B:llä ja C:llä (noin 20 vuotta, joista tuotteenhallinta- tai vastaavia tehtäviä noin 18 vuoden ajalta), joilla oli kokemusta näistä tehtävistä alle 10 vuotta. Lisäksi B:n ja C:n tuotteenhallintakokemus rajoittui vain DX 200 tuoteperheen tiettyyn osuuteen eli B:n laitteistoon ja C:n sovelluksiin. A oli sen sijaan työskennellyt paitsi muun muassa sovelluksiin ja laitteistoon liittyvissä tehtävissä myös koulutukseen liittyvissä tehtävissä DX 200 alueella. Lisäksi hän oli tehnyt paljon muitakin tuotekehitykseen liittyviä tehtäviä, jotka tukivat hänen ammattitaitoaan DX 200 tuotteenhallintatyössä.

Näin ollen A:n ammattitaito ja kokemus DX 200 tuotekehityksen ja tuotteenhallinnan tehtävissä oli laaja-alaisempi ja monipuolisempi kuin C:llä ja B:llä. A:n ammattitaito oli siten myös käytettävämpi eri tehtäviin kuin C:n ja B:n. Koska A oli C:n tavoin työskennellyt myös applikaatioiden parissa ja B:n tavoin laitteiston parissa, ei C:llä ja B:llä näiltäkään osin ollut työnantajan väittämää erikoisosaamista A:han nähden.

Tuoteperheen eri sovellukset eivät yleensä ole toistensa kaltaisia ja DX 200 tuoterungon tietämys oli siksi arvokkaampaa eri sovellusten kehittämisessä kuin yksittäisten sovellusten kehittämisessä saatu kokemus. A:lla oli tästä tuoterungosta kokonaisuutena pidempi kokemus kuin B:llä ja C:llä ja siten myös paremmat valmiudet tuoteperheeseen kuuluvien uusien tuotteiden kehittämiseen.

A:n erikoistietämyksen tärkeyttä yritykselle kuvasi myös se, että yhtiö oli hyväksynyt hänet mukaan yhtiön optio-ohjelmiin yritykselle tärkeänä avainhenkilönä vuosina 1997, 1999 ja 2001. Perusteena tälle avainhenkilöasemalle oli ollut nimenomaan hänen erikoistietämyksensä DX 200 tuotehallintaperheestä. Yhtiö oli kuitenkin vain kaksi vuotta myöhemmin arvioinut hänen ammattitaitonsa merkitystä täysin päinvastaisesti soveltaessaan työvoiman vähentämisjärjestysmääräystä valitsemalla hänet irtisanottavaksi taloudellisista ja tuotannollisista syistä.

A:n työsuhde oli kestänyt 25 vuotta, kun B:n ja C:n työsuhteet olivat kestäneet alle 10 vuotta. Valitessaan irtisanottavaksi henkilöksi A:n työnantaja oli kiinnittänyt huomiota vain mainittujen kolmen henkilön työskentelyaikaan kysymyksessä olevassa yksikössä. Nokia Oyj oli rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä valitsemalla irtisanottavaksi A:n taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä 11.6.2003 sen sijaan, että irtisanominen olisi kohdistettu esimerkiksi B:hen tai C:hen.

Asiassa käydyissä paikallisissa ja liittojen välisissä neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Nokia Oyj on kiistänyt kanteen.

Nokia Oyj on vaatinut Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN:n velvoittamista korvaamaan Nokia Oyj:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

DX 200 tuotteenhallinnassa oli ollut työssä vuoden 2003 alkupuolella kolme henkilöä eli A, B ja C. A oli ennen irtisanomistaan työskennellyt DX 200 tuotehallinnassa ainoastaan yhden vuoden, kun B oli työskennellyt näissä tehtävissä noin kolme vuotta ja C noin seitsemän vuotta.

