Labor court orders employer to pay vacation pay for unused leave due to employer's refusal after employee's return.

Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään kumonnut kaupungin viranhaltijaa koskevan irtisanomispäätöksen, minkä jälkeen viranhaltija oli palannut virkaansa. Kaupunki oli maksanut viranhaltijalle palkan irtisanomisajan päättymisen ja työhön paluun väliseltä ajalta. Työtuomioistuimen aikaisemmin antamalla tuomiolla TT 2002:66 oli ratkaistu, että viranhaltijalle kertyy tällaisessa tapauksessa vuosilomaa poissaoloajaltaan. Nyt oli kysymys viranhaltijan oikeudesta pitää näin ansaittu loma tai saada sitä vastaava korvaus.

Kaupungilla olisi ollut mahdollisuus antaa virkaansa palanneelle viranhaltijalle tämän poissaoloaikaan sisältyneeltä edelliseltä lomanmääräytymisvuodelta ansaitsema vuosiloma virka- ja työehtosopimuksessa määrättynä aikana. Kaupunki oli kuitenkin tästä kieltäytynyt, ja loma oli jäänyt ajallaan pitämättä. Loman antamisen ajankohtaa koskevat määräykset oli kuitenkin solmittu viranhaltijan edun vuoksi, eikä niistä siten seurannut, että viranhaltija menettäisi ansaitsemansa vuosilomaetuudet, jos loman pitäminen on estynyt työnantajasta johtuvasta syystä. Sen vuoksi kaupungin oli hyvitettävä viranhaltijalle kertyneet vuosilomapäivät lomakorvauksena, elleivät osapuolet voi sopia loman pitämisestä muutoin.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi kaupunki ei ollut rikkonut virkaehtosopimusta. Myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 5

KANTAJA

Kunta-alan unioni ry, Helsinki

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Kemin kaupunki

ASIA

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 14.10.2004

Pääkäsittely 8.12.2004

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa KVTES 2000 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV LUKU VUOSILOMA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Vuosiloman pituus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 mom. Viranhaltijan/työntekijän vuosiloman pituus on aina vähintään vuosilomalain mukainen.

Soveltamisohje

Määräystä ei sovelleta lomakorvauksissa. Vertailuajanjakso on lomanmääräytymisvuosi eikä esimerkiksi jokin erillinen lomanmääräytymiskuukausi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Vuosiloman ajankohdan määrääminen

1 mom. Vuosiloma annetaan työnantajan määräämänä aikana siten, että lomavuoden lomakauteen (2.5.-30.9.) sijoitetaan vähintään 65% lomanmääräytymisvuodelta ansaitun loman kokonaismäärästä ja loput lomakauden jälkeen, ellei työtehtävien kausiluonteisuudesta muuta johdu tai ellei viranhaltijan/työntekijän kanssa toisin sovita. Loma on annettava kuitenkin viimeistään lomavuotta seuraavana kalenterivuonna ennen lomakautta. Vuosilomaa ei saa määrätä siten, että viranhaltijan/työntekijän työssäoloajan säännöllinen työaika muuttuisi olennaisesti vuosiloman vuoksi.

Soveltamisohje

Vähintään 23 vuosilomapäivän pituisesta lomasta suositetaan annettavaksi osa talvilomana lomakauden ulkopuolella.

Mikäli viranhaltijalle/työntekijälle on myönnetty pitkäaikainen virka-/työvapaa, vuosiloma voidaan antaa virka-/työvapaan aikana lukuun ottamatta palkallista äitiysvapaata. Vuosiloma on annettava viimeistään lomavuotta seuraavana vuonna 30.4. mennessä, vaikka viranhaltija/työntekijä olisikin esim. sairauslomalla, vanhempainvapaalla, hoitovapaalla tai opintovapaalla. Edellä mainittu virka-/työvapaa keskeytetään vuosiloman ajaksi.

Ansaittu loma tai sen osa voidaan antaa jo lomanmääräytymisvuoden aikana, jos siitä on sovittu viranhaltijan/työntekijän kanssa.

