Labor court dismisses union claim for severance pay where employee voluntarily accepted termination grounds without fraud.

Yhtiö ja irtisanottu toimihenkilö olivat allekirjoittaneet irtisanomisilmoitukseksi otsikoidun sopimuksen, jonka mukaan toimihenkilö oli hyväksynyt irtisanomisperusteet ja sitoutunut olemaan niitä riitauttamatta. Asiassa jäi näyttämättä, että toimihenkilöä olisi erehdytetty allekirjoittamaan sopimus, eikä sopimus siten ollut oikeustoimilain 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla pätemätön. Näin ollen toimihenkilöllä ei ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen työsuhteensa päättämisestä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 28

KANTAJA

Toimihenkilöunioni TU ry, Helsinki

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA

Volvo Bus Finland Oy, Tampere

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 17.10.2005 (käsittelyratkaisu) ja 1.2.2006

Pääkäsittely 13.3.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto MET ry:n (nyk. Teknologiateollisuus ry) ja Toimihenkilöunioni TU ry:n välillä 1.2.2003 - 15.2.2005 voimassa olleen metalliteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Irtisanomisen perusteet

Irtisanomisen perusteet ovat työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ien (taloudelliset, tuotannolliset tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvat syyt) mukaiset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Korvaukset

Perusteen rikkominen

Työnantajan korvausvelvollisuus tämän sopimuksen mukaisten perusteiden vastaisesta työsopimuksen päättämisestä ja työntekijän lomauttamisesta määräytyy seuraavasti:

Työsopimuksen irtisanominen (6 ja 10 §:t)

Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöunioni TU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Volvo Bus Finland Oy:n korvaamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaisena korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 64 848 euroa korkolain 4 § :n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittaa Volvo Bus Finland Oy:n ja Teknologiateollisuus ry:n korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä alkaen kun kuukausi on kulunut tuomitsemispäivästä.

Perusteet

A on ollut työsuhteessa Volvo Bus Finland Oy:öön 17.2.1975 lukien. Työsuhde päättyi työnantajan 25.3.2004 suorittaman irtisanomisen johdosta 25.9.2004. Irtisanomisperusteeksi on ilmoitettu taloudelliset ja tuotannolliset syyt. A on työskennellyt erilaisissa työnjohto- ja kehitystehtävissä. Ennen työsuhteen päättymistä hän toimi yhtiön tehtaan kunnossapidon ja maalaamon työnjohtajana.

A on aiemmin toiminut yhtiön toimihenkilöiden luottamusmiehenä erittäin pitkään ja hän oli yksi yhtiön pitkäaikaisimmista työntekijöistä. Ennen vuoden 2004 alkupuolella käynnistynyttä irtisanomisprosessia yhtiön edustajat olivat jo parin vuoden ajan yrittäneet suostutella A:ta siirtymään niin sanottuun eläkeputkeen. Näissä keskusteluissa A on aina ilmoittanut, että hän ei ole kiinnostunut eläkkeelle siirtymisestä, vaan aikoo jatkaa työelämässä vanhuuseläkeikään saakka.

Maaliskuussa 2004 yksikönjohtaja B kutsui A:n ja luottamusmies E:n palaveriin, jossa heille esiteltiin Volvon bussituotannon huonoja tilausnäkymiä. Yhtiön puolesta ilmoitettiin, että toimihenkilöiden lukumäärää tulee pienentää. B tarjosi A:lle kolmen kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta siitä, että hän hyväksyisi työnantajan suorittaman irtisanomisen. A ilmoitti, ettei hän hyväksynyt työnantajan ilmoittamia perusteita irtisanomiselle, eikä hän ollut valmis sopimaan työsopimuksensa päättämisestä.

Yhtiössä aloitettiin lähes välittömästi A:n työsopimuksen irtisanomisen jälkeen prosessi uuden työnjohtajan palkkaamiseksi. Ensimmäinen lehti-ilmoitus haettavasta paikasta on julkaistu Aamulehdessä 23.5.2004. Hakuprosessin seurauksena yhtiön osavalmistuksessa on 14.9.2004 aloittanut uusi työnjohtaja.

