Labor court dismisses union claim that 37.5-hour workweek employees must receive equal time-off benefits as 40-hour employees under collective agreement.

Kysymys työntekijöiden oikeudesta työehtosopimuksen mukaiseen työajan tasaamiseen.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 53

KANTAJA

Kemianliitto-Kemifacket ry, Helsinki

VASTAAJA

Kemianteollisuus KT ry, Helsinki

KUULTAVA

Henkel Norden Oy, Vantaa

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.2.2006

Pääkäsittely 4.4.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten välillä 24.1.2005 allekirjoitetussa muovituoteteollisuutta ja kemian tuoteteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

1 § Sopimuksen soveltamisala

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Osa-aikatyö

Osa-aikatyöstä on kyse silloin, kun työntekijän työsopimuksen mukainen työaika alittaa jatkuvasti tai keskimääräisesti työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan.

Osa-aikaisuus voi liittyä esimerkiksi:

Työehtosopimuksessa sovitun säännöllisen työajan alittavaan työsuhteeseen, osittaiseen hoitovapaaseen, osa-aikaeläkkeeseen, osa-aikalisään tai vuorotteluvapaaseen.

Osa-aikaisen työntekijän tässä työehtosopimuksessa tarkoitetut taloudelliset etuudet määräytyvät sovitun työajan ja täyden työajan suhteessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖAIKA

6 § Säännöllinen työaika

Työaikalain noudattaminen

1. Työaikaan nähden noudatetaan voimassa olevaa työaikalakia (605/1996).

2. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Työaika päivä-, yksi- ja kaksivuorotyössä

Soveltamisala

1. Työajan tasaaminen koskee niitä työaikamuotoja, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Näitä työaikamuotoja ovat normaalisti päivätyö, kaksivuorotyö sekä jatkuva yksivuoro- ja kaksivuorotyö. Lisäksi edellytetään, että työntekijällä on enintään 30 arkipäivän pituinen vuosiloma sekä että hänen vuotuista työaikaansa tasaavat muutoin vain kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä ja vapunpäivä.

Työajan tasaaminen ei kuitenkaan koske enintään kolmeksi kuukaudeksi määräaikaiseen työsuhteeseen otettuja työntekijöitä. Jos määräaikaista työsopimusta jatketaan, kertyvät työajantasaamisvapaat työsuhteen alusta lukien.

Esimerkkilaskelma todellisesta vuosityöajasta on sopimuksen liitteenä sivulla 101.

Vapaan kertyminen

2. Vapaata annetaan tehdyistä säännöllisistä työpäivistä seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vapaan antaminen

Kalenterivuoden aikana kertynyt vapaa on annettava työntekijälle viimeistään seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä, ellei työnantajan ja työntekijän kanssa toisin sovita. Vapaa annetaan työnantajan määräämänä ajankohtana. Jos vapaa annetaan samanaikaisesti kaikille työntekijöille tai työosastolle, noudatetaan työehtosopimuksessa mainittua kahden viikon ilmoitusaikaa työajan tasoittumisjärjestelmän muuttamisesta. Henkilökohtaisesti annetusta vapaasta on ilmoitettava viimeistään viikkoa ennen vapaan antamisajankohtaa. Ilmoitusajoista voidaan paikallisesti toisin sopia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ansiotaso

Kuukausipalkkaisella työntekijällä ansionmenetys kompensoidaan säilyttämällä työntekijän kuukausipalkka ennallaan. Tuntipalkkaisten työntekijöiden ansionmenetys kompensoidaan siten, että tasausvapaapäivällä maksetaan keskituntiansion mukainen korvaus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että

Henkel Norden Oy on velvollinen soveltamaan A:han, B:hen, C:hen, D:hen, E:hen, F:ään, G:hen ja H:hon työehtosopimuksen 7 §:n mukaista työajan tasaamista, ja

yhtiö on velvollinen antamaan työntekijöille sopimusmääräyksessä tarkoitetut työajan lyhentämisvapaat työehtosopimuksen 7 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ansiotason 7 §:n 5 kohdassa tarkoitetuin tavoin kompensoiden.

