Labor court dismissed breach claims due to interpretative uncertainty despite finding contractual breach on specific trips.

Kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen mukaan muusikolle, joka joutuu matkustamaan vieraalta paikkakunnalta harjoitukseen tai esitykseen, maksetaan matkakustannusten korvausten ja päivärahojen lisäksi matkan pituuden mukaan määräytyvä matkustamiskorvaus.

Tilapäisellä muusikolla oli oikeus työehtosopimuksessa tarkoitettuun matkan pituuden mukaan määräytyvään matkustamiskorvaukseen tilanteissa, joissa muusikko oli matkustanut kotipaikkakunnaltaan esiintymään orkesterin mukana orkesterin kotipaikkakunnan ulkopuolelle.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi työnantajapuolta vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen ja valvontavelvollisuuden laiminlyömisen perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset on hylätty.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 2

KANTAJA

Suomen Muusikkojen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Espoon kaupunki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muu

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 26.10.2005

Pääkäsittely 13.12.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Suomen Muusikkojen Liiton välisessä kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevassa työehtosopimuksessa 2003 - 2004 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Matkustamiskorvaukset

Jos muusikko joutuu matkustamaan vieraalta paikkakunnalta harjoitukseen tai esitykseen, maksetaan hänelle matkakustannusten korvaukset ja päivärahat kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 17 määräysten mukaisesti sekä matkustamisen tapahtuessa muutoin kuin lentokoneella lisäksi seuraavat korvaukset edestakaisen matkan ollessa:

km..................€

101-200...........51,13

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

401-500..........102,09

yli 500............102,09

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Muusikkojen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Espoon kaupunki on menetellyt kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen 9 §:n vastaisesti jättäessään suorittamatta A:lle matkustamiskorvaukset Uuteenkaupunkiin ja Karjalohjalle tehdyistä esiintymismatkoista,

tuomitsee Espoon kaupungin työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Espoon kaupungin suorittamaan A:lle 51,13 euroa ja 102,09 euroa.

Suomen Muusikkojen Liitto on lisäksi vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Espoon kaupungin velvoittamista korvaamaan Suomen Muusikkojen Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

Tapiola Sinfonietta oli Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta saatuun soveltamisohjeeseen vedoten kieltäytynyt maksamasta A:lle työehtosopimuksen 9 §:n mukaisia matkustamiskorvauksia kyseisistä konserteista. Mitään perusteita pidättäytyä matkustamiskorvauksen suorittamisesta ei kuitenkaan ollut. Se, että työnantaja järjesti bussikuljetuksen Tapiolasta toisella paikkakunnalla tapahtuvaan esitykseen, ei voi poistaa A:lta oikeutta työehtosopimuksen mukaiseen matkustamiskorvaukseen, joka on palkan luonteinen lisäkorvaus tilapäisiä töitä vastaan ottavalle muusikolle. Korvauksella nimenomaan hyvitetään matkustamiseen käytettyä aikaa.

Kysymys ei ollut verovapaista päivärahoista tai kilometrikorvauksista. Nämä verovapaat korvaukset muusikolla oli oikeus saada hyväkseen, mikäli niiden suorittamisen edellytykset täyttyvät - matkustamistavaksi esiintymispaikkaan on sovittu esimerkiksi muusikon oma auto. Nämä kaksi asiaa tuli pitää erillään toisistaan, vaikka ne sinänsä liittyivät matkustamiseen.

Se, että orkesterien tilapäisille avustajille on erikseen sovittu palkan luontoinen lisäkorvaus yli 50 kilometrin päässä tapahtuviin esiintymisiin matkustamisesta, perustui siihen, että työmatkan aikana he olivat poissa työmarkkinoilta, eivätkä siten voineet ottaa vastaan muita työtehtäviä ja ansaita. Se, että helsinkiläinen muusikko ottaa keikkatyön esimerkiksi Varkauteen, perustuu siihen, että hänelle on taattu käytettyyn matkaan sidottu taloudellinen hyvitys eli työehtosopimuksen 9 §:ssä tarkoitettu matkustamiskorvaus.

Työnantajan näkemys perustui siihen, että sopimus koskisi vain sellaista muusikon matkustamista, joka tapahtui hänen asuinpaikastaan orkesterin kotipaikalle eli tässä tapauksessa Tapiolaan. Toisin sanoen työehtosopimuksen piiristä olisi rajattu pois orkesterin muille paikkakunnille tekemät esitysmatkat ja tähän liittyvä matkustaminen. Tällaista rajausta työehtosopimukseen ei kuitenkaan sisältynyt, vaan työehtosopimuksessa oli todettu yleisesti tilanteesta, jossa muusikko joutui työn vuoksi matkustamaan vieraalta paikkakunnalta orkesterin harjoitukseen tai esitykseen.

