Labor court dismisses union claim that employer cannot unilaterally worsen sales commission terms under collective agreement.

Auto- ja konekaupan työehtosopimuksen auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n 2 momentin mukaan, mikäli työnantaja haluaa muuttaa provisiosopimuksen ehtoja, on muutoksesta neuvoteltava myyjän kanssa. Määräyksen 3 momentin mukaan työnantaja voi neuvottelujen jälkeen toteuttaa muutoksen, jollei siitä edellä mainitun mukaisesti ole sovittu.

Erimielisyydessä oli kysymys siitä, saako työnantaja yksipuolisesti heikentää auto- ja konemyyjien provisiopalkkaetuja.

1TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 63

KANTAJA

Metallityöväen Liitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Autoalan Keskusliitto ry, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.11.2004

Päätös (käsittelyratkaisu) 23.12.2004 nro 130

Suullinen valmistelu 18.3.2005

Pääkäsittely 23.5.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoalan Keskusliitto ry:n ja Auto- ja Konealan Unioni AKU ry:n (nyk. Metallityöväen Liitto ry) välillä 1.2.2003 - 31.3.2005 voimassa olleessa auto- ja konekaupan työehtosopimuksen auto- ja konemyyjiä koskevassa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Provisiopalkka

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Provision perusteita koskevat periaatteet selvitetään myyjälle työ- ja provisiosopimusta solmittaessa. Myyntitavoitteet asetetaan esim. kalenteri- tai tilivuodelle. Näin ollen tavoiteasettelu ja provisiojärjestelmä ovat määräaikoihin sidottuja. Myyntitavoitteiden asettamisen yhteydessä saattaa olla yrityksen toiminnan kannalta tarpeen arvioida uudelleen käytettyä provisiomallia. Mikäli työnantaja haluaa muuttaa provisiosopimuksen ehtoja, on muutoksesta neuvoteltava myyjän kanssa

Neuvottelujen jälkeen voi työnantaja toteuttaa muutoksen, jollei siitä em. mukaisesti ole sovittu. Voimassaolevan provisiosopimuksen ehtoja noudatetaan siihen saakka kunnes uudet provisioehdot tulevat voimaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Autoalan Keskusliitto ry:n ja Auto- ja Konealan Unioni AKU ry:n (nyk. Metallityöväen Liitto ry) välille ajalle 1.2.2003 - 31.3.2005 solmitun työehtosopimuksen auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n 2 ja 3 momentin määräyksiä on tulkittava siten, että työnantaja ei saa yksipuolisesti heikentää auto- ja konemyyjien palkkaetuja, ja

velvoittaa Autoalan Keskusliitto ry:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Kanteen taustalla on Autokeskus Oy:ssä provisiosopimusten muuttamisesta syntynyt erimielisyys. Yhtiö oli 1.9.2003 muuttanut yksipuolisesti yhtiön Tampereen, Helsingin Konalan ja Espoon Olarin toimipisteiden automyyjien provisiopalkkaehtoja neuvottelematta asiasta myyjien tai luottamusmiesten kanssa. Muun muassa provisioprosentti oli alennettu kymmenestä yhdeksään ja provision yläraja oli alennettu 14:stä 13:een prosenttiin. Muutosten seurauksena provisiopalkat olivat huomattavasti alentuneet. Esimerkiksi tammi-huhtikuussa 2004 oli erään automyyjän provisiopalkka alentunut 1 257,40 eurolla ja erään toisen automyyjän 1 446,55 eurolla.

Auto- ja konemyyjiä koskevaan pöytäkirjaan oli otettu uusi kolmas momentti 9.2.2000 solmitun työehtosopimuksen yhteydessä. Aiemmissa työehtosopimuksissa ei ollut määräystä työnantajan mahdollisuudesta toteuttaa provisiosopimusmuutos neuvottelujen jälkeen. Uudella kolmannella momentilla ei ollut sovittu eikä tarkoitettu sopia, että työnantaja saisi yksipuolisesti alentaa provisiopalkkaa tai heikentää palkkausehtoja. Yksipuolinen palkkaetujen alentaminen on mahdollista vain, jos työnantaja voisi työsopimuslain määräysten mukaisesti irtisanoa työsopimuksen.

