Union loses case as court rejects interpretation of collective agreement minutes allowing unilateral dismissals.

Työehtosopimukseen otetun pöytäkirjamerkinnän mukaan osapuolet ovat todenneet, että sopimuskauden aikana työn vähentymisestä johtuvat mahdolliset irtisanomiset toteutetaan aikaisemmin vallinneen vakiintuneen sopimuskäytännön mukaisesti.

Asiassa oli erimielisyyttä siitä, mitä aikaisemmin vallinneella vakiintuneella sopimuskäytännöllä on tarkoitettu.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 95

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, Helsinki

VASTAAJA

Satamaoperaattorit ry, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 9.9.2005

Pääkäsittely 12.9.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välillä 19.4.2005-15.2.2008 voimassa olevassa satamien vakinaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen ja siihen liittyvän palkkasopimuksen määräyksiä noudatetaan Satamaoperaattorit ry:n jäsenten ja näiden vakinaisessa työsuhteessa olevien ahtaajien ja korjaamotyöntekijöiden työsuhteisiin ja määräykset koskevat kaikkia näiden työnantajien heillä teettämiä töitä.

Pöytäkirjamerkintä 1

Vakinaisten työntekijöiden lukumäärän tulee vastata 90 % ahtaus- ja korjaamotyöntekijöiden kokonaismäärästä. Vakinaisten työntekijöiden määrä lasketaan seuraavan kaavan mukaan:

Ahtaajien kokonaismäärä on toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa olevien vakinaisten työntekijöiden kirjavahvuus lisättynä keskimääräisellä päivittäisellä tilapäisten ahtaajien määrällä. Tässä kokonaismäärässä sallitaan tilapäisten työntekijöiden määräksi 10 %.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tarkastelu suoritetaan 6 kuukauden välein. Vakinaistamiset on toteutettava 3 kuukauden kuluttua tarkastelujakson päättymisestä.

Pöytäkirjamerkintä

Edellä mainittu ensimmäinen 6 kuukauden tarkastelujakso päättyy 1.4.2005. Vakinaistaminen on toteutettava viimeistään 1.10.2005.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Työsuhteen syntyminen, lakkaaminen ja työn teknillinen järjestely

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työnjohtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos vähentyneen liikenteen, työn puutteen, sataman sulkemisen tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi työtä ei voida säännölliseen tapaan työntekijöille järjestää, voidaan työntekijöitä lomauttaa sosiaalisen linjan periaatteita noudattaen ottaen huomioon erikoisesti perhesuhteet.

Työhön palaamisessa noudatetaan samoja periaatteita. Lomauttamisesta on annettava ennakkoilmoitus 2 viikkoa ennen. Lomautusajalta ei makseta palkkaa eikä muuta korvausta.

Lomautuksen välttämiseksi pyritään vakinaisessa palveluksessa oleville työntekijöille järjestämään muuta työtä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pöytäkirjamerkintä 2

Osapuolet toteavat, että sopimuskauden aikana työn vähentymisestä johtuvat mahdolliset irtisanomiset toteutetaan satamissa aikaisemmin vallinneen vakiintuneen sopimuskäytännön mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan työehtosopimuksen 5 §:n pöytäkirjamerkinnän 2 oikeaksi tulkinnaksi, että vakinaisia työntekijöitä saadaan irtisanoa tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla vain sopimalla ammattiosaston kanssa, jos työnantaja aikoo irtisanomisen jälkeen jatkaa tilapäisten työntekijöiden käyttämistä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Perusteet

Työehtosopimuksen 5 §:ssä pöytäkirjamerkintänä 2 oleva määräys on alunperin tullut sopimukseen vuoden 2000 sopimuskierroksella. Työehtosopimus oli tuolloin uudistettu 24.1.2001 valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen pohjalta. Kirjauksen taustalla oli ollut vuoden 2000 elokuussa Steveco Oy:n Kotkassa antamat irtisanomisilmoitukset, jotka olivat koskeneet myös sellaisia vakituisia ahtaajia, joiden irtisanomisesta ei ollut sovittu ammattiosaston kanssa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli asettanut tulopoliittiseen sopimukseen yhtymisen osalta ehdoksi muun muassa sen, ettei vastaavia erimielisyyksiä enää syntyisi.

