Labor court rejects claim that nursing experience counts for reception center supervisor seniority bonus.

Kysymys kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa tarkoitettuna kokemuslisään oikeuttavana palvelusaikana huomioon otettavasta palveluksesta muun työnantajan palveluksessa työntekijän nykyisiä tehtäviä vastaavalla ammattialalla tai sellaisessa tehtävässä, josta on olennaista hyötyä nykyisissä tehtävissä.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 79

KUULTAVAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Kunta-alan Unioni ry

ASIA

Kokemäen käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja koskevassa riita-asiassa

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa 2003-2004 on ollut muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II LUKU

PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Kokemuslisään oikeuttava palvelusaika

1 mom.

Kokemuslisään oikeuttavaa palvelusaikaa on virka- tai työsuhteinen palvelu, jonka viranhaltija/työntekijä on ollut

1 asianomaisessa kunnassa/kuntayhtymässä tai

2 muun työnantajan palveluksessa tehtäviään vastaavalla ammattialalla tai sellaisessa tehtävässä, josta on olennaista hyötyä nykyisissä tehtävissä.

Edellä mainitusta ajasta vähennetään lakossaoloaika ja muu luvaton poissaoloaika.

Soveltamisohje

Olennaisen hyödyn arviointiin sisältyy harkintaa. Olennainen hyöty ratkaistaan tapauskohtaisesti. Samankaltaisissa tapauksissa noudatetaan yhtenäistä käytäntöä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

A on Punkalaitumen kuntaa vastaan ajamassa kanteessaan vaatinut vahvistettavaksi, että hänellä on oikeus kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen II luvun 8 §:ssä tarkoitettuun kolmanteen, 10 vuoden palvelun jälkeen maksettavaan kokemuslisään 7.10.2002 lukien. A on lisäksi vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaa hänen peruspalkkansa määrät 7.10.2002-31.5.2004 välisenä aikana kanteessa yksilöidyin määrin ja velvoittaa Punkalaitumen kunnan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

A on työskennellyt Punkalaitumen kunnan vastaanottokeskuksessa ohjaajana 7.10.2002 lukien. A:lle on myönnetty vain kaksi kokemuslisää, vaikka hänellä on oikeus kolmeen kokemuslisään. Kokemuslisään oikeuttavaksi ajaksi ei ole hyväksytty seuraavia työsuhteita:

1.10.1976-31.12.1976 Danvikshem/baderska,

19.4.1979-20.1.1980 Serafimerlasarettet / sjukvårdsbiträde/natt ja

23.12.1980-2.5.1984 Saltsjöbadens sjukhus / sjukvårdsbiträde / natt.

Vastaanottokeskuksen ohjaajan työhön kuuluu keskuksessa asuvien turvapaikanhakijoiden ohjaaminen ja neuvominen. Ohjaajan tehtävänä on antaa tietoja muun muassa asuinympäristöstä ja suomalaisen yhteiskunnan palveluista sekä turvapaikanhakijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista sekä heidän asemastaan. Työ edellyttää monipuolista osaamista ja työkokemusta.

Vastaanottokeskuksen ohjaajan työhön ei ole varsinaista koulutusta. Työssä menestyminen perustuu tämän vuoksi aikaisempaan työkokemukseen ja ohjaajan persoonallisuuteen. Työkokemus ulkomailla tai ulkomaalaisten kanssa on eduksi työtehtävän hoitamisessa.

A on ollut noin seitsemän vuotta hoitoapulaisena ja kylvettäjänä ruotsalaisissa sairaaloissa, joissa hän on tutustunut paitsi ruotsalaiseen yhteiskuntaan myös Ruotsissa asuviin lukuisiin eri kansallisuuksiin. Punkalaitumen kunta on kokemuslisää määritellessään hyväksynyt A:n Ruotsissa oloajasta vajaat kaksi vuotta. Yötyö on kuitenkin jätetty hyväksymättä. Punkalaitumen kunta on kuitenkin pitänyt yötyökokemusta tärkeänä, sillä A:lta oli kysytty yötyökokemuksesta hänen hakiessaan vastaanottokeskukseen. A on lisäksi ollut vastaanottokeskuksessa yövalvojana ennen nykyiseen ohjaajan työhönsä siirtymistään. Myös hoitoalan työkokemuksesta on ollut hyötyä, koska terveydenhoitaja ei ole töissä iltaisin ja viikonloppuisin.

