Supreme Administrative Court allows appeal; noise permit valid as quarrying distinct from storage site construction.

Yhtiö A harjoitti ympäristöluvan nojalla kiviaineksen louhintaa ja murskausta luvassa tarkemmin määritellyllä alueella. Yhtiö oli sittemmin tehnyt ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun ilmoituksen tilapäistä melua ja tärinää aiheuttavasta louhintatyöstä samalla kiinteistöllä sijaitsevalla muulla alueella. Ilmoituksen mukaan louhintatyö liittyi toimenpidelupaa edellyttävään maarakennustoimintaan eli varastointikentän rakentamiseen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli hyväksynyt ilmoituksen päätöksestä tarkemmin ilmenevin määräyksin.

Louhintaa edellyttävään varastointikentän rakentamiseen oli myönnetty voimassa olleen maankäyttö- ja rakennuslain nojalla toimenpidelupa sen jälkeen, kun ympäristönsuojeluviranomainen oli hyväksynyt yhtiön ympäristönsuojelulain nojalla tekemän ilmoituksen.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko ilmoituksessa tarkoitetun kivenlouhinnan katsottava liittyvän samalla kiinteistöllä harjoitettavaan ympäristöluvanvaraiseen louhintatoimintaan siten, että ilmoituksessa tarkoitetusta louhinnasta aiheutuvaa melua ei olisi voitu hyväksyä ympäristönsuojelulaissa tarkoitetussa ilmoitusmenettelyssä.

Saadun selvityksen mukaan ilmoituksessa tarkoitettu varastointikentän rakentaminen ei sisältynyt samaan toimintakokonaisuuteen kuin samalla kiinteistöllä ympäristöluvan nojalla harjoitettu toiminta.

Tähän nähden ja koska kysymyksessä oleva varastointikentän rakentamiseen liittyvä kivenlouhinta, joka tulisi perustumaan viranomaisen myöntämään toimenpidelupaan, ei edellyttänyt maa-aineslain mukaista lupaa, toimintaan ei tarvittu myöskään ympäristölupaa.

Ympäristönsuojelulain ilmoitusmenettelyä koskevan säännöksen ja maankäyttö- ja rakennuslain nojalla myönnettäviä lupia koskevien säännösten välille ei ollut säädetty niiden keskinäisestä edellytyssuhteesta. Koska ilmoituksessa tarkoitetun varastointikentän rakentaminen kuitenkin edellytti toimenpidelupaa, korkein hallinto-oikeus selvyyden vuoksi totesi, että ympäristönsuojeluviranomaisen yhtiön ilmoituksen nojalla antamalla päätöksellä ei ollut vielä ratkaistu sitä, oliko louhintaan kuuluva maa-aineksien irrottaminen ilmoituksessa tarkoitetulla alueella ylipäätään ollut mahdollista.

Koska yhtiön meluilmoituksen hyväksymiselle ei ollut estettä, hallinto-oikeuden päätös, jolla ympäristönsuojeluviranomaisen päätös oli kumottu, kumottiin.

Ympäristönsuojelulaki 27 § 1 momentti ja 2 momentti 3 kohta, 118 § 1 momentti (504/2019) sekä liite 1 taulukko 2 kohta 7 c

Maa-aineslaki 2 § (1577/2009) 2 kohta

Valtioneuvoston asetus kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta 1 §

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 126 § ja 126 a §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 4.10.202 nro 1352/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Peab Industri Oy:lle valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Tuusulan kunnan ympäristötarkastajan 4.7.2023 antama päätös (§ 50) saatetaan voimaan.

Asian tausta

(1)

Peab Industri Oy

(jäljempänä myös

yhtiö

) on tehnyt 16.6.2023 ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaisen ilmoituksen tilapäistä melua ja tärinää aiheuttavasta louhintatyöstä kiinteistöllä 858-411-18-52 sijaitsevalla 7 480 neliömetrin suuruisella toimenpidelupa-alueella. Toimenpidelupa on edellytyksenä meluilmoituksen mukaisille toimille. Louhintatoimen kokonaiskesto on noin 10 työpäivää. Ilmoituksen mukaan lähimpiin asuinrakennuksiin on työalueesta etäisyyttä 200 — 420 metriä.

