Labor court dismisses union claim that employer must pay travel costs where no local agreement exists.

Työnantaja oli kieltäytynyt suorittamasta sähköasentajille matkakustannusten korvauksia oman auton käytön mukaisesti työmaalta, joka oli sijainnut niin sanotulla 0-alueella ja jolta työehtosopimus ei edellyttänyt matkakustannusten korvausten maksamista. Korvausvaatimukset oli perustettu yhtiössä noudatettuun käytäntöön ja siihen, että työsopimuksilla oli sovittu matkakustannusten korvaamisesta vaadituin tavoin.

Matkakustannusten korvaaminen ei ollut sellainen asia, josta työehtosopimuksen mukaan olisi voitu sopia paikallisesti. Kun yhtiössä ei siten ollut sovittu työehtosopimusvaikutuksin matkakulujen korvaamisesta sähköasennustoimialan työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavalla tavalla, ei työnantajalla ollut työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta vaadittujen matkakustannusten korvaamiseen. Sen seikan ratkaiseminen, oliko työntekijöillä oikeus vaatimiinsa matkakustannusten korvauksiin työsopimustensa perusteella, oli kysymys, joka jäi työtuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle.

Työnantaja ei ollut rikkonut työehtosopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 40

KANTAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry, Tampere

VASTAAJAT

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry, Helsinki

Koja Tekniikka Oy, Tampere

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muu

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 6.3.2006

Pääkäsittely 28.3.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Talotekniikkaliitto ry:n ja Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:n, nykyisin Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ry, sekä Sähköalojen ammattiliiton välillä ajaksi 22.3.2002 - 31.1.2005 solmitussa talotekniikka-alan sähköasennustoimialan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § MATKAKUSTANNUKSET

KORVAUKSET TYÖHÖNOTTOPAIKAN ULKOPUOLELLA TEHTÄVISTÄ TÖISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Matkakulujen korvaus

2.1 Matkakulut korvataan, jos työn tekemispaikka sijaitsee sen alueen ulkopuolella joka saadaan, kun paikkakunnan virallinen keskipiste tai muu erityisesti sovittu kohta keskipisteenä piirretään ympyrä 5 km säteenä.

Matkakulut korvataan, jos työn tekemispaikka sijaitsee nykyisen työehtosopimuksen Ruokaraharajojen/Matkaraharahojen ulkopuolella (Koskee niitä kaupunkeja ja yrityksiä, joissa on erillisellä sopimuksella sovittu ko. rajoista).

2.2 Matkakuluilla tarkoitetaan edestakaisen matkan aiheuttamia kuluja. Työmatkan lähtökohtana matkakuluja määrättäessä on pidettävä sitä paikkakunnalla sijaitsevaa linja-autoasemaa, rautatieasemaa tai muuta keskuspaikkaa, josta ko. työpaikan läheisyyteen kulkevat kulkuneuvot lähtevät.

2.3 Yleisiä kulkuneuvoja käytettäessä matkakulut päivittäisten työmatkojen yhteydessä aamuin ja illoin korvataan halvimman matkalippuvaihtoehdon mukaan.

Nk. sarjalippuja ja kuukausilippuja käytettäessä kuuluu niiden hankintavelvollisuus työnantajalle.

Milloin sopivien yleisten kulkuneuvojen puuttuessa joudutaan käyttämään omaa autoa, sovelletaan oman auton käyttöä koskevaa sopimusta.

2.4 Kaikki työn yhteydessä esiintyvät todelliset matkakulut korvataan, kun työntekijä joutuu työnantajan määräyksestä matkustamaan työaikana.

Liittojen tulkinta pöytäkirjaan:

Ruokaraha/matkaraharajat -sopimuksissa sovitusta keskipisteestä piirretty 5 km:n säteen ympyrä.

Työhönottopaikasta tai työhönottopaikan lähellä olevasta julkisen liikenteen lähtöpisteestä, joka on erityisesti sovittu, piirretään ympyrä 5 km säteenä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

C Oman auton käyttö

1. Työntekijän hallinnassa olevaa kulkuneuvoa käytettäessä työnantajan maksamaa korvausta vastaan, on osapuolten siitä erikseen sovittava. Sopimus suositellaan laadittavaksi kirjallisena.

