Labor court allows union claim for breach of collective agreement regarding trade union representative time off.

Luottamusmiessopimuksen oikeasta sisällöstä oli syntynyt sopijapuolten yhteisesti hyväksymä tulkinta, josta sopijayhtiöllä ei ollut ollut perusteita yksipuolisesti poiketa. Ryhtyessään aiemman käytännön vastaisesti vähentämään pääluottamusmiehen kahden päivän työstä vapautusajasta sen ajan, jonka pääluottamusmies käyttää osallistuessaan työnantajan määräämiin tilaisuuksiin, yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimusta.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 92

KANTAJA

Alkoholialan Toimihenkilöt ry, Helsinki

VASTAAJA

Alko Oy, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 17.2.2005

Pääkäsittely 15.6.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 27.11.2002 allekirjoitetun sopimuksen toimihenkilöiden palkka- ja työehdoista 2003 - 2005 osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Luottamusmiehelle myönnettävä vapautus työstä

Pääluottamusmiehelle annetaan kaksi työpäivää viikossa ja luottamusmiehelle riittävästi vapautusta varsinaisesta työstään luottamusmiestehtävien hoitamista varten.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Alkoholialan Toimihenkilöt ry on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsee Alko Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja velvoittaa yhtiön korvaamaan Alkoholialan Toimihenkilöt ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Luottamusmiessopimuksen 7 §:n mukaan pääluottamusmiehelle annetaan vapautusta työstä kaksi työpäivää viikossa. Määräys oli ollut samansisältöinen useissa osallisten solmimissa työehtosopimuksissa. Määräystä oli vakiintuneesti tulkittu niin, että pääluottamusmies on oikeutettu päättämään työstä vapautusajan käytöstä. Mainitun kahden päivän lisäksi pääluottamusmies on ollut oikeutettu käyttämään aikaa niihin tilaisuuksiin, johon työnantaja hänet kutsuu tai määrää.

Luottamusmiessopimusta oli tulkittu edellä kerrotulla tavalla sopimuksen solmimisesta vuodesta 1995 alkaen siihen asti, kun Alko Oy muutti yksipuolisesti käytäntönä vuonna 2003. Yhtiön kesällä 2003 omaksuman uuden tulkinnan mukaan pääluottamusmiehen kahden työpäivän työstä vapautusaikaan luetaan aikaisemmasta poiketen mukaan myös se aika, joka pääluottamusmieheltä kuluu työnantajan määräyksestä tai aloitteesta suoritettavan tehtävän hoitamiseen. Työstä vapautusajan supistaminen on johtanut siihen, ettei pääluottamusmies voi riittävässä määrin käyttää aikaa jäsenkunnan neuvontaan ja pääluottamusmiehelle kuuluvien asioiden valmistelemiseen.

Vuoden 2003 lopulla yhtiö esitti luottamusmiessopimuksen mukaisen työstä vapautusajan muuttamista työehtosopimuksen lisäpöytäkirjalla. Toimihenkilöliitto ei katsonut voivansa suostua työnantajan esittämään työehtosopimusmuutokseen ja työehtosopimuksen teksti säilyi ennallaan uudessa työehtosopimuksessa.

