Supreme Administrative Court rejects appeal on judge bias and unequal treatment in asylum case.

Afganistanin kansalainen oli hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt hakemuksen ja päättänyt käännyttää hakijan Afganistaniin. Hallinto-oikeus oli suullisen käsittelyn toimitettuaan hylännyt hakijan valituksen. Korkein hallinto-oikeus oli hylännyt hakijan täytäntöönpanon kieltämistä koskevan hakemuksen, minkä jälkeen hakija oli palautettu Afganistaniin kesäkuussa 2021. Korkein hallinto-oikeus oli hylännyt hakijan valituslupahakemuksen syyskuussa 2021.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli purkuhakemuksen johdosta arvioitavana, olivatko oikeusneuvos A ja oikeussihteeri B olleet ennakkoasenteen perusteella esteellisiä käsittelemään hakijan valituslupahakemusta sen johdosta, että he olivat ennen asian ratkaisemista hylänneet hakijan maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan hakemuksen. Arvioitavana oli lisäksi, oliko hakijan valituslupahakemuksen hylkääminen loukannut hakijan yhdenvertaisuutta, kun korkein hallinto-oikeus oli syksyllä 2021 myöntänyt muille afganistanilaisille turvapaikanhakijoille valitusluvat ja palauttanut asiat Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäviksi Afganistanin muuttuneen turvallisuustilanteen johdosta.

Kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa täytäntöönpanon kieltämistä koskevassa harkinnassa merkitystä oli erityisesti sillä, rikkoisiko henkilön maasta poistaminen palautuskieltoa ottaen huomioon välipäätöstä tehtäessä tiedossa olevat seikat. Koska palautuskieltoa koskeva arviointi oli myös osa valitusluvan myöntämisedellytysten arviointia, liittyi ainakin muodollisesti täytäntöönpanon kieltämistä koskevaan arvioon osittain samoja elementtejä kuin valituslupaharkintaan. Kuitenkaan pelkästään välipäätöksen tekohetken tilanteen mukainen tosiseikkojen alustava arviointi tältä osin myös valitusluvan myöntämisedellytysten kannalta ei muodostanut esteellisyyttä pääasiaratkaisun osalta.

Korkein hallinto-oikeus viittasi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen palautuskiellon rikkomisen vaaran arviointia koskevaan oikeuskäytäntöön sekä käännyttämispäätösten täytäntöönpanokelpoisuutta koskevaan sääntelyyn ja totesi, että hakijan maasta poistaminen oli perustunut täytäntöönpanokelpoiseen käännyttämispäätökseen. Afganistanin turvallisuustilanteessa oli tapahtunut merkittäviä muutoksia vasta hakijan kotimaahan palauttamisen jälkeen. Hakijan valituslupahakemusta ratkaistaessa ei ollut ollut julkaistua maatietoa tai muutakaan selvitystä siitä, että hakijan palauttamishetkellä olisi rikottu palautuskieltoa. Tultuaan ennen pääasiaratkaisun tekemistä palautetuksi kotimaahansa hakija oli tosiasiallisesti ollut olennaisesti eri asemassa kuin muut, Suomessa edelleen oleskelleet afganistanilaiset turvapaikanhakijat, joille oli syksyllä 2021 myönnetty valitusluvat ja asiat palautettu Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäviksi.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi purkuhakemuksen.

Äänestys 4 — 1 purkuhakemuksen hylkäämisen perusteluista

Euroopan unionin perusoikeuskirja 47 artikla 2 kappale

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla

Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti ja 21 § 1 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 117 §

Oikeudenkäymiskaari 13 luku 7 § 2 ja 3 momentti

Ulkomaalaislaki 147 §, 196 § 4 momentti ja 201 § 3 momentti

Unionin tuomioistuimen tuomio 26.9.2018 asiassa C-180/17, X ja Y

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 15.10.2009 Micallef v. Malta, 6.6.2000 Morel v. Ranska, 24.7.2012 Tozizcka v. Puola, 20.3.1991 Cruz Varas et al. v. Ruotsi, 30.10.1991 Vilvarajah et al. v. Yhdistyneet kuningaskunnat ja 11.1.2007 Salah Sheekh v. Alankomaat

Päätökset, joita purkuhakemus koskee

Korkein hallinto-oikeus, 23.9.2021, H3294/2021

Helsingin hallinto-oikeus, 21.9.2020, 20/1726/3

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää hakemuksen.