Kemianliitto on lisäksi vaatinut Kemianteollisuus KT:n ja Henkel Norden Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Kanteessa tarkoitettujen 7,5 tunnin työpäivää tekevien työntekijöiden sulkeminen työajan tasaamisen ulkopuolelle merkitsisi työsopimuslain 2 luvun 2 §:n pakottavan syrjintäkiellon rikkomista soveltamalla heihin muun muassa 7 ja 8 tunnin työpäivää tekeviin työntekijöihin verrattuna epäedullisempia työehtoja työajan pituuden perusteella. Merkityksetöntä oli sen pohtiminen, tulisiko työntekijöitä pitää koko- tai osa-aikatyöntekijöinä, jos heihin tosiasiallisesti kuitenkin sovelletaan epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa vain työajan pituuden vuoksi. Lainkohta edellytti, että myös koko- tai osa-aikatyöntekijöitä keskenään kohdellaan tasapuolisesti. Työntekijöistä A oli selvästi osa-aikatyöntekijä.

Työntekijöistä ainoastaan A oli aikaisemmin työskennellyt 40 tunnin viikolla ja hänelle oli kertynyt työajan lyhentämisvapaat vuoden 1996 loppuun asti. Sanottuna vuonna A siirrettiin nokkamiesasemasta toisiin tehtäviin ja hänet painostettiin allekirjoittamaan uusi työsopimus 37,5 tunnin työajalla ja palkkaa alentaen. A oli siirtynyt osa-aikaeläkkeelle 1.11.2003 lähtien tehden kolmena viikkona kaksi ja kahtena viikkona kolme 7,5 tunnin työpäivää. Ainakin tästä lähtien hän oli ollut osa-aikatyöntekijä. Muut työntekijät oli otettu 37,5 tunnin työviikolle. Myöskään heidän palkoissaan tai työsopimuksissaan muutoin ei ollut otettu huomioon työajan lyhennysetuutta.

Työajan lyhentämisjärjestelmän omaksumiseen kemianalojen työehtosopimuksiin ei liittynyt mitään kanteen kannalta asiaan vaikuttavia erityispiirteitä. Osallisten tarkoitus oli ollut, että järjestelmää sovellettiin vain 40 tunnin työviikkoa tekeviin. Kemianteollisuuden työehtosopimukseen osa-aikadirektiivin mukainen pro rata temporis -periaate kirjattiin keväällä 2000. Alkuvuoden 2001 tuomioiden jälkeen laadittiin kemianteollisuudessa 17.5.2001 muistio, jonka mukaan työajan tasaaminen koski osa-aikaeläkeläisiä, jotka tekivät 40 tunnin työviikkoa.

Työtuomioistuin vahvisti osa-aikaisten syrjimättömyyden ja suhteellisten etujen periaatteen lopullisesti metalliteollisuuden toimihenkilöitä koskevassa tuomiossa TT 2001-52, jonka mukaan osa-aikatyöntekijällä oli oikeus saada työajan lyhennysvapaata tekemänsä työajan suhteessa kokoaikaiseen työskentelyyn. Vielä tämän tuomion jälkeenkin Kemianteollisuus KT pitäytyi 17.5.2001 laaditun muistion ahtaassa soveltamisessa, kunnes 19.2.2003 päivätyssä muistiossa ulotettiin työajan lyhennys lyhennettyä viikkoa tekeviin osa-aikaeläkeläisiin. Merkittävää oli, että kysymys oli työehtosopimuksen tulkinnasta, jossa lähteenä käytettiin alkuperäisestä tulkinnasta poiketen uutta oikeuskäytäntöä.

Loputkin kemianteollisuuden osa-aikatyöntekijät saatiin työajan tasaamisen piiriin 9.5.2003 vahvistetulla sovinnolla ja sopimuksella 9.5.2003, joista jälkimmäisessä tapauksessa työajan tasaamista sovellettiin 7 tunnin työpäivää tekevään osittaisella hoitovapaalla olevaan työntekijään Kemianteollisuus KT on vastustanut työajan tasaamisen soveltamista 37,5 tunnin pituiseen työviikkoon, koska kysymyksessä oli kokoaikatyö. Työaikamuoto johti arkipyhät huomioon ottaen keskimäärin 10 tuntia lyhyempään vuosityöaikaan kuin 40 tunnin viikko.