Yhtiön yksipuolinen määräys muuttaa pääluottamusmiehen työstä vapautusta poikkesi selvästi osapuolten välillä vakiintuneesta käytännöstä. Yhtiö oli, tietäen määräämänsä muutoksen työehtosopimuksen tulkintakäytännöstä poikkeavaksi, hakenut haluamalleen tulkinnalle vahvistusta vaatimalla työehtosopimusta muutettavaksi. Tähän ei toimihenkilöliitto ollut suostunut. Vaikka toimihenkilöliitto oli riitauttanut työnantajan määräämän uuden käytännön, ei yhtiö ollut suostunut edes neuvottelemaan asiasta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Alko Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Alkoholialan Toimihenkilöt ry:n velvoittamista korvaamaan Alko Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Oy Alko Ab:n toimihenkilöillä oli päätoiminen luottamusmies vuoteen 1995 asti. Uuden yhtiörakenteen seurauksena luottamusmiessopimus uusittiin 1.1.1996 lukien koskemaan Alko Oy:n ohella Alko-Yhtiöt Oy:tä ja Primalco Oy:tä. Pääluottamusmiehen työstä vapautusajaksi sovittiin sopimuksen 7 §:ssä, että pääluottamusmiehelle ja luottamusmiehelle annetaan riittävästi vapautusta varsinaisesta työstään luottamusmiestehtävien hoitamista varten. Määräyksen pöytäkirjamerkinnällä oli vuoden 1996 loppuun asti Alko Oy:n osalta sovittu, että pääluottamusmiehelle annetaan kaksi työpäivää viikossa vapautusta työtehtävistään luottamusmiestehtäviä varten.

Alko Oy:n osalta luottamusmiessopimusta tarkistettiin 7.12.1998. Sopimuksen 7 §:n määräys on edelleen voimassa samansisältöisenä.

Pääluottamusmies A:n toimipaikka sijaitsi Oulussa. Hänen sopimuksesta poikkeava ajankäyttönsä tuli työnantajan tietoon vasta vuosina 2000 - 2001. Pääluottamusmies oli käyttänyt työaikailmoituksissa ohjeista poikkeavia merkintöjä, minkä vuoksi kaikki pääluottamusmiestehtäviin käytetty aika ei ollut välittynyt työajan seurantaan. Asian tultua ilmi työnantaja pyrki pääluottamusmiehen kanssa käydyin keskusteluin sopimuksen mukaiseen ajankäyttöön siinä kuitenkaan onnistumatta. Kaikkien luottamushenkilöiden ajankäyttöä yhtiö pyrki selvittämään kyselyllä 13.3.2001. Vastauksessaan toimihenkilöyhdistyksen pääluottamusmies mainitsi työstä vapautuksen perustuvan vain luottamusmiessopimukseen.

Alko Oy laati luottamushenkilöiden ja työnantajan yhteistyöstä ensimmäisen luottamusmiessopimuksen mukaisen ohjeluonnoksen 12.12.2001, missä pääluottamusmiehen ajankäyttö todettiin edelleen kahdeksi päiväksi viikkoa kohden. Ajankäyttöä koskeva erimielisyys oli esillä asianosaisten kanssa yhteistyötiimissä 22.11.2001 ja 4.6.2002.

Työstä vapautusajan supistaminen ei ole estänyt pääluottamusmiestehtävien hoitamista. Sopimuksen mukaan käytettävissä oleva aika on riittänyt myös käytännössä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Alko Oy:n ja Alkoholialan Toimihenkilöt ry:n välisen Alko Oy:n toimihenkilöitä koskevan luottamusmiessopimuksen 7 §:n mukaan pääluottamusmiehelle annetaan vapautusta varsinaisesta työstään luottamusmiestehtävien hoitamista varten kaksi työpäivää viikossa ja luottamusmiehelle riittävästi.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Alko Oy vuodesta 2003 rikkonut työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla luottamusmiessopimusta soveltaessaan sopimuksen 7 §:n määräystä siten, että pääluottamusmiehen kahden työpäivän työstä vapautusaikaan luetaan myös se aika, joka pääluottamusmieheltä kuluu työnantajan määräyksestä tai aloitteesta suoritettavien luottamusmiestehtävien hoitamiseen.

Luottamusmiessopimuksen 7 §:n tarkoituksesta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu kantajan nimeäminä todistajina entistä pääluottamusmiestä A:ta ja pääluottamusmies B:tä sekä todistelutarkoituksessa Alkoholialan Toimihenkilöt ry:n puheenjohtajaa C:tä ja vastaajan nimeäminä todistajina Alko Oy:n henkilöstöjohtajaa D:tä ja yhtiön entistä työsuhdepäällikköä E:tä. Lisäksi asiassa on esitetty asiakirjaselvitystä.

