Labor court denies sick pay and dismissal damages where illness resulted from alcohol abuse violating care plan.

Työntekijä oli vuosilomalla ollessaan nauttinut alkoholia ja sairastunut haimatulehdukseen, minkä johdosta hän oli ollut työkyvytön vielä vuosilomansa päättymisen jälkeen. Työnantaja oli kieltäytynyt sairausajan palkan maksamisesta ja irtisanonut työntekijän työsopimuksen.

Työntekijän työkyvyttömyyden aiheuttaneella sairaudella oli ollut yhteys hänen kesäloman aikaiseen alkoholinkäyttöönsä. Sairastuminen ei kuitenkaan ollut ollut ennustettavissa niin suurella todennäköisyydellä, että työntekijän olisi voitu katsoa työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksellaan aiheuttaneet työkyvyttömyyteen johtaneen sairautensa. Työntekijällä oli näin ollen oikeus sairausajan palkkaan.

Koska asia on ollut epäselvä ja tulkinnanvarainen, ei työnantajaliitto työnantajan menettelyn hyväksyessään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.(Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 59

KANTAJA

Paperiliitto ry, Helsinki

VASTAAJA

Metsäteollisuus ry, Helsinki

KUULTAVA

M-real Oyj, Espoo

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely ynnä muu

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.12.2004

Pääkäsittely 8.3.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välisessä, 1.2.2003 - 15.2.2005 voimassa olleessa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

25 §

Työntekijän sairastuminen, tapaturma, äitiysloma ja lääkärintarkastukset

25.1.1 Oikeus sairausajan palkkaan

Työntekijällä, joka sairauden tai tapaturman johdosta on estynyt tekemästä työtä, on oikeus sairausajan palkkaan tässä kohdassa määrätyllä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

25.1.3 Työsuhde on kestänyt vähintään 6 kuukautta

Jos työsuhde on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta, on työntekijällä oikeus saada sairausajan palkka enintään 35 päivän pituiselta ajanjaksolta työkyvyttömyyden alkamispäivästä lukien.

Vastaavasti ajanjakso on

42 päivää työsuhteen kestettyä vähintään viisi vuotta ja

56 päivää työsuhteen kestettyä vähintään kymmenen vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

25.2 Sairaudesta annettava selvitys

Sairausajan palkanmaksu edellyttää, että työntekijä esittää vaadittaessa sairaudestaan lääkärintodistuksen tai poissaolostaan terveydenhoitoviranomaisen määräyksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

25.7.1 Sairausajan palkan maksaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sairausajan palkkaa ei makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sanotun työehtosopimuksen osana noudatettavassa paperiteollisuuden irtisanomissuojaa koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Soveltamisohje

Määräys vastaa työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:ää, joissa on määritelty työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

Työsopimuslain 7 luvun 2.2 §:ssä on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Asiallinen ja painava syy -käsitteen sisältöä on edellä pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla voi sopimuksen mukaan olla sallittua.

Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteen kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

Työsopimuksen irtisanomisperusteiden sisältöä on tarkemmin kuvattu hallituksen esityksen (HE 157/2000) perusteluissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

12 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että M-real Oyj on velvollinen maksamaan A:lle sairausajan palkkaa ajalta 13.-20.7.2003 paperiteollisuuden työehtosopimuksen 25 §:n perusteella,

vahvistaa, että M-real Oyj on irtisanonut A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti,

velvoittaa M-real Oyj:n maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 11 ja 12 §:n nojalla 24 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 60.181,44 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,

tuomitsee Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä sekä

velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja M-real Oyj:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Paperiliiton oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut laillisine viivästyskorkoineen erääntyen 30 päivän kuluessa tuomion antamisesta.

Perusteet

A oli työskennellyt M-real Oyj:n palveluksessa Lohjan Kirkniemen paperitehtaalla 1.6.1981 lähtien. Hänen toimenkuvaansa kuuluivat vuosina 1981-1991 kiillotuskoneen 2. miehen tehtävät keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ja vuodesta 1991 lukien kalibroijan työtehtävät päivävuorossa. Kalibroija työskentelee laaduntarkkailijana ja hänen tehtäviinsä kuuluu paperi- ja massanäytteiden ottaminen ja niiden vertailu automaattisten mittalaitteiden antamiin lukemiin. M-real Oyj oli 4.8.2003 annetulla ilmoituksella irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 4.2.2004. Syyksi oli ilmoitettu 6.11.2002 annetusta varoituksesta piittaamaton alkoholin väärinkäyttö ja siitä johtuva kykenemättömyys työntekoon 13.-20.7.2003.

