Labor court dismisses union claims that employer failed to deduct 10km self-responsibility from daily travel costs under collective agreement.

Lattianpäällystysalan työehtosopimuksen mukaan Helsingissä päivittäisinä matkakustannuksina korvataan todelliset matkakulut Helsingin kaupungin keskustasta 5 kilometrin säteen ylittäviltä matkoilta. Muilla paikkakunnilla todelliset matkakulut korvataan 5 kilometrin ylittäviltä työmatkoilta.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko työehtosopimuksen mukaan päivittäisistä matkakustannuksista muilla paikkakunnilla kuin Helsingissä vähennettävä omavastuuosuutena 5 kilometriä sekä meno- että paluumatkalta. Kysymys myös valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 91

KANTAJAT

Rakennusliitto ry, Helsinki

Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry, Helsinki

VASTAAJAT

Tampereen Pinta-Asennus Oy, Tampere

Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry, Helsinki

Rakennusliitto ry, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.4.2005

Pääkäsittely 26.5.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Lattian- ja seinänpäällysteliiton ja Rakennusliiton välillä 30.11.2002 allekirjoitetussa lattianpäällystysalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. MATKAKUSTANNUSTEN KORVAUKSET

22 § Päivittäiset matkakustannukset

Matkat työkohteeseen

1. Helsingin kaupungin keskustasta 5 km säteen, laskettuna ns. matkanmittauspisteestä, ylittäviltä matkoilta maksetaan kaupungin rajalle saakka todelliset matkakulut ja kaupungin rajojen ylittävältä osalta myös aikakorvaus tuntipalkan mukaan.

2. Muilla paikkakunnilla korvataan päivittäiset työmatkat siten, että 5 kilometrin matkan ylittävistä työmatkoista maksetaan todelliset matkakulut edellä mainitun matkan ylittävältä osalta 15 kilometrin rajalle saakka liikkeen sijaintipaikasta laskettuna. Liikkeen sijaintipaikasta 15 kilometrin matkan ylittävillä työmatkoilla maksetaan matkakorvauksen lisäksi työntekijälle aikakorvausta tuntipalkan mukaan 15 km:n matkan ylittävältä osalta.

3. Jos työkohteeseen ei pääse yleistä kulkuneuvoa tai työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen ja on sovittu, että työntekijä käyttää omaa autoa, maksetaan oman auton käytöstä korvauksena valtioneuvoston päätöstä vastaavat korvaukset. Jos yhden henkilön asemasta useampia työntekijöitä kulkee samassa autossa työhön, niin ainoastaan yhdelle, auton omistajalle, maksetaan edellä mainittu korvaus. Matkakorvauksissa julkisen liikenteen osalta menetellään siten, että jos työmaa on yhden kilometrin etäisyydellä julkisen liikenteen pysäkiltä, niin sitä väliä ei tarvitse korvata.

Työkohteitten väliset matkat

1. Jos työntekijä joutuu kesken työpäivän siirtymään työpaikasta toiseen, maksetaan tästä ajasta tuntipalkka ja matkasta mahdollisesti aiheutuvat kulut.

Parkettitöissä

2. Mikäli työntekijä parkettitöissä urakkaansa jouduttaakseen ilman työnantajansa nimenomaista määräystä siirtyy työkohteesta toiseen, ei siirtymisen ajalta makseta palkkaa eikä siirtymisestä aiheutuvia kustannuksia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Tampereen Pinta-Asennus Oy on rikkonut lattianpäällystysalan työehtosopimuksen määräyksiä muuttamalla yksipuolisesti työehtosopimuksen 22 §:n 2 kohdan soveltamiskäytäntöä lisäämällä päivittäisten matkakorvausten omavastuuosuuden 5 kilometristä 10 kilometriin,

vahvistaa, että asianomaisilla työntekijöillä on oikeus saamatta jääneisiin päivittäisiin matkakustannusten korvauksiin puuttuvan 5 kilometrin osalta 1.1.2003 alkaen,

velvoittaa Tampereen Pinta-Asennus Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta työehtosopimuslain 7 §:n nojalla,

velvoittaa Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittaa vastaajat korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Tampereen Pinta-Asennus Oy on yksipuolisesti päättänyt, että 1.1.2003 alkaen päivittäisten matkakustannusten omavastuuosuus on 5 + 5 kilometriä eli päivittäin 10 kilometriä. Tähän asti yhtiö on vähentänyt omavastuuosuutena vain 5 kilometriä. 10 kilometrin omavastuuosuuden vähentäminen on vastoin työehtosopimuksen 22 §:n 2 kohdan määräystä.

Lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:n 3 kohdan mukaan oman auton käytöstä maksetaan korvauksena valtioneuvoston päätöstä vastaavat korvaukset, jos työkohteeseen ei pääse yleistä kulkuneuvoa tai työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen ja on sovittu, että työntekijä käyttää omaa autoa. Koska verohallinnon päätöksessä Dnro 3105/31/2003 ei ole säädetty, että työntekijän matkakustannusten korvauksesta olisi vähennettävä jokin omavastuuosuus, ei tällaista omavastuuosuuden vähennystä voida kyseisen normin mukaan lainkaan tehdä.

Lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:n 1 ja 2 kohdat ovat tulleet työehtosopimukseen 1960-luvulla, jolloin vain harva työntekijä omisti auton. Jossain vaiheessa työnantajat ryhtyivät itse soveltamaan 5 kilometrin omavastuuosuutta, minkä Rakennusliitto hiljaisesti hyväksyi, vaikkei valtioneuvoston päätöksessä ole siitä mitään määräystä. Rakennusliitto on aina tulkinnut ko. työehtosopimusmääräystä siten, että kun omavastuuvyöhyke on kerran "puhkaistu", kilometrikorvaukset maksetaan. Tällöin myös paluumatkasta suoritetaan korvausta eikä siinä enää huomioida omavastuuosuutta. Koskaan aiemmin ei työehtosopimusosapuolten välillä ole ollut tästä tulkintaerimielisyyttä, vaan omavastuuosuus on aina ollut meno- ja paluumatkalta yhteensä 5 kilometriä.

Tampereen Pinta-Asennus Oy:n työntekijät ovat sopineet oman auton käytöstä työnantajansa kanssa, jolloin heille tulee maksaa korvaus valtioneuvoston päätöksen mukaisesti ottaen myös huomioon Rakennusliiton hiljainen hyväksyntä 5 kilometrin omavastuuosuudesta.

Tampereen Pinta-Asennus Oy:tä on vaadittu korjaamaan työehtosopimuksen vastainen menettelynsä muun muassa 28.9.2004 käydyissä yritystason erimielisyysneuvotteluissa. Rakennusliiton ja Lattian- ja seinänpäällysteliiton välillä on neuvoteltu asiasta 14.10.2004 sekä 27.10.2004. Neuvottelut ovat jääneet erimielisiksi.

Työnantajaliitto ei ole välittömästi ryhtynyt toimenpiteisiin työehtosopimuksen määräysten vastaisen olotilan poistamiseksi. Lattian- ja seinänpäällysteliitto on asiassa selvistä työehtosopimusrikkomuksista huolimatta tukenut työnantajaa ja hyväksynyt tämän menettelyn puuttumatta asiaan. Se on myös kehottanut jäsenyrityksiään muuttamaan soveltamiskäytäntöä 10 kilometriin. Lattian- ja seinänpäällysteliitto tulee tuomita asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry ja Tampereen Pinta-Asennus Oy ovat kiistäneet vaatimukset ja vaatineet kanteen hylkäämistä.

Lisäksi Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry ja Tampereen Pinta-Asennus Oy ovat vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa Rakennusliitto ry:n korvaamaan Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n ja Tampereen Pinta-Asennus Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohta koskee matkustusta Helsingissä ja 2 kohta matkustusta muilla paikkakunnilla. Sekä Helsingin että muun Suomen osalta noudatetaan samaa periaatetta, jonka mukaan omavastuuosuus koskee matkanmittaamispisteestä / liikkeen sijaintipaikasta 5 kilometrin säteelle jäävää aluetta eli yhtälailla sekä meno- että paluumatkaa. Matkakustannusten korvaus maksetaan ainoastaan liikkeen sijaintipaikasta 5 kilometrin ulkopuolella tehdyistä matkoista. Yhteensä omavastuuna on siten vähennettävä 10 kilometriä päivässä. Työehtosopimuksen 22 §:n 3 kohdan korvausperuste voi työehtosopimuksen mukaisesti tulla sovellettavaksi siis ainoastaan siinä tilanteessa, että työkohteeseen ei pääse yleistä kulkuneuvoa tai työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen ja on sovittu, että työntekijä käyttää omaa autoa.

