Construction collective agreement applies to park grounds carpenters for employer not bound by other agreements.

Kysymys siitä, onko säätiön palveluksessa huvipuistossa pääasiassa kirvesmiehen töitä tehneiden työntekijöiden työhön tullut soveltaa rakennusalan työehtosopimusta.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 90

KUULTAVAT

Rakennusteollisuus RT ry, Helsinki

Rakennusliitto ry, Helsinki

ASIA

Helsingin käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkasaatavia koskevassa riita-asiassa

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry:n (nyk. Rakennusteollisuus RT ry) ja Rakennusliitto ry:n välillä 1.2.2001-31.1.2003 voimassa olleessa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Työehtosopimuksen soveltamisala

1. Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin Rakennusteollisuuden Keskusliiton piiriyhdistysten jäsenyritysten ja niiden kaikkien työntekijöiden välisiin työsuhteisiin.

Työehtosopimusta ei sovelleta kuitenkaan siltä osin kuin jäsenyritys on jonkin yksikkönsä tai osastonsa osalta sidottu toiseen työehtosopimukseen.

2. Jäsenyrityksessä voidaan sopia pääluottamusmiehen suostumuksella, että jonkin toisen valtakunnallisen työehtosopimuksen tarkoittamia töitä tekeviin yrityksen työntekijöihin sovelletaan rakennusalan työehtosopimuksen sijasta joko vain joidenkin työehtojen osalta taikka kokonaisuudessaan tuota toista valtakunnallista työehtosopimusta. Sopimuksessa on todettava, miltä osin em. toista työehtosopimusta noudatetaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vastaavansisältöinen määräys on ollut 29.9.1995-31.1.2001 voimassa olleissa työehtosopimuksissa.

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry:n (nyk. Rakennusteollisuus RT ry) ja Rakennusliitto ry:n välillä 25.3.1992-31.10.1993 voimassa olleessa työehtosopimuksessa vastaava soveltamisalamääräys kuului:

1 § Työehtosopimuksen soveltamisala

1. Tämä työehtosopimus koskee tässä sopimuksessa ja siihen liittyvissä urakkahinnoitteluissa tarkoitettuja työntekijöitä ja työryhmiä. Sopimus on voimassa allekirjoittaneen työnantajajärjestön ja sen alaisten paikallisten osastojen jäsenten työmailla koko maassa.

2. Korjauspajojen varsinaiset työntekijät, maalarit, kivenjalostustyöntekijät, asfalttityöntekijät ja eristystyöntekijät ovat tämän työehtosopimuksen yleisten ehtojen alaiset, mutta heidän palkkauksessaan noudatetaan asianomaisen erikoisalan aika- tai urakkapalkkoja sekä palkanmuodostumista koskevia työehtosopimuksen määräyksiä.

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

A, B ja C ovat Lasten Päivän Säätiötä vastaan ajamassa kanteessaan vaatineet rakennusalan työehtosopimuksen mukaisten palkkasaataviensa maksamista.

Kantajat ovat olleet määräaikaisissa työsuhteissa vastaajaan huvipuistokauden ulkopuolella vuosittain, B vuodesta 1993 ja C sekä A vuodesta 1997 lähtien. Työsuhde on yleensä alkanut syys-lokakuussa ja jatkunut huhtikuuhun. Viimeisimmät työsuhteet päättyivät kaikkien osalta 25.4.2002.

Kantajat ovat tehneet ainoastaan kirvesmiehen työtä eli puuosien rakennus- ja korjaustyötä. Tehtävät ovat sisältäneet pääasiassa vuosihuoltosuunnitelman mukaisesti Linnamäen vuoristoradan vanhentuneiden puuosien purkamista ja raakalaudasta uusien osien rakentamista ja uusien huoneiden ja kioskien sekä portaiden ja kaiteiden rakentamista alueelle. Vastaajan palveluksessa on lisäksi ollut puuseppä ja metallimies. Kantajat eivät ole tehneet metallitöitä lukuun ottamatta A:ta, joka on ollut muutaman tunnin myös metallitöissä.

