Employer dismissed worker; union won damages; unemployment fund's cost claim dismissed.

Yhtiö oli lomauttanut ja ehdollisesti irtisanonut mattomiehen taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvan työn vähentymisen vuoksi. Yhtiö oli kuitenkin ottanut työhön uuden työntekijän tarjoamatta työtä lomautettuna olleelle työntekijälle. Työ ei siten ollut vähentynyt irtisanomissuojasopimuksessa ja työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin olennaisesti ja pysyvästi eikä työsopimuslain 5 luvun 2 §:ssä säädetyin tavoin tilapäisesti. Edelleen yhtiössä oli ollut työntekijän tekemää mattomiehen työtä tarjolla myös työntekijän työsuhteen päättymisen jälkeen. Yhtiö oli siten rikkonut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä jättäessään tarjoamatta työntekijälle kyseisiä tehtäviä. Kun työntekijän lomautus ja irtisanominen oli todettu perusteettomiksi, työnantajan ei voitu katsoa enää erikseen rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen määräyksessä tarkoitettua takaisinottovelvollisuutta.

Työttömyysvakuutusrahastolla ei ollut työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisessa menettelyssä sellaista asemaa asianosaisena tai väliintulijana, että rahaston oikeudenkäyntikuluvaatimusta olisi voitu pitää lakiin perustuvana. Työttömyysvakuutusrahaston työnantajaa vastaan esittämä oikeudenkäyntikuluvaatimus oli hylätty.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 1

KANTAJA

Rakennusliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Suomen Maalarimestariliitto ry, Helsinki

KUULTAVA

Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy, Kotka

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.10.2005

Pääkäsittely 23.11.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.12.2002 allekirjoitetun maalausalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Allekirjoittaneet liitot ovat sopineet, että rakennus-, vedeneristys-, lattianpäällystys-, maalaus- ja teknisen muurauksen aloilla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Lomauttaminen

1. Lomautuksen alku voidaan sitoa tietyn työn valmistumiseen tai työkauden päättymiseen.

2. Työnantaja voi peruuttaa lomautusilmoituksen tai siirtää kerran lomautuksen toimeenpanoa tarvitsematta noudattaa uutta lomautusilmoitusaikaa. Ilmoitus peruutuksesta tai siirrosta on tehtävä viimeistään työn päättymispäivää edeltävänä työpäivänä.

3. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia tilapäisestä työstä lomautuksen kestäessä, jolloin lomautus voi jatkua välittömästi työn tekemisen jälkeen ilman eri lomautusilmoitusaikaa.

4. Paikallista sopimista koskevia työehtosopimusmääräyksiä noudattaen voidaan solmia yritystä tai sen osaa koskevia lomautussopimuksia. Tällaisella sopimuksella voidaan poiketa työnantajan aloitteesta tapahtuvissa lomautuksissa työsopimuslain ja tämän sopimuksen lomautusta koskevista määräyksistä.

3 § Irtisanominen

1. Irtisanoessaan työntekijän työnantajan on noudatettava vähintään seuraavia irtisanomisaikoja:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Työntekijän irtisanomisaika on 5 työpäivää.

3. Työsopimuksen lakkaaminen voidaan sitoa tietyn työn valmistumiseen tai työkauden päättymiseen. Tällainen irtisanomisilmoitus on annettava siten, että irtisanomisesta työsuhteen lakkaamiseen mennessä kuluu vähintään irtisanomisaika. Työsuhteen päättyminen täsmennetään viimeistään työsuhteen päättymistä edeltävänä työpäivänä.