Yhtiö on tarkoituksellisesti antanut yhteistoimintaneuvottelun aikana ja sen jälkeen väärää tietoa yhtiön työnjohtoa koskevasta vähennystarpeista ja siten erehdyttänyt A:n allekirjoittamaan irtisanomisilmoituksen. Tahdonilmaisua rasittaa siten oikeustoimilain 3 luvun 33 §:n mukainen pätemättömyysperuste. Uuden työntekijän palkkaaminen osoittaa, ettei yhtiöllä ole edes ollut taloudellisia ja tuotannollisia perusteita A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

A on toiminut yhtiön Tampereen toimipisteessä useilla eri osastoilla työnjohto- ja kehitystehtävissä. Hän on toiminut muun muassa metallitöiden ja autojen alustan palkituspaikan työnjohtajana. Lisäksi hän on vuosina 1997-2002 toiminut edellä mainittujen alueiden ylityönjohtajana. Viimeiset kaksi vuotta hän työskenteli maalaamon työnjohtajana vastaten samalla kiinteistön kunnossapidosta ja kiinteistöhankkeista.

Uusi henkilö on palkattu osavalmistuksen työnjohtajan tehtäviin. A:n pitkään hoitamat metallipuolen työnjohtajan tehtävät ovat työn asettamien vaatimusten osalta täysin vastaavat osavalmistuksen työnjohtajan tehtävien kanssa. A on lisäksi ylityönjohtajana ollessaan toiminut osavalmistuksen työnjohdon esimiehenä ja tuurannut näitä heidän loma-aikoina. Osavalmistuksen työnjohtajan tehtävät eivät ole muuttuneet siitä, kun A on niitä hoitanut. Yhtiö ei tarjonnut kyseistä tehtävää A:lle, eikä häntä mitenkään informoitu käynnissä olevasta hakuprosessista. A olisi kyennyt ilman perehdyttämistä tähän tehtävään.

A:n työsuhde yhtiöön on kestänyt lähes 30 vuotta. A on ollut työsuhteen päättämishetkellä 61 vuotias. Ikänsä vuoksi hänen työllistymismahdollisuutensa ovat heikot. A on ollut työttömänä työsuhteensa päättymisestä lukien. Yhtiön menettely työsuhdetta päätettäessä on ollut tahallisine erehdyttämisineen poikkeuksellisen räikeää. A on ollut pitkäaikaisen luottamusmiesuransa jälkeenkin voimakkaasti mukana työpaikan toimihenkilöiden edunvalvonnassa. Yhtiön menettely antaa vahvan aiheen olettaa, että A:n työsopimuksen päättämisen taustalla ovat olleet yhtiön johdon halu päästä eroon hankalaksi koetusta toimihenkilöstä. Yhtiö tulee tuomita korvaamaan A:lle lain mahdollistama maksimikorvaus eli 24 kuukauden palkka.

A:n kuukausipalkka työsuhteen päättyessä on ollut 2 702 euroa.

Teknologiateollisuus ry on asiasta käytyjen neuvotteluiden aikana koko ajan tukenut yhtiön menettelyä. Näin menetellessään Teknologiateollisuus ry:n on jättänyt hoitamatta valvontavelvollisuutensa salliessaan yhtiön rikkoa irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Volvo Bus Finland Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Volvo Bus Finland Oy ja A ovat A:n työsopimuksen irtisanomisen yhteydessä tehneet sopimuksen, jonka mukaan kumpikin osapuoli on luopunut kaikista työsuhteesta, sen päättämisestä, päättämismenettelystä, yhteistoimintamenettelystä tai takaisinottamisesta johtuvista vaatimuksista. Yhtiötä ei siten voida tuomita maksamaan A:lle korvauksia irtisanomissuojasopimuksen perusteella.

Mikäli sopimus katsotaan pätemättömäksi, esitetty korvausvaatimus on perusteeton, koska yhtiöllä on ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukainen taloudellinen ja tuotannollinen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Yhtiön toiminta on uudelleenjärjestelty siten, että A:n tehtävät kiinteistön kunnossapidosta vastaavana toimihenkilönä, valmiiden linja-autojen siirtäjänä ja maalaamon esimiehenä on lakkautettu itsenäisinä työtehtävinä ja työt on liitetty muiden toimihenkilöiden ja työntekijöiden tehtäviin. Yhtiössä tarjolla oleva työ on olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt, eikä yhtiössä ole ollut tarjolla A:n koulutusta, ammattitaitoa ja kokemusta vastaavaa työtä.