Kantajilla on oikeus yleissitovan rakennusalan työehtosopimuksen mukaisiin etuuksiin sekä vanhan työsopimuslain 17 §:n että nykyisen työsopimuslain 2 luvun 7 §:n nojalla. Yleissitovan työehtosopimuksen soveltamisvelvoite ja soveltamisalaedellytykset eivät ole muuttuneet. Työsopimuslaki ja sen yleissitovuusvelvoite koskevat kaikkea työsuhteessa teetettävää työtä työnantajan subjektista tai oikeudellisesta muodosta riippumatta.

Kantajien työsuhteisiin on sovellettava yleissitovaa rakennusalan työehtosopimusta, koska:

1) Kantajat ovat tehneet kirvesmiehen korjaus- ja rakennustyötä vastaajan palvelualaksi luettavassa huvipuistotoiminnassa aikana, jolloin päätoimialan mukaista toimintaa ei ole ollut. Kantajat eivät ole tehneet huolto- ja ylläpitotöitä.

2) Vastaaja on myöntänyt, että puhtaat kirvesmiehen työt ovat rakennusalan työehtosopimuksen piirissä.

3) Yleissitovan työehtosopimuksen yleisiä soveltamisedellytyksiä ei ole uudessa työsopimuslaissa muutettu.

4) "Asianomainen ala" -käsitettä ei ole uudessa työsopimuslaissa muutettu.

5) "Asianomainen ala" -käsitettä on oikeuskäytännössä tulkittu tavanomaisesta kielenkäytöstä poikkeavalla tavalla ja siinä on otettu huomioon paitsi työnantajan toimiala myös määrätty ammattikunta tai muu työntekijäin ryhmää koskeva työehtosopimuskäytäntö.

6) Rakennusala on muodostanut yleissitovan työehtosopimuksen työntekijän ammattiin liittyvän asianomaisen alan.

7) Erityisesti silloin, kun yleissitovaa työehtosopimusta ei ole lainkaan, on oikeuskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten mukaan annettu painoa työntekijän tekemälle työlle samoin kuin eri työehtosopimusten konkurrenssitilanteissa.

8) Vastaaja toimii palvelualalla, jossa työehtosopimuksissa noudatetaan palvelualaperiaatetta ja jossa on yleistä, että työehtosopimukset eivä koske kaikkia alan työntekijöitä, vaan ne rajoittuvat määrättyihin työntekijäryhmiin.

Kantajien saatavat perustuvat työsopimukseen, työsopimuslain 2 luvun 7 §:ään ja yleissitovan rakennusalan työehtosopimuksen 5 §:ään, joka koskee työajan lyhennystä ja siitä maksettavaa korvausta.

Suomen Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja Rakennusliiton välillä 14.5.1991 laaditun neuvottelumuistion mukaan (2/1991) työajan lyhennysrahaa ei saa sisällyttää muuhun palkkaan. Työajan lyhennysraha tulee maksaa palkan lisäksi eriteltynä.

Kantajien selvät ja riidattomat, työsuhteeseen perustuvat saatavat koskien työajan lyhennysrahaa ovat olleet maksamatta työsuhteen aikana eikä niitä toistuvista pyynnöistä huolimatta ole maksettu työsuhteen päättymisen jälkeenkään. Kantajille on syntynyt oikeus odotuspäivien palkkaan työsopimuslain 2 luvun 14 §:n mukaisesti.

VASTAUS

Lasten Päivän Säätiö on kiistänyt kanteen perusteeltaan myöntäen vaatimukset määriltään oikeiksi ja vaatinut kanteen hylkäämistä sekä kantajien velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan säätiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanne on perusteeton, koska kantajat eivät kuulu rakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalaan.

