Labour Court dismisses union claim that repair work counts as effective time for equipment-based allowance.

Maa- ja vesirakennusalan palkkausjärjestelmän uudistamisen yhteydessä tehdyllä pöytäkirjalla työehtosopimukseen osalliset olivat sopineet ajoneuvonosturinkuljettajalle koneen teholliselta työajalta maksettavasta koneen nostokyvyn perusteella määräytyvästä työkohtaisuuslisästä.

Ajoneuvonosturinkuljettajalla ei ollut oikeutta kysymyksessä olevaan työkohtaisuuslisään koneen korjaus- ja huoltotyön ajalta, jota ei voitu pitää koneen tehollisena työaikana.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 42

KANTAJA

Rakennusliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.3.2006

Pääkäsittely 24.4.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 7.2.2003 allekirjoitetussa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

UUSI PALKKAUSJÄRJESTELMÄ

Uuteen palkkausjärjestelmään liittyvä siirtymäkausi alkaa 1.6.2003 ja päättyy 1.3.2004 lähinnä alkavaan palkanmaksukauteen, jolloin on viimeistään siirryttävä uuteen palkkausjärjestelmään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 KÄSITTEET

Palkkaryhmittely

Työntekijän perustuntipalkka määräytyy hänen palkkaryhmittelyyn sijoituksensa perusteella. Palkkaryhmiä on kuusi.

Ryhmittelyn perusteena on työntekijän ammattitaito. Tällä tarkoitetaan niiden töiden vaativuutta, joita työntekijä kykenee tekemään.

Aikapalkkaus

Aikapalkka muodostuu perustuntipalkasta ja työkohtaisesta lisästä.

Perustuntipalkat

Perustuntipalkka on työntekijän työehtosopimuksen mukainen vähimmäispalkka.

Työkohtainen palkka ja työkohtainen lisä

Työkohtainen palkka koostuu työntekijän perustuntipalkasta ja työnantajan ja työntekijän kesken sovitusta työkohtaisesta lisästä. Työkohtainen lisä voidaan sopia paikallisesti määräaikaiseksi työtä tai työkohdetta koskevaksi tai toistaiseksi voimassa olevaksi. Työkohtainen palkka voi olla myös työsopimuksella sovittu tuntipalkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimukseen osalliset ovat 7.2.2003 tehdyllä pöytäkirjalla sopineet muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Osapuolet ovat sopineet maa- ja vesirakennusalan uuteen palkkausjärjestelmään liittyen seuraavaa:

1. Ajoneuvonosturin-, nostokoriauton ja kurottajankuljettajien osalta paikallisesti voidaan sopia siitä, että työntekijän palkka ei-tehollisessa työssä on 1.6.2003 lukien 7,92 euron suuruinen ja 1.3.2004 lukien 8,12 euron suuruinen.

Lisäksi osapuolet sopivat siitä, että seuraavan sopimuskauden alusta lukien palkka ei-tehollisessa työssä on palkkaryhmän III mukainen.

Tehollista työtä on koneen siirto, nostosuunnitelman teko, koneen pystytys ja nostotyön aika. Lisäksi tehollista aikaa on työnantajan määräyksestä tapahtuva koneen korjaus- ja huoltotyö.

2. Ajoneuvonosturinkuljettajalle maksetaan työkohtaista lisää aina koneen teholliselta työajalta vähintään

Nostokyky

Työkohtaisen lisän suuruus

30 tn tai alle...........................1,15 euroa

yli 30 tn, mutta alle 70 tn.........1,45 euroa

70 tn ja yli..............................1,60 euroa

Paikallisesti voidaan sopia siitä, että työkohtainen lisä maksetaan teholliselta työajalta edellä mainittujen määrien keskiarvona.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän mukaan ajoneuvonosturinkuljettajana työskentelevä työntekijä on 1.3.2004 alkaen oikeutettu työnantajan määräyksestä tapahtuvan koneen korjaus- ja huoltotyön ajalta koneen kokoluokan mukaan määräytyvään työkohtaiseen lisään perustuntipalkkansa lisäksi.

Rakennusliitto on lisäksi vaatinut Suomen Maarakentajien Keskusliiton velvoittamista korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Maa- ja vesirakennusalan ajaksi 1.3.2003 - 15.2.2005 tehdyssä työehtosopimuksessa on sovittu palkkausjärjestelmän uudistamisesta työehtosopimusosapuolten 7.2.2003 tekemän pöytäkirjan mukaisesti. Palkkausjärjestelmän käyttöönotto oli alkanut 1.6.2003 ja päättynyt 1.3.2004 alkaneeseen palkanmaksukauteen.