Esitetyn selvityksen mukaan luottamusmiessopimuksesta sovittiin vuonna 1995 ja se uusittiin vuonna 1998. A toimi vuodesta 1996 alkaen pääluottamusmiehenä vuoden 2002 loppuun. Sen jälkeen pääluottamusmieheksi valittiin B, joka edelleen on tuossa tehtävässä. Pääluottamusmies on toiminut samalla oman alueensa alueluottamusmiehenä ja työsuojeluasiamiehenä.

A on kertonut osallistuneensa vuonna 1995 työehtosopimusneuvotteluihin toimihenkilöjärjestön edustajana. Pääluottamusmiehelle ja luottamusmiehelle sovittiin tuolloin annettavaksi riittävästi vapautusta varsinaisesta työstään luottamusmiestehtävien hoitamista varten. Lisäksi pöytäkirjamerkinnällä sovittiin Alko Oy:n osalta, että pääluottamusmiehelle annetaan kaksi työpäivää viikossa vapautusta työtehtävistään luottamusmiestehtäviä varten. Luottamusmiessopimus uusittiin vuonna 1998. Todistaja osallistui myös silloin sopimusneuvotteluihin. Luottamusmiehelle myönnettävää vapautusta työstä ei tarkemmin neuvotteluissa käsitelty, vaan määräys otettiin sopimukseen entisen sisältöisenä.

A on edelleen kertonut, että hän työskenteli myymäläpäällikkönä Raahessa, mutta hoiti pääluottamusmiehen tehtäviä Oulusta, jossa hänellä oli työtilat samassa yhteydessä kuin hänen esimiehellään. Aloittaessaan pääluottamusmiehenä vuonna 1996 hänelle oli varattu kaksi työpäivää viikossa luottamusmiestehtävien hoitamista varten. Lisäksi työstä vapautusaikaan kuuluivat kaikki ne tilaisuudet, joihin työnantaja kutsui hänet luottamusmiestehtävässään. Jos työnantajan koolle kutsuma tilaisuus meni päällekkäin luottamusmiesvapaan kanssa, niin käytäntönä oli, että vapaa jäi säästöön ja se pidettiin esimerkiksi seuraavalla viikolla. Samanlaista käytäntöä noudatettiin pääluottamusmiehen osalta myös muissa konsernin yhtiöissä.

Todistaja merkitsi sopimuksen mukaiset luottamusmiespäivät työvuorolistoihin koodilla LM. Silloin kun poissaolo johtui työnantajan koollekutsumasta tilaisuudesta hän käytti koodia SI eli sisäiset luottamusmiestehtävät. Menettelystä oli sovittu henkilöstöpäällikkö F:n kanssa. LM koodilla merkityiltä päiviltä maksettiin ateriakorvaus ja SI koodilla merkityiltä päiväraha. Molemmat poissaolot kohdistuivat samalle kirjanpidolliselle kustannuspaikalle, joka puolestaan merkittiin aina työtuntikortteihin. Työvuoroluettelo jäi myymälään ja työtuntikortti toimitettiin kaksi kertaa kuukaudessa yhtiön henkilöstöosastolle. Myymälätarkastajat tarkastivat työvuoroluettelot myymäläkäynneillään ja yhtiön henkilöstöosasto työtuntikortit palkanlaskennan yhteydessä.

