Labor court dismissed union claim that fixed overtime allowance violated collective agreement due to actual hours exceeding estimate.

Huoltoinsinööri oli ollut työkomennuksella Japanissa. Työkomennuksen ehdoista oli sovittu huoltoinsinöörin ja työnantajan välisellä sopimuksella, jonka mukaan komennukselta suoritettiin peruspalkkaa sekä arvioiduille 60 viikkotyötunnille perustunut kiinteä korvaus lisä-, yli- ja sunnuntaityöstä. Toteutunut viikkotyöaika oli kuitenkin keskimäärin 72,5 tuntia. Kysymys siitä, oliko kiinteästä lisä-, yli- ja sunnuntaityökorvauksesta sovittu metalliteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaisesti.

Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta sekä siitä, sovellettiinko kyseiseen komennustyöhön työehtosopimuksen työaikakorvauksia koskevia määräyksiä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 10

KANTAJA

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry

KUULTAVA

Wärtsilä Finland Oy

ASIA

Ylitöiden korvaaminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 17.10.2005

Pääkäsittely 14.12.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto MET ry:n ja Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry:n välillä 10.12.2002 solmitussa Metalliteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksessa 2003 - 2004 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työaika

Säännöllisen työajan pituus sovitaan työsopimuksella ja järjestetään työaikalain mukaan.

Työaikalain piiriin kuuluvien toimihenkilöiden osalta voidaan paikallisesti sopia päivittäisen, viikoittaisen ja liukuvan työajan enimmäisrajoista, kuitenkin niin, että työaika enintään vuoden mittaisena ajanjaksona tasoittuu sovittuun keskimäärään.

Keskimääräistä työaikaa käytettäessä laaditaan etukäteen työajan käyttösuunnitelma ajanjaksoksi, jonka kuluessa työaika tasoittuu säännölliseen määräänsä. Työajan tasaaminen toteutetaan enintään vuoden mittaisella ajanjaksolla.

Ellei paikallisesti toisin sovita, pysyvästä muutoksesta voimassaolevaan työaikajärjestelmään ilmoitetaan asianomaisille toimihenkilöille kaksi viikkoa ennen muutoksen toimeenpanoa ja tilapäisestä muutoksesta, mikäli mahdollista, viikkoa ennen muutoksen toimeenpanoa, kuitenkin viimeistään kolmantena muutoksen toimeenpanoa edeltävänä päivänä.

Ylityötä on työ, jota tehdään työnantajan määräyksestä toimihenkilön suostumuksin työtuntijärjestelmän mukaisten säännöllisten työtuntien lisäksi, ei kuitenkaan siltä osin, kun säännöllinen työaika on lyhyempi kuin keskimäärin 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Työaikalain mukaisena ylitöiden enimmäismäärän tarkastelujaksoina käytetään sekä kalenterivuotta että neljän kuukauden pituista jaksoa, ellei tarkastelujaksoksi paikallisesti ole sovittu yksinomaan kalenterivuotta.

Paikallisesti voidaan sopia lisä-, yli- ja sunnuntaityön korvaamisesta näiden töiden arvioituun määrään perustuvalla erillisellä kiinteällä kuukausikorvauksella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa A:n työsopimuksen kiinteää ylityökorvausta koskevan ehdon työehtosopimuksen erillistä kiinteää kuukausikorvausta koskevan sopimusmääräyksen vastaiseksi,

velvoittaa Wärtsilä Oy:n suorittamaan todellisina ylityökorvauksina 12.192,00 euroa vähennettynä hänelle jo suoritetuilla ylityökorvauksilla 4.800,00 eurolla eli yhteensä 7.392,00 euroa laillisine korkoineen 17.10.2005 lukien,

tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittaa vastaajan ja kuultavan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Huoltoinsinööri A on ollut huoltotyömatkalla Japanissa 26.8. - 26.11.2003. Tälle ajanjaksolle oli solmittu erillinen sopimus komennusaikaisista työsuhteen ehdoista. Sopimuksen palkkausta koskevassa ehdossa on työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla sovittu 1.600 euron määräisestä erillisestä kiinteästä ylityökorvauksesta.

