Labor court rules employer must pay substitute manager bonus when acting as deputy head.

Kysymys siitä, oliko myyjällä oikeus kaupan työehtosopimuksen mukaiseen myymälänhoitajan sijaisuuslisään.

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 48

KANTAJA

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, Helsinki

VASTAAJA

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry, Helsinki

KUULTAVA

Partioaitta Oy, Helsinki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.12.2004

Pääkäsittely 21.3.2005

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välisessä vuosien 1998 - 2000 kaupan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Myyjät ja myymälätyöntekijät

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Myymälänhoitajan sijaisuuslisä

9. Sijaisuuslisä maksetaan myymälänhoitajan sijaiselle.

Lisän suuruuteen vaikuttavat:

työntekijän alallaoloaika

sijaisuuden kesto

myymälän koko.

Lisän suuruus on vähintään:

Vakinaisten työntekijöiden määrä...........Lisä %

(osa-aikaiset työajan suhteessa)

4-5...................................................5

6-10.................................................10

11-20...............................................15

21-...................................................20

Maksettaessa 11 §:n 4. kohdan mukaista lisää (tilapäinen siirto s. 38) sijaisuuslisää ei makseta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten välisissä vuosien 2000 - 2001, 2001 - 2003 ja 2003 - 2005 alan työehtosopimuksissa on edellä oleva kohta ennallaan.

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen Ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Partioaitta Oy on ollut velvollinen maksamaan A:lle kaupan työehtosopimuksen 12 §:n 9 kohdan mukaista myymälänhoitajan sijaisuuslisää 1.8.1998 ja 2.6.2003 välisenä aikana.

Lisäksi Palvelualojen Ammattiliitto on vaatinut Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Partioaitta Oy:n velvoittamista korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli työskennellyt myyjänä ja sittemmin myös myymäläpäällikön sijaisena niin sanottuna kakkosena Partioaitta Oy:n palveluksessa 8.12.1994 ja 2.6.2003 välisen ajan.

Partioaitta Oy:n Yrjönkadun myymälän myymäläpäälliköksi oli tullut B 1.8.1998 lukien, mistä ajankohdasta lähtien A oli tosiasiassa toiminut myymäläpäällikön sijaisena. A:n tehtäviin oli tuolloin kuulunut muun muassa B:n perehdyttäminen tehtäviinsä, avustaminen ostoissa ja tilauksissa sekä toimiminen hänen sijaisenaan tämän poissaollessa. A:n toimiminen myymäläpäällikön sijaisena oli virallisesti todettu johtoryhmän pöytäkirjassa 19.5.1999, vaikka sijaisena toimiminen oli alkanut jo 1.8.1998. A:n jäätyä hoitovapaalle syksyllä 1999 C oli nimetty hänen sijaisekseen. Johtoryhmän pöytäkirjassa 17.2.2000 oli lisäksi todettu, että kakkoset toimivat aina myymäläpäällikön sijaisina näiden ollessa poissa paikalta.

Työehtosopimuksen 12 §:n 9 kohdan mukaan sijaisuuslisää maksetaan myymälänhoitajan sijaiselle. Koska A oli toiminut myymäläpäällikön sijaisena 1.8.1998 - 2.6.2003, hän oli oikeutettu sijaisuuslisään mainitulta ajalta.

Erimielisyydestä oli neuvoteltu asianosaisliittojen välillä pääsemättä asiassa yksimielisyyteen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimukseen

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastauksessaan, johon Partioaitta Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen sekä vaatinut sen hylkäämistä ja Palvelualojen Ammattiliitto PAM:n velvoittamista korvaamaan Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Partioaitta Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli koko Partioaitta Oy:öön kestäneen työsuhteensa 8.12.1994 - 2.6.2003 ajan toiminut myyjän tehtävissä. Hän oli kanteessa kerrotuin tavoin avustanut uuden myymäläpäällikön perehdyttämisessä vuonna 1998. Se on normaalia toimintaa kaikissa työyhteisöissä, joihin tulee uusi työntekijä. Kokemuksensa ansiosta A oli myös jatkossa toiminut varsin itsenäisesti. Hänen työtehtävänsä eivät kuitenkaan olleet sellaisia, että hänelle olisi tullut maksaa myymälänhoitajan sijaisuuslisää. Häntä ei myöskään missään vaiheessa ollut virallisesti määrätty toimimaan myymälänhoitajan sijaisena siten kuin työehtosopimus sijaisuudelta edellyttää.

