Labor court allows employer to unilaterally set service fee amounts if collective agreements permit differing rates.

Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimukseen osallisten liittojen yhteisen tulkinnan mukaisesti lausunnossa on katsottu, että ravintolan vahtimestarille maksettava, pääsylipun hintaan sisältyvä palveluraha voi olla erisuuruinen kuin asiakkaalta erikseen perittävä palveluraha. Elleivät osapuolet päässeet sopimukseen palvelurahasta, työnantaja määräsi palvelurahan suuruuden.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 30

KUULTAVAT

Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ry, Helsinki

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Helsinki

ASIA

Jyväskylän käräjäoikeuden lausuntopyyntö työsuhteiden purkamista koskevassa asiassa (A, B, C, D ja E/Restel Ravintolat Oy)

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ry:n ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ry:n (nykyisin Palvelualojen ammattiliitto PAM ry) välillä 1.2.2000 solmitussa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Palvelurahapalkkaiset työntekijät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Vahtimestarit

Palveluraha

Asiakkaiden vahtimestarille maksama palveluraha kuuluu hänelle vähentämättömänä. Vahtimestarilta ei peritä eteisvuokraa eikä muuta vastaavaa vuokraa taikka korvausta.

Osapuolet suosittelevat, että työnantaja ja vahtimestari sopivat vaate- ja muusta säilytyksestä asiakkaalta perittävästä ja vahtimestareille tulevasta palvelurahasta ja sen maksamisajankohdasta. Osapuolet suosittelevat, että palveluraha peritään etukäteen, jos työpaikan luonne sen sallii.

Sovitun palvelurahan määrä ja sen suorittamisajankohta on ilmoitettava asiakkaalle näkyvällä paikalla eteisessä.

Työnantaja ja vahtimestari toteavat vuosittain mahdollisen tarpeen palvelurahan tarkistamiseksi.

Jos vaatenaulakosta mahdollisesti perittävä vaatesäilytysmaksu suoritetaan työnantajalle, on vaatenaulakkoa hoitava naulakonhoitaja tai vahtimestari sekä muu eteisessä työskentelevä vahtimestari kiinteäpalkkainen työntekijä.

Työnantajan ja vahtimestarin on keskenään sovittava tilaustapauksissa asiakkaalta perittävästä ja vahtimestarille maksettavasta palvelurahasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samansisältöiset määräykset ovat sisältyneet samojen asianosaisten välillä ajaksi 1.2.2001 - 31.1.2003 tehtyyn majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimukseen.

Vahtimestareille maksettavaa palvelurahaa koskevat määräykset ovat sisältyneet asiallisesti edelle jäljennetyn sisältöisinä myös samojen sopijaosapuolten välillä ajaksi 1.2.2003 - 15.2.2005 tehdyn työehtosopimuksen vahtimestareita koskevaan 45 §:ään.

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANTEET

Vaatimukset

A, B, C, D ja E ovat Restel Ravintolat Oy:tä vastaan ajamissaan kanteissa vaatineet yhtiön velvoittamista suorittamaan kantajille korvauksia seuraavasti:

A:lle maksamatta olevia palkkoja vuodelta 2000 2 254,36 euroa, vuodelta 2001 3 685,05 euroa ja vuodelta 2002 3 318,55 euroa,

B:lle maksamatta olevia palkkoja vuodelta 2000 704,71 euroa, vuodelta 2001 963,43 euroa ja vuodelta 2002 1 167,22 euroa,

C:lle maksamatta olevia palkkoja vuodelta 2000 1 690,77 euroa, vuodelta 2001 3 458,63 euroa ja vuodelta 2002 1 969,39 euroa,

D:lle maksamatta olevia palkkoja vuodelta 2000 2 113,24 euroa, vuodelta 2001 3 799,03 euroa ja vuodelta 2002 2 880,25 euroa, ja

E:lle maksamatta olevia palkkoja vuodelta 2000 2 112,36 euroa, vuodelta 2001 3 289,96 euroa ja vuodelta 2002 2 478,58 euroa.

Kantajat ovat lisäksi kanteissa tarkemmin yksilöidyin tavoin vaatineet kukin maksamatta olevia lomapalkkasaatavia vuosilta 2000 - 2002, irtisanomisajan palkkaa, korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä ja odotusajan palkkaa. Kaikille vaadituille erille on vaadittu koron suorittamista kanteissa tarkemmin mainituin tavoin.