Tulkintahistoriasta erillään oli pidettävä tuomio TT 2004-51, jossa työajan lyhennyskorvauksia ei myönnetty, koska vuorokautisen työajan ei näytetty olleen 7,5 tuntia pidempi. Asiassa ei ollut ollut kysymys siitä, tulisiko työajan tasaamista soveltaa 7,5 tunnin työaikaan.

Toimihenkilösopimukset säännöstivät kahta työaikavaihtoehtoa: teknisiltä toimihenkilöiltä periytyvää 40 tunnin viikkoa ja 37,5 tunnin "toimistotyöaikaa", joista kummastakin maksetaan kokoaikatyön kuukausipalkka. Toimihenkilöitä ei aseteta työajan pituuden vuoksi eri asemaan kuten kanteen tarkoittama tuntipalkkaiset työntekijät. Toimihenkilöillä 37,5 tunnin viikkotyöaika on työajan tasaamisen muoto. Tuntipalkkaisilla työntekijöillä näin ei ole, vaan työaikamuotoa käytetään pelkästään ansiotasoa alentamatta tapahtuvan työajan tasaamisen välttämiseen ja kiertämiseen.

Työntekijöiden työehtosopimus ei tunne erityistä 37,5 tunnin viikkotyöaikaa, joten se on työajan tasaamisen suhteen samassa asemassa kuin muunkin pituiset viikkotyöajat. Työajan palkallisen tasaamisen epääminen pelkästään työsopimuksen 37,5 tunnin työaikakirjauksen perusteella on mielivaltaa, jolle ei ole työsopimuslain 2 luvun 2 §:n edellyttämää perusteltua asiallista syytä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kemianteollisuus KT on vastauksessaan, johon Henkel Norden Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kemianteollisuus KT on vaatinut Kemianliiton velvoittamista korvaamaan liiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työajan lyhentämistä koskeva työehtosopimusmääräys koskee henkilöitä, jotka työskentelevät 40-tuntisessa työviikossa. Työntekijöillä, jotka tekevät 37,5-tuntista työviikkoa, ei ole oikeutta työajan lyhennysvapaisiin, koska heidän työaikansa muutoinkin oli jo 40-tuntista työviikkoa tekevien työntekijöiden työaikaa lyhyempi. Kanteessa tarkoitetut työntekijät eivät ole tehdessään 37,5-tuntista työviikkoa työehtosopimuksen tarkoittamia osa-aikaisia työntekijöitä. Kukaan heistä ei ollut siirtynyt täysiaikaisesta työstä osa-aikatyöhön eivätkä he olleen näin olleet siirtyneet pois työajan tasaamisjärjestelmän piiristä. Työntekijöille ei ollut syntynyt näin ollen mitään vahinkoa työskennellessään 37,5-tuntisessa työviikossa suhteessa 40-tuntista työviikkoa tekeviin. Henkilöt eivät työskentele työaikamuodossa, jonka piirissä olevilla työntekijöillä oli oikeus työajan lyhennysvapaisiin, koska yhtiössä ei ollut 40-tuntista työviikkoa tekeviä henkilöitä eikä henkilöitä ollut näin ollen voitu syrjiä yhtiön sisällä.

C, B, D, E, G, F ja H olivat tulleet yhtiön palvelukseen 37,5 tunnin viikkotyöajalla. A:n kanssa sovittiin vuonna 1997 uudesta työsopimuksesta ja siinä uusista tehtävistä lähettämössä, aikaisempaa tehtävää alemmasta palkasta sekä lyhyemmästä työajasta. Tätä sopimusta A sitoutui olemaan moittimatta. Näin ollen A on tässä jutussa samassa asemassa työajan suhteen muiden kanteessa tarkoitettujen henkilöiden kanssa. A on myöhemmin siirtynyt osa-aikaeläkkeelle.