A:lla on sellaista kunnallisen työ- ja virkaehtosopimuksen II luvun 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua kokemusta, josta on olennaista hyötyä hänen ohjaajan työssään. Myös Hämeenkyrön vastaanottokeskus, jossa A on aikaisemmin tehnyt täsmälleen samoja töitä, on hyväksynyt edellä mainitun ajan kokemuslisään oikeuttavaksi ajaksi.

VASTAUS

Punkalaitumen kunta on kiistänyt kanteen kolmannen kokemuslisän ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta ja vaatinut kanteen hylkäämistä näiltä osin. Kunta on myöntänyt vahvistettavaksi vaadittujen peruspalkkojen määrät oikeiksi.

Palkanlaskija on 8.11.2002 tehnyt A:n kokemuslisästä viranhaltijapäätöksen, jonka mukaan A on ollut oikeutettu kahteen kokemuslisään 7.10.2002 alkaen. Kunnanhallitus on A:n oikaisuvaatimuksen johdosta 20.1.2003 päättänyt, että A:n työsuhteet Danvikshem/baderska, Serafimerlasarettet/sjukvårdsbiträde/natt ja Saltsjöbadens sjukhus/sjukvårdsbiträde/natt eivät vaikuta kokemuslisiin, koska ne eivät ole oman kunnan palvelua eikä ohjaajan tehtäviä vastaavaa ammattialaa eikä tehtävistä ole olennaista hyötyä nykyisessä ohjaajan tehtävässä.

KVTES jättää yksiselitteisesti työnantajalle harkintavallan kokemuslisään oikeuttavan palvelusajan hyväksymisessä. Tämä harkintavalta on itsenäistä, eikä vaikutusta ole sillä, mitä toinen työnantaja on päättänyt kokemuslisäasiassa. Punkalaitumen kunta on harkinnut, ettei A:n osa-aikaisen kylvettäjän ja yöhoitoapulaisen, joista toisella työjaksolla A oli ollut virkavapaalla lähes kaksi vuotta, työtehtävät tuo olennaista hyötyä vastaanottokeskuksen ohjaajana toimimiseen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kokemäen käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausunnon siitä, mikä on tässä tapauksessa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 2003-2004 II luvun 9 §:n 1 momentin oikea tulkinta.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Kunnallinen työmarkkinalaitos on työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa esittänyt seuraavaa:

Kokemuslisään oikeuttava palvelusaika

KVTES 2001-2002 II luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kokemuslisään oikeuttavaa palvelusaikaa on virka- tai työsuhteinen palvelu, jonka viranhaltija/työntekijä on ollut asianomaisessa kunnassa tai muun työnantajan palveluksessa tehtäviään vastaavalla ammattialalla tai sellaisessa tehtävässä, josta on olennaista hyötyä nykyisissä tehtävissä. Momentin soveltamisohjeessa todetaan, että olennaisen hyödyn arviointiin sisältyy harkintaa. Olennainen hyöty ratkaistaan tapauskohtaisesti. Samankaltaisissa tapauksissa noudatetaan yhtenäistä käytäntöä.

Arvioitaessa sitä, onko kyse vastaavan ammattialan tehtävistä, ei merkitystä ole niinkään sillä, ovatko tehtävät vastaavia tai samankaltaisia kuin nykyisessä tehtävässä, vaan onko aikaisempi muun työnantajan palvelu tapahtunut nykyisiä tehtäviä vastaavalla ammattialalla (esim. hoitoala).

