Labor court allows severance pay for employee who resigned after 200 days of furlough under collective agreement.

Työntekijä oli irtisanoutunut oltuaan lomautettuna yli 200 päivää. Kysymys siitä, oliko työsuhde päättynyt työntekijästä itsestään johtuneesta syystä.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 87

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Teknologiateollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA

Karhulan Malliveistämö Oy, Kotka

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.5.2005

Pääkäsittely 22.8.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n (nykyisin Teknologiateollisuus ry) ja Metallityöväen Liitto ry:n välille solmitun, 1.2.2003-15.2.2005 voimassa olleen metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

23 § Vuosiloma

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomaraha maksetaan myös mahdollisen lomakorvauksen yhteydessä, mikäli työsuhde lomakautena päättyy muusta kuin työntekijästä itsestään johtuvasta syystä.

Lomaraha maksetaan tällöin edellisen päättyneen lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta, mutta ei viimeisen kesken jääneen lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta.

Soveltamisohje:

Määräaikaisen työsopimuksen päättyminen ei ole työntekijästä itsestään johtuva syy.

Jos työnantaja lomakautena päättää työntekijän työsuhteen muusta kuin työntekijästä itsestään johtuvasta syystä kesken tämän vuosiloman, maksetaan työntekijälle myös lomarahan jälkimmäinen osa. Mikäli työntekijälle ei ole annettu vuosilomaa ennen tällä tavoin tapahtunutta työsuhteen päättymistä, maksetaan työntekijälle koko lomaraha.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen liitteenä olevassa metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Lomauttaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työntekijän irtisanoutuminen

Lomautetulla työntekijällä, joka irtisanoutuu työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, on oikeus saada korvauksena palkkansa työnantajan noudatettavaksi määrätyltä irtisanomisajalta. Korvaus maksetaan työsopimuksen päättymistä seuraavana ensimmäisenä työnantajan normaalina palkanmaksupäivänä, ellei toisin sovita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 16.2.2005-30.9.2007 voimassa olevassa työehtosopimuksessa on vastaavansisältöiset määräykset.

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Karhulan Malliveistämö Oy on metalliteollisuuden työehtosopimuksen 23 §:n perusteella velvollinen suorittamaan A:lle lomarahaa 887,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisin viivästyskoroin 26.7.2004 alkaen ja

velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja Karhulan Malliveistämö Oy:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A:n työsuhde Karhulan Malliveistämö Oy:ssä oli alkanut 22.1.1990. Yhtiö oli lomauttanut hänet 31.12.2003. Kun lomautus oli kestänyt yli 200 päivää, A oli 26.7.2004 irtisanoutunut yhtiön palveluksesta. Yhtiö suoritti A:lle irtisanomisajan palkan sekä lomakorvauksen irtisanomisajalta, mutta se ei suostunut maksamaan lomarahaa, vaikka työsuhde oli päättynyt lomakautena. Työsuhde oli päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä, millä perusteella A on metalliteollisuuden työehtosopimuksen 23 §:n nojalla oikeutettu saamaan lomarahana puolet edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana maksettavaksi erääntyneestä vuosilomapalkasta.

Työehtosopimuksen 23 §:n 2 momentin mukaan lomaraha maksetaan myös mahdollisen lomakorvauksen yhteydessä, mikäli työsuhde lomakautena päättyy muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä. Kannetta tukevat irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n määräykset työntekijän oikeudesta irtisanomisajan palkan korvaukseen lomautetun työntekijän irtisanoutuessa lomautuksen kestettyä vähintään 200 päivää.