Säätiön tarkoituksena on kerätä varoja lastensuojelutyöhön, mitä tarkoitusta varten se ylläpitää Linnanmäen huvipuistoa. Säätiön palveluksessa on tällä hetkellä 48 vakituista työntekijää, joista 32 kuuluu ylläpitohenkilöstöön (huoltomiehet, sähkömiehet, maalarit, autonkuljettajat, siivoojat, puutarhurit, laiteasentajat yms.) ja 12 taloushallintoon. Lisäksi kesäkaudella säätiö työllistään noin 700 määräaikaista työntekijää erilaisissa tehtävissä huvipuistossa.

Säätiö ei kuulu järjestäytymisen kautta minkään työehtosopimuksen soveltuvuusalaan. Säätiö kuuluu Erityispalvelujen Työnantajaliittoon. Säätiölle ei ole neuvoteltu omaa työehtosopimusta, joten säätiö noudattaa työsuhteissaan yleistä työlainsäädäntöä. Kirvesmiehen työ ei muodosta omaa aputoimialaa, joten heidän työsuhteisiinsa ei myöskään tule soveltaa erilaisia ehtoja kuin muihin huvipuistossa työskenteleviin.

Kantajat ovat toimineet teknisen johtajan alaisuudessa kiinteistönhuolto-osastolla. Kaikkien kantajien toimenkuva on työsopimuksessa ollut sama: "Kirvesmiehen erilaiset työtehtävät. Tarkemmat työt sovitaan erikseen." B ja C ovat tehneet kirvesmiehen/puusepän töitä kunnostaen Linnanmäen huvipuiston vuoristoradan puuosia. Lisäksi he ovat tehneet puusepän töitä erilaisissa tehtävissä huvipuistossa (kaiteiden kunnostamista, portaiden rakentamista ym.). A on edellä mainittujen tehtävien lisäksi auttanut lelumuseon lavastusten tekemisessä (puusepän töitä) sekä tehnyt jonkin verran metallitöitä.

Suomessa on perinteisesti sovellettu niin sanottua teollisuuslinjaperiaatetta, millä tarkoitetaan nimenomaan sitä, että yrityksen kaikkiin työntekijöihin sovelletaan sitä työehtosopimusta, johon yritys on sidottu ja jota se on velvollinen noudattamaan. Koska yleissitovuudella ei ole tarkoitettu laajentaa työehtosopimuksen soveltamisalaa, on teollisuuslinjaperiaatteella merkitystä myös silloin, kun kyse on työnantajasta, joka ei ole sidottu mihinkään työehtosopimukseen. Yleissitovuus voi siis tulla kyseeseen silloin, kun yrityksen toimialalla on yleissitova työehtosopimus.

Kantajien työ, kirvesmiehen työ, ei ole ollut säätiön toiminnasta erillinen osa tai yksikkö, vaan suurin osa yhtiön työntekijöistä toimii erilaisissa Linnanmäen huvipuiston ylläpitotehtävissä. Kirvesmiehen toiminta ei muodosta säätiöstä erillistä, itsenäistä toimialaa, vaan se on epäitsenäinen apu-/tukitoiminto. Kirvesmiehet ovat tarvittaessa tehneet myös muita tehtäviä.

Rakennusteollisuus RT on talonrakennus- ja erikoisurakoitsijoiden sekä rakennusteollisuuden yhteinen etujärjestö. Se keskittyy pääosin uudisrakentamiseen ja sen jäsenyhdistykset on jaettu kolmeen jaostoon: talonrakennus, tuoteteollisuus ja erikoisurakointi. Jäsenyritykset harjoittavat rakennustoimintaa ansiotarkoituksessa.