Tämän momentin viimeisen virkkeen tarkoituksena on edistää tasapuolista kohtelua vuosilomia määrättäessä. Jos viranhaltijalla/työntekijällä on normaalisti 5 työpäivää maanantaista perjantaihin, ei lomaa saa määrätä vain ajalle maanantai-perjantai, vaan vuosiloma-ajaksi vahvistetaan koko kalenteriviikko. Vuosilomapäiviä kuluu tällöin 5. Jos ao. viranhaltija/työntekijä kutsuttaisiin työhön lauantaina tai sunnuntaina, vuosilomapäiviksi luettuja päiviä kuluisi ko. kalenteriviikolla 4. Jaksotyötapauksissa vastaavaa ongelmaa ei synny keskeytyneen jakson lisä- ja ylityömääräysten vuoksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Lomakorvaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisissa yleisissä virka- ja työehtosopimuksissa KVTES 2001-20002 ja 2003-2004 ovat edellä olevat kohdat asiallisesti ennallaan.

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta

ensisijaisesti vahvistamaan, että ympäristöinsinööri A:lla on KVTES:n IV luvun vuosilomaa koskevien määräysten nojalla oikeus pitää 1.5.2000 ja 31.3.2001 väliseltä ajalta ansaitsemansa 28 vuosilomapäivää ja 1.4.2001 ja 31.3.2002 väliseltä ajalta ansaitsemansa 30 vuosilomapäivää vuosilomana ja että Kemin kaupunki on velvollinen antamaan A:n pitää nämä ansaitut vuosilomapäivät vuosilomana,

toissijaisesti vahvistamaan, että Kemin kaupunki on velvollinen maksamaan KVTES:n IV luvun 10 §:n 4 momentin mukaisen prosentuaalisen lomakorvauksen vaatimuskohdassa 1 mainituilta lomanmääräytymisvuosilta,

velvoittamaan Kemin kaupungin maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa Kunta-alan unionille virkaehtosopimuksen määräysten tieten rikkomisesta,

velvoittamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa kunta-alan unionille saman lain mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kemin kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan unionin oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli irtisanottu Kemin kaupungin palveluksesta siten, että hänen virkasuhteensa irtisanomisaika oli päättynyt 30.4.2000. Korkein hallinto-oikeus oli 17.6.2002 antamallaan päätöksellä kumonnut irtisanomispäätöksen. Virkasuhteen jatkuvuusperiaatteesta johtuen A:n virkasuhde oli jatkunut katkeamattomana ja A oli palannut työhön 26.8.2002. Kemin kaupunki maksoi taannehtivasti A:n palkan 1.5.2000 ja 25.8.2002 väliseltä ajalta. A oli vaatinut 15.8.2002 Kemin kaupunkia antamaan hänelle 1.5.2000 ja 31.3.2002 välisenä aikana ansaitsemansa vuosilomat vuosilomana. Kemin kaupunki oli tästä kieltäytynyt.

Työtuomioistuin oli ratkaissut tuomiolla TT 2003-66 vuosiloman kertymisen vastaavanlaisessa virkasuhteen irtisanomista koskevassa asiassa. Tuomion mukaan viranhaltijalle kertyi irtisanomisen päättymisen ja työhön paluun väliseltä ajalta KVTES:n IV luvun 5 §:n 4 momentin mukaisesti vuosilomaa, jonka pituus oli vähintään vuosilomalainsäännösten mukainen. Tämä tuomio oli annettu A:ta koskevien keskusneuvottelujen ollessa kesken.

Asianosaiset olivat yhtä mieltä siitä, että A:lle oli kertynyt vuosilomaa 1.5.2000 - 31.3.2001 väliseltä ajalta sekä 1.4.2001 ja 31.3.2002 väliseltä ajalta ja että vuosiloman pituus oli KVTES:n IV luvun 5 §:n 4 momentin mukaisesti vähintään vuosilomalainsäännösten mukainen. Lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2002 - 31.3.2003 ansaitun vuosiloman A oli pitänyt, joten erimielisyys ei kohdistunut tähän lomanmääräytymisvuoteen. Keskusneuvotteluissa oli siten jääty erimielisiksi siitä, oliko Kemin kaupunki velvollinen antamaan A:lle kertyneet, mutta pitämättä jääneet vuosilomat.