Työehtosopimuksen 22 §:n 3 kohdassa ei ole otettu kantaa omavastuuosuuteen. Asia on kuitenkin määritelty 22 §:n 1 ja 2 kohdissa. Päivittäisiä matkakustannusten korvauksia koskevan 22 §:n eri kohdat eivät ole toisiaan poissulkevia vaan täydentäviä. Sopimusta tehtäessä osapuolten yhteisenä tarkoituksena on ollut, että pykälän 1 kohdan mukainen päivittäinen 5 + 5 kilometrin omavastuuosuus soveltuu yhtä lailla myös kohtiin 2 ja 3. Työehtosopimuksen 22 §:n 3 kohdan viittauksella valtioneuvoston päätöksen mukaisiin korvauksiin tarkoitetaan ainoastaan päätöksen kilometritaksaa. Muilta osin noudatetaan työehtosopimuksen päivittäisiä matkakustannuksia koskevia määräyksiä mukaan lukien omavastuuosuutta koskevat määräykset.

Kuvattua omavastuuosuutta koskevaa tulkintaa on noudatettu lattian- ja seinänpäällystysalalla vuosikymmenten ajan. Myös muun muassa vedeneristysalan ja asfalttialan työehtosopimuksiin sisältyy samansisältöinen matkakustannusten korvaamista koskeva määräys. Lisäksi Rakennusliittokin on aikaisemmin tulkinnut kyseessä olevaa määräystä vastaajien esittämällä tavalla.

Tampereen Pinta-Asennus Oy on noudattanut ainakin viimeisen 20 vuoden ajan tulkintaa, jonka mukaan työntekijöiden päivittäisistä matkakustannuksista on vähennetty 10 kilometriä päivittäin. Matkakorvausten maksaminen on yrityksessä perustunut työntekijöiden omiin merkintöihin, joissa on kuitenkin ollut epätarkkuuksia. Maaliskuussa 2003 työnantaja antoi työntekijöille kirjallisen tiedotteen työehtosopimuksen mukaisista menettelytavoista päivittäisten matkakustannusten korvaamisesta. Tiedotteen tarkoituksena oli selkeyttää yrityksessä noudatettavaa työehtosopimuksen mukaista käytäntöä. Kysymyksessä ei siten ollut omavastuuosuutta koskevan käytännön muuttaminen. Tampereen Pinta-Asennus Oy ei ole syyllistynyt työehtosopimuksen rikkomiseen. Yhtiö on noudattanut Lattian- ja seinänpäällysteliiton antamia soveltamisohjeita.

Lattian- ja seinänpäällysteliitto ei ole kehottanut jäsenyrityksiään muuttamaan soveltamiskäytäntöä, vaan työehtosopimuksen 22 §:n tulkinta on ollut alalla selvä. Liitto ei ole syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

VASTAKANNE

Vaatimukset

Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Rakennusliitto ry:n maksamaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittaa Rakennusliitto ry:n korvaamaan Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Rakennusliitto on ohjeistanut Tampereen Pinta-Asennus Oy:n työntekijöitä työehtosopimuksen 22 §:n sisällöstä virheellisesti, tukenut työntekijöitä asiassa ja tehnyt asiassa haastehakemuksen työtuomioistuimeen, vaikka kysymyksessä on selvä ja riidaton työehtosopimusmääräys. Rakennusliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa myös tukemalla Tampereen Pinta-Asennus Oy:n työntekijöitä heidän perusteettomissa vaatimuksissaan ja hyväksymällä tämän menettelyn.