4. Mikäli työsopimus on jo lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä ehdollisesti irtisanottu, lomautus ja työsuhde päättyvät irtisanomisilmoituksen mukaisesti, jos työnantaja ei 90 päivän kuluessa lomautuksen alkamisesta ole voinut järjestää työntekijälle tämän ammattitaitoa vastaavaa työtä tämän sopimuksen 6 §:n mukaisesti. Työsuhteen päättymisestä tulee lähettää työntekijälle ilmoitus 90 päivän määräajan kuluttua. Työntekijällä on työsuhteen päättyessä oikeus vahinkonsa korvauksena irtisanomisajan palkkaan siltä osin kuin hänen irtisanomisaikansa ylittää ilmoitusajan, jolla ehdollisesta irtisanomisesta ilmoitettiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Työntarjoamisvelvollisuus työsuhteen aikana

1. Työnantajan velvollisuus tarjota työtä toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa olevalle (myös lomautetulla) rajoittuu työkohteisiin, joissa työntekijä voi, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Työntarjoamisvelvoitteen piiriin kuuluu myös työ, jonka tekemiseen työntekijä voidaan, hänen ammattitaitonsa, työkokemuksensa ja -kykynsä huomioon ottaen, rakennusalan luonteeseen ja yrityksen kokoon nähden tavanomaisin järjestelyin kouluttaa ja jota työnantaja kykenee koulutuksen päätyttyä tarjoamaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Takaisinottaminen

Työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukainen määräaika lasketaan laista poiketen työnteon lopettamisesta. Tiedustelu- ja takaisinottovelvollisuuden piirissä ovat tämän määräajan puitteissa ne työntekijät, joiden vakituinen asunto sijaitsee 6 §:n mukaisella etäisyydellä tarjolla olevasta työkohteesta.

8 § Seuraamukset virheellisestä menettelystä

Menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättämisestä ei aiheudu työehtosopimuslain tarkoittamaa hyvityssakkoseuraamusta. Hyvityssakkoa ei voida tuomita työnantajalle myöskään sellaisten velvollisuuksien rikkomisesta, josta voidaan tuomita vahingonkorvausta, korvausta tai hyvitystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:n lomauttaneen A:n 30.6.2004 irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti,

vahvistaa yhtiön päättäneen A:n työsopimuksen 1.10.2004 irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti,

vahvistaa yhtiön rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n mukaista takaisinottovelvollisuutta, kun se ei ole tarjonnut A:lle sillä ollutta mattomiehen työtä ajalla 1.10.2004 - 31.3.2005,

velvoittaa yhtiön maksamaan A:lle korvausta perusteettoman lomautuksen aiheuttamasta vahingosta irtisanomissuojasopimuksen nojalla ajalta 1.7. - 30.9.2004 yhteensä 7 918,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.7.2005 lukien,

velvoittaa yhtiön maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen nojalla työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kolmen kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 6 450 euroa korkolain 4 §.n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 5.7.2005 lukien,

velvoittaa Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:n korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A työskenteli Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:n palveluksessa suullisen työsopimuksen nojalla toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 10.5.2004 lukien mattomiehen tehtävissä. Työkohteita oli ollut Kuusankoskella, Anjalankoskella, Anjalassa ja Inkeroisissa. Viimeisin työkohde oli ollut Inkeroisissa Lauttatie 6:ssa. Työnantajan ja A:n kesken oli syntynyt erimielisyyttä maksettavista kilometrikorvauksista. Yhtiö lomautti ja ehdollisesti irtisanoi A:n 16.6.2004 annetulla ilmoituksella. Lomautus alkoi 30.6.2004 ja irtisanominen 1.10.2004.

Yhtiöllä oli lomautuksen ja irtisanomisen aikaan mattomiehen työtä tarjolla ja sitä oli tehnyt A:n tilalle palkattu B -niminen uusi työntekijä. Uusi työntekijä ei ollut ollut yrityksestä lomautettuna, vaan hän oli tullut määräaikaiseen työsuhteeseen toisen yhtiön palveluksesta ja oli asentanut mattoja ja muita lattiapäällysteitä useissa yhtiön urakoimissa työkohteissa kesän 2004 ja kevään 2005 välisenä aikana. Uuden työntekijän työkohteet olivat olleet Kotkassa, Haminassa, Inkeroisissa, Kuusaalla ja Anjalankoskella, joissa A oli työskennellyt ja jotka olivat hänen tavanomaisen työmatkansa etäisyydellä.

