Labor court allows union claim that old accruals convert to extra leave days under new agreement.

Matkustaja-alussopimuksen voimaansaattamista koskevan allekirjoituspöytäkirjan mukaan vanhan sopimuksen mukaan ansaitut vastikkeet muutetaan uuden sopimuksen tarkoittamiksi vapaapäiviksi siten, että 5,3 vastiketuntia oikeuttaa yhteen vapaapäivään.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko vanhan sopimuksen aikana ansaitut vastikevapaat sijoitettava uutta sopimusta sovellettaessa vuorottelujärjestelmän mukaisille työpäiville, vai voitiinko niitä sijoittaa myös vapaapäiville.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 89

KANTAJA

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry, Helsinki

VASTAAJAT

Ålands Redarförening rf, Maarianhamina

Viking Line Abp, Maarianhamina

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.4.2005

Pääkäsittely 31.5.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n, Suomen Varustamoyhdistys ry:n ja Ålands Redarförening rf:n välillä 13.2.2001 tehdyssä uuden matkustaja-alussopimuksen voimaansaattamista koskevassa allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Vanhan sopimuksen mukaan ansaitut vastikkeet muutetaan uuden sopimuksen tarkoittamiksi vapaapäiviksi siten, että 5,3 vastiketuntia oikeuttaa yhteen vapaapäivään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitetussa ajaksi 1.3.2001-28.2.2003 tehdyssä ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5.9 Eri vuorottelujärjestelmät

5.9.1 Järjestelmä A (1:1):

Takuupalkkaan sisältyvä vuorokautinen työaika: 10,5 tuntia.

Työpäivien lukumäärä vuodessa: 165.

Vuosiloma: kahden peräkkäisen lomanmääräytymiskauden aikana 35 päivää.

Vapaajaksot ja lomat annetaan siten, että työntekijä saa kahden peräkkäisen lomanmääräytymiskauden aikana vähintään kaksi yhdenjaksoista lomaa, joista toinen on 18 päivää ja toinen 17 päivää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että hyttisiivooja A:lla on uuden ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen voimaansaattamista koskevan allekirjoituspöytäkirjan 3-kohdan nojalla vanhan sopimuksen mukaan ansaittujen vastikkeiden perusteella oikeus vielä kolmeen pitämättömään vapaapäivään ja että työjakson aikana pidettyjen kolmen vapaapäivän 25.-27.7.2001 johdosta Viking Line Abp:llä ei ole ollut oikeutta vähentää A:n vuorottelujärjestelmän mukaisten vapaapäivien lukumäärää,

velvoittaa Viking Line Abp:n maksamaan Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:lle työehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

velvoittaa Ålands Redarförening rf:n maksamaan Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:lle työehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoa työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä ja

velvoittaa Ålands Redarförening rf:n ja Viking Line Abp:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A on työskennellyt merimieslain mukaisessa työsopimussuhteessa m/s Isabella -aluksella. A oli ansainnut vanhan kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskeva ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen mukaisia vastikkeita 32 tuntia. Uuden matkustaja-alussopimuksen voimaansaattamista koskevan allekirjoituspöytäkirjan 3 -kohdan muuntokertoimen mukaisesti tuntimäärä vastaa kuutta vapaapäivää. Uusi työehtosopimus ei perustunut enää ansaintajärjestelmään. Muutoksen vuoksi oli ollut tarpeen määritellä, mitä tehdään kertyneille vastikevapaille. Uuden sopimuksen mukaan oli mahdollista aloittaa vuorottelu vapaajaksolla. Vuoden lopulla katsotaan, että on ollut 165 työpäivää.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että A:lla on vanhojen vastikkeiden kertymän perusteella ollut oikeus kuuteen vapaapäivään. A oli ollut 25.-27.7.2001 kolme päivää työjakson aikana vanhojen vastikkeiden mukaisella vapaalla. Viking Line Abp on tulkinnut hänen pitäneen vapaata kolme työpäivää sekä lisäksi kolme työvuorolistan mukaiseen vapaajaksoon sisältyvää vapaapäivää eli yhteensä kuusi päivää. A olisi yhtiön tulkinnan mukaan samanaikaisesti "kuluttanut" vapaajaksolta kolme vapaapäivää. A:n tulkinnan mukaan hänellä on vielä oikeus kolmeen vapaapäivään. A on ansainnut vanhan työehtosopimuksen mukaiset vastikevapaat työtä tekemällä. Siten näitä vastikevapaita ei voida oikeudenmukaisesti toteuttaa muutoin kuin lyhentämällä A:n työaikaa, mikä ei tapahdu antamalla työvuorolistan mukainen vapaapäivä vapaaksi.