Pöytäkirjamerkinnän tarkoituksena oli sen sanamuodon mukaisesti sopia aikaisemmin vallinneen vakiintuneen sopimuskäytännön jatkamisesta toteutettaessa työn vähentymisestä johtuvia mahdollisia irtisanomisia. Erimielisyyden kohteena oleva pöytäkirjamerkintä oli tullut sopimukseen AKT:n aloitteesta. Työehtosopimuksen uudistamispöytäkirjassa on kirjoitusvirhe siltä osin kun siinä viitataan sopimuskäytäntöön. Valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksessa sana oli ollut soveltamiskäytäntö. Tämä ei kuitenkaan muuttanut asiallisesti mitään.

Pöytäkirjamerkinnän viittaus aiemmin vallinneeseen vakiintuneeseen sopimuskäytäntöön viittaa ennen Steveco Oy:n elokuussa 2000 antamia irtisanomisilmoituksia vallinneeseen käytäntöön. Steveco Oy:n menettely oli ollut poikkeus niin yhtiössä kuin muissakin satamissa vallinneeseen käytäntöön. Tarpeelliset työvoiman vähentämiset on aina toteutettu ammattiosastojen kanssa sovitusti joko irtisanomisilla tai lomautuksilla. Näin on menetelty vuonna 1982 Kotkassa ja Oulussa, vuonna 1986 Porissa ja vuonna 1995 Hangossa. Aikaisemmin vakiintuneesti noudatettu menettelytapa oli siten haluttu palauttaa voimaan pöytäkirjamerkinnän kirjauksella.

Marraskuussa 2002 pöytäkirjamerkintään oli palattu AKT:n toimesta sataman työehtosopimusten muutosesityksessä. Tällä menettelyllä oli haluttu varmistaa, että pöytäkirjamerkintä jatkuu seuraavallekin sopimuskaudelle. Asia oli tullut esille Kotkan ammattiosaston aloitteesta. Työnantajapuoli oli riitauttanut määräyksen sisällön väittäen, ettei pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettua vakiintunutta sopimuskäytäntöä olisi syntynyt. Valtakunnansovittelija oli sovintoneuvottelussa joulukuussa 2002 ilmaissut käsityksenään, ettei hänen tiedossaan ollut muita tapauksia kuin Steveco Oy:n tapaus, jossa vakinaisia työntekijöitä olisi irtisanottu sopimatta ammattiosaston kanssa. Valtakunnansovittelija oli lisäksi todennut, että vakiintunut käytäntö on sitä, että taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla ei ilman sopimista irtisanota. Osapuolet eivät olleet tuoneet esille muunlaista käytäntöä. Työehtosopimusosapuolilla on siten ollut yhteisymmärrys siitä, mitä vakiintuneella sopimuskäytännöllä on tarkoitettu.

Työnantajapuolen työehtosopimusneuvotteluissa esittämä kanta, ettei vakiintunutta sopimuskäytäntöä ole olemassa, on esitetty uudelleen viime kesänä Steveco Oy:n yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä. Tämän johdosta valtakunnansovittelijan toimistossa 17.8.2005 pidetyssä neuvottelussa oli todettu, ettei osapuolten välillä ollut erimielisyyttä siitä, mitä työehtosopimusneuvottelussa joulukuussa 2002 oli tapahtunut.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Satamaoperaattorit ry on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Steveco Oy:n suorittamiin irtisanomisiin liittynyt riita ratkaistiin valtakunnansovittelijan toimistossa Steveco Oy:n ja asianomaisten ammattiosastojen välisellä sopimuksella 22.1.2001. Sopimus oli valtakunnansovittelijan laatima ja se sisälsi korvausluonteisen koulutusrahan niille työntekijöille, jotka eivät olleet päässeet niin sanottuun eläkeputkeen. Suomen Lastauttajain Liitto SLL ry:stä (nyk. Satamaoperaattorit ry) olivat valtakunnansovittelijan toimistossa olleet läsnä liiton toimitusjohtaja A sekä hallituksen jäsenet B ja C. Toimistossa olivat Steveco Oy:tä koskeneen erimielisyyden vuoksi olleet läsnä myös johtaja D TT:stä ja toimitusjohtaja E Finnlines Oy:stä.

Erillissopimuksen synnyttyä valtakunnansovittelija oli vaatinut Suomen Lastauttajain Liiton (jälj. SLL) neuvottelijoita vastaamaan välittömästi sovintoehdotukseen. Sovintoehdotuksessa oli ollut pöytäkirjamerkintä 2:n teksti, joka oli työnantajapuolella ymmärretty siten, että koulutusrahan käyttäminen ei tule tavaksi työvoiman vähentämistilanteissa, vaan työnantajalla on edelleen oikeus sanoa työntekijöitä irti taloudellisin ja tuotannollisin perustein lain ja sopimusten mukaisia irtisanomisaikoja noudattaen. Sovittelussa oli keskitytty Steveco Oy:tä koskevan erimielisyyden ratkaisemiseen, eikä pöytäkirjamerkintä 2 ollut ollut esillä keskusteluissa. Sovintoehdotuksessa ei ollut käytetty sanaa sopimuskäytäntö vaan soveltamiskäytäntö. Työehtosopimuksen uudistamispöytäkirjan sana sopimuskäytäntö perustuu kirjoitusvirheeseen.