A:n mukaan hän oli käyttänyt runsaasti työpäiviä erilaisissa luottamustehtävissä. Tämä johtui siitä, että hänellä oli pääluottamustehtävänsä ohella monia muita luottamustehtävä eri ammattijärjestöissä. Nämä muut tehtävät eivät olleet luottamusmiessopimuksen piiriin kuuluvia tehtäviä ja niiden hoitaminen työaikana edellytti erikseen haettua lupaa henkilöstöosastolta. Nämä päivät kirjattiin palkallisina samalle kustannuskoodille kuin luottamusmiesvapaat. Edellä kuvattu käytäntö jatkui samanlaisena pääluottamusmieskauden loppuun siitä huolimatta, että vuoden 2001 loppupuolella työnantajan edustajat olivat esittäneet omana tulkintanaan, että työstä vapautusaika olisi sopimuksen mukaan kaikenkaikkiaan kaksi päivää.

B:n mukaan vielä alkuvuodesta 2003 noudatettiin edellisen pääluottamusmiehen aikana syntynyttä käytäntöä luottamusmiehelle annettavan työstä vapautuksen laskennassa, joskin asia oli eräänlainen "kuuma peruna" jo sitä ennen. Työnantajan annettua loppukeväästä 2003 uuden ohjeen työstä vapautuksesta todistaja pitäytyi siitä lähtien kahdessa työpäivässä viikkoa kohti. Todistaja osallistuu usein työnantajan kutsusta erilaisiin tilaisuuksiin, myös sellaisiin, jotka eivät kuulu varsinaisesti luottamusmiestehtävään, kuten Alkon eläkesäätiön hallituksen kokouksiin. Tällaisetkin tilaisuudet vähentävät E:n keväällä 2003 ilmoittaman uuden tulkinnan mukaan luottamusmiesvapaata. Vastaavassa asemassa ovat olleet myös esimerkiksi kannustinjärjestelmätyöryhmän kokoukset, joihin todistaja on osallistunut järjestön edustajana, mutta joka tehtävä ei liittynyt varsinaisesti pääluottamusmiehen tehtävään.

E oli kertomansa mukaan antanut pääluottamusmiehille vapaan kulumisesta ohjeen, jonka mukaan työskentely työryhmässä, jossa on mukana muitakin kuin ammattiyhdistysliikkeen edustajia, ei kuluta luottamusmiesvapaata. Sen sijaan palkka-, työaika- ja muista vastaavista kysymyksistä työnantajan ja ammattijärjestön edustajien välillä käytävät neuvottelut vähentävät vastaavalla tuntimäärällä vapaan aikaa, jota seurataan vuositasolla. B oli virheellisesti tulkinnut kannustintyöryhmän kokoukset tällaiseksi vapaata leikkaavaksi ajaksi.

Arviointi ja johtopäätökset

Alko Oy:ssä on edellä todetun mukaisesti vuonna 1995 solmittu luottamusmiessopimus, joka on vuonna 1998 uudistettu osapuolten yhteisen näkemyksen mukaan sisällöltään sellaisenaan. Sopimuksen mukaisesti pääluottamusmies on saanut tehtäviensä hoitamista varten kaksi päivää viikossa vapautusta varsinaisesta työstään. Tätä työstä vapautusaikaa ei ole vähentänyt osallistuminen työnantajan kutsumiin tilaisuuksiin.

Yhtiön kustannuslaskennassa on vuonna 2000 kiinnitetty huomiota luottamusmiestoiminnasta aiheutuneisiin kustannuksiin. Asiaa tarkemmin selvitettäessä oli ilmennyt, että pääluottamusmies oli ajanjaksolla 1995 - 2002 ollut vuosittain poissa keskimäärin 161 työpäivää. Osin määrään oli vaikuttanut se, että pääluottamusmies A oli hoitanut tehtäväänsä Oulusta, ja osin se, että hänellä oli monia muita järjestötehtäviä, joiden hoitamisesta oli erikseen sovittu työnantajan kanssa ja joiden kustannukset kirjautuivat luottamusmiestoiminnan kustannuksiksi.