(2)

Tuusulan kunnan ympäristötarkastaja

on 4.7.2023 antamallaan päätöksellä hyväksynyt yhtiön ilmoituksen tilapäistä melua ja tärinää aiheuttavasta louhintatyöstä kiinteistöllä 858-411-18-52 päätöksestä tarkemmin ilmenevin määräyksin.

(3)

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut A:n ja B:n valituksesta ympäristötarkastajan päätöksen. Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus on lausunut muun ohella seuraavaa:

(4) Ympäristönsuojelulain 118 §:ssä tarkoitetussa ilmoitusmenettelyssä voidaan käsitellä ja ratkaista vain kertaluonteinen tilapäinen toiminta, josta aiheutuu erityisen häiritsevää melua tai tärinää. Toimenpiteen meluvaikutuksia ei ilmoitusmenettelyssä lähtökohtaisesti tarkastella samalla laajuudella kuin toistuvan ja pitkäkestoisen toiminnan ympäristövaikutusten hyväksyttävyyttä arvioidaan ympäristölupamenettelyssä. Ilmoitusmenettelyllä ei voida jatkaa lähtökohtaisesti luvanvaraista toimintaa eikä ilmoitusmenettelyä voida soveltaa sellaisiin toimintoihin, joissa on ennalta saatujen tietojen mukaan kysymys pitkäaikaisesta ja toistuvasta toiminnasta.

(5) Nyt kyseessä oleva ilmoitus koskee kiviaineksen louhintaa alueella, jota koskevat voimassa olevat ympäristölupa ja maa-aineslupa niissä sallittuine louhinta- ja ottomäärineen.

(6) Toimintakiinteistön itäosaan sijoittuva meluilmoituksen tarkoittama alue sisältyy voimassa olevien lupien mukaiseen laajempaan ottamisalueeseen sekä varsinaiseen ottoalueeseen. Ilmoituksessa tarkoitettu louhintatyö ei kuitenkaan ole yhtiölle myönnetyn ympäristöluvan nojalla sallittua ilmoituksessa tarkoitetulla toiminta-alueella, sillä lähimmät häiriintyvät asuinkohteet sijaitsevat Muraus-asetuksen 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla alle 300 metrin etäisyydellä toiminnan sijaintipaikasta.

(7) Meluilmoituksen mukaisilla toimenpiteillä toiminta-alue on tarkoitus tasata alueella voimassa olevan osayleiskaavan mukaiseen tasoon. Ilmoitukseen liitetyn 12.6.2023 päivättyyn toimenpidelupahakemukseen sisältyvän hankkeen kuvauksen mukaan alue tasataan tasoon +45 kulkemisen mahdollistamiseksi toiminnanharjoittajan ottoalueelle. Ilmoituksen mukaan meluja mitataan ympäristöluvan mukaisesti alueella vähintään kerran vuodessa. Meluilmoituksen mukainen toiminta liittyy siten osayleiskaavan mukaisen alueen esirakentamiseen, eli samaan toimintaan kuin mihin toiminta-alueella voimassa olevat ympäristölupa ja maa-aineslupa on myönnetty.

(8) Ilmoituksen mukaista toimintaa on tarkoitus harjoittaa noin 10 työpäivää. Ilmoituksessa ei ole esitetty enempiä tietoja louhinnan ajoittumisesta, vaan toiminnan ajankohdan on kuvattu olevan riippuvainen toimenpidelupahakemuksen käsittelyn ajankohdasta.