Yhtiö oli irtisanonut A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. A:n tekemää mattomiehen työtä oli ollut tarjolla ajalla 1.7. - 30.9.2004 eikä työ siten ollut ollut vähentynyt työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä säädetyin tavoin olennaisesti ja pysyvästi eikä työsopimuslain 5 luvun 2.2 §:ssä säädetyin tavoin tilapäisesti. Yhtiö oli rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 7 §:ssä ja työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä säädettyä takaisinottovelvollisuutta, koska yhtiö ei ollut tarjonnut sillä ollutta mattomiehen työtä A:lle ajalla 1.10.2004 - 31.3.2005. Yhtiössä oli ollut A:n tekemään mattomiehen työtä tarjolla A:n lomautuksen ja irtisanomisen jälkeen ja yhtiö oli teettänyt A:n töitä tämän tilalle palkatulla työntekijällä.

A:n lomauttaminen ja irtisanominen olivat perusteettomia, koska uuden työntekijän palkkaaminen mattomiehen työhön osoitti, ettei työn vähyyttä ollut ollut edes tilapäisesti. Takaisinottovelvollisuuden rikkomisesta ei vaadita erikseen korvausta, mutta se tulee ottaa huomioon korvausta korottavana tekijänä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Maalarimestariliitto, jonka lausumaan Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Suomen Maalarimestariliitto on lisäksi vaatinut Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Suomen Maalarimestariliiton sekä Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Suomen Maalarimestariliitto on jäänyt pois jutun pääkäsittelystä. Asian käsittelyä on työtuomioistuimesta annetun lain 29 §:n 3 momentin nojalla jatkettu kantajan ja kuultavayhtiön välillä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A työskenteli Inkeroisissa, kun hänet lomautettiin. A:n kodin ja työpaikan välinen työmatka oli tuolloin noin 45 kilometriä suuntaansa. Lomautusilmoituksen 16.6.2004 saatuaan A työskenteli noin viikon, jonka jälkeen hän jätti urakkansa oikeudettomasti kesken ja irtisanoutui 24.6.2004 samalla jättäen noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaisen viiden työpäivän irtisanoutumisaikansa. A:n kesken jääneen urakan teki valmiiksi tapahtuma-aikaan yhtiön palkkalistoilla ollut vanha työntekijä C. Koska A itse irtisanoutui 24.6.2004, hän ei edes olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaisen työntarjoamisvelvollisuuden tai työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaisen takaisinottovelvollisuuden piirissä.

A:n jälkeen eri työmailla ja työssäkäyntialueella työskentelyn aloittanut mattomies B oli yrityksen vanha työntekijä, joka oli lomautettuna ja jonka työnantaja kutsui työhön. Hän oli aloittanut työn, jonka aloittaminen oli ollut mahdollista vasta 5.7.2004, A:n irtisanouduttua.

A oli lomautuksensa ja irtisanoutumisensa aikana asunut Iitin kunnan Perheniemessä. A ei siis ollut asunut Haminan ja Kotkan työkohteiden, joissa palkattu mattomies oli työskennellyt, työssäkäyntialueella. Työssäkäyntialueesta annetun työministeriön asetuksen 31.12.2002/1368 mukaan Iitin kunta ei kuulunut Kotkan ja Haminan työssäkäyntialueisiin. A:n työmatka Kotkaan ja Haminaan olisi ollut yli 70 - 80 kilometriä suuntaansa. Hän ei siten edes ollut irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaisen, maantieteellisesti rajatun työntarjoamisvelvollisuuden piirissä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättyminen

Mattoasentaja A on työskennellyt Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:n palveluksessa 10.5.2004 alkaen mattomiehen tehtävissä. Yhtiö on A:lle 16.6.2004 tiedoksi antamansa lomautusilmoituksen mukaisesti lomauttanut hänet 30.6.2004 alkaen toistaiseksi taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvan työn vähentymisen vuoksi. Lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä työnantaja on lisäksi ehdollisesti irtisanonut A:n työsopimuksen siten, että mikäli yhtiö ei 90 päivän kuluessa lomautuksen alkamisesta voi järjestää hänelle uutta työtä, hänen työsuhteensa päättyy 1.10.2004.

