Supreme Administrative Court dismisses appeal; applicant denied access to mother's health records due to privacy law balancing.

Asiassa oli ratkaistavana,oliko edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen hakijalla A:lla oikeus saada tietoja valtuuttajan, äitinsä B:n terveydentilaa koskevista asiakirjoista, jotka oli toimittu Digi- ja väestötietovirastolle holhoustoimilain mukaisen ilmoituksen yhteydessä ja jotka liittyivät sen arvioimiseen, oliko valtuuttaja B ollut kelpoinen antamaan edunvalvontavaltuutuksen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, kuten hallinto-oikeus, että asiakirjojen sisältämien tietojen julkisuutta oli arvioitava julkisuuslain perusteella. Asiakirjat sisälsivät tietoja henkilön terveydentilasta, ja ne olivat siten salassa pidettäviä. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen hakijalla A:lla oli kuitenkin sanotun asian asianosaisena lähtökohtaisesti oikeus saada tietoja asiakirjojen sisällöstä siltä osin kuin niiden sisältämät tiedot voivat tai olivat voineet vaikuttaa edunvalvontavaltuutusta koskevan asian käsittelyyn.

Asiassa oli kuitenkin vielä arvioitava, olivatko asiakirjat salassa pidettäviä B:n erittäin tärkeän yksityisen edun vuoksi.

Hallinto-oikeus oli katsonut, että A:lla on oikeus saada tiedot edunvalvontailmoituksesta ja sen liitteistä siltä osin kuin tiedot olivat vaikuttaneet edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn ottamatta kuitenkaan kantaa siihen, mitkä edunvalvontailmoituksen yhteydessä toimitetuista asiakirjoista tai tiedoista olivat vaikuttaneet edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että julkisuuslain 11 §:n 2 momentissa säädettiin niistä poikkeuksista, jotka koskevat saman pykälän 1 momentissa tarkoitettua asianosaisen tiedonsaantioikeutta ja että julkisuuslain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuja rajoituksia tuli aina arvioida suhteessa saman pykälän 1 momentissa tarkoitettuun asianosaisen tiedonsaantioikeuteen pyrkimyksenä sovittaa yhteen sanottujen säännösten taustalla olevat tavoitteet ja vaatimukset. Tähän nähden, ja kun hallinto-oikeus ei ollut ratkaissut sitä, mihin edunvalvontailmoituksen yhteydessä toimitetuista asiakirjoista tai tiedoista A:lla oli lähtökohtaisesti ollut julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu tiedonsaantioikeus, se ei ollut voinut ratkaista myöskään kysymystä siitä, oliko tietojen antaminen pyydetyistä asiakirjoista ollut vastoin erittäin tärkeää yksityistä etua.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 § 1 ja 2 momentti sekä 24 § 1 momentti 25 kohta

Laki edunvalvontavaltuutuksesta 47 § 2 momentti

Laki holhoustoimesta 92 § 1 momentti ja 3 momentti 4 kohta

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 4.10.2024 nro 2168/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian tausta

(1)

A

on 12.10.2022 hakenut äitinsä B:n 19.11.2021 antaman edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista Digi- ja väestötietovirastolta. Virasto ei ole päätöksellään 17.1.2023 vahvistanut valtuutusta. Asian käsittelyn yhteydessä A on saanut tiedon Digi- ja väestötietovirastossa vireillä olevasta asiasta koskien yleisen edunvalvojan määräämistä B:lle.

(2) A on pyytänyt saada asiakirjat, joilla B:tä koskeva ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa ilmeisesti olevasta henkilöstä on tehty Digi- ja väestötietovirastoon, sekä tiedon siitä, kuka ilmoituksen on tehnyt.

(3)

Digi- ja väestötietovirasto

on 16.1.2023 tekemällään päätöksellä hylännyt tietopyynnön.

(4)

Itä-Suomen hallinto-oikeus

on 13.11.2023 antamallaan päätöksellä nro 2530/2023 kumonnut Digi- ja väestötietoviraston päätöksen ja palauttanut asian viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi puutteellisten perustelujen vuoksi.