Volvo Bus Finland Oy tekee linja-autoja. Yhtiöllä on Suomessa toimipaikat Tampereella ja Liedossa. Volvo Bus Finland Oy kuuluu ruotsalaiseen Volvo Bus Corporationiin, jonka toiminta on ollut viimeisen kolmen vuoden ajan tappiollista. Volvo Bus Corporationin hallitus on ilmoittanut maaliskuussa 2004 yhtiön Suomen johdolle tarpeesta vähentää kustannuksia ja toimihenkilöiden määrää.

Maaliskuun lopussa 2004 Volvo Bus Finland Oy aloitti keskustelut A:n ja seitsemän muun yhtiön toimihenkilön työsuhteiden päättämisestä. A:n kanssa keskusteltiin 25.3.2004, jolloin hänelle myös esiteltiin sopimusasiakirjat. Keskustelussa olivat mukana yhtiön toimitusjohtaja C ja tehtaanjohtaja B. Myös toimihenkilöiden luottamusmies osallistui neuvotteluihin. A:n ei hyväksynyt irtisanomisperustetta. Seuraavana päivänä yhtiö aloitti A:n kanssa yhteistoimintaneuvottelut. Sopimus syntyi hyvässä ja luottamuksellisessa ilmapiirissä 2.4.2004. Sopimukseen johtanut neuvottelu kesti noin 45 minuuttia. Yhtiön puolesta neuvottelun kävi toimitusjohtaja C. Kuusi muuta irtisanottavaa hyväksyivät vastaavansisältöiset sopimukset.

A ymmärsi sopimuksen sisällön, ja hänellä oli ollut asiassa harkinta-aikaa. A:lla on myös pitkän luottamusmiesuransa perusteella keskimääräistä parempi tietämys työsuhteeseen vaikuttavista seikoista. Yhtiö ei suostutellut A:ta irtisanoutumaan. Yhtiö on antanut oikeat tiedot yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja työvoiman vähentämisen tarpeesta. Yhtiö ei ole oikeustoimilain 33 §:n mukaisesti erehdyttänyt A:ta allekirjoittamaan sopimusta.

A on hyötynyt sopimuksesta, ja sopimus on ollut kallis yhtiölle. A on saanut kolmen kuukauden palkkaa vastaavan ylimääräisen kertakorvauksen, ja hänet on vapautettu 2.4.2004 työntekovelvollisuudesta kuuden kuukauden irtisanomisajasta huolimatta. A on työntekovelvoitteen päättymisen jälkeen ajanut valmiita linja-autoja Tampereelta Turkuun, mistä yhtiö on maksanut hänelle erilliskorvauksen.

Yhtiö ei ole palkannut ketään kiinteistön hoitoon liittyviin tehtäviin eikä maalaamon esimieheksi tai linja-autojen siirtoon. D hoitaa kiinteistön hoitoon liittyvät tehtävät oman työnsä ohessa. Tuotannon työntekijät siirtävät valmiit linja-autot niin ikään oman työnsä ohessa ja E hoitaa maalaamon alueen työnjohtotehtävän vanhojen vastuidensa lisäksi. Uusi työnjohtaja palkattiin, kun työsuunnitteluosastolla ollut työnjohtaja F jäi eläkkeelle. F:n tehtävään siirrettiin tuotannon työnjohtaja G, jonka sijaan palkattiin elokuussa 2004 H.

A:ta ei olisi voitu sijoittaa tuotannon työnjohtajan tehtävään vaadittavan osaamisen puuttumisen ja henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi. A ei myöskään toiminut yhtiöstä lähtiessään tuotannon työnjohtajana. Tuotannon työnjohtajan tehtävään kuuluu SAP-toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto, josta A:lla ei ole kokemusta. SAP-järjestelmän käyttö edellyttää myös englanninkielen taitoa ja ATK:n hyvää hallintaa, joita A:lla ei ole. A:n pitkästä työkokemuksesta huolimatta tehtävä olisi ollut hänelle uusi ja vaatinut uusien perustietojen ja taitojen hankkimista.

Mikäli kuitenkin katsotaan, että A on irtisanottu vastoin työehtosopimuksen määräyksiä, tulee korvaus jättää tuomitsematta tai tuomita vähimmäismääräisenä, koska A:lle on jo maksettu yhdeksän kuukauden palkka ilman työntekovelvoitetta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja irtisanominen

A on työskennellyt Volvo Bus Finland Oy:n ja sen edeltäjien palveluksessa 17.2.1975 lukien. A on työskennellyt yhtiön Tampereen tehtaassa erilaisissa työnjohto- ja kehitystehtävissä. Ennen työsuhteen päättymistä hän toimi yhtiön tehtaan kunnossapidon ja maalaamon työnjohtajana.

