Administrative court decision invalidates ruling due to procedural error and grants compensation for excessive litigation delay.

Kuntien yhteinen ympäristölautakunta oli velvoittanut A:n ja B:n poistamaan kiinteistölleen ilman tarvittavaa toimenpidelupaa rakennetun leikkimökin. Asian oli kuntien yhteisen ympäristölautakunnan kokouksessa esitellyt kiinteistön sijaintikunnan rakennustarkastaja.

Asiaan sovellettavan vastuukunnan hallintosäännön kuntien yhteistä ympäristölautakuntaa koskevan pykälän mukaan ympäristölautakunnan esittelijänä toimi kuntien yhteinen ympäristönsuojelutarkastaja. Ympäristölautakunnan toimivalta perustui kuntien väliseen yhteistoimintasopimukseen. Sopimuksen mukaan kuntien yhteinen ympäristönsuojelutarkastaja esitteli omaan toimialaansa kuuluvat asiat ympäristölautakunnalle, ja kuntien rakennustarkastajat esittelivät omaan toimialaansa kuuluvat asiat.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kuntien välisessä yhteistoimintasopimuksessa sovitut kuntalain 90 §:ään sisältyvät asiat tulee saattaa vastuukunnassa voimaan hallintosäännössä. Se, että sopimus oli hallintosäännön liitteenä ja siihen oli hallintosäännössä viitattu, ei ollut riittävää tilanteessa, jossa hallintosäännön nimenomainen määräys oli ristiriidassa sopimuksessa sovitun kanssa. Ympäristölautakunnan päätös oli siten syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja se oli tämän vuoksi kumottava.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli lisäksi ratkaistavana, oliko A:lla ja B:llä oikeus saada valtiolta hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä oikeudenkäynnin kokonaiskeston perusteella. Leikkimökin rakennusvalvontaa koskevaa asiaa oli käsitelty hallinto-oikeudessa yhteensä kolme kertaa. Ensimmäisen kerran asia oli tullut vireille hallinto-oikeudessa kesäkuussa 2020 A:n ja B:n valituksesta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että vaikka hallinto-oikeus ei ollut asiassa antamissaan aiemmissa päätöksissä palauttanut asiaa viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi, oli oikeudenkäynneissä tosiasiassa ollut koko ajan kyse saman leikkimökin rakennusvalvontaa koskevasta asiasta. Oikeudenkäyntejä oli tällöin ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen tarkasteltava keston osalta kokonaisuutena. Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan oli siten hyvityslain 5 §:n 2 momentin mukaisesti katsottava alkaneen, kun asia oli tullut hallinto-oikeudessa vireille ensimmäisen kerran.

Oikeudenkäynnin oli katsottava kestäneen kokonaisuudessaan noin kuusi vuotta. Mikään yksittäinen käsittelyvaihe viranomaisessa tai hallintotuomioistuimessa ei ollut kestänyt tavanomaista kauemmin. Asian käsittelyn voitiin kuitenkin sen kokonaiskeston perusteella katsoa viivästyneen viranomaisen vastuulla olleesta syystä hyvityslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että oikeudenkäynti oli viivästynyt hyvitykseen oikeuttavalla tavalla yhdellä vuodella.

Kuntalaki 90 §

Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 § 1 momentti ja 5 § 2 momentti

Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot asioissaKukkola v. Suomi 15.11.2005 ja Saarenpään Loma Ky v. Suomi 13.2.2007

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 3.12.2024 nro 2629/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus ei tutki vaatimusta hallinto-oikeudessa määrätyn oikeudenkäyntimaksun palauttamisesta.

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle ja B:lle muutoin valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös pääasian osalta ja Nilakan ympäristölautakunnan päätös 7.12.2023 kumotaan. Valitus hylätään hallinto-oikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisun osalta. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta siltä osin kuin muutoksenhakijoiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty.

Keiteleen kunta velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijoille oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatimus enemmälti hyläten 300 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden tämän päätöksen antamisesta.

Valtion varoista määrätään maksettavaksi muutoksenhakijoille hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä vaatimus enemmälti hyläten 1 500 euroa. Hyvityksen vaatimisesta aiheutuneina kuluina määrätään lisäksi korvattavaksi valtion varoista vaatimus enemmälti hyläten 100 euroa. Hyvityksen kuluineen maksaa Valtiokonttori.

Asian tausta

(1)

Keiteleen, Tervon ja Vesannon ympäristölautakunta

on päätöksellään 13.5.2020 (§ 3) muun ohella kehottanut Tervon kunnassa sijaitsevan kiinteistön X omistajia A:ta ja B:tä käynnistämään leikkimökin rakennushankkeelle toimenpidelupamenettelyn sekä siirtämään leikkimökin vähintään viiden metrin etäisyydelle naapurin rajasta tai hankkimaan naapureiden suostumuksen rakentamiselle.