Niissä tilanteissa, joissa työnantaja joutuu vähentämään työntekijöitä, työnantaja joutuu muun ohella tekemään valinnan myös siitä, keihin toimenpiteet kohdistuvat. Irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n mukaan irtisanomisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava pykälässä määriteltyjä kriteereitä. Kriteerit on määritelty siten, että valinta tehdään käänteisessä järjestyksessä. Yhtiössä ei lähdetä valitsemaan sitä, keihin irtisanominen kohdistuu, vaan harkinta tehdään sillä perusteella, keille työtä on edelleen jäljellä. Irtisanomistilanteessa ensisijaisena kriteerinä on se, että viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia ylempiä toimihenkilöitä. Arviointi tämän perusteella tapahtuu arvioimalla yrityksen tulevaa toimintaa ja sitä, keillä henkilöillä on yrityksen tulevan toiminnan kannalta tärkeää osaamista ja muita ominaisuuksia.

Irtisanottavia arvioitaessa oli DX 200 tuotteenhallinnan osalta lähdetty siitä, että oli arvioitu, mitä kompetensseja DX tuotteenhallinnassa tulevaisuudessa tarvitaan. DX tuotteenhallinnassa asiakasrajapinta on tuotepäälliköille tärkeä osa-alue. C oli erikoistunut asiakasrajapintaan, erityisesti sisäisten asiakkaiden osalta. Näissä tehtävissä merkitystä on toimihenkilön henkilökohtaisilla ominaisuuksilla kuten ulospäinsuuntautuneisuudella ja joustavuudella. Näiden ominaisuuksien puolesta C oli katsottu A:ta sopivammaksi kysymyksessä oleviin tehtäviin. C:n toimipaikka oli Helsinki.

Toinen painopistealue DX tuotteenhallinnassa oli Hard Ware -tuotteenhallinta, koska DX 200:ssa oli ollut menossa voimakas laitteiston kehityskausi. B oli erikoistunut laitteistoon. Arvioinnin perusteella oli perustellusti päädytty siihen, että C:tä ja B:tä ei irtisanota. Looginen seuraus tästä oli ollut irtisanomisen kohdistuminen A:han. B oli myöhemmin itse irtisanoutunut, eikä hänen tilalleen yksikköön ollut siirretty ketään. Koska B oli arvioitu tärkeäksi ammattityöntekijäksi, oli hänet palkattu yhtiön palvelukseen uudestaan vuoden 2005 marraskuun alusta.

Vähentämisjärjestystä koskevassa irtisanomissuojasopimuksen 11 §:ssä on työsuhteen kestosta todettu, tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja ylemmän toimihenkilön huoltovelvollisuuden määrään. Mainittu määräys oli lähinnä toissijainen määräys, jota käytettiin apuna silloin, kun pykälässä aikaisemmin määriteltyjen ensisijaisten kriteerien perusteella jotkut henkilöt olivat samassa asemassa. Tässä tapauksessa ei ollut ollut syytä kiinnittää huomiota henkilöiden työsuhteiden kestoon eikä huoltovelvollisuuteen, koska C ja B oli arvioitu yrityksen toiminnalle tärkeiksi henkilöiksi, joihin irtisanomista ei tullut kohdistaa. A ei ollut vallinneissa olosuhteissa kuulunut tähän samaan luokkaan.

Nokia Oyj oli toiminut siten asiassa työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Nokia Oyj on 11.6.2003 taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut DX 200 tuotteenhallinnassa työskennelleen tuotekehitysinsinööri A:n työsopimuksen. A oli ollut yhtiön palveluksessa eri tehtävissä vuodesta 1981 lukien.

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN on katsonut Nokia Oyj:n rikkoneen tietensä ylempiä toimihenkilöitä koskevan irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n määräystä sen kohdistaessa irtisanomisen A:han. Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN:n mukaan irtisanominen olisi A:n asemesta tullut kohdistaa DX 200 tuotteenhallinnassa työskennelleisiin B:hen tai C:hen, joiden työsuhteet olivat tuolloin kestäneet alle 10 vuotta. Nokia Oyj:n mukaan irtisanomisen kohdistumista harkittaessa erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, minkälaista osaamista DX 200 tuotteenhallinnassa tulevaisuudessa tarvitaan.

Esitetty näyttö

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN:n puolesta työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään, joka on kertonut työkokemuksestaan ja osaamisestaan. Työvoiman vähentämisjärjestykseen vaikuttaneista seikoista työtuomioistuimessa on kuultu Nokia Oyj:n puolesta todistajina henkilöstöjohtaja D:tä, tuotekehitysjohtaja E:tä ja DX 200 platformin johtajaa F:ää.

