Appeal against interim child placement order must be made with main case, not separately to Supreme Administrative Court.

Hallinto-oikeuden välipäätökseen, jolla oli hylätty muutoksenhakijan vaatimus väliaikaisen määräyksen antamisesta

lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevassa asiassa

, ei saanut hakea erikseen muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 108 §

Lastensuojelulaki 82 §, 83 § ja 92 § 6 momentti

Välipäätös

, jota

muutoksenhaku

koskee

Helsingin hallinto-oikeus 11.12.2025 nro 8084/2025

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus poistaa hallinto-oikeuden välipäätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jättää valituksen tutkimatta.

Asian tausta ja hallinto-oikeuden välipäätös

Länsi-Uudenmaa

n

hyvinvointialueen sosiaalityön palveluyksikköpäällikkö

on vaatinut Helsingin hallinto-oikeudelta, että muutoksenhakijan lapsi otetaan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon.

Muutoksenhakija

on hakemuksen johdosta hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä muun ohella vaatinut, että hallinto-oikeus antaa asiassa lastensuojelulain 83 §:n mukaisen väliaikaisen määräyksen, jonka mukaan lapsi määrätään asumaan muutoksenhakijan luokse, kunnes huostaanottohakemus on lainvoimaisesti ratkaistu.

Hallinto-oikeus

on muutoksenhaun kohteena olevalla välipäätöksellään hylännyt väliaikaista määräystä koskevan vaatimuksen. Päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden jäsen

Kristiina Forsman

. Esittelijä

Elina Saarikoski

.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja korkein hallinto-oikeus antaa asiassa väliaikaisen määräyksen, jonka mukaan lapsi määrätään asumaan muutoksenhakijan luokse, kunnes huostaanottohakemus on lainvoimaisesti ratkaistu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensin ratkaistavana, voiko lastensuojelulain mukaista väliaikaista määräystä koskevaan hallinto-oikeuden välipäätökseen hakea erikseen muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Sovellettavat oikeusohjeet

Lastensuojelulain 82 §:n mukaan sanotussa laissa tarkoitettujen asioiden käsittelystä hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on voimassa, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Lain 83 §:n 1 momentin mukaan, kun lapsen huostaanottoa tai sijaishuoltoa koskeva asia on vireillä hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa, voi asiaa käsittelevä tuomioistuin omasta aloitteestaan tai lapsen taikka hänen vanhempansa tai huoltajansa vaatimuksesta antaa väliaikaisen määräyksen lapsen olinpaikasta ja siitä, miten lapsen hoito ja kasvatus on asian tuomioistuinkäsittelyn aikana järjestettävä.

Pykälän 2 momentin mukaan väliaikainen määräys on voimassa, kunnes:

1) hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus antaa huostaanottoasiassa päätöksen;

2) hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus peruuttaa väliaikaisen määräyksen tai muuttaa sitä; tai

3) väliaikaisen määräyksen aikana tehdään 38 §:ssä tarkoitettu lapsen kiireellistä sijoitusta koskeva päätös.

Lain 92 §:n 6 momentin mukaan hallinto-oikeuden antamasta 83 §:ssä tarkoitetusta väliaikaisesta määräyksestä ei saa hakea erikseen muutosta.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (

hallintoprosessilaki

) 108 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen välipäätökseen saa hakea muutosta pääasian yhteydessä.

Pykälän 2 momentin mukaan erikseen saa kuitenkin valittaa hallintotuomioistuimen välipäätöksestä, jolla on:

1) määrätty todistajan tai muun henkilön oikeudesta korvaukseen tai korvausvelvollisuudesta;

2) kielletty asiamiestä tai avustajaa esiintymästä oikeudenkäynnissä;

3) tuomittu uhkasakkoon oikeudenkäynnin kulun turvaamiseksi tarkoitetun velvoitteen laiminlyönnin johdosta tai väliaikaisen määräyksen tehosteeksi;

4) tuomittu käsittelyn häiritsemisestä tai muusta sellaisesta toiminnasta järjestyssakko.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Lastensuojelulain 92 §:ssä säädetään muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lastensuojelulain 92 §:n 6 momentin sanamuodon mukaan on selvää, että välipäätökseen, jolla saman lain 83 §:ssä tarkoitettu väliaikainen määräys on annettu, ei saa hakea erikseen muutosta. Momentin sanamuoto jättää sen sijaan avoimeksi sen, voiko välipäätökseen, jolla hallinto-oikeus on hylännyt väliaikaista määräystä koskevan vaatimuksen, hakea erikseen muutosta.

