Labour Court dismissed union claims that employer violated collective agreement by paying wages monthly instead of bi-weekly.

Työehtosopimuksen mukaan palkka on maksettava vähintään kerran kuukaudessa, jos palkka on määritetty viikkoa tai sitä pidempää ajanjaksoa kohti.

Asentajien palkan palkkio-osa määräytyi kuukauden myynnin perusteella läsnäolotuntia kohti erityisen taulukon mukaisesti. Erimielisyydessä oli kysymys siitä, oliko työnantaja oikeutettu maksamaan palkan kerran kuukaudessa. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 49

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Autoalan Keskusliitto ry, Helsinki

Volvo Finland Ab, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 12.10. ja 11.11.2005 sekä 28.3.2006

Pääkäsittely 18.4.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 22.12.2000 allekirjoitetussa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Palkkaustavat

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Mom 4. Suorituspalkkatyön hinnoittelu

Suorituspalkkajärjestelmä tulee keskimäärin mitoittaa siten, että ansio normaalilla suorituspalkkatyövauhdilla ylittää työntekijän peruspalkkatason.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suorituspalkkatyöstä maksetaan työntekijälle vähintään peruspalkka. Tämä todetaan tilikausittain.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

23 § Palkanmaksu

Mom. 1

Palkanmääräytymisjakson ollessa viikkoa lyhyempi, palkka on maksettava vähintään kaksi kertaa kuukaudessa, ellei ole sovittu palkan tai sen osan maksamisesta kerran kuukaudessa.

Jos palkka on määritetty viikkoa tai sitä pidempää ajanjaksoa kohti, palkka on maksettava vähintään kerran kuukaudessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten kesken 12.12.2002 ja 14.1.2005 tehdyissä alan työehtosopimuksissa ovat edellä olevat kohdat ennallaan.

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Volvo Finland Ab:n tietensä rikkoneen työehtosopimuksen 9 §:n 4 momentin viimeisen kappaleen ja 23 §:n määräystä maksaessaan 1.5.2002 alkaen kuorma- ja linja-autokorjaamojen asentajille varsinaista palkkaa kerran kuukaudessa sekä jättämällä maksamatta työntekijöille vähintään työehtosopimuksen mukaista peruspalkkaa tilikausittain suorituspalkkatyössä,

tuomitsee Volvo Finland Ab:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Autoalan Keskusliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Autoalan Keskusliiton ja Volvo Finland Ab:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Volvo Kuorma- ja Linja-autot Oy Ab, nykyinen Volvo Finland Ab, oli vuoden 2002 toukokuuhun saakka maksanut kuorma- ja linja-autonasentajilleen palkan työehtosopimuksen mukaisesti kaksi kertaa kuukaudessa. Yhtiö muutti 1.5.2002 lukien voimassa olleen suorituspalkkausjärjestelmän perusteita ja määräsi samalla yksipuolisesti palkanmaksun tapahtumaan kerran kuukaudessa. Yhtiö maksoi itse määrittämänsä ennakkopalkan, joka oli pienempi kuin työehtosopimuksen edellyttämä suorituspalkkatyöstä vähintään maksettava työntekijän peruspalkka. Työntekijälle maksettiin ennakkopalkan lisäksi kerran kuukaudessa normaali palkka. Palkkalaskelmassa oli huomioitu maksettu ennakkopalkka.

Yhtiö oli maksanut esimerkiksi vuoden 2005 viikolla 44 palkkaennakkoja työntekijöille 300 - 1 000 euroa, kun työehtosopimuksen mukaisen vähintään maksettavan peruspalkan olisi tullut olla 872,20 - 1 223,15 euroa. Palkkiopalkkausjärjestelmän osana maksettu palkkaennakko ei siis ollut työehtosopimuksen edellyttämän peruspalkan suuruinen. Työehtosopimuksen 9 §:n 4 momentin ensimmäinen kappale velvoitti lisäksi työnantajan suorituspalkkatyön hinnoittelussa vertaamaan suorituspalkkatyön ansioita peruspalkkatasoon eli työehtosopimuksen mukaiseen tuntipalkkaan.