Uudessa 3 momentin määräyksessä muutoksella on tarkoitettu provisiopalkkajärjestelmän erilaisia teknisluonteisia muutoksia, jotka eivät vaikuta palkkausta alentavasti. Tällaisia muutoksia voivat olla esimerkiksi tietokonejärjestelmiin tai vastaaviin tehtävät muutokset sekä työnantajan direktio-oikeuden piiriin kuuluvat asiat. Näistäkin muutoksista on ensin neuvoteltava myyjien kanssa ennen kuin työnantaja voi niihin ryhtyä.

Kantajaliiton tavoitteena oli nyt kysymyksessä olevalla työehtosopimuskierroksella ollut kiinteän peruspalkan saaminen provisiopalkkaisille automyyjille. Kiinteästä palkasta ei ollut kuitenkaan päästy sopimukseen. Koska myyjille oli haluttu varmistaa jonkinlainen ansiotaso, oli esitetty Ruotsin mallin mukaista vuositakuupalkkaa. Tästä olikin sitten neuvotteluissa päästy sopimukseen. Vuositakuupalkka ei liittynyt mitenkään provisiopalkkajärjestelmään.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Vuoden 1995-98 työehtosopimuksessa nyt kysymyksessä olevaa ongelmaa ei ollut ratkaistu, koska siinä ei ollut sanottu, mikä oli provisiopalkkajärjestelmän muutosoikeus. Tuolloin oli ollut vireillä huomattava määrä tätä määräystä koskeneita riitoja, minkä vuoksi työnantajapuoli oli halunnut, että asia selvitetään. Nyt kysymyksessä olevat provisiopalkkausmääräykset syntyivät vuoden 2000 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä. Korkein oikeus oli juuri antanut ratkaisunsa provisiopalkkaisia kiinteistömyyjiä koskevassa asiassa (KKO 1998:107), ja vastaajaliitto piti tärkeänä ennakkopäätöstä vastaavan järjestelyn sopimista myös auto- ja konemyyjiä koskevassa työehtosopimuksessa. Liiton tavoitteista informoitiin tuolloin suullisesti työehtosopimuksen toisena osapuolena ollutta Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ry:tä.

Työnantajapuolelle oli tärkeätä, että provisiojärjestelmiä voidaan muuttaa myös ilman toisen osapuolen kanssa tehtävää sopimusta. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ei työehtosopimusneuvotteluissa ollut heti valmis hyväksymään työnantajapuolen esitystä. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:lle 18.1.2000 luovutettuun työehtosopimusesitykseen ei sisältynyt toimihenkilöliiton tavoittelemaa sopimuspakkoa, vaan esitykseen oli nimenomaisesti kirjattu, että työnantaja voi neuvottelujen jälkeen toteuttaa muutoksen myös siinä tapauksessa, että siitä ei ollut sovittu. Työnantajapuolen esitys muodostui työehtosopimuksen tekstiksi. Kompromissi asiassa saatiin aikaiseksi, kun työnantajapuoli hyväksyi Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n esityksen vuositakuuansiota koskevan määräyksen ottamisesta työehtosopimukseen.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n edustajat ymmärsivät täysin provisiojärjestelmän muuttamista koskeneen määräyksen sisällön. Vuositakuuansiota koskeva säännös oli nimenomaan kytköksissä provisiopalkan yksipuoliseen muutosoikeuteen. Se, mistä sopimusneuvotteluissa sovittiin, sitoo myös yhdistysfuusion kautta Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n seuraajaksi tullutta Metallityöväen Liittoa.

Provisiopalkkaisten työntekijöiden vuosiansion suojaksi sopimuksen 4 §:ään sisältyy edellä mainittu vuositakuupalkkaa koskeva suojamääräys. Provisiopalkkaisen auto- ja konemyyjän vuositakuupalkka on vähintään 50 prosenttia myyjän kolmen edellisen vuoden ansioiden keskiarvosta. Kantajan esittämä vahvistusvaatimus on työehtosopimukseen kirjatun takuupalkkasäännöksen vastainen, koska vaatimus merkitsisi sopimuspakon lisäksi sitä, että työntekijän vuosiansiosuoja olisi 100 prosenttia ja takuuansio laskettaisiin huomattavasti lyhyemmältä ajalta kun kolmelta vuodelta.