Työsuhde päättyi työnantajan 25.3.2004 suorittaman irtisanomisen johdosta 25.9.2004. Irtisanomisperusteeksi ilmoitettiin taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Yhtiö ja A ovat A:n työsopimuksen irtisanomisen yhteydessä tehneet sopimuksen, jonka mukaan kumpikin osapuoli on luopunut kaikista vaatimuksista, jotka johtuvat työsuhteesta, sen päättämisestä, päättämismenettelystä, yhteistoimintamenettelystä tai takaisinottamisesta. Lisäksi A:lle on eri sopimuksella maksettu kolmen kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Hänet on samassa yhteydessä vapautettu työntekovelvollisuudesta 2.4.2004 lukien.

Erimielisyys

A on katsonut, että hänet on erehdytetty allekirjoittamaan irtisanomisilmoitukseksi otsikoitu sopimus. Yhtiöllä ei ollut väittämiään taloudellisia ja tuotannollisia perusteita hänen irtisanomiselleen, koska heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yhtiö oli lehti-ilmoituksella etsinyt palvelukseensa työnjohtajaa. Uusi osavalmistuksen työnjohtaja palkattiin syksyllä 2004. A olisi kyennyt ilman perehdyttämistä tähän tehtävään. Näissä olosuhteissa tehty sopimus oli oikeustoimilain 33 §:n nojalla pätemätön.

Yhtiön mukaan sen ja A:n kesken oli päästy sopimukseen A:n työsuhteen päättämisestä, mistä A oli saanut ylimääräisen korvauksenkin. Yhtiö ei ollut erehdyttänyt A:ta allekirjoittamaan sopimusta. Joka tapauksessa yhtiössä tarjolla ollut työ oli olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. Yhtiössä ei ollut tarjolla A:n koulutusta, ammattitaitoa ja kokemusta vastaavaa työtä.

Erimielisyydessä on ensisijaisesti kysymys siitä, onko edellä mainittu sopimus pätevä ja onko A siten sitovasti luopunut esittämästä haastehakemuksessa vaadittua korvausta työsuhteensa päättämisestä. Toissijaisesti asiassa on kysymys siitä, onko yhtiöllä ollut perusteet irtisanoa A:n työsuhde.

Sopimus työsuhteen päättymisestä ja sen pätevyys

Työtuomioistuimessa on työsuhteen päättymisestä solmitun sopimuksen tekemisestä kuultu A:ta itseään sekä työnantajapuolen nimeämänä todistajana yhtiön entistä toimitusjohtajaa C:tä ja todistelutarkoituksessa yhtiön nykyistä toimitusjohtajaa B:tä. Kantajapuolen nimeämänä todistajana on kuultu luottamusmies E:tä. Kirjallisina todisteina on esitetty 25.3.2004 päivätty irtisanomisilmoitus ja 2.4.2004 solmittu sopimus.

A on kertonut työnantajan ottaneen ensimmäisen kerran esille hänen työsuhteensa päättämisen noin kaksi vuotta ennen kevättä 2004. Tällöin oli tiedusteltu A:n perhesuhteita ja hänen halukkuuttaan jatkaa työelämässä. Seuraavan kerran B oli kutsunut A:n luokseen vuonna 2003, kun A oli juuri täyttänyt 60 vuotta. A:lta oli tiedusteltu hänen halukkuudestaan jäädä eläkkeelle. A oli jälleen ilmoittanut olevansa töissä säännönmukaiseen eläkeikään asti.

Seuraavassa palaverissa maaliskuussa 2004 olivat A:n lisäksi olleet läsnä luottamusmies E, tehtaanjohtaja B ja tuotantopäällikkö I. Tilaisuudessa oli esitetty kalvoilla yhtiön maailmanlaajuisesti huonosti menevää bussituotantoa ja kerrottu tuotannon vähenemisestä seuraavasta toimihenkilöiden lukumäärän vähentämisestä. Yhtiön Liedon tehtaalta piti vähentää viisi ja Tampereen tehtaalta kolme toimihenkilöä. Kaikki vähennettäviksi esitetyt olivat yli 60 vuotiaita. A:lle annettiin irtisanomisilmoitus allekirjoitettavaksi, mutta hän kieltäytyi allekirjoittamasta, koska perusteita irtisanomiselle ei ollut.