VASTAUS

Vastaus vastakanteessa esitettyihin vaatimuksiin

Rakennusliitto ry on kiistänyt vastakanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Lisäksi Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Rakennusliitto ei ole tietoisesti tulkinnut väärin työehtosopimuksen määräyksiä, vaan se on ohjeistanut jäseniään sen mukaan, miten asia työehtosopimuksen mukaan on ja miten sitä on käytännössä sovellettu. Tampereen Pinta-Asennus Oy:n työntekijöiden vaatimukset eivät ole perusteettomia, vaan ne perustuvat työehtosopimukseen. Rakennusliitto on nostanut kanteen saadakseen jäsenilleen työehtosopimuksen mukaiset matkakorvaukset. Rakennusliitto ei ole syyllistynyt valvontavelvollisuuden rikkomiseen, vaan on nimenomaisesti noudattanut työehtosopimuksen määräyksiä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

1. Todistelu

Työtuomioistuimessa on asian selvittämiseksi kuultu Rakennusliiton nimeäminä todistajina liiton työsuojelusihteeriä A:ta, työehtotoimitsija B:tä sekä vastaajayhtiön palveluksessa olleita eläkkeellä olevaa mattoasentajaa C:tä ja mattoasentaja D:tä. Vastaavasti Lattia- ja seinänpäällysteliiton nimeäminä todistajina on kuultu Tampereen Pinta-Asennus Oy:n toimitusjohtajaa E:tä, Lattian- ja seinänpäällysteliiton asiamiestä F:ää, lattian- ja seinänpäällystealan yrittäjää G:tä ja työnantajaliiton nykyistä toimitusjohtajaa H:ta.

Kirjallisina todisteina on esitetty muun muassa ote Rakennusliiton vuonna 1978 laatimasta oppaasta "Lattianpäällystysalan työehtosopimuksen tulkinta- ja urakkatöiden mittausohjeita", viisi kappaletta Tampereen Pinta-Asennus Oy:ssä työskentelevien mattoasentajien tilityslomakkeita vuosilta 1999 - 2001 sekä Rakentaja-lehdessä 17.11.2004 julkaistu artikkeli "Riitoja lattianpäällystysalan matkakuluista".

2. Rakennusliiton kanne

2.1. Erimielisyys

Lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:ssä on edelle jäljennetyt määräykset päivittäisten matkakustannusten korvaamisesta. Jutussa on kysymys siitä, onko lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:n 2 kohdan mukaan päivittäisistä matkakustannuksista muilla paikkakunnilla kuin Helsingissä vähennettävä omavastuuosuutena 5 kilometriä vai 10 kilometriä.

2.2. Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

A ja F ovat kertoneet, että lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohta koskee päivittäisten matkakustannusten korvaamista Helsingissä ja 2 kohta muualla Suomessa. Mainittu jaottelu on todistajien mukaan tehty alunperin sen vuoksi, että työmatkat on perinteisesti kuljettu pääkaupunkiseudulla julkisilla kulkuneuvoilla ja pienemmillä paikkakunnilla yksityisillä kulkuneuvoilla. Määräys viiden kilometrin säteestä liittyi Helsingin kaupunkiliikenteessä aiemmin käytössä olleeseen vyöhykejakoon.

A:n ja B:n mukaan Rakennusliitto on tulkinnut lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:n 2 kohtaa siten, että omavastuuosuutena vähennetään 5 kilometriä päivittäin. Todistajien käsityksen mukaan työnantajapuoli on tulkinnut 22 §:n 2 kohtaa samalla tavalla kuin Rakennusliitto. Liittojen mahdollinen yhteinen tulkinta omavastuuosuuden suuruudesta ei todistajien mukaan ainakaan ole ollut 10 kilometriä. Todistajien tiedossa ei ollut, että työehtosopimuksen 22 §:n 2 kohdan tulkinnasta olisi ennen nyt käsiteltävänä olevaa tapausta ollut liittojen välillä erimielisyyttä.