(9) Hallinto-oikeus on todennut, ettei ilmoituksessa esitetty louhintatoiminta sinällään ole ympäristönsuojelulain säännösten nojalla ympäristöluvanvaraista toimintapäivien lukumäärän perusteella. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että kokonaisuudessaan kysymys on pitkäaikaisesta, samalla toimintakiinteistöllä suoritettavasta saman kaava-alueen esirakentamisesta, ja kun kyseisellä toiminnalla on jo sekä voimassa oleva ympäristölupa että voimassa oleva maa-aineslupa, hallinto-oikeus on katsonut, ettei ilmoituksen mukainen toiminta täytä ympäristönsuojelulain 118 §:ssä tarkoitettua tilapäisyyden määritelmää. Näissä olosuhteissa meluilmoituksen mukaista toimintaa ei voida arvioida erillään muusta toimintakokonaisuudesta, vaan toimenpiteitä on ympäristönsuojelulain nojalla arvioitava kokonaisuutena.

(10) Hallinto-oikeus on johtopäätöksenään katsonut, ettei edellytyksiä hyväksyä toimintaa ympäristönsuojelulaissa tarkoitetussa ilmoitusmenettelyssä ole ollut.

Asian ovat ratkaisseet lainoppineet hallinto-oikeustuomarit Reko Vuotila (eri mieltä) ja Maria Vapaavuori sekä luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari Petri Hiltunen. Asian on esitellyt Veronica Lankinen (eriävä mielipide).

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(11)

Peab Industri Oy

on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Tuusulan kunnan ympäristötarkastajan päätös saatetaan voimaan.

(12) Yhtiön ilmoitus on koskenut tilapäistä louhintaa alueella, joka ei sisälly yhtiölle myönnetyn maa-ainesluvan ja ympäristöluvan mukaiseen alueeseen. Ilmoituksella ei jatketa mainittujen lupien mukaista toimintaa, eikä ilmoituksessa ole kysymys toistuvasta tai pitkäaikaisesta toiminnasta vaan kymmenen työpäivää kestävästä louhinnasta rajatulla alueella.

(13)

Tuusulan kunnan ympäristötarkastaja

on antanut lausuman.

(14)

Peab Industri Oy

on antanut vastauksen.

(15)

A

:

lle ja B:lle

on varattu tilaisuus lausua valituslupahakemuksesta ja valituksesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(16) Peab Industri Oy:n ilmoitus on koskenut kalliokiviaineksen louhintaa kiinteistöllä, jolla yhtiö harjoittaa myös maa-aineslain mukaista kalliokiviaineksen ottoa sekä ympäristönsuojelulain mukaista kalliokiviaineksen louhintaa ja murskausta.

(17) Asiassa on ratkaistavana, onko ilmoituksessa tarkoitetun louhinnan katsottava liittyvän samalla kiinteistöllä harjoitettavaan ympäristönluvanvaraiseen louhintatoimintaan siten, että ilmoituksessa tarkoitetusta louhinnasta aiheutuvaa melua ei ole voitu hyväksyä ympäristönsuojelulaissa tarkoitetussa ilmoitusmenettelyssä.

Sovellettavat ja asiaan liittyvät oikeusohjeet

(18)

Ympäristönsuojelulain

27 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan, josta säädetään mainitun lain liitteen 1 taulukossa 1 (

direktiivilaitos

) ja taulukossa 2, on oltava lupa (

ympäristölupa

). Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan ympäristölupa on lisäksi oltava toimintaan, josta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

(19) Edellä mainitun liitteen 1 taulukon 2 kohdan 7 c mukaan kivenlouhimo tai sellainen muu kuin maarakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää, on ympäristöluvanvaraista toimintaa.

(20) Ympäristönsuojelulain 118 §:n 1 momentin (504/2019) mukaan toiminnanharjoittajan on tehtävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sähköisesti ilmoitus rakentamisesta, yleisötilaisuudesta tai muusta tilapäistä melua tai tärinää aiheuttavasta toimenpiteestä tai tapahtumasta, jos melun tai tärinän on syytä olettaa olevan erityisen häiritsevää.