Säätiön järjestäytyminen Rakennusteollisuus RT:hen ei olisi miltään osin luontevaa. Säätiö kerää huvipuistotoiminnan avulla varoja lastensuojeluun. Luontevin paikka järjestäytyä säätiölle on Palvelutyönantajat ry. Kantajat ovat tehneet muitakin kuin pelkkiä kirvesmiehen töitä. Muita mahdollisia yleissitovia työehtosopimuksia olisivat muun muassa Kiinteistöpalvelut ry:n huoltomiehiä koskeva työehtosopimus ja Puusepänteollisuuden Liitto ry:n puusepänteollisuuden työehtosopimus.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Helsingin käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausunnon siitä, tuleeko Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusliitto ry:n välisen rakennusalan työehtosopimuksen määräyksiä soveltaa Lasten Päivän Säätiön palveluksessa olleiden kirvesmiesten työsuhteen ehtoina työssä, jota on tehty vuosittain huvipuistokauden ulkopuolella yleensä syys-lokakuusta huhtikuuhun a) vanhan työsopimuslain 17 §:n voimassa ollessa ajalla 1993-31.5.2001 ja b) uuden työsopimuslain 2 luvun 7 §:n voimassa ollessa ajalla 1.6.2001-25.4.2002, kun työnantajan toimialalla, joka on huvipuistotoiminta, ei ole yleissitovaa työehtosopimusta ja työnantaja on järjestäytynyt Erityispalvelujen Työnantajaliittoon, ja kun työnantaja on teettänyt työntekijöillä pääosin tyypillisiä kirvesmiehen töitä, mutta työt eivät ole muodostaneet aputoimialaa.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Rakennusteollisuus RT ry on työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa esittänyt seuraavaa:

Lausuntonaan yllä mainittuun asiaan Rakennusteollisuus RT ry toteaa, että Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusliitto ry:n välisen rakennusalan työehtosopimuksen määräyksiä tulee soveltaa Lasten Päivän Säätiön palveluksessa olleiden kirvesmiesten työsuhteen ehtoina työssä, jota on tehty huvipuistokauden ulkopuolella yleensä syys-lokakuusta huhtikuuhun sekä vanhan työsopimuslain aikana 1993 - 31.5.2001 että uuden työsopimuslain aikana ajalla 1.6.2001 - 25.4.2002.

Lasten Päivän Säätiö on Erityispalvelujen Työnantajaliiton jäsen. Huvipuistoille ei ole olemassa työehtosopimusta. Näin ollen Lasten Päivän Säätiö ei ole jäsenyytensä kautta sidottu mihinkään työehtosopimukseen eikä se joudu soveltamaan päätoimialaansa mitään yleissitovaa työehtosopimusta.

KKO:n ratkaisussa 1982-II-156 on kysymys lausuntoasian kanssa identtisestä tilanteesta, jossa työnantajayhdistys ei ole erityissitovuuden kautta sidottu mihinkään työehtosopimukseen eikä alalle löydy yleissitovaa työehtosopimusta. Kyseisessä ratkaisussa KKO totesi, "työnantaja, jonka toiminta käsitti huolehtimista talviurheilukeskuksen palvelutoiminnoista, oli työehtosopimuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin nojalla velvollinen noudattamaan metalliteollisuuden työehtosopimuksen palkkaehtoja työsuhteessaan työntekijään, joka oli suorittanut lähinnä metalliteollisuuden työalaan kuuluneita hiihtohissien asennustöitä."

Yllä mainitun ratkaisun kanssa samankaltaiseen lopputulokseen on päädytty KKO:n ratkaisussa 1987-II-75.

Päätoimialaltaan palvelualoihin liittyvissä ratkaisuissa KKO 1982-II-156 ja KKO 1983-II-124 sovellettavan työehtosopimuksen valintaperuste on ollut nimenomaan työnantajan pääasiallisen toimialan ohella teetetty työ. Teetetyn työn mukainen työehtosopimus on valittu, vaikka kummassakaan tapauksessa ei ole kysymys yrityksen liiketoimintaan suoraan kuuluvasta aputoimialasta. Edellä mainitut oikeustapaukset huomioon ottaen, sillä, että Rakennusteollisuus RT ei edusta Lasten Päivän Säätiön pääasiallista tai luontevaa toimialaa, ei ole tässä tapauksessa merkitystä pääasiallisen toimialan ohella teetettyyn työhön soveltuvan työehtosopimuksen valinnassa.