Yhtiö on vedonnut siihen, että A oli lomautusilmoituksen 16.6.2004 saatuaan työskennellyt vain noin viikon ja irtisanoutunut 24.6.2004 yhtiön palveluksesta jättämällä urakkansa kesken, joten hän ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaisen työntarjoamisvelvollisuuden ja irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n mukaisen takaisinottovelvollisuuden piirissä. Yhtiöllä olisi lisäksi ollut työtä A:n lomautuksen ja irtisanoutumisen aikana vain Haminan ja Kotkan työkohteiden työssäkäyntialueella, joten A, joka on asunut Iitin kunnassa, ei siten ole ollut edes irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n maantieteellisesti rajatun työntarjoamisvelvollisuuden piirissä.

Työsopimuksen päättymiseen johtaneista tapahtumista esitetty selvitys

Työnantajapuolen todistajina A:n lomauttamisen syistä ja työsopimuksen päättymisestä on työtuomioistuimessa kuultu Tasoitus ja Maalaus Mankinen Oy:n toimitusjohtajaa D:tä ja yhtiön työnjohtajaa E:tä. Samoista seikoista on työntekijäpuolelta kuultu A:ta itseään sekä mattomies B:tä ja Rakennusliiton toimitsijaa F:ää. Lisäksi asiassa on esitetty asiakirjaselvitystä.

A:n lomautus ja ehdollinen irtisanominen 16.6.2004

D on työtuomioistuimessa kertonut, että yhtiö oli antanut A:lle 16.6.2004 ilmoituksen 30.6. alkavasta lomautuksesta ja ehdollisen irtisanomisilmoituksen taloudellisella ja tuotannollisella perusteella. Työt ovat Lauttatie 6:n työmaalla Inkeroisissa olleet loppuvaiheessaan. A jätti kuitenkin työnsä kesken 24.6.2004 poistuen työmaalta syytä ilmoittamatta. Yhtiö katsoi hänen näin menetellessään itse irtisanoutuneen. Varmuuden vuoksi hänelle lähetettiin irtisanomisilmoitus vielä syyskuussa 2004, vaikka työsuhde oli päättynyt 24.6.2004 A:n irtisanoutumiseen. Koska työtä olisi vielä ollut jäljellä, yhtiön kaksi työnjohtajaa yritti puhelimitse tavoittaa A:ta siinä kuitenkaan onnistumatta.

E:n mukaan A ei ollut enää 24.6.2004 lukien työssä Lauttatie 6:n työmaalla Inkeroisissa. A olisi saanut tehtyä kohteen omalta osaltaan valmiiksi, jos hän olisi ollut työssä kesäkuussa mainitun ajankohdan jälkeen.

A on itse kertonut, että yhtiön työnjohtaja E ilmoitti 16.6.2004 Inkeroisten Lauttatie 6:n työmaalla kirjallisesti hänen lomauttamisestaan 30.6.2004 lukien ja hänen työsopimuksensa irtisanomisesta ehdollisesti 1.10.2004 alkaen taloudellisista ja tuotannollisista syistä. A:n työ Lauttatie 6:n työmaalla jäi tuolloin kesken. Kuultava ei ollut itse irtisanoutunut 24.6.2004.