Maa- ja vesirakennusalalla työkohtaiset palkat eli aikapalkat muodostuivat siten, että perustana oli työn vaativuuteen perustuvan palkkaryhmittelyn mukainen perustuntipalkka lisättynä työnantajan ja työntekijän kesken sopimalla työkohtaisella lisällä.

Työntekijän palkka perustuu ammattitaitoon. Ajoneuvonosturinkuljettajien aikapalkkauksessa on määritetty erikseen koneen kokoluokan mukaan määräytyvä työkohtainen lisä, jota maksetaan koneen teholliselta työajalta. Tehollinen työaika on puolestaan määritelty siten, että tähän kuuluu koneen siirto, nostosuunnitelman teko, koneen pystytys ja nostotyön aika sekä työnantajan määräyksestä tapahtuva koneen korjaus- ja huoltotyö.

Työehtosopimukseen osallisten välillä oli syntynyt erimielisyys työkohtaisuuslisän maksamisesta ajoneuvonosturinkuljettajille työnantajan määräyksestä tapahtuvan koneen korjaus- ja huoltotyön ajalta. Rakennusliiton näkemyksen mukaan koneen kokoluokan perusteella määräytyvä työkohtainen lisä tulee maksaa kaikilta työnantajan määräyksestä tapahtuvan koneen korjaus- ja huoltotyön ajalta. Lisän suuruus on määritelty pöytäkirjan kohdassa 2.

Pöytäkirjan 2. kohdan mukaan työkohtainen lisä maksetaan ajoneuvonosturinkuljettajille kaikilta tehollisilta työtunneilta. Edellä todetuin tavoin tehollista työaikaa on 7.2.2003 pöytäkirjan mukaan muun muassa työnantajan määräyksestä tapahtuva koneen korjaus- ja huoltotyö. Rakennusliiton tulkinnan mukaan ajoneuvonosturinkuljettajalle tulee maksaa peruspalkan lisäksi työkohtaisuuslisää kaikelta teholliselta työajalta pöytäkirjan vähimmäismäärien mukaisesti (1,15 - 1,60 euroa). Mikäli työ ei ole tehollista, vaan kysymys on esimerkiksi varaosien hakemisesta, on työstä maksettava vähintään perustuntipalkka.

Liittojen välistä tulkintaerimielisyyttä oli käsitelty maa- ja vesirakennusalan palkkausjärjestelmän seurantatyöryhmässä. Käydyissä neuvotteluissa 11.3.2004 asiasta oli jääty erimielisiksi.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimukseen

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on lisäksi vaatinut Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Maa- ja vesirakennusalan 7.2.2003 allekirjoitetulla työehtosopimuksella oli sovittu uudesta palkkausjärjestelmästä, joka saatettiin ottaa käyttöön 1.6.2003 lukien ja joka oli otettava käyttöön viimeistään 1.3.2004 alkavana palkanmaksukautena. Ennen uuteen palkkausjärjestelmään siirtymistä työntekijät oli jaettu palkkaryhmiin I - IV työn vaativuuden mukaisesti.

Aikatyössä ajoneuvonosturinkuljettajalle oli maksettu vastuulisää ja ajolisää. Vastuulisä oli maksettu nostosuunnitelman teon, koneen pystytyksen ja nostotyön ajalta ja ajolisää tämän lisäksi omalla konevoimalla tapahtuvan siirron ajalta.

Ajoneuvonostureita vuokrattiin tilaajille niin sanotun konevuokrauksen perusteella kuljettajineen tilaajan työnjohdon alaisuuteen aikatyönä siten, että tilaaja maksoi ajoneuvonosturista sovitun tuntivuokran. Konevuokrausta käytetään noin 90 - 95 prosentissa alan töistä ja vain noin 5 - 10 prosenttia nostotöistä tehdään nostourakoina. Ajoneuvonostureiden vuokrauksen 1.5.1991 hyväksyttyjen yleisten ehtojen 5. kohdan mukaan tilaaja maksoi ajoneuvonosturista tuntivuokraa vastuu- ja ajolisään oikeuttavalta ajalta. Sen sijaan niin sanotuilta hallitunneilta, jolloin kone ei ollut nostotyössä tai sitä huollettiin tai korjattiin, ajoneuvonosturin työntekijälle maksettiin ainoastaan henkilökohtaista tuntipalkkaa eli perustuntipalkkaa ja ammattitaitolisää.