Pitkän aikavälin työaika vuositasolla 40-tuntista työviikkoa tekevillä oli 1 715 tuntia ja 37,5-tuntisilla 1 703 tuntia. Tämän lisäksi 40-tuntista työviikkoa tekevät saavat 100 tunnilta työajan lyhennyskorvauksen.

Työehtosopimuksen osa-aikatyötä koskeva määräys otettiin ensimmäisen kerran työehtosopimukseen vuonna 2000. Esillä tuolloin oli muun muassa erään työnantajaliiton jäsenyrityksen 7 tunnin päivittäistä työaikaa tekevien kuukausipalkkaisten työntekijöiden yleiskorotusten ja palvelusvuosilisien maksaminen ja niiden suhteuttaminen tehtyyn työaikaan nähden, koska palkkataulukot, yleiskorotukset ja palvelusvuosilisät perustuivat 40-tuntiseen työviikkoon. Näissä neuvotteluissa työntekijäpuolen vaatimuksesta nimenomaan sovittiin taloudellisten etujen suhteuttamisesta siten, ettei 7,5 tunnin työpäivä ollut sopimuksen tarkoittamaa osa-aikatyötä. Tämän johdosta 37,5-tuntista viikkotyöaikaa tekeville työntekijöille maksetaan yleiskorotukset sekä palvelusvuosikorotukset saman suuruisina kuin 40 tuntista työviikkoa tekeville työntekijöille.

Kanteessa viitatut työtuomioistuimen ratkaisut rakentuivat siihen, että työntekijä oli ollut aikaisemmin työajan tasaamisjärjestelmän piirissä, jonka jälkeen hänen kanssaan oli sovittu osa-aikatyöstä ja hän edelleen työskenteli työaikamuodossa, jossa työntekijöillä oli oikeus työajan lyhennysvapaisiin. Tämän lisäksi tuomioissa oli tarkasteltu, oliko työntekijälle syntynyt taloudellista vahinkoa osa-aikatyöhön siirryttäessä. Tuomioissa ei ollut otettu kantaa siihen, koskiko työajan tasaamisjärjestelmä myös 37,5 tunnin viikkotyöaikaa tekeviä työntekijöitä. Sitä vastoin työtuomioistuimen tuomiossa TT 2004-51 todettiin, ettei 7,5 tuntia päivässä työskentelevällä työntekijällä ollut oikeutta työajan lyhennyskorvaukseen.

Kanteessa oli viitattu myös muutamaan liittojen väliseen sopimukseen koskien osa-aikatyöntekijöiden oikeutta työajan lyhennyspäiviin. Tällaiset sopimukset yleensä, niin kuin kyseessä olevissa tapauksissa, tehdään enempien riitojen välttämiseksi eikä niissä osapuolia sitovasti sovita työehtosopimuksen sisällöstä eikä niistä näin ollen saa tulkinta-apua nyt esillä olevassa riidassa. Näissäkin tapauksissa oli kuitenkin ollut kysymys henkilöistä, jotka aiemmin olivat olleet työajan tasaamisjärjestelmän piirissä ja jotka osa-aikaiseksi jäämisen jälkeen työskentelivät sellaisissa töissä, joissa työntekijöillä oli oikeus työajan lyhennyspäiviin.

Työajan lyhennystä koskeva sopimusmääräys koskee ainoastaan 40-tuntista työviikkoa tekeviä työntekijöitä. Työtuomioistuin käytäntö oli muuttanut tätä sopijapuolten yhteistä tarkoitusta ulottamalla työajan tasaamisjärjestelmän piiriin myös sellaiset 40-tuntisessa työviikossa työskennelleet työntekijät, jotka olivat siirtyneet järjestelmän piiristä osa-aikatyöhön. Lisäedellytyksenä tuomioiden mukaan oli se, että työntekijä työskenteli sellaisessa työaikamuodossa, jossa muilla työntekijöillä oli oikeus työajan lyhennysvapaisiin. Lisäksi työtuomioistuin oli katsonut, että työntekijän oli, siirryttyään osa-aikatyöhön täytynyt menettää jotakin eli palkan ja työajan suhde ei ollut muuttunut oikeassa suhteessa täysiaikaiseen työaikaan verrattuna. Samoihin periaatteisiin perustuivat myös kanteessa mainitut liittojen väliset sopimukset.