Asian tausta

(1)

Hakija

on kotoisin Balkhin maakunnassa sijaitsevasta Mazar-i-Sharifista. Hän on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua toisen kerran 16.5.2017. Maahanmuuttovirasto on hylännyt hakemuksen, ja Helsingin hallinto-oikeus on hylännyt hakijan valituksen. Korkein hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi hakijan esitettyä uutta selvitystä, jonka mukaan hän on kääntynyt kristinuskoon.

(2)

Maahanmuuttovirasto

on päätöksellään 5.7.2019 hylännyt hakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hakijan Afganistaniin.

(3)

Helsingin hallinto-oikeus

on hakemuksen kohteena olevalla päätöksellään 21.9.2020, toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn, hylännyt hakijan valituksen.

(4)

Hakija

on hakenut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä.

(5)

Korkein hallinto-oikeus

on välipäätöksellään 28.6.2021 hylännyt täytäntöönpanon kieltämistä koskevan hakemuksen sen jälkeen, kun poliisi on ilmoittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle hakijan tulevasta maasta poistamisesta.

(6)

Hakija

on asiamiehensä välityksellä ilmoittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen 20.8.2021 saapuneessa kirjelmässään, että hakija on käännytetty Afganistaniin 29.6.2021 vastoin tahtoaan ja palautuskieltoa. Hakija on kotimaassaan hengenvaarassa. Hakija on edelleen vaatinut, että asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(7)

Korkein hallinto-oikeus

on hakemuksen kohteena olevalla päätöksellään 23.9.2021 hylännyt hakijan valituslupahakemuksen. Päätökseen tehdyn merkinnän mukaan hakija on poliisilta ja hakijan asiamieheltä saadun tiedon mukaan palautettu Afganistaniin 29.6.2021.

Vaatimukset ja lausumat korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(8)

Hakija

on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 14.12.2021 saapuneessa kirjelmässään vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös 23.9.2021 ja Helsingin hallinto-oikeuden päätös 21.9.2020 puretaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle tai Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(10) Hakija on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle 8.1.2022 päivätyn hakemuksen täydennyksen, jonka mukaan korkeimman hallinto-oikeuden päätös valitusluvan hylkäämisestä on ratkaistu myös asiakysymyksen osalta lainvastaisesti. Päätös loukkaa hakijan yhdenvertaisuutta sekä oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Korkein hallinto-oikeus tiedotti 20.8.2021 afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämisestä ja 29.10.2021 päätöksistä, joilla lähes kahdeksallekymmenelle afganistanilaiselle turvapaikanhakijalle oli myönnetty valituslupa ja asiat palautettu Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäviksi.

(11) Hakija on ilmoittanut, että hänelle on myönnetty oleskelulupa työnteon perusteella. Hän on palannut Suomeen 24.2.2022 ja on jättämässä uutta kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta.

(12)

Korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvos A ja oikeussihteeri B

ovat antaneet selitykset. Selitysten mukaan korkeimman hallinto-oikeuden vakiintuneen käytännön mukaan täytäntöönpanokieltoasiassa tehty välipäätös ei ole muodostanut välipäätöksen tehneille esteellisyyttä pääasiaa ratkaistaessa. Oikeusneuvos ja oikeussihteeri eivät ole katsoneet olleensa esteellisiä ratkaisemaan hakijan valituslupahakemusta.

(14)

Maahanmuuttovirasto

on ilmoittanut, että hakija on tehnyt uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, joka on otettu tutkittavaksi Maahanmuuttovirastossa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Purkuhakemuksen kohde

(15) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on haettu sekä Helsingin hallinto-oikeuden että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen purkamista. Hakija ei ole esittänyt mitään hallinto-oikeuden päätökseen kohdistuvia perusteita hallinto-oikeuden päätöksen purkamiseksi. Hakijan hakemuksensa tueksi esittämät seikat liittyvät pelkästään korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen, jonka purkamiseen hänen vaatimuksensa hallinto-oikeuden päätöksen purkamisesta perustuu. Tämän vuoksi jäljempänä lausutaan siitä, onko korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen purkamiselle perusteita.

