Labor court dismissed union claim that employer violated time-off agreement by withholding overtime pay during reduced hours.

Työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen mukaan työntekijän ansionmenetys on tullut korvata maksamalla hänelle vapaa-ajalta palkka sen mukaan mitä hän työssä ollessaan olisi ansainnut. Ajolisää on kuulunut maksaa siinä tapauksessa, että työajan lyhennyspäivänä olisi ollut ajolisään oikeuttavaa työtä. Ajoneuvonosturinkuljettajan työajan lyhennysvapaat olivat kohdistuneet sellaisille ajanjaksoille ja päiville, jolloin yhtiössä ei ollut näytetty olleen tarjolla työntekijän käyttämälle ajoneuvonosturille ajolisän maksamiseen oikeuttavaa työtä.

Yhtiön ei ollut näytetty rikkoneen työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen määräyksiä jättäessään maksamatta ajoneuvonosturinkuljettajalle työajan lyhennyspäiviltä ajolisää. Myöskään työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys eivät olleet laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan asiassa.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 11

KANTAJA

Rakennusliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry, Helsinki

Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy, Hyvinkää

KUULTAVA

Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys ry, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.12.2005

Pääkäsittely 31.1.2006

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.12.2000 allekirjoitetussa työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Ansionmenetyksen korvaaminen

Työajan lyhentämisestä johtuva ansionmenetys korvataan maksamalla työntekijälle annetulta vapaa-ajalta palkka sen mukaan mitä työntekijä työssä ollessaan olisi ansainnut.

Paikallisesti voidaan sopia, että työajan lyhentämisestä johtuva ansionmenetys korvataan maksamalla työntekijälle työajan lyhennyskorvausta, joka on 4,7 % työntekijän työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta ilman yli- ja hätätyöstä maksettavaa palkkaa. Työajan lyhennyskorvaus maksetaan jokaisen säännöllisen palkanmaksun yhteydessä.

Mikäli työntekijä työsuhteen päättyessä on pitänyt tämän sopimuksen tarkoittamaa vapaata enemmän kuin työsuhde olisi edellyttänyt ja saanut palkan tältä ajalta, on työnantajalla oikeus vähentää lopputilistä liikaa maksamansa palkka.

Työsuhteen päättyessä työnantaja maksaa työntekijälle palkan tämän sopimuksen mukaan kertyneeltä, mutta antamatta jääneeltä vapaalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy:n rikkoneen työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen määräyksiä jättämällä maksamatta A:lle sopimuksen 4 §:n mukaisen palkan työajan lyhennyspäiviltä,

tuomitsee Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Suomen Maarakentajien Keskusliiton, Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen ja Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy:n korvamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Ajoneuvonosturinkuljettaja A työskentelee toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy:ssä. Yhtiö oli korvannut työajan lyhentämisestä johtuvan ansionmenetyksen maksamalla työntekijöilleen annetulta vapaa-ajalta vain niin sanottua hallipalkkaa eikä sitä palkkaa, jonka ajoneuvonosturinkuljettaja olisi saanut ollessaan varsinaisessa työssään. Työntekijä sai varsinaisessa työssään perustuntipalkan lisäksi ajolisän, jota maksetaan ajoneuvonosturin omalla konevoimalla tapahtuvan siirron, nostosuunnitelman teon, koneen pystytyksen ja nostotyön ajalta.

Ratkaiseva tekijä ajolisän maksamisessa työajan lyhennyspäiviltä oli se, oliko varsinaista työtä tehty vapaata edeltävänä päivänä. A:lla oli vuosien 2002 ja 2003 aikana ollut 19 työajan lyhennyspäivää, joilta työnantaja oli maksanut hänelle perustuntipalkkaa ja vastuulisää. Kyseisiä työajan lyhennyspäiviä edeltäneinä päivinä A oli työskennellyt normaalisti varsinaisissa työtehtävissään. Hänelle olisi lisäksi ollut tarjolla varsinaista työtä myös kaikkina työajan lyhennyspäivinä, mutta siitä huolimatta hänelle ei ollut maksettu täyttä palkkaa ansionmenetyksistä.