Viking Line Abp on menettelyllään rikkonut työehtosopimuksena voimassa olevan uuden matkustaja-alussopimuksen voimaansaattamista koskevan allekirjoituspöytäkirjan 3- kohdan määräystä. Sopimusneuvottelujen yhteydessä oli nimenomaisesti todettu, ettei ansaintaperiaate sisältynyt enää uusiin säännöksiin.

Ålands Redarförening rf on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa. Yhdistyksen olisi tullut viimeistään liittoneuvottelujen yhteydessä havaita, että sen jäsenvarustamon menettely rikkoo työehtosopimuksen määräystä. Yhdistys ei ole kuitenkaan ohjeistanut työnantajayhtiötä korjaamaan menettelyään.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Ålands Redarförening rf ja Viking Line Abp ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:lla ei ollut ollut antamattomia vastikevapaita ja joka tapauksessa hän oli jo pitänyt vastikevapaansa.

A:lla oli ollut 32 tuntia vastikevapaita vanhan työehtosopimuksen päättyessä. A:n vastikevapaajakso oli alkanut 1.3.2001 samanaikaisesti uuden työehtosopimuksen voimaantulon kanssa. Jos työehtosopimus ei olisi tällöin vaihtunut, olisivat kaikki vastikevapaat tulleet käytetyiksi vastikevapaajaksolla 1.-6.3.2001. Allekirjoituspöytäkirjan 3 kohdan perusteella saldo oikeutti kuuteen vapaapäivään, jotka A oli käyttänyt 1.-6.3.2001. Epähuomiossa ja palkkajärjestelmän vuoksi A:lle oli jäänyt vastikevapaasaldo, ja hän oli saanut perusteettomasti vapaata 25.-30.7.2001, jolloin hänellä oli ensin 25.-27.7.2001 ollut työjakso ja 28.7.-30.7.2001 vapaajakso.

Siirtymisen uuteen työehtosopimukseen oli ollut tarkoitus tapahtua ilman, että normaalia 1:1 vuorottelua olisi rikottu. Ne, joilla oli työjakso kuunvaihteessa 28.2./1.3. eivät saaneet vastikevapaita työjaksolta, joka alkoi helmikuussa ja loppui maaliskuussa. Sitävastoin ne henkilöt, jotka olivat vastikevapaalla kuunvaihteessa siten, että vastikevapaa loppui maaliskuussa, säilyttivät sen osan vastikevapaista, joka muuttumattomassa sopimustilassa olisi tarvittu maaliskuussa olleiden vapaiden rahoittamiseen. Henkilöt kuten A, jotka sattuivat aloittamaan vastikevapaajaksonsa ensimmäisenä maaliskuuta, saivat pitää kaikki vastikevapaat, jotka olisivat normaalisti menneet alkaneen vapaan kattamiseen.

Allekirjoituspöytäkirjan 3 kohta tarkoittaa tilanteita, joissa työntekijän vastikevapaasaldo oli suurempi kuin mitä tarvittiin juoksevan 1:1 vuorottelun rahoittamiseen. Tällainen saldo syntyi vuoden aikana, kun niin sanotut punaiset pyhät osuivat arkipäiville tai jos työntekijä oli sairaana vastikevapaajaksonsa aikana eikä vastikevapaata voitu tästä syystä käyttää. Tällaiset saldot oli tarkoitettu muunnettaviksi allekirjoituspöytäkirjan 3 kohdan mukaan. Kohdan tarkoituksena ei ollut, että työntekijä saisi jopa kuusi vapaapäivää lisää riippuen siitä, miten hänen vastikevapaansa sijoittuivat sopimuksen voimaantuloon nähden.

Jos A olisi ottanut vastikevapaansa edellisen työehtosopimuksen voimassaoloaikana, ei vapaajakso olisi luonut vastikevapaita. A ei voi päästä parempaan asemaan työehtosopimuksen vaihtumisen vuoksi.