2. Kysymyksenasettelu

(16) Hakija on purkuhakemuksessaan vedonnut purkuperusteena oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun asian käsittelyssä tapahtuneeseen menettelyvirheeseen. Asiassa on ratkaistava, ovatko hakijan valituslupahakemuksen käsittelyyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa osallistuneet oikeusneuvos ja oikeussihteeri olleet asian olosuhteet huomioon ottaen esteellisiä sen johdosta, että he olivat ennen asian ratkaisemista hylänneet hakijan maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan hakemuksen.

(17) Hakijan on purkuhakemuksensa täydennyksessä katsottava vedonneen purkuperusteena myös siihen, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös on perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Kysymys on siitä, onko korkein hallinto-oikeus voinut hylätä hakijan valituslupahakemuksen tilanteessa, jossa korkein hallinto-oikeus oli muiden afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden asioissa kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon ja myöhemmin myöntänyt valitusluvat ja palauttanut asiat Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäviksi.

(18) Mikäli asiassa on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu peruste lainvoimaisen päätöksen purkamiselle, asiassa on vielä arvioitava saman pykälän 2 momentin mukaisesti, loukkaako päätös yksityisen oikeutta tai vaatiiko yleinen etu päätöksen purkamista.

3. Keskeiset sovellettavat oikeusohjeet esitöineen ja oikeuskäytäntö

3.1 Tuomarin ja esittelijän esteellisyys

3.1.1 Oikeusohjeet esitöineen

(19) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu.

(20) Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

(21) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa hallintotuomioistuimessa, jos hän on esteellinen. Tuomaria koskevia säännöksiä esteellisyydestä sovelletaan myös tuomioistuimen muuhun jäseneen, esittelijään, pöytäkirjanpitäjään ja siihen, joka muutoin osallistuu asian käsittelyyn. Pykälän 3 momentin mukaan esteellisyyteen sekä esteellisyysväitteen esittämiseen ja käsittelyyn hallintotuomioistuimessa sovelletaan muuten, mitä oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 13 §:ssä ja 13 luvussa säädetään tuomarin esteellisyydestä.

(22) Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.

(23) Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

3.1.2 Oikeuskäytäntöä

(26)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen

oikeuskäytännön perusteella kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevat asiat eivät kuulu Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan 6 artiklan soveltamisalaan. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja perustuslain 21 §:ää sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen esteellisyyttä koskeva oikeuskäytäntö.

(28) Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tuomarin puolueettomuutta ei voida hyväksyttävästi epäillä pelkästään sen vuoksi, että hän on ennen asian käsittelyä tehnyt siinä päätöksiä. Huomioon on otettava ennen oikeudenkäyntiä tehtyjen toimenpiteiden laajuus ja laatu. Tapauksen syvällinenkään tuntemus ei osoita ennakkokäsitystä, joka estäisi pitämästä tuomaria puolueettomana hänen antaessaan päätöksen pääasiasta. Myöskään tosiseikkojen alustava arviointi ei tee tuomaria esteelliseksi lopullisen harkinnan osalta. Merkitystä on sillä, tapahtuuko harkinta päätöstä tehtäessä ja perustuuko se istunnossa esitettyihin ja keskusteltuihin seikkoihin (esimerkiksi

Morel v. Ranska,

6.6.2000, kohta 45). Arvioitaessa tuomarin puolueettomuutta tämän osallistuessa asian käsittelyyn siviiliasian eri vaiheissa on huomioitava tapauskohtaiset olosuhteet sekä erityisesti asiaan sovellettavien prosessuaalisten normien luonne. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, onko asian eri vaiheissa ratkaistavien aineellisten kysymysten välinen suhde siinä määrin läheinen, että se herättää epäilyjä tuomarin puolueettomuudesta (

Toziczka v. Puola,

24.7.2012, kohta 36).