A oli sairastunut haimatulehdukseen vuosilomansa aikana 5.7.2003. Hän oli ollut sairaalahoidossa ajalla 5.-12.7.2003. Lääkärintodistuksen mukaan A oli työkyvytön 5.-20.7.2003 diagnoosilla alkoholin aiheuttama haimatulehdus. A:n palattua työhön 21.7.2003 hänelle oli ilmoitettu, ettei hänelle maksettaisi sairausajan palkkaa ajalta 13.-20.7.2003. A:n työsuhde oli irtisanottu neuvottelussa 4.8.2003 edellä mainitun diagnoosin nojalla. Toimittaessaan lääkärintodistuksen työnantajalle A ei ollut tiennyt, mitä diagnoosikoodi merkitse, vaan se oli selvinnyt hänelle vasta työnantajan kieltäytyessä maksamasta sairausajan palkkaa sekä irtisanomistilanteessa 4.8.2003. Neuvotteluissa A oli selvittänyt, ettei hän ollut joutunut sairaalahoitoon alkoholin käytön takia.

A:lla on ilmeisen heikko haima, joka oli tulehtunut myös huhtikuussa 2001. Silloin tulehdusta oli epäilty alkoholin aiheuttamaksi ja tulehduksen uusiutuessa heinäkuussa 2001 se oli diagnosoitu alkoholin aiheuttamaksi. Kun A oli sairastunut 5.7.2003, häntä olivat hoitaneet kesälomien takia useat lääkärit. Aikaisempi alkoholin aiheuttama haimatulehdus oli merkitty lääkärintodistukseen diagnoosiksi.

A oli kääntynyt elokuussa 2003 häntä vuonna 2001 hoitaneen sairaalan osastolääkärin puoleen. Lääkäri oli katsonut, että huolimatta A:lla aiemmin todetusta alkoholin aiheuttamasta haimatulehduksesta ei tällä kertaa voitu päätellä, että haimatulehdus olisi liittynyt alkoholiin. Lääkäri oli kirjoittanut 15.8.2003 uuden taannehtivan lääkärintodistuksen, jonka A oli toimittanut työnantajalleen. Uudesta selvityksestä huolimatta työnantaja ei ollut maksanut sairausajan palkkaa eikä peruuttanut irtisanomista.

Osastolääkärin tulkintaa haimatulehduksen syystä tukee se, että A oli sairastunut haimatulehdukseen myös irtisanomisaikanaan joulukuussa 2003 eikä syynä tuolloinkaan ollut ollut alkoholin käyttö. Lääketieteellisesti on epäselvää, miksi A:n haima on herkkä ja tulehdusaltis. Alkoholin käytöstä aiheutuneesta tulehduksesta tervehtynyt haima on terve ja uusien tulehduksien syyt ovat erilaisia. Myös ihmisten väliset erot ovat suuria.

A oli saanut varoituksen alkoholin käytöstä 6.11.2002. Varoituksen mukaan työsuhde päätettäisiin heti, mikäli A syyllistyisi alkoholin käytöstä tai muusta syystä johtuvaan järjestysrikkomukseen seuraavan kalenterivuoden aikana tai mikäli hän keskeyttäisi hoitosuunnitelman mukaisen hoidon. A oli hakeutunut asianmukaisesti hoitoon 6.11.2002 solmimansa hoitosopimuksen mukaisesti. Katkaisuhoitojakson jälkeen marras-joulukuussa 2002 hän oli jatkanut hoitoaan avohoitona työterveyshuollon kautta ja käynyt sovituissa tapaamisissa säännönmukaisesti aina tammikuuhun 2004 saakka. A:lla ei ollut varoituksen jälkeen ollut perusteettomia tai selvittämättömiä poissaoloja työstä. Hänellä ei ole myöskään ollut muita huomautuksia tai varoituksia yli 20 vuoden työsuhteensa aikana.

Asiasta oli neuvoteltu sekä paikallisesti että liittojen välillä. Paikallisneuvotteluissa elokuussa 2003 pääluottamusmies oli esittänyt A:n uuden lääkärintodistuksen ja ilmoittanut pitävänsä A:n työsuhteen päättämistä perusteettomana. Liittojen välillä neuvottelut oli käyty 26.1.2004 sovintoon pääsemättä.

A:n poissaolo 13.-20.7.2003 ei ollut johtunut työvelvoitteen laiminlyönnistä, vaan siihen oli ollut työkyvyttömyydestä johtuva todistuksin selvitetty syy. Esitetyn selvityksen ja lääketieteellisen arvion perusteella on selvää, että A ei ollut aikaansaanut sairauttaan tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään eikä törkeällä tuottamuksella, joten hänellä on näin ollen oikeus sairausajan palkkaan.