A:ta pyydettiin vielä myöhemmin ennen yt-neuvotteluja allekirjoittamaan sopimus, mutta hän kieltäytyi. Tässä palaverissa olivat A:n lisäksi läsnä B, E ja C. A ei osallistunut tämän jälkeen käynnistyneisiin yt-neuvotteluihin. Neuvottelujen jälkeen A:lla oli kahdenkeskinen palaveri C:n kanssa. C vakuutti tällöin, että Ruotsista oli tullut määräys toimihenkilöiden vähentämisestä Tampereella. Yksi vähennettävistä on työnjohtaja, ja jos se ei ole A, joku nuoremmista joutuu lähtemään. Puhetta oli nimenomaan ollut siitä, että tuotantolinjalta vähennetään yksi työnjohtaja. Tällöin A ajatteli, että kun määräys on tullut, hän voi lähteä, jos joku kuitenkin irtisanottaisiin. A allekirjoitti paperin. Tämän jälkeen C repi yt-neuvottelun pöytäkirjan. A vapautettiin työntekovelvoitteestaan 2.4.2004 lukien, minkä C merkitsi sopimukseen.

A:n tiedossa oli jo tuolloin, että F -niminen työnsuunnittelija oli jäämässä eläkkeelle lähiaikoina. F:n töiden järjestely ei ollut esillä neuvotteluissa, mutta A tiesi, että työnjohtaja G oli jo pitkään halunnut siirtyä työnsuunnittelutehtäviin. A:lla oli se käsitys, että kun G siirtyy F:n tilalle, häneltä jääneet tehtävät yhdistetään muille työnjohtajille. C:n kanssa ei ollut puhetta siitä, ettei uusia henkilöitä palkattaisi yhtiöön. Kun A myöhemmin näki työnjohtajan hakuilmoituksen lehdessä, hänen mieleensä tuli heti, että C oli erehdyttänyt häntä, käyttänyt hyväksi hänen lojaalisuuttaan työtovereita kohtaan ja näin saanut hänet allekirjoittamaan sopimuksen.

C on työtuomioistuimessa kertonut toimineensa yhtiön toimitusjohtajana A:n työsopimuksen päättämisen aikana, ja B puolestaan on kertonut olleensa tuolloin yhtiön Tampereen tehtaan johtaja. Yhtiöllä oli toinen toimipaikka Liedossa. Todistajien mukaan yhtiö on kuulunut vuodesta 1998 alkaen Volvo Bus Corporationiin, joka oli vuosina 2002-2003 raskaasti tappiollinen. Emoyhtiön uusi toimitusjohtaja M tuli alkuvuodesta 2004 käymään Suomessa ja kertoi, että koko yhtiössä on karsittava kustannuksia. Noin parin viikon kuluttua tästä emoyhtiön henkilöstöjohtaja tuli käymään Ruotsista, ja hän kertoi samat asiat kuin toimitusjohtaja aiemmin. Tällöin olivat kuulemassa muun muassa luottamusmiehet, työsuojeluvaltuutetut ja päälliköt. Kiinteitä kustannuksia oli leikattava, ja ilmoitettiin, että vähennystarve koski yhtiössä noin kymmentä toimihenkilöä. C antoi tehtaanjohtajille tehtäväksi noin neljän henkilön vähentämisen kummastakin tehtaasta. Tampereella päädyttiin tiettyihin henkilöihin: J, K, L ja A.

Tampereen tehtaanjohtaja B pyysi, että C, joka tunsi A:n vuosikymmenten takaa, keskustelisi A:n kanssa. Muiden irtisanottavien kanssa keskustelivat tehtaanjohtajat. Muiden kanssa sopimukseen päästiin nopeasti, mutta A hangoitteli vastaan tai ei ymmärtänyt asiaa. Jokaisen irtisanotun kanssa tehtiin vastaavanlainen sopimus kuin A:n kanssa. C kertoi A:lle perusteet, miksi hänet joudutaan irtisanomaan. Tällöin ei C:n mukaan ollut yksilöidysti puhetta, mistä toimihenkilöryhmästä tai miltä osastoilta toimihenkilöitä vähennettäisiin. Yhtään alle 58 vuotiasta ei irtisanottu. Toimihenkilömäärä väheni kokonaisuudessaan.