(5)

Digi- ja väestötietovirasto

on 1.12.2023 tekemällään päätöksellä luovuttanut A:lle yleislääketieteen lomakkeelle 22.9.2022 tehdyn päivittäismerkinnän siltä osin kuin siinä on kerrottu A:n tekemästä lääkärinlausuntopyynnöstä ja muilta osin hylännyt tietopyynnön, joka on koskenut seuraavia asiakirjoja:

1. Lääkärinlausunto 27.9.2022;

2. Ilmoitus edunvalvonnan tarpeessa ilmeisesti olevasta henkilöstä

28.9.2022;

3. Em. ilmoituksen liitteenä saapunut lausunto 3.10.2022;

4. Em. ilmoituksen liitteenä saapunut yleislääketieteen lomake, jossa

päivittäismerkinnät 22.9.2022 ja 23.9.2022;

5. Sähköpostiviesti 3.10.2022, jonka liitteenä kolme viimeksi mainittua asiakirjaa saapuivat.

(6)

Itä-Suomen hallinto-oikeus

on, siltä osin kuin nyt on kysymys, kumonnut Digi- ja väestötietoviraston päätöksen siltä osin kuin tietopyyntö on hylätty. Päätöksen mukaan valittajalla on oikeus saada tiedot edunvalvontailmoituksesta ja sen liitteistä siltä osin kuin tiedot ovat vaikuttaneet edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn. Lisäksi hallinto-oikeus on velvoittanut Digi- ja väestötietoviraston korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut vaatimus enemmälti hyläten 250 eurolla.

(7) Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

(8) Potilasasiakirjoihin ja sosiaalihuollon asiakasasiakirjoihin sisältyvien tietojen julkisuus ja salassa pidettävyys sekä niitä koskeva tiedonsaantioikeus määräytyy julkisuuslaissa säädetyn perusteella silloin, kun asiakirjat ovat Digi- ja väestötietoviraston hallussa.

(9) Valittajalla on oikeus saada tieto asiakirjojen sisällöstä ainoastaan siinä tapauksessa, että hänen osaltaan täyttyvät julkisuuslain 11 §:n mukaiset asianosaisen tiedonsaantioikeuden edellytykset. Valittajaa ei ole pidettävä edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa julkisuuslain 11 §:ssä tarkoitettuna asianosaisena. Edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa toimitetut asiakirjat tai tiedot ovat ainakin osin vaikuttaneet julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn. Hakijana valittajalla on julkisuuslain 11 §:n 1 momentin nojalla lähtökohtaisesti oikeus saada tieto mainittuun edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn vaikuttaneista asiakirjoista.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marika Turunen, Olli Rautsi ja Heli Mäki-Rautila, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(11)

Digi- ja väestötietovirasto

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut viraston päätöksen ja velvoittanut viraston korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. Digi- ja väestötietovirasto on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

(12) Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että asian käsittelyyn sovelletaan julkisuuslain säännöksiä. Asiassa voitaisiin katsoa kuitenkin soveltuvan myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakirjoja koskeva erityislainsäädäntö.

(13) Edunvalvontavaltuutuksesta annetussa laissa säädetty valtuutetun tiedonsaantioikeus ennen edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista on rajattu koskemaan niitä suoraan sosiaali- tai terveydenhuollosta saatavia selvityksiä, jotka ovat tarpeen sen selvittämiseksi, onko valtuuttaja tullut kykenemättömäksi huolehtimaan niistä asioista, joita valtuutus koskee. Edunvalvontavaltuutetuksi nimetyllä henkilöllä ei siten lähtökohtaisesti ole oikeutta saada muita kuin edellä tarkoitettuja tietoja valtuuttajan terveydentilasta ennen valtuutuksen vahvistamista.