Työehtosopimuksen määräys myymälänhoitajan sijaisuuslisästä on peräisin 1970-luvulta. Lisän oli tuolloin suunniteltu soveltuvan ennen kaikkea osuustoiminnallisiin liikkeisiin. Sijaiselle maksettiin kyseistä lisää säännöllisesti ja myös silloin, kun myymälänhoitaja oli paikalla. Kyse ei siis ollut perinteisessä mielessä sijaisuuden perusteella maksettavasta lisästä, johon sijaiselle syntyy oikeus vain hänen toimiessaan sijaisena.

Ehtona sijaisuuslisän maksamiselle oli, että myös myymälänhoitajan sijaiseksi nimetyllä myyjällä oli henkilöstövastuu eli oikeus päättää työvuoroista, valvoa henkilökunnan työaikoja, palkata uutta henkilökuntaa, päättää työsuhteita, määrätä vuosilomien ajankohdista ja sairauslomasijaisista. Tämän vuoksi sijaisuuslisän suuruus riippui myymälän henkilökuntamäärästä. Mikäli sijaisen vastuualue kattaisi henkilöstövastuun lisäksi myös vastuun liiketoiminnasta, olisi lisän suuruus ollut luontevaa sitoa myymälän vuosimyyntiin. Toimipaikan esimiesten palkat määräytyivät S-ryhmässä toimipaikan vuosimyynnin mukaisesti. Esimiehillä oli henkilöstövastuun lisäksi myös liiketoimintavastuu toimipaikoistaan.

Työehtosopimuksen mukaisen myymälänhoitajan sijaisen ei ole tarkoitus vastata myymälän liiketoiminnan kehittymisestä, vaan toimia ainoastaan henkilöstön esimiehenä myymälänhoitajan sijaisena. Työehtosopimus ei myöskään aseta edellytyksiä, jolloin myymälään olisi määrättävä myymälänhoitajan sijainen, vaan ratkaisuvalta on jätetty yrityksen johdolle. Myymälänhoitajan sijaisen nimittää myymälänhoitajan esimies, ei myymälänhoitaja itse.

A oli toiminut tavallisena myyjänä yhtiön myymälässä Yrjönkadulla. Myyjän tehtävät oli täsmennetty selkeästi kirjallisissa toimenkuvissa. Myös myymäläpäälliköllä oli kirjallinen toimenkuva tehtävistään. Kummankaan ammattiryhmän toimenkuvan määrittelyssä ei millään tavalla mainita mahdollisuutta nimetä yksittäinen myyjä toimimaan myymälänhoitajan jatkuvana sijaisena. Sekä myyjien että myymäläpäälliköiden toimenkuvat olivat pysyneet lähes samoina koko A:n työsuhteen ajan. Yhtiön organisaatio oli niin matala, että yksittäistä myyjää ei ole tarkoituksenmukaista nimittää myymälänhoitajan sijaiseksi. Yrityksessä oli lisäksi keskitetty päätöksentekoa toimitusjohtajalle varsin pienissäkin asioissa.

A:ta ei ole koskaan ollut nimitetty myymälänhoitajan sijaiseksi. Päätöksen sijaisuuslisän maksamisesta olisi voinut tehdä vain toimitusjohtaja. A oli kokeneena työntekijänä tämän tiennyt. Edellytykset maksaa A:lle sijaisuuslisää eivät täyttyneet myöskään siitä syystä, että hänelle ei ollut kuulunut henkilöstövastuuta. Hän ei ollut missään vaiheessa myöskään hoitanut mitään henkilöstövastuuta. Henkilöstövastuu oli kuitenkin olennainen edellytys sijaisuuslisän maksamiselle.