2. Työntekijälle maksettava korvaus määräytyy ja muuttuu verohallituksen vahvistaman verovapaan enimmäismäärän mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Oman auton käyttöä koskeva sovellutusohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sovellutusohje tilanteessa, jolloin yleisiä kulkuneuvoja ei ole käytettävissä:

Mikäli oman auton käyttösopimuksesta ei muuta johdu, voidaan työmaakohtaisesti sopia ns. kimppakyydin käyttämisestä. Matkakulukorvaukset maksetaan työhönottopaikasta lukien työmaalle (0,38 € + 0,01 €/lisämatkustaja) kilometriltä. Sopiminen edellyttää, että ko. työmaan kimppakyytiin osallistuvat työntekijät asuvat sellaisella alueella, että työntekijöiden matka-aika ei oleellisesti lisäänny.

Kimppakyydin käyttämisestä sopivat työnantaja ja ne ko. työmaan työntekijät, jotka osallistuvat kimppakyytiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Koja Tekniikka Oy velvollinen maksamaan ajalla 7.7.2003 - 12.9.2004 KOy Opetustalo Helia-talo 1 (työnumero 1402115-3) työmaalla työskennelleille jäljempänä mainituille työntekijöille matkakulukorvausta käyttäen työhönottopaikkana osoitetta Ohraluhdantie 2, Helsinki,

velvoittaa Koja Tekniikka Oy:n suorittamaan matkakulujen korvausta laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien A:lle 664,80 euroa, B:lle 567,45 euroa, C:lle 228,15, euroa, D:lle 319,20 euroa, E:lle 51,30 euroa, F:lle 342,75 euroa, G:lle 517,20 euroa, H:lle 443,25 euroa, I:lle 1 248,90 euroa, J:lle 943,05 euroa, K:lle 575,70 euroa, L:lle 273,60 euroa, M:lle 657,60 euroa, N:lle 199,50 euroa, O:lle 1 273,55 euroa, P:lle 903 euroa ja Q:lle 902,95 euroa,

tuomitsee Koja Tekniikka Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

tuomitsee Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLIn työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Lisäksi Sähköalojen ammattiliitto on vaatinut Koja Tekniikka Oy:n ja Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLIn velvoittamista korvaamaan yhteisvastuullisesti Sähköalojen ammattiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Edellä mainitut 17 sähköasentajaa olivat työskennelleet ajalla 7.7.2003 - 12.9.2004 Koja Tekniikka Oy:n palveluksessa KOy Opetustalo Helia-talo 1:n työmaalla. Yrityksessä on ollut käytäntönä koko sähköyksikön toiminnan ajan se, että työntekijöiden matkakorvaukset on maksettu pitäen niin sanottuna nollapisteenä Koja Tekniikka Oy:n toimipistettä osoitteessa Ohrahuhdantie 2. Koja Tekniikka Oy oli yksipuolisesti muuttanut matkakulujen laskennan lähtöpistettä ja ryhtynyt käyttämään lähtöpisteenä Helsingin rautatie- tai linja-autoasemaa.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 kohdassa oli sovittu työehtosopimuksen 11 §:n ateriakorvaus- ja ruokarahamääräysten yhdistämisestä 1.1.2003 lukien. Muuttuneilla määräyksillä ei ollut tarkoitettu muuttaa entisiä käytäntöjä työhönottopaikoista ja matkakorvausten laskennan lähtöpisteistä. Myöskään työehtosopimuksen oman auton käyttöä koskeviin määräyksiin ei ollut tehty muutoksia.

Edellä mainittujen sähköasentajien matkakulukorvausvaatimus perustuu siihen, että työhönottopaikka sijaitsee yhtiön toimipisteessä osoitteessa Ohrahuhdantie 2. Työehtosopimuksen mukaan kilometrikorvaus vuonna 2003 on ollut 0,38 euroa ja vuonna 2004 0,39 euroa. Edellä mainitusta Ohrahuhdantie 2:n työhönottopisteestä laskettuna päivittäisen työmatkan pituudeksi tulee KOy Opetustalo Helia-talo 1:n työmaalle 15 kilometriä. Kunkin työntekijän laatimat matkakulukorvauslaskelmat perustuivat edellä mainittuihin kilometrimääriin ja työehtosopimuksen mukaisiin kilometrikorvauksiin.