Alalla vallitseva käytäntö on selvä ja yksiselitteinen. Lähes kaikissa alan yrityksissä tapahtuu työehtosopimuksen tarkoittamia muutoksia kalenterivuosittain tai tilikausittain. Muutokset on vakiintuneesti toteutettu työnantajan toimenpiteillä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Auto- ja konekaupan työehtosopimuksen auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n 2 momentin mukaan mikäli työnantaja haluaa muuttaa provisiosopimuksen ehtoja, on muutoksesta neuvoteltava myyjän kanssa. Määräyksen 3 momentin mukaan työnantaja voi neuvottelujen jälkeen toteuttaa muutoksen, jollei siitä edellä mainitun mukaisesti ole sovittu. Voimassaolevan provisiosopimuksen ehtoja noudatetaan siihen saakka kunnes uudet provisioehdot tulevat voimaan.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n 2 ja 3 momentin määräyksiä tulkittava siten, että työnantaja ei saa yksipuolisesti heikentää auto- ja konemyyjien palkkaetuja.

Työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta kantajapuolen nimeäminä todistajina Auto- ja Konealan Unioni AKU ry:n entistä puheenjohtajaa A:ta ja entistä järjestösihteeriä B:tä sekä vastaajapuolen nimeäminä todistajina asiamies C:tä, varatoimitusjohtaja D:tä ja projektijohtaja E:tä. Kirjallisina todisteina on esitetty muun muassa sopijapuolten vuoden 2000 työehtosopimusneuvotteluissa puolin ja toisin tekemät neuvotteluesitykset.

A on kertonut työskennelleensä auto- ja konekaupan järjestöjen piirissä 1.3.1974 alkaen aina eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 2002 asti. Todistaja oli osallistunut myös provisiopalkkoja koskeviin vuoden 2000 työehtosopimusneuvotteluihin.

A:n mukaan provisiopalkkoja koskevat määräykset oli otettu automyyjäpöytäkirjaan jo vuonna 1984. Vuoden 2000 työehtosopimusneuvotteluissa Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ry oli aluksi tavoitellut provisiopalkkaisille automyyjille kiinteää markkamääräistä peruspalkkaa. Työnantajapuoli ei kuitenkaan ollut tähän suostunut, minkä vuoksi yhdistys oli luopunut siitä ja ehdottanut sopimukseen otettavaksi Ruotsin mallin mukaista määräystä vuositakuuansiosta. Tältä pohjalta työehtosopimuksen sisällöstä oli päästy yhteisymmärrykseen 18.1.2000.

Edelleen A:n mukaan automyyjäpöytäkirjan 3 ja 4 § eivät liity toisiinsa. Takuupalkkaa koskeva 4 § saattaa tulla sovellettavaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa jonkun automerkin saatavuus heikkenee yllättäen ja toimitusajat pitenevät, jolloin automyyjät voivat jäädä pitkäksi aikaa ilman provisioita tilattujen autojen maksujen tapahtuessa vasta myöhemmin. Myöskään Ruotsissa, josta malli oli otettu, takuupalkkaa ei ollut kytketty provisiojärjestelmän muutokseen.

B on kertonut olleensa Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ry:n ja sen seuraajan Auto- ja Konealan Unioni AKU ry:n palveluksessa elokuusta 1987 aina lokakuulle 2002 asti. Auto- ja konemyyjien työehtosopimusneuvottelut vuonna 2000 olivat olleet alan ainoat työehtosopimusneuvottelut, joihin todistaja oli osallistunut. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH oli lähtenyt näihin neuvotteluihin tavoitteenaan saada työehtosopimukseen provisiopalkkaisille automyyjille kiinteä pohjapalkka. Työnantajapuoli ei ollut kuitenkaan hyväksynyt tätä, ja tilalle oli tullut automyyjäpöytäkirjan 4 §:n mukainen takuupalkka-ajatus.

B:n mukaan automyyjäpöytäkirjan 3 §:n 3 momentissa on tarkoitettu, että työnantaja voi tehdä teknisluonteisia muutoksia provisiosopimukseen, vaikkei asiasta olisikaan päästy sopuun työntekijän kanssa. Muutos voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, jos ketjukauppa muutetaan autokohtaiseksi ja provisio lasketaan joka kaupasta erikseen tai jos yksilöllinen provisio muuttuu niin sanotuksi kimppaprovisioksi. Määräyksen henki on, ettei työntekijän palkka saa alentua samalla työsuoritteella. Muutoksen vaikutuksia on viime kädessä tarkasteltava kauppa kaupalta.