Uusi palkkausjärjestelmä perustui työntekijän ammattitaitoon. Palkkausjärjestelmästä sovittaessa työnantajaliiton lähtökohtana oli ollut saada aikaan kustannuksiltaan neutraali palkkaratkaisu vanhaan palkkausjärjestelmään verrattuna. Käytännössä ajoneuvonosturinkuljettajat ryhmiteltiin ammattitaidosta riippuen palkkaryhmiin III - VI. Lähtökohtana uudessa palkkausjärjestelmässä oli, että työehtosopimuksessa olleet 11 erilaista aikatyölisää poistuivat ja tilalle sovittiin työkohtainen lisä, jonka suuruudesta ei ollut muuta minimiä kuin 1 sentti tunnilta. Samaan aikaan perustuntipalkkoja oli korotettu yhteisesti sovitulla tavalla. Ainoastaan poikkeavien työaikojen korvaamiseksi olivat jääneet vuorolisät sekä ilta- ja yötyölisät.

Osapuolet olivat pöytäkirjan 2. kohdassa sopineet siitä, että työkohtaista lisää maksetaan aina koneen teholliselta työajalta koneen nostokyvyn mukaisesti. Tämä vastasi vanhan palkkausjärjestelmän vastuu- ja ajolisän määräyksiä. Olennaista asiassa on toteamus koneen tehollisesta työajasta, jolloin kone on tilaajan käytössä ja tilaaja maksaa koneesta tuntivuokraa. Koneen korjaus- ja huoltotyö ajalta ajoneuvonosturin tilaaja ei maksa tuntivuokraa.

Pöytäkirjan kohtien 1. ja 2. sanamuodot poikkesivat toisistaan siten, että kohdassa 1 mainitaan kuljettaja ja kohdassa 2. kone. Tämä johtui siitä, että kohdassa 1. määritellyssä työssä kone ei ole tehollisessa työssä, kun sen sijaan kohdassa 2. määritellyssä työssä kone on tehollisessa työssä.

Perusteltuna ei voida pitää sitä, että koneen huolto- ja korjausajalta maksettavan työkohtaisen lisän suuruus riippuisi koneen nostokyvystä. Koneen lampun, hydrauliletkun tai öljyn vaihdosta tai koneen moottorin korjauksesta maksettava lisä ei voi olla riippuvainen ajoneuvonosturin nostokyvystä. Selvää oli, että koneen laskutus tilaajalle riippui koneen nostokyvystä, koska suuremman nostokyvyn omaava ajoneuvonosturi painaa ja maksaa enemmän.

Palkkausjärjestelmän uudistuksen myötä työntekijöille tulisi Rakennusliiton tulkinnan mukaisesti maksaa perustuntipalkan lisäksi työehtosopimuksessa määriteltyä minimityökohtaista lisää (1,15 -1,60 euroa), jolloin palkka esimerkiksi IV palkkaryhmässä olisi 10,18 - 10,63 euroa ja V palkkaryhmässä 10,90 - 11,35 euroa. Tämä johtaisi siihen, että palkka hallitunneilta nousisi lähes 50 prosenttia. Palkkakustannusten nousu puolestaan saattaisi johtaa siihen, että korjaustyöt annetaan ulkopuolisten tehtäväksi ja ajoneuvonosturinkuljettajat lomautetaan. Myös palkka teholliselta työajalta saatettaisiin sopia pienemmäksi kuin muussa tapauksessa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimukseen osalliset ovat 7.2.2003 allekirjoittamallaan työehtosopimuksella sopineet uudesta palkkausjärjestelmästä. Osapuolet ovat myös sopineet uutta palkkausjärjestelmää koskevasta tulkintaohjeesta pöytäkirjalla, jonka 1 kohdan mukaan ajoneuvonosturin-, nostokoriauton- ja kurottajankuljettajien osalta voidaan paikallisesti sopia ei-tehollisesta työstä maksettavasta pöytäkirjassa mainitun suuruisesta palkasta. Pöytäkirjan 1 kohdan viimeisen kappaleen mukaan tehollista työtä on koneen siirto, nostosuunnitelman teko, koneen pystytys ja nostotyön aika. Lisäksi tehollista aikaa on työnantajan määräyksestä tapahtuva koneen korjaus- ja huoltotyö.