Yhtiö oli jättänyt maksamatta A:lle työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 4 §:n mukaisen palkan työajan lyhennyspäiviltä 23., 27., 30. ja 31.12.2002 sekä 2.1., 3.1., 17.1., 7.2., 14.2., 28.2., 21.3., 29.4., 30.4., 2.5., 22.12., 23.12., 29.12., 30.12. ja 31.12.2003. Työajan lyhentämisestä johtuva ansionmenetys korvataan sopimuksen 4 §:n mukaan maksamalla työntekijälle annetulta vapaa-ajalta palkka sen mukaan, mitä työntekijä työssä ollessaan olisi ansainnut. Yhtiö oli maksanut A:lle työajan lyhennyspäiviltä perustuntipalkan ja vastuulisän. Yhtiön olisi lisäksi tullut maksaa hänelle työajan lyhennyspäiviltä myös ajolisä.

Yhtiö oli tieten virheellisesti maksanut työajan lyhennyspäiviltä liian pientä palkkaa. Työnantajan olisi pitänyt maksaa työntekijälle se palkka, jonka työntekijä olisi saanut työssä ollessaan. Yhtiötä oli vaadittu korjaamaan työehtosopimuksen vastainen menettelynsä. Työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut maksamatta jätettyjä saatavia maksamaan.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys tuli tuomita asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Asiasta oli neuvoteltu piiritasolla 29.4.2004 ja liittotasolla 20.10.2004 pääsemättä sovintoon.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Maarakentajien Keskusliitto sekä Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy ovat vastauksessaan, johon Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto sekä Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy ovat vaatineet Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton, sen piiriyhdistyksen ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli ollut yhtiön palveluksessa 10.1.2000 lukien ajaen pääasiallisesti nostokyvyltään 40 tonnin Demag-merkkistä ajoneuvonosturia. A:n palkka oli ollut työehtosopimuksen mukainen kuitenkin siten, että hänelle oli maksettu vastuulisää työajan lyhennyspäiviltä, vaikka työehtosopimuksen mukaan hänellä ei ollut ollut siihen oikeutta.

Alalla oli vielä vuosina 2002 ja 2003 ollut voimassa niin sanottu vanha palkkajärjestelmä, jonka mukaan ajoneuvonosturinkuljettajan palkka koostui 1.2.2003 asti palkkaryhmän mukaisesta perustuntipalkasta ja 15 prosentin ammattitaitolisästä, vastuulisästä ja ajolisästä. Vastuulisää maksetaan työehtosopimuksen 14 §:n 2 kohdan mukaan ajoneuvonosturinkuljettajille nostosuunnitelman teon, koneen pystytyksen ja nostotyön ajalta aikatyössä. Ajolisää maksetaan työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan mukaan ajoneuvonosturin omalla konevoimalla tapahtuvan siirron, nostosuunnitelman teon, koneen pystytyksen ja nostotyön ajalta. Vastuulisää ja ajolisää maksetaan ajoneuvonosturin varsinaisessa työssä, jolloin nosturin tilaaja maksaa ajoneuvonosturista aikaperusteisessa konevuokraustyössä sovitun tuntikorvauksen. Ammattitaitolisä poistui 1.2.2003 lukien työehtosopimuksesta ja perustuntipalkaksi tuli vanha henkilökohtainen tuntipalkka.

Työajan lyhennyssopimuksen mukaan työnantaja määrää vapaan pitämisen ajankohdan. Yhtiössä oli pääsääntönä ollut se, että työnantaja määräsi työajan lyhennysvapaat 1.10. ja 30.4. välisenä aikana, jolloin ajoneuvonosturille ei ollut tarjota työtä tai ajoneuvonosturia korjataan tai huolletaan. Toisin sanoen ajoneuvonosturi ei ollut varsinaisessa työssä, jossa tilaaja suorittaisi sovitun tuntikorvauksen, vaan ajoneuvonosturi oli yhtiön hallilla tai korjaamolla.