Pöytäkirjamerkintä 2:lla ei ole luovuttu oikeudesta sanoa irti työntekijöitä. Tämä oikeus on ollut jo ennen 22.1.2001. SLL:n neuvottelijat eivät myöskään olleet tulkinneet merkinnän sisältöä siten, että jatkossa kaikissa tilanteissa taloudellisiin ja tuotannollisiin irtisanomisiin ryhtyminen olisi edellyttänyt sopimista ammattiosastojen kanssa. Tällaisesta määräyksestä ei olisi edes voitu sopia. Neuvottelijat eivät olleet osallistuneet pöytäkirjamerkintä 2:n tekstin laatimiseen eikä merkinnän sisältöä ja tarkoitusta ollut heille selvitetty. Vastuu pöytäkirjamerkintä 2:n tarkoituksesta ja tulkinnasta on siten sen laatijalla.

Marraskuussa 2002 tulopoliittiseen sopimukseen liittyneiden työehtosopimusneuvottelujen loppuvaiheessa valtakunnansovittelija oli todennut, ettei hänen tiedossaan ollut tapauksia, lukuun ottamatta Kotkan ja Haminan satamissa vuosina 2000 ja 2001 suoritettuja irtisanomisia, joissa yritys olisi vähentänyt vakituista työvoimaa tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla sopimatta asiasta käyttäessään samanaikaisesti ulkopuolista tilapäistä työvoimaa. Valtakunnansovittelija oli vaatinut SLL:n neuvottelijoita lausumaan saman, mihin he eivät olleet suostuneet.

Ahtausalalla työvoiman irtisanomisia on ollut varsin harvoin. Vuoden 2001 jälkeen työvoimaa on vähennetty vain muutamassa tapauksessa. Eläkeputki-, osa-aika- ja muut eläkeratkaisut ovat yleensä riittäneet työnantajien taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden saavuttamiseen. Alalla toteutettujen eläke- ym. ratkaisujen tarkoituksena ja perusteena on ollut myös ahtaajien ikärakenteen tervehdyttäminen, mikä on ollut tarpeellista muun muassa alan teknisen kehittymisen vuoksi. Sittemmin sekä eläkelainsäädännössä että työehtosopimuksessa toteutetut muutokset ovat kaventaneet työnantajan mahdollisuuksia löytää entiseen tapaan joustavia ratkaisuja. Myös kilpailu ahtausalalla on lisääntynyt. Esimerkiksi Kotkan satamassa toimii tällä hetkellä seitsemän yhdistyksen jäsentä, kun pari vuotta sitten siellä toimi vain kaksi jäsenyritystä.

Kanteessa esitetyt muutamat tapaukset vuosilta 1982-1999 osoittavat, että satamissa on menetelty kuten muillakin aloilla. Yhteistoimintamenettelyssä on neuvottelujen kautta päästy molempia osapuolia tyydyttäviin joustaviin ratkaisuihin. Oikeutta käyttää tilapäistä työvoimaa ei ole kytketty neuvotteluihin. Työnantajalla on ollut oikeus irtisanoa ja käyttää tilapäisiä työntekijöitä samanaikaisesti. Tilapäisten työntekijöiden määrä on työehtosopimuksen 1 §:ssä sidottu vakinaisten työntekijöiden määrään. Tilapäisten työntekijöiden käyttö alalla on yritysten liiketoiminnan harjoittamisen ehdoton edellytys. Lomautetuille työntekijöille on tarjottu mahdollisuus tilapäisiin töihin niitä ilmaantuessa.