(14) Tietojen antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää valtuuttajan yksityistä etua. Edunvalvontavaltuutetuksi nimetty henkilö toimii valtuutuksen vahvistamista koskevassa asiassa hakijana ja on siten asianosainen asiassa. Se ei kuitenkaan yksin perusta hänelle oikeutta saada sellaisia valtuuttajan terveydentilaa koskevia tietoja, joihin hänellä ei muutoin olisi tiedonsaantioikeutta. Tiedonsaantioikeuden syntyminen pelkästään hakijan aseman perusteella mahdollistaisi tietojen saannin esimerkiksi ennenaikaisen tai tekaistun hakemuksen avulla.

(15)

A

on antanut selityksen. Viraston esittämällä näkemyksellä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakirjoja koskevasta salassapidosta ei ole olennaista merkitystä asiassa.

(16)

B

ei ole hänelle varastusta tilaisuudesta huolimatta antanut selitystä.

(17)

Merkitään

, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä antanut ratkaisun edellä kohdassa 1 mainittuun edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevaan asiaan, jossa A on ollut hakijana (dnro 3189/2023).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

(19)

Edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain

47 §:n 2 momentin mukaan viranomaisessa toimivan salassapitovelvollisuuteen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

(20) Hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi edunvalvontavaltuutuksesta sekä holhoustoimesta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta sisältyvien säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen (HE 52/2006 vp s. 44) mukaan säännös koskee viranomaisessa toimivan salassapitovelvollisuutta hänen hoitaessaan [edunvalvontavaltuutuksesta annetussa] laissa tarkoitettuja asioita. Viranomaisessa toimivaan sovellettaisiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia ja näin ollen muun muassa sen 24 §:ssä säädettyjä salassapitovelvoitteita. Edunvalvontavaltuutusta koskevissa asioissa tulevat todennäköisesti useimmin sovellettaviksi mainitun pykälän 1 momentin 23 ja 25 kohdassa säädetyt salassapitoperusteet.

(21)

Holhoustoimesta annetun lain

(jäljempänä holhoustoimilaki) 91 §:n mukaan, joka on saanut tiedon edunvalvonnan tarpeessa ilmeisesti olevasta henkilöstä, voi vaitiolovelvollisuuden estämättä ilmoittaa asiasta holhousviranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan holhousviranomaisen tulee ryhtyä toimenpiteisiin edunvalvonnan tarpeen selvittämiseksi ja tehdä tarvittaessa käräjäoikeudelle hakemus edunvalvojan määräämiseksi.

(22) Holhoustoimilain 92 §:n 1 momentin mukaan viranomaisessa toimivan salassapitovelvollisuuteen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

(23) Pykälän 3 momentin 4 kohdan mukaan, mitä muun ohella sen 1 momentissa säädetään, ei estä asian ilmaisemista sille, jolla on lain nojalla oikeus saada asiasta tieto.

(25)

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain

(jäljempänä julkisuuslaki) 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

(26) Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä 1 momentissa tarkoitettua oikeutta asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua.

(28) Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (s. 66) on edelleen todettu, että asianosaisella tarkoitetaan ehdotuksessa paitsi hallinto- tai lainkäyttöasian varsinaisia osapuolia myös muuta luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Hallintokantelun tekijällä on asianosaisen tiedonsaantioikeus silloin, kun kantelu koskee hänen omaa oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan, mutta muissa kantelutapauksissa ei. Tarkoitus on, että kukaan ei voi keinotekoisen muutoksenhaun turvin laajentaa tiedonsaantioikeuttaan siitä, mikä se yleistä tiedonsaantioikeutta koskevien säännösten mukaan on.

(30) Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(31) A on hakenut äitiään B:tä koskevan edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista. Digi- ja väestötietoviraston tuossa asiassa antaman päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että B:n osalta on ollut vireillä hänen edunvalvontansa tarpeen selvittämistä koskeva asia edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan hakemuksen tullessa vireille. Päätöksessä on myös viitattu holhousviranomaisen edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa saamaan lääkärinlausuntoon. A:n pyytämät asiakirjat ovat olleet B:tä koskevan holhoustoimilain 91 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen liitteenä.