Kantajat ovat lisäksi vaatineet Restel Ravintolat Oy:n velvoittamista korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perusteet

A oli työskennellyt palvelurahaperusteisena vahtimestarina Restel Ravintolat Oy:n omistamassa Ravintola Raatikellarissa Jyväskylässä vuodesta 1995, B vuodesta 1999, C vuodesta 1987, D vuodesta 1989 ja E vuodesta 1990. Yhtiö oli purkanut kaikkien työsopimukset 1.11.2002. Palvelurahaperusteisten vahtimestareiden palkka oli muodostunut asiakkaiden heille maksamista naulakkomaksuista ja mahdollisista tipeistä. Ravintolassa oli peritty viikonloppuisin sisäänpääsymaksua siten, että asiakkaat olivat olleet velvollisia ostamaan sisäänpääsyyn oikeuttavan pääsylipun, minkä lisäksi he olivat maksaneet naulakkomaksun.

Ravintola oli 1990-luvun lopulla muuttanut sisäänpääsymaksukäytäntöään siten, että sisäänpääsymaksuun oli sisällytetty myös naulakkomaksu. Ravintola oli maksanut lipun hinnasta vahtimestareille naulakkomaksun määrän, joka vuosikymmen lopussa oli ollut 5 markkaa.

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen mukaan vahtimestarit ja ravintola sopivat naulakkomaksun määrän yhdessä. Työehtosopimuksen mukaan naulakkomaksut oli maksettava lyhentämättöminä vahtimestareille.

Vuonna 2000 naulakkomaksun määrää oli muutettu siten, että se oli nostettu 6 markkaan. Ravintola oli kuitenkin maksanut myymistään lipuista naulakkomaksua vain 5 markkaa, vaikka vahtimestarit olivat vaatineet naulakkomaksun maksamista lyhentämättömänä. Vuonna 2000 ravintolaan oli myyty 52 771 pääsylippua, joten vahtimestareilta oli jäänyt saamatta naulakkotuloja kutakin pääsylippua kohden yksi markka eli 52 771 markkaa, joka euroiksi muutettuina oli 8 875,45 euroa.

Vuonna 2001 naulakkomaksu oli nostettu 7 markkaan, mutta ravintola oli tilittänyt vahtimestareille vain 5 markkaa lipun ostaneelta asiakkaalta, joten vahtimestareilta oli jäänyt saamatta heille kuuluvaa palkkaa 2 markkaa kutakin asiakasta kohden. Vuoden 2001 aikana oli myyty 45 176 lippua, joten vahtimestareilta oli jäänyt saamatta heille kuuluvia palkkoja 90 352 markkaa eli 15 196,10 euroa.

Vuonna 2002 naulakkomaksu oli nostettu 1,50 euroon, mutta ravintola oli tilittänyt edelleen vahtimestareille vai 0,84 euroa lipun ostaneelta asiakkaalta, joten vahtimestareilta oli jäänyt saamatta heille kuuluvaa palkkaa 0,66 euroa kutakin asiakasta kohden. Vuoden 2002 aikana ennen kantajien työsuhteiden purkamista ravintolassa oli myyty pääsylippuja 17 600, joten vahtimestareilta oli jäänyt saamatta heille kuuluvia palkkoja 11 814 euroa.

Kunkin kantajan osalta saamatta jääneiden palkkojen osuus oli laskettu edellä mainituista määristä työvuorolistojen perusteella määräytyvien prosenttimäärien mukaan.

Työnantaja oli 1.11.2002 purkanut kaikkien kantajien työsuhteet yksilöimättä millään tavoin purun syytä. Samana päivänä ravintolapäällikkö oli ilmoittanut, että vahtimestareista oli tehty rikosilmoitus Jyväskylän poliisilaitokselle. Työnantaja oli katsonut kantajien syyllistyneet kavallukseen. A:n, C:n ja D:n osalta käräjäoikeus oli hylännyt syytteet. E:n ja B:n osalta syyttäjä oli tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä. Työnantajalla ei siten ollut ollut minkäänlaista perustetta työsuhteen päättämiseen purkamalla tai irtisanomisella. Kantajilla oli tämän vuoksi oikeus kanteissa vaadittuihin korvauksiin.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Restel Ravintola Oy on kiistänyt kanteet ja vaatinut niiden hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Restel Ravintolat Oy on lisäksi vaatinut kantajien velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Kanteiden kiistämisen perusteet

Kaikille kantajille oli maksettu työsopimuksen ja työehtosopimuksen mukainen palkka lomarahoineen täysimääräisesti ja ajallaan.