Komennuksen aikana A on tehnyt ylitöitä siten, että hänen viikoittainen työaikansa on vaihdellut 48 ja 84 tunnin ja vuorokautinen työaika 8 ja 14 tunnin välillä. Vuorokautista ylityötä hänelle on komennuksen aikana kertynyt 246 tuntia, viikottaista ylityötä 372 tuntia ja sunnuntaityötä 84 tuntia. Keskimääräinen viikkotuntimäärä komennuksen aikana oli 72,5 tuntia. Ylityökorvausten suorittaminen tunneittain olisi tuottanut syyskuussa 5.232 euron, lokakuussa 4.736 euron ja marraskuussa 3.776 euron ylityökorvaukset.

Työehtosopimuksen kiinteää ylityökorvausta koskevan määräyksen tulkinta määräytyy työaikalain 39 §:n 2 momentin mukaisesti. Vaikka lainkohta mahdollistaa ylitöiden erillisen kiinteän kuukausikorvauksen, työaikalain 19 §:ssä määrätyt ylitöiden enimmäismäärät koskevat myös sanottuja työntekijöitä. A:n kohdalla ainakin mainitun lainkohdan mukainen neljän kuukauden ylitöiden enimmäisraja on ylittynyt.

Työaikalain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan hallituksen esityksen perustelujen mukaan työnantajalla on mahdollisuus valvoa työajan käyttöä kiinteän työpaikan ulkopuolella tehtävässä työssä muun muassa silloin, kun työnantaja voi etukäteen määrätä työpaikan ulkopuolella tehtävän työn päivittäiset ajankohdat samoin kuin jos työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa, milloin hän aloittaa ja lopettaa päivittäisen työnsä. Lisäksi edellytetään, että työnantajalla on tosiasiallinen mahdollisuus valvoa työajan käyttöä työpäivän aikana. Yhtiöllä on ollut mahdollisuus reaaliaikaisesti valvoa ylitöiden kertymistä ja työajan käyttöä komennuksen aikana. Telakalla oli käytössä työnantajan omistama puhelin, jonka avulla työnantajalla oli mahdollisuus valvoa A:n työajan käyttöä. Kysymys ei siten ole ollut työstä, jossa ei voida katsoa työantajan asiaksi valvoa työajan järjestelyjä työaikalain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamalla tavalla.

Metalliteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen osana noudatettava paikallinen sopimus voi syntyä paitsi työnantajan ja ylempien toimihenkilöiden yhteyshenkilöiden, myös ylemmän toimihenkilön ja työnantajan välillä edellyttäen, että sopimus on tehty kirjallisesti. Kun A:n ylitöiden korvaamista koskeva sopimus on tehty työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla, se täyttää työehtosopimuksen edellytykset ja sopimusta noudatetaan osana työehtosopimusta. Sopimuksen tulkinta kuuluu siten työtuomioistuimen toimivaltaan.

Asiasta on sekä paikallisesti että liittojen välillä käyty neuvotteluja niiden johtamatta sovinnolliseen lopputulokseen. Työnantajayhdistys on liittojen välisissä neuvotteluissa hyväksynyt kuultavana olevan yhtiön menettelyn asiassa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Wärtsilä Finland Oy ovat kiistäneet kanteen ja ensisijaisesti vaatineet kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta. Toissijaisesti Teknologiateollisuus ry ja Wärtsilä Finland Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Lisäksi Teknologiateollisuus ry ja Wärtsilä Finland Oy ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Asiaa ei voida tutkia työtuomioistuimessa, koska kysymys on työnantajan ja yksittäisen työntekijän välisestä lyhyttä ulkomaankomennusta koskevasta komennussopimuksesta, joka ei ole työehtosopimus. Asia ei siten kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Komennussopimuksessa on sovittu ulkomaantyötä koskevasta palkasta, joka muodostuu peruspalkasta ja kiinteästä ylityökorvauksesta. Maksavana asiakkaana oli yhtiön Ship Power tai Service -yksikkö. Asiakkaan edustaja ei ollut paikalla työntekomaassa. Sopimusta solmittaessa on käytettävissä olevien lähtötietojen mukaan arvioitu niitä olosuhteita, joissa henkilö tuli työskentelemään. Arviota on suoritettu sellaisten yhtiön aikaisempien töiden perusteella, jotka ovat olleet asiakkaan tilaamia ja valvomia ottaen huomioon työskentelymaan työ- ja muu kulttuuri. Suoritetun arvion perusteella yhtiö on sopinut A:n kanssa komennussopimuksessa palkkaehdoista. Kiinteän ylityön kuukausikorvauksen määrä on arvioitu ottaen huomioon edellä mainitut seikat, ja sen tarkoituksena on ollut korvata mahdollinen ylityö ja toisaalta ohjata henkilön ajankäyttöä olosuhteissa, joissa työnantajalla ei ole mitään tosiasiallisia mahdollisuuksia sitä valvoa.