Allekirjoituspöytäkirjan siirtymäsäännösten tarkoitus on ollut säilyttää vastikevapaiden arvo. Jotta vastikevapaa vanhan vastikevapaasaldon perusteella voitaisiin toteuttaa siten, että sen arvo pysyy muuttumattomana uuden työehtosopimuksen aikana, täytyy vapaa pitää uuden työehtosopimuksen mukaisen vuorottelujärjestelmän ulkopuolella. Tämä toteutetaan teoriassa siten, että vapaajakso ja lomapäivät vähennetään vuoden päivistä, minkä jälkeen erotus jaetaan kahdella. Näin saadaan työ- ja vapaapäivien määrä.

A:n työsuhteeseen sovelletaan työehtosopimuksen vuorottelujärjestelmää A siten, että A:n työaika on 165 päivää ja vuosilomapäiviä on 35. Vuorottelujärjestelmän 1:1 mukaisesti vapaapäiviä on 165. A:n vapaa toteutettiin siten, että työvuoden 365 päivästä vähennettiin 6 päivää ja vuosilomaoikeus 35 päivää. Jakamalla erotus 324 kahdella, saadaan sekä vapaapäivien että työpäivien lukumääräksi 162. A:n vapaa on toteutettu uuden sopimuksen mukaisesti vuorottelujärjestelmän ulkopuolella. Koska A on saanut vastikevapaasaldonsa vapaana 25.-30.7.2001, A:n työaika on vuositasolla laskenut 162 päivään, joten vapaa on toteutettu sopimuksen mukaisesti.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n, Suomen Varustamoyhdistys ry:n ja Ålands Redarförening rf:n välillä 13.2.2001 tehdyn uuden matkustaja-alussopimuksen voimaansaattamista koskevan allekirjoituspöytäkirjan 3-kohdan mukaan vanhan sopimuksen mukaan ansaitut vastikkeet muutetaan uuden sopimuksen tarkoittamiksi vapaapäiviksi siten, että 5,3 vastiketuntia oikeuttaa yhteen vapaapäivään.

M/s Isabella-aluksella työskennellyt A oli ansainnut vanhan sopimuksen mukaisia vastikkeita 32 tuntia, joka vastaa allekirjoituspöytäkirjan mukaan kuutta vapaapäivää. A oli käyttänyt vapaapäivistään kolme päivää 25.-27.7.2001, jotka olisivat olleet työvuorolistan mukaisia työpäiviä. Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko A:lla ollut vielä oikeus kolmeen vapaapäivään sekä siitä, onko nämä vapaapäivät sijoitettava uuden vuorottelujärjestelmän mukaisille työpäiville siten, että ne eivät vähennä uuden vuorottelujärjestelmän mukaisia vapaapäiviä.

Allekirjoituspöytäkirjan määräyksen tarkoituksesta ja soveltamisesta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu allekirjoituspöytäkirjan määräyksen tarkoituksesta ja soveltamisesta kantajapuolen nimeäminä todistelutarkoituksessa Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n puheenjohtajaa B:tä ja todistajana sopimussihteeri C:tä. Työnantajapuolen nimeämänä todistajana on kuultu osastopäällikkö D:tä. Kirjallisena todisteena on esitetty muun muassa Silja Line Oy:n ja Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n välinen pöytäkirja 11.1.2002.

B on kertonut olleensa Suomen Merimies-Unionin palveluksessa lakimiehenä vuodesta 1993 alkaen ja toimineensa yhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 2002. Uusi matkustaja-alussopimus oli tullut voimaan 1.3.2001. Sopimuksessa oli luovuttu vastikevapaiden ansaintajärjestelmästä. Työvuorolistat laaditaan nyt etukäteen kuudeksi kuukaudeksi siten, että niissä on erikseen mainittuna työ- ja vapaavuorot sekä lomat. Uudella sopimuksella oli nimenomaan haluttu eroon vastikelaskelmista. Työnantajataho oli halunnut sopimuksen voimaan heti 1.3.2001 alkaen, vaikka yhdistys oli esittänyt uuden sopimuksen porrasteista aloittamista kunkin työvuoron alusta siten kuin rahtialuspuolella oli tehty. Neuvotteluissa oli todettu, ettei uuden sopimuksen soveltamisen aloittaminen työntekijän vapaavuorolla ollut ongelma, koska vapaajaksoa seurasi vuorottelujärjestelmän mukaisesti myöhemmin vastaava työjakso.