(21)

Maa-aineslain

2 §:n (1577/2009) 2 kohdan mukaan mainittu laki ei koske rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamista ja hyväksikäyttöä, kun toimenpide perustuu viranomaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan.

(22) Kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (

Muraus-asetus

) 1 §:n mukaan mainitussa asetuksessa säädetään kivenlouhimon, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksista silloin, kun toimintaan on oltava ympäristölupa.

(23) Muraus-asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan kivenlouhimo, muu kivenlouhinta ja kivenmurskaamo on lisäksi sijoitettava siten, että melua tai pölyä aiheuttavan toiminnon etäisyys asumiseen tai loma-asumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä.

(24) Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 126 §:ssä säädettiin toimenpideluvasta ja 126 a §:ssä toimenpideluvanvaraisista toimenpiteistä. Mainitun lain nimike on muutettu alueidenkäyttölaiksi 1.1.2025 voimaan tulleella lailla 752/2023. Rakentamisen luvanvaraisuudesta säädetään 1.1.2025 lukien mainittuna ajankohtana voimaan tulleessa rakentamislaissa.

Saatu selvitys

(25)

Keski-Uudenmaan ympäristölautakunta

on 12.6.2018 myöntänyt toiminnanharjoittajalle luvan maa-ainesten ottamiseen Tuusulan kunnassa sijaitsevilla kiinteistöillä 858-411-18-43 ja 858-411-30-0. Lupa on myönnetty kymmenen vuoden määräajaksi. Ottamisalue on ollut pinta-alaltaan 19 hehtaaria ja siitä varsinaista louhinta-aluetta on ollut 14,4 hehtaaria. Lautakunta on samana päivänä antamallaan toisella päätöksellä myöntänyt toiminnanharjoittajalle vastaavaksi ajaksi ympäristöluvan kiviaineksen louhintaan ja murskaukseen edellä mainituilla kiinteistöillä sijaitseville ottamis- ja louhinta-alueille. Lähimmät häiriintyvät kohteet on ympäristölupapäätöksen mukaan otettu huomioon Muraus-asetuksen mukaisin suoja-aluemääräyksin.

(26) Ympäristölautakunnan päätöksissä mainitusta kiinteistöstä 858-411-18-43 on sittemmin vuonna 2019 muodostettu lohkomalla kiinteistö 858-411-18-52.

(27)

Peab Industri Oy

on tehnyt 16.6.2023 ympäristönsuojelulain 118 §:n mukaisen ilmoituksen tilapäistä melua ja tärinää aiheuttavasta louhintatyöstä kiinteistöllä 858-411-18-52 sijaitsevalla 7 480 neliömetrin suuruisella toimenpidelupa-alueella. Toimenpidelupa on ollut edellytyksenä meluilmoituksen mukaisille toimille. Louhintatoimen kokonaiskestoksi on ilmoitettu noin 10 työpäivää. Ilmoituksen mukaan lähimpiin asuinrakennuksiin on työalueesta etäisyyttä 200 — 420 metriä.

(28)

Tuusulan kunnan ympäristötarkastaja

on 4.7.2023 antamallaan päätöksellä hyväksynyt yhtiön edellä mainitun ilmoituksen tilapäistä melua ja tärinää aiheuttavasta louhintatyöstä kiinteistöllä 858-411-18-52 päätöksestä tarkemmin ilmenevin määräyksin. Määräykset ovat koskeneet muun ohella melun ja pölyn leviämisen ehkäisemistä.

(29)

Tuusulan kunnan yleiskaavasuunnittelija

on tehnyt 11.10.2023 yhtiön hakemuksesta myönteisen maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen suunnittelutarveratkaisun kiviainesten varastointikentän rakentamiseksi kiinteistölle 858-411-18-52. Päätöksen mukaan maa-aines- ja ympäristölupapäätökset eivät ole koskeneet hakemuksessa tarkoitettua aluetta. Varastointikentän rakentaminen on hakemuksen mukaan liittynyt alueella voimassa olevan osayleiskaavan toteuttamiseen.