A:n mukaan hänellä on ollut asiakasrajapintaan liittyvää työkokemusta vuosilta 1984 - 1992, jolloin hän oli toiminut linjaesimiehenä. Järjestelmäarkkitehdin tehtävässä työn sisältö on ollut samanlainen kuin hänen viimeisenä työvuotenaan tekemässä tuotepäällikön tehtävässä. DX 200 laitteistosta A:lla on kokemusta ajoilta, jolloin hän oli työskennellyt ohjelmistosuunnittelijana, järjestelmäsuunnittelutehtävissä ja järjestelmäarkkitehtina. DX 200 sovelluksia on vajaa 10, joista noin puolet on muita tärkeämpiä. Näitä A on ollut tekemässä alusta lähtien ja osallistunut myös niiden kehitysvaiheisiin.

A on edelleen kertonut, että DX 200 tuotteenhallinnassa samaan aikaan tuotepäällikkönä työskennelleen C:n päätehtävänä on ollut asiakasrajapinnan hoitaminen. C:n kokemus sovellustuotteista perustui siihen, mitä hän oli joutunut kysymyksessä olevassa tuotteenhallintatyössä tekemään. A:lla itsellään on samankaltaista kokemusta. A on tekemässään DX 200 tuoteperheeseen liittyvässä koulutustyössä joutunut perehtymään eri sovelluksiin.

A:n kertoman mukaan samassa yksikössä kolmantena tuotepäällikkönä olleen B:n tehtäväalue on liittynyt laitteistorajapintaan. A:n omaan tehtäväalueeseen ovat kuuluneet tekniset selvitystyöt, jotka liittyivät laitteistoon ja asiakasrajapintaan. Käytännössä jokainen DX 200 tuotteenhallinnan tuotepäällikkö oli hoitanut omalle alueelleen kuuluvia tehtäviä, mutta jossain määrin tuotepäälliköt olivat joutuneet tekemään myös toistensa alueisiin kuuluvia tehtäviä. A on kertomansa mukaan osannut sekä C:n että B:n työtehtävät, mutta nämä eivät ilmeisesti olleet hallinneet kaikkia hänen työtehtäviään.

D, joka työskentelee Nokia Oyj:n palveluksessa henkilöstöjohtajana, on kertonut, että yli 9 000:ta Nokia Networksin palveluksessa olevaa henkilöä koskeneet yhteistoimintaneuvottelut olivat päättyneet vuoden 2003 maaliskuun alussa. Neuvotteluissa esillä oli ollut enimmillään 1 500:n yhtiön palveluksessa Suomessa työskentelevän henkilön irtisanominen. Yhteistoimintaneuvotteluihin liittyen yhtiö oli järjestänyt käytännössä irtisanomispäätökset tekemään joutuneille esimiehille kahdeksan koulutustilaisuutta, joissa irtisanomissuojasopimuksen 11 §:ää oli käyty läpi. Koulutustilaisuuksissa oli tullut esille, että irtisanottavia henkilöitä valittaessa esimiehet joutuvat harkitsemaan työntekijöiden osaamista ja kykyä. Koska henkilöstöhallinnossa näitä asioita ei pystytty arvioimaan, oli tämä jätetty esimiesten tehtäväksi.

E, joka työskentelee Nokia Networkin tuotekehitysjohtajana, on ollut Nokia Oyj:n palveluksessa 19 vuoden ajan tuotekehitystehtävissä. A:n irtisanomisen aikaan hän oli DX 200 tuotekehitysorganisaation lisäksi ollut vastuussa toisesta vastaavanlaisesta tuotekehitysorganisaatiosta. Näistä molemmista organisaatioista oli jouduttu irtisanomaan eri tehtävissä työskennelleitä henkilöitä. Ennen irtisanomisia esimiehille oli henkilöstöhallinnon toimesta annettu irtisanomisasiaan liittyvää koulutusta.

E:n mukaan hänellä on kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ollut 10 suoraa alaista heidän joukossaan tuotepäällikköinä toimineet A, C ja B. A oli työskennellyt E:n alaisuudessa noin vuoden ajan. Kysymyksessä olevaan organisaatioon A oli tullut vuonna 2002, jolloin organisaatio oli perustettu. Toiminnot, joissa A oli aikaisemmin toiminut, oli tuolloin lakkautettu. A oli siirtynyt E:n organisaatioon, koska tuolloin oli katsottu, että A:lla voisi olla sellaista osaamista, mitä uudessa organisaatiossa tarvittiin.