A:lle ei ollut ollut tarjota vastuu- tai ajolisään oikeuttavaa työtä, vaan ajoneuvonosturi oli ollut toimettomana yhtiön hallilla tai sitä oli korjattu tai huollettu. Työehtosopimuksen mukaan tällöin riittävää on se, että työntekijälle maksetaan kyseiseltä tunnilta työssä ollessaan ainoastaan perustuntipalkka (aikaisemmin henkilökohtainen tuntipalkka) ja vastaavasti työajan lyhennyspäiviltä ainoastaan perustuntipalkka eikä vastuulisää tai ajolisää makseta. A:lle oli kuitenkin maksettu vastuulisää työajan lyhennyspäiviltä, vaikka hänellä ei ollut ollut siihen työehtosopimuksen mukaan oikeutta. Ajolisää ei A:lle ollut näiltä päiviltä maksettu.

Koska ajoneuvonosturille ei ollut ollut tarjota vastuulisään tai ajolisään oikeuttavaa työtä, yhtiö ei työehtosopimuksen mukaan ollut ollut velvollinen maksamaan vastuu- tai ajolisää työajan lyhennyspäiviltä. Yhtiö oli noudattanut työnantajaliiton antamaa ohjetta asiassa. Yhtiö ei siten ollut rikkonut työehtosopimusta. Koska yhtiö oli toiminut työehtosopimuksen määräysten mukaisesti, Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys eivät olleet laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan asiassa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

A on työskennellyt Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy:n palveluksessa ajoneuvonosturinkuljettajana 10.1.2000 lukien. Yhtiö on maksanut hänelle perustuntipalkan ja vastuulisän kanteessa tarkoitetuilta työajan lyhennyspäiviltä vuosina 2002 ja 2003.

Asianosaisliittojen välisen työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 4 §:n mukaan työajan lyhentämisestä johtuva ansionmenetys korvataan maksamalla työntekijälle annetulta vapaa-ajalta palkka sen mukaan mitä työntekijä työssä ollessaan olisi ansainnut.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko yhtiö rikkonut työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevaa sopimusta soveltaessaan sopimuksen 4 §:ää siten, että yhtiö on jättänyt maksamatta A:lle ajolisän mainituilta työajan lyhennyspäiviltä.

Työajan lyhentämisestä johtuvan ansionmenetyksen korvaamisesta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu todistelutarkoituksessa ajoneuvonosturinkuljettaja A:ta sekä todistajina yhtiön silloista ajojärjestelijää B:tä ja yhtiön palkanlaskijaa C:tä, jotka ovat kertoneet A:n työtehtävistä ja työajan lyhentämiskorvauksen maksamisesta yhtiössä. Työtuomioistuimessa on lisäksi kuultu todistajina Rakennusliiton työehtotoimitsija D:tä ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton osastopäällikköä E:tä, jotka ovat kertoneet työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta ja soveltamisesta.

Kirjallisina todisteina asiassa on esitetty muun muassa 16.10.2001 päivätty yhtiön ja työntekijöiden välinen muistio sekä A:n työtunti-ilmoitukset ja yhtiön ajopäiväkirja kanteessa mainituilta päiviltä.

Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy:n ja yhtiön työntekijöiden välillä laaditun, 16.10.2001 päivätyn muistion mukaan työajan lyhennysvapaat pidetään 1.10.-30.4. välisenä aikana työnantaja määrääminä päivinä silloin kun ajotehtävää ei ole. A:n työtunti-ilmoitusten ja yhtiön ajopäiväkirjojen mukaan A:n ajamalla Demag 40 -ajoneuvonosturilla ei ole ollut kyseisinä työajan lyhennyspäivinä ajotyötä.