KVTES 2001-2002 II luvun 9 §:n 1 momentin mukaan työnantaja harkitsee, voidaanko aikaisemmassa palvelussuhteessa suoritettu työ, joka ei ole samaa ammattialaa kuitenkin lukea kokemuslisään oikeuttavaksi ajaksi sillä perusteella, että siitä saadusta työkokemuksesta on olennaista hyötyä nykyisissä tehtävissä. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, onko ammattitaito näissä tehtävissä lisääntynyt ja onko ammattitaidon lisääntymisestä olennaista hyötyä nykyisissä tehtävissä.

Aikaisemmasta tehtävästä saadun kokemuksen tulee hyödyttää nykyisten tehtävien hoitoa nimenomaan olennaisesti. Olennaisen hyödyn arvioinnissa kiinnitetään huomiota mm. aikaisemman ja nykyisen tehtävän vaativuustasoon, tehtävän luonteeseen ja tavoitteisiin sekä laatuun ja sisältöön.

Olennainen hyöty ratkaistaan työnantajan arvioinnilla tapauskohtaisesti. Sen sijaan sillä, että toinen työnantaja on arvioinut vastaavan tehtävän osalta kokemuksesta olevan olennaista hyötyä, ei ole merkitystä asian kannalta. Työnantajan on pyrittävä noudattamaan oman henkilöstönsä osalta samankaltaisissa tilanteissa yhteneväistä käytäntöä.

Olennaisen hyödyn arviointi ja johtopäätökset

A on toiminut Punkalaitumen kunnassa 7.10.2002 alkaen vastaanottokeskuksen ohjaajana. Asiakirjojen ja kunnan selvityksen mukaan vastaanottokeskuksen ohjaajan tehtävänä on vastaanottokeskuksessa asuvien turvapaikanhakijoiden ohjaaminen ja neuvominen. Ohjaajan tehtävänä on neuvoa ja antaa tietoa mm. asuinympäristöstä ja suomalaisen yhteiskunnan tarjoamista palveluista sekä turvapaikanhakijoiden asemasta, oikeuksista ja velvollisuuksista.

Punkalaitumen kunnan valitessa A:ta vastaanottokeskuksen ohjaajan tehtävään tehtävässä edellytettiin soveltuvaa koulutusta, monipuolista osaamista, kokemusta työskentelystä turvapaikan hakijoiden kanssa, joustavuutta, ihmissuhdetaitoja ja kielitaitoja. ATK-osaaminen on luettu hakijoille eduksi. Punkalaitumen kunnasta saadun selvityksen mukaan ohjaajan tehtävään valitun A:n osalta ratkaisevaa on valinnassa ollut A:n monitaitoisuus, idearikkaus, valmius toiminnan kehittämiseen, sekä muut hänen henkilöönsä liittyvät ominaisuudet, ei A:n aikaisempi työkokemus.

Kylvettäjän ja hoitoapulaisen tehtävät eivät Kunnallisen työmarkkinalaitoksen käsityksen mukaan ole samaa ammattialaa kuin vastaanottokeskuksen ohjaajan tehtävät. Tehtävistä kertyneellä kokemuksella ei saadun selvityksen perusteella myöskään voida katsoa olevan olennaista hyötyä vastaanottokeskuksen ohjaajan tehtävässä.

A:n Punkalaitumen kunnalle toimittamasta työtodistuksesta (sjukvårdsbiträde, 23.12.1980 - 2.5.1984) ilmenee, että A:n tehtävänä on ollut osallistua potilaiden huolenpitoon, vastata tiettyjen laitteiden ja varusteiden kunnosta ja osallistua opastuksen saatuaan yksinkertaisempiin hoitotoimenpiteisiin. Näistä kuvatuista hoitoapulaisen tehtävistä saadusta kokemuksesta ei voida katsoa olevan olennaista hyötyä vastaanottokeskuksen ohjaajan tehtävän hoitamiseen. Kylvettäjän tehtävästä ei lausuntopyyntöön sisälly tehtäväkuvausta, eikä A ole sellaista myöskään Punkalaitumen kunnalle toimittanut. Yleisesti arvioiden myöskään kylvettäjän tehtävään ei ole sisältynyt sellaisia tehtäviä, joista kertyneellä työkokemuksella voitaisiin katsoa olevan olennaista hyötyä ohjaajan tehtävässä. Kummankin em. tehtävän osalta niiden keskeinen sisältö ja kohderyhmä poikkeavat olennaisesti vastaanottokeskuksen ohjaajan tehtävästä.