Työnantaja on esittänyt vuonna 2001 tulkitsevansa luottamusmiessopimusta siten, että kahden päivän työstä vapautusaikaan luetaan kuuluvaksi myös se aika, joka kuluu pääluottamusmiehen osallistuessa tässä roolissaan työnantajan kutsusta käytäviin neuvotteluihin ja tilaisuuksiin. Toimihenkilöjärjestö ei ole tähän kuitenkaan suostunut ja vanha soveltamiskäytäntö on jatkunut A:n pääluottamusmieskauden vuoden 2002 loppuun. Työnantajan vaatimuksesta pääluottamusmies B on vuoden 2003 syksyn aikana ryhtynyt noudattamaan työnantajan vaatimaa työstä vapautuskäytäntöä. Työnantaja on saman vuoden lopulla käydyissä neuvotteluissa esittänyt tehtäväksi lisäpöytäkirjan, jolla työnantajan tulkinta luottamusmiessopimuksesta olisi sovittu yhteiseksi tulkinnaksi. Toimihenkilöjärjestö on kuitenkin torjunut esityksen.

Pääluottamusmiesten kysymyksessä olevat työstä poissaolot ja niiden perusteet ovat olleet työnantajan tiedossa. Käytössä olleet työaikailmoitukset ja koodimerkinnät eivät ehkä parhaalla mahdollisella tavalla ole palvelleet esimerkiksi yhtiön työaika- ja kustannusseurantaa, mutta niiden perusteella on joka tapauksessa maksettu pääluottamusmiehelle ateriakorvaukset ja päivärahat. Se käytäntö, että pääluottamusmies on käyttänyt tämän tehtävän hoitamiseen keskimäärin kaksi työpäivää viikossa ja sen lisäksi sen ajan, mitä pääluottamusmiehen roolissa työnantajan kutsumiin tilaisuuksiin osallistumiseen on tarvittu, on siten täytynyt olla myös työnantajan tiedossa. Tästä huolimatta käytäntö on jatkunut riidattomana vuodesta 1996 aina vuoteen 2001 ilman, että työnantaja olisi siihen puuttunut. Tämä työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että soveltamiskäytäntö on ollut molempien sopijapuolten hyväksymä.

Luottamusmiessopimuksen 7 §:n oikeasta sisällöstä on edellä todetun mukaisesti syntynyt sopijapuolten yhteisesti hyväksymä tulkinta, josta Alko Oy:llä ei ole ollut perusteita yksipuolisesti poiketa. Ryhtyessään aiemman käytännön vastaisesti vähentämään pääluottamusmiehen kahden päivän työstä vapautusajasta sen ajan, jonka pääluottamusmies käyttää osallistuessaan työnantajan määräämiin tilaisuuksiin, yhtiö on tietensä rikkonut työehtosopimusta. Se on tämän vuoksi velvollinen maksamaan hyvityssakkoa Alkoholialan Toimihenkilöt ry:lle.

Oikeudenkäyntikulut

Alko Oy on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla korvaamaan Alkoholialan Toimihenkilöt ry:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 8 588,09 euroa. Alko Oy on paljoksunut vaadittua korvausta pitäen laskutettua tuntimäärää kohtuuttomana ja katsoen kohtuulliseksi määräksi asiamiehen palkkion osalta puolet vaaditusta.

Työtuomioistuimelle on esitetty eritelty lasku asian ajamiseksi suoritetuista toimenpiteistä ja aiheutuneista kustannuksista. Ottaen huomioon asian laatu, sen ajamisen edellyttämät toimenpiteet ja siitä aiheutuneet kustannukset ilmoitettuja toimenpiteitä on pidettävä tarpeellisina ja vaadittua korvausta kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 9 ja 10 §:n nojalla Alko Oy:n maksamaan hyvityssakkoa Alkoholialan Toimihenkilöt Oy:lle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 2 500 euroa.

Alko Oy velvoitetaan lisäksi korvaamaan Alkoholialan Toimihenkilöt ry:n oikeudenkäyntikulut 8 588 eurolla 9 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Niskanen, Kari, Vertanen ja Rantinoja jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.