Sairaudesta johtuva poissaolo ei myöskään voi täyttää tahallista ja piittaamatonta työvelvoitteen laiminlyöntiä eikä se osoita järjestysrikkomukseen syyllistymistä tai hoitosopimuksen katkaisemista. Koska A:n haimatulehduksen syytä ei ollut voitu varmuudella todeta heinäkuussa 2003, ei näin ollen ole selvää, että sen olisi aiheuttanut alkoholin liikakäyttö. A oli toimittanut kaksi lääkärintodistusta ja esittänyt siten luotettavan selvityksen poissaolostaan. Vähintäänkin tilanne oli ollut tulkinnanvarainen ja epäselvä eikä se missään tapauksessa osoita, että A olisi tahallaan aiheuttanut poissaolonsa ja syyllistynyt sellaiseen moitittavaan käytökseen, että työnantajalla olisi ollut asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiseen. M-real Oyj:n työsuhteen päättämistoimi on ollut ylimitoitettu ja se on johtunut A:n laillisesta poissaolosta ja henkilöön liittyvästä kielletystä syystä, sairaudesta. A:lla on näin ollen oikeus korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

A:n keskituntiansio on ollut työsuhteen päättyessä helmikuussa 2004 15,29 €/tunti. Kuukausipalkka on kahden palkkakauden tunnit 164 x 15,29 € eli 2.507,56 euroa. Korvauksena vaaditaan 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä eli 60.181,44 euroa. Vaatimuksessa on otettu huomioon A:n työsuhteen liki 23 vuoden kesto, hänen yli 40 vuoden ikänsä, taloudellisesti heikko asemansa edelleen jatkuvan työttömyyden johdosta sekä huonot mahdollisuutensa työllistyä. Lisäksi on otettu huomioon työnantajan olosuhteet maksukykyisenä suuryrityksenä sekä työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä.

Metsäteollisuus ry on esitetystä selvityksestä huolimatta tukenut jäsenyhtiönsä menettelyä sairausajan palkan maksamista ja työsuhteen päättämistä koskevissa asioissa. Se on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja M-real Oyj ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Metsäteollisuus ry ja M-real Oyj ovat lisäksi vaatineet Paperiliiton velvoittamista korvaamaan työnantajapuolen oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:lle oli myönnetty sairauslomaa 30.9.2002 päivätyllä A lääkärintodistuksella ajaksi 30.9.-2.10.2002. Todistuksesta ilmeni, että A:lla oli tuolloin ollut alkoholia veressä 0,4 promillea. Todistuksesta ei ilmennyt alkometripuhallutuksen kellonaikaa, mutta oli silti ilmeistä, että esteen työhön saapumiselle oli muodostanut lääkärintodistuksessa mainitun diagnoosin ohella myös alkoholin käyttö. Työnantajalla oli ollut oikeus jättää sairausajan palkka kyseiseltä päivältä maksamatta eikä A ollut riitauttanut asiaa. Lääkärintodistus osoitti A:lla olleen ongelmia alkoholin käytössä.

Vuosilomansa viimeisellä viikolla A oli sairastunut ja joutunut sairaalahoitoon 5.-12.7.2003. Työnantajalle toimitetussa 12.7.2003 päivätyssä A lääkärintodistuksessa oli diagnoosiksi merkitty alkoholin aiheuttama haimasairaus. Työkyvyttömyysajaksi oli merkitty 5.-20.7.2003. Lääkärintodistuksen perusteella A:n palkanmaksu oli keskeytetty ajalta 14.-20.7.2003. Todistus osoitti, että A oli alkoholin käyttöön liittyvällä omalla menettelyllään aiheuttanut sairautensa ja siitä johtuneen työkyvyttömyyden ja että hoitoonohjaus ei ollut johtanut tavoiteltuun lopputulokseen.

A:n asiaa oli käsitelty kuulemistilaisuudessa 4.8.2003 ja hänen työsopimuksensa oli irtisanottu kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Perusteena irtisanomisilmoituksessa todetaan 6.11.2002 annetusta varoituksesta piittaamaton alkoholin väärinkäyttö ja siitä johtunut työkyvyttömyys 13.-20.7.2003. Tämä peruste käsittää myös avohoidon keskeyttämisen. Irtisanomisaikana A:lla oli ollut sekä työnteko- että avohoidossakäymisvelvoite. Työnantaja oli pyytänyt A:ta toimittamaan työterveysasemalle epikriisin koskien sairaalahoitojaksoa 5.-12.7.2003, mutta sitä ei toistuvista pyynnöistä huolimatta ollut toimitettu.

A oli toimittanut työnantajalle 20.8.2003 gastrokirurgian erikoislääkärin 15.8.2003 allekirjoittaman lääkärintodistuksen. Todistukseen oli merkitty, että sillä korvattiin 12.7.2003 päivätty lääkärintodistus diagnoosin osalta ja uudeksi diagnoosiksi oli kirjattu äkillinen haimatulehdus. Työnantaja oli kuitenkin pitänyt 12.7.2003 allekirjoitettua lääkärintodistusta asianmukaisena eikä katsonut A:n toimittaman takautuvan lääkärintodistuksen antavan aihetta muuttaa irtisanomispäätöstä. Lääkäriliiton ohjeistuksessa suhtaudutaan lähtökohtaisesti torjuvasti takautuviin lääkärintodistuksiin. Edellä mainitulle gastrokirurgian erikoislääkärille oli ennen todistuksen kirjoittamista ilmoitettu tapahtuneesta A:n työsopimuksen irtisanomisesta.