Steveco Oy:n satamayksiöiden operatiivinen tulos on ollut jatkuvasti tappiollinen vuodesta 2000 lukien. Viimeisten kahdeksan kuukauden aikana tilanne on entisestään huonontunut ja tappiota syntyy noin miljoona euroa kuukaudessa. Henkilöstökulut muodostavat noin 50 prosenttia liikevaihdosta. Tilanne on aivan erilainen kuin kanteessa mainituissa tapauksissa vuosina 1982-1999. Steveco Oy:n kaltaista kustannusten vähentämistarvetta ei alalla ole aiemmin esiintynyt.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välillä voimassa olevan työehtosopimuksen 5 §:n pöytäkirjamerkintä 2:n mukaan osapuolet ovat todenneet, että sopimuskauden aikana työn vähentymisestä johtuvat mahdolliset irtisanomiset toteutetaan aikaisemmin vallinneen vakiintuneen sopimuskäytännön mukaisesti. Sopijapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että valtakunnansovittelijan hyväksytyssä sovintoehdotuksessa kyseisessä kohdassa oli puhuttu soveltamiskäytännöstä ja että se erehdyksessä oli lopulliseen sopimukseen kirjoitettu sopimuskäytännöksi.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, mitä aikaisemmin vallinneella vakiintuneella soveltamiskäytännöllä on tarkoitettu. Kantajan mukaan alalla ei ole irtisanottu vakituisia työntekijöitä sopimatta asiasta työntekijäpuolen kanssa. Näin ollen määräystä on tulkittava niin, että työnantajalla ei ole oikeutta irtisanoa vakinaisia työntekijöitä taloudellisin ja tuotannollisin perustein sopimatta siitä työntekijöiden kanssa, jos hän käyttää samanaikaisesti tilapäistä työvoimaa. Vastaajan mukaan edellä mainituista syistä toteutetut irtisanomiset eivät ole edellyttäneet sopimista.

Työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta kuultu kantajanpuolen nimeäminä todistelutarkoituksessa AKT:n puheenjohtaja F:ää ja todistajina AKT:n entistä puheenjohtajaa G:tä, Oulun ammattiosaston pääluottamusmiestä H:ta ja pääluottamusmies I:tä. Työnantajapuolen nimeäminä on todistelutarkoituksessa kuultu toimitusjohtaja J:tä ja toimitusjohtaja B:tä sekä todistajina toimitusjohtaja E:tä, johtaja D:tä ja hallituksen puheenjohtaja C:tä. Kirjallisina todisteina on esitetty muun muassa valtakunnansovittelijan sovintoehdotus 22.1.2001, Steveco Oy:n ja Kotkan sekä Haminan ahtaustyöntekijöiden ammattiosastojen välinen 22.1.2001 allekirjoitettu sopimus ja AKT:n 12.11.2002 päivätyt muutosesitykset sataman työehtosopimukseen 2003.

Vuoden 2001 sopimusneuvottelut

G on kertonut olleensa aikanaan AKT:n palveluksessa 30 vuotta, joista viimeiset seitsemän vuotta puheenjohtajana. Todistaja oli vuosina 2000-2001 vetänyt työehtosopimusneuvotteluja ja ollut sopimassa myös tulkittavasta pöytäkirjamerkinnästä. Pitkään vallinneesta käytännöstä poiketen työnantaja oli vuonna 2000 toteuttanut Kotkassa mittavat irtisanomiset siten, ettei niistä ollut työpaikalla sovittu. AKT oli halunnut sopimuksessa turvata entisen käytännön, jonka mukaan vakinaiset työntekijät ovat suojattuja, jos tilapäisiä työntekijöitä käytetään ja että satamissa sovitaan vakituisiin työntekijöihin kohdistuvista irtisanomisista.

Ratkaisu asiassa oli periaatetasolla syntynyt jo ennen valtakunnansovittelijan toimistossa käytyjä neuvotteluja G:n ja E:n välillä autosta käydyssä puhelinkeskustelussa. Keskustelussa oli sovittu siitä, mikä oli rahakorvaus työntekijöille aikaisemmista käytännöistä poikkeavista irtisanomisista ja minkälainen sopimusmääräys työehtosopimukseen tullaan ottamaan. Osapuolten kesken oli ollut yhteisymmärrys siitä, että entiset käytännöt jatkuvat satamissa. Vakiintunut käytäntö oli ollut yksityiskohtaisestikin esillä osapuolten välisissä neuvotteluissa, mutta todistajan ja E:n kesken asiaa ei ollut syvällisesti pohdittu. Todistajan mukaan osapuolet olivat joka tapauksessa tarkkaan tienneet, mitä tällä käytännöllä tarkoitettiin. Steveco Oy:n irtisanomiset vuonna 2000 olivat olleet ensimmäiset, jotka työnantaja oli toteuttanut sopimatta asiasta työntekijäpuolen kanssa. Pöytäkirjamerkinnän tarkoituksena oli ollut palata takaisin entiseen sopimiskäytäntöön työnantajan vähentäessä työvoimaa.