(29) Epäilyt tuomareiden puolueettomuudesta olivat olleet objektiivisesti perusteltuja tilanteessa, jossa purkuhakemusta käsitelleiden tuomareiden oli tullut päättää siitä, olivatko he itse tulkinneet tai soveltaneet lakia virheellisesti aiemmassa tuomiossaan (

San Leonard Band Club v. Malta

, 29.7.2004, kohdat 61 — 63). Samoin oli arvioitava tilannetta, jossa ylimmässä oikeusasteessa oli ollut arvioitavana, olivatko alemmat oikeusasteet tulkinneet oikein lakia, kun ylimmässä oikeusasteessa tuomioistuimen kokoonpanoon kuulunut jäsen oli ollut asian aikaisemmassa vaiheessa ratkaisemassa kyseistä oikeuskysymystä (

Toziczka v. Puola,

kohta 43).

3.2 Valitusluvan myöntämisedellytykset

(31) Ulkomaalaislain 196 §:n 4 momentin mukaan valituslupa voidaan myöntää, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tai jos luvan myöntämiseen on muu erityisen painava syy.

3.3 Maahanmuuttoviraston käännyttämispäätöksen täytäntöönpanokelpoisuus

(33) Ulkomaalaislain 201 §:n 3 momentin mukaan, jos ulkomaalainen on hakenut oleskelulupaa kansainvälisen suojelun perusteella, päätöstä käännyttämisestä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu, ellei mainitussa pykälässä jäljempänä toisin säädetä. Jos asiassa tarvitaan valituslupa korkeimmalta hallinto-oikeudelta, valitus ei estä täytäntöönpanoa, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

3.4 Palautuskielto

(36) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

(37) Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

(38) Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

3.5 Kansainvälinen suojelu

(40) Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (pakolaissopimus, SopS 77/1968) 1 artikla koskee pakolaisen määritelmää. Artiklan A (2) kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan, kun otetaan huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan pöytäkirjan (SopS 78/1968) 1 artiklan (2) kohdassa tehdyt tarkennukset, pakolaisella tarkoitetaan jokaista henkilöä, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan; tai joka olematta minkään maan kansalainen oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne.

(41) Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

(42) Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan: 1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta; 2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta; 3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

(43) Ulkomaalaislain 98 §:n 2 momentin mukaan oleskeluluvan myöntämisen edellytykset arvioidaan kunkin hakijan osalta yksilöllisesti ottaen huomioon hänen esittämänsä selvitykset olosuhteistaan asianomaisessa valtiossa sekä eri lähteistä hankitut ajantasaiset tiedot valtion oloista.

(44) Viimeksi mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen (HE 86/2008 vp, s. 59) mukaan valtion oloja koskevien tietojen tulee olla ajantasaisia. Kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ratkaistaessa on menneisyyden tapahtumien lisäksi erityisesti kiinnitettävä huomiota hakijaa tulevaisuudessa uhkaaviin oikeudenloukkauksiin. Keskeistä on sen arvioiminen, mitä hakijalle tapahtuisi, jos hänet palautettaisiin kotimaahansa, entiseen pysyvään asuinmaahansa tai johonkin kauttakulkumaahan. Tämän vuoksi käytössä tulee aina olla mahdollisimman ajantasaiset tiedot valtion oloista.

4. Afganistanin tilanteen kehittyminen kesällä ja syksyllä 2021

(46) Talibanin taistelijat olivat elokuussa 2021, amerikkalaisten joukkojen vetäytymisen jälkeen, kohdistaneet useissa maakunnissa summittaisia teloituksia edellisen hallinnon palveluksessa olleisiin ja turvallisuusjoukkojen jäseniin sekä tehneet kotietsintöjä. Naisten oikeuksia ja tiedotusvälineiden vapautta oli rajoitettu. Ihmisoikeusaktivisteja oli uhkailtu, heidän toimistoihinsa ja koteihinsa oli tunkeuduttu ja heidän työvälineitään sekä puhelimiaan oli tarkastettu.