Avohoidon keskeyttäminen ja 12.7.2003 annetun lääkärintodistuksen osoittama menettely olivat olleet selvästi varoituksessa edellytetyn käyttäytymisen vastaisia. A oli ollut estynyt alkoholin käytön johdosta saapumasta työhön myös 30.9.2002 ja hänellä oli lisäksi ollut vuosien varrella luvattomia poissaoloja, joista hän oli saanut huomautuksia. Työnantajalla oli siten ollut TSL 7 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettu lainmukainen peruste irtisanoa A:n työsopimus.

A:n sairastuminen heinäkuussa 2003 ja siitä johtunut työkyvyttömyys oli aiheutunut hänen kevytmielisestä elämästään, jota on menettelynä pidettävä tahallisena tai törkeän tuottamuksellisena. Työnantajalla ei ole ollut työehtosopimuksen kohdan 25.7.1 mukaan velvollisuutta maksaa vaaditulta ajalta sairausajan palkkaa.

Koska työnantaja oli menetellyt A:n kohdalla työehtosopimuksen määräysten mukaisesti, ei Metsäteollisuus ry ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

A:n oma menettely huomioon ottaen mahdollisesti tuomittava irtisanomissuojasopimuksen mukainen korvaus voi olla määrältään korkeintaan kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n työsuhde ja sen irtisanominen

A on työskennellyt M-real Oyj:n Kirkniemen paperitehtaalla vuodesta 1981 alkaen viimeksi kalibroijana. A on kesälomansa aikana ollut sairaalahoidossa ajan 5.7. - 12.7.2003. Hän on vuosilomansa jälkeen ollut edelleen työkyvytön 13.7. - 20.7.2003. A on toimittanut työnantajalle 12.7.2003 annetun A-lääkärintodistuksen, johon työkyvyttömyyden syyksi on merkitty koodi K 86.00. Koska kysymys koodin mukaan on ollut alkoholin aiheuttamasta haimatulehduksesta, työnantaja on katsonut A:n itse aiheuttaneen työkyvyttömyyden syynä olleen sairauden, minkä vuoksi työnantaja on kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa ajalta 13.7. - 20.7.2003.

Työnantaja on mainitun lääkärinlausunnon johdosta 4.8.2003 päivätyllä irtisanomisilmoituksella irtisanonut A:n työsuhteen päättymään 4.2.2004. Irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu 6.11.2002 annetusta varoituksesta piittaamaton alkoholin väärinkäyttö ja siitä johtuva kykenemättömyys työntekoon 13.7. - 20.7.2003. Irtisanomisen syyksi työnantaja on myös ilmoittanut 6.11.2002 annetun varoituksen yhteydessä tehtyyn hoitosuunnitelmaan perustuvan avohoidon keskeyttämisen.

Työsuhteen päättämiseen liittyneistä seikoista esitetty selvitys

Asianosaiset ovat viitanneet kirjallisina todisteina muun muassa A:lle 6.11.2002 annettuun kirjalliseen varoitukseen ja samana päivänä tehtyyn kirjalliseen hoitosuunnitelmaan. Näistä asiakirjoista ilmenee, että A:lle on 6.11.2002 annettu varoitus edellisenä päivänä päihtyneenä työpaikalle tulon vuoksi. Varoituksessa on todettu, että mikäli A syyllistyy järjestysrikkomukseen tästä tai muusta syystä seuraavan kalenterivuoden aikana tai keskeyttää hoitosuunnitelman mukaisen hoidon, johtaa se heti työsuhteen päättämiseen. Samassa asiakirjassa A:lle on annettu hoitoonohjaus, jonka mukaan hänet on velvoitettu laitoshoitoon. Hoidon tavoitteena on asiakirjan mukaan päihdeongelman aiheuttamien haittojen ehkäisy ja hoito. A on lisäksi velvoitettu hoitosuunnitelman laatimiseen. Hoitosuunnitelman mukaan A on sitoutunut noudattamaan yhteistyössä työterveyshuollon kanssa laadittavaa vähintään vuoden kestävää hoitosuunnitelmaa.