(2)

Itä-Suomen hallinto-oikeus

on 7.12.2020 antamallaan päätöksellä numero 20/0226/3 jättänyt A:n ja B:n ympäristölautakunnan päätöksestä tekemän valituksen tutkimatta. Päätöksen perusteluiden mukaan ympäristölautakunnan päätös ei ole sisältänyt sellaista asiaratkaisua, johon voitaisiin hakea muutosta valittamalla. Päätös on lainvoimainen.

(3)

Nilakan ympäristölautakunta

on päätöksellään 27.5.2021 (§ 16) muun ohella velvoittanut A:n ja B:n käynnistämään leikkimökille toimenpidelupamenettelyn sekä siirtämään leikkimökin vähintään viiden metrin etäisyydelle naapurin rajasta tai hankkimaan naapureiden suostumuksen rakentamiselle. Päävelvoitteiden tehosteeksi on kummallekin kiinteistönomistajalle asetettu erilliset juoksevat uhkasakot.

(4)

Hallinto-oikeus

on 10.2.2022 antamallaan päätöksellä numero 339/2022 A:n ja B:n valituksesta kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen. Päätöksen perustelujen mukaan vakiintuneen hallinto- ja oikeuskäytännön nojalla ketään ei voida velvoittaa hakemaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaista lupaa. Koska leikkimökin siirtämistä koskevan päävelvoitteen määräaika on ollut riippuvainen toimenpideluvan hakemista koskevan päävelvoitteen toteutumisesta, hallinto-oikeus on arvioinut, että asetetut päävelvoitteet muodostavat sellaisen kokonaisuuden, että päätös on kumottava kokonaan. Päätös on lainvoimainen.

(5)

Nilakan ympäristölautakunta

on nyt kysymyksessä olevalla päätöksellään 7.12.2023 (§ 44) velvoittanut A:n ja B:n poistamaan kiinteistölleen ilman tarvittavaa toimenpidelupaa rakennetun leikkimökin 28.3.2024 mennessä. Päävelvoitteen tehosteeksi on kiinteistön kummallekin omistajalle asetettu erillinen juokseva uhkasakko ja lisäerä jokaiselta 30 vuorokauden ajanjaksolta, jonka aikana velvoitetta ei ole noudatettu.

(6)

Hallinto-oikeus

on muutoksenhaunalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n valituksen, oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen sekä oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan vaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Jaana Nyman ja Vesa Manninen, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7)

Muutoksenhakijat

ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. He ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Nilakan ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja että Nilakan ympäristölautakunta velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa. Lisäksi on vaadittu oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhteensä 1 000 eurolla viivästyskorkoineen. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan vaatimuksen tekemisestä on vaadittu korvattavaksi kuluja 500 eurolla.

(8)

Nilakan ympäristölautakunta

on antanut lausuman.

(9)

Muutoksenhakijat

ovat antaneet vastauksen ja vaatineet oikeudenkäyntikulujen korvaamista 300 eurolla aiemmin vaaditun lisäksi. He ovat lisäksi vaatineet hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 eurolla jokaiselta vuodelta, jonka oikeudenkäynti on viivästynyt, kuitenkin vähintään 5 000 euroa. Lisäksi on vaadittu hyvityksen vaatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista 100 eurolla.

(10)

Nilakan ympäristölautakunta

on vaatinut ensisijaisesti, että muutoksenhakijoiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Toissijaisesti ympäristölautakunta on paljoksunut vaatimusta tuntihinnan osalta 35 euroa ylittäviltä osin vaatimuksen ollessa 100 euroa tunnilta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Tutkimatta jättäminen

(11) Hallinto-oikeudessa määrätyn oikeudenkäyntimaksun palauttaminen ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Maksun määräämistä koskevaan päätökseen on ollut mahdollista hakea muutosta tuomioistuinmaksulain 11 §:n nojalla, mikä on ilmennyt myös hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ja päätöksen liitteenä toimitetusta oikeudenkäyntimaksua koskevasta oikaisuvaatimusohjeesta. Vaatimus maksun palauttamisesta on siten jätettävä tutkimatta.

Pääasia

Kysymyksenasettelu

(12) Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ensin ratkaistavana, onko Nilakan ympäristölautakunnan päätös 7.12.2023 (§ 44) syntynyt virheellisessä järjestyksessä sen vuoksi, että asian on ympäristölautakunnan kokouksessa esitellyt rakennustarkastaja.