Edelleen G:n kertoman mukaan työnantajapuolen muut neuvottelijat eivät olleet heti valmiita hyväksymään E:n neuvottelemaa ratkaisua. Steveco Oy:n puolelta oli vastustettu rahallista korvausta ja työnantajaliitto halusi jatkaa entistä käytäntöä. Pöytäkirjamerkinnän teksti oli sopimusneuvotteluissa saavutettu kompromissi. Kuitenkin todistajan mielestä oli selvää, että käytetty viittaus aikaisempaan sopimuskäytäntöön vastasi AKT:n tavoitteita. Vastapainoksi työnantajan myönnytyksille oli sovittu, että työehtosopimuksesta poistettiin mahdollisuus irtisanoa työehtosopimus kesken sopimuskauden.

H on kertonut olleensa päätoiminen pääluottamusmies vuodesta 1983 alkaen. Todistaja on ollut jäsenenä työehtosopimusneuvottelukunnassa ja osallistunut neuvotteluihin vuosina 2000-2002. Todistaja oli vuonna 2001 ollut mukana valtakunnansovittelijan toimistossa käydyissä neuvotteluissa. Kotkan ja Haminan satamien irtisanomiskiistan ratkaiseminen oli kytketty työehtosopimusneuvotteluihin. Todistaja oli tarkistanut neuvottelumuistiinpanoistaan G:n kertoneen neuvottelukunnalle, että työehtosopimuksen 5 §:n kirjaus muutetaan siten, että "lomautukset sovitaan satamissa entisen käytännön mukaan". Tarkoitus oli ollut, ettei yksipuolisia irtisanomisia tule. Jos työntekijöitä joudutaan vähentämään, siitä on sovittava.

I on kertonut olleensa päätoiminen pääluottamusmies jo 21 vuoden ajan. Todistaja on ollut jäsenenä AKT:n työehtosopimusneuvottelukunnassa noin 16 vuotta, ja ollut mukana myös vuosien 2001-2002 ja 2005 neuvotteluissa. Kotkan irtisanomiset oli päätetty kytkeä vuoden 2001 työehtosopimusneuvotteluihin. G oli neuvottelujen edetessä kertonut, että Kotka on hoidettu rahalla pois, ja nyt tuli tehdä sopimusesitys, ettei tällaista tule toiste. Tarkoituksena oli, että lomautettaessa työntekijöitä menetellään satamien yleisen käytännön mukaan.

D on kertonut osallistuneensa vuonna 2001 valtakunnansovittelijan pyynnöstä Stevecon riitaa koskeneisiin neuvotteluihin, joiden ratkaiseminen oli ollut edellytys työehtosopimuksen syntymiselle. AKT oli lakolla vastustanut irtisanomisia sen vuoksi, että työnantaja samaan aikaan käytti tilapäistä työvoimaa. Lakko ratkaistiin siten, että ne irtisanotut työntekijät, jotka eivät olleet menossa eläkeputkeen, saivat varsin suuren korvauksen koulutusrahana. Neuvotteluissa pääasia oli ollut Stevecon asian ratkaiseminen ja sitä kautta työehtosopimuksen aikaansaaminen. Jälkimmäinen kysymys ratkesi samalla kun Stevecon asiassa päästiin sopimukseen. Todistajalla ei ollut muistikuvaa siitä, että neuvotteluissa olisi ollut esillä työsuhteiden päättämisen muuttaminen sopimuksenvaraiseksi. Tämä on iso periaatteellinen kysymys ja todistaja varmasti muistaisi, jos sellaisesta olisi keskusteltu.

B on kertonut olleensa Finnsteve Oy:n palveluksessa vuodesta 1990 alkaen ja toimineensa noin vuodesta 1985 alkaen ensin Suomen Lastauttajain Liitossa ja myöhemmin Satamaoperaattorit ry:ssä. Todistaja oli 22.1.2001 kutsuttu Stevecon lakon vuoksi neuvottelemaan valtakunnansovittelijan toimistoon. Neuvottelut johtivat sopimukseen, jonka mukaan yhtiö maksoi koulutusrahaa niille irtisanotuille, jotka eivät päässeet eläkeputkeen. Neuvotteluissa todettiin, ettei tällä ratkaisulla ollut ennakoivaa vaikutusta. Todistajalla ei ollut tietoa, miksi työehtosopimukseen oli otettu erimielisyyden kohteena oleva pöytäkirjamerkintä. Määräystä ei ole tulkittu siten, ettei työnantaja voisi irtisanoa sopimatta siitä.