Työntekijöiden palkan perusteena oli uudessakin suorituspalkkausjärjestelmässä tuntipalkka, joten palkka oli työehtosopimuksen 23 §:n mukaisesti maksettava vähintään kaksi kertaa kuukaudessa.

Suorituspalkan kiinteän palkan osuus palkasta oli 70 prosenttia ja suorituspalkan osuus 30 prosenttia. Työntekijöiden palkan päälaskentaperusteena oli tuntipalkka myös suorituspalkan osalta. Työehtosopimus edellytti suorituspalkan määrän toteamista ja vertaamista peruspalkkaan tilikausittain eli kahden viikon välein. Yhtiö laski ja totesi palkat vain kerran kuukaudessa, mikä menettely oli selvästi työehtosopimuksen vastaista.

Työehtosopimuksen 23 § mahdollisti sopimuksen, jonka mukaan palkka maksetaan kerran kuukaudessa. Tällaista sopimusta ei kuitenkaan ollut tehty eivätkä asentajat olleet hyväksyneet palkanmaksukauden pidentämistä kuukauteen.

Yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen 9 §:n 4 momentin ja 23 §:n määräyksiä.

Työnantajaliitto oli laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa, kun se ei ollut vaatinut yhtiötä nopeasti korjaamaan selvän ja riidattoman palkanmaksua koskevan työehtosopimusmääräyksen väärää soveltamista. Valvontavelvollisuuden täyttämiseen ei riittänyt se, että työnantajaliitto oli tyytynyt yhtiön ilmoitukseen siitä, että palkanmaksusta olisi sovittu.

Asiassa oli käyty paikallisneuvottelut 24.9.2003 ja liittotason neuvottelut 8.2.2005 pääsemättä sovintoon.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto ja Volvo Finland Ab ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan Autoalan Keskusliiton ja Volvo Finland Ab:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen 23 §:n mukaan palkan tai sen osan maksamisesta kerran kuukaudessa voidaan sopia ja siten poiketa määräyksen sisältämästä pääsäännöstä, että palkka maksetaan vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Määräyksen mukaiseen sopimiseen ei sovelleta työehtosopimuksen 28 §:n mukaista paikallisen sopimisen menettelyä, vaan sopiminen tapahtuu työnantajan ja työntekijän tai työnantajan ja työntekijöiden kesken. Sopimiselle ei ole myöskään asetettu mitään määrämuotoa, vaan sopimus voidaan tehdä niin suullisesti kuin kirjallisestikin. Toisaalta kirjallisellekaan sopimukselle ei ole määrätty mitään tiettyä kaavaa tai sisältövaatimusta.

Yhtiössä sovellettavan palkkiopalkkajärjestelmän muuttuva osa perustuu kokonaisen kalenterikuukauden aikana toteutuneeseen korjaamomyyntiin. Työntekijälle tuleva palkka voidaan määrittää kokonaisuudessaan vasta sitten kun myynti koko kuukaudelta on saatu selvitettyä. Työehtosopimus ei erottele palkanmaksujaksoa kanteessa väitetyllä tavalla "päälaskentaperusteen" mukaan, vaan kyse on kokonaisuudesta. Jos palkka voidaan määritellä kokonaisuutena viikkoa tai sitä pidemmältä ajalta, on palkka maksettava työehtosopimuksen mukaan vähintään kerran kuukaudessa. Kaksi kertaa kuukaudessa maksettava palkka tulee kyseeseen silloin, kun kaikki palkan osatekijät ovat tiedossa viikkoa lyhyemmän ajanjakson puitteissa. Yhtiön palkanmaksujärjestelmässä kokonaispalkka voidaan määritellä vasta kokonaisen kalenterikuukauden jaksoissa, joten yhtiöllä olisi työehtosopimuksen mukaan ollut koko ajan oikeus maksaa palkka "vähintään kerran kuukaudessa".