Rakennusliitto ry on työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa esittänyt seuraavaa:

Vastauksena kysymykseen a) lausumme, että vanhan työsopimuslain 17 §:n voimassa ollessa kirvesmiesten työsuhteeseen tuli soveltaa Rakennusteollisuus RT ry:n ja Rakennusliitto ry:n välillä solmittua rakennusalan työehtosopimusta ja vastauksena kysymykseen b) lausumme, että myös uuden työsopimuslain 2 luvun 7 §:n voimassa ollessa kirvesmiesten työsuhteeseen tuli noudattaa rakennusalan työehtosopimusta.

Vanhan työsopimuslain voimassa ollessa ei yksityisten rakennuttajien sen enempää kuin virkamiestenkään toimesta koskaan riitautettu sitä, etteikö kaikkeen rakennustoimintaan pitänyt noudattaa yleissitovana työehtosopimuksena Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusliiton välillä sovittua rakennusalan työehtosopimusta. Vuosien varrella eri oikeusistuimet antoivat satamäärin päätöksiä, joiden perusteena olivat yleissitovan rakennusalan työehtosopimuksen määräykset.

Uuden työsopimuslain tultua voimaan sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet ryhtyivät spekuloimaan vastauksessaan eräälle omakotirakentajalle, että omakotirakentamiseen ei tulisi noudattaa rakennusalan työehtosopimusta. Sittemmin ministeriö ja virkamiehet ovat ottaneet tiettyä etäisyyttä lausuntoon, mutta jo annetun lausunnon spekuloinnin seurauksena tämä nyt käsiteltävä oikeusriitakin on vireillä. Tosin mitään muuta tapausta ei tällä hetkellä ole tiedossamme, jossa rakennusalan työehtosopimuksen yleissitovuus olisi riitautettu.

Perustelujen osalta viittaamme asiassa annettuun professori Niklas Bruunin asiantuntijalausuntoon. Professori Bruun oli jäsenenä uutta työsopimuslakia valmistelleessa komiteassa ja päätyy lausunnossaan siihen, että uudella työsopimuslailla ei tarkoitettu muuttaa yleissitovien työehtosopimusten soveltamisalaa. Haluamme Bruunin oikeustieteellisen argumentaation lisäksi korostaa seuraavaa kolmea seikkaa:

1. Uuden työsopimuslain yleissitovuuspykälät syntyivät erittäin voimakkaan poliittisen ja työmarkkinapoliittisen keskustelun jälkeen. Tässä keskustelussa keskeisenä kysymyksenä oli se, kuinka paljon pitää normaalisitovan työehtosopimuksen piirissä olla työntekijöitä, jotta työehtosopimus voisi ylipäätänsä tulla yleissitovaksi. Lainsäädäntötyön taustakeskusteluissa eikä myöskään Bruunin mukaan itse lakikomiteassa käyty lainkaan keskustelua niillä argumenteilla, joilla ministeriön virkamiehet ovat lähteneet riitauttamaan rakennusalan työehtosopimuksen yleissitovuutta.

Työehtosopimusten yleissitovuus on suomalaisessa työmarkkinajärjestelmässä niin merkittävä asia, että sen perustavaa laatua oleva muuttaminen ei voi tapahtua virkamiesten "puskasta ampumisella", vaan muutosten täytyy perustua tietoiseen lainsäädäntöprosessiin. Rakennusliitto seurasi uuden työsopimuslain yleissitovuuspykälien valmistelua erittäin tiiviisti, koska kyse oli liiton jäsenten kannalta mitä merkittävimmästä asiasta. Missään vaiheessa ei tullut esille, että uudella lailla olisi tarkoitettu muuttaa tai että edes uuden lain tulkinnalla olisi luotu mahdollisuus asettaa kyseenalaiseksi perinteinen yleissitovien työehtosopimusten soveltamisala. On täysin selvää, että yleissitovien työehtosopimusten soveltamisalojen rukkaaminen ei missään vaiheessa ollut lainsäätäjän tarkoitus.