Sovellettavat oikeusohjeet

(13) Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

(14) Kuntalain 49 §:n 1 momentin mukaan kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä.

(15) Kuntalain 51 §:n 1 momentin mukaan kunta voi hoitaa tehtävää yhden tai useamman kunnan puolesta siten, että kunnilla on yhteinen toimielin, joka vastaa tehtävän hoitamisesta. Tehtävää hoitavaa kuntaa kutsutaan vastuukunnaksi.

(16) Kuntalain 90 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan hallintosäännössä annetaan tarpeelliset määräykset ainakin seuraavista hallinnon ja toiminnan järjestämiseen liittyvistä asioista:

a) toimielimistä ja johtamisesta; (---).

(17) Saman momentin 2 kohdan mukaan hallintosäännössä annetaan tarpeelliset määräykset ainakin seuraavista päätöksenteko- ja hallintomenettelyyn liittyvistä asioista:

h) toimielinten päätöksentekotavoista;

i) esittelystä; (---).

(18) Keiteleen kunnan 26.6.2023 hyväksytyn hallintosäännön 10 §:n mukaan kuntien yhteisen Nilakan ympäristölautakunnan esittelijänä toimii kuntien yhteinen ympäristönsuojelutarkastaja.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(19) Muutoksenhakijat ovat korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittäneet, että ympäristölautakunnan päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska asian on Nilakan ympäristölautakunnassa esitellyt Tervon kunnan rakennustarkastaja. Nilakan ympäristölautakunta on kuntalain 51 §:ssä tarkoitettu Keiteleen, Tervon ja Vesannon kuntien yhteinen toimielin. Lautakunta kuuluu Keiteleen kunnan organisaatioon ja Keitele on vastuukunta. Asiassa sovelletaan siten Keiteleen kunnan hallintosääntöä. Keiteleen hallintosäännön mukaan ympäristölautakunnan esittelijänä toimii ympäristönsuojelutarkastaja.

(20) Muutoksenhakijoiden omistama kiinteistö, jolla sijaitsevan leikkimökin poistamista koskevasta asiasta nyt on kyse, sijaitsee Tervon kunnassa.

(21) Nilakan ympäristölautakunta on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle vuonna 2021 päivitetyn sopimuksen rakennusvalvonnan ja ympäristötoimen järjestämisestä Keiteleen, Tervon ja Vesannon kuntien alueella. Sopimuksen 6. kohdan mukaan ympäristönsuojelutarkastaja valmistelee ja esittelee omaan toimialaansa kuuluvat asiat yhteiselle ympäristölautakunnalle. Keiteleen, Tervon ja Vesannon rakennustarkastajat valmistelevat ja esittelevät omaan toimialaansa kuuluvat asiat yhteiselle ympäristölautakunnalle. Sopimus on Keiteleen kunnan 26.6.2023 hyväksytyn hallintosäännön erillinen liite.

(22) Keiteleen hallintosäännön mukaan Nilakan ympäristölautakunnan esittelijänä toimii kuntien yhteinen ympäristönsuojelutarkastaja. Hallintosääntö ei sisällä määräystä, jonka nojalla Tervon kunnan rakennustarkastajalla olisi toimivalta toimia esittelijänä ympäristölautakunnan kokouksessa.

(23) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallintosääntöä tulee noudattaa kuntalakiin sisältyvän valtuutussäännön nojalla annettuna oikeudellisesti sitovana kunnallisena sääntönä. Kuntalaisten on voitava luottaa siihen, että kunnan toimielinten päätöksenteossa noudatetaan kulloinkin voimassa olevan hallintosäännön määräyksiä. Kuntien välisessä yhteistoimintasopimuksessa sovitut kuntalain 90 §:ään sisältyvät asiat tulee saattaa kunnassa voimaan hallintosäännössä. Keiteleen kunnan hallintosäännön viranhaltijan erityistä päätös- ja toimivaltaa koskevan 30 §:n 4 kohdan viittaus hallintosäännön liitteenä olevaan kuntien yhteiseen sopimukseen (valtuusto 10.12.2018 § 37) ei myöskään sanamuotonsa mukaisesti koske suoraan rakennustarkastajan tehtäviä esittelijänä. Lautakunnan esittelijästä on määrätty erikseen 10 §:ssä. Se, että kuntien välinen sopimus on hallintosäännön liitteenä, ei ole riittävää tilanteessa, jossa hallintosäännön nimenomainen määräys on ristiriidassa sopimuksessa sovitun kanssa.