Työnantajan tulkinta oli vastoin työehtosopimuksen selkeää sanamuotoa, sen tarkoitusta, soveltamiskäytäntöä ja syntyhistoriaa. Työnantajan omaksuma tulkinta merkitsi sitä, että esimerkiksi jyväskyläläinen tilapäisen keikkatyön ottava muusikko sai työehtosopimuksen 9 §:n matkustamiskorvauksen tultuaan Espoon Tapiolaan soittamaan, mutta vastaavassa tilanteessa, jossa espoolainen muusikko lähti orkesterin mukana Jyväskylään, hän jäi ilman samaa korvausta. Työnantajapuolen näkemyksen mukaan ensimmäisessä tapauksessa kysymys oli matkustamisesta ja toisessa siirtymisestä.

Tapiola Sinfoniettan menettely oli perustunut Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta saatuun suulliseen soveltamisohjeeseen. Soveltamisohje oli annettu vuoden 2002 intendenttipäivillä, joihin oli osallistunut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustaja. Työnantajan työehtosopimuksen vastainen menettely oli nyt esillä olevassa tapauksessa johtunut nimenomaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen harkitusta toiminnasta asiassa. Tällä oli merkitystä arvioitaessa valvontavelvollisuuden rikkomista. Kysymys ei ollut pelkästään valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä vaan aktiivisesta ja tietoisesta työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä.

Koska työnantajapuolella työehtosopimuksen vastainen menettely oli ollut ilmeisen tahallista, tuli tämä ottaa sekä Tapiola Sinfoniettan että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kohdalla huomioon hyvityssakkoa korottavana tekijänä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Espoon kaupunki ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Espoon kaupunki ovat lisäksi vaatineet Suomen Muusikkojen Liiton velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Espoon kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantajapuolen käsityksen mukaan kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 9 §:n ensimmäistä virkettä tulkitaan vakiintuneesti sanamuodon ja yleisen merkityssisällön mukaisesti siten, että matkustaminen vieraalta paikkakunnalta tarkoittaa muusikon matkustamista orkesterin kotipaikkaan nähden vieraalta paikkakunnalta orkesterin kotipaikkakunnalle. Tulkinnassa on otettava lisäksi huomioon työntekopaikkaan ja matkustamiseen liittyvä kokonaisuus. Mikäli orkesteri konsertoi muualla kuin kotipaikkakunnallaan, kysymys on koko orkesterin siirtymisestä esiintymispaikalle. Yleisesti hyväksyttyä on, että mikäli työntekijä siirtyy varsinaiselta työntekopaikalta muualle työskentelemään, tästä johtuvien kustannusten korvaamistapana ovat esimerkiksi verovapaat kilometrikorvaukset tai päivärahat. Kanteessa vaadittu tulkinta laventaisi työehtosopimuksen 9 §:n tulkintaa vastoin sopimusmääräyksen sanamuotoa ja sen tarkoitusta.

Eri orkestereiden käytännöt matkustuskorvauksen soveltamisessa ovat olleet osin vaihtelevia. Valtaosa orkestereista on noudattanut jo pitkään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämää tulkintaa. Se seikka, että jotkut orkesterit olivat noudattaneet Suomen Muusikkojen Liiton omaksumaa tulkintaa tai että tulkinta oli vaihdellut, ei merkinnyt sitä, että yksittäisten orkestereiden poikkeavista tulkinnoista olisi muodostunut sopimusmääräyksen sanamuodosta poikkeava vakiintunut käytäntö. Joidenkin yksittäisten orkestereiden noudattama Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kannasta poikkeava tulkinta perustui Suomen Muusikkojen Liiton yksipuolisesti laatimiin soveltamisohjeisiin ja tariffeihin. Tämän vuoksi käytäntöön tältä osin tuli suhtautua varauksellisesti.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinta ei ollut muuttunut vuonna 2002. Tuolloin oli käyty täysin samanlaista asiaa koskeva erimielisyysneuvottelu, joka oli päättynyt erimielisenä. Suomen Muusikkojen Liitto ei tuolloin ollut saattanut asiaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi, eikä se myöskään ollut pyrkinyt muuttamaan työehtosopimuksen sanamuotoa. Mikäli tulkinta olisi ollut Suomen Muusikkojen Liiton nyt esittämän kaltainen, ei se ilmeisesti vuonna 2002 olisi jättänyt asiaa työnantajan tulkintaetuoikeuden piiriin, vaan se olisi saattanut tulkintakysymyksen jo tuolloin työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämä Suomen Muusikkojen Liiton toiminta viittasi siihen, että liitto oli omilla toimenpiteillään pyrkinyt muuttamaan vakiintunutta tulkintaa itselleen edulliseen suuntaan ja luomaan vakiintunutta käytäntöä tältä osin.