Kemin kaupunki oli velvollinen antamaan A:lle pitämättä jääneet vuosilomat. Keskusneuvotteluissa Kunnallinen työmarkkinalaitos oli vastustanut Kunta-alan unionin ja A:n taholta esitettyä vaatimusta ja viitannut siihen, että 31.3.2001 päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta loma olisi tullut pitää viimeistään 30.4.2002 ja 31.3.2002 päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta viimeistään 30.4.2003. Tältä osin Kunnallinen työmarkkinalaitos oli mitä ilmeisemmin nojautunut KVTES:n IV luvun 7 §:n 1 momentin määräykseen vuosiloman ajankohdan määräämisestä. Tämä virkaehtosopimusmääräys velvoitti työnantajan antamaan viranhaltijalle kertyneen loman viimeistään lomavuotta seuraavana kalenterivuonna ennen lomakautta. Tämä sopimusmääräys oli työnantajaa velvoittava ja se oli otettu viranhaltijan tai työntekijän suojaksi. Sopimusmääräystä ei voinut tulkita sillä tavalla, että viranhaltija tai työntekijä menettäisi oikeutensa vuosilomaan, mikäli työnantaja ei noudattaisi sopimusmääräystä.

Nyt esillä olevassa tapauksessa A oli neuvotteluissa 15.8.2002 itse esittänyt, että hän voisi pitää pitämättä jääneet, mutta ansaitut vuosilomat. Työnantajan eli Kemin kaupungin olisi siten tullut määrätä A:n pitämättä jääneiden vuosilomien ajankohta varattuaan sitä ennen A:lle mahdollisuuden ilmaista oman käsityksensä loman ajankohdasta.

Kemin kaupungin olisi pitänyt perustellusti tietää rikkovansa KVTES:n IV luvun vuosilomaa koskevia määräyksiä kieltäytyessään antamasta A:lle vuosilomaa tämän 15.8.2002 esittämän vaatimuksen johdosta. Viimeistään tämä tietoisuus virkaehtosopimusmääräystä rikkomisesta oli katsottava kaupungilla olleen sen jälkeen kun työtuomioistuin antoi edellä mainitun tuomionsa. Tämän johdosta Kemin kaupunki oli tuomittava maksamaan Kunta-alan unionille hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli jättänyt huolehtimatta siitä, että Kemin kaupunki olisi menetellyt asiassa KVTES:n mukaisesti. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen olisi tullut viimeistään keskusneuvottelujen yhteydessä sen jälkeen, kun mainittu työtuomioistuimen tuomio oli annettu ohjeistaa Kemin kaupunkia antamaan A:lle pitämättä jääneet vuosilomat. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli siten laiminlyönyt kunnallisen virkaehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa ja oli tuomittava maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Toissijaisen vahvistusvaatimuksen mukaisesti Kemin kaupunki oli velvollinen korvaamaan A:lle pitämättä jääneet vuosilomat lomakorvauksena.

KVTES:n IV luvun 10 §:n 4 momentin mukaan viranhaltijalle maksetaan prosentuaalinen lomakorvaus, mikäli viranhaltija on virkamääräyksen mukaisesti lomanmääräytymisvuoden aikana työssään niin harvoina päivinä, ettei hänelle tämän vuoksi kerry yhtään saman luvun 3 §:ssä tarkoitettua täyttä lomanmääräytymiskuukautta tai vain osa kalenterikuukausista on täysiä lomanmääräytymiskuukausia. Lisäksi edellytetään, että viranhaltija on lomanmääräytymisvuoden aikana ollut työssä yhteensä vähintään 6 tuntia. Lomakorvauksen määrä oli A:n tapauksessa 11 prosenttia edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana maksetusta palkasta.