Työntekijän irtisanoutuessa niin sanotussa roikkolomautustilanteessa työntekijällä on oikeus saada kaikki ne työsuhteeseen liittyvät edut, joihin hän olisi oikeutettu työnantajan irtisanoessa työsuhteen työntekijästä riippumattomasta syystä. Tämä ilmenee korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 1994:24, KKO 1995:91 ja KKO 1995:92. Ratkaisuista on luettavissa, että työsuhde oli päättynyt tällaisessa tilanteessa työnantajasta johtuneesta syystä, vaikka varsinaisen irtisanomisen oli suorittanut työntekijä. Korkeimman oikeuden ratkaisujen seurauksena työsopimuslakiin otettiin roikkolomautuksia koskeva säännös, jonka mukaan työntekijällä oli oikeus saada ne samat etuudet irtisanoutuessaan yli 200 päivän lomautuksen jälkeen, jotka olivat työnantajan toimesta irtisanottavalla työntekijällä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Karhulan Malliveistämö Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli itse irtisanonut työsopimuksensa 26.7.2004 oltuaan lomautettuna 31.12.2003 alkaen. Työsuhde on siten päättynyt työntekijästä itsestään johtuvasta syystä. Koska lomautus oli kestänyt yhdenjaksoisesti yli 200 päivää, A:lle on maksettu irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti palkka irtisanomisajalta sekä lomakorvaus vastaavalta irtisanomisajalta. Irtisanoutuessaan A ei ollut vuosilomalla.

Liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa tulkintariita on koskenut metalliteollisuuden työehtosopimuksen 23 §:n 2 momentin määräystä sivuotsikolla "lomaraha ja työsuhteen päättyminen". Työntekijällä on oikeus saada lomarahaa ainoastaan päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta maksettavasta lomakorvauksesta, jos työsuhde päättyy lomakautena ja työsuhde päättyy muusta kuin työntekijästä itsestään johtuvasta syystä. A:n osalta vain ensimmäinen edellytys täyttyy, koska työsuhde päättyi lomakauden aikana. Sen sijaan A:n työsuhde on hänen oman irtisanoutumisensa vuoksi päättynyt hänestä itsestään johtuvasta syystä. A:lla ei ole oikeutta lomarahaan lomakorvauksesta.

Edellä mainittu työehtosopimuksen määräys on ollut saman sisältöisenä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa vuodesta 1990 saakka. Sopimusosapuolet eivät ole tarkoittaneet sopimusta tehtäessä eivätkä myöhemminkään ulottaa määräyksen perusteella oikeutta lomarahaan koskemaan työntekijän suorittamia irtisanoutumisia. Määräystä on noudatettu työnantajan tulkinnan mukaisesti tähän päivään saakka, eikä epäselvyyksiä ole ollut. Tulkinnalla ei voida laajentaa työehtosopimusta.

Lomaraha (entinen lomaltapaluuraha) on työehtosopimuksiin perustuva etuus, jonka tarkoitus oli aikanaan ollut motivoida työntekijät palaamaan vuosilomansa jälkeen vanhan työnantajan palvelukseen. Lomarahan perustarkoituskin tukee sitä, että työntekijän päättäessä itse työsuhteensa, perusteita lomarahan maksamiselle ei ole olemassa.

Menetetyn irtisanomisajan palkan korvaamisella ja lomarahan maksamisella jo päättyneen lomanmääräytymisvuoden lomakorvauksesta ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Asiassa on ollut riidatonta, että A:lle on maksettu palkka ja lomakorvaus irtisanomisajalta. A on saanut kaikki etuudet irtisanomisajaltaan.

Liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa ei ole neuvoteltu kanteen perusteeksi aluksi esitetystä työehtosopimusmääräyksestä, joka koskee lomarahan maksamista, kun työsuhde päättyy vuosiloman aikana. Määräyksestä ei ole neuvoteltu, koska sen soveltaminen A:n tapaukseen ei ole ollut mahdollista.

Näillä perusteilla työnantajalla ei ole velvollisuutta lomarahan maksamiseen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

A oli ollut Karhulan Malliveistämö Oy:n palveluksessa 22.1.1990 lukien. Työnantaja oli lomauttanut hänet 31.12.2003. Lomautuksen kestettyä yli 200 päivää A oli 26.7.2004 irtisanoutunut yhtiön palveluksesta. Yhtiö oli maksanut A:lle irtisanomisajan palkan lomakorvauksineen. Sen sijaan yhtiö oli työehtosopimuksen 23 §:n 2 momenttiin vedoten kieltäytynyt maksamasta lomarahaa, koska työsuhde oli yhtiön käsityksen mukaan A:n itse irtisanouduttua päättynyt hänestä itsestään johtuneesta syystä.