Asianosaiset ovat vielä viitanneet kirjallisena todisteena 1.4.1997 päivättyyn menettelyohjeeseen työpaikan järjestysrikkomuksissa. Ohjeen 3 kohdassa on muun muassa todettu, että mikäli työntekijä saamastaan varoituksesta huolimatta jatkaa työsopimuksen vastaista menettelyään vuoden kuluessa varoituksen antamisesta tai työntekijän rikkomus on sen laatuinen, ettei työsopimusta voida kohtuudella jatkaa ja työsopimuslain irtisanomis- tai purkamisedellytykset täyttyvät, voidaan työntekijän työsopimus irtisanoa päättymään irtisanomisajan kuluttua tai purkaa välittömästi.

A:n työsuhteen irtisanomiseen liittyvistä seikoista työtuomioistuimessa on kuultu A:ta itseään todistelutarkoituksessa sekä todistajina henkilöstöpäällikkö B:tä, työsuhdepäällikkö C:tä, sairaanhoitaja D:tä, kirurgian erikoislääkäri E:tä, työterveyslääkäri F:ää, pääluottamusmies G:tä ja A:n avopuolisoa H:ta.

B:n mukaan työpaikan työterveyshoitaja oli ottanut häneen puhelimitse yhteyttä kesällä 2003 ja ilmoittanut, että hänelle oli toimitettu sairauslomatodistus, johon merkitty työkyvyttömyyden syy johtui alkoholista. Työterveyshoitaja oli halunnut saada B:n kannan siihen, maksetaanko työntekijälle sairausajan palkka. B oli katsonut, että koska kysymys oli tahallisesti aiheutetusta työkyvyttömyydestä, ei palkanmaksuvelvollisuutta ollut. Tämän tiedon työterveyshoitaja oli välittänyt palkanlaskentaan, minkä johdosta A:lle ei ollut maksettu sairausajan palkkaa työkyvyttömyysajalta 13.7. - 20.7.2003.

C on kertonut ottaneensa yhteyttä työpaikan työterveyslääkäriin A:n irtisanomisensa jälkeen työnantajalle toimittaman 15.8.2003 päivätyn A-lääkärintodistuksen johdosta. Työterveyslääkärin kanssa käydyissä keskusteluissa oli päädytty siihen, että A:n työnantajalle toimittaman 12.7.2003 päivätyn lääkärintodistuksen pätevyyttä ei ollut syytä epäillä. C oli tämän jälkeen pääluottamusmiehen kanssa käymissään keskusteluissa esittänyt, että mikäli A esittää sairaalassaoloajastaan 5.7. - 12.7.2003 epikriisin työterveyslääkärille, voidaan työsuhteen päättämisasia ottaa uudelleen harkittavaksi, jos epikriisi antaa siihen aihetta.

D:n mukaan A oli 6.5.2003 asti toiminut hoitosuunnitelman mukaisesti. Jos A:lle oli tullut työesteitä eikä hän ollut päässyt vastaanottokäynnille, oli hän ollut asian johdosta puhelimitse yhteydessä D:hen. Avohoidossakäynnit työterveysasemalla A oli keskeyttänyt D:n jouduttua yllättäen sairauslomalle, minkä jälkeen hän oli ollut vuosilomalla. D:n tehtäviä hänen sairausloma-aikana hoitanut vastaava työterveyshoitaja on kertonut tarjonneensa A:lle keskusteluaikaa, mutta A ei ollut halunnut sitä. A:n käynnit työterveysasemalla olivat jatkuneet 24.7.2003. Kun hoitoonohjauksen saaneen työntekijän kanssa on tehty hoitosuunnitelma, tarkoitus on, että käynnit työterveysasemalla jatkuvat myös kesäloman aikana.

D on kertonut A:n taholta avohoidon aikana käyneen ilmi, että hän oli jatkanut edelleen alkoholin käyttöä joskin määrät olivat olleet aikaisempaa pienemmät. A:n käyttämästä alkoholin määrästä oli kerran tullut ilmi, että olutta kului ns. sixpack illassa. Vuoden 2003 heinäkuussa olleen sairauslomansa jälkeen A oli todennut, että hän ei hyväksy 12.7.2003 annetun lääkärintodistuksen diagnoosia, koska sairausloma ei hänen mukaansa ole voinut johtua alkoholin käytöstä.

E on kertonut, että hänen 12.7.2003 antamansa A:ta koskeva A-lääkärintodistus on perustunut hoitojaksoon sairaalassa 5.7. - 12.7.2003. Diagnoosilla K 86.00 tarkoitetaan alkoholin aiheuttamaa haimatulehdusta ja diagnoosilla K 85.00 epäselvää haimatulehdusta. Haimatulehdus diagnoosin tekeminen tapahtuu verikokeiden tulosten ja potilaan antamien esitietojen perusteella. Ratkaiseva merkitys on potilaan antamilla esitiedoilla kun tarkempaa haimatulehdusdiagnoosia tehdään. Jos potilaan antamien tietojen mukaan alkoholin käyttöä ei ole ollut, määritellään työkyvyttömyyden syyksi diagnoosi K 85.00. E on edelleen kertonut, että jos henkilö on aikaisemmin sairastanut haimatulehdusta, voi pienikin määrä alkoholia aiheuttaa uuden haimatulehduksen.