(33) Hallinto-oikeus on edellä esitetyn perusteella todennut, että potilasasiakirjoihin ja sosiaalihuollon asiakasasiakirjoihin sisältyvien tietojen julkisuus ja salassa pidettävyys sekä niitä koskeva tiedonsaantioikeus määräytyy julkisuuslaissa säädetyn perusteella silloin, kun asiakirjat ovat Digi- ja väestötietoviraston hallussa.

(34) Hallinto-oikeus on edelleen todennut, että A:n tietopyynnössä tarkoitetut sähköpostiviesti ja sen liitteenä olleet potilasasiakirjat ja lausunto sisältävät muun ohella tietoja henkilön terveydentilasta ja hänen saamistaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluista, ja ne ovat siten julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettäviä. Henkilön nimi ei ole julkisuuslain mukaan salassa pidettävä tieto, paitsi silloin kun se, ketä asiakirjassa oleva tieto koskee, on salassa pidettävä. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei myöskään edunvalvontailmoituksen tekijän henkilöllisyyttä ole mahdollista paljastaa ilman edellä mainitun lainkohdan suojaamien tietojen paljastumista. Koska asiakirjat ja ilmoittajan henkilöllisyyttä koskeva tieto ovat jo julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettäviä, asiassa ei ole tarpeen arvioida, sisältävätkö pyydetyt asiakirjat ja tiedot mahdollisesti myös julkisuuslain muiden säännösten perusteella salassa pidettäviä tietoja.

(35) Hallinto-oikeus on tällä perusteella katsonut, että A:lla on oikeus saada tieto asiakirjojen sisällöstä ainoastaan siinä tapauksessa, että hänen osaltaan täyttyvät julkisuuslain 11 §:n mukaiset asianosaisen tiedonsaantioikeuden edellytykset. Hallinto-oikeus on todennut, että edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä tehty ilmoitus on koskenut A:n äitiä, eikä siis valittajan omaa oikeutta, etua tai velvollisuutta. Valittajaa ei siten ole pidettävä edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa julkisuuslain 11 §:ssä tarkoitettuna asianosaisena.

(36) Hallinto-oikeus on kuitenkin todennut A:n esittäneen, että mainitut asiakirjat ovat vaikuttaneet hänen äitinsä edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn, jossa A on ollut hakijana. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistamatta jättämistä koskevaa päätöstä on perusteltu muun ohella siten, että edunvalvojan määräämistä koskevaan asiaan holhousviranomaisen saaman lääkärinlausunnon perusteella on ollut syytä selvittää, onko B kyennyt 19.11.2021 ymmärtämään edunvalvontavaltakirjan merkityksen. Hallinto-oikeus on katsonut, että edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa toimitetut asiakirjat tai tiedot ovat siten ainakin osin vaikuttaneet julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn. Hakijana A:lla on julkisuuslain 11 §:n 1 momentin nojalla lähtökohtaisesti oikeus saada tieto mainittuun edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn vaikuttaneista asiakirjoista.

(37) Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät sovellettavat oikeusohjeet ja hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätökseen muuttamiseen ei ole perusteita siltä osin kuin hallinto-oikeus on katsonut asiaan sovellettavan julkisuuslakia ja arvioinut A:n sanotun lain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua tiedonsaantioikeutta. A:lla on siten sanotun säännöksen perusteella oikeus saada tiedot tietopyynnön kohteena olevista asiakirjoista siltä osin kuin niiden sisältämät tiedot voivat tai ovat voineet vaikuttaa edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn.

(38) Digi- ja väestötietovirasto on hallinto-oikeudessa esittänyt, että mikäli A:lla katsottaisiin olevan tietopyynnön kohteena oleviin asiakirjoihin asianosaisen tiedonsaantioikeus, asiakirjat ja tiedot olisivat häneltä julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun erittäin tärkeän yksityisen edun vuoksi salassa pidettäviä. Hallinto-oikeus on arvioinut asiaa tällä perusteella ja katsonut, että asiakirjat eivät ole A:lta salassa pidettäviä erittäin tärkeän yksityisen edun perusteella.