(Human Rights Watch: Afghanistan, Country Page, September 2021; EASO, Afghanistan Security situation update, September 2021)

(47) Talibanin saatua Kabulin haltuunsa elokuun 2021 puolivälissä yleinen turvallisuustilanne Afganistanissa oli epävakaa ja tulenarka. Taliban vakuutti, ettei kostotoimiin ryhdytä. Toisaalta oli tietoja kostosta ja uhkauksista, joita Taliban oli hallintaansa saamillaan alueilla kohdistanut erityisesti henkilöihin, jotka se yhdisti edelliseen hallintoon ja sen ulkomaisiin tukijoihin. Tietojen vähäisyyden ja vaihtelevuuden vuoksi selvää kuvaa Talibanin ja väestön suhteista ei ollut. Ääriliikkeen johdon aikeista ja siitä, miten ne mahdollisesti erosivat komentajien ja taistelijoiden asenteista ja käyttäytymisestä, ei ollut varmuutta. Taliban oli riippuvainen sille vallan tuoneista komentajista ja taistelijoista, ja nämä olivat hyvin konservatiivisia.

(International Crisis Group, Taliban Rule Begins in Afghanistan, 24.8.2021, Afghanistan Analysts Network, The Moment in Between: After the Americans, before the new regime, 1.9.2021; EASO, September 2021)

(48) Talibanin läsnäolo Balkhin maakunnassa oli ollut vähäisempää kuin muissa Afganistanin pohjoisosissa, mutta Talibanin vaikutusvalta oli lisääntynyt vuodesta 2019 lähtien. Kevään 2021 aikana useiden viranomaishallinnassa olleiden piirikuntien hallinta oli muuttunut kiistanalaiseksi. Kesäkuun 2021 puolivälissä maakunnan pääkaupunki Mazar-i-Sharifin liepeillä oli raportoitu käydyn kiivaita taisteluita, mutta kaupungin tilannetta oli heinäkuun 2021 puolivälissä kuvattu melko rauhalliseksi. Taliban valtasi Mazar-i-Sharifin kaupungin 14.8.2021.

(EASO: Afghanistan Security situation, June 2021 ja Afghanistan Security situation update, September 2021)

(49) Yli 550 000 ihmistä oli konfliktin vuoksi siirtynyt maan sisäisesti vuonna 2021. Oli odotettavissa, että vuoden 2021 loppuun mennessä jopa 500 000 afganistanilaista pakenisi naapurimaihin.

(Afghanistan Analysts Network, Afghanistan´s looming economic catastrophe: What next for the Taleban and the donors? 6.9.2021, UNHCR, The Refugee Brief, 27.8.2021)

(50) Yli puolet Afganistanin väestöstä oli avun tarpeessa, kolmannes aliravittuja ja yli puolet alle viisivuotiaista lapsista vakavasti aliravittuja. Maan terveydenhuoltojärjestelmä oli romahduksen partaalla.

(Afghanistan Analysts Network 6.9.2021; WHO, Acute health needs in Afghanistan must be urgently addressed and health gains protected, 22.9.2021)

5. Korkeimman hallinto-oikeuden afganistanilaisia koskeneet ratkaisut elo — lokakuussa 2021

(51)

Korkein hallinto-oikeus

antoi 20.8.2021 ja sitä seuraavina viikkoina välipäätöksiä, joilla korkein hallinto-oikeus kielsi afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden palauttamisen Afganistaniin. Hakijan asiamies oli saattanut korkeimman hallinto-oikeuden tietoon, että hakija oli tässä vaiheessa jo poistettu maasta. Korkein hallinto-oikeus ei tehnyt uutta välipäätöstä hakijan osalta.

(53) Hakijan valituslupahakemus oli hylätty purkuhakemuksen kohteena olevalla korkeimman hallinto-oikeuden 23.9.2021 antamalla päätöksellä.

6. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

6.1 Esteellisyys

(54) Asiassa on ensin arvioitava, onko hakemuksen kohteena olevaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä tehtäessä tapahtunut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu menettelyvirhe sen johdosta, että valituslupahakemuksen käsittelyyn osallistuneet oikeusneuvos ja oikeussihteeri ovat olleet esteellisiä hylättyään samassa asiassa hakijan maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan hakemuksen.

(55) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan tuomarin ja asian esittelijän esteellisyyttä on arvioitava samoin perustein. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momenttia koskevien lain esitöiden mukaan täytäntöönpanon kieltämistä koskevaa vaatimusta ratkaisemassa ollut tuomari ei yleensä ole esteellinen osallistumaan pääasian käsittelyyn. Korkeimman hallinto-oikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomari, joka on tehnyt täytäntöönpanoa koskevan välipäätöksen kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa, ei lähtökohtaisesti ole ennakkoasenteen perusteella esteellinen osallistumaan pääasian ratkaisuun. Asiassa on siten arvioitava, onko tämän asian käsittelyyn liittynyt erityisiä ennakkoasennetta ilmentäviä piirteitä tai onko asiassa ilmennyt muuta oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettua seikkaa, joka antaa perustellun aiheen epäillä korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvoksen ja oikeussihteerin puolueettomuutta asiassa.