(24) Nyt kyseessä olevan rakennusvalvonta-asian on ympäristölautakunnan kokouksessa 7.12.2023 esitellyt Tervon kunnan rakennustarkastaja, joka ei ollut Keiteleen kunnan hallintosäännön mukaan toimivaltainen toimimaan asiassa esittelijänä. Ympäristölautakunnan päätös on siten kuntalain 135 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset on tämän vuoksi kumottava.

Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(25) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 § 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

(26) Saman pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

(27) Kun otetaan huomioon se, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätösten kumoamiseen johtaneeseen menettelyvirheeseen on vedottu ensimmäisen kerran vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen oikeudenkäyntikulujen osalta ei ole perusteita.

(28) Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos muutoksenhakijat joutuisivat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi Keiteleen kunta yhteisen lautakunnan vastuukuntana on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin nojalla velvoitettava vaatimus enemmälti hyläten korvaamaan A:lle ja B:lle oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittäminen

Kysymyksenasettelu

(29) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on lisäksi ratkaistavana kysymys siitä, onko muutoksenhakijoilla oikeus saada valtiolta hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä oikeudenkäynnin kokonaiskeston perusteella.

Sovellettavat oikeusohjeet

(30) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

(31) Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (jäljempänä hyvityslaki) 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista lain 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

(32) Hyvityslain 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti: 1) asian laatu ja laajuus; 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä; 3) asian merkitys asianosaiselle.

(33) Saman pykälän 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista. Lain esitöiden mukaan tämä tarkoittaa sitä, että viivästymistä arvioitaessa huomioon tulee ottaa paitsi laissa nimenomaisesti mainitut kriteerit, myös muut ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössään vakiintuneesti soveltamat kriteerit (HE 233/2008 vp s. 24).

(34) Hyvityslain 5 §:n 2 momentin mukaan hallintolainkäyttöasiassa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa, kun vireillepanoasiakirja on toimitettu asianomaiselle tuomioistuimelle tai viranomaiselle. Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa kuitenkin jo oikaisuvaatimuksen tai muun vastaavan hallintomenettelyssä käsiteltävän vaatimuksen tekemisestä, jos tällainen vaatimus on lain mukaan tehtävä ennen kuin päätökseen saa hakea muutosta valittamalla. Erityisestä syystä oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika voi alkaa tätä aikaisemmasta ajankohdasta.

(35) Lain esitöissä todetaan 5 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että hallintotuomioistuin saattaa päätöksenään palauttaa asian viranomaiselle ja määrätä asian uudelleen käsittelemisestä. Asian palauttaminen ei aloittaisi uutta oikeudenkäyntiä, vaan oikeudenkäynnin kesto laskettaisiin ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaisesti edelleen alkuperäisestä alkamisajankohdasta lukien (HE 85/2012 vp, s. 28.)

(36) Hyvityslain 6 §:n 1 momentin mukaan hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheutunutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa.

(37) Saman pykälän 2 momentin mukaan hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt.

(38) Hyvityslain 10 §:n mukaan, jos asianosaiselle myönnetään hyvitys, hänelle määrätään samalla valtion varoista korvattavaksi hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kulut, jollei niitä muutoin korvata valtion varoista.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(39) Muutoksenhakijat ovat hallinto-oikeudessa ja edelleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vedonneet viranomaisen virheellisestä toiminnasta johtuvaan oikeudenkäynnin viivästymiseen. He ovat katsoneet, että oikeudenkäynnin kestoa tulee tarkastella siitä lukien, kun he ovat saaneet tiedoksi teknisen johtajan kirjallisen ilmoituksen hallintopakkoprosessin käyttämisestä 4.9.2018 tai viimeistään siitä lukien, kun asiaa on käsitelty ensimmäisen kerran ympäristölautakunnassa 29.8.2019.

(40) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on käsitelty samaan asiakokonaisuuteen liittyviä muodollisesti erillisiä prosesseja kokonaisuutena Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen kannalta (esim.

Kukkola v. Suomi 15.11.2005

, jossa toimenpidekiellon käsittelyä, pakkolunastusmenettelyä ja lunastuskorvauksen määräämistä tarkasteltiin kokonaisuutena, sekä

Saarenpään Loma Ky v. Suomi 13.2.2007,

jossa pakkolunastusmenettelyä ja lunastuskorvauksen määräämistä tarkasteltiin kokonaisuutena).

(41) Nyt kyseessä olevaa rakennusvalvonta-asiaa koskeva valitus on tullut vireille hallinto-oikeudessa ensimmäisen kerran 12.6.2020 ja toisen kerran 21.6.2021. Hallinto-oikeus on päätöksellään 7.12.2020 jättänyt valituksen tutkimatta ja päätöksellään 10.2.2022 kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen. Perustetta asian palauttamiselle viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi ei asian luonne huomioon ottaen ole ollut.