A oli irtisanomisensa jälkeen ottanut puhelimitse yhteyttä lääkäriin, joka oli hoitanut häntä ensimmäisen haimatulehduksen yhteydessä. A:n mukaan mainittu lääkäri oli ihmetellyt sitä, kuinka työkyvyttömyyden syyksi lääkärintodistukseen oli kokeiden tulosten ja A:n kertomuksen mukaan voitu asettaa edellä mainittu koodi. A on kertomansa mukaan selvittänyt myös uuden lääkärintodistuksen kirjoittaneelle lääkärille nauttineensa sairaalaan joutumista edeltäneenä päivänä kahdeksan olutta. Tästä huolimatta lääkäri oli katsonut, että kysymys ei voi olla alkoholin aiheuttamasta haimatulehduksesta. A:n mukaan hänen sairastumisensa haimatulehdukseen loppuvuonna 2003 ja alkuvuonna 2004 ei ollut johtunut alkoholin käytöstä. A ei tiennyt sitä, mistä syystä kysymyksessä olevaa aikaa koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin oli diagnoosin kohdalle merkitty kuitenkin koodi K 86.

A:n mukaan työnantaja oli irtisanomisen yhteydessä vedonnut myös siihen, että hän oli keskeyttänyt avohoidon. Tämä ei A:n mukaan pitänyt paikkaansa, vaan keskeytys oli johtunut siitä, että D:n sijaisena toiminut työterveyshoitaja oli katsonut, että hoitoa olisi parempi jatkaa D:n kanssa tämän sairausloman jälkeen.

G on kertonut, että A oli koko irtisanomisasiansa käsittelyn ajan ilmoittanut kantanaan, että sairaalahoitoon joutuminen ei ollut johtunut alkoholin käytöstä. Irtisanomisasiasta käytyjen keskustelujen yhteydessä C oli pyytänyt A:ta toimittamaan sairaalassaoloajalta epikriisin, mutta A ei ollut ilmoittanut selkeää kantaansa siihen, toimittaako hän epikriisin vai ei. Irtisanomista koskeneissa neuvotteluissa oli tullut esille myös A:n avohoidon keskeyttäminen. G:llä ei ollut tarkkaa tietoa siitä, miten työpaikalla on menetelty tilanteissa, joissa avohoito on keskeytetty. Kaikissa tapauksissa työsuhdetta ei ole kuitenkaan päätetty, vaikka hoitoonohjaus on epäonnistunut, vaan henkilölle on saatettu antaa uusi tilaisuus kokeilla hoitoonohjausta. Työpaikalla on ollut myös sellaisia tapauksia, joissa työsuhde on päätetty tilanteessa, jossa työntekijälle on annettu varoitus alkoholin käytön vuoksi ja työntekijä tämän jälkeen on syyllistynyt uudelleen vastaavaan rikkomukseen.

H on kertomansa mukaan ollut avoliitossa A:n kanssa 1.7.2003 lukien. A ei H:n mukaan ollut vuoden 2003 kesälomansa aikana käyttänyt juurikaan alkoholia lukuun ottamassa saunaoluita, jotka hän oli juonut sairaalaan hakeutumistaan edeltäneenä päivänä. H:n mukaan A:n alkoholin käyttö oli muutoinkin rajoittunut viikonloppuihin. Marraskuussa 2002 aloitetun hoitoonohjauksen jälkeen A:n alkoholin käyttö oli vähentynyt aikaisemmasta huomattavasti. A ei myöskään ennen vuodenvaihteessa 2003 - 2004 tapahtunutta sairaalaan joutumistaan ollut käyttänyt alkoholia, vaan tuolloinkin alkoholin käyttö oli rajoittunut lähinnä saunaoluen juomiseen lauantaina.

Arviointi ja johtopäätökset

Työsopimuksen irtisanominen

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

A on 6.11.2002 saanut varoituksen tultuaan päihtyneenä työpaikalle. Varoituksen yhteydessä A:lle on annettu hoitoonohjaus. Varoituksen mukaan syyllistyminen järjestysrikkomukseen samasta tai muusta syystä seuraavan kalenterivuoden aikana tai hoitosuunnitelman mukaisen hoidon keskeyttäminen johtaa heti työsuhteen päättämiseen. Edellä viitattujen työpaikalla järjestysrikkomuksissa sovellettavien menettelytapaohjeiden mukaan työsuhteen päättäminen edellyttää kuitenkin aina myös sitä, että työsopimuslain mukaiset irtisanomis- tai purkuperusteet täyttyvät.