E on edelleen kertonut, että harkittaessa kehen tuotepäällikköön irtisanominen kohdistetaan lähtökohtana oli ollut arvion tekeminen siitä, minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Tulevaisuuden kannalta tärkeänä oli pidetty osaamista asiakasrajapintaan liittyvissä tehtävissä. Tämänkaltaisissa tehtävissä A oli työskennellyt huomattavasti vähemmän aikaa kuin C. Tuotepäälliköille asetettujen tavoitteiden täyttämisessä C oli myös selvinnyt A:ta paremmin varsinkin asiakasrajapintaan liittyvällä tehtäväalueella. B oli tuotepäälliköistä parhaiten saavuttanut asetetut tavoitteet. E:n näkemyksen mukaan teknisessä osaamisessa, laitteiston tuntemuksessa, kirjallisessa osaamisessa ja tehtävien loppuun saattamisessa B oli selviytynyt A:ta paremmin. A oli ennen irtisanomistaan työskennellyt DX 200 tuotteenhallinnassa lyhyehkön aikaa, eikä hänellä ollut sellaista erityisosaamista kuin C:lläja B:llä. Esimerkiksi laitteiston kanssa A ei ollut ollut paljoakaan tekemisissä ennen DX 200 tuotteenhallinnassa työskentelyä.

F, joka on ollut Nokia Oyj:n palveluksessa vuodesta 1988 alkaen, on toiminut nykyisessä tehtävässään DX 200 platformin johtajana heinäkuun alusta 2003. Tähän tehtävään hän oli tullut A:n irtisanomisen jälkeen, eikä A ollut työskennellyt F:n alaisuudessa. F tunsi A:n kolleegana, mutta hän ei ollut työskennellyt koskaan samalla paikkakunnalla eikä samassa organisaatiossa kuin A. F:n näkemyksen mukaan A oli suuntautunut asiantuntijatehtäviin ja osasi työn teknisen puolen. Sen sijaan A:n sosiaaliset taidot eivät F:n mukaan olleet parhainta tasoa. Ehdotuksen irtisanottavista henkilöistä oli tehnyt F:n edeltäjänä työskennellyt E. F oli hyväksynyt valinnat, koska hänen mukaansa työhön olivat jääneet ne henkilöt, joiden osaaminen oli katsottu tarpeelliseksi. DX 200 tuotehallinnassa oli vuoden 2003 kesästä alkaen ryhdytty tekemään muun muassa eräitä perusteellisia uudistuksia DX 200 laitteiston alueella.

Arviointi ja johtopäätökset

Metalliteollisuuden ylempiä toimihenkilöitä koskevan irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n mukaan irtisanomisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia ylempiä toimihenkilöitä ja tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan.

A:n työsuhde Nokia Oy:hyn on ollut kestoltaan noin 15 vuotta pidempi kuin C:n ja B:n työsuhteet. A on työsuhteensa aikana eri tehtävissä työskennellyt myös DX 200 tuoteperheen parissa erilaisissa tehtävissä. Eri tehtävissä toimiessaan hän on myös tehnyt asiakasrajapintaan liittyviä töitä.

Esitetyn selvityksen mukaan työnantaja on perustanut A:n irtisanomisen seikkoihin, joiden pohjalta työnantajalla ollut perusteita päätyä siihen, että yhtiön kannalta tulevaisuudessa tarvittavissa tehtävissä B:llä ja C:llä on sellaista pätevyyttä ja osaamista, joka A:n vastaavia taitoja paremmin vastaa tehtävien asettamia vaatimuksia. Tämän vuoksi ja vaikka A:lla on ollut C:tä ja B:tä pidempi työsuhde ja monipuolisempi työkokemus, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Nokia Oyj olisi A:n työsopimuksen irtisanoessaan työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla tietensä rikkonut työehtosopimuksen irtisanomisjärjestysmääräystä tai että sen olisi edes perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian epäselvyyden vuoksi Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN:llä on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Näin ollen Nokia Oyj jutun voittaessaankin saa työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin mukaan itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Nokia Oyj saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Sutela, K. Rautiainen, Vuorio ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.