A:n aikaisemmista tehtävistä on varmasti kertynyt kokemusta palveluammatista sekä yleistä elämänkokemusta, jotka ovat saattaneet olla ratkaisevana tekijänä hänen valinnassaan vastaanottokeskuksen ohjaajan tehtävään. Työkokemusta arvioitaessa niistä ei kuitenkaan ole ollut KVTES:n tarkoittamaa olennaista hyötyä nykyisessä tehtävässä. Työskentely ulkomailla ja kokemus yötyöstä eivät myöskään yksinään tuota sellaista hyötyä, jota voitaisiin pitää nykyisten tehtävien hoitamisen kannalta olennaisena.

Edellä esitetyn perusteella tehtäviä vertailtuaan Kunnallinen työmarkkinalaitos katsoo, ettei A:n edellä mainittuja kylvettäjän ja hoitoapulaisen tehtäviä tule lukea hyväksi vastaanottokeskuksen ohjaajan tehtävässä kokemuslisää kerryttävään palvelusaikaan.

Kunta-alan Unioni ry on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

Kunta-alan Unioni ry toteaa yleisesti KVTES:n kokemuslisää koskevasta säännöksestä, että kyseessä on säännös, jonka soveltamiseen liittyy sekä työnantajaa koskevaa objektii-vista velvoittavuutta että työnantajan harkintavaltaa. Tämän vuoksi kokemuslisäsäännös voi rajatapauksessa olla jonkin verran vaikeasti sovellettava. Säännöksessä tarkoitetun vastaavan ammattialan tai olennaisen hyödyn määrittely ei ole täysin työnantajan vapaassa harkinnassa oleva asia, mutta rajatapauksissa kysymys voi kuitenkin olla sellaisesta tilanteesta, joka ratkeaa työantajan harkinnan perusteella. Mikäli voidaan objektiivisesti todeta, että kunnan/kuntayhtymän palveluksessa oleva työntekijä on työskennellyt aiemmin joko vastaavalla ammattialalla tai sellaisissa tehtävissä, joista objektiivisesti arvioiden voidaan katsoa olevan olennaista hyötyä työntekijän nykyisessä tehtävässä, tulee palvelusaika ottaa huomioon kokemuslisää määriteltäessä.

Ensimmäisenä vaihtoehtona säännöksessä on, että kokemuslisään oikeuttavaksi palve-lusajaksi tulee huomioida sellainen muun työnantajan kuin kunnan tai kuntayhtymän palvelus, joka on tapahtunut vastaavalla toimialalla kuin missä työntekijä työskentelee kunnassa/kuntayhtymässä.

A:n työskentely kylvettäjänä hoitolaitoksessa tai sairaala-apulaisena sairaalassa ei Kunta-alan unioni ry:n käsityksen mukaan ole kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla työskentelyä vastaavalla alalla kuin vastaanottokeskuksen ohjaajan työ.

Sen arvioiminen, onko A:n aikaisemmista työsuhteista olennaista hyötyä hänen nykyisissä tehtävissään edellyttää, että käytettävissä on yksilöidyt tehtäväkuvaukset sekä työntekijän nykyisistä työtehtävistä että aikaisempien työsuhteiden mukaisista työtehtävistä.