Koska työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti, tulisi hyvityssakko- ja muut vaatimukset hylätä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A, jonka koti- ja asuinpaikka on Helsinki, on ollut Espoon kaupungista olevan Tapiola Sinfonietta-orkesterin tilapäisenä muusikkona orkesterin mukana esiintymässä Uudessakaupungissa 6. - 7.8.2004 ja Karjalohjalla 21.8.2004. Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko A:lla näiltä esiintymismatkoilta oikeus kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen 9 §:ssä tarkoitettuun matkan pituuden mukaan määräytyvään matkustamiskorvaukseen.

Todistelu

Asian selvittämiseksi työtuomioistuimessa on kuultu Suomen Muusikkojen Liiton puolesta todistajina liiton kunniapuheenjohtajaa B:tä ja orkesterijärjestäjä C:tä sekä todistelutarkoituksessa muusikko D:tä. Vastaajien puolesta todistajina on kuultu työmarkkina-asiamies E:tä ja työmarkkinalakimies F:ää.

Työehtosopimusta koskeneissa neuvotteluissa ei B:n mukaan ole koskaan tullut esille se, että matkustamiskorvausta koskevan määräyksen tarkoituksena olisi rajata korvauksen maksaminen siten, että se suoritettaisiin tilapäiselle muusikolle vain matkalta muusikon asuinpaikasta orkesterin kotipaikkakunnalle. Suomen Muusikkojen Liiton lähtökohtana on ollut, että työehtosopimuksen mukaista matkustamiskorvausta maksetaan aina, kun avustajana toimiva muusikko työskentelee orkesterin mukana muulla kuin avustajan asuinpaikkakunnalla. B:n näkemyksen mukaan matkustamiskorvausta koskevaa määräystä on käytännössä myös yleisesti sovellettu tämän tulkinnan mukaisesti.

D on vuodesta 1970 alkaen työskennellyt Helsingin kaupunginorkesterissa. Hän toimii Suomen Muusikkojen Liiton hallituksen varapuheenjohtajana ja on vuodesta 1981 alkaen osallistunut liiton puolesta sekä vakituisia että tilapäisiä muusikoita koskeviin työehtosopimusneuvotteluihin. Kun ensimmäiseen kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevaan työehtosopimukseen oli otettu matkustamiskorvausta koskeva määräys, tarkoituksena oli säilyttää vieraassa orkesterissa avustajana toimivan muusikon palkkaus samantasoisena kuin se oli ollut noudatettaessa Suomen Muusikkojen Liiton hallituksen hyväksymiä orkesteriavustajatariffeja. Näiden tariffien mukaan vierailevan avustajan palkkio oli suurempi kuin omalla kotipaikkakunnalla työskentelevän orkesterin palveluksessa olevan muusikon palkkio. D:n mukaan avustajan suuremman palkkion tarkoituksena on ollut suorittaa muusikolle korvausta ajasta, joka muusikolta kuluu matkustamiseen työskentelemään vieraalla paikkakunnalla.

D:n mukaan työehtosopimusneuvotteluissa ei ole tullut esille se, että matkustamiskorvausta maksettaisiin muusikolle vain hänen asuinpaikkansa ja kysymyksessä olevan orkesterin kotipaikan välisiltä matkoilta. Käytännössä matkustamiskorvausta koskevaa määräystä on D:n mukaan sovellettu Suomen Muusikkojen Liiton omaksuman tulkinnan mukaisesti vuoteen 2002 asti, jolloin käytännöstä oli ensimmäisen kerran poikettu Kuopion kaupunginorkesterin palvelukseen palkatun tilapäisen muusikon kohdalla. Syntynyttä erimielisyyttä koskeneissa keskusneuvotteluissa ei asiassa ollut päästy yksimielisyyteen. Asiaa ei kuitenkaan ollut saatettu työtuomioistuimen käsiteltäväksi muun muassa siitä syystä, että hyvät neuvottelusuhteet oli haluttu säilyttää ja pyrkiä kehittämään työehtosopimusta.

C on toiminut Tampereen Filharmoniassa orkesterijärjestäjänä vuodesta 1986 lukien ja huolehtinut tässä tehtävässään orkesterin tilapäisten avustajien hankinnasta. Ennen vuotta 2002 tilapäisille muusikoille oli maksettu työehtosopimuksen mukainen matkustamiskorvaus kaikilta esiintymisiltä orkesterin mukana. Mainitun vuoden jälkeen käytäntöä oli muutettu siten, että matkustamiskorvausta tilapäiselle muusikolle ei ole enää maksettu silloin, kun muusikko esiintyy muun orkesterin mukana Tampereen ulkopuolella. Käytännön muutos oli orkesterin intendentin ilmoituksen mukaan perustunut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinalakimiehen antamiin ohjeisiin.