C:n mukaan sopimuksella tarkoitettiin sitä mitä siinä lukee eli työnantaja voi yksipuolisesti muuttaa provisiosopimuksen ehtoja, kunhan on ensin neuvotellut työntekijän kanssa. Tältä osin ei sovittu minkäänlaisista rajoituksista. Provisiojärjestelmät tehdään yleensä eri kausille kuten kalenteri- tai tilivuodeksi tai neljännesvuosittain. Pääsääntöisesti muutokset tehdään sopimuskauden vaihtuessa, mutta sopimus voi muuttua kesken kaudenkin, jos siihen on sopimuksessa varauduttu. Todistaja ei tiennyt, että työnantaja olisi yksipuolisesti leikannut myyjien ansioita, jos myyjien palkat olisivat nousseet huomattavasti esimerkiksi markkinoiden muutoksen vuoksi. Katteiden pienennyttyä provisiojärjestelmissä voi nykyisin olla mukana erilaisia elementtejä kuten tarjousten tekeminen, asiakastyytyväisyys tai rahoitusmyynti, eikä enää vain myyntihinta tai myyntikate. Näin ollen provisioitakaan ei voida tarkastella kauppa kaupalta.

D on kertonut olleensa Autoalan Keskusliiton palveluksessa vuodesta 1973 alkaen. Työehtosopimuksen määräykset provisioiden muutosoikeudesta olivat jossakin määrin tulkinnanvaraiset ja alalla oli tästä asiasta paljon riitoja. Tästä syystä ja korkeimman oikeuden vuonna 1998 antaman ratkaisun jälkeen oli haluttu selkeyttää provisiopalkkaisia automyyjiä koskevia määräyksiä. Auto- ja konemyyjiä koskeva työehtosopimus oli irtisanottu 25.10.1999 ja neuvottelut uudesta sopimuksesta olivat alkaneet 8.11.1999. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH oli 10.1.2000 tehnyt automyyjäpöytäkirjaan muutosesityksen, jonka mukaan provisiosopimuksen muutoksesta olisi ollut pakko sopia, minkä lisäksi sopimukseen olisi otettu niin sanottu Ruotsin mallin mukainen takuuansio. C oli 13.1.2000 esitellyt vastaehdotuksen Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:lle, mutta se ei ollut vielä johtanut mihinkään. Ehdotus oli uusittu 18.1.2000, jolloin sopimus oli syntynyt.

D:n mukaan provisiosopimusten muuttaminen oli jo aiemman työehtosopimuksen mukaan mahdollista, mutta uusilla määräyksillä sopimusta selkeytettiin. Todistajan mukaan mistään rajoituksista työnantajan oikeuteen muuttaa provisiojärjestelmää ei puhuttu tai sovittu. Sopimuksesta jälkeenpäin tiedotettaessa on tosin korostettu, että mihinkään kohtuuttomuuksiin ei tule mennä. Provisiosopimusten muutosoikeus on alalla yleisesti kirjattu myös työsopimuksiin.

E:n on kertonut olleensa alalla vuodesta 1961 alkaen ja olleensa työnantajaliiton työehtosopimusneuvottelukunnan jäsen 20 vuoden ajan. Todistaja oli ollut mukana myös vuoden 2000 työehtosopimusneuvotteluissa. Edellinen sopimus oli ollut epäselvä provisiopalkan osalta. Uudessa sopimuksessa työnantajalle oli annettu oikeus yksipuoliseen muutokseen, ja työntekijälle oli turvattu takuuansio. Käytännössä provisiojärjestelmiä eli -sopimuksia on paljon erilaisia. Kappalemäärä ja tuotto ovat vanhoja provisiojärjestelmään kuuluvia asioita. Uutena tehdaslähtöisenä asiana on tullut mukaan asiakastyytyväisyys, joka muodostaa jälleenmyyjien saamasta palkkiosta huomattavan osan. Jälleenmyyjät ovat siirtäneet tämän perusteen provisiosopimuksiin.

Edelleen E:n mukaan varsinaisesta automyynnistä saatava provisio on koko ajan pudonnut ja suurin piirtein tasaisten tulojen varmistamiseksi myyjille on jouduttu käyttämään provision perusteena asiakastyytyväisyyttä ja muita tekijöitä. Myyntiin vaikuttavat monet seikat kuten uudet mallit ja varusteet, takuuehdot, autoveron muutokset ja korkotaso. Provisiojärjestelmän vaikeudet eivät niinkään johdu kokonaismarkkinoista kuin merkkien välisistä muutoksista. Näistä syistä provisiojärjestelmiä joudutaan todistajan kokemuksen mukaan käytännössä muuttamaan vähintään kerran vuodessa tai tilikaudessa. Sopimusten muuttaminen kesken kauden ei kuitenkaan ole tavallista. Käytännössä provisioiden määräytymisen perusteista on ensin keskusteltu automyyjän kanssa, minkä jälkeen työnantaja on yksipuolisesti muuttanut sopimusta.