Telakka, jolla työ suoritettiin, ei ollut työn tilaajana, eikä telakalla ole ollut tilaajan edustajaa. Telakan edustaja on kuitannut time sheet -lomakkeita siinä tarkoituksessa, että hän on seurannut työsuoritusta. Telakan edustajilla ei ole ollut tarvetta eikä edes mahdollisuutta seurata henkilön työaikaa tai puuttua työajan järjestelyihin. A on työskennellyt ulkomaankomennuksella itsenäisesti sellaisissa olosuhteissa, joissa ei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa työhön käytettävän ajan järjestelyjä. Työaikalakia ei tästä syystä lain 2 §:n 3 kohdan perusteella tule soveltaa tähän komennukseen. Väitetty raportointi Suomeen on tapahtunut joka tapauksessa jälkikäteen ja ilman kenenkään suorittamaa valvontaa. Komennussopimuksessa on huomioitu tehtävän itsenäisyys työajan järjestelyjen osalta. Tästä syystä myös kiinteä kuukausikorvaus on etukäteen sovittu.

Sopimalla kiinteästä ylitöiden kuukausikorvauksesta yhtiö ei ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Myöskään Teknologiateollisuus ry ei ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Huoltoinsinööri A on ollut työkomennuksella Japanissa 26.8. - 26.11.2003.

Työkomennuksen ehdoista oli sovittu Wärtsilä Finland Oy:n ja A:n välisellä sopimuksella. Sopimuksen mukaan A:n peruspalkka komennuksen aikana oli 2.400 euroa kuukaudessa. Lisäksi oli sovittu kiinteästä lisä-, yli- ja sunnuntaityökorvauksesta määrältään 1.600 euroa kuukaudessa. Sopimus perustui arviolle, että työaika tulisi olemaan 55 - 60 tuntia viikossa. Keskimääräinen viikkotyöaika komennuksen aikana oli kuitenkin 72,5 tuntia.

Asianosaisten välillä on erimielisyyttä siitä, onko kiinteästä lisä-, yli- ja sunnuntaityökorvauksesta sovittu metalliteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen 2003 - 2004 mukaisesti.

Todistelu

Asian selvittämiseksi on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään ja todistajina kantajan nimeäminä pääluottamusmies B:tä, insinööri C:tä sekä neuvottelujohtaja D:tä ja vastaajan ja kuultavan nimeäminä ryhmäpäällikkö E:tä, työnjohtaja F:ää sekä henkilöstöpäällikkö G:tä.

Kirjallisina todisteina on esitetty muun muassa A:n ja Wärtsilä Finland Oy:n välillä solmittu komennussopimus, kaksi muuta Wärtsilä Finland Oy:ssä solmittua komennussopimusta sekä selvitys A:n komennuksen aikana tekemistä työtunneista.

Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

D on kertonut, että metalliteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen työaikaa koskevat määräykset ovat pysyneet pääosin muuttumattomina vuodesta 1994 lukien.

D:n käsityksen mukaan A:n komennussopimus on työehtosopimuksessa tarkoitettu paikallinen sopimus. Myös työsopimus voi olla työehtosopimuksen osana noudatettava paikallinen sopimus. E:n mukaan ulkomaan komennussopimus on oikeudelliselta luonteeltaan työsopimus, joka ei ole työehtosopimuksen osa. Sen sijaan Suomessa tehtävää työtä koskeva komennussopimus on työehtosopimuksen osa.