F:n mukaan asian liittoneuvotteluissa ei ollut esillä sellainen seikka, että A olisi itse irtisanoutunut 24.6.2004 yhtiön palveluksesta. Tällaista ei ilmene myöskään työtuomioistuimelle kirjallisina todisteina esitetyistä 17.9. ja 14.10.2004 päivätyistä liittomuistioista. Myöskään A:ta koskevasta palkkatodistuksesta 26.7.2004 ei selviä, että A olisi irtisanoutunut 24.6.2004. Sen sijaan palkkatodistuksesta käy ilmi, että A:lle on maksettu 14.6. ja 30.6.2004 väliseltä ajalta muun muassa arkipyhäkorvaus 2.7.2004 ja urakan pohjarahoja 21.7.2004.

Esitetyn selvityksen mukaan yhtiö on sekä ehdollisesti irtisanonut 16.6.2004 A:n työsopimuksen päättymään 1.10.2004 että lisäksi syyskuussa 2004 lähettänyt hänelle asiaa koskeneen irtisanomisilmoituksen. Asiassa ei ole näytetty A:n irtisanoutuneen 24.6.2004, eikä hänen voida katsoa pelkästään jäämällä pois työstä 24.6.2004 antaneen tämän sisältöistä tahdonilmaisua. Kun näin ollen on jäänyt näyttämättä, että A olisi itse irtisanoutunut, hänen työsuhteensa on katsottava päättyneen työnantajan toimesta.

Työn vähentymisestä esitetty selvitys

D on kertonut, että mattomies C oli aloittanut työskentelyn Lauttatie 6:n työmaalla 2.7.2004 työskennellen siellä neljä työpäivää. Myöhemmin syksyllä C oli työskennellyt yksittäisiä työpäiviä samalla työmaalla. Mattomies B oli yhtiön vanha työntekijä, joka oli ollut lomautettuna ja oli aiemmin ollut työssä yhtiön Kuusankosken, Haminan ja Kotkan työmailla. B työskenteli A:n lähdön jälkeen elokuussa 2004 muutamia työpäiviä Inkeroisissa Lauttatie 6:n ja Palvelutalo Iltaruskon työmailla.

D:n mukaan A:lle on poikkeuksellisesti maksettu kilometrikorvauksia, jotta yhtiön työmaat olisi saatu tehtyä valmiiksi ilman viivästyssakkoseuraamuksia. Jos A olisi käynyt työssä Kotkassa kotoaan Iitistä käsin, matkakulut olisivat olleet A:n palkkaan verrattuna suhteettoman suuret. Lisäksi Kotka olisi sijainnut irtisanomissuojasopimuksessa määritellyn työssäkäyntialueen ulkopuolella. A:lle olisi ollut lomautusaikanaan työtä yhtiön työmailla korkeintaan vain muutamiksi päiviksi.

E:n mukaan A:n lähdön jälkeen C teki loppuun A:n jäljelle jääneet työt Lauttatie 6:ssa, minkä jälkeen C, B ja G tekivät porraskäytävien mattotöitä 15 työpäivän ajan. C ja G olivat yhtiön vanhoja työntekijöitä. B oli aiemmin ollut yhtiöllä työssä tarvittaessa viikon tai kuukauden pituisia jaksoja ja muuna aikana lomautettuna. Heinäkuusta 2004 alkaen B oli ollut yhtiön töissä lähes yhtäjaksoisesti.

B on kertonut olleensa työssä Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:ssä vuonna 2001, minkä jälkeen hän oli ollut erään toisen yrityksen palveluksessa heinäkuuhun 2004 asti tehden työmaakohtaisesti vaihtelevan pituisia töitä. Tänä aikana hän oli tehnyt myös joitakin satunnaisia lyhyitä töitä Mankiselle. Heinäkuun 5 päivästä 2004 alkaen B oli työnjohtaja E:n kutsusta ollut yhtäjaksoisesti Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:n töissä lukuun ottamatta tammikuuta 2005, jolloin hän oli ollut lomautettuna. B oli työskennellyt yleensä Kotkassa, mutta myös Anjalan, Inkeroisten, Kouvolan ja Haminan työkohteissa.