Myöhemmät pöytäkirjamerkintää koskeneet neuvottelut

Kuluvan vuoden elokuussa sopijajärjestöjen edustajat olivat olleet uudestaan valtakunnansovittelijan luona, koska Kotkassa oli ilmennyt epäselvyyttä pöytäkirjamerkinnän tarkoituksesta. Tuossa tapaamisessa valtakunnansovittelija oli vahvistanut AKT:n käsityksen tapahtumien kulusta oikeaksi. Erimielisyyden kohteena oleva määräys on ollut koko sopimuksen kulmakivi ja tilapäisen työvoiman käyttämisestä sopimisen edellytys. Jos merkintää ei olisi, koko työehtosopimukselta olisi pohja pois. Todistajan käsityksen mukaan työehtosopimus oli jo ennen vuotta 2001 estänyt työnantajaa irtisanomasta yksipuolisesti kollektiiviperustein, vaikka määräystä ei ollutkaan kirjattu työehtosopimukseen. Käytäntöä ei ollut koskaan kyseenalaistettu ennen Kotkan irtisanomisia vuonna 2000.

J on kertonut olleensa Satamaoperaattorit ry:n toimitusjohtaja 1.10.2002 alkaen. Todistaja oli osallistunut tupo-neuvotteluihin marras-joulukuussa 2002. Neuvotteluissa ei ollut varsinaisesti käsitelty sovintoesityksessä 22.1.2001 ollutta pöytäkirjamerkintää. Neuvottelujen kuluessa valtakunnansovittelija oli yllättäen vaatinut työnantajapuolen edustajia hyväksymään laatimansa tekstin "Kysyttäessä työnantajapuolen edustajien tiedossa ei ollut tapauksia, lukuunottamatta Kotkan ja Haminan satamissa vuosina 2000/2001 suoritettuja irtisanomisia, joissa yritys olisi vähentänyt vakituista työvoimaa tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla sopimatta asiasta käyttäessään samanaikaisesti ulkopuolista tilapäistä työvoimaa". Työnantajapuolen neuvottelijat eivät olleet voineet yhtyä sovittelijan käsitykseen ja sovittelija esitti saman asian omana käsityksenään.

Edelleen J:n mukaan Steveco Oy:n yhteistoimintaneuvottelujen alettua kesällä 2005 pöytäkirjamerkinnän tulkintaa oli käsitelty kuluvan vuoden elokuussa valtakunnansovittelijan toimistossa. Valtakunnansovittelija oli esittänyt, ettei hänen tiedossaan edelleenkään ollut yksipuolisia irtisanomistapauksia, eivätkä osapuolet olleet kiistäneet sovittelijan subjektiivista käsitystä asiasta.

Työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytännöstä kuultu kantajapuolen nimeäminä todistajina I:tä, H:ta, entistä pääluottamusmiestä L:ää, entistä pääluottamusmiestä M:ää, pääluottamusmies N:ää, entistä pääluottamusmiestä O:ta ja ammattiosaston puheenjohtaja P:tä. Työnantajapuolen nimeäminä on kuultu todistelutarkoituksessa B:tä ja hallintojohtaja R:ää sekä todistajana henkilöstöpäällikkö S:ää. Kirjallisina todisteina on esitetty muun muassa pöytäkirjoja ja neuvottelumuistioita vuosilta 1981-1995 koskien työntekijöiden ja työnantajien välisiä neuvotteluja työvoiman vähentämisestä tai lomauttamisesta eri yhtiöissä.

I:n mukaan Porissa työnantaja ei ole yksipuolisesti vähentänyt henkilökuntaa. Todistajan aikana työntekijöitä on vähennetty kolme kertaa, jolloin on tehty kaksi pakettiratkaisua ja kerran vuonna 1983 on irtisanottu suurempi joukko väkeä. Tapauksissa, joissa todistaja on ollut mukana, on päädytty lomautuksiin. Kerran laivan karilleajon seurauksena työnantaja oli ilmoittanut, että 24 ahtaajaa täytyy irtisanoa ja antanut nimilistan irtisanottavista. Tällöin oli kuitenkin neuvottelujen jälkeen päädytty kiertävään lomautusmalliin. Vuonna 2004 lastit ovat vähentyneet ja työnantaja on viime syksynä tarjonnut vuonna 1949 syntyneille mahdollisuutta siirtyä eläkeputkeen. Neuvottelujen jälkeen 11 työntekijää oli suostunut työnantajan ehdotukseen ja heidät oli irtisanottu.