A:n työssäolo 31.3.2001 ja 31.3.2002 päättyneinä lomanmääräytymisvuosina oli estynyt työnantajan suorittaman irtisanomisen johdosta. Tämä lainvoimaa vailla oleva irtisanominen oli rinnastettavissa tässä sopimuskohdassa tarkoitettuun virkamääräykseen. A:lle ei ole siten kertynyt tämän luvun 3 §:ssä tarkoitettuja täysiä lomanmääräytymiskuukausia A:lle annetusta irtisanomisilmoituksesta johtuen.

Sopimusmääräyksessä oleva kuuden tunnin työssäoloehto täyttyi 1.4.2000 - 31.3.2001 olevalta lomanmääräytymisvuodelta siten, että A:n irtisanomisaika oli jatkunut 30.4.2000 saakka, joten tältä osin työssäoloehto tämän lomanmääräytymisvuoden osalta täyttyi. Jälkimmäisen lomanmääräytymisvuoden 1.4.2001 - 31.3.2002 aikana A:lla olisi ollut oikeus pitää se vuosiloma, jonka hän oli ansainnut 31.3.2001 päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta. Kun KVTES:n soveltamisohjeen mukaan 6 tunnin sääntöä laskettaessa otetaan huomioon myös tämän IV luvun 4 §:ssä tarkoitetut työssäolon veroiset tunnit, niin 4 §:ssä työssäolopäivien veroisina päivinä otettiin huomioon ne päivät, jolloin viranhaltija oli ollut vuosilomalla. Tässä tapauksessa A ei tosin faktisesti ollut voinut vuosilomaa pitää, mutta kun kyseinen seikka oli johtunut työnantajasta eikä A:sta, niin tällä perusteella ei voida evätä A:lle muutoin kuuluvaa oikeutta. Siten A:lla oli toissijaisesti oikeus saada lomakorvaus.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kemin kaupunki ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kemin kaupunki ovat lisäksi vaatineet Kunta-alan unionin velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kemin kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Korkein hallinto-oikeus oli päätöksissään 12.7.2001 taltiot nro 1641 ja 1642 katsonut, että määräykset kunnallisten pääviranhaltijoiden oikeudesta saamatta jääneen vuosiloman sijasta maksettavaan lomakorvaukseen sisältyvät KVTES:iin. Kun KVTES:iin ei sisältynyt määräystä lomakorvauksen maksamisesta irtisanomisajan umpeenkulumisen jälkeiseltä ajalta tilanteessa, jossa viranhaltijan virkasuhde oli jatkunut katkeamattomana sen johdosta, että virkasuhteen irtisanominen oli tehdyn valituksen johdosta kumottu. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kun lomakorvauksen maksamisesta tällaisessa tilanteessa ei ole virkaehtosopimuksessa sovittu ja kun henkilö ei tosiasiallisesti ole kysymyksessä olevana aikana ollut virantoimituksessa, henkilöllä ei ole oikeutta saada lomakorvausta irtisanomisajan umpeenkulumisen jälkeiseltä ajalta. Näin ollen oli selvää, että viranhaltijalla ei ollut edellä sanotun mukaisesti oikeutta lomakorvaukseen kanteen mukaisessa tilanteessa.

Kanne perustuu osaltaan työtuomioistuimen tuomioon TT 2003-66, jossa oli vahvistettu vastaavassa tilanteessa tulkinta, jonka mukaan viranhaltijalle kertyy KVTES:n IV luvun 5 §:n 4 momentin perusteella vuosilomaa vuosilomalainsäännösten mukaisesti irtisanomisen ja irtisanomispäätöksen kumoamisen väliseltä ajalta. Tuomiossa ei kuitenkaan ole otettu muuta kantaa asiaa kuin, että kyseessä olevan kaltaisissa tilanteissa riidanalainen aika oli työssäolopäivien veroista aikaa. Tuomiosta ei ilmennyt esimerkiksi se, oliko kyseessä olevien henkilöiden jo katsottava saaneen kyseessä olevan loman, kun he olivat olleet vapaalla ja että he olivat saaneet vuosilomapalkkaa vastaavan palkan takautuvasti.