A on itse kertonut, että C, B ja G tulivat tekemään häneltä kesken jääneet työt Lauttatie 6:ssa. Yhtiön mattomiehistä ainoastaan hänelle maksettiin kilometrikorvausta työmatkoilta, joten hänen työskentelynsä yhtiössä tuli kalliimmaksi kuin muiden. A olisi voinut työskennellä yhtiön työmailla Kotkassa ja Haminassa, jonne työmatka olisi yhteen suuntaan ollut noin 80 kilometriä.

F on kertonut, että liittojen välisissä neuvotteluissa osapuolet olivat olleet asiallisesti yhtä mieltä A:n lomautus- ja irtisanomisperusteen puuttumisesta. Maalarimestariliitto oli kehottanut yritystä sopimaan asian, mutta toimitusjohtaja ei ollut tähän suostunut. F:n mukaan työnantajan työntarjoamisvelvollisuutta ei ole irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n nojalla rajoitettu millään tarkalla kilometrirajalla. Esimerkiksi Lahden ja Hämeenlinnan ja toisaalta Helsingin väliset työmatkat ovat tavanomaisia. Samoin työmatka A:n kotoa Iitistä Kotkaan tai Haminaan olisi ollut tavanomainen työmatka Kymen alueella.

Arviointi ja johtopäätökset

Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet. Työsopimuslain 5 luvun 2 §:n mukaan työnantaja saa mainituilla perusteilla lomauttaa työntekijän, jos työ tai työnantajan edellytykset tarjota työtä ovat vähentyneet tilapäisesti eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää työntekijälle muuta sopivaa työtä tai jos työntekijän työsopimus voidaan irtisanoa olennaisesta ja pysyvästä työn vähyydestä johtuen.

Asiassa on ollut erimielisyyttä siitä, onko A:n jäljelle jääneitä töitä tehnyt mattomies B ollut yhtiön uusi työntekijä irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamassa mielessä. Esitetyn selvityksen mukaan B on ennen siirtymistään heinäkuussa 2004 pysyväisluonteisesti Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:n palvelukseen työskennellyt pääasiassa eräässä toisessa yrityksessä ja tehnyt kutsuttaessa Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:lle sen satunnaisesti tarvitsemia töitä. B:n ei ole näytetty olleen lomautettuna viimeksi mainitusta yhtiöstä. Näillä perusteilla B on työtuomioistuimen mielestä ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaan yhtiöön A:n lomautuksen jälkeen palkattu uusi työntekijä.

Irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työnantajan velvollisuus tarjota työtä toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa olevalle, myös lomautetulle työntekijälle ulottuu työkohteisiin, joissa työntekijä voi, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Työtuomioistuin on aikaisemmassa tuomiossaan TT 1993-92 katsonut, että työnantajan työntarjoamisvelvollisuutta ei ole rakennusalan irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu rajoittaa ainoastaan yhden kunnan alueelle, vaan työnantajalla on velvollisuus tarjota työntekijälle työtä myös muualla sijaitsevissa työkohteissa elleivät ne sijaitse niin etäällä, että työnantajalle aiheutuisi velvollisuus päivärahan maksamiseen. Nyt esillä olevassa asiassa työntarjoamisvelvollisuus ulottuu työehtosopimusmääräyksen mukaan työkohteeseen, jossa työntekijä voi paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:llä on selvityksen mukaan ollut tarjolla mattomiehen töitä yhtiön työmailla muun muassa Kotkassa ja Haminassa. Todistajana kuullun Rakennusliiton toimitsijan kertoman mukaan Kymen alueella työmatka Iitistä Kotkaan tai Haminaan on työehtosopimuksen soveltamiskäytännössä tavanomainen. Työmatkan pituutta ei siten voida tässä tapauksessa pitää paikkakunnalla poikkeuksellisena. A olisi työmatkojen pituuden puolesta voinut käydä työssä näillä työmailla päivittäin vakituisesta asunnostaan käsin, ja A on kertomansa mukaan ollut tähän myös halukas.