Ravintola Raatikellarissa oli kanteissa tarkoitettuina vuosina noudatettu käytäntöä, jonka mukaan viitenä iltana viikossa eli maanantaista torstaihin ja sunnuntaisin asiakkaat olivat maksaneet vahtimestareille palvelurahan, jos heillä oli mukanaan naulakkoon jätettäviä päällysvaatteita tai muuta tavaraa. Muita maksuja ei ovella ollut näinä iltoina peritty. Samanlaista käytäntöä oli noudatettu perjantai- ja lauantai-iltaisin ennen lipunmyynnin aloittamista eli noin kello 23:een saakka. Kaikkina päivinä ja kellonaikoina pelkän palvelurahan eli naulakkomaksun olivat maksaneet VIP-asiakkaat, Tradeka-konsernin henkilökuntaan kuuluvat ja muut erityisryhmät. Vahtimestarit olivat näissä tapauksissa saaneet palvelurahat suoraan ja lyhentämättöminä itselleen. Niinä iltoina, joina useampi vahtimestari oli ollut yhtä aikaa työvuorossa, oli palvelurahojen jakaminen vahtimestareiden kesken ollut heidän välisensä asia.

Perjantai- ja lauantai-iltaisin kello 23:n jälkeen asiakkaat olivat joutuneet ostamaan pääsylipun, joka sisälsi myös mahdollisuuden naulakkopalvelun käyttämiseen. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimus ei sisältänyt määräyksiä palvelurahapalkkaisten vahtimestareiden palkkauksesta tällaisessa tapauksessa. Kanteissa oli lähdetty siitä, että työehtosopimus edellytti vahtimestareille pääsylipun ostaneiden asiakkaiden naulakkopalvelujen hoitamisesta tulevan korvauksen olevan yhtä suuri kuin ilman pääsylippua sisään pääsevien maksama palveluraha. Tämä tulkinta oli virheellinen.

Työehtosopimus ei asettanut esteitä sille, että palveluraha oli erisuuruinen eri iltoina, eri kellonaikoina tai eri asiakasryhmille. Mahdollista myös oli, että työehtosopimuksessa tarkoitetuissa tilaustapauksissa vahtimestarien saama palveluraha oli erisuuruinen kuin samassa ravintolassa yksittäisiltä asiakkailta perittävä maksu. Tästä voitiin tehdä se johtopäätös, että kantajat ja vastaaja olivat voineet pätevästi sopia siitä, että pääsylippuun sisältyvää naulakkomaksua ei nosteta, vaikka samasta palvelusta erikseen perittävää maksua korotettiinkin. Yhtiön tiedossa ei ollut, että kantajat olisivat työehtosopimukseen vedoten vaatineet naulakkomaksujen maksamista lyhentämättöminä.

Työehtosopimuksen mukaan palvelurahan suuruus oli työnantajan yksipuolisesti määrättävissä kuitenkin siten, että työpaikalla tulisi pyrkiä neuvottelemaan palvelurahan määrästä. Mikäli neuvotteluissa ei päästä yksimielisyyteen pääsylipun maksavien asiakkaiden naulakkorahan suuruudesta, johti se siihen, että palveluraha näiltä osin säilyi ennallaan ellei työnantaja yksipuolisesti päättänyt muuta. Tilanne oli siten vastaavanlainen kuin muissakin provisiopalkkaisissa töissä, joissa työnantaja voi lähtökohtaisesti ilman työntekijöiden hyväksyntää muuttaa tai olla muuttamatta yrityksen kauppaamien tuotteiden hintoja ja sitä kautta vaikuttaa provisiopalkkaisten työntekijöiden ansioihin. Esillä olevassa tapauksessa työnantaja ei ollut kuitenkaan yksipuolisesti päättänyt pääsylipun hintaan sisältyvän naulakkomaksun suuruutta, vaan asiasta oli sovittu työnantajan ja kantajien välillä samalla tavalla kuin pelkän naulakkomaksun korotuksistakin.