D:n ja B:n mukaan mikäli lisä-, yli- ja sunnuntaityö sovitaan korvattavaksi erillisellä kiinteällä kuukausikorvauksella, sopimukseen tulee kirjata arvio ylitöiden määrästä. Jos korvattavia töitä on tehty huomattavasti arvioitua määrää vähemmän, suoritettua korvausta voidaan tältä osin periä työntekijältä takaisin. Jos töitä on puolestaan tehty selkeästi arvioitua määrää enemmän, työnantajan on korvattava ne erikseen.

E:n käsityksen mukaan kiinteää kuukausikorvausta koskevan työehtosopimusmääräyksen tarkoituksena on soveltua tilanteisiin, joissa työnantajalla ei ole mahdollisuutta valvoa työntekoa. Kiinteää kuukausikorvausta käytetään erityisesti ulkomaan komennuksissa. Kiinteän kuukausikorvauksen on perustuttava arvioon lisä-, yli- ja sunnuntaitöiden määrästä. Arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa työn laatu ja aikaisemmat kokemukset vastaavanlaisesta työstä. Kiinteä kuukausikorvaus kattaa kaikki lisä-, yli- ja sunnuntaityöt, jotka sovitun kauden aikana tehdään. Jos töitä on tehty arvioitua määrää enemmän, työntekijä ei voi vaatia niiden korvaamista. Mahdolliset poikkeamat töiden todellisen ja arvioidun määrän välillä otetaan huomioon määriteltäessä korvaus seuraavassa komennuksessa. Mikäli poikkeama on huomattava, korvaus tulisi kuitenkin korjata vastaamaan paremmin töiden todellista määrää.

D on vielä kertonut, ettei työehtosopimuksen maantieteellistä soveltamisalaa ole rajattu, vaan työehtosopimus soveltuu kaikkialla tehtävään työhön. E:n mukaan työehtosopimus soveltuu ainoastaan Suomessa tehtävään työhön.

Komennussopimuksesta esitetty selvitys

F:n ja G:n mukaan Wärtsilä Finland Oy:ssä solmitaan komennuksen luonteesta ja pituudesta riippuen erilaisia komennussopimuksia. Lyhyillä, yhdestä päivästä muutamaan viikkoon kestävillä komennuksilla noudatetaan yhtiön matkustussääntöä. Muutoin laaditaan komennussopimus. Vastaavissa komennuksissa, jossa A oli riidanalaisena aikana työskennellyt, lähtökohtana on projektin budjetti ja huollolle varattu tuntimäärä. Huolto laskee, kuinka paljon työaikaa kyseiseen projektiin voi käyttää. Tämä laskelma käydään läpi huoltoinsinöörin kanssa ja komennussopimus laaditaan sen mukaisesti. G:n mukaan kaikille huoltoinsinööreille suoritettiin komennustyössä kiinteä kuukausikorvaus lisä-, yli- ja sunnuntaityöstä. Sen sijaan asentajille korvattiin ylityöt niiden todellisen määrän mukaan.

A on kertonut, että työnantaja ilmoitti Japanin työkomennuksesta noin viikkoa ennen työn alkamista. Työkomennuksen oli tarkoitus kestää kuusi viikkoa. Työnantajan edustaja laati komennussopimuksesta luonnoksen, jonka ehdot oli laskettu 55 - 60 viikkotunnin mukaan. A ei saanut kirjallista arviota ylitöiden määrästä komennuksella, vaan työnantaja näytti laskelman tietokoneen ruudulta. A:n kertoman mukaan työnantajan laatima sopimus oli pakko hyväksyä, koska työkomennukselle oli lähdettävä. Kuuden viikon komennustyön jälkeen komennussopimusta jatkettiin vielä kahdella viikolla. Samassa yhteydessä A pyysi työnantajalta suurempaa korvausta ylitöistä, ja työnantaja lupasi korvauksena vapaata komennuspalkalla komennuksen jälkeen.