Tämän riidan kohteena olevissa tapauksissa edellä mainitut edellytykset eivät täyttyneet. Kaikki työntekijät A:ta lukuun ottamatta olivat työsuhteensa alusta alkaen työskennelleet 37,5 tunnin työviikossa. A puolestaan oli alkuaan otettu 40-tuntiseen työviikkoon, mutta hänenkin kohdallaan oli tehty irtisanomisen vaihtoehtona uusi työsopimus, jossa oli sovittu 37,5-tuntisesta työajasta.

Kysymys jutussa ei itse asiassa ollut lainkaan kanteessa tarkoitettujen henkilöiden oikeudesta työajan tasaamisvapaisiin, vaan ylimääräisen rahakorvauksen maksamisesta heille. Kaikille kanteessa tarkoitetuille henkilöille oli maksettu vähintään työehtosopimuksen mukainen minimipalkka. Sopimus ei pitänyt sisällään mitään henkilökohtaisesta pätevyydestä maksettavaa minimipalkkaehtoa. Työntekijöitä ei ollut syrjitty osa-aikaisuuden perusteella yhtiön sisällä suhteessa 40 tunnin työviikkoa tekeviin, koska tällaisia henkilöitä yhtiössä ei ollut. Heitä ei ollut muutoinkaan osa-aikaisuuden perusteella syrjitty. Heitä ei ollut myöskään asetettu täysiaikaiseen työskentelyyn verrattuna huonompaan asemaan, koska he eivät olleet 40-tuntista työviikkoa tehneet.

Myöskään työehtosopimusmääräys itsessään ei asettanut osa-aikatyöhön otettuja henkilöitä eriarvoiseen asemaan eikä se ollut osa-aikadirektiivin tai sen pohjalta säädetyn työsopimuslain 2 luvun 2 §:n vastainen. Säännökset eivät lähteneet siitä, että osa-aikaisille täytyisi antaa poikkeuksetta samat etuudet täysiaikaisiin verrattuna. Kyseessä olevat henkilöt oli otettu työhön työehtosopimuksen mukaisella ja heidän kanssaan sovitulla palkalla sekä heidän työaikansa oli sovittu käytännössä 40-tuntista työviikkoa tekevien työntekijöiden työaikaa vastaavasti. He olivat tehneet "normaalipituista" työaikaa sen olematta osa-aikatyötä eikä heillä näin ollen ollut oikeussuojan tarvetta asiassa.

Kanteessa tarkoitetut työntekijät eivät olleet työskennelleet osa-aikatyössä vaan normaalissa, hyvin yleisesti käytössä olevassa 37,5 tunnin työviikkoajassa. Kaikista teollisuuden palkansaajista 30 prosenttia työskentelee mainitussa työaikamuodossa. Kukaan henkilöistä ei ollut siirtynyt työajan tasaamisjärjestelmän piiristä pois eikä heille näin ollen voida katsoa syntyneen vahinkoa sopiessaan työsuhteensa alussa 37,5 tunnin työviikkoajasta eikä heitä näin ollen ollut syrjitty täysiaikaiseen työhön verrattuna. Henkilöt eivät myöskään työskennelleet sellaisessa työaikamuodossa, jossa muilla työntekijöillä olisi oikeus työajan lyhennysvapaisiin. Heitä ei näin ollen voitu työnantajakohtaisesti arvioiden syrjiä täysiaikaiseen työntekijään verrattuna. Työajan lyhentämistä koskevan työehtosopimusmääräyksen ei voida katsoa olevan luonteensa puolesta myöskään pätemätön, joten noudattamalla työehtosopimusta yhtiön ei voida katsoa syrjineen kanteessa tarkoitettuja henkilöitä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Henkel Norden Oy:n palveluksessa olevat työntekijät C, B, A, D, E, G, F ja H ovat työsopimuksensa mukaisesti tehneet 7,5 tunnin työpäivää ja 37,5 tunnin työviikkoa. A on 1.11.2003 siirtynyt osa-aikaeläkkeelle tehden kolmena viikkona kaksi ja kahtena viikkona kolme 7,5 tunnin työpäivää.