H, L, M, N, O ja P ovat kertoneet, että satamien vakinaisia työntekijöitä on vuosikymmenten ajan vähennetty vapaaehtoisuuteen perustuen pääasiassa eläkeputkeen siirtämällä. Työnantajat eivät olleet toteuttaneet yksipuolisia työvoiman vähentämisiä, vaan viime kädessä aina on päästy sovintoon lomautuksista joko epävirallisissa neuvotteluissa tai normaalissa yhteistoimintamenettelyssä. Jos vakinaisia työntekijöitä on ollut lomautettuina, heitä on tullut kutsua töihin ennen tilapäisen työvoiman käyttämistä. Ahtaajien määrä kaiken kaikkiaan on vuosien varrella vähentynyt.

B on kertonut, ettei Finnstevessä ole irtisanottu taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla. Paketteja on sovittu jo 1990-luvulla. Osa työntekijöistä on lähtenyt niin sanottuun eläkeputkeen ja samalla on vakinaistettu nuorempia työntekijöitä. Työn määrä on erilainen eri viikonpäivinä, joten ahtaustoimintaa ei voida kannattavasti hoitaa ilman tilapäistyövoimaa.

R on kertonut olleensa yli 12 vuotta Stevecon palveluksessa. Yhtiöllä nyt menossa yrityksen historian vaikein aika, vaikka merisatamaliikenne onkin ollut tappiollista jo 1990-luvulta lähtien. Nyt alkaneissa yhteistoimintaneuvotteluissa on tavoitteena noin 255 henkilön vähentäminen konsernin kaikista henkilöstöryhmistä. Henkilöstön määrä on noin 1300, joista noin 170:llä on mahdollisuus päästä työttömyyseläkeputkeen. Noin 80 henkilöä on ilmoittanut lähtevänsä vapaaehtoisesti. Tilanne on olennaisesti vakavampi nyt kuin vuonna 2000, koska kilpailu on kiristynyt ja asiakkaita on menetetty. Kaikille irtisanotuille tarjotaan mahdollisuutta työskennellä tilapäisinä työntekijöinä.

S on kertonut työskennelleensä Oy Hacklin Ltd:n palveluksessa Porin satamassa vuodesta 1978 alkaen.Vuonna 1983 työvoimaa oli vähennetty yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen, jolloin oli irtisanottu kaikki käsiahtaajat. Tilapäisiä työntekijöitä oli käytetty jo silloin. Vuonna 1986 oli ollut vastaava tilanne, jolloin oli kuitenkin päädytty lomautuksiin. Työntekijät olivat tuolloin tienneet, että vaihtoehtona oli ollut irtisanominen.

Kirjallisina todisteina esitetyistä pöytäkirjoista ja neuvottelumuistioista vuosilta 1981-1995 ilmenee, että yrityksissä on pääasiassa yhteistoimintamenettelyn mukaisissa neuvotteluissa haettu ratkaisuja työvoiman vähentämiseen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Muistioissa ja pöytäkirjoissa käsitellyissä asioissa on työnantajan ja työntekijöiden välillä päästy yhteiseen näkemykseen työvoiman vähentämisestä.

Arviointi ja johtopäätökset

Riidanalainen pöytäkirjamerkintä otettiin työehtosopimukseen vuonna 2001 valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen pohjalta. Sovintoehdotuksen mukaan mahdolliset irtisanomiset toteutetaan aikaisemmin vallinneen vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti.

Vuoden 2001 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä oli käsitelty Steveco Oy:ssä silloin ajankohtaisena ollutta irtisanomisista johtunutta työriitaa. Yhtiö oli taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut vakituisia työntekijöitä. Irtisanomisista ja niiden toteuttamistavasta ei ollut päästy yhteisymmärrykseen työntekijäpuolen kanssa. Tämä erimielisyys ratkaistiin 22.1.2001 yhtiön ja Kotkan sekä Haminan paikallisten ahtaustyöntekijöiden ammattiosastojen välillä niin, että niille työntekijöille, jotka eivät päässeet niin sanottuun eläkeputkeen ja jotka eivät olleet siihen mennessä työllistyneet, maksettiin ainutkertaisena ja kertakaikkisena suorituksena sopimuksessa sovittu koulutusraha.

Hyväksyessään 22.1.2001 valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen sopijapuolet eivät olleet tarkemmin määritelleet, mitä vakiintuneella soveltamiskäytännöllä tarkoitettiin. Kun määräyksen oikeasta sisällöstä ilmeni epäselvyyttä, AKT esitti vuoden 2002 sopimusneuvotteluissa määräyksen tarkistamista. Pöytäkirjamerkinnän sanamuotoa ei tuolloin kuitenkaan muutettu, mutta valtakunnansovittelija oli ilmoittanut tulkitsevansa yhteisen näkemyksen soveltamiskäytännöstä olleen, ettei alalla ollut Kotkan ja Haminan satamissa vuosina 2000-2001 suoritettuja irtisanomisia lukuun ottamatta vähennetty vakituista työvoimaa taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla sopimatta asiasta käytettäessä samanaikaisesti ulkopuolista tilapäistä työvoimaa.