KVTES:n IV luvun 5 §:n 4 momentti ei sisältänyt mitään sellaista määräystä, jonka perusteella A:lla olisi oikeus pitää kanteessa tarkoitetulta ajalta ansaitsemansa vuosiloma vuosilomana. Määräys ei myöskään sisältänyt mitään määräystä siitä, että A:lla olisi oikeus lomakorvaukseen. Lomakorvausvaatimuksen osalta voitiin päinvastoin todeta, että kyseessä olevassa määräyksessä nimenomaan todettiin, että kyseessä olevaa määräystä ei sovelleta lomakorvauksessa. Mainittu 5 §:n 4 momentin määräys oli muihin vuosiloman ansaintamääräyksiin verrattuna poikkeusmääräys muun muassa siinä mielessä, että määräys koski vain vuosiloman pituutta ilman lomakorvausmahdollisuutta.

Kanteessa mainittu KVTES:n IV luvun 7 §:n 1 momentti puolestaan ei sisältänyt mitään poikkeuksia siitä, että viranhaltijan vuosiloma tulisi antaa viimeistään lomavuotta seuraavana kalenterivuonna ennen lomakautta. Kanteen vaatimus loman saamisesta lomana oli siis tällä perusteella sopimuksen vastainen vaatimus. Toisaalta mainittu 7 §:n 1 momentin mukainen määräys ei sisältänyt mitään määräystä lomakorvauksen maksamisesta, joten kanteen toissijainen vaatimus ei voinut perustua tähän määräykseen.

Kanteessa oli kolmanneksi vedottu KVTES:n IV luvun 10 §:n 4 momentin määräyksiin prosentuaalisesta lomakorvauksesta. Kyseessä olevan määräyksen sisältö ja historia osoittivat, ettei määräys millään tulkinnalla voinut soveltua nyt kyseessä olevaan tilanteeseen. Kysymys ei yksinkertaisesti ollut A:n tapauksessa "virkamääräykseen perustuvasta harvoina päivinä työskentelystä tai lyhyestä ajasta". Virkamääräys ei ollut sama asia kuin viranhaltijan irtisanominen. Kunta-alan unionin vaatimus oli ristiriidassa sen kanssa, että toisaalta kantaja vetosi siihen, että A oli ansainnut lomaa KVTES:n IV luvun 5 §:n 4 momentin ja työtuomioistuimen mainitun tuomion perusteella ja toisaalta taas vedottiin 10 §:n 4 momentin osalta siihen, ettei hän ollutkaan ansainnut lomaa vähäisen työskentelyn johdosta.

Kanne vuosiloman saamisesta vuosilomana tai vaihtoehtoisesti lomakorvauksena oli KVTES:n määräykset huomioon ottaen sopimukseen perustumaton. Tämän vahvistivat selkeästi myös edellä viitatut korkeimman hallinto-oikeuden päätökset.

Kanteessa esitetyt hyvityssakkovaatimukset olivat perusteettomia. Sekä Kemin kaupungilla että Kunnallisella työmarkkinalaitoksella oli ollut täysin perustellut syyt olla suostumatta esitettyihin vaatimuksiin. Viitatut korkeimman hallinto-oikeuden päätökset olivat lomakorvauksen osalta selviä. Toisaalta taas työtuomioistuimen mainitussa tuomiossa ei ollut edes ollut kysymys lomakorvauksen maksamisesta eikä työtuomioistuin ollut muutoinkaan ottanut kantaa päätöksestä ilmenevän oikeuden toteutukseen. Näin ollen myöskään työtuomioistuimen tuomion antaminen ei ollut johtanut siihen, että se olisi synnyttänyt perusteen määrätä vaadittua hyvityssakkoa.

Asiassa ei ollut kysymys siitä, oliko A ansainnut vuosilomaa riidanalaiselta ajalta. Tämä kysymys oli jo ratkaistu. Sen sijaan kysymys oli siitä, oliko vuosiloma annettava A:lle vapautuksena työstä tai vaihtoehtoisesti lomakorvauksena.