A:n puhe kakkosesta oli hänen ja myymäläpäällikkö B:n keskinäistä kielenkäyttöä eikä kyse ollut yhtiön organisaatioon kuuluvasta asiasta. B tuli Partioaitta Oy:n palvelukseen eräästä urheiluvälineliikkeestä, jossa myymälänhoitajien sijaisten eli kakkosten olemassaolo oli tuolloin ollut virallisestikin päätetty. B olisi halunnut tuoda entisen työpaikkansa käytännön myös Partioaitta Oy:öön. Koska yhtiön toimitusjohtaja ei halunnut ottaa tätä sijaisuusjärjestelmää käyttöön, B alkoi käyttää kakkonen-nimikettä keskinäisissä puheissaan A:n kanssa. Sekä A että B tiesivät, että tällaiset puheet olivat vailla perustetta, sillä B ei voinut tehdä kyseistä päätöstä. Yhtiön johtoryhmän kanteessa viitatut muistiot ilmensivät vain laatijansa B:n mielipiteitä eikä yhtiön virallisia päätöksiä.

A:n työtehtävät ja hänen työsuhteensa sisältö eivät olleet sellaiset, että hänellä olisi oikeus myymälänhoitajan sijaisuuslisään. Asian päättämiseen oikeutettu toimitusjohtaja ei ollut myöskään koskaan määrännyt häntä tällaiseen tehtävään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

A on kanteessa kerrotuin tavoin työskennellyt myyjänä Partioaitta Oy:n palveluksessa sen Yrjönkadun myymälässä. Erimielisyydessä on kysymys siitä, olisiko yhtiön tullut maksaa A:lle kaupan työehtosopimuksen 12 §:n 9 kohdassa tarkoitettua myymälänhoitajan sijaisuuslisää.

Esitetty näyttö

Työtuomioistuimessa on kuultu A:ta itseään työtehtävistään ja toimimisestaan myymäläpäällikön sijaisena, Partioaitta Oy:n toimitusjohtajaa D:tä A:n työtehtävistä ja yhtiön käytännöistä sekä lisäksi vastaajan puolelta todistajana asiantuntija E:tä työehtosopimuksen soveltamisesta.

Kantaja on kirjallisina todisteina A:n asemasta myymälänhoitajan sijaisena esittänyt työtuomioistuimelle muistiot johtoryhmän kokouksista 16.10.1998, 19.5.1999, 16.9.1999 ja 17.2.2000. Muistiossa 16.10.1998 on todettu, että A hoitaa myymäläpäällikön apuna ostoja ja tilauksia. Muistiossa 19.5.1999 on kohdassa muut asiat merkintä: "A hallin kakkonen". A:lla on tarkoitettu A:ta. Muistion 16.9.1999 mukaan johtoryhmä oli päättänyt, että C tuuraa A:ta tämän hoitovapaan ajan. Edelleen muistion 17.2.2000 mukaan oli päätetty, että "kakkoset tuuraa aina myymäläpäälliköitä, kun he eivät ole paikalla".

Edelleen työtuomioistuimelle on vastaajapuolelta osoituksena siitä, ettei A:ta hänen oman käsityksensäkään mukaan ollut määrätty myymälänhoitajan sijaiseksi esitetty A:n Partioaitta Oy:n toimitusjohtajalle lähettämä 11.3.2002 päivätty kirje, jossa A muun ohella on ilmoittanut haluavansa, että hänen toimenkuvaansa täsmennettäisiin "Olen periaatteessa B: kakkonen. Koskaan siitä ei ole tullut virallista ilmoitusta. Koskaan ei ole myöskään selvästi kerrottu mitä minun halutaan tekevän. Kakkonen voisi kuitenkin olla hyödyksikin, nyt koko toimi jää hyödyntämättä positiivisesti... "

A:n toiminta myymälänhoitajan sijaisena

A on itse kertonut toimineensa Partioaitta Oy:n Yrjönkadun myymälässä myymäläpäällikön kakkosena siitä lähtien kun B oli vuonna 1998 tullut myymäläpäälliköksi kyseiseen liikkeeseen. B oli sittemmin halunnut, että A:n asema selkeytetään ja asia olikin johtoryhmän muistion mukaan ollut esillä johtoryhmän kokouksessa. Käytännössä A:n asema myymälän kakkosena oli näkynyt muun muassa siinä, että hänet sijoitettiin eri työvuoroon kuin myymäläpäällikkö ja he olivat myös lomilla eri aikaan. A:n tehtäviin kuului huolehtia myymälän avaamisesta ja sulkemisesta. Myymäläpäällikön poissaollessa hän hoiti myös henkilöstöasioita, kuten valvoi työaikojen noudattamista. Hän oli joutunut antamaan myös huomautuksia ja varoituksenkin. Hän oli tehnyt jossakin määrin myös työvuorolistoja, joiden laatimisesta pääasiassa kuitenkin oli vastannut myymäläpäällikkö. A:n tehtäviin oli kuulunut myös huolehtia sijaisuusjärjestelyistä ja ottaa vastaan asiakasreklamaatioita.