Yhtiössä on jutussa esitetyn selvityksen mukaan ollut A:n tekemää mattomiehen työtä tarjolla A:n lomautuksen aikana 1.7. - 30.9.2004. Yhtiö on kuitenkin ottanut tähän työhön uuden työntekijän tarjoamatta työtä lomautettuna olleelle A:lle. Työ ei siten ole ollut vähentynyt irtisanomissuojasopimuksessa ja työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin olennaisesti ja pysyvästi eikä työsopimuslain 5 luvun 2 §:ssä säädetyin tavoin tilapäisesti. Edelleen yhtiössä on esitetyn selvityksen mukaan ollut A:n tekemää mattomiehen työtä tarjolla myös A:n työsuhteen päättymisen jälkeen 1.10.2004 - 31.3.2005. Yhtiö on siten rikkonut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä jättäessään tarjoamatta A:lle kyseisiä tehtäviä.

Kun A:n lomautus ja irtisanominen on todettu perusteettomiksi, työnantajan ei voida katsoa enää erikseen rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen 7 §:ssä tarkoitettua takaisin-ottovelvollisuutta (ks. myös TT 2003:99, lausunnon kohta 6).

Korvausvelvollisuus

Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy on lomauttaessaan A:n ja päättäessään hänen työsopimuksensa irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti velvollinen suorittamaan irtisanomissuojasopimuksen mukaiset korvaukset. Irtisanomissuojasopimuksen mukaan työsopimuslain asianomaisia säännöksiä noudatetaan sopimuksen osana.

Korvaus perusteettomasta lomautuksesta määräytyy työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti. Lainkohdan mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työsuhteesta johtuvia velvollisuuksia, on korvattava työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko. A:lle on aiheutunut korvattavaa vahinkoa työansion menetyksenä lomautusajalta 1.7. - 30.9.2004 yhteensä 7 918 euroa 40 senttiä. Vahingon määrää ei ole kiistetty.

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta tuomitaan työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan. Kanteessa on vaadittu korvauksena kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä. A on ollut tämän ajan työttömänä työsuhteensa päättymisestä lukien, joten vaadittua 6 450 euroa on pidettävä asianmukaisena korvauksena A:lle koituneesta ansiotulon menetyksestä.

Irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaisista korvauksista on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla. Lainkohdan mukaan korvauksesta, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta.

A:lle on Rakennusalan työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu lomautuksen ajalta 1.7. - 30.9.2004 työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa 3 866 euroa 94 senttiä ja hänen työsuhteensa päättymisen jälkeiseltä kolmelta kuukaudelta 1.10.2004 alkaen 3 632 euroa 58 senttiä. A:lle perusteettomasta lomauttamisesta tuomittavasta korvauksesta 7 918 euroa 40 senttiä on vähennettävä 75 prosenttia hänelle mainitulta ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 2 900,20 euroa ja perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä tuomittavasta korvauksesta 6 450 euroa on vähennettävä 75 prosenttia hänelle mainitulta ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 2 724,43 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää perusteettomasta lomautuksesta 5 018,20 euroa ja perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 3 725,57 euroa.

Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 ja 5 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksista vähennetyt rahamäärät eli yhteensä 5 624,63 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Kantajan oikeudenkäyntikulut

Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 4 190,40 euroa. Kulujen määrä on ollut riidaton.

Työttömyysvakuutusrahaston oikeudenkäyntikulut

Jutussa on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n nojalla kuultu työttömyysvakuutusrahastoa. Rahasto on vaatinut työnantajan velvoittamista korvaamaan rahaston oikeudenkäyntikulut, mikäli työnantaja tuomitaan asiassa korvausvelvolliseksi. Vaatimuksensa perusteeksi työttömyysvakuutusrahasto on viitannut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n säännökseen, jossa säädetään jutun hävinneen asianosaisen velvollisuudesta korvata vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Työtuomioistuimessa sovellettava, asiallisesti samanlainen säännös on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:ssä. Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy on vastustanut esitettyä kuluvaatimusta.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten mukaan, joita on soveltuvin osin noudatettava myös työtuomioistuimessa, vastuussa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on yleensä asianosainen. Työtuomioistuin toteaa, ettei työttömyysvakuutusrahasto ole, eikä työtuomioistuimesta annetun lain säännösten mukaan voisikaan olla jutussa asianosaisena eli kantajana tai vastaajana.