Kunta-alan unioni ei ollut osoittanut mitään sellaista KVTES:n määräystä, jonka perusteella A:lla olisi enää ollut oikeutta saada työtuomioistuimen mainitusta tuomiosta ilmenevän periaatteen mukaisesti laskettu vuosiloma vuosilomana puhumattakaan lomakorvauksesta.

A oli koko riidanalaiselta ajalta saanut takautuvasti virkaansa kuuluvan normaalin kuukausipalkan. Tämä palkka oli ollut täysin sama, jonka hän olisi saanut, mikäli hän olisi tuona aikana ollut säännönmukaisesti vuosilomalla. Nyt annettava palkallinen vuosiloma lomana johtaisi siihen, että A saisi kahteen kertaan vuosilomapalkkansa. A oli ollut vapaana työstään yli kaksi vuotta ja hänelle oli maksettu jälkikäteen varsinainen palkka kokonaisuudessaan. Näin ollen hänellä ei voinut olla oikeutta vastaavalta ajalta muuhun vapaaseen tai korvaukseen. Ylimääräisen palkallisen vuosiloman tai lomakorvauksen maksaminen johtaisi siihen, että A tulisi taloudellisesti parempaan asemaan kuin työssä ollessaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Korkein hallinto-oikeus on 17.6.2002 antamallaan päätöksellä kumonnut Kemin kaupungin viranhaltijaa A:ta koskeneen irtisanomispäätöksen. A on palannut virkaansa 26.8.2002.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko Kemin kaupunki velvollinen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vuosilomaa koskevien määräysten nojalla antamaan A:lle lomanmääräytymisvuosilta 1.5.2000 - 31.3.2001 ja 1.4.2001 - 31.3.2002 ansaitut 28 ja 30 vuosilomapäivää vuosilomana tai onko Kemin kaupunki toissijaisesti velvollinen maksamaan A:lle kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 10 §:n 4 määräysten mukaisen prosentuaalisen lomakorvauksen mainituilta lomanmääräytymisvuosilta.

Sopimusmääräysten tulkinnasta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kysymyksessä olevien sopimusmääräysten tarkoituksesta ja tulkinnasta kuultu todistajina sopimusneuvotteluihin osallistuneita silloista Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n lakimiestä B:tä, Kunta-alan Ammattiliitto KTV:n silloista sopimustoimitsijaa C:tä ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikköä D:tä.

B:n mukaan sopimusta uudistettaessa vuonna 1999 yhdistettiin viranhaltijoita ja työntekijöitä koskevat vuosilomamääräykset ja yksinkertaistettiin järjestelmää. Uudistusta tehtäessä määräysten vaikutukset käytiin tarkoin läpi. Tiedettiin, että uudistukseen sisältyy myös joitakin huononnuksia, joista laadittiin lista. Ansaitun lomaoikeuden menettämisen mahdollisuus ei kuitenkaan ollut neuvotteluissa esillä. Sen sijaan sopimuksen IV lukuun otettiin turvalausekkeena 5 §:n 4 momentin määräys, jonka mukaan viranhaltijan vuosiloman pituus on aina vähintään vuosilomalain mukainen. Tämän määräyksen soveltamisohje, jonka mukaan määräystä ei sovelleta lomakorvauksissa, tarkoittaa sitä, että lomakorvaus määräytyy aina virkaehtosopimuksen määräysten eikä vuosilomalain perusteella.