Arviointi ja johtopäätökset

Auto- ja konekaupan työehtosopimuksen auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n 3 momentin mukaan työnantaja voi neuvottelujen jälkeen toteuttaa provisiosopimuksen ehtojen muutoksen, jollei siitä ole työntekijän kanssa sovittu. Määräys on tässä muodossa ollut voimassa vuosien 2000-2001 työehtosopimuksesta alkaen.

Työtuomioistuin toteaa, että automyyjäpöytäkirjan 3 §:n määräykset provisiosopimuksista ja provisiojärjestelmän muuttamisesta koskevat määrätyn ajan voimassa olevia provisiojärjestelmiä. Esitetyn selvityksen mukaan myyntitavoitteet asetetaan ja provisioista sovitaan käytännössä yleensä tilikaudeksi tai kalenterivuodeksi, jonka päättyessä sopimuksen ehtoja tarkastellaan. Mikäli uusista provisioehdoista ei tällöin päästä yhteisymmärrykseen työantajan ja automyyjän kesken, työnantajalla on automyyjäpöytäkirjan 3 §:n 3 momentin mukaan neuvottelujen jälkeen oikeus yksipuolisesti päättää uuden provisiosopimuksen sisällöstä.

Vuoden 2000 työehtosopimusneuvotteluihin toimihenkilöpuolelta vastuuhenkilönä osallistuneen A:n kertoman mukaan provisiojärjestelmän ehdot voivat toimihenkilöiden kannalta muutostilanteissa myös heikentyä, mikäli muutokset johtuvat jostakin ulkopuolisen tekijän, kuten maahantuojan, valtion tai muun vastaavan toimenpiteistä. Tällaisesta työnantajan muutosoikeuden rajoituksesta ei kuitenkaan ole muiden sopimusneuvotteluihin osallistuneiden kertoman mukaan sovittu. Vahvistusta A:n kertomukselle ei ole saatavissa myöskään työtuomioistuimelle esitetystä sopimusneuvottelujen kulkua selvittäneestä asiakirja-aineistosta.

Joka tapauksessa A:nkin mukaan provisioedut voivat muutostilanteissa myös heikentyä. Siihen, että tämä on otettu huomioon myös sopimusneuvotteluissa viittaa se, että toimihenkilöiden aseman turvaamiseksi on samassa yhteydessä sovittu vuositakuuansiosta siten, että vuositakuupalkka on vähintään 50 prosenttia myyjän kolmen edellisen vuoden ansioiden keskiarvosta. Sopimusneuvottelujen yhteydessä tämänkaltainen määräys oli nimenomaan kytketty provisiojärjestelmän muutostilanteisiin, joskin lopullisessa sopimuksessa määräys on kirjoitettu tätä yleisempään muotoon erilliseksi määräykseksi.

Auto- ja konemyyjäpöytäkirjan 3 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan työnantajalla on viimekädessä päätösvalta provisiojärjestelmän sisällöstä, ellei siitä työnantajan ja työntekijän kesken sovita. Tähän päätösvaltaan ei voida johtaa rajoituksia määräyksen sanamuodosta tai sopijapuolten tarkoituksesta esitetystä selvityksestä muutoinkaan. Jos sopijapuolten tarkoituksena olisi ollut sopia toimihenkilöliiton tässä oikeudenkäynnissä esittämällä tavalla, tämän olisi tullut käydä selville myös itse sopimusmääräyksestä. Sopimusta onkin työtuomioistuimen näkemyksen mukaan tulkittava sen sanamuotoa vastaavalla tavalla niin, että provisioperusteet voivat kyseisen määräyksen mukaan työnantajan päätöksellä muuttua ja myös huonontua.

Kantaja on vaatinut vahvistettavaksi, että auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 3 §:n 2 ja 3 momentin määräyksiä on tulkittava siten, että työnantaja ei saa yksipuolisesti heikentää auto- ja konemyyjien palkkaetuja. Koska työnantajalla on edellä todetun mukaisesti oikeus muuttaa provisiosopimuksia niiden voimassaolon päätyttyä myös niin, että provisioedut voivat huonontua, työtuomioistuimella ei ole perusteita hyväksyä esitettyä vahvistusvaatimusta.

Oikeudenkäyntikulut

Metallityöväen Liitto ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 8 174 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 8 174 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Mikkola, Virtanen, Sutela, Vuorio ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Aaltonen.

Tuomio on yksimielinen.