Muovituoteteollisuuden ja kemian tuoteteollisuuden työehtosopimuksen 6 §:n mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Saman työehtosopimuksen 7 §:ssä ovat määräykset työajan tasaamisesta. Niitä sovelletaan niihin työaikamuotoihin, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, ovatko C, B, A, E, G, F ja H oikeutettuja työehtosopimuksen mukaiseen työajan tasaamiseen.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu työajan tasaamisvapaamääräysten soveltamisesta kantajaliiton entistä liittosihteeriä I:tä ja vastaajaliiton osastopäällikköä J:tä.

Työajan tasausmääräysten soveltamispiiri

I ja J ovat kertoneet, että vuoden 2000 työehtosopimusneuvotteluissa oli käsitelty osa-aikatyötä koskevia kysymyksiä. Osa-aikatyö oli erityisesti osa-aikaeläkkeiden myötä lisääntynyt, minkä vuoksi työnantajapuolen aloitteesta haluttiin saada selkeät pelisäännöt. Noissa neuvotteluissa oli sovittu, että 37,5 tuntista työviikkoa käsitellään kokoaikatyönä ainakin siinä suhteessa, että tässä työaikamuodossa maksetaan yleiskorotukset täysimääräisinä suhteuttamatta niitä esimerkiksi 40 tuntiseen työviikkoon. Tämä vastasi myös aiempaa käytäntöä.

I:n mukaan neuvotteluissa ei mitenkään määritelty sitä, onko 7,5 tunnin työpäivä osa-aikatyötä tai ei. Asia oli kuitenkin siten esillä yleiskorotuksen yhteydessä, että yleiskorotus tuli viedä tällaisessa työaikamuodossa täysimääräisenä palkkoihin. Osa-aikatyön suhteesta työajan lyhennysvapaisiin neuvotteluissa todettiin, että työajan lyhennyspäivät tulevat myös osa-aikatyöntekijöille ja osa-aikaeläkkeelle siirtyville työntekijöille.

J:n mukaan vuoden 2000 työehtosopimusneuvotteluissa työehtosopimukseen otettiin määräys, jonka mukaan osa-aikaisen työntekijän työehtosopimuksessa tarkoitetut etuudet määräytyvät sovitun ja täyden työajan suhteessa. Kemianliitto halusi neuvotteluissa varmistaa, ettei mainittu suhteutus koske 37,5 tuntista työviikkoa tekeviä työntekijöitä. Neuvotteluissa sovittiin, että 37,5 tuntista työviikkoa käsitellään kokoaikatyönä kuten aikaisemminkin. Liittojen välillä oli edelleen neuvoteltu tilanteista, joissa työntekijä oli alunperin ollut kokoaikatyössä ja hänet oli osa-aikaistettu. Tuolloin etuudet muuttuivat työajan suhteessa. Työajan lyhennys ei kuitenkaan koskenut alunperin 37,5 tunnin viikkotyöaikaa tehneitä työntekijöitä.

Kemianliitto on viitannut työtuomioistuimessa 9.5.2003 vahvistettuun sovintoon ja asianosaisliittojen välillä 19.2. ja 9.5.2003 solmittuihin sopimuksiin. Näissä tapauksissa kysymys on ollut aiemmin työajan lyhennysmääräysten piirissä olleista työntekijöistä, jotka ovat siirtyneet osa-aikatyöhön ja joihin on sovittu edelleen sovellettavaksi kyseisiä määräyksiä.

Arviointi ja johtopäätökset

Kemianliiton kanne lähtee siitä, että työehtosopimuksen oikea soveltaminen sekä kohtuus- ja mielekkyysnäkökohdat edellyttävät työajan tasaamismääräysten soveltamista kaikkiin koko- ja osa-aikaisiin työntekijöihin ja siten myös työntekijöihin, joiden säännöllinen työaika on 37,5 tuntia viikossa.