(30)

Tuusulan kunnan rakennusvalvonta

on 22.11.2023 antamallaan päätöksellä myöntänyt yhtiölle maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen toimenpideluvan kiinteistöllä 858-411-18-52 sijaitsevan noin 6 000 neliömetrin suuruisen alueen tasaamiseksi varastointialueen toteuttamista varten.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(31) Saadun selvityksen perusteella Peab Industri Oy:n ilmoituksessa tarkoitetussa louhinnassa kiinteistöllä 858-411-18-52 sekä samalla kiinteistöllä maa-aineslain mukaisella luvalla harjoitettavassa kiviaineksen otossa ja ympäristöluvan mukaisesti harjoitettavassa louhinnassa on kysymys Focus-osayleiskaava-alueen toteuttamiseen tähtäävästä esirakentamisesta. Ilmoituksessa tarkoitettu louhintatyö rajoittuu tähän alueeseen.

(32) Yhtiön ilmoituksessa toimintaa on kuvattu siten, että se koskee louhintatöitä käsittäen porauksen ja räjäytykset. Louhittu kiviaines kuljetetaan lähellä sijaitsevalle murskauslaitokselle. Louhintatoimen kokonaiskestoksi on ilmoitettu arviolta 10 työpäivää.

(33) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ilmoituksessa tarkoitettua toimintaa on kuvattu osin epätarkasti. Louhintamäärä huomioon ottaen voidaan kuitenkin arvioida, että toimintapäivien lukumäärä kokonaisuudessaan on alle 50 päivää. Toimintapäivien lukumäärän perusteella toiminnasta on siten voitu tehdä ympäristönsuojelulain 118 §:n mukainen ilmoitus melusta ja tärinää aiheuttavasta louhintatyöstä. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että ilmoituksessa tarkoitettu toiminta liittyy luvanvaraiseen toimintaan, jolloin kysymys ei olisi lyhytaikaisesta toiminnasta.

(34) Ympäristönsuojelulain mukaan lähtökohtana on, että samalla toiminta-alueella tapahtuvan toiminnan laajentaminen tarkoittaa ympäristönsuojelulain 29 §:n mukaista toiminnan olennaista muuttamista. Louhinta-alueen laajentamista aiempaan lupaan nähden on pidettävä toiminnan olennaisena muuttamisena. Välittömästi toisiinsa rajoittuvat louhinta-alueet ovat tällöin lähtökohtaisesti osa samaa toimintaa, jolloin ne eivät ole erikseen luvanvaraisia eivätkä muodosta ympäristönsuojelulain 41 §:ssä tarkoitettua toimintakokonaisuutta. Samalla alueella tapahtuvat louhintatoiminnat voivat kuitenkin perustua eri tarkoituksiin niin, että luvanvaraisen louhinnan lisäksi alueella voidaan tietyin edellytyksin harjoittaa myös muuta kuin luvanvaraista louhintaa. Luvanvaraista toimintakokonaisuutta arvioitaessa on otettava tämän vuoksi huomioon ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukon 2 kohdan 7 c rajaus.

(35) Luvanvarainen louhinta on määritelty ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukon 2 kohdassa 7 c siten, että säännöstä ei sovelleta maarakennustoimintaan. Sovelletuissa oikeusohjeissa mainitun Muraus-asetuksen 2 §:n 2 kohdan mukaan muulla kivenlouhinnalla tarkoitetaan asetuksessa kiven louhintaa siten, että kiveä voidaan hyödyntää louheena tai murskeen raaka-aineena, jos louhinta ei liity maarakentamiseen taikka muuhun rakennustoimintaan, eikä siihen tarvitse hakea lupaa maa-aineslain 4 §:n 2 momentin nojalla. Muraus-asetuksen perustelumuistiossa (Ympäristöministeriö, 3.9.2010) todetaan, että maarakennustoimintaan liittyy yleensä muun viranomaisen lupa. Perustelut viittaavat tältä osin maa-aineslain 2 §:n 2 kohtaan, jonka mukaan maa-aineslakia ei sovelleta rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamiseen ja hyväksikäyttöön, kun toimenpide perustuu viranomaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan.