B on edelleen kertonut, että Helsingin kaupunkia koskevaa työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohtaan sisältyvää matka-ajan määräystä on sovellettava niin, että matka-ajan palkka maksetaan siltä osin kuin matka jatkuu yli Helsingin rajan. Matka-ajan palkka maksetaan vastaavalla tavalla kotimatkalta eli Helsingin rajalle saakka, joten kyseinen palkka maksetaan sekä meno- että paluumatkalta. Helsingin kaupungin rajojen sisäpuolella tehdystä matkasta matka-ajan palkkaa ei makseta. Muualla Suomessa sovellettavat määräykset ovat sisällöltään erilaiset ja niitä on sovellettu samalla tavalla 5 kilometrin säännön kanssa eli 15 kilometrin vähennys on voitu tehdä vain kerran päivässä.

A ja B ovat kertoneet, että Rakennusliitto on vuonna 1978 laatinut oppaan, jossa on piirros päivittäisten matkakustannusten korvaamisesta. Todistajien mukaan piirrosta tulkitaan siten, että matkakuluista vähennetään omavastuuosuutena 5 kilometriä päivässä. B on kertonut, että myös työnantajapuoli on tiennyt oppaasta ja tulkinnut piirrosta samalla tavalla kuin Rakennusliitto.

E:n, F:n, G:n ja H:n mukaan Lattian- ja seinänpäällysteliitto on tulkinnut työehtosopimuksen 22 §:n 2 kohtaa siten, että omavastuuosuutena vähennetään 5 kilometriä sekä meno- että paluumatkalta eli yhteensä 10 kilometriä päivässä. Todistajien mukaan liittojen välillä ei ennen vuotta 2003 ole ollut erimielisyyttä 22 §:n 2 kohdan tulkinnasta. Liittojen yhteinen tulkinta on aikaisemmin ollut, että omavastuuosuutena vähennetään 10 kilometriä. Kun Rakennusliittoon on palkattu uusi asiamies, myös työntekijäliiton tulkinta omavastuuosuuden määrästä on muuttunut. Mikäli omavastuuosuuden määrästä olisi liittojen välillä ollut tulkintaerimielisyyttä, riita-asia olisi tullut työtuomioistuimeen jo aikaisemmin.

2.3. Omavastuuosuuden vähentämistä koskeva käytäntö yrityksissä

B oli selvittänyt omavastuuosuuden vähentämistä koskevaa käytäntöä lattian- ja seinänpäällystealan yrityksissä tiedustelemalla asiaa yritysten pääluottamusmiehiltä. Todistajan mukaan vain kolmessa yrityksessä omavastuuosuutena on vähennetty 10 kilometriä ja muissa yrityksissä 5 kilometriä. G:n käsityksen mukaan kaikissa lattian- ja seinänpäällystysalan yrityksissä on sovellettu 10 kilometrin omavastuuosuutta.

B:n mukaan vuonna 2003 Lattian- ja seinänpäällysteliiton tietoon tuli neljä tai viisi yritystä, joissa oli vähennetty omavastuuosuutena 10 kilometriä. Näistä tapauksista muutamassa on vireillä riita. Todistajan käsityksen mukaan riitojen taustalla on vuoden 2002 työehtosopimusneuvottelut, joissa työnantajapuoli oli esittänyt muutoksia matkakorvaussäännöksiin. Kun muutoksista ei kuitenkaan ollut päästy yhteisymmärrykseen, työnantajapuoli ryhtyi B:n mukaan yksipuolisesti soveltamaan 10 kilometrin omavastuuosuutta.

2.4. Omavastuuosuuden vähentäminen Tampereen Pinta-Asennus Oy:ssä

E:n mukaan Tampereen Pinta-Asennus Oy:ssä päivittäisistä matkakustannuksista on vähennetty aina 10 kilometriä. C:n ja D:n mukaan yrityksessä on ennen vuotta 2003 vähennetty päivittäisistä matkakustannuksista omavastuuosuutena 5 kilometriä. C, D, ja E ovat myös kertoneet, että yrityksen työntekijöiden kanssa on sovittu oman auton käytöstä työmatkoilla ja heille on maksettu matkakorvauksia lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:n 3 kohdan mukaisesti. Työntekijät ovat itse täyttäneet matkakorvausten tilityslomakkeet ja vähentäneet korvauksista omavastuuosuuden. D on lisäksi kertonut, että työnantaja on joskus, ja erityisesti vuodesta 2003 lähtien, korjannut työntekijöiden tekemiä vähennyksiä suuremmiksi.