(39) Hallinto-oikeus on kumonnut valituksenalaisen päätöksen ja katsonut, että valittajalla on oikeus saada tiedot edunvalvontailmoituksesta ja sen liitteistä siltä osin kuin tiedot ovat vaikuttaneet edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ole ottanut ensi asteena ratkaistavakseen sitä, mitkä edunvalvontailmoituksen yhteydessä toimitetuista asiakirjoista tai tiedoista ovat vaikuttaneet edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista koskevan asian käsittelyyn.

(41) Edellä todettuun nähden Digi- ja väestötietoviraston tulee asiaa ratkaistessaan ensin arvioida, miltä osin A:lla on julkisuuslain 11 §:n 1 momentin perusteella oikeus tietopyynnön kohteena olevien asiakirjojen sisältämiin tietoihin. Tämän jälkeen sen tulee arvioida, onko kyseisten tietojen antaminen julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastoin erittäin tärkeätä yksityistä etua.

(42) Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Vesa-Pekka Nuotio, Kari Tornikoski, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Jukka Koivusalo.

---

[SV]

Avgörandet gällde frågan om A som ansökt om fastställelse av en intressebevakningsfullmakt hade rätt att ta del av handlingar gällande fullmaktsgivarens hälsotillstånd. Fullmaktsgivaren B var A:s mor. Handlingarna hade lämnats in hos Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata i samband med en anmälan enligt lagen om förmyndarverksamhet och de sammanhängde med bedömningen av om B varit förmögen att ge intressebevakningsfullmakten.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg i likhet med förvaltningsdomstolen att offentligheten av de uppgifter som ingick i handlingarna skulle avgöras enligt offentlighetslagen. Handlingarna innehöll uppgifter om personens hälsotillstånd och var därmed sekretessbelagda. A som hade ansökt om fastställelse av intressebevakningsfullmakten hade ändå som part i ärendet i princip rätt att ta del av innehållet i handlingarna till den del innehållet kunde eller hade kunnat inverka på behandlingen av ärendet.

I ärendet måste ännu bedömas om handlingarna var sekretessbelagda på grund av B:s synnerligen viktiga enskilda intresse.

Förvaltningsdomstolen hade ansett att A hade rätt att ta del av anmälan om intressebevakning och dess bilagor till den del uppgifterna hade påverkat behandlingen av ärendet gällande fastställelse av intressebevakningsfullmakten. Förvaltningsdomstolen hade inte tagit ställning till vilka av de uppgifter som lämnats eller handlingar som bifogats anmälan om intressebevakning som hade påverkat behandlingen av ärendet gällande fastställelse av intressebevakningsfullmakten.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att 11 § 2 mom. i offentlighetslagen föreskriver de undantag som gäller en parts rätt att ta del av en handling enligt 1 mom. i samma paragraf, och att begränsningarna enligt 11 § 2 mom. i offentlighetslagen alltid ska bedömas i förhållande till partens rätt att ta del av handling enligt 1 mom. i samma paragraf i syfte att förena de målsättningar och krav som ligger till grund för bestämmelsen. Med beaktande av detta och eftersom förvaltningsdomstolen inte hade avgjort vilka handlingar eller uppgifter som lämnats i samband med intressebevakningsanmälan A hade rätt att ta del av enligt 11 § 1 mom. i offentlighetslagen, hade förvaltningsdomstolen inte heller kunnat avgöra frågan om huruvida det stred mot ett synnerligen viktigt enskilt intresse att lämna ut uppgifter ur de begärda handlingarna.

Lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet 11 § 1 och 2 mom. samt 24 § 1 mom. 25 punkten

Lagen om intressebevakningsfullmakt 47 § 2 mom.

Lagen om förmyndarverksamhet 92 § 1 mom. och 3 mom. 4 punkten

Ärendet har avgjorts av justitieråden Hannele Ranta-Lassila, Vesa-Pekka Nuotio, Kari Tornikoski, Joni Heliskoski och Tero Leskinen. Föredragande Jukka Koivusalo.