(36) Edellä lausutun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että maarakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, joka ei edellytä maa-aineslain mukaista lupaa, ei edellytä myöskään ympäristölupaa. Tällöin ympäristölupaa ei tarvita rakentamisen yhteydessä tapahtuvaan toimintaan, jos toimenpide perustuu viranomaisen hyväksymään lupaan tai suunnitelmaan. Tämä ei luonnollisesti koske tilannetta, jossa toiminta olisi pitkäaikaista ja siitä voisi aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaista kohtuutonta rasitusta.

(37) Nyt kysymyksessä olevasta ympäristötarkastajan päätöksestä ilmenee, että ilmoituksessa tarkoitettuun louhintaan on haettu sen käsittämään maarakennustoimintaan eli varastointikentän rakentamiseen liittyen maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua toimenpidelupaa. Asiassa saadun selvityksen mukaan toimenpidelupa on edellyttänyt samassa laissa tarkoitettua suunnittelutarveratkaisua. Suunnittelutarveratkaisu ja toimenpidelupa on myönnetty meluilmoituksen johdosta tehdyn päätöksen jälkeen.

(38) Sovellettavana olevan ympäristönsuojelulain ilmoitusmenettelyä koskevan säännöksen ja maankäyttö- ja rakennuslain lupia koskevien säännösten välille ei ole säädetty niiden keskinäisestä edellytyssuhteesta. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että päätös yhtiön ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun ilmoituksen johdosta olisi selvyyden vuoksi tullut tehdä vasta sen jälkeen, kun yhtiölle on myönnetty maankäyttö- ja rakennuslain edellytykset täyttävä toimenpidelupa maarakennustoimintaan. Vähintäänkin ilmoituksen johdosta annetussa päätöksessä olisi tullut nimenomaisesti määrätä, ettei toimintaa saa aloittaa, ennen kuin suunnittelutarveratkaisu ja toimenpidelupa ovat täytäntöönpanokelpoisia. Selvyyden vuoksi korkein hallinto-oikeus tässä yhteydessä myös toteaa, että yhtiön ilmoituksen nojalla annetulla päätöksellä ei ole vielä ratkaistu sitä, onko louhintaan kuuluva maa-aineksien irrottaminen ylipäätään ollut mahdollista.

(39) Yhtiön ilmoituksessa tarkoitetulla alueella tehtävään louhintaa edellyttävään maarakennustoimintaan myönnetty suunnittelutarveratkaisu ja sen nojalla myönnetty toimenpidelupa ovat tulleet lainvoimaiseksi ennen hallinto-oikeuden päätöksen antamista. Hallinto-oikeuden päätöksessä on kuitenkin jäänyt riittävällä tavalla arvioimatta se, että ilmoituksessa tarkoitettu louhinta on koskenut maarakennustoimintaa eli toimenpideluvassa tarkoitettua varastointikentän rakentamista.

(40) Siitä huolimatta, että kiinteistöllä 858-411-18-52 maa-ainesluvan ja ympäristöluvan nojalla tapahtuvaa louhinta- ja murskaustoimintaa harjoitetaan lähellä yhtiön ilmoituksessa tarkoitettua louhintaa edellyttävää varastointikentän rakennuskohdetta ja näitä toimintoja harjoitetaan mahdollisesti ajallisesti samaan aikaan, korkein hallinto-oikeus katsoo selvitetyksi, että ilmoituksessa tarkoitettu toiminta ei sisälly kiinteistöllä samaan toimintakokonaisuuteen kuin kiinteistöllä maa-ainesluvan ja ympäristöluvan nojalla harjoitettava toiminta eikä sillä muutoinkaan ole välitöntä yhteyttä maa-ainesluvan ja ympäristöluvan nojalla toteutettavan osayleiskaava-alueen esirakentamisen louhinnan tai murskaustoiminnan kanssa. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin yksinomaan sillä hallinto-oikeuden esittämällä perusteella, että ilmoituksenvarainen louhinta ja ympäristöluvalla tapahtuva louhinta toteuttavat saman osayleiskaava-alueen esirakentamista.