(43) Asianosaisella on oikeus saada asiansa ratkaistuksi tuomioistuimessa kohtuullisen ajan kuluessa. Kohtuullisuuden arviointi on tapauskohtaista. Nyt kyseessä olevaa leikkimökin poistamista koskevaa asiaa on käsitelty hallinto-oikeudessa yhteensä kolme kertaa. Asia on ollut laadultaan ja laajuudeltaan rakennusvalvonta-asiana tavanomainen. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mikään yksittäinen käsittelyvaihe viranomaisessa tai hallintotuomioistuimessa ei ole kestänyt tavanomaista kauemmin. Asian käsittelyn voidaan kuitenkin sen kokonaiskeston perusteella katsoa viivästyneen viranomaisen vastuulla olevasta syystä hyvityslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

(44) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että oikeudenkäynti on viivästynyt hyvitykseen oikeuttavalla tavalla yhdellä vuodella. Suomen valtio velvoitetaan siten suorittamaan A:lle ja B:lle hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 euroa. Lisäksi valtion varoista määrätään korvattavaksi hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet kohtuulliseksi katsottavat kulut vaatimus enemmälti hyläten edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Anna Soininen.

---

[SV]

Kommunernas gemensamma miljönämnd hade ålagt A och B att avlägsna en lekstuga som hade uppförts på deras fastighet utan ett behövligt åtgärdstillstånd. Ärendet hade i den gemensamma miljönämnden föredragits av byggnadsinspektören i den kommun där fastigheten var belägen.

Enligt bestämmelsen om den gemensamma miljönämnden i den ansvariga kommunens förvaltningsstadga som var tillämplig i ärendet var kommunernas gemensamma miljöskyddsinspektör föredragande i miljönämnden. Miljönämndens befogenhet grundade sig på ett samarbetsavtal mellan kommunerna. Enligt avtalet föredrar kommunernas gemensamma miljöskyddsinspektör ärendena inom sitt eget verksamhetsområde och kommunernas byggnadsinspektörer föredrar ärendena inom sitt verksamhetsområde.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att sådana ärenden som kommunerna har avtalat om i samarbetsavtalet och som ingår i 90 § i kommunallagen ska sättas i kraft i ansvarskommunens förvaltningsstadga. Det, att avtalet var en bilaga till förvaltningsstadgan och att man i förvaltningsstadgan hänvisade till avtalet, var inte tillräckligt i en situation där en bestämmelse i förvaltningsstadgan var i strid med det som avtalats. Miljönämndens beslut hade följaktligen tillkommit i fel ordning och skulle därför upphävas.

Högsta förvaltningsdomstolen skulle ytterligare avgöra om A och B har rätt till gottgörelse av staten för dröjsmål vid rättegång på grund av rättegångens längd i dess helhet. Byggnadstillsynsärendet gällande lekstugan hade behandlats sammanlagt tre gånger i förvaltningsdomstolen. Första gången hade ärendet anhängiggjorts i förvaltningsdomstolen av A och B i juni 2020.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att trots att förvaltningsdomstolen inte i sina tidigare beslut hade återförsänt ärendet till myndigheten för ny behandling hade rättegångarna i praktiken hela tiden handlat om samma lekstugas byggnadstillsynsärende.

Rättegångarnas längd skulle enligt människorättsdomstolens praxis i detta fall bedömas som en helhet. Den tid som skulle beaktas i rättegångens längd hade följaktligen enligt 5 § 2 mom. i gottgörelselagen börjat när ärendet första gången hade inkommit hos förvaltningsdomstolen.

Rättegången skulle anses ha pågått omkring sex år i sin helhet. Inget enskilt behandlingsskede vare sig i myndigheten eller i förvaltningsdomstolen hade pågått längre än normalt. Ärendets behandling kunde ändå utgående från dess helhetslängd anses ha fördröjts av orsaker som hörde till myndighetens ansvar på det sätt som avses i 3 § 1 mom. i gottgörelselagen. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att rättegången hade fördröjts med ett år på ett sätt som berättigade till gottgörelse.

Kommunallagen 90 §

Lagen om gottgörelse för dröjsmål vid rättegång (gottgörelselagen) 3 § 1 mom. och 5 § 2 mom.

Se Europeiska människorättsdomstolens domar i målen Kukkola v. Finland 15.11.2005 och Saarenpään Loma Ky v. Finland 13.2.2007

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio och Tero Leskinen. Föredragande Anna Soininen.