F, jonka vastuualueeseen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinalakimiehenä on vuodesta 1991 alkaen kuulunut muun muassa muusikkojen työehtosopimuksiin liittyvät asiat, on kertonut käytännön hänen tietojensa mukaan olevan se, että matkustamiskorvausten maksamisessa tilapäisille muusikoille on noudatettu pääasiassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen omaksumaa tulkintaa. Joissakin tapauksissa orkestereiden ja muusikoiden välillä on kuitenkin tietoisesti poikettu tästä tulkinnasta siten, että muusikolle on maksettu enemmän kuin tulkinnan mukainen menettely edellyttäisi. F:llä ei ollut tietoa siitä, mikä matkustamiskorvausta koskevasta määräyksestä sovittaessa on ollut osapuolten tarkoitus. Myöskään kysymyksessä olevaan työehtosopimukseen liittyviä asioita Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa aikaisemmin hoitaneella henkilöllä ei F:n mukaan ollut tietoa määräyksen alkuperäisestä tarkoituksesta.

Arviointi ja johtopäätökset

Matkustamiskorvauksia koskevan työehtosopimuksen määräyksen mukaan tilapäiselle muusikolle, joka joutuu matkustamaan vieraalta paikkakunnalta harjoitukseen tai esitykseen, maksetaan matkakustannusten ja päivärahojen lisäksi matkan pituuden mukaan määräytyvä matkustamiskorvaus. Määräys on sisältynyt jo ensimmäiseen vuonna 1980 solmittuun kunnalliseen tilapäisiä muusikoita koskevaan työehtosopimukseen. Työehtosopimuksessa on erikseen sovittu muusikoille esityksestä ja harjoituksista maksettavista palkkioista. Määräykset tältä osin ovat säilyneet tämän jälkeen tehdyissä työehtosopimuksissa asiallisesti muuttumattomina. Tilapäisten muusikkojen palkkiot ja korvaukset ovat ennen työehtosopimuksen solmimista määräytyneet Suomen Muusikkojen Liiton yksipuolisesti hyväksymien orkesteriavustajatariffien mukaan.

Todistaja B:n mukaan sekä orkesteriavustajatariffeihin että sittemmin työehtosopimukseen otetun matkan pituuteen perustuvan palkkion tarkoituksena on ollut korvata tilapäiselle muusikolle sitä vaivaa ja ajan kulumista, joka muusikolle aiheutuu työskentelystä vieraalla paikkakunnalla. Muuta selvitystä määräyksen mahdollisesta tarkoituksesta ei ole esitetty.

Määräyksen soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys on siinä määrin ristiriitaista, että selvityksen perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä määräyksen oikeasta soveltamisesta. Tosin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen vuonna 2002 antaman soveltamisohjeen jälkeen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustamaa tulkintaa on ilmeisesti ryhdytty noudattamaan laajemmin kuin Suomen Muusikkojen Liiton kannan mukaista tulkintaa.

Työehtosopimuksen 9 §:ään ei sisälly Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinnan mukaista orkesterin kotipaikkakunnalla tapahtuvaa harjoitusta tai esitystä koskevaa rajausta. Kun otetaan huomioon määräyksen sanamuoto kokonaisuudessaan ja matkustamiskorvauksen maksamisen tarkoituksesta Suomen Muusikkojen Liiton puolelta esitetty selvitys, työtuomioistuin katsoo, että kanteessa esitettyä tulkintaa on pidettävä sopimusmääräyksen tarkoitusta muuta tulkintaa paremmin vastaavana. Espoon kaupunki on siten menetellyt kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen 9 §:n vastaisesti jättäessään suorittamatta A:lle matkustamiskorvaukset kanteessa tarkoitetuilta Uuteenkaupunkiin ja Karjalohjalle tehdyiltä esiintymismatkoilta, minkä vuoksi kaupunki on velvollinen maksamaan A:lle vaaditut korvaukset.

Koska asia on kuitenkin ollut tulkinnanvarainen ja Espoon kaupunki on menetellyt asiassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen antaman soveltamisohjeen mukaisesti, ei Espoon kaupunki korvausten maksamisesta kieltäytyessään ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi ei myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että asianosaisilla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla määrää, että Suomen Muusikkojen Liiton on jutun osittain voittaessaankin vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Espoon kaupunki on menetellyt kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen 9 §:n vastaisesti jättäessään suorittamatta A:lle matkustamiskorvaukset Uuteenkaupunkiin 6. - 7.8.2004 ja Karjalohjalle 21.8.2004 tehdyiltä esiintymismatkoilta ja velvoittaa Espoon kaupungin suorittamaan A:lle työehtosopimuksen 9 §:n nojalla 51 euroa 13 senttiä ja 102 euroa ja 9 senttiä.

Kanne hylätään enemmälti.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Sutela, Vertanen ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.