A on kertonut ajaneensa yhtiön palveluksessa kanteessa tarkoitettuna ajanjaksona pääsääntöisesti Demag 40 -merkkistä ajoneuvonosturia. Työnantaja ilmoitti uusista työtehtävistä usein vasta työpäivää edeltäneenä iltana tai työpäivänä, joten työajan lyhennyspäivinä koneelle olisi voinut olla töitä. Näin oli käynyt pääkäsittelyä edeltävänä tiistaipäivänä, mutta vuonna 2003 A ei muistanut sellaista tapahtuneen. Ajoneuvonosturi on myös voinut olla jonkun muun yhtiön työntekijän käytössä työajan lyhennyspäivinä, koska yhtiön eräät työntekijät ovat ajaneet Demag 40 -ajoneuvonosturia. Yhtiössä oli sovittu, että työajan lyhennysvapaat pidetään talvella, kun koneilla ei ole ajoa. Työnantaja on ilmoittanut työntekijöille työajan lyhennyspäivien pitämisestä lyhyelläkin varoitusajalla jopa edellisenä päivänä tai edellisellä viikolla.

B:n mukaan yhtiössä työajan lyhennyspäivät sijoitettiin sellaisille päiville, joille yhtiöllä ei ollut järjestää kuljettajille työtä. Yhtiössä eivät työajan lyhennyspäivien palkkaa määränneet työajan lyhennyspäiviä edeltäneiden päivien ansiot. A:n koneeksi yhtiössä on määrätty Demag 40 -ajoneuvonosturi. A:n työajan lyhennyspäivien aikaan Demag 40:lle ei ollut ollut ajoja. Työnantaja maksoi A:lle työajan lyhennyspäiviltä perustuntipalkan lisäksi vastuulisää hyvänmiehen lisänä. Vastuulisän maksaminen ei vaikuttanut millään tavalla ajolisän maksamiseen. Ajolisää maksettiin vain varsinaisesta työstä koneen laskutusajalta. Demag 40 -ajoneuvonosturia käyttivät A:n vuosilomien aikana muutkin yhtiön kuljettajat, mutta hänen työajan lyhennyspäivinään muut kuljettajat eivät olleet ajaneet Demag 40 -ajoneuvonosturia.

C:n mukaan yhtiössä ei työntekijöille maksettu ajolisää työajan lyhennyspäiviltä, koska silloin ei ollut työajoja. Sen sijaan yhtiössä maksettiin vastuulisää työajan lyhennyspäiviltä. Työajan lyhennyspäivän palkkaa eivät määränneet työajan lyhennyspäivien edeltävien päivien ansiot. Yhtiössä työajan lyhennyspäivien ajankohdan määrää yhtiön ajojärjestelijä.

D:n mukaan palkka työajan lyhennyspäiviltä tuli maksaa sen mukaan mitä työntekijä työssä ollessaan olisi ansainnut. Ajoneuvonosturinkuljettajan täysi palkka sisälsi perustuntipalkan, vastuulisän ja ajolisän. Kuuluiko ajolisää maksaa, määräytyi sen mukaan, voitiinko olettaa, että vapaapäivänä olisi ollut ajoa. Tämä voitiin päätellä esimerkiksi siitä, että toinen työntekijä oli ajanut konetta tuona päivänä. Jos näin ei ollut ja työntekijä oli jo ennen vapaapäiväänsä palannut hallille, oletus oli toinen. Yrityksissä oli ollut vaihtelevaa käytäntöä arvioitaessa ajolisän maksamisperustetta. Joissakin tapauksissa oli sovittu kaikkina vapaapäivänä maksettavasta kiinteästä korvauksesta.