Lausuntopyynnössä on kuvattu vastaanottokeskuksen ohjaajan työtä siten, että ohjaajan tehtävänä on keskuksessa asuvien turvapaikanhakijoiden ohjaaminen ja neuvominen. Ohjaaja antaa tällöin tietoa mm. asuinympäristöstä ja suomalaisen yhteiskunnan palve-luista sekä turvapaikanhakijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista ja heidän asemastaan. (Lausuntopyynnöstä ei ilmene, ovatko kantaja A ja vastaaja Punkalaitumen kunta yksimielisiä tästä toimenkuvasta).

Sen sijaan lausuntopyyntöön ei sisälly tarkempaa kuvausta A:n työtehtävistä kylvettäjän ja sairaala-apulaisen ammatista.

Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin arvioida, että kylvettäjän työ poikkeaa perusluonteeltaan siinä määrin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen ohjaajan työstä, ettei kylvettäjän työtehtävää voida pitää sellaisena KVTES:n 9 §:n 2 kohdan tarkoittamana työnä, josta olisi olennaista hyötyä vastaanottokeskuksen ohjaajan työssä.

Sekä kylvettäjän että vastaanottokeskuksen ohjaajan työt ovat tietenkin sellaisia palveluammatteja, joissa työntekijän työhön kuuluu kanssakäyminen asiakkaiden kanssa ja tähän liittyvät ihmissuhdetaidot. Aikaisempi kokemus palvelualan työtehtävästä on luonnollisesti aina hyödyksi toisessa palveluammatissa. Tämän tyyppistä yleistä työkokemusta ei kuitenkaan voitane pitää KVTES:n tarkoittamana, kokemuslisään oikeuttavana olennaista hyötyä tuovana työkokemuksena.

A on edelleen todennut, että työkokemus ulkomailla tai ulkomaalaisten kanssa on eduksi vastaanottokeskuksen työtehtävissä. Epäilemättä näin on. Kokemuslisän määrittelyssä on kuitenkin kysymys siitä, kuinka olennaisella tavalla ulkomailla työskentely sinänsä voi lisätä työntekijän ammattitaitoa tai hänen kykyään hoitaa vastaanotto-keskuksen ohjaajan tehtäviä. Kunta-alan unioni ry arvioi, että pelkästään se seikka, että A on työskennellyt Ruotsissa ja ruotsalaisten työnantajien palveluksessa ei lisää hänen ammattitaitoaan ja osaamistaan tavalla, jota voitaisiin pitää sellaisena olennaisena hyötynä vastaanottokeskuksen ohjaajan työssä, jota KVTES:n 9 §:n 2 kohdassa on tarkoitettu.

Kunta-alan unioni ry kuitenkin toteaa, että hoitoapulaisen/sairaala-apulaisen työstä ei ole esitetty yksityiskohtaista selvitystä, joten edellä mainittuun kannanotto perustuu siihen olettamukseen, että A on tehnyt tavanomaisia hoitoapulaisen/sairaala-apulaisen tehtäviä. Mikäli A:n työ on kuitenkin tavalla tai toisella poikennut hoitoapulaisen/sairaala-apulaisen yleisestä työnkuvauksesta, voidaan KVTES 9:n soveltamisessa luonnollisesti päätyä toisenlaiseenkin ratkaisuun.

Kunta-alan unioni ry katsoo, että tässä tapauksessa yksinomaan se seikka, että Hämeenkyrön vastaanottokeskus on asiakirjatietojen mukaan hyväksynyt kysymyksessä olevat aikaisemmat työsuhteet palvelukseen oikeuttavaksi ajaksi, ei välttämättä merkitse sitä, että työnantajalla olisi työehtosopimuksen tarkoittama velvollisuus huomioida nyt kysymyksessä olevat aikaisemmat työsuhteet palveluslisään oikeuttavaksi ajaksi myös Punkalaitumen kunnan vastaanottokeskuksen ohjaajan tehtävässä.

