Supreme Administrative Court dismisses claim for legal costs when state-funded legal aid covers all necessary measures.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the applicant's request for the welfare area to cover remaining legal costs after state-funded legal aid was granted. The applicant argued that costs not covered by state funds should be reimbursed, but the court noted that the legal aid included a representative and no self-contribution was required. The court ruled that the representative cannot bill the client for measures deemed necessary by the court or those deemed unnecessary, and since the applicant paid nothing and incurred no other costs, the claim was rejected.
Legislator headnote
AI generatedOikeusapulaki 17 § 2 momentti; The legal aid recipient who receives aid without self-contribution cannot be billed by the representative for measures the court has ordered to be reimbursed from state funds or measures the court did not consider necessary.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Muutoksenhakijalle oli myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta, ja hänelle oli määrätty avustaja. Muutoksenhakija vaati hyvinvointialueen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa siltä osin kuin niitä ei korvata oikeusapupäätöksen perusteella valtion varoista.
Myönnetyn oikeusavun perusteella korkein hallinto-oikeus määräsi valtion varoista maksettavaksi avustajalle vaatimuksen enemmälti hyläten kohtuullisen korvauksen suoritetuista tarpeellisista toimenpiteistä.
Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen osalta korkein hallinto-oikeus totesi, että avustaja ei voi veloittaa asiakastaan niistä toimenpiteistä, joista tuomioistuin on määrännyt suoritettavaksi hänelle korvausta valtion varoista, eikä myöskään sellaisista toimenpiteistä, joita tuomioistuin ei ole pitänyt tarpeellisina. Kun oikeusapua korvauksetta saanut muutoksenhakija ei vastannut osaksikaan avustajan palkkiosta eikä ilmennyt, että muutoksenhakijalle olisi syntynyt muita korvattavia oikeudenkäyntikuluja, vaatimus oli jo tällä perusteella hylättävä.
Oikeusapulaki 17 § 2 momentti
Päätös, jota valitus koskee
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 28.11.2025 nro 2472/2025
Asian tausta
Pirkanmaan hyvinvointialueen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä
on vaatinut, että A:n ja B:n lapsi C otetaan Pirkanmaan hyvinvointialueen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon paikkaan X.
Hallinto-oikeus
on järjestettyään suullisen käsittelyn päättänyt, että C otetaan Pirkanmaan hyvinvointialueen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon hakemuksen mukaisesti. Hallinto-oikeus on määrännyt, että päätös pannaan täytäntöön heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.
—
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A
on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan, huostaanottohakemus hylätään ja päätöksen täytäntöönpano keskeytetään. Hän on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus järjestää suullisen käsittelyn. Hän on lisäksi vaatinut, että Pirkanmaan hyvinvointialue velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa siltä osin kuin niitä ei korvata oikeusapupäätöksen perusteella valtion varoista.
—
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
1. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään.
2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.
3. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.
4. Lausuminen täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.
Perustelut
—
3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkääminen
Muutoksenhakija on vaatinut hyvinvointialueen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa siltä osin kuin niitä ei korvata oikeusapupäätöksen perusteella valtion varoista.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijalle on myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta, ja hänelle on määrätty avustaja. Korkein hallinto-oikeus on tällä päätöksellä määrännyt valtion varoista maksettavaksi avustajalle vaatimuksen enemmälti hyläten kohtuullisen korvauksen suoritetuista tarpeellisista toimenpiteistä.
Oikeusapulain 17 §:n 2 momentin mukaan siltä osin kuin oikeusapua annetaan mainitun lain nojalla avustaja ei saa omavastuuosuuden lisäksi periä muuta palkkiota tai korvausta oikeusavun saajalta. Muu sopimus on mitätön.
Lain esitöissä (HE 82/2001 vp, s. 104) on todettu, että avustaja ei voi veloittaa asiakastaan niistä toimenpiteistä, joista tuomioistuin on määrännyt suoritettavaksi hänelle korvausta valtion varoista, eikä myöskään sellaisista toimenpiteistä, joita tuomioistuin ei ole pitänyt tarpeellisina.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että oikeusapua korvauksetta saanut muutoksenhakija ei vastaa osaksikaan avustajan palkkiosta. Asiassa ei ole ilmennyt, että muutoksenhakijalle olisi syntynyt muita oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 97 §:ssä tarkoitettuja korvattavia oikeudenkäyntikuluja. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on jo tällä perusteella hylättävä.
—
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Monica Gullans ja Päivi Pietarinen. Asian esittelijä Satu Niemelä-Ahokas.
---
[SV]
Ändringssökanden hade beviljats rättshjälp utan självriskandel och ett biträde hade förordnats för hen. Ändringssökanden yrkade att välfärdsområdet åläggs att ersätta hens rättegångskostnader i högsta förvaltningsdomstolen till den del de inte med stöd av rättshjälpsbeslutet ersätts av statens medel.
På basis av den beviljade rättshjälpen fastställde högsta förvaltningsdomstolen att till biträdet av statens medel betalas ett godtagbart arvode för de i ärendet vidtagna nödvändiga åtgärderna medan yrkandet i övrigt avslogs.
Gällande yrkandet om ersättning för rättegångskostnaderna konstaterade högsta förvaltningsdomstolen att ett biträde inte kan debitera klienten för sådana åtgärder beträffande vilka domstolen har bestämt att ersättning ska betalas till biträdet av statens medel, och inte heller för åtgärder som domstolen inte har ansett vara nödvändiga. Eftersom ändringssökanden som hade beviljats kostnadsfri rättshjälp inte till någon del svarade för biträdets arvode, och det inte hade framkommit att några andra rättegångskostnader som skulle ersättas hade uppkommit för ändringssökanden, måste yrkandet redan på denna grund avslås.
Rättshjälpslagen 17 § 2 mom.
Ärendet har avgjorts av justitieråden Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Monica Gullans och Päivi Pietarinen. Föredragande Satu Niemelä-Ahokas.