2. Väite siitä, että rakennusalan työehtosopimus voisi koskeva vain yritystoimintana tehtävää rakennustoimintaa ja yrityksiä, jotka voivat liittyä Rakennusteollisuus RT:n jäseniksi, on täysin kestämätön.

Rakennusalan työehtosopimusta ei ole koskaan tarkoitettu vain järjestäytyneitä rakennusliikkeitä koskevaksi. Rakennusalan työntekijöillä on vuositasolla perinteisesti ollut kymmeniä tuhansia työsuhteita muiden kuin rakennusliikkeiden palveluksessa ja edelleenkin tuhatmäärin työsuhteita vuositasolla kotitalouksien palveluksessa.

Työehtosopimuksesta neuvoteltaessa on aina jouduttu ottamaan huomioon, että sopimusta sovelletaan myös muiden työnantajien kuin rakennusliikkeiden palveluksessa oleviin työntekijöihin. Esimerkiksi käy nyt kiistana oleva työajanlyhennysraha, joka on prosenttiperusteinen 3,6 %. Raha kertyy työntekijälle kaikesta työssäolon ajalta maksetusta palkasta, vaikka työsuhde kestäisi vain puoli päivää. Koko työajanlyhennysjärjestelmä on rakennettu siltä pohjalta, että työnantaja voi käytännössä olla kuka hyvänsä ja työsuhde minkä mittainen hyvänsä. Jos työehtosopimus olisi tarkoitettu koskemaan vain rakennusliikkeitä, työajanlyhennys voitaisiin toteuttaa samanlaisilla järjestelyillä kuin muussa teollisuudessa.

Ajatus siitä, että yleissitovuus voisi ulottua vain työnantajiin, jotka teoreettisesti voivat liittyä työnantajaliiton jäseniksi, loisi kokonaan uuden yleissitovuusjärjestelmän. Käytännössä se tarkoittaisi, että työnantajaliittojen päättävät elimet voisivat jäsenyyskriteereitä määrittelemällä joko laajentaa tai supistaa yleissitovien työehtosopimusten soveltamisalaa. Työnantajaliitot eivät ota automaattisesti kaikkia alan yrityksiä jäsenikseen, vaan liitosta riippuen pääsy voi olla helpompaa tai vaikeampaa. Ei kai kukaan voi vakavissaan väittää, että työnantajaliiton jäseneksiottopolitiikka olisi ratkaiseva kriteeri sen arvioinnissa, miten turvataan alan työntekijöiden vähimmäistyöehdot.

3. Suomi on implementoinut EU:n komennustyödirektiivin lailla lähetetyistä työntekijöistä. EU:n komennustyödirektiivin keskeisenä perustana oli määritellä erityisesti lähetettyjen rakennusalan työntekijöiden vähimmäistyöehdot työntekomaan ehtoja vastaavaksi ja siten estää rakennusalalla kansallisten palkkojen polkeminen ulkomaisten halpatyöntekijöiden avulla. Direktiivi koskee EU-maissa pakottavasti nimenomaan rakennusalaa, muiden alojen sisällyttäminen direktiiviin on kansallisessa harkinnassa.

Lain lähetetyistä työntekijöistä 1 §:n 2 momentin soveltamisalamääritelmän 3 kohdan nojalla lakia sovelletaan, kun työntekijä lähetetään työhön toisen yrityksen käyttöön, ja työnantaja on tilapäistä työvoimaa välittävä tai työvoiman vuokrausta harjoittava yritys.

Lain lähetetyistä työntekijöistä 2 §:n nojalla työsuhteiden vähimmäisehtojen määrittely perustuu työsopimuslain 2 luvun 7 §:n nojalla yleissitoviin työehtosopimuksiin.