Työttömyysvakuutusrahastolle ei myöskään ole laissa järjestetty itsenäistä kannekelpoista oikeutta vaatia työsopimuksen perusteettomasti päättäneeltä työnantajalta korvausta siltä osin kuin työntekijälle on maksettu työttömyysetuuksia. Toisin on säädetty vakuutuslaitoksen takautumisoikeudesta esimerkiksi sairausvakuutuslain 12 luvun 7 §:ssä ja tapaturmavakuutuslain 61 §:ssä. Niiden mukaan edunsaajan oikeus saada korvausta vahingon aiheuttajalta siirtyy vakuutusetuutta maksaneelle laitokselle, joka voi esittää takautumisvaatimuksensa myös eri oikeudenkäynnissä. Sen sijaan työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisessa menettelyssä työttömyysvakuutusrahastolle on määrättävä suoritettavaksi sille kuuluva maksuosuus siitä riippumatta, onko rahasto käyttänyt oikeuttaan tulla asiassa kuulluksi vai ei. Esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, ettei työttömyysvakuutusrahasto voi perustaa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa vaatimustaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun asianosaista koskeviin säännöksiin.

Rahaston oikeus kulukorvaukseen saatettaisiin vaihtoehtoisesti johtaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 12 §:stä. Säännöksen nojalla väliintulijalla, joka on tukenut jutun voittanutta asianosaista, on oikeus saada vastapuolelta korvaus oikeudenkäyntikuluistaan.

Väliintulon edellytyksenä oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:n mukaan on, että asia koskee väliintulijan oikeutta. Edellä on kuitenkin selvinnyt, ettei työttömyysvakuutusrahasto esiinny työsuhteen päättämistä koskevassa oikeudenkäynnissä takautumis- tai muun vaateen haltijana. Rahastolle tulevasta maksuosuudesta lausuessaan rahasto ei myöskään esiinny selkeästi kantajan puolella niin, että olisi perusteltua määrätä rahaston oikeudenkäyntikulut vastaajapuolen korvattavaksi. Sen sijaan rahaston kuulemisen tarkoituksena on työtuomioistuimen käsityksen mukaan yleisemmin se, että tuomioistuimen käyttöön saadaan tarvittava työttömyysturvaa koskeva asiantuntemus.

Työttömyysvakuutusrahastolla ei edellä esitetyn mukaan ole työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisessa menettelyssä sellaista asemaa asianosaisena tai väliintulijana, että rahaston oikeudenkäyntikuluvaatimusta voitaisiin pitää lakiin perustuvana.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy on lomauttanut A:n 30.6.2004 irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ja päättänyt A:n työsopimuksen 1.10.2004 irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Irtisanomissuojasopimuksen mukaista takaisinottovelvollisuutta koskeva kantajan vahvistusvaatimus hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:n suorittamaan A:lle

irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena perusteettomasta lomautuksesta ajalta 1.7. - 30.9.2004 5 018 euroa 20 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 5.7.2005 lukien, ja

irtisanomissuojasopimuksen mukaisena korvauksena perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 3 725 euroa 57 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 5.7.2005 lukien.

Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy velvoitetaan lisäksi maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200138-483595) korvauksista vähennetyt rahamäärät yhteensä 5 624 euroa 63 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna siitä, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 4 190 eurolla 40 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Työttömyysvakuutusrahaston Tasoite ja Maalaus Mankinen Oy:tä vastaan esittämä oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Sutela, Vertanen ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.