Esitetty selvitys osoittaa, että työnantajan käyttämä säännöllinen työaika 37,5 tuntia viikossa on työehtosopimuksen mukaan mahdollinen ja alalla yleisesti käytetty. Kysymys on tällöin sopijapuolten yhteisen näkemyksen mukaan kokoaikatyöstä.

Työajan tasaamismääräyksiä sanamuotonsa mukaan sovelletaan kuitenkin vain niihin työaikamuotoihin, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Työtuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaisesti näitä määräyksiä on alalla sovittu sovellettaviksi pro rata temporis -periaatetta noudattaen myös niihin osa-aikatyöntekijöihin, jotka tässä työaikamuodossa ovat siirtyneet osa-aikatyöhön. Asiassa ei ole edes väitetty, että sopijapuolet olisivat alunalkaen tai myöhemminkään tarkoittaneet työajan tasaamismääräyksiä sovellettavan tätä laajemmin.

Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 2004-51 käsitellyt työajan lyhentämismääräysten soveltamista tapauksessa, jossa työntekijän säännöllinen työaika oli ollut 7,5 tuntia päivässä. Sovellettavana olleessa työehtosopimuksessa oli soveltamisalaltaan vastaavat työajan lyhennysmääräykset kuin nyt kysymyksessä olevassa muovituoteteollisuuden ja kemian tuoteteollisuuden työehtosopimuksessa. Tuomion mukaan työntekijällä ei ollut työehtosopimuksen mukaan oikeutta työajan lyhennyskorvaukseen.

Tämän jutun yhteydessä esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuimella ei ole perusteita päätyä erilaiseen ratkaisuun. Näyttämättä on jäänyt, että vastoin työehtosopimuksen työajan tasaamismääräysten sanamuotoa näitä määräyksiä tulisi soveltaa myös silloin, kun säännöllinen työaika on 37,5 tuntia viikossa.

Kemianliiton vaatimustensa tueksi viittaaman työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan työnantaja ei saa osa-aikaisissa työsuhteissa pelkästään työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä. Tämä säännös on alalla otettu huomioon sopimalla pro rata temporis -periaatteen soveltamisesta eli sopeuttamalla työstä maksettava vastike osa-aikatyössä lyhennettyä työaikaa vastaavasti. Tämä koskee myös työajan tasaamista, milloin edellytykset sitä koskevien määräysten soveltamiselle ovat muutoin olemassa.

Kun kanteessa mainitut työntekijät A:ta lukuun ottamatta ovat olleet kokoaikaisia työntekijöitä, osa-aikaisia koskevat säännökset eivät voi tulla heidän työsuhteissaan sovellettaviksi. Työnantaja ei siten ole voinut edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla syrjiä heitä suhteessa muihin työntekijöihinsä. A:n kohdalla ei ole edes väitetty, että hänen siirryttyä osa-aikaeläkkeelle pro rata temporis -sääntöä ei olisi sovellettu eli että työnantaja olisi asettanut hänet suhteellisesti huonompaan asemaan kuin työpaikan kokoaikaiset 37,5 tunnin säännöllistä viikkotyöaikaa tekevät työntekijät.

Työpaikoilla, joissa noudatetaan työehtosopimuksen mukaisesti 40 tunnin työviikkoa ja työajan tasaamisvapaamääräyksiä, työntekijät voivat päästä jossakin määrin edullisempaan asemaan kuin työpaikoilla, joissa noudatetaan 37,5 tunnin viikkotyöaikaa. Tällaista erilaisista työehtosopimusmääräyksistä johtuvaa eturistiriitaa ei kuitenkaan voida kohtuus- tai mielekkyysnäkökohtiin vedoten tai muutoinkaan ratkaista työtuomioistuimen vahvistamalla työehtosopimuksen tulkinnalla, vaan osapuolten tulee siitä keskenään sopia.

Oikeudenkäyntikulut

Kemianliitto on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n mukaan velvollinen korvaamaan Kemianteollisuus KT:n ja Henkel Norden Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 1 400 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kemianliitto velvoitetaan korvaamaan Kemianteollisuus KT:n ja Henkel Norden Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 1 400 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Virtanen, Sutela, Ahokas ja Vuorio jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.