Edelleen A:n kertoman mukaan Partioaitta Oy:llä on useampia myymälöitä. Näissä kaikissa on myymäläpäällikön lisäksi kakkonen joko virallisesti tai epävirallisesti määrättynä. Johtoryhmän muistiot jaettiin myymälöihin ja johtoryhmän kokouksessa käsiteltyjä asioita käsiteltiin kuukausittain pidettävissä myymälähenkilökunnan palavereissa. Pöytäkirjat olivat B:n laatimia. A:n mukaan oikeus määrätä myymälänhoitajan sijainen kuului toimitusjohtaja D:lle ja A:n käsityksen mukaan hän oli myös näin määrännyt. Toimitusjohtajalle vuonna 2002 lähettämässään kirjeessä A oli todennut olevansa myymälän kakkonen, mutta tämä asema oli jäänyt hyödyntämättä.

D on puolestaan kertonut, että A:ta ei ole missään vaiheessa määrätty myymälänhoitajan sijaiseksi. A oli tullut osa-aikamyyjäksi vuonna 1994 ja siirtynyt seuraavana vuonna kokoaikaiseksi myyjäksi. Hänen toimenkuvaansa ei työsuhteen aikana muutettu. Kuultavalla ei ollut tiedossaan, oliko myymäläpäällikkö omasta aloitteestaan antanut nalle erityisiä tehtäviä. Edelleen D:n mukaan A ei ollut käytännössä toiminut B:n lomasijaisena. Ainakin vuosina 2000 - 2002 A ja B olivat olleet vuosilomalla samaan aikaan, ensin mainittuna vuonna kolme viikkoa ja kahtena jälkimmäisenä vuonna kumpanakin kaksi viikkoa. Partioaitta Oy:ssä on kuusi myymälää ja mihinkään niistä ei ole määrätty kakkosta. Tämän asian suhteen johtoryhmällä ei ole päätösvaltaa, joka kuuluu yksinomaan toimitusjohtajalle.

D on edelleen kertonut osallistuneensa yhtä lukuun ottamatta kaikkiin johtoryhmän kokouksiin. Johtoryhmän kokouksista laaditut muistiot eivät ole pöytäkirjoja, vaan epävirallinen tiedonkulun välittämistapa. Hän ei osannut sanoa, miksi vuonna 1999 laaditussa muistiossa oli maininta siitä, että A toimii kakkosena. Johtoryhmässä oli ollut tapana, että B oli laatinut muistiot, jotka jaettiin kaikille osanottajille. Muistioihin jäi usein virheitä, eikä niitä erikseen oikaistu. Todistaja saattoi joskus johtoryhmän kokousten jälkeen päätyä myös erilaisiin ratkaisuihin kuin mistä johtoryhmän kokouksissa oli puhuttu.

E on kertonut työskennelleensä vuodesta 1981 lähtien LTK:n, Palvelutyönantajien ja viime vaiheessa EK:n palveluksessa. Ennen työnantajajärjestöjen palvelukseen tuloaan todistaja oli toiminut osuuskauppaliikkeessä henkilöstöpäällikkönä. Myymälänhoitajan sijaisuudesta päätti tuolloin linjan päällikkö eli myymälänhoitajan esimies. Todistajan mukaan sijaisuuslisä on tarkoitettu työntekijälle, joka myymälänhoitajan poissaollessa hoitaa työpaikalla esimiestehtäviä ja toimii vastuullisena myös asiakkaisiin päin. Sijaisena ollessaan hän ottaa ainakin hoitaakseen eteenpäin, jos valtuuksia ei muuhun ole, sekä henkilöstön asioita kuten sairauspoissaoloja ja työaikajärjestelyjä että myös asiakkaiden asioita, kun he kääntyvät vastuullisen henkilön puoleen. Sijaisuuslisää maksetaan jatkuvasti eli myös siltä ajalta, jolloin sijainen ei varsinaisesti toimi myymälänhoitajan sijaisena.