Työehtosopimuksen 23 §:n 2 momentissa on sovittu lomarahan maksamisen edellytykseksi lomakorvauksen yhteydessä, että työsuhde on päättynyt muusta kuin työntekijästä itsestään johtuneesta syystä. Erimielisyydessä on siten kysymys siitä, onko A:n työsuhde päättynyt työehtosopimuksen mainitussa kohdassa tarkoitetulla tavalla hänestä itsestään johtuvasta syystä.

Työehtosopimusneuvotteluista ja määräyksen tarkoituksesta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on työehtosopimusneuvotteluista ja määräyksen tarkoituksesta kuultu kantajapuolen nimeämänä todistajana työehtosihteeri B:tä ja työnantajapuolen nimeämänä todistajana johtaja C:tä.

B on kertonut olleensa Metallityöväen liiton palveluksessa 24 vuoden ajan ja olleensa koko ajan mukana työehtosopimusneuvotteluissa. Lomaraha oli tullut sopimukseen vuoden 1971 metallin lakon lopettamissopimuksessa lomaltapaluurahana. Vuonna 1977 oli lisäksi tullut määräys, jonka mukaan työnantajan tuli maksaa lomarahaa, jos työsuhde päättyi vuosiloman alla työnantajasta johtuvasta syystä. Määräys oli otettu sopimukseen, kun oli ilmennyt pyrkimyksiä kiertää lomaltapaluurahan maksamista. Työsuhteen päättymisellä työntekijästä itsestään johtuvista syistä on tarkoitettu tilanteita, joissa työntekijä itse päättää työsuhteensa taikka työnantaja työntekijän laiminlyöntien tai rikkeiden perusteella purkaa tai irtisanoo työsopimuksen. Määräyksen sanamuotoa on tarkennettu myöhemmin, ja esimerkiksi määräaikaisen työsopimuksen päättyminen on nyt katsottu muusta kuin työntekijästä itsestään johtuvasta syystä tapahtuvaksi.

B:n mukaan niin sanottu "roikkolomautustilanne" ei ole ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa, eikä niissä ollut käsillä kanteessa tarkoitetut korkeimman oikeuden ratkaisut tai hallituksen esitys työsopimuslain muuttamiseksi. Sopimusosapuolille oli ollut itsestään selvää, että lomaraha maksetaan myös tällaisissa lomautustilanteissa.

C on kertonut olleensa Teknologiateollisuus ry:n ja sen edeltäjien palveluksessa noin 35 vuoden ajan. Todistaja oli ollut mukana työehtosopimusneuvotteluissa vuodesta 1971. Sopimusmääräyksessä tarkoitettu työntekijästä itsestään johtuva syy oli tullut sopimukseen ennen vuotta 1990. Määräyksen merkitys oli käytännössä siinä, että jos työnantaja päätti työsuhteen lomakautena työn vähyyden vuoksi, niin hän joutui maksamaan lomakorvauksen ja lomarahan. Jos työntekijä halusi omasta tahdostaan päättää työsuhteen, lomarahaa ei tällöin tullut maksettavaksi. Määräaikaisten työsopimusten osalta tulkinta oli alunperin ollut päinvastainen kuin nykyisestä soveltamisohjeesta ilmenee, sillä määräaikaisen sopimuksen päättyminen oli katsottu työntekijästä johtuvaksi syyksi. Määräys oli muutettu toimihenkilöpuolen vastaavan määräyksen myötä.

C:n mukaan jos työntekijä itse irtisanoo tai antaa aiheen työsuhteensa päättämiselle, työsuhde päättyy työntekijästä itsestään johtuvasta syystä. Kanteessa tarkoitettuja korkeimman oikeuden ratkaisuja niin sanotuissa roikkolomautustapauksissa ei ollut käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa eikä niillä ollut ollut tulkintaa muuttavaa vaikutusta. Myöskään kirjallisia ohjeita ei ollut tältä osin annettu. Nyt kysymyksessä olevan kaltaisia erimielisyyksiä ei ole aiemmin ollut.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen mukaan lomaraha maksetaan myös mahdollisen lomakorvauksen yhteydessä, mikäli työsuhde lomakautena päättyy muusta kuin työntekijästä itsestään johtuvasta syystä. Työehtosopimuksessa ei ole määräaikaisen työsopimuksen päättymistä lukuun ottamatta määritelty, mitä määräyksessä tarkoitetaan työntekijästä itsestään johtuvalla syyllä. Muutoinkaan erimielisyyden kohteena olevasta asiasta ei ole nimenomaisesti sovittu. Asiassa ei ole myöskään esitetty yksilöityä näyttöä siitä, miten määräystä on käytännössä sovellettu.