Yhtiön ja varapääluottamusmiehen 22.4.2002 allekirjoittamaa sopimusta oli sovellettu ennen sen riitauttamista lähes kolme vuotta. Yhtiöllä oli oikeus luottaa siihen, että yhtiön ja sen työntekijöiden välillä vallitsi yhteisymmärrys eli sopimus kaikista uuteen palkkiopalkkajärjestelmään liittyvistä kysymyksistä. Yhtiön työntekijöiden työnantajalle antamat ilmoitukset kunkin työntekijän toivoman ennakkopalkan suuruudesta olivat myös vahvistaneet työnantajan näkemystä siitä, että palkanmaksukautta koskevat järjestelyt olivat tapahtuneet yhteisymmärryksessä kunkin työntekijän kanssa.

Työnantajaliitto oli välittömästi saatuaan tiedon väitetystä työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä ottanut yhteyden työnantajaan ja selvittänyt vallitsevan tilanteen. Kun työnantajalta saadun selvityksen perusteella työnantajan ja jokaisen korjaamotyöntekijän kesken oli sovittu palkan maksamisesta edellä selvitetyllä tavalla eikä yhtiö ollut rikkonut työehtosopimusta, työnantajaliitto ei ollut voinut ryhtyä mihinkään vaadittuihin toimiin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 23 §:n 1 momentin mukaan palkanmääräytymisjakson ollessa viikkoa lyhyempi palkka on maksettava vähintään kaksi kertaa kuukaudessa, ellei ole sovittu palkan tai sen osan maksamisesta kerran kuukaudessa. Edelleen määräyksen mukaan jos palkka on määritetty viikkoa tai sitä pidempää ajanjaksoa kohti, palkka on maksettava vähintään kerran kuukaudessa.

Volvo Finland Ab oli aiemmin maksanut yhtiön kuorma- ja linja-autokorjaamojen asentajille palkan kaksi kertaa kuukaudessa. Yhtiö muutti 1.5.2002 lukien suorituspalkkausjärjestelmän perusteita ja määräsi samalla palkanmaksun tapahtumaan siten, että palkka maksetaan kerran kuukaudessa kunkin kuukauden 7. päivä, mutta työntekijöillä on mahdollisuus saada sovittu määrä ennakkoa, joka maksetaan kunkin kuukauden 22. päivä.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko työnantaja muuttaessaan edellä kerrotulla tavalla palkanmaksun menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Työnantajan mukaan palkkiopalkan muuttuva osa määräytyy kuukauden ajanjaksolta, joten työnantajalla on oikeus maksaa palkka kerran kuukaudessa. Joka tapauksessa palkanmaksutavasta oli sovittu kunkin työntekijän kanssa erikseen.

Todistajat

Työtuomioistuimessa on kuultu Metallityöväen Liiton nimeäminä todistajina pääluottamusmies, autonasentaja A:ta ja varapääluottamusmies, sähköasentaja B:tä sekä työsuojelusihteeri C:tä. Vastaajien nimeäminä todistajina on kuultu entistä korjaamopäällikköä D:tä, teknistä kouluttajaa E:tä ja asiamies F:ää.

Työehtosopimuksen sisältö ja tulkinta

C ja F, jotka ovat asianosaisliittojen palveluksessa, ovat kertoneet työehtosopimusmääräysten tarkoituksesta ja tulkinnasta.

F:n kertoman mukaan hän on ollut työnantajaliiton palveluksessa vuodesta 1992 ja ollut neuvottelemassa muun muassa vuoden 2000 palkkarakenneuudistuksesta. F:n mukaan alalla palkkiopalkkauksen palkkaperuste on kaksiosainen sisältäen kiinteän osuuden ja muuttuvan osuuden. Palkkiopalkkauksen muuttuva osuus määräytyy alalla yleisimmin asentajan tekemän työn myynnin perusteella siten, että kuukauden työmyynti euroina suhteutetaan lasnäolotunteihin. Tavallisin laskentakausi palkkiopalkkauksen muuttuvan osuuden toteutumisessa on kuukausi. Tällöin ei tarkkaa laskentaa voida tehdä ennen kuukauden laskentakauden kulumista, jolloin vasta kaikki asiaan vaikuttavat tiedot ovat käytettävissä. Nyt kysymyksessä olevalla työpaikalla oli työnantajan mukaan uudesta palkkausjärjestelmästä sovittu ja samoin oli sovittu palkanmaksun ajankohdista. Työntekijät olivat väittäneet ansioiden laskevan muuttumattomalla työvauhdilla. Todellisuudessa ne olivat nousseet kahdeksalla prosentilla.