Arviointia ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen mukaan sijaisuuslisä maksetaan myymälänhoitajan sijaiselle. Lisän vähimmäismäärä määräytyy vakinaisten työntekijöiden määrän mukaan prosentuaalisesti siten kuin työehtosopimuksessa on tarkemmin sovittu. Työehtosopimuksen mukaan lisän suuruuteen vaikuttavat työntekijän alallaoloaika, sijaisuuden kesto ja myymälän koko. Työehtosopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty, mitä myymälänhoitajan sijaisen tehtäviin kuuluu tai miten hänet on tähän tehtävään määrättävä.

A:ta ei ole nimenomaisesti määrätty toimimaan Partioaitta Oy:n Yrjönkadun myymälän kakkosena. Kantajan esittämästä selvityksestä on kuitenkin todettavissa, että johtoryhmän kokouksissa on niistä laadittujen muistioiden mukaan ainakin vuodesta 1999 lähtien puhuttu kakkosista ja kokouksessa 19.5.1999 A on nimetty hallin kakkoseksi. Hallilla on tässä yhteydessä tarkoitettu yhtiön Yrjönkadun hallimyymälää. Edelleen kantajan esittämän selvityksen mukaan johtoryhmässä on 17.2.2000 päätetty, että kakkoset toimivat myymäläpäällikön poissa ollessa tämän sijaisena. nalle on näissä olosuhteissa perustellusti voinut muodostua käsitys, että hänellä on myymälänhoitajan varamiehen asema.

A on kertomansa mukaan myös käytännössä toiminut myymäläpäällikön sijaisena. Hänelle ovat ohjautuneet muun muassa reklamaatiot myymäläpäällikön poissa ollessa ja hän on ainakin jossakin määrin hoitanut myös henkilöstöasioita.

Näyttö A:n asemasta myymälänhoitajan sijaisena on jäänyt ristiriitaiseksi. Kanteessa esitettyjen seikkojen, A:n kertomuksen ja sitä tukevan asiakirjaselvityksen perusteella työtuomioistuin kuitenkin katsoo näytetyksi, että Partioaitta Oy:n toimitusjohtaja on hyväksynyt sen, että A toimii Yrjönkadun myymälän kakkosena. Tällaisen kakkosen asema myymälänhoitajan sijaisena on todettu johtoryhmän kokouksessa 17.2.2000, johon myös yhtiön toimitusjohtaja on osallistunut. A:n on siten katsottava työnantajan tieten ja hyväksyen toimineen yhtiön Yrjönkadun myymälän myymäläpäällikön sijaisena ainakin tuosta ajankohdasta lukien.

Työehtosopimuksen mukaan myymälänhoitajan sijaisuuslisän maksaminen ei edellytä minkään erityisten työtehtävien tekemistä, vaan lisää maksetaan koko siltä ajalta, minkä määräys myymälänhoitajan sijaiseksi on voimassa. Näin ollen A:lla on ollut oikeus sijaisuuslisään siitä lähtien kun hänen asemansa myymälänhoitajan sijaisena on yhtiön johdon taholta hyväksytty eli ainakin 17.2.2000 lukien. Tähän asemaan ei ole tullut muutoksia sinä aikana, jonka työsuhde on jatkunut eli 2.6.2003 mennessä, joten lisää on tullut maksaa tähän ajankohtaan saakka.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun pääosin hävitessään Partioaitta Oy on velvollinen korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatuun ja sen aiheuttamiin kustannuksiin nähden kohtuullinen korvauksen määrä on 1 000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Partioaitta Oy on ollut velvollinen maksamaan A:lle kaupan työehtosopimuksen 12 §:n 9 kohdan mukaista myymälänhoitajan sijaisuuslisää 17.2.2000 lukien 2.6.2003 saakka.

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Partioaitta Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 1 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, Sutela, Vertanen ja Ahokas. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.