Asiassa on ollut riidatonta, ettei asianosaisten kesken ole tätä tapausta aiemmin ollut vastaavanlaista erimielisyyttä lomarahan maksamisesta lomautustilanteessa. Esitetyn selvityksen mukaan erimielisyyden kohteena oleva määräys on ollut työehtosopimuksessa ainakin noin 15 vuoden ajan. Sopimusneuvotteluihin osallistuneet henkilöt ovat työtuomioistuimessa yhteneväisesti kertoneet, ettei myöskään sopimusneuvotteluissa ollut vuosien varrella ollut esillä "roikkolomautustilanne" työntekijästä itsestään johtuvaa syytä arvioitaessa. Sen sijaan määräaikaisten työsopimusten osalta sopimusmääräyksen sisältöä oli tältä osin muutettu.

Neuvotteluihin osallistuneet henkilöt ovat edelleen kertoneet, etteivät 1990-luvun puolivälissä annetut korkeimman oikeuden "roikkolomautuksia" koskeneet ratkaisutkaan olleet olleet nimenomaisesti esillä neuvotteluissa eivätkä ne olleet myöskään muuttaneet työnantajapuolen ohjeistusta tältä osin.

Työsopimuslain säännökset on saman sisältöisinä siirretty myös teknologiateollisuuden irtisanomissuojasopimukseen. Irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n mukaan lomautetulla työntekijällä, joka irtisanoutuu työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, on oikeus saada korvauksena palkkansa työnantajan noudatettavaksi määrätyltä irtisanomisajalta. Irtisanomissuojasopimuksessa on vastaavasti kuin työsopimuslaissa työntekijän irtisanoutuminen tällaisessa "roikkolomautustilanteessa" rinnastettu työnantajan toimittamaan kollektiiviperusteiseen irtisanomiseen. Työsuhteen päättymisen ei siten näissä tilanteissa voida katsoa johtuneen työntekijästä johtuvasta syystä.

Työtuomioistuimella ei esitetyn selvityksen perusteella ole perusteita arvioida asiaa toisin myöskään tulkittaessa saman alan työehtosopimuksen 23 §:n 2 momentin määräyksiä oikeudesta lomarahaan. Työntekijästä johtuneella syyllä lomarahamääräystä sovellettaessa on todistajien kertoman mukaan tarkoitettu tilanteita, joissa työnantaja on irtisanonut tai purkanut työsopimuksen työntekijästä johtuneesta syystä tai työntekijä itse on päättänyt työsuhteen. Määräyksessä ei kuitenkaan sen sanamuodon mukaan ole rajattu pois muitakaan tilanteita, joissa työsuhde päättyy muusta kuin työntekijästä johtuneesta syystä. Kun työehtosopimusosapuolet ovat heidän välisessä irtisanomissuojasopimuksessa ottaneet huomioon nyt kysymyksessä olevan työsuhteen päättymistilanteen tällaisena muusta kuin työntekijästä johtuneena syynä, tilannetta on arvioitava samalla tavalla myös nyt kysymyksessä olevaa lomarahamääräystä sovellettaessa.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A:lla on oikeus vaatimaansa lomarahaan, jonka määrä on riidaton.

Oikeudenkäyntikulut

Teknologiateollisuus ry ja Karhulan Malliveistämö Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 5 842,50 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Karhulan Malliveistämö Oy on velvollinen suorittamaan A:lle teknologiateollisuuden työehtosopimuksen 23 §:n perusteella lomarahaa 887 euroa 40 senttiä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 26.7.2004 lukien.

Teknologiateollisuus ry ja Karhulan Malliveistämö Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 5 842 eurolla 50 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Virtanen, Raitoharju ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Aaltonen.

Tuomio on yksimielinen.