E:n mukaan vuonna 2002 Tampereen Pinta-Asennus Oy:hyn palkattiin useita uusia työntekijöitä. Erityisesti uudet työntekijät olivat epätietoisia omavastuuosuuden oikeasta määrästä. C ja E ovat kertoneet, että helmikuussa 2003 yrityksessä pidettiin keskustelutilaisuus, jossa pyrittiin selkeyttämään omavastuuosuuden vähentämistä koskevaa käytäntöä. Tilaisuudesta ei laadittu kirjallista muistiota. Tilaisuuden jälkeen työnantaja antoi työntekijöille tiedotteen, jonka mukaan omavastuuosuus matkakustannuksista on 10 kilometriä päivässä. E:n mukaan tiedotteen tarkoituksena ei ollut muuttaa vaan ainoastaan täsmentää omavastuuosuuden vähentämistä koskevaa käytäntöä Tampereen Pinta-Asennus Oy:ssä.

2.5. Arviointi ja johtopäätökset

Päivittäisten matkakustannusten korvaamista koskeva lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 § on jaettu siten, että määräyksen 1 kohta koskee työmatkoja pääkaupunkiseudulla ja 2 kohta työmatkoja muilla paikkakunnilla. Helsingissä todelliset matkakulut korvataan Helsingin kaupungin keskustasta 5 kilometrin säteen ylittäviltä matkoilta. Muilla paikkakunnilla korvataan todelliset matkakulut 5 kilometrin ylittävistä työmatkoista. Matka-ajan palkka eli aikakorvaus maksetaan Helsingissä matkan kaupungin rajan ylittävältä osalta ja muualla maassa 15 kilometrin matkan ylittävältä osalta. Asiassa on riidatonta, että Helsingissä 5 kilometrin säteellä tehdystä matkasta ei makseta korvauksia ja että aikakorvaus maksetaan vain kaupungin rajojen ulkopuolella tehdystä matkasta. Työtuomioistuimen käsiteltävänä oleva tulkintakysymys koskee sitä, vähennetäänkö 5 kilometrin omavastuuosuus myös muilla paikkakunnilla sekä meno- että paluumatkalta.

Työtuomioistuimelle on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, miten Rakennusliitto ja Lattian- ja seinänpäällysteliitto ovat tulkinneet lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:n 2 kohtaa. Tällä hetkellä omavastuuosuuden suuruudesta ei ole liittojen välillä yhteistä tulkintaa eikä alan yrityksissä ole asiasta yhdenmukaista soveltamiskäytäntöä. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt myös se, onko omavastuuosuuden suuruudesta ollut alalla aiemminkaan yhtenäistä tulkintaa.

Lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:n 2 kohdan sanamuodosta on saatavissa tukea sekä Rakennusliiton että Lattian- ja seinänpäällysteliiton jutun käsittelyn yhteydessä esittämille määräystä koskeville tulkinnoille.

Rakennusliiton kanta perustuu työehtosopimuksen tulkintaan, jonka mukaan matka työpaikalle ja sieltä takaisin muodostavat päivittäisten matkakustannusten korvausmääräyksiä sovellettaessa yhden työmatkan, johon on sovellettava määräysten mukaisia 5 ja 15 kilometrin omavastuumatkoja vain kerran. Kuitenkin määräyksen teksti on kirjoitettu niin, että se koskee matkaa työkohteeseen eli yhdensuuntaista matkaa. Samoin Rakennusliiton koulutusaineistoon jo vuonna 1978 sisältynyt kaavio on laadittu kuvaamaan vain matkaa työkohteeseen. Rakennusliiton todistajana kuullun työehtotoimitsijan mukaan tällä tavalla on tulkittava työehtosopimuksen 22 §:n 1 kohdan Helsinkiä koskevaa määräystä ainakin matka-ajan korvauksen osalta eli sekä matka työkohteeseen että paluumatka muodostavat kumpikin oman työmatkansa.