Sellaista sopimusta ei ollut tehty, jolla matkakulujen laskennan lähtökohta olisi yrityksessä muutettu noudattamaan Helsingin matkaraharahoja.

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI oli asiaa koskeneiden neuvottelujen aikana katsonut yhtiön menetelleen työehtosopimuksen mukaisesti ja tukenut yhtiön menettelyä. Työnantajaliitto oli siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa salliessaan yhtiön rikkoa työehtosopimuksen määräyksiä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ja Koja Tekniikka Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ja Koja Tekniikka Oy ovat lisäksi vaatineet Sähköalojen ammattiliiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Talotekniikka-alan sähköasennustoimialan työehtosopimuksessa on määräykset matkakustannuksista, jotka maksetaan, kun työntekijä käyttää omaa autoa työtehtäviin. Oman auton käyttämisestä tulee työehtosopimuksessa todetuin tavoin sopia. Kun tällainen sopimus on työntekijän kanssa tehty, työntekijä voi käyttää omaa autoaan niissä työtehtävissään ja kohteissa, joiden osalta näin on kulloinkin sovittu, ellei nimenomaan ole sovittu siitä, että työntekijä saa jatkuvasti kaikissa työtehtävissään käyttää omaa autoaan. Omaa autoa käytettäessä maksetaan kilometrikorvaukset työehtosopimuksen mukaan yrityksen työhönottopaikasta lukien.

Työehtosopimuksen 11 §:n A 2.2 ja 3 kohdan mukaan käytetään ensisijaisesti halvinta kulkuneuvoa eli yleisiä kulkuneuvoja. Työehtosopimuksessa on edelleen todettu, että matkakulut korvataan, jos työntekemispaikka sijaitsee sen alueen ulkopuolella, joka saadaan, kun paikkakunnan virallinen keskipiste tai muu erityisesti sovittu kohta keskipisteenä piirretään ympyrä 5 kilometrin säteenä. Helsingissä raja on määritelty paitsi rautatieaseman edusta keskipisteenä myös katu- ja vesireittejä seuraten.

Työehtosopimuksen 11 §:n A 2.1 kohdan määräys "paikkakunnan virallinen keskipiste tai muu erityisesti sovittu kohta keskipisteenä" on Helsingissä aikanaan määrätty työehtosopimusosapuolten eli paikallisjärjestöjen työehtosopimuksen antamin valtuuksin rautatieaseman edustaksi ja työehtosopimuksen liitteessä mainitut katurajat edellä mainituiksi Helsingin matkaraharajan lähtökohdiksi. Paikkakuntakohtaisesti työehtosopimusosapuolet ovat siis todenneet puheena olevan ympyrän keskipisteeksi joko paikkakunnan virallisen keskipisteen ja/tai joissakin tapauksissa sopineet jostain muustakin lähtökohdasta.

Koja Tekniikka Oy:n Helsingin toimipisteessä on menetelty siten, että työmaakohtaisesti on niin sanotussa työmaasopimuksessa tehty selväksi, voivatko työntekijät käyttää omaa autoaan. Oman auton käytöstä korvaukset on maksettu työehtosopimuksessa tarkoitetuin tavoin työhönottopaikasta laskettuna. Yleisillä kulkuneuvoilla liikkumiseen perustuen yhtiössä ei ole maksettu korvauksia, kun työmaa on sijainnut aiemmin mainitun niin sanotun nolla-alueen sisällä. Erikseen sovittaessa on tälläkin alueella sijaitsevalla työmaalla voitu tapauskohtaisesti käyttää omaa autoa ja saada kilometrikorvaus työhönottopaikasta.