E:n mukaan työntekijälle kuului maksaa työajan lyhennyspäiviltä ajolisää siinä tapauksessa, että hänellä olisi ollut ajotyötä tai joku muu on ajanut konetta, mutta jos kone on ollut hallilla tai korjattavana, lisää ei maksettu. Asiasta ei ollut syntynyt erimielisyyksiä. Vaikka työnantaja maksaisi perustuntipalkan lisäksi vastuulisää, ei sen ohella tarvinnut ilman muuta maksaa ajolisää. Ne olivat toisistaan riippumattomia lisiä. Vapaan antamisesta on ilmoitettava työntekijälle etukäteen mahdollisimman ajoissa ja mahdollisuuksien mukaan viikkoa aikaisemmin. Vapaa voidaan kuitenkin antaa työnantajan määräyksellä nopeamminkin. Työajan lyhennyspäivää edeltävän päivän työllä ei ollut merkitystä vapaan palkanmaksussa. Vastuulisää ja ajolisää maksetaan nosturin varsinaisessa työssä, kun työn tilaaja maksaa sovitun tuntikorvauksen.

Arviointi ja johtopäätökset

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen mukaan vuosina 2002-2003 voimassa olleessa palkkajärjestelmässä ajoneuvonosturinkuljettajan palkka on koostunut palkkaryhmän mukaisesta perustuntipalkasta, vastuulisästä ja ajolisästä. Työehtosopimuksen 14 §:n 4 kohdan mukaan ajoneuvonosturin kuljettajalle on maksettu aikatyössä ajolisää ajoneuvonosturin omalla konevoimalla tapahtuvan siirron, nostosuunnitelman teon, koneen pystytyksen ja nostotyön ajalta.

Työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen 3 §:n mukaan työnantaja määrää työajan lyhennysvapaiden pitämisen ajankohdan. Sopimuksen mukaan työntekijän ansionmenetys on tullut korvata maksamalla hänelle vapaa-ajalta palkka sen mukaan mitä hän työssä ollessaan olisi ansainnut. Ajolisää on työehtosopimuksen tulkinnasta esitetyn selvityksen mukaan kuulunut maksaa siinä tapauksessa, että työajan lyhennyspäivänä olisi ollut ajolisään oikeuttavaa työtä.

Käytännöstä esitetyn selvityksen mukaan työajan lyhennysvapaat on alalla yleensä sijoitettu talvikaudelle, jolloin ajotilauksia on vähemmän. Näin oli sovittu myös vastaajayhtiössä tehtävän. A:n kanteessa tarkoitetut työajan lyhennysvapaat ovat kohdistuneet sellaisille ajanjaksoille ja päiville, jolloin yhtiössä ei ole näytetty olleen tarjolla A:n käyttämälle ajoneuvonosturille ajolisän maksamiseen oikeuttavaa työtä. Myöskään ei ole selvitetty, että tällaisia töitä olisi siirretty muilla ajoneuvonostureilla tehtäviksi. Pelkästään se, että jossakin yksittäisessä tapauksessa A:lla on ollut vapaapäivää edeltävänä päivänä ajotyötä, ei osoita tällaista työtä olleen tarjolla myös vapaapäivänä.

Työnantaja on maksanut A:lle vastuulisää työajan lyhennyspäiviltä. Sitä on kuitenkin työnantajan mukaan maksettu hyvän miehen lisänä, eikä työehtosopimuksesta muutenkaan seuraa, että oikeus ajolisään olisi kytketty vastuulisän maksamiseen.

Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy:n ei edellä esitetyistä syistä ole näytetty rikkoneen työajan lyhentämistä maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen määräyksiä jättäessään maksamatta A:lle työajan lyhennyspäiviltä ajolisää. Myöskään Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys eivät ole laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Oikeudenkäyntikulut

Rakennusliitto on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton, Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy:n ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen yhteiset oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 4 026 euroa. Kantajapuoli on paljoksunut vaatimusta siltä osin kuin palkkiota on vaadittu yli 1 000 euroa.

Ottaen huomioon asian laatu, sen ajamisen edellyttämät toimenpiteet ja myös sen, että asiaa työtuomioistuimessa on hoitanut vastaajaliiton palveluksessa oleva lakimies, työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi korvauksen määräksi kuluineen yhteensä 3 000 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto velvoitetaan korvaamaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton, Nosto- ja maarakennuspalvelu Kallioinen Oy:n ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen yhteiset oikeudenkäyntikulut 3 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Äimä, Virtanen, Niskanen, Lehto ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.