Ennen vuosilomauudistusta voimassa olleen vuosien 1998 - 1999 kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 13 § sisälsi määräyksen, jonka mukaan työnantaja sai erityisestä syystä jättää loman antamatta lomana, jolloin sen saattoi antaa lomakorvauksena. Sopimusmääräys muutettiin, koska järjestöt halusivat päästä eroon sellaisesta mahdollisuudesta, että työnantaja voisi virkasuhteen jatkuessa antaa loman sijasta pelkän lomakorvauksen. Muutosta ei listattu vaikutukseltaan kielteisenä asiana, vaan tarkoitus oli, että loma tuli antaa lomana tiettyyn aikaan mennessä. Tästä on määräys nykyisen sopimuksen vuosilomaluvun 7 §:n 1 momentissa. Jos loma jäi jostain syystä antamatta viimeistään lomavuotta seuraavana kalenterivuonna ennen lomakautta, niin määräyksen ei kuitenkaan tarkoitettu olevan minkäänlainen vanhentumissääntö, jonka nojalla ansaittu lomaoikeus menetettäisiin.

C on samalla tavoin kuin B kertonut, ettei vuonna 1999 sovituilla määräyksillä tarkoitettu saada aikaan jo ansaitun vuosiloman vanhentumista tai menettämistä. Vuosilomaoikeuden säilymistä turvasi osaltaan sekin, että mahdolliseksi tuli sopia vielä lomavuotta seuraavan kalenterivuoden huhtikuussa jäljellä olevan loman siirtämisestä pidettäväksi myöhemmin säästövapaana.

.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Kemin kaupunki ovat kanteen kiistämisen tueksi viitanneet korkeimman hallinto-oikeuden 12.7.2001 antamiin päätöksiin nro 1641 ja 1642. Niissä on ollut kysymys lomakorvauksen maksamisesta kunnalliselle viranhaltijalle korkeimman hallinto-oikeuden kumottua viranhaltijoiden irtisanomista koskevat päätökset ja virkasuhteiden siten jatkuttua katkeamattomina. Kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen ei korkeimman hallinto-oikeuden mukaan sisältynyt määräystä lomakorvauksen maksamisesta irtisanomisajan umpeen kulumisen jälkeiseltä ajalta tällaisessa tapauksessa. Kun lisäksi viranhaltijat tosiasiallisesti eivät olleet olleet virantoimituksessa, viranhaltijoilla ei korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ollut oikeutta saada vaatimaansa lomakorvausta.

Työtuomioistuin on kuitenkin korkeimman hallinto-oikeuden päätösten jälkeen antamassaan tuomiossa TT 2002:66 käsitellyt lomakorvauksenkin edellytyksenä olevia kysymyksiä esillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Ratkaisun mukaan perusteettomasti irtisanotulle viranhaltijalle kertyy vuosilomaa irtisanottuna oloajaltaan siitä huolimatta, että hän ei ole ollut virantoimituksessa sanottuna aikana. Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset eivät siten ole ajankohtaisia työtuomioistuimen käsitellessä kanteessa tarkoitettua virka- ja työehtosopimuksen tulkintaerimielisyyttä.

Johtopäätökset sopimusmääräysten tulkinnasta

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vuosilomaa koskevat määräykset ovat sopimuksen IV luvussa, jonka sisältö on uudistettu vuonna 1999. Luvun 7 §:n 1 momentin mukaan vuosiloma on annettava viimeistään lomavuotta seuraavana kalenterivuonna ennen lomakautta. Sopimuksessa ei ole määräystä sen varalta, että loma on jäänyt ajallaan antamatta työnantajasta johtuvasta syystä, kuten A:n asiassa on tapahtunut. Myöskään sopimusneuvotteluissa ei esitetyn selvityksen mukaan ole käsitelty esillä olevan kaltaista tapausta.

Uudistusta edeltäneessä sopimuksessa sen sijaan oli määräys, jonka nojalla viranhaltijalle suoritettiin lomakorvaus noudattaen soveltuvin osin lomakorvauksesta annettuja määräyksiä, jos vuosilomaa ei työnantajasta johtuvasta erityisestä syystä voitu antaa määräaikana. Kun tämä määräys uudistuksen yhteydessä poistettiin, tarkoituksena ei esitetyn selvityksen mukaan ole ollut heikentää viranhaltijan etuja. Myös uuteen sopimukseen otettu, edellä mainittu 7 §:n 1 momentin määräys on työtuomioistuimen mielestä ymmärrettävä viranhaltijan edun vuoksi solmituksi. Siitä ei siten voida päätellä, että määräaikana antamatta jäänyttä vuosilomaa ei tarvitsisi mitenkään hyvittää viranhaltijalle.