B:n mukaan työntekijöillä oli sopimuksen vaihtuessa ollut ansaittuna vanhoja vastikevapaita. Työnantaja olisi halunnut maksaa pois isot vastikkeet, mutta työntekijät olivat halunneet säilyttää osan vapaistaan. Tämän vuoksi allekirjoituspöytäkirjan 4 kohtaan oli otettu työntekijöitä suojaava määräys. Pienemmät vastikevapaamäärät olivat jääneet ikään kuin pankkiin, ja vapaiden muuttamisesta myöhemmin ylimääräiseksi vapaaksi oli sovittu pelisäännöt. Vanhat vastikevapaat tulee sijoittaa työjaksoille. Silja Oy:n pöytäkirjassa 11.1.2002 oli ollut käsillä tilanne, jossa toisilla työntekijöillä oli ollut kahden edellisen työvuorolistan kattamana ajanjaksona liikaa ja toisilla taas liian vähän tehtyjä työpäiviä. Osapuolet olivat sopineet, että ylimääräiset työpäivät vähentävät 1.3.2002 alkavan työvuorolistan kattamaan jaksoon sisältyviä työpäiviä.

C on kertonut olleensa Suomen Merimies-Unionin palveluksessa noin kymmenen vuoden ajan ja olleensa neuvottelemassa myös erimielisyyden kohteena olevasta sopimuksesta. Uusi sopimus oli työnantajapuolen toiveiden mukaisesti tullut kaikkien osalta voimaan heti sopimuskauden alusta. Yhdistys oli ehdottanut sopimuksen voimaantulon porrastamista työjaksojen alusta, kuten rahtipuolellakin oli tehty. Työnantajat olivat kuitenkin halunneet siirtyä kerralla uuteen järjestelmään ja he olisivat halunneet maksaa vanhat vastikevapaat rahassa, mutta neuvottelujen jälkeen työntekijät saivat jättää varastoon pienen osan vapaapäiviä. Vanhat vastikevapaat vähentävät nimenomaan työpäiviä. Tätä oli neuvotteluissa käsitelty piirrostenkin avulla.

Arviointi ja johtopäätökset

Esitetyn selvityksen mukaan lähes kaikilla työntekijöillä oli ollut vanhan sopimuksen mukaisesti ansaittuja vastikevapaita uuden ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen astuessa voimaan 1.3.2001. Työntekijäpuoli oli ehdottanut sopimuksen porrasteista voimaantuloa vastikevapaista uuden järjestelmän kannalta aiheutuvan ongelman poistamiseksi. Tämä olisi edellyttänyt kahden eri järjestelmän soveltamista samanaikaisesti, mihin työnantajapuoli ei ollut palkkahallintoon liittyneistä syistä suostunut. Työnantaja olisi halunnut maksaa rahassa kaikki vastikkeet, mutta sopimusneuvotteluissa oli kompromissina päädytty allekirjoituspöytäkirjan 4 kohdan mukaiseen suositukseen maksaa normaalia suuremmat vastikemäärät käyttäen samassa kohdassa sovittua muuntosuhdetta. Muut vastikevapaat olivat jääneet myöhemmin annettaviksi.

Uuden ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen mukaan eri vuorottelujärjestelmissä työntekijällä on takuupalkkaan sisältyvän vuorokautisen työajan mukaan tietty määrä työpäiviä ja vastaava määrä vapaapäiviä. Sen lisäksi työntekijällä on oikeus yhteensä 35 päivän pituiseen lomaan, joka sijoitetaan eri tavoin työvuorolistaan vuorottelujärjestelmästä riippuen. Sopimus ei sisällä määräyksiä siitä, miten vanhan sopimuksen mukaiset vastikevapaat on otettava vuorottelujärjestelmissä huomioon.

Kanteen tueksi on esitetty Silja Line Oy:n ja Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n kesken 11.1.2002 tehty pöytäkirja. Siitä ilmenee, että ensimmäisenä sopimusvuonna 1.3.2001-28.2.2002 Silja Linen aluksilla tehtyjen ylimääräisten työpäivien on sovittu vähentävän seuraavan työvuorolistan työpäivien lukumäärää. Sopimus on koskenut uuden matkustaja-alussopimuksen voimassaollessa kertyneitä vapaita ja liittynyt uuteen palkanlaskujärjestelmään siirtymisestä aiheutuneisiin ylimenokauden järjestelyihin. Siitä ei sellaisenaan ole työtuomioistuimen mielestä saatavissa ainakaan välitöntä johtoa kanteessa kysymyksessä olevan erimielisyyden ratkaisemiseen.