Yhä suurempi osa rakennusalan työntekijöistä työskentelee erilaisten työvoimaa vuokraavien yritysten palveluksessa, joita toimii Suomessa tällä hetkellä ilmeisesti satoja. Ulkomaiset komennusmiehet työskentelevät jopa pääsääntöisesti työvoimaan vuokraavien yritysten palveluksessa. Jos nyt katsottaisiin, että vuokratyövoimaa välittävät yritykset, jotka eivät toimialamääritelmänsä perusteella voisi saada Rakennusteollisuus RT:n jäsenyyttä, jäisivät rakennusalan yleissitovuuden soveltamisalan ulkopuolelle, lain lähetetyistä työntekijöistä keskeisin sisältö menettäisi täysin merkityksensä.

Tulkinta, jonka mukaan Lasten Päivän Säätiön ei tarvitsisi noudattaa yleissitovaa työehtosopimusta, johtaisi siihen, että Suomi rikkoisi velvoitteensa EU:n jäsenvaltiona. Komennustyödirektiivi edellyttää, että työntekomaan vähimmäispalkkaehdot on taattava kaikille maassa työskenteleville rakennusmiehille. Tästä ei voi kansallisella päätöksellä poiketa. Jos rakennusalan työehtosopimuksen yleissitovuuden tulkinta muuttuu perinteisestä laajuudestaan, rakennusalan lähetettyjen työntekijöiden vähimmäispalkkauksesta putoaa pohja.

Ei ole syytä uskoa, että Suomen eduskunta olisi tietoisesti säätänyt lain, joka johtaisi siihen, että Suomi rikkoo räikeästi EU:n merkittävintä työoikeudellista direktiiviä. Jos suurin osa ulkomaisista rakennusalan työntekijöistä olisi tarkoitettu jättää pois yleissitovan työehtosopimuksen vähimmäispalkkasuojan piiristä, olisi varmasti samanaikaisesti säädetty joku toinen laki, jolla tämä vähimmäispalkkasuoja olisi varmistettu. Kun näin ei ole menetelty, selityksenä tälle ei voi olla mikään muu kuin kaikkein luontevin ja ymmärrettävin selitys: Uudella työsopimuslailla ei muutettu miltään osin vakiintuneiden yleissitovien työehtosopimusten soveltamisalaa, vaan lainsäätäjän tarkoituksena oli vain luoda selkeämmät kriteerit sille, milloin jonkin alan työehtosopimus saavuttaa yleissitovuuden.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä on kysymys siitä, onko A:n, B:n ja C:n Lasten Päivän Säätiön palveluksessa Linnanmäen huvipuistossa tekemään työhön tullut soveltaa yleissitovana työehtosopimuksena rakennusalan työehtosopimusta.

A, B ja C ovat olleet säätiön palveluksessa määräaikaisissa työsuhteissa huvipuistokauden ulkopuolella vuosittain, B vuodesta 1993 ja C sekä A vuodesta 1997 alkaen. Työsuhde on yleensä alkanut syys-lokakuussa ja jatkunut huhtikuuhun. Työskentely on siten tapahtunut erillään huvipuiston varsinaisesta toiminnasta. Viimeisimmät työsuhteet ovat päättyneet kaikkien osalta 25.4.2002. Esitetyn selvityksen mukaan A, B ja C ovat tehneet pääasiassa kirvesmiehen töitä eli huvipuiston laitteiden ja rakennelmien puuosien rakennus- ja korjaustyötä ja vähäisessä määrin myös muuta työtä.

Rakennusalan työehtosopimusta on vuoden 1970 työsopimuslain voimassa ollessa pidetty yleissitovana työehtosopimuksena. Se on sittemmin myös uuden 1.6.2001 voimaan tulleen työsopimuslain mukaisesti vahvistettu soveltamisalallaan edustavaksi ja siten yleissitovaksi työehtosopimukseksi. Asiassa on myös riidatonta, että kirvesmiehen työ sellaisenaan on rakennusalan työehtosopimuksen piirissä tehtävää työtä. Erimielisyyttä on sen sijaan siitä, onko tämä työ tässä tapauksessa kyseisen työehtosopimuksen soveltamispiirissä, kun työn teettäjä on ollut huvipuistotoimintaa harjoittava säätiö.