A on vielä kertonut saaneensa Suomeen palattuaan olla palkallisella vapaalla ainakin yhden perjantain. F:n ja G:n mukaan niissä tapauksissa, joissa arvioitu työaika on ylittynyt, työntekijälle on pyritty antamaan ylitystä vastaavasti palkallista vapaata. Myös A:lle maksettiin komennukselta paluun jälkeen komennuspalkkaa marraskuun loppuun saakka, jonka ajan A:lla oli myös mahdollisuus pitää vapaata.

Työkomennuksesta esitetty selvitys

A on kertonut, että Japanissa oli kaksi risteilijäalusta, joiden moottoreihin oli tarkoitus tehdä muutostöitä. Aikaa muutostöille oli varattu yhteensä kaksi kuukautta, jonka ajan jälkeen alihankkijan edustaja palasi Suomeen. Työtä tehtiin seitsemänä päivänä viikossa keskimäärin 12 tuntia päivässä. A oli ollut työkomennuksella Japanissa jo vuoden 2003 alussa. Tuolla komennuksella joka toinen viikonloppu oli ollut vapaa. A oli olettanut, että myös syksyn komennuksella olisi ollut vapaapäiviä.

C on kertonut aloittaneensa työt asentajana Japanissa elokuussa 2003. Etukäteen oli sovittu 12 tunnin työpäivistä, mutta työtä oli niin paljon, että telakalle jouduttiin palkkaamaan uusi työntekijä eli A. A:n aloitettua työt tehtiin edelleen noin 12 tunnin työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa. Koko komennusjakson aikana oli vain muutama vapaapäivä. Töiden rajoittaminen kahdeksan tuntiin päivässä ei olisi käytännössä ollut mahdollista, koska työtä oli paljon ja alihankkijan määräämä aikataulu tiukka.

A:n ja C:n mukaan muille Japanissa työkomennuksessa olleille työntekijöille korvattiin ylityöt niiden todellisen määrän mukaan. A oli ainoa, jolle suoritettiin kiinteä kuukausikorvaus. Kaikki komennustyöntekijät tekivät kuitenkin yhtä pitkiä päiviä, ja työntekijöille oli järjestetty yhteiskuljetus hotellin ja telakan välillä.

A:n ja C:n kertoman mukaan työntekijät täyttivät päivittäin tuntiraportit, jotka alihankkijan edustaja allekirjoitti. Tuntiraportit faksattiin Vaasaan parin viikon välein. Lisäksi työntekijät olivat puhelimitse tai sähköpostitse yhteydessä työnantajan edustajaan Vaasaan päivittäin. A:n ja C:n käsityksen mukaan työnantaja tiesi, että Japanissa tehtiin pitkiä työpäiviä.

F on kertonut, että yksi komennuksella oleva työntekijä on raportoinut viikoittain Suomeen, mikäli esimerkiksi työssä tarvittavia osia puuttui. G:n mukaan komennuspaikalla ei ollut esimiestä, vaan työajan käyttö oli työntekijöiden omalla vastuulla. Työntekijöiden lähin esimies oli Vaasassa. Työntekijöiden laatimat tuntiraportit annettiin telakan edustajan kuitattavaksi, mutta tämä ei kuitenkaan tarkastanut merkittyjen tuntien paikkaansapitävyyttä. Suomessa tuntiraportit toimitettiin laskutusosastolle. Tuntiraporteilla ei ollut merkitystä Wärtsilä Finland Oy:n ja alihankkijan välisessä laskutuksessa, vaan laskutus perustui nimenomaiseen sopimukseen.

Arviointi

Käsittelyratkaisu

Teknologiateollisuus ry ja Wärtsilä Finland Oy ovat väittäneet, että kannetta ei voida tutkia, koska komennussopimus ei ole työehtosopimuksen osa, vaan se on oikeudelliselta luonteeltaan työsopimus.

Väitteen johdosta työtuomioistuin toteaa, että metalliteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaan lisä-, yli- ja sunnuntaityön korvaamisesta kiinteällä kuukausikorvauksella voidaan sopia paikallisella sopimuksella. Edelleen työehtosopimuksen mukaan siinä tarkoitettu paikallinen sopimus voidaan solmia joko työnantajan ja ylemmän toimihenkilön välillä tai työnantajan ja ylempien toimihenkilöiden yhteyshenkilön välillä. Tällainen paikallinen sopimus on osa työehtosopimusta.