Työneuvosto on vuosilomalain tulkintaa koskevassa lausunnossaan TN 1980-45 käsitellyt tapausta, jossa työntekijöiden vuosilomaa ei ollut työtaistelun takia voitu antaa laissa säädettynä aikana. Myös työneuvosto katsoi, että loman antamista koskevista määräajoista oli säädetty työntekijän etujen turvaamiseksi ja ettei ansaittua vuosilomaa tai sitä vastaavaa korvausta voitu katsoa menetetyksi, jos lomaa ei ollut voitu pitää säännönmukaisena aikana. Lausunnon mukaan työnantajan ja työntekijän välillä voitiin sopia loman pitämisestä esteen poistuttua. Ellei asiasta päästy sopimukseen, työnantaja joutui lausunnon mukaan viime kädessä korvaamaan työntekijän saamatta jääneen loman rahana. Työneuvoston lausunto puoltaa kantajan esittämää tulkintaa; näin etenkin asiassa, jossa vuosiloma on jäänyt antamatta työnantajasta johtuvasta syystä. Työtuomioistuimen mielestä lausunnosta ilmenevät oikeusohjeet soveltuvat periaatteellisina kannanottoina myös sopimusperusteisten vuosilomamääräysten tulkintaan.

A:n ansaitsemien vuosilomien korvaaminen

Kemin kaupungin olisi tullut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 7 §:n 1 momentin nojalla antaa A:n lomanmääräytymisvuodelta 1.5.2000 - 31.3.2001 ansaitsemat 28 vuosilomapäivää viimeistään lomavuotta seuraavana kalenterivuonna ennen lomakautta eli 30.4.2002 mennessä. A ei ole ollut virantoimituksessa mainittuna aikana. Kaupunki on kuitenkin takautuvasti maksanut A:lle täyden palkan poissaoloajalta. Työtuomioistuin katsoo, että A on näin jo saanut hyvityksen, joka täysimääräisesti vastaa hänelle sanotulta lomanmääräytymisvuodelta kertynyttä vuosilomaoikeutta.

Kaupungin olisi vastaavasti tullut antaa A:n lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2001 - 31.3.2002 ansaitsemat 30 vuosilomapäivää viimeistään lomavuotta seuraavana kalenterivuonna ennen lomakautta eli 30.4.2003 mennessä. Korkein hallinto-oikeus on tehnyt ratkaisunsa A:n irtisanomispäätöksen kumoamisesta 17.6.2002. A oli neuvotteluissa 15.8.2002 esittänyt kertyneiden vuosilomien pitämistä. Koska A palasi työhön 26.8.2002, Kemin kaupungilla olisi ollut mahdollisuus antaa A:lle vuosiloma säännönmukaisena aikana. Kaupunki on kuitenkin tästä kieltäytynyt. Sen vuoksi kaupungin on aiemmin esitettyjen perusteiden mukaisesti hyvitettävä A:lle kertyneet vuosilomapäivät lomakorvauksena, elleivät osapuolet voi sopia loman pitämisestä muutoin.

Virkaehtosopimuksen vastainen menettely

Kun loman antamista tai korvaamista koskevat määräykset ovat olleet edellä ilmenevällä tavalla tulkinnanvaraisia, työtuomioistuin katsoo, ettei Kemin kaupunki ole virka- ja työehtosopimusta kanteessa selostetulla tavalla soveltaessaan rikkonut sopimusta kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että Kunnallisella työmarkkinalaitoksella ja Kemin kaupungilla on ollut perusteltua aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Kunta-alan unioni jutun voittaessaankin saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Kemin kaupunki on velvollinen maksamaan A:lle kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen IV luvun 10 §:n asianomaisten määräysten mukaisen lomakorvauksen lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2001 - 31.3.2002.

Kanne hylätään enemmälti.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Lankinen, Lounasmaa ja Rantinoja jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.