Asiassa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, mitä sopimusneuvotteluissa oli keskusteltu vanhojen vastikkeiden antamisesta vapaana. Kantajapuolen todistajien mukaan asia oli ollut nimenomaisesti esillä ja vastikkeiden sijoittaminen työpäiville oli havainnollistettu piirroksin vastapuolen neuvottelijoille. Työnantajapuolen edustajana neuvotteluissa olleen henkilön mukaan taas vastikevapaiden sijoittamisesta uuteen vuorottelujärjestelmään ei ollut keskusteltu. Hänenkin mukaansa työntekijällä on joka tapauksessa oikeus saada vanhoja vastikevapaita vastaava määrä vapaana.

Työtuomioistuin pitää B:n ja C:n todistajankertomusten perusteella uskottavana, että sopimusneuvotteluissa on keskusteltu vanhojen vastikevapaiden asemasta uudessa järjestelmässä. Työntekijäpuoli oli neuvotteluissa halunnut nimenomaan säilyttää ylimääräisiä vapaapäiviä. Tämän on työnantajapuoli hyväksynyt suostuessaan allekirjoituspöytäkirjaan kompromissina otettuun suositukseen korvata vain suuret vastikemäärät rahana.

Vanhan sopimuksen mukaiset vastikkeet oli ansaittu tekemällä vastaava määrä työtä. Ne ovat jääneet uuden järjestelmän kannalta ylimääräisiksi joko rahana tai vapaana myöhemmin korvattaviksi. Uudet vuorottelujärjestelmät ovat rakentuneet periaatteelle, että jaksoon kuuluu työ- ja vapaapäiviä samassa suhteessa. Sopimusneuvottelujen yhteydessä ei ole kuitenkaan esitetty, että myös vanhat vastikevapaat tulisi antaa uuden sopimuksen voimassa ollessa niin, että sopimuksessa sovittu työ- ja vapaapäivien suhde 1:1 säilyy. Jos työnantajapuolen neuvottelijoilla on kuitenkin ollut tarkoituksena sopia vastikkeiden korvaamisesta - siltä osin kuin niitä ei korvattu rahana - muulla tavoin kuin vastaavalla määrällä ylimääräisiä vapaapäiviä, tämä tarkoitus olisi tuossa yhteydessä tullut tuoda esille. Näin ei tässä tapauksessa ollut tapahtunut. Kun ei voida olettaa, että työntekijäpuolen neuvottelijoiden olisi tämä tarkoitus pitänyt muutoinkaan havaita, sopimusta on tulkittava kantajapuolen esittämällä tavalla.

A:lla oli ollut oikeus kuuteen vapaapäivään, joista hänen on selvitetty pitäneen kolme päivää. Kun A:lla on edellä todetun mukaisesti ollut oikeus saada kuutta vastikepäivää vastaava määrä työpäiviä vapaaksi, A:lla on oikeus vielä kolmeen vapaapäivään. A:n 25.-27.7.2001 pitämät vastikevapaat eivät edellä kerrotun mukaisesti vähennä hänen uuden vuorottelujärjestelmän mukaisia vapaapäiviään. A:n vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Työehtosopimuksen rikkominen ja valvontavelvollisuus

Asia on ollut siinä määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen, ettei Viking Line Abp:n voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Samasta syystä myöskään Ålands Redarförening rf:n ei voida katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Viking Line Abp on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 6 391,50 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Ålands Redarförening rf saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on uuden ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen voimaansaattamista koskevan allekirjoituspöytäkirjan 3-kohdan nojalla vanhan sopimuksen mukaan ansaittujen vastikkeiden perusteella oikeus vielä kolmeen pitämättömään vapaapäivään ja että työjakson aikana 25.-27.7.2001 pidettyjen kolmen vapaapäivän johdosta Viking Line Abp:llä ei ole ollut oikeutta vähentää A:n vuorottelujärjestelmän mukaisten vapaapäivien lukumäärää.

Enemmälti kanne hylätään.

Viking Line Abp velvoitetaan korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n oikeudenkäyntikulut 6 391 eurolla 50 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Ålands Redarförening rf saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, Niskanen, Vertanen ja Rantinoja jäseninä. Sihteeri on ollut Aaltonen.

Tuomio on yksimielinen.