Volvo Finland Ab:n palkkausjärjestelmä

Volvo Finland Ab:n 1.5.2002 lukien käyttöön otetussa palkkiopalkkausjärjestelmässä palkkiopalkkaus muodostuu kiinteästä henkilökohtaisesta osasta ja palkkajaksoittain mitattavasta muuttuvasta palkkio-osasta, joka määräytyy henkilökohtaisesti saavutetusta veloitus/läsnäolotunti euro-arvosta erikseen laaditun taulukon mukaisesti. Palkkio-osan määräytymisen tarkastelujakso on yksi kuukausi.

Työntekijöille on edellä todetun mukaisesti maksettu palkan ennakkoa kunkin kuukauden 22. päivä työntekijän ilmoittama määrä. Ennakon määrää on työntekijän niin halutessa voitu myös muuttaa. Ennakon määrä on vähennetty kunkin kuukauden 7. päivä maksetusta kuukauden lopullisesta palkasta.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 9 §:n mukaan käytetään paikallisten osapuolten tai liittojen välillä sovittuja palkkaustapoja, jos työnantajan ja asianomaisen työntekijän välillä ei päästä yksimielisyyteen työhön sovellettavasta palkkaustavasta. Saman pykälän mukaan liittojen yhteisesti laatima ja sopima palkkaustapa on muun muassa palkkiopalkka, jossa kiinteä osuus on 70 prosenttia ja muuttuva osuus 30 prosenttia. Edelleen jos syntyy erimielisyyttä siitä, onko käytetty palkkaustapa edellä todetun mukainen, asia tulee selvittää työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti. Volvo Finland Ab:n palkkiopalkan työehtosopimuksen mukaisuutta ei ole tämän asian yhteydessä riitautettu.

Kysymyksessä olevan palkkiopalkan kiinteä osuus perustuu tuntipalkkaan. Sen sijaan palkkion muuttuva osuus määräytyy edellä todetun mukaisesti kuukauden aikana kertyneen laskutuksen perusteella, joskin palkkiota maksetaan työmyyntiä vastaava määrä kultakin läsnäolotunnilta. Kun osa palkasta ja siten palkan lopullinen määrä on näin ollen määräytynyt kuukauden pituista jaksoa kohti, työnantaja on voinut asiasta työntekijöiden kanssa sopimatta siirtyä maksamaan palkan työehtosopimuksen 23 §:n 1 momentin 2. kappaleen mukaisesti kerran kuukaudessa.

Työnantaja on maksanut lisäksi työntekijöille ennakkoa tilikauden puolivälissä. Työehtosopimuksen 9 §:n mukaan suorituspalkkatyössä maksetaan työntekijälle vähintään peruspalkka ja tämä todetaan tilikausittain. Ennakot eivät ilmeisesti ole ainakaan kaikissa tapauksissa olleet vähintään peruspalkan suuruisia. Kun palkanmaksukausi edellä todetun mukaisesti on kuitenkin ollut kuukausi ja kun suorituspalkan määrä on todettu tämän palkanmaksukauden puitteissa, työnantaja ei ole ennakkoa maksaessaan ollut velvollinen noudattamaan työehtosopimuksen 9 §:n määräyksiä.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Volvo Finland Ab olisi rikkonut työehtosopimuksen palkanmaksua koskevia määräyksiä. Vastaavasti myöskään Autoalan Keskusliitto ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuutta.