Yrityksessä ei ole sovittu työehtosopimuksesta poikkeavasta menettelystä Helsingin matkarajojen suhteen. Koja Tekniikka Oy:n Helsingin toimipisteestä käsin hoidettavat työmaat sijoittuvat suurimmalta osiltaan työehtosopimuksessa tarkoitettujen Helsingin matkaraharajojen ulkopuolelle. Kanteessa tarkoitettu työmaa sijaitsee alueella, jolla matkakustannuksia ei työehtosopimuksen mukaan korvata.

Jos työmaan sijaitessa niin sanotun nollarajan sisäpuolella olisi poikkeavasti sovittu oman auton käyttämisestä, korvattaisiin matkakulut työhönottopaikasta laskettuina kilometrikorvauksina. Kanteessa tarkoitetun työmaan osalta ei ollut sovittu oman auton käyttämisestä, minkä vuoksi työntekijät eivät olleet oikeutettuja matkakulukorvaukseen oman auton käyttämisen perusteella.

Työnantaja ei ollut missään vaiheessa tehnyt päätöstä tai sopimusta siitä, että Helsingin rautatieasemalla sijaitseva matkakustannusten niin kutsuttu nollapiste olisi joskus siirretty yrityksen työhönottopaikkaan ja että se olisi sieltä myöhemmin siirretty takaisin Helsingin rautatieasemalle. Työnantaja oli menetellyt matkakulujen korvaamisessa työehtosopimuksen määräysten mukaisesti, joten työnantaja ei ollut velvollinen maksamaan kanteessa vaadittuja korvauksia eikä työnantaja myöskään ollut rikkonut tietensä työehtosopimusta. Näin ollen ei myöskään työnantajaliitto ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Koja Tekniikka Oy:n palveluksessa olevat kanteessa mainitut 17 sähköasentajaa ovat työskennelleet vuoden 2003 heinäkuun ja vuoden 2004 syyskuun välisenä aikana Helsingissä sijaitsevalla KOy Opetustalo Helia-talo 1:n työmaalla. Yhtiö on kieltäytynyt maksamasta työntekijöille matkakustannusten korvausta oman auton käytön mukaisesti työmaalla työskentelyn ajalta perustellen menettelyä sillä, että työmaa on sijainnut työehtosopimuksen 11 §:n A 2.1 kohdassa tarkoitettujen rajojen sisäpuolella, missä työskenneltäessä ei matkakuluja korvata. Sähköalojen ammattiliitto on katsonut, että yhtiön Helsingin toimipisteessä noudatetun käytännön mukaan matkakustannukset olisi tullut maksaa oman auton käytön mukaisesti yhtiön Helsingissä Ohrahuhdantie 2:ssa sijaitsevasta työhönottopaikasta laskettuna.

Todistelu

Työehtosopimuksen matkakustannusten korvaamista koskevista määräyksistä ja niiden tulkinnasta työtuomioistuimessa on kuultu todistajina Sähköalojen ammattiliiton puolesta liiton vastaavaa työehtosopimusasiamiestä R:ää ja työnantajapuolelta Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLIn asiamiestä S:ää.

Koja Tekniikka Oy:n Helsingin toimipisteessä noudatetusta matkakustannusten korvaamista koskevasta käytännöstä on työtuomioistuimessa kuultu kantajan puolelta todistelutarkoituksessa sähköasentajia E:tä, I:tä, F:ää ja A:ta ja työnantajapuolelta todistajana asennuspäällikkö T:tä. Sähköalojen ammattiliitto on viitannut kirjallisina todisteina jättämiinsä eri työmaita koskeviin työmaasopimuksiin, asentajien tunti-ilmoituksiin ja palkkalaskelmiin sekä työsopimuksiin. Työnantajapuoli on viitannut kirjallisina todisteina jättämiinsä työmaasopimuksiin sekä asennuspäällikön ja pääluottamusmiehen laatimiin matkakustannusten korvaamista koskeviin kirjallisiin selvityksiin.