Pääsylippuja ravintolaan myydään viikon vilkkaimpina tunteita, joten vahtimestareiden saama korvaus suhteessa tehtyihin työtunteihin oli tuolloin joka tapauksessa huomattavasti muita aikoja parempi huolimatta siitä, että vahtimestareita oli näinä aikoina töissä kaksi tai kolme muiden aikojen yhden asemesta. Järjestely ei siten ollut millään tavoin kohtuuton.

Pääsylipun ostaneiden asiakkaiden osalta vahtimestareille oli tilitetty 5 markan/85 sentin osuus siinäkin tapauksessa, että asiakkailla ei ollut ollut mitään naulakkoon jätettävää. Kesäaikaan suuri osa asiakkaista liikkui ilman päällystakkia, joten vahtimestareille oli tätä kautta maksettu merkittävästi työehtosopimusta parempaa palkkaa.

Vaikka tehtyjen rikosilmoitusten seurauksena oli katsottu, että kantajat eivät olleet syyllistyneet rikokseen, olivat he joka tapauksessa menetelleet pääsylippujen myynnissä ohjeiden vastaisesti jättämällä tilittämättä osan pääsylippujen tuotosta työnantajalle. Kantajat olivat menettelyllään vakavalla tavalla vaarantaneet työsopimuksen tarkoituksen ja aiheuttaneet luottamuspulan, joka oli oikeuttanut työnantajan purkamaan kantajien työsuhteet. Kantajilla ei siten ollut oikeutta kanteessa vaadittuihin korvauksiin työsuhteen päättämisen johdosta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä

onko kanteessa tarkoitettua majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen 45 §:ää tulkittava siten, että pääsylipun hintaan sisältyvän palvelurahan (naulakkomaksun) on oltava samansuuruinen kuin niiltä asiakkailta erikseen perittävä naulakkomaksu, joilta ei pääsylippua vaadita, vai voidaanko ne sopia määriltään erisuuruisiksi, sekä

voiko työnantaja yksipuolisesti määrätä pääsylipun hintaan sisältyvän palvelurahan suuruuden.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR:lle ja Palvelualojen ammattiliitto PAM:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa esittäneet seuraavaa:

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 45 § ei aseta estettä sille, että pääsylipun hintaan sisältyvä palveluraha (naulakkomaksu) on erisuuruinen kuin asiakkailta erikseen perittävä naulakkomaksu. Palvelurahat voidaan siten sopia määriltään erisuuruiseksi.

Työehtosopimuksessa on suositeltu, että osapuolet yhdessä sopisivat palvelurahan määrän. Ellei yhteiseen sopimukseen päästä, määrää palvelurahan suuruuden työnantaja. Työnantaja voi siten yksipuolisesti määrätä palvelurahan suuruuden myös silloin, kun palveluraha sisältyy pääsylipun hintaan.

Kyseinen työehtosopimusmääräys on asiallisesti sisältynyt sellaisenaan asianosaisten välillä ajaksi 1.2.2000 - 31.1.2001, 1.2.2001 - 31.1.2003 ja 1.2.2003 - 15.2.2005 tehtyihin majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksiin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Ajaksi 1.2.2003 - 15.2.2005 tehdyn majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen 45 §:ssä on sovittu vahtimestareille maksettavasta palvelurahasta. Asiallisesti samansisältöiset määräykset ovat sisältyneet vuosina 2000 - 2002 voimassa olleiden majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimusten 8 §:n 2. kohtaan.

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat lausunnossaan olleet yhtä mieltä siitä, että majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 45 § ei aseta estettä sille, että pääsylipun hintaan sisältyvä palveluraha (naulakkomaksu) on erisuuruinen kuin asiakkailta erikseen perittävä naulakkomaksu ja että palvelurahat voidaan siten sopia määriltään erisuuruisiksi.

Liitot ovat lausunnossaan edelleen todenneet, että työehtosopimuksessa on suositeltu, että osapuolet yhdessä sopisivat palvelurahan määrän. Elleivät osapuolet pääse sopimukseen palvelurahan määrästä, työnantaja määrää palvelurahan suuruuden. Työnantaja voi liittojen mukaan yksipuolisesti määrätä palvelurahan suuruuden myös silloin, kun palveluraha sisältyy pääsylipun hintaan.

Työtuomioistuin, jolla ei ole perusteita poiketa työehtosopimukseen osallisten yhteisestä kannasta, lausuntonaan yhtyy liittojen esittämään tulkintaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Sutela, Forsström, Lehto ja Rantinoja jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Lausunto on yksimielinen.