Hoitosuunnitelmassaan A on sitoutunut laitoshoitoon ja vuoden pituiseen seurantaan. Hoitosuunnitelman tavoitteena on ollut päihdeongelmista aiheutuvien haittojen ehkäisy ja hoito. Hoitosuunnitelman toteuttaminen ei ole edellyttänyt ehdotonta pidättäytymistä alkoholin nauttimisesta hoitojakson aikana, joskin ensisijaisena lähtökohtana on ollut päihteistä irti pääseminen kokonaan. Laitoshoitojakso on ollut 12.11.- 10.12.2002 ja sen jälkeen A on käynyt työterveyshuollossa sairaanhoitajan vastaanotolla tai ollut tämän kanssa muutoin yhteydessä. A on ollut kesälomalla 16.6.-13.7.2003. Lomaa edeltänyt seurantakäynti oli 6.5.2003 ja sitä seuraava 24.7.2003. Sen jälkeen käynnit ovat jatkuneet tammikuulle 2004. Ennen kesälomaa yksi käynti työterveydenhuollossa on jäänyt väliin sairaanhoitajan sairastuttua ja A:n oltua haluton keskustelemaan asioistaan sijaisena toimineen työterveyshoitajan kanssa.

Todistajana kuullun sairaanhoitajan kertoman mukaan A oli osaltaan toiminut hoitosuunnitelman edellyttämällä tavalla. Vaikka yksi keskustelutilaisuus olikin edellä todetun mukaisesti jäänyt toteutumatta, A oli myös tuolloin ollut yhteydessä sairaanhoitajan sijaisena toimineeseen henkilöön. Kun lisäksi otetaan huomioon, että vuosi- ja sairauslomalla ollessaan A:lla ei ole voinut olla hoitosuunnitelmaan perustuvia tapaamisvelvoitteita, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi keskeyttänyt hoitosuunnitelman mukaisen hoidon varoituksessa tarkoitetulla tavalla.

A on sairastunut 5.7.2003 haimatulehdukseen nautittuaan sitä ennen lomallaan alkoholia. Hän oli aiemmin vuonna 2001 sairastanut saman sairauden.

Todistajina kuultujen lääkäreiden yhdensuuntaisten lausuntojen mukaan alkoholi on merkittävin haimatulehduksen aiheuttaja. Kuitenkin alkoholia runsaasti käyttävien ihmisten välillä on sairastuvuuden suhteen huomattavia yksilöllisiä eroja. Henkilölle, joka on aiemmin sairastunut haimatulehdukseen, alkoholi lisää merkittävästi uudelleen sairastumisen riskiä. Sairaus voi uusia hyvin pienenkin alkoholimäärän nauttimisesta, mutta yleisesti ei kuitenkaan voida määritellä, kuinka paljon alkoholia sairauden puhkeaminen kussakin tapauksessa vaatii.

Haimatulehduksen sairastaneena A:n on tullut nauttiessaan alkoholia ottaa varteenotettavana vaihtoehtona huomioon, että hän voi sairastua uudelleen haimatulehdukseen. Tästä huolimatta hän on nauttinut alkoholia ilmeisen runsaasti, mistä on osaltaan ollut seurauksena sairastuminen, joka on jatkunut työkyvyttömyytenä vielä loman päätyttyä. Työstä poissaolo on siten johtunut ainakin osaksi A:n omasta tuottamuksesta hänen suhtauduttua välinpitämättömästi sairastumisen mahdollisuuteen.

Toisaalta A:n alkoholin nauttiminen on tapahtunut yli viikkoa ennen kesäloman päättymistä ja siten ajankohtana, jolloin alkoholin runsaskaan nauttiminen ei yleensä vaikuta haitallisesti työntekijän kykyyn selviytyä loman jälkeisistä työtehtävistään. A:n menettelyä ei myöskään voida pitää sellaisena järjestysrikkomuksena, jonka toistumisen varalta hänelle oli annettu varoitus 6.11.2002. Muutoinkin työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:n työstä poissaolo voitaisiin lukea hänen syykseen niin vakavana työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden rikkomisena, että työnantajalla olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Kun irtisanominen on tapahtunut irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, A:lla on oikeus tällä perusteella vaadittuun korvaukseen. Sen suuruutta vähentävänä on kuitenkin otettava huomioon A:n itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen. A:n työsuhteen kesto, työttömyysaika ja muut asiaa vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena on pidettävä noin viiden kuukauden palkkaa vastaavaa 12 500 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan määrätystä korvauksesta, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta.