Pöytäkirjan 2 kohdassa on sovittu ajoneuvonosturinkuljettajalle maksettavasta työkohtaisuuslisästä, jota maksetaan koneen teholliselta työajalta ja jonka suuruus pöytäkirjasta ilmenevin tavoin riippuu koneen nostokyvystä.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko ajoneuvonosturinkuljettaja oikeutettu edellä mainitun pöytäkirjan 2 kohdassa tarkoitettuun koneen nostokyvyn perusteella määräytyvään työkohtaisuuslisään perustuntipalkkansa lisäksi ajalta, jolloin hän tekee työnantajan määräyksestä koneen korjaus- ja huoltotyötä.

Todistelu

Tulkittavina olevien sopimusmääräysten syntyvaiheista ja tarkoituksesta työtuomioistuimessa on kuultu Rakennusliiton puolesta todistelutarkoituksessa panostaja A:ta sekä todistajina Rakennusliiton puolesta työehtosopimustoimitsija B:tä ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton puolesta hallintojohtaja C:tä ja osastopäällikkö D:tä. Suomen Maarakentajien Keskusliitto on viitannut lisäksi kirjallisina todisteina asianosaisten välistä erimielisyyttä selvittävään laskelmaan sekä ajoneuvonostureiden vuokrausten ehtoja koskevaan asiakirjaan.

B on edelleen kertonut, että pöytäkirjassa tarkoitetut työntekijöiden tekemät huolto- ja korjaustyöt vaativat samanlaista ammattitaitoa kuin muut ammattitehtävät. B:n arvion mukaan koneenkuljettajien työajasta noin 5 prosenttia kuluu koneen huolto- ja korjaustöihin. Koska ajoneuvonostureissa on huoltopisteitä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi kurottajassa, perusteltua on, että ajoneuvonosturinkuljettajalle maksetaan pöytäkirjan 2 kohdassa tarkoitettua koneen nostokyvystä riippuvaa työkohtaisuuslisää. Työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut tullut esille työntekijän palkan määräytyminen sillä perusteella, onko kysymys sellaisesta työstä, jonka ajalta työnantaja laskuttaa koneen käytöstä maksavaa asiakasta.

D on edelleen kertonut, että työehtosopimuksen solmimisen jälkeen Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Rakennusliitto olivat maaliskuussa 2003 laatineet yhteiset soveltamisohjeet ja pitäneet myös yhteisiä uutta palkkausjärjestelmää selvittäviä koulutustilaisuuksia. Näissä yhteyksissä Rakennusliitto ei ollut esittänyt sellaista käsitystä, että pöytäkirjan 2 kohdan mukainen työkohtaisuuslisä tulisi maksaa ajoneuvonosturinkuljettajalle myös koneen korjaus- ja huoltotyön ajalta. Eräässä Tampereella pidetyssä yhteisessä koulutustilaisuudessa oli tullut esille se, että pöytäkirjan 2 kohdan mukaista lisää maksetaan vain silloin, kun kone on tehollisessa käytössä.

Arviointi ja johtopäätös

Uutta palkkausjärjestelmää koskevan pöytäkirjan 1 kohdassa puhutaan tehollisesta työajasta kun taas 2 kohdassa puhutaan nimenomaan koneen tehollisesta työajasta. Tämä määräysten poikkeava sanamuoto viittaa siihen, että näissä sopimuskohdissa tehollisella työajalla ymmärretään eri asioita. Sanamuoto sinänsä tukee työtuomioistuimen mielestä työnantajan omaksumaa tulkintaa, jonka mukaan pöytäkirjan 2 kohdan mukaista lisää maksetaan vain koneen teholliselta työajalta, jollaisena koneen korjaus- ja huoltotyön aikaa ei voida pitää. Kun myöskään työehtosopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen perusteella ei tukea ole saatavissa Rakennusliiton esittämälle työehtosopimuksen sanamuodosta poikkeavalle tulkinnalle, työtuomioistuin katsoo, että perusteita kanteen hyväksymiselle ei ole.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Rakennusliitto on velvollinen korvaamaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 3 843 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto velvoitetaan korvaamaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton oikeudenkäyntikulut 3 843 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Vannela, Lehto ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.