Lasten Päivän Säätiö ei ole esitetyn selvityksen mukaan ollut työehtosopimuslaissa tarkoitetulla tavalla sidottu mihinkään työehtosopimukseen. Sen toimialana on huvipuistotoiminta eikä tälle alalle ole solmittu omaa työehtosopimusta, joten se ei ole myöskään yleissitovuuden kautta ollut velvollinen soveltamaan tällaista sopimusta.

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ry:n (nyk. Rakennusteollisuus RT ry) ja Rakennusliitto ry:n välillä 25.3.1992-31.10.1993 voimassa olleen työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen mukaan työehtosopimus koski sopimuksessa ja siihen liittyvissä urakkahinnoitteluissa tarkoitettuja työntekijöitä ja työryhmiä. Sopimus oli voimassa allekirjoittaneen työnantajajärjestön ja sen alaisten paikallisten osastojen jäsenten työmailla koko maassa. Samojen sopijaosapuolten kesken 29.9.1995 ja 31.1.2003 välisenä aikana voimassa olleissa rakennusalan työehtosopimuksissa on ollut määräys, jonka mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan siinä mainituin poikkeuksin Rakennusteollisuuden Keskusliiton piiriyhdistysten jäsenyritysten ja niiden kaikkien työntekijöiden välisiin työsuhteisiin. Työehtosopimusta ei sovelleta kuitenkaan siltä osin kuin jäsenyritys on jonkin yksikkönsä tai osastonsa osalta sidottu toiseen työehtosopimukseen.

Työnantaja on käräjäoikeudessa vedonnut siihen, että rakennusalan työehtosopimuksen työnantajapuolella solminut Rakennusteollisuus RT on talorakennus- ja erikoisurakoitsijoiden sekä rakennusteollisuuden yhteinen etujärjestö, johon Lasten Päivän Säätiön järjestäytyminen ei olisi miltään osin luontevaa. Tähän työtuomioistuin toteaa, että mahdollisuudelle järjestäytyä työehtosopimuksen solmineeseen työnantajajärjestöön on annettu merkitystä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa on ollut kysymys valinnan tekemisestä kilpailevien työehtosopimusten välillä. Tällä seikalla voi olla merkitystä myös muissa tilanteissa (ks. esim. TT 2004:129). Kuitenkaan se seikka, että huvipuistotoimintaa harjoittavan säätiön järjestäytyminen Rakennusteollisuus RT:hen ei ehkä olisi tässä tapauksessa ollut luontevaa, ei sulje pois mahdollisuutta soveltaa rakennusalan työehtosopimusta säätiön teettämään tämän sopimuksen piiriin kuuluvaan työhön, jos siihen muutoin on edellytykset olemassa.

Työtuomioistuimella ei ole lausuntopyynnön kohteena olevassa kysymyksessä, joka on verrannollinen korkeimman oikeuden ratkaisussa arvioinnin kohteena olleeseen kysymykseen, perusteita päätyä muunlaiseen tulkintaan. Näin ollen Lasten Päivän Säätiö, jonka toimialalla ei ole yleistä työehtosopimusta, on ollut sekä aiemman että uuden työsopimuslain voimassa ollessa velvollinen noudattamaan nyt kysymyksessä olevien työsuhteiden vähimmäisehtoina rakennusalan työehtosopimusta.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin esittää lausuntonaan, että rakennusalan työehtosopimuksen määräyksiä on tullut soveltaa Lasten Päivän Säätiön palveluksessa Linnanmäen huvipuistossa työskennelleiden edellä mainittujen kirvesmiesten työsuhteen vähimmäisehtoina.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Mikkola, Virtanen, Sutela, Vuorio ja Lehto jäseninä. Esittelijä on ollut Aaltonen.

Lausunto on yksimielinen.