Sopimus kiinteästä lisä-, yli- ja sunnuntaityökorvauksesta on edellä tarkoitetun työehtosopimusmääräyksen perusteella ja mukaisesti solmittu A:n ja Wärtsilä Finland Oy:n välillä. Kun työehtosopimuksen mukainen paikallinen sopimus voidaan edellä todetun mukaisesti solmia myös työsopimusosapuolten välillä, työtuomioistuin katsoo, että kyseinen sopimus on työehtosopimuksessa tarkoitettu paikallinen sopimus. Sillä seikalla, että sopimuksen mukainen työ suoritetaan ulkomailla, ei ole näytetty olevan tässä suhteessa merkitystä.

Kanteessa on kysymys siitä, miten työehtosopimuksen kyseistä lisä-, yli- ja sunnuntaityön korvaamista koskevaa määräystä on tässä tapauksessa tulkittava eli onko yhtiön ja A:n välillä solmittu sopimus tämän työehtosopimusmääräyksen mukainen. Tämän seikan tutkiminen kuuluu työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla työtuomioistuimen toimivaltaan. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää esitetyn oikeudenkäyntiväitteen.

Työehtosopimuksen soveltuminen A:n tekemään työhön

Teknologiateollisuus ry ja Wärtsilä Finland Oy ovat esittäneet, että A:n komennustyöhön ei ole ollut sovellettava työaikalakia eikä tällä perusteella myöskään metalliteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen työaikaa koskevia määräyksiä.

Työaikalain 2 §:n 3 kohdan mukaan työaikalakia ei sovelleta muun muassa työhön, jota työntekijä tekee sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa työhön käytettävän ajan järjestelyjä.

Työtuomioistuimelle esitetty näyttö osoittaa, että A:n komennussopimus on perustunut ennalta tehtyyn arvioon työhön käytettävistä tunneista. Arvion perusteena on ollut Wärtsilä Finland Oy:n ja alihankkijan välinen tiettyä työsuoritusta koskenut sopimus, jossa on puolestaan osaltaan arvioitu sopimisen kohteena olevaan työsuoritukseen kuluva aika. Työtuomioistuin katsoo, että määrätessään työkohteen sekä arvioidessaan ennalta työhön kuluvien tuntien määrän työnantaja on tosiasiallisesti vaikuttanut A:n komennuksenaikaisten työaikojen järjestelyyn (ks. myös TN 1349-98).

Esitetyn selvityksen mukaan työnantaja järjesti telakalla työskenteleville komennustyöntekijöille päivittäiset yhteiskuljetukset majoituspaikan ja telakan välillä. A:ta lukuun ottamatta muille kyseisessä kohteessa työskennelleille komennusmiehille korvattiin lisä-, yli- ja sunnuntaityöt niiden todellisen määrän mukaan, mikä edellytti työajan seurantaa. Tässä tarkoituksessa kaikki komennustyöntekijät täyttivät komennustyöstä tuntiraportit, joihin on merkitty päivittäiset työtunnit. Tuntiraportit toimitettiin työnantajan edustajalle Vaasaan faksilla parin viikon välein. Edelleen työntekijät olivat A:n ja C:n kertoman mukaan päivittäin puhelin- tai sähköpostiyhteydessä työnantajan edustajaan Vaasaan. Nämä seikat kokonaisuutena työtuomioistuimen mielestä osoittavat, että työnantajalla on myös komennuksen ajan ollut halutessaan mahdollisuus valvoa A:n työajan käyttöä.

Mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Wärtsilä Finland Oy:llä on ollut mahdollisuus vaikuttaa A:n työaikojen järjestelyyn ja valvoa A:n työajan käyttöä komennuksen aikana. A:n komennustyöhön on siten nyt kysymyksessä olevilta osin sovellettava työaikalakia ja vastaavasti myös metalliteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen työaikakorvauksia koskevia määräyksiä.