Kuten edellä on todettu KVTES:n kokemuslisäsäännös mahdollistaa työnantajan harkintavallan käytön myös siten, että palveluslisään oikeuttavaksi ajaksi voidaan lukea sellainen työkokemus, jota työnantajalla ei ole ehdoton velvollisuus hyväksyä palveluslisään oikeuttavaksi ajaksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

A on työskennellyt Punkalaitumen kunnan vastaanottokeskuksessa ohjaajana 7.10.2002 lukien. Punkalaitumen kunta on katsonut, ettei A:n työskentelyjaksoja Ruotsissa 1.10.1976-31.12.1976 Danvikshem/baderska, 19.4.1979-20.1.1980 Serafimerlasarettet/sjukvårdsbiträde ja 23.12.1980-2.5.1984 Saltsjöbadens sjukhus/sjukvårdsbiträde ole otettava huomioon kokemuslisään oikeuttavaa palvelusaikaa laskettaessa. A:lle on myönnetty vain kaksi kokemuslisää hänen vaatimansa kolmen asemesta.

Kokemäen käräjäoikeuden lausuntopyynnössä on kysymys siitä, onko A:n työskentely Ruotsissa kylvettäjänä tai sairaala-apulaisena kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 2003-2004 II luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua hänen nykyisiä tehtäviään vastaavalla ammattialalla tehtyä työtä tai onko näistä tehtävistä olennaista hyötyä hänen nykyisissä tehtävissään ohjaajana siten, että työskentelyaika tulisi ottaa huomioon kokemuslisään oikeuttavana palvelusaikana. Asiassa ei ole kysymys edellä mainitun säännöksen 1 kohdassa tarkoitetusta työskentelystä asianomaisessa kunnassa tai kuntayhtymässä.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 2003-2004 II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen mukaan olennaisen hyödyn arviointiin sisältyy harkintaa. Olennainen hyöty ratkaistaan tapauskohtaisesti. Samankaltaisissa tapauksissa noudatetaan yhtenäistä käytäntöä.

Esitetyn selvityksen mukaan pakolaisohjaajan työtehtäviin kuuluvat muun muassa vastaanottokeskuksissa asuvien turvapaikanhakijoiden ohjaaminen ja neuvominen. Ohjaajan tehtävänä on antaa tietoa muun muassa asuinympäristöstä ja suomalaisen yhteiskunnan palveluista sekä turvapaikanhakijoiden oikeuksista, velvollisuuksista ja asemasta. Ohjaaja antaa ongelmatilanteissa keskusteluapua ja ohjaa asukkaan tarvittaessa oikeusapuneuvontaan. Ohjaaja vastaa myös kuljetusten, tulkkipalvelujen, vapaa-ajantoimintojen sekä kieltenopetuksen järjestämisestä. Työhön kuuluu myös yhteistyö eri viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Varsinaista koulutusta ammattiin ei ole.

Näin ollen Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kunta-alan Unioni ry ovat olleet yhtä mieltä siitä, ettei A:n kanteessaan mainitsemia työskentelyjaksoja Ruotsissa ole lähtökohtaisesti tullut ottaa huomioon määrättäessä kokemuslisää Punkalaitumen kunnan ohjaajan työssä.

Työtuomioistuimella ei ole perusteita poiketa edellä esitetystä kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen osapuolten yksimielisestä kannanotosta. Siten työtuomioistuin lausuntonaan katsoo kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n 1 momentin oikean tulkinnaksi, ettei A:n työskentelyä kylvettäjänä tai sairaala-apulaisena ole pidettävä sanotun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna vastaavalla ammattialalla tehtynä työnä. Mainitun työskentelyn perusteella A:n ei myöskään ole ainakaan toistaiseksi esitetyn selvityksen mukaan ollut sellaisessa tehtävässä, josta olisi määräyksessä tarkoitettua olennaista hyötyä vastaanottokeskuksen ohjaajan tehtävissä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, K. Rautiainen, Lindahl, Raitoharju ja Reinamo jäseninä. Esittelijä on ollut Aaltonen.

Lausunto on yksimielinen.