(41) Edellä lausutuilla perusteilla ja asian selvitettyyn tilaan nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että ympäristötarkastajan päätöksen kumoamiseen ei ole ollut perusteita. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja ympäristötarkastajan päätös on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Jukka Horppila ja Seppo Hellstén. Asian esittelijä Pekka Kemppainen.

---

[SV]

Bolaget A idkade med stöd av miljötillstånd stenbrytning och krossning på ett i tillståndet närmare definierat område. Bolaget hade sedermera gjort en i miljöskyddslagen avsedd anmälan om brytning som orsakar tillfälligt buller eller skakningar på ett annat område inom samma fastighet. Enligt anmälan sammanhängde brytningen med schaktning som förutsatte åtgärdstillstånd det vill säga byggandet av ett lagringsområde. Den kommunala miljöskyddsmyndigheten hade godkänt anmälan med de villkor som närmare framgick av beslutet.

Åtgärdstillståndet för att bygga lagringsområdet hade beviljats med stöd av den ikraftvarande markanvändnings- och bygglagen efter det att miljöskyddsmyndigheten hade godkänt bolagets anmälan med stöd av miljöskyddslagen.

I ärendet skulle avgöras om den i anmälan avsedda stenbrytningen borde anses sammanhänga med den på samma fastighet idkade brytningsverksamheten som förutsatte miljötillstånd på ett sådant sätt att det i anmälan avsedda bullret från stenbrytningen inte borde ha kunnat godkännas i ett anmälningsförfarande enligt miljöskyddslagen.

Enligt utredningen i ärendet ingick det byggande av ett lagringsområde som anmälan gällde inte samma verksamhetshelhet som den brytningsverksamhet som på samma fastighet skedde med stöd av ett miljötillstånd.

Med hänsyn till detta och eftersom den ifrågavarande stenbrytningen i anslutning till byggandet av lagringsområdet, vilken kom att grunda sig på ett åtgärdstillstånd beviljat av en myndighet, inte förutsatte ett tillstånd enligt marktäktslagen, krävdes inte heller något miljötillstånd för verksamheten.

Det har inte föreskrivits om någon inbördes processförutsättning mellan miljöskyddslagens bestämmelse om anmälningsförfarande och bestämmelserna om tillstånd som beviljas med stöd av markanvändnings- och bygglagen. Det i anmälan avsedda byggandet av ett lagringsområde förutsatte dock åtgärdstillstånd. Därför konstaterade högsta förvaltningsdomstolen för klarhetens skull att det beslut som miljöskyddsmyndigheten hade fattat med anledning av bolagets anmälan inte innebar ett avgörande om huruvida sådant lösgörande av marksubstanser som ingår i brytningen över huvud taget var möjligt på det område anmälan avsåg.

Eftersom det inte fanns hinder för att godkänna bolagets bulleranmälan upphävdes förvaltningsdomstolens beslut med vilket miljöskyddsmyndighetens beslut hade upphävts.

Miljöskyddslagen 27 § 1 mom. och 2 mom. 3 punkten, 118 § 1 mom. (504/2019) samt bilaga 1 tabell 2 punkt 7 c

Marktäktslagen 2 § (1577/2009) 2 punkten

Statsrådets förordning om miljöskydd i samband med stenbrott, annan stenbrytning och stenkrossar 1 §

Markanvändnings- och bygglagen (132/1999) 126 § och 126 a §

Ärendet har avgjorts av justitieråden Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Anne Nenonen och Joni Heliskoski samt miljösakkunnigråden Jukka Horppila och Seppo Hellstén. Föredragande Pekka Kemppainen.