A:lle on Paperityöväen Työttömyyskassan selvityksen mukaan maksettu työsuhteen päättymisen jälkeen työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa 9.1.2005 mennessä yhteensä 13 072,70 euroa ja tämän jälkeen koulutustukea. A:lle tuomittavasta korvauksesta 12 500 eurosta on edellä todetun mukaisesti vähennettävä 75 prosenttia hänelle viiden kuukauden ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 5 067,79 euroa. Näin ollen A:lle maksettavaksi korvauksen määräksi jää 7 432,21 euroa. M-real Oyj on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 5 067,79 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Oikeus sairausajan palkkaan

Työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 25 §:n kohdan 7.1. mukaan sairausajan palkkaa ei makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

A:n työkyvyttömyyden aiheuttaneella sairaudella on edellä todetun mukaisesti ollut yhteys hänen kesäloman aikaiseen alkoholinkäyttöönsä. Kuitenkaan sairastuminen ei ole ollut ennustettavissa niin suurella todennäköisyydellä, että A:n voitaisiin katsoa työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksellaan aiheuttaneen työkyvyttömyyteen johtaneen sairautensa. Näin ollen A:lla on oikeus kanteessa vaadittuun sairausajan palkkaan.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Asia on ollut siinä määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen, ettei Metsäteollisuus ry:n voida katsoa hyväksyessään jäsenyrityksensä menettelyn laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

M-real Oyj on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 7.223,40 euroa. Vaatimuksen määrä on riidaton.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Metsäteollisuus ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

vahvistaa, että M-real Oyj on velvollinen maksamaan A:lle sairausajan palkan ajalta 13. - 20.7.2003,

vahvistaa, että M-real Oyj on irtisanonut A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti,

velvoittaa M-real Oyj:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta irtisanomisesta 7 432 euroa 21 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 19.7.2004 lukien,

velvoittaa M-real Oyj:n maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200138-483595) korvauksesta vähennetyn määrän 5 067 euroa 79 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tuomion antopäivästä lukien,

velvoittaa M-real Oyj:n maksamaan Paperiliitolle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 7 223 euroa 40 senttiä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisen korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

hylkää Metsäteollisuus ry:tä vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen ja

määrää, että Metsäteollisuus ry saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Lindahl, Vertanen ja Vuorio jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Lindahlin lausunto, johon jäsen Niskanen yhtyi:

Sairastuessaan uudelleen haimatulehdukseen 5.7.2003 A on esitetyn selvityksen mukaan nauttinut ilmeisen runsaasti alkoholia. Näin tehdessään hän on toiminut hoitosuunnitelman vastaisesti, vaikka suunnitelman toteuttaminen ei ole edellyttänyt ehdotonta pidättäytymistä alkoholin nauttimisesta. Haimatulehduksen sairastaneena A:n oli tullut nauttiessaan alkoholia ottaa huomioon, että hän voi sairastua uudelleen, vaikka sairauden uusiutumisessa on yksilöllisiä eroja. A:n sairastuminen ja siitä johtunut työkyvyttömyys on johtunut alkoholin nauttimisesta ja siten A:n tahallisesta menettelystä.

Varmistaakseen työsuhteen päättämisen oikeellisuuden työnantaja on vielä irtisanomisen jälkeen luvannut harkita asiaa uudelleen, mikäli A esittäisi sairaalassaoloajastaan epikriisin arvioinnin pohjaksi. Tästä A on kieltäytynyt ja hänen irtisanomisensa on jäänyt voimaan. Katson, että hoitoonohjaukseen perustuvan hoidon aikana tapahtunut alkoholista johtuva työstä poissaolo rikkoo työsopimuksesta johtuvia velvoitteita siinä määrin, että työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus. A:lla ei siten ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen.

Koska A:n menettelyä on pidettävä tahallisena, ei työnantajalla ole myöskään velvollisuutta maksaa A:lle sairausajan palkkaa.

Näin ollen hylkään kanteen ja velvoitan Paperiliiton korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja M-real Oyj:n oikeudenkäyntikulut 10 087,69 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Enemmistön katsottua irtisanomisen tapahtuneen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti olen mainitun sopimuksen 11 §:n nojalla tuomittavan korvauksen määrästä ja siitä suoritettavasta vähennyksestä samaa mieltä kuin enemmistö.

Jäsen Krögerin lausunto:

Yhdyn tuomioon muilta osin, mutta sairausajan palkkaa koskevan vaatimuksen osalta katson, että A:lla on aikaisemmin sairastamansa haimatulehduksen yhteydessä saamiensa ohjeiden perusteella ollut tieto siitä, että alkoholin käyttö saattaa suurella todennäköisyydellä aiheuttaa hänelle uuden haimatulehduksen, minkä seurauksena myös hänen työkykynsä saattaa vaarantua. Kun A tästä huolimatta on ennen sairastumistaan nauttinut alkoholia esitetyn selvityksen mukaan ilmeisen runsaasti, voidaan hänen katsoa aiheuttaneen heinäkuussa 2003 työkyvyttömyyteen johtaneen sairautensa työehtosopimuksen 25 §:n 7.1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksellaan. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta kanteessa vaadittuun sairausajan palkkaan.