Työehtosopimusmääräysten tulkinnasta esitetty selvitys

R on edelleen kertonut, että pääluottamusmies voi sopia koko työhuonekunnan osalta työehtosopimuksesta poikkeavasti matkakustannusten korvaamisesta. Myös työnantaja ja työntekijä voivat keskenään sopia matkakustannusten korvaamisesta työehtosopimuksen pääsäännöstä poikkeavasti. Mikäli työpaikalla on sovittu oman auton käyttämisestä, korvataan matkakustannukset aina matkustustavasta riippumatta oman auton käytön mukaisesti.

S on edelleen kertonut, että Sähköalojen ammattiliitto on aina suhtautunut kielteisesti siihen, että matkakustannusten korvaamisesta voitaisiin sopia paikallisesti. Työehtosopimuksessa on nimenomaisesti sovittu, mistä asioista voidaan sopia paikallisesti, eikä kilometrikorvausten maksaminen kuulu näihin asioihin. Työehtosopimuksessa ei urakka- ja aikatyötä ole asetettu eri asemaan ratkaistaessa velvollisuutta kilometrikorvausten maksamiseen. Työehtosopimuksessa ei myöskään ole sovittu siitä, millä tavoin voidaan muuttaa työehtosopimuksesta poikkeavaa matkakustannusten korvaamiskäytäntöä tapauksessa, jossa tällaisesta käytännöstä on sovittu työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella.

Koja Tekniikka Oy:ssä noudatetusta käytännöstä esitetty selvitys

I on toiminut E:n jälkeen Koja Tekniikka Oy:n Helsingin toimipisteen sähkötyöntekijöiden pääluottamusmiehenä. Työnantajan edustaja oli työhöntulovaiheessa ilmoittanut I:lle, että matkakulut korvataan konttorilta. Kilometrikorvausten osalta I on muiltakin osin kertonut samalla tavoin kuin E. Suurin osa yhtiön työkohteista on sijainnut yli 5 kilometrin etäisyydellä asemalta laskettuna. Kilometrikorvausten maksamisen lopettamista kysymyksessä olevalla Helia-talo 1:n työmaalla työnantaja oli perustellut viittaamalla työehtosopimuksessa mainittuun 5 kilometrin etäisyyteen asemalta laskettuna ja toteamalla, että työehtosopimuksen mukaan ei kilometrikorvauksia tullut työmaalla maksaa.

F on työskennellyt Koja Tekniikka Oy:n Helsingin toimipisteessä vuoden 2000 tammikuusta alkaen ja A vuodesta 2002 alkaen. F:n ja A:n kertomuksista on käynyt ilmi, että työhönottotilanteessa työnantajan puolelta oli ilmoitettu, että kilometrikorvaukset maksetaan yhtiön Ohrahuhdantien toimistolta käsin. Mistään 5 kilometrin säteestä tai Helsingin rautatieaseman käyttämisestä laskentapisteenä ei ollut ollut puhetta. Myös oman auton käyttämisestä oli sovittu työhön tultaessa eikä asiasta ollut tämän jälkeen enää erikseen keskusteltu työmaakohtaisesti. F:lle ja A:lle oli maksettu kilometrikorvaukset aina riippumatta työkohteen sijainnista. Poikkeuksen tästä oli tehnyt vasta kysymyksessä oleva Helia-talo 1:n työmaa.

T on kertonut keskustelleensa pääluottamusmiehenä toimineiden E:n ja I:n kanssa työmaakohtaisesti oman auton käytöstä. Näissä keskusteluissa oli ensin selvitetty, kuuluiko kilometrikorvaukset maksaa ja sen jälkeen todettu maksettavat kilometrit.