Pääasian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Kantaja on esittänyt, että komennussopimuksen mukainen kiinteä korvaus lisä-, yli- ja sunnuntaityöstä on perustunut virheelliseen arvioon vastaavien töiden määrästä. Edelleen kantaja on esittänyt, että työnantaja on ollut tietoinen siitä, ettei korvaus ole vastannut työtuntien todellista määrää.

A on kertonut, että työnantaja on laatinut komennussopimuksen. Edelleen A on kertonut, että komennukselta sovittu palkka perustui 55 - 60 viikkotuntiin ja että työnantaja näytti työtuntien määrästä ja korvauksen suuruudesta laatimansa arviot ja laskelmat A:lle sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa. Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että työnantaja on komennussopimusta allekirjoitettaessa kertonut A:lle arvion komennuksen aikana tehtävien työtuntien määrästä. Komennussopimuksessa sovittu kiinteä korvaus lisä-, yli- ja sunnuntaityöstä on perustunut mainittuun arvioon 60 tunnin viikkotyöajasta.

Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, miten arviointi on tehtävä tai sen tilanteen varalle, että sovittu ja arvioitu työaika ei toteudu. Muun selvityksen puuttuessa voidaan olettaa osapuolten tarkoittaneen tällöin noudatettavaksi työaikalain vastaavanlaisessa sopimisessa noudatettavia periaatteita. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että koska tarkoitus on, että ylityöt korvataan kaikille työaikalain soveltamispiirissä oleville työntekijöille, sopimusehdon kiinteästä kuukausikorvauksesta tulee perustua melko tarkoin todellisuutta vastaavaan, kohtuullisen luotettavaan arvioon. Yleisesti voidaan todeta, että mitä kiinteämmin työnantajalla on mahdollisuus valvoa työtä ja sen järjestelyjä siihen käytettävän ajan kannalta, sitä suppeammat ovat sopimisvapauden rajat (Tiitinen - Kröger - Paanetoja - Lonka: Työaikalaki 1996, s. 245 - 246).

Yhtiön ja A:n välisessä komennussopimuksessa ylitöiden määrä on arvioitu niiden kokemusten pohjalta, joita aiemmista vastaavista komennuksista Japanissa ja muualla oli saatu. Esitetyn selvityksen mukaan yhtiön käytäntönä on ollut, että arvioitujen ylitöiden tällaisilla komennuksilla ylittyessä toimihenkilölle on jälkikäteen pyritty korvaamaan tehtyjä korvaamatta jääneitä ylitöitä.

A on työskennellyt komennuksen aikana olosuhteissa, joissa työnantajalle ei ole ollut mahdollista erityisen kiinteästi valvoa noudatettua työaikaa ja ylitöiden tekemistä. Vallinneissa olosuhteissa A:lla oli ollut mahdollisuudet halutessaan myös itse ainakin jossakin määrin vaikuttaa ylitöiden määrään. Toisaalta sopijapuolet ovat jo komennuksen kestäessä reagoineet ylitöiden määrään; komennuksen kestettyä kuusi viikkoa sopijapuolet ovat sopiessaan komennuksen jatkamisesta samalla sopineet siitä, että A:lle korvataan komennuksen päätyttyä arvion ylittäviä ylitöitä. Näin ollen vaikka A:n ylitöiden määrä oli noussut huomattavasti arvioitua suuremmaksi, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi kanteessa väitetyin tavoin jo alunalkaen tahallisesti arvioinut työtuntien määrän väärin tai että sopimus muutoinkaan olisi työehtosopimuksen vastainen.

Wärtsilä Finland Oy ei siten ole kyseisen komennussopimuksen A:n kanssa solmiessaan rikkonut metalliteollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusta. Tähän perustetut vahvistus- ja suoritusvaatimukset ovat siten perusteettomia. Edellä esitetyistä syistä myöskään Teknologiateollisuus ry:n ei voida katsoa laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Wärtsilä Finland Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 3.500 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Wärtsilä Finland Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 3 500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Rekola, Vertanen ja Komulainen jäseninä. Sihteeri on ollut Mäkinen.

Tuomio on yksimielinen.