Esitetyn selvityksen mukaan valtakunnansovittelija oli vuoden 2002 sopimusneuvotteluissa esittänyt, että työnantajapuoli esittäisi edellä todetun käsityksen työnantajapuolen omana käsityksenä. Työnantajapuolen neuvottelijat eivät kuitenkaan olleet tähän suostuneet, minkä jälkeen valtakunnansovittelija oli sopijapuolten läsnä ollessa ja heidän kiistämättä tai myöntämättä esittänyt edellä todetun käsityksensä.

Alan soveltamiskäytännöstä esitetyn selvityksen mukaan irtisanomisista taloudellisilla tai tuotannollisilla syillä ei aiemmin ollut syntynyt erimielisyyksiä. Irtisanomisia on ensinnäkin toteutettu alan henkilöstön ikärakenteen muuttamiseksi ja henkilöstön sopeuttamiseksi ahtaustyön muuttuneisiin vaatimuksiin. Tällöin ikääntyville työntekijöille on tarjottu mahdollisuutta siirtyä irtisanomisen kautta niin sanottuun eläkeputkeen. Henkilöstön sopeuttaminen on voinut riittävästi tapahtua vapaaehtoisuuden pohjalta ja vapaaehtoisuuteen perustuneet irtisanomiset eivät ole rajoittaneet työnantajien mahdollisuutta käyttää tilapäistä työvoimaa.

Toisaalta työnantajan ilmoitettua työvoiman vähentämistarpeesta taloudellisista ja tuotannollisista syistä satamissa on käyty normaalit yhteistoimintaneuvottelut, joissa on selvitetty vähentämisen perusteita ja vaihtoehtoja. Näissä neuvotteluissa on ennen Steveco Oy:n vuosien 2000-2001 neuvotteluja päästy yhteisymmärrykseen henkilöstön vähentämisestä joko eläkeputken kautta tai sopimalla erilaisista lomautusjärjestelyistä. Lomautuksiin päädyttäessä alalla on ollut käytäntönä, että lomautetuille työntekijöille tarjotaan työtä ennen tilapäistä työvoimaa.

Alan vakinaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on sovittu, että vakinaisten työntekijöiden lukumäärän tulee vastasta 90 prosenttia ahtaus- ja korjaamotyöntekijöiden kokonaismäärästä. Ahtaajien kokonaismäärässä sallitaan tilapäisten työntekijöiden määräksi vastaavasti 10 prosenttia. Muista tilapäisen työvoiman käyttämistä koskevista rajoituksista ei työehtosopimuksessa ole sovittu.

Käytännössä työvoiman vähentämisestä on edellä todetuin poikkeuksin päästy yhteisymmärrykseen työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa välillä. Työvoimaa on vähennetty yleisemmin lomautuksin tai vapaaehtoisin siirtymisin eläkeputkeen, vaikka neuvotteluissa on usein ollut esillä myös irtisanomisvaihtoehto. Esitetty selvitys ei osoita, että työnantajalla olisi ollut työehtosopimuksesta tai mistään muustakaan johdettava velvoite sopia irtisanomisista. Työnantajalla on yhteistoimintamenettelyssä ollut velvollisuus neuvotella työvoiman vähentämisestä ja näiden neuvottelujen tuloksena on yleensä saavutettu molempien osapuolten hyväksyttävissä oleva ratkaisu. Aiemmissa työvoiman vähentämistilanteissa on alalla saatettu olla eri mieltä toimenpiteiden perusteista, mutta esitetyn selvityksen mukaan työntekijäpuolelta ei ole koskaan aiemmin asetettu sopimista työnantajan ilmoittamien toimenpiteiden edellytykseksi.

Näin ollen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että sopijapuolet olisivat tarkoittaneet riidanalaisen pöytäkirjamerkinnän oikeuttavan työnantajan irtisanomaan vakinaisia työntekijöitä tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla vain sopimalla ammattiosaston kanssa, jos työnantaja aikoo irtisanomisen jälkeen jatkaa tilapäisten työntekijöiden käyttämistä. Pöytäkirjamerkinnälle ei siten voida vahvistaa vaadittua tulkintaa.

Oikeudenkäyntikulut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatuun, sen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden kohtuullinen korvauksen määrä on 800 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on velvollinen korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Lindahl, Tuliara, Vuorio ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Aaltonen.

Tuomio on yksimielinen.