T on ennen Koja Tekniikka Oy:n palvelukseen tuloaan toiminut vuodesta 1988 alkaen projektinjohto- ynnä muissa vastaavissa tehtävissä eri yritysten palveluksessa. T ei ole aikaisemmin kuullut käytännöstä, jonka mukaan Helsingin alueella toimivat yritykset soveltaisivat työehtosopimuksen matkakustannusten korvaamista koskevia määräyksiä eri tavoin riippuen siitä, sijaitsevatko yritykset työehtosopimuksessa sovitulla 0-alueella vai sen ulkopuolella.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 11 §:n A 2.1 kohdassa on sovittu siitä, että matkakulut korvataan, jos työn tekemispaikka sijaitsee nykyisen työehtosopimuksen ruokaraharajojen/matkaraharajojen ulkopuolelle. Tämä koskee niitä kaupunkeja ja yrityksiä, joissa on erillisellä sopimuksella sovittu ko. rajoista. Työehtosopimus sisältää Helsingin osalta ruokaraharajoja/matkaraharajoja koskevan sopimuksen. Työehtosopimuksen edellä mainittujen määräysten sanamuodon mukaan matkakulujen korvaamisen kannalta merkitystä on työn tekemispaikalla. Matkakulut tulevat siten työehtosopimuksen mukaan Helsingin alueella korvattaviksi, jos työn tekemispaikka sijaitsee sovittujen matkaraharahojen/ruokaraharahojen eli niin sanotun 0-alueen ulkopuolella. Työehtosopimusmääräyksen sanamuodosta ei ole saatavissa tukea sille tulkinnalle, että velvollisuus matkakulujen korvaamiseen riippuisi siitä, sijaitseeko työnantajan toimipaikka 0-alueella vai sen rajojen ulkopuolella.

Työehtosopimuksen 11 §:n A 2.3 kohdasta ilmenevin tavoin yleisiä kulkuneuvoja käytettäessä matkakulut päivittäisten työmatkojen yhteydessä korvataan halvimman matkalippuvaihtoehdon mukaan. Milloin sopivien yleisten kulkuneuvojen puuttuessa joudutaan käyttämään omaa autoa, sovelletaan oman auton käyttöä koskevaa sopimusta. Työehtosopimuksen 11 §:n C kohdan oman auton käyttöä koskevissa määräyksissä on sovittu siitä, että käytettäessä työntekijän kulkuneuvoa työnantajan maksamaa korvausta vastaan, on osapuolten sovittava siitä erikseen. Työehtosopimuksen mukaan sopimus suositellaan laadittavaksi kirjallisesti. Työehtosopimuksen mainittuun kohtaan liittyvän sovellutusohjeen mukaan korvaukset maksetaan työhönottopaikasta työehtosopimuksessa mainitun määrän mukaisesti.

Sähköalojen ammattiliitto on perustanut kanteensa yhtiössä noudatettuun käytäntöön ja siihen, että työntekijöiden kanssa on työsopimuksilla sovittu matkakustannusten korvaamisesta kanteessa esitetyin tavoin. Ottamatta tässä yhteydessä kantaa siihen, missä tapauksessa yrityksen käytäntö voi tulla työehtosopimusvaikutuksin noudatettavaksi työtuomioistuin toteaa, että nyt sovellettavan työehtosopimuksen 4 §:n mukaan paikallisesti on mahdollista sopia asioista, joista työehtosopimukseen on otettu erillinen maininta ja viitattu kyseiseen paikallisen sopimisen pykälään. Tällainen paikallinen sopimus on työehtosopimuksen osa. Matkakustannusten korvaaminen ei ole sellainen asia, josta työehtosopimuksen mukaan voitaisiin sopia paikallisesti 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Koja Tekniikka Oy:ssä ei edellä todetun mukaisesti ole sovittu työehtosopimusvaikutuksin matkakulujen korvaamisesta sähköasennustoimialan työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavalla tavalla. Koja Tekniikka Oy:llä ei näin ollen ole ollut työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta kanteessa vaadittujen matkakustannusten korvaamiseen. Onko kanteessa tarkoitetuilla työntekijöillä oikeus vaatimiinsa matkakustannusten korvauksiin työsopimustensa perusteella on kysymys, joka työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännökset huomioon ottaen jää työtuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Koja Tekniikka Oy korvausten maksamisesta kieltäytyessään ole tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLI ole myöskään syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Sähköalojen ammattiliitto on velvollinen korvaamaan Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLIn ja Koja Tekniikka Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 5 000 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Sähköalojen ammattiliitto velvoitetaan korvaamaan Tieto- ja tekniikka-alojen työnantajaliitto TIKLIn ja Koja Tekniikka Oy:n oikeudenkäyntikulut 5 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Niskanen, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.