C:n mukaan A:n kanssa ei ollut puhetta uusista tehtävistä, joita yhtiössä mahdollisesti järjestelyjen seurauksena aukeaisi Todistaja ei muistanut sanoneensa A:lle sellaista, että jos A:ta ei irtisanottaisi niin joku nuoremmista tultaisiin irtisanomaan. Todistaja ei ollut mukana yt-neuvotteluissa. Uudelleensijoittaminen ei ollut esillä, koska A:n kanssa päästiin sopimukseen.

B on kertonut, että hänellä oli A:n kanssa muutamia kokouksia, joissa yritettiin löytää ratkaisua asiaan. Neuvotteluissa oli tiedossa F:n eläkkeellejääminen. Viimeisimmän neuvottelun C hoiti yksin, ja neuvottelu kesti noin tunnin. Yhtiön käytännön mukaisesti B tehtaanjohtajana allekirjoitti irtisanomissopimuksen, vaikka C neuvotteli lopputuloksen. Allekirjoitustilanteessa A:lla ei ollut kysymyksiä sopimuksesta eikä tilanteeseen liittynyt mitään draamaa. Todistaja uskoi, että asia oli sovittu toimitusjohtajan kanssa.

E on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa 24 vuotta ja toimineensa työnjohtajana, menetelmäsuunnittelijana ja ostajana. Todistaja toimii luottamusmiehenä Tampereella viidettä vuotta. Ennen A:n irtisanomiseen johtaneita yt-neuvotteluja oli useita palavereja, joissa esiteltiin Ruotsin Volvon vaatimuksia vähentää kiinteitä kuluja. Näissä palavereissa oli todistajan ja A:n lisäksi yleensä läsnä kaksi työnantajapuolen edustajaa. Palavereissa tuli ilmi, että toimihenkilömäärää tuli vähentää ja että valinta kohdistui 60 vuotta täyttäneisiin henkilöihin. A:lta tiedusteltiin hänen halukkuuttaan lähteä talosta, mutta hän ei halunnut.

Viimeisessä palaverissa olivat läsnä B, C, A ja todistaja. Tässä palaverissa käsiteltiin samat asiat kuin aiemminkin eikä A suostunut allekirjoittamaan sopimusta irtisanomisestaan. Palaveri päätteeksi ilmoitettiin, että yt-neuvottelut alkavat kolmen tunnin varoitusajalla. Yt-neuvotteluissa oli esillä vain A:n irtisanominen tuotannollisin ja taloudellisin syin. Neuvotteluissa oli kiire, ja tarkoitus olikin vain todistella A:n irtisanomistarvetta. Tilanne eteni toiseen yt-neuvotteluun, jossa C ilmoitti suoraan, että neuvottelut tulevat päättymään A:n irtisanomiseen. Työnantaja ei esittänyt neuvotteluissa mitään mahdollisuutta A:n sijoittamiseen mihinkään tehtävään. Tämän jälkeen todettiin, että A ja C vielä neuvottelevat, jolloin ratkaisu löytyikin.

Arviointi ja johtopäätökset

Maaliskuun 25. päivänä 2004 laaditun, irtisanomisilmoitukseksi otsikoidun asiakirjan mukaan yhtiö ja A ovat irtisanomisen johdosta sopineet seuraavaa: "A hyväksyy työnantajan suorittaman työsopimuksen irtisanomisen perusteet ja sitoutuu olemaan niitä millään tavoin riitauttamatta. Kummallakaan osapuolella ei ole tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen toisiaan kohtaan mitään työsuhteesta, sen päättämisestä, päättämismenettelystä, yhteistoimintamenettelystä tai takaisinottamisesta johtuvia vaatimuksia lukuunottamatta A:n työsuhdesaatavia irtisanomisajalta sekä lain ja sopimuksen mukaista lopputiliä." Samana päivänä laaditun erillisen sopimuksen mukaan yhtiö on sitoutunut maksamaan A:lle irtisanomisajan palkan lisäksi kolmen kuukauden kuukausipalkkaa vastaavan määrän kertakorvauksena työsuhteen päättyessä 25.9.2004. Työvelvoite on päättynyt 2.4.2004.

Työsopimus voidaan laillisesti päättää paitsi yksipuolisin toimin, myös osapuolten välisellä sopimuksella. Tällöin on tavallista, että toiselle osapuolelle maksetaan korvaus, jolla selvitetään myös epävarmat, kuten sopimuksen kenties riidanalaisesta päättämisperusteesta johtuvat saatavat, ja enemmistä vaatimuksista luovutaan puolin ja toisin.