Työehtosopimuksen 22 §:n 1 ja 2 kohdat eroavat kirjoitusasultaan jonkin verran toisistaan. Helsinkiä koskevan määräyksen mukaan matkan mittaaminen tapahtuu keskustasta ja matkakulut korvataan 5 kilometrin säteen ylittäviltä matkoilta. Muilla paikkakunnilla matka lasketaan liikkeen sijaintipaikasta ja matkakulut korvataan 5 kilometrin matkan ylittäviltä matkoilta. Aikakorvaus maksetaan Helsingissä kaupungin rajan ylittävältä matkalta ja muualla 15 kilometrin matkan ylittävältä matkalta.

Asian käsittelyn yhteydessä ei ole esitetty selvitystä, joka osoittaisi osapuolten tarkoittaneen, että 22 §:n 1 ja 2 kohdan määräyksiä tulisi niiden sanonnallisista ja sisällöllisistäkin eroista huolimatta tulkita nyt kysymyksessä olevassa suhteessa eri tavalla. Määräysten soveltamisesta ei ole näytetty syntyneen Rakennusliiton tulkintaa yksiselitteisesti tukevaa käytäntöä. Työtuomioistuin ei pidä muutoinkaan luultavana, että osapuolten tarkoituksena olisi ilman työehtosopimukseen otettua nimenomaista mainintaa ollut asettaa Helsinki ja muut paikkakunnat omavastuuosuuden vähentämisen osalta erilaiseen asemaan.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo sopijapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavan tulkinnan, jonka mukaan päivittäisistä matkakustannuksista vähennetään omavastuuosuutena 5 kilometriä sekä meno- että paluumatkalta eli päivittäin yhteensä 10 kilometriä. Tampereen Pinta-Asennus Oy ei siten ole matkakorvauksia maksaessaan rikkonut työehtosopimusta eikä Lattian- ja seinänpäällysteliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

3. Lattian- ja seinänpäällysteliiton kanne

Lattian- ja seinänpäällysteliiton vastakanteessa on katsottu, että Rakennusliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa antamalla Rakentaja-lehdessä virheellisiä ohjeita lattianpäällystysalan työehtosopimuksen 22 §:n 2 kohdan tulkinnasta sekä nostamalla asiassa kanteen työtuomioistuimessa.

Päivittäisistä matkakustannuksista vähennettävän omavastuuosuuden suuruudesta on ollut erimielisyyttä Rakennusliiton ja Lattian- ja seinänpäällysteliiton välillä. Rakennusliitolla on siten ollut perusteltu aihe saada riita tuomioistuimen ratkaistavaksi. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että Rakennusliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan esittäessään omavastuuosuuden suuruutta koskevan tulkintansa liiton julkaisemassa lehdessä ja saattaessaan työehtosopimusta koskevan tulkintariidan työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Näistä syistä Lattian- ja seinänpäällysteliiton vastakanne hylätään.

4. Oikeudenkäyntikulut

Rakennusliitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n ja Tampereen Pinta-Asennus Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 5 524,63 euroa, josta 90 prosenttia kohdistui vastineeseen ja 10 prosenttia vastakanteeseen. Kantajaliitto on paljoksunut asiamiehen toimenpiteistä esitettyä korvausvaatimusta hyväksyen tältä osin kohtuulliseksi korvaukseksi yhteensä 4 000 euroa.

Asian laatu ja laajuus, sen edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä kanteeseen vastaamisen osalta on myönnetyt 4 000 euroa.

Vastaavasti Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry on oman kanteensa hävitessään velvollinen korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut. Korvauksen kohtuulliseksi määräksi tämän kanteen osalta on arvioitu 800 euroa.

Tuomiolauselma

Rakennusliitto ry:n kanne ja Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n vastakanne hylätään.

Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry:n ja Tampereen Pinta-Asennus Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4 000 eurolla. Lattian- ja seinänpäällysteliitto ry velvoitetaan puolestaan korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla.

Tuomituille oikeudenkäyntikulujen korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suviranta, Niskanen, Forsström, Vertanen ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Mäkinen.

Tuomio on yksimielinen.