Oikeudenkäyntikulut

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Autoalan Keskusliiton ja Volvo Finland Ab:n oikeudenkäyntikulut. Niiden yhteismääräksi on ilmoitettu 7 262,73 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto velvoitetaan korvaamaan Autoalan Keskusliiton ja Volvo Finland Ab:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 7 262 73 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Virtanen, Vannela, Lehto ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto:

Kanne on kiistelty ensinnäkin sillä perusteella, että palkanmaksukauden muuttamiseen on ollut työntekijöiden suostumus. Väitetyn sopimisen osalta työnantaja on vedonnut 29.4.2002 laatimaansa sopimukseksi nimettyyn asiakirjaan, jossa olisi työnantajan mukaan sovittu asiasta. Asiakirjaa ei kuitenkaan voida pitää sopimuksena, sillä siihen on kirjattu vain, että asiakirja on esitetty varaluottamusmiehelle ja annettu hänelle tiedoksi. Tältä osin työnantaja on myös vedonnut edellä tarkoitetun asiakirjan perusteella syntyneeseen vakiintuneeseen käytäntöön. Mitään vakiintunutta käytäntöä ei kuitenkaan voida katsoa syntyneen, sillä työnantaja on työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan palkkausjärjestelmän käyttöönottamisen jälkeen tehnyt ainakin yhden kirjallisen työsopimuksen, jossa on sovittu tuntipalkasta ja palkanmaksukaudeksi kaksi kertaa kuukaudessa. Työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen asia on riitautettu noin puolen vuoden kuluttua.

Toiseksi työnantaja on vedonnut siihen, että palkat on 1.5.2002 jälkeenkin maksettu kaksi kertaa kuukaudessa. Toinen palkanmaksu on ollut ennakkopalkka, jonka suuruuden työntekijät ovat saaneet vapaasti valita. Työehtosopimuksen tarkoittamana menettelynä ei kuitenkaan voida pitää työnantajan maksamia ennakkoja, sillä maksetut ennakot eivät kaikissa tapauksissa ole kattaneet työntekijän kyseiseltä maksukaudelta ansaitsemaa palkkaa.

Vielä työnantaja on vedonnut siihen, että uuden palkkausjärjestelmän palkkio-osa voidaan määrittää kokonaisuudessaan vasta, kun myynti on saatu koko kuukaudelta selvitetyksi, eikä tätä osuutta tämän vuoksi voi maksaa kaksi kertaa kuukaudessa. Vaikka työnantajalla on sinänsä oikeus valita käyttämänsä laskutusjärjestelmä, työnantajan on kuitenkin noudatettava työehtosopimuksen määräystä, jonka mukaan siis palkka tai sen osa on maksettava kaksi kertaa kuukaudessa, ellei toisin sovita. Työnantajan valitsema laskutusjärjestelmä on lisäksi tunti- eikä kuukausiperusteinen. Näillä perusteilla katson, että työehtosopimuksen määräyksiä on rikottu.

Työnantaja on antanut ristiriitaista selvitystä asiasta. Toisaalta yritys on selittänyt, että palkka on maksettu kaksi kertaa kuukaudessa ja toisaalta, että kerran kuukaudessa maksamiseen on ollut työntekijöiden lupa. Lopulta kanne on kiistelty sillä perusteella, että myyntiä tarkastellaan aina kuukausittain. Ristiriitaisen selvityksen antaminen osoittaa, että työnantaja on ollut vähintäänkin epävarma menettelynsä oikeellisuudesta. Työnantajaliitto on hyväksynyt annetun ristiriitaisen selvityksen ja tukenut työnantajan menettelyä. Molempien olisi kuitenkin tässä tilanteessa tullut tarkemmin selvittää menettelyn oikeellisuus. Jättämällä selvittämättä määräyksen oikean sisällön Volvo Finland Ab on tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä ja Autoalan Keskusliitto laiminlyönyt velvontavelvollisuutensa. Tuomitsen molemmat tämän vuoksi 1 500 euron hyvityssakkoon.

Lisäksi velvoitan Autoalan Keskusliiton ja Volvo Finland Ab:n korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 7 540,41 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.