Oikeustoimilain 3 luvun säännösten nojalla sopimus voi tietyissä tapauksissa käydä pätemättömäksi oikeustoimeen osallisen tahdonmuodostuksessa olevan virheen perusteella. Lain 33 §:n mukaan oikeustoimi on pätemätön, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen. Oikeuskäytännössä tämän pätemättömyysperusteen on katsottu tulevan kysymykseen esimerkiksi silloin, kun toinen sopijapuoli on ollut tietoinen sopimuksen syntyedellytyksiin ratkaisevasti vaikuttavasta seikasta, mutta on sen salannut sopimuskumppaniltaan (esim. KKO 2000:121).

Esillä olevassa asiassa Volvo Bus Finland Oy:ssä on emoyhtiön vaatimuksesta helmi-maaliskuussa 2004 aloitettu neuvottelut henkilöstömäärän vähentämisestä. Vähentämistarpeen määräksi ilmoitettiin yhteensä noin kahdeksan toimihenkilöä Tampereen ja Liedon tehtailta. Yhtiö irtisanoi taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla A:n lisäksi kuuden henkilön työsopimukset. Näiden kuuden osalta päädyttiin samansisältöiseen sopimukseen työsuhteen päättymisestä kuin A:n kanssa.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n kanssa on jo ennen yt-neuvottelujen alkamista keskusteltu useamman kerran hänen työsuhteensa päättymisestä. A:lle on muiden irtisanottavien tapaan selvitetty emoyhtiön huonosta taloudellisesta tilanteesta johtunut henkilöstön vähentämistarve.

Sopimukseen johtaneista A:n ja C:n välisistä kahdenkeskisistä neuvotteluista on esitetty ristiriitaista selvitystä siltä osin, onko C ilmoittanut, että A:n tai jonkun muun tuotantolinjan työnjohtajan tehtävä tulee joka tapauksessa vähennettäväksi, vai onko toimitusjohtaja perustellut asiaansa yleisemmin yhtiön Tampereen tehtaan toimihenkilökunnan vähentämistarpeella. A:nkin tiedossa on joka tapauksessa ollut toimihenkilöiden sittemmin myös tapahtunut vähentäminen samoin kuin tuotantolinjan yhden työnjohtajan siirtyminen työnsuunnittelutehtäviin. Sopimuksessa ei toisaalta ole sitouduttu siihen, ettei yhtiöön palkattaisi uutta henkilökuntaa.

Sopimuksen mukaan A on hyväksynyt irtisanomisperusteet ja sitoutunut olemaan niitä riitauttamatta. Sopimuksen sanamuoto on selkeä ja A:lla on myös ollut riittävä tilaisuus perehtyä sopimuksen sisältöön. A:n pitkä luottamusmiesura huomioon ottaen hänen voidaan katsoa olleen hyvin perillä neuvottelujen kohteena olevista kysymyksistä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että työnantajalla olisi ollut tiedossaan jotain A:n työsopimuksen päättymisperusteisiin liittyvää merkityksellistä tietoa, jota ei olisi kerrottu A:lle. A on myös saanut korvauksen sopimuksen hyväksymisestä.

Työtuomioistuin katsoo näistä syistä asiassa jääneen näyttämättä, että A:ta olisi erehdytetty allekirjoittamaan sopimus. A:n ja yhtiön 25.3.2004 allekirjoittamaa sopimusta ei siten rasita haastehakemuksessa mainittu pätemättömyysperuste eikä A:lla ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen työsuhteensa päättämisestä.

Oikeudenkäyntikulut

Teknologiateollisuus ry:n ja Volvo Bus Finland Oy:n esittämä oikeudenkäyntiväite on hylätty työtuomioistuimen 3.11.2005 antamalla päätöksellä nro 113. Tässä yhteydessä ei ole otettu kantaa asianosaisten oikeudenkäyntikuluvaatimuksiin.

Toimihenkilöunioni TU ry on nyt pääasian osalta jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Volvo Bus Finland Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 4 600 euroa. Asian laatuun, sen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden kohtuullinen korvauksen määrä on 4 000 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Toimihenkilöunioni TU ry on velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Volvo Bus Finland Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Forsström, Rusanen ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Aaltonen.

Tuomio on yksimielinen.