Lastensuojelulain 83 § ja 92 §:n 6 momentti ovat olleet laissa muuttumattomana sen voimaantulosta 1.1.2008 alkaen. Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 252/2006 vp, s. 205) on muun ohella todettu, että väliaikaismääräys on luonteeltaan lyhytaikainen väliaikaistoimi, jonka antaa hallintotuomioistuin. Hallintotuomioistuin voi antaa väliaikaismääräyksen asian käsittelyn missä tahansa vaiheessa omasta aloitteestaan tai asianosaisen vaatimuksesta sekä myös muuttaa antamaansa väliaikaista määräystä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lastensuojelulain säännökset muutoksenhausta väliaikaiseen määräykseen vastaavat ennen hallintoprosessilakia voimassa olleen hallintolainkäyttölain (586/1996) muutoksenhakusääntelyä. Sen mukaan täytäntöönpanoa koskevasta hallintotuomioistuimen välipäätöksestä sai valittaa erikseen oikeudenkäynnin aikana. Valittaa ei kuitenkaan saanut hallinto-oikeuden asian käsittelyn aikana tekemästä päätöksestä, jolla muutoksenhaun alaisen päätöksen täytäntöönpano oli kielletty tai keskeytetty. Hallintoprosessilaissa muutoksenhakusääntelyä muutettiin siten, että oikeus hakea erikseen muutosta ei ulotu hallintopäätöksen täytäntöönpanoa koskeviin välipäätöksiin.

Lastensuojelulain 92 §:n 6 momentti on säädetty ennen hallintoprosessilain voimaantuloa 1.1.2020. Lainkohdassa ei ole kysymys hallintoprosessilain 3 §:n mukaisesta tilanteesta, jossa muutoksenhausta lastensuojelulain mukaiseen välipäätökseen olisi tarkoituksellisesti säädetty hallintoprosessilaista poikkeavasti. Näin ollen muutoksenhaussa ratkaisuun, jolla on hylätty väliaikaista määräystä koskeva vaatimus, on sovellettava hallintoprosessilain säännöksiä.

Hallintoprosessilain 108 §:ssä säädetään oikeudesta valittaa hallintotuomioistuimen välipäätöksestä. Lähtökohtana pykälän 1 momentin mukaan on se, että hallintotuomioistuimen välipäätökseen haetaan muutosta pääasian yhteydessä.

Pykälän 2 momentissa luetellaan ne hallintotuomioistuimen välipäätökset, joista 1 momentin pääsäännöstä poiketen saa valittaa erikseen. Kuten lainkohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissakin (HE 29/2018 vp, s. 180) on todettu, 2 momentissa tarkoitetuissa välipäätöksissä on kyse pääosin oikeudenkäynnin asianmukaisen kulun turvaamisesta eikä pääasiaan liittyvistä sivuvaatimuksista.

Lastensuojelulain 83 §:n nojalla annettu väliaikaista määräystä koskeva välipäätös lapsen olinpaikasta tuomioistuinkäsittelyn ajan on kiinteästi sidoksissa lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaan pääasiaan ja siitä annettavaan ratkaisuun. Väliaikaista määräystä koskevassa asiassa ei siten ole kyse oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 108 §:n 2 momentissa tarkoitetusta pääasiasta riippumattomasta välipäätöksestä. Väliaikaisesta määräyksestä annettuun välipäätökseen on näin ollen sovellettava sanotun pykälän 1 momentista ilmenevää pääsääntöä, jonka mukaan välipäätökseen saa hakea muutosta vasta pääasian yhteydessä.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden välipäätökseen, jolla on hylätty muutoksenhakijan vaatimus väliaikaisen määräyksen antamisesta, ei ole saanut hakea erikseen muutosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi välipäätökseen liitetty valitusosoitus on poistettava ja muutoksenhakijan valitus on jätettävä tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Robert Utter, Päivi Pietarinen ja Antti Belinskij. Asian esittelijä Vilma Vanhamäki.

---

[SV]

I förvaltningsdomstolens handläggningsbeslut, varmed förvaltningsdomstolen hade avslagit ändringssökandens yrkande om att ge ett interimistiskt beslut i ett ärende som gällde omhändertagande och placering i vård utom hemmet av ett barn, fick ändring inte sökas med separata besvär hos högsta förvaltningsdomstolen.

Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 108 §

Barnskyddslagen 82 §, 83 § och 92 § 6 mom.

Ärendet har avgjorts av justitieråden Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Robert Utter, Päivi Pietarinen och Antti Belinskij. Föredragande Vilma Vanhamäki.