(56) Hakijan käsitys oikeusneuvoksen ja oikeussihteerin esteellisyydestä perustuu keskeisesti hänen näkemykseensä välipäätöksen virheellisyydestä, mistä hakijan mukaan on osoituksena myöhemmin muuttunut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntö Afganistanin osalta. Asiassa ei ole hakijan oman käsityksen ohella esitetty seikkoja, joiden perusteella oikeusneuvoksen ja oikeussihteerin subjektiivista puolueettomuutta olisi syytä epäillä.

(57) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hakijan valituslupahakemuksen tultua purkuhakemuksen kohteena olevalla korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä sittemmin hylätyksi, hakija on voinut mieltää, että aikaisempi kielteinen välipäätös on vaikuttanut ratkaisuun. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että hakijan käsitys välipäätöksen tehneen oikeusneuvoksen ja oikeussihteerin puolueellisuudesta olisi objektiivisesti perusteltu. Arvioitaessa oikeusneuvoksen ja oikeussihteerin puolueettomuutta on huomioitava heidän asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun laatu ja laajuus.

(59) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hakijan täytäntöönpanon kieltämistä koskevaan hakemukseen annetun kielteisen välipäätöksen tekemiseen ei ole liittynyt poikkeuksellisia olosuhteita. Oikeusneuvos ja oikeussihteeri eivät ole valitusluvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan olleet sidottuja välipäätöksessä omaksumaansa kantaan. Pääasiaratkaisua tehdessään oikeusneuvoksen ja oikeussihteerin on tullut ottaa huomioon myös välipäätöksen tekemisen jälkeen tietoon tulleet seikat. Asiassa ei näin ollen ole perusteltua aihetta pitää oikeusneuvosta tai oikeussihteeriä ennakkoasenteen perusteella esteellisenä. Asiassa ei ole esitetty muutakaan perusteltua aihetta epäillä oikeusneuvoksen tai oikeussihteerin puolueettomuutta asiassa.

6.2 Valituslupaharkinta ja yhdenvertaisuus

(60) Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko korkeimman hallinto-oikeuden päätös hakijan valituslupahakemuksen hylkäämisestä perustunut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun ilmeisesti väärään lain soveltamiseen sillä perusteella, että asiassa oli purkuhakemuksessa esitetyin tavoin loukattu hakijan yhdenvertaisuutta suhteessa muihin Afganistanista olleisiin turvapaikan hakijoihin, mikä on samalla loukannut hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sen vuoksi, ettei hänen asiassaan ole myönnetty valituslupaa ja asiaa palautettu Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi turvapaikkaperusteiden uutta harkintaa varten suhteessa muuttuneeseen maatilanteeseen.

(61) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain 196 §:n 4 momentin mukaisen painavaan syyhyn perustuvan valitusluvan myöntäminen edellyttää erityisen painavaa syytä toisin kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin 3 kohtaan perustuva valituslupa. Sääntelyn tarkoituksena on korostaa korkeimman hallinto-oikeuden asemaa ennen muuta oikeuskäytäntöä ohjaavana ylimpänä oikeusasteena ulkomaalaisasioissa. Valitusluvan myöntäminen muun erityisen painavan syyn perusteella edellyttää lain esitöiden mukaan palautuskiellon rikkomisen tai verraten selvän muun oikeudenloukkauksen vaaraa, minkä sääntelyn tarkoituksena on mahdollistaa ihmisoikeuksien toteutumisen turvaaminen yksittäistapauksissa. Valitusluvan myöntämisen edellytykset arvioidaan jokaisessa asiassa yksilöllisesti. Hakijoiden yhdenvertainen kohtelu kuitenkin edellyttää, että valituslupa lähtökohtaisesti myönnetään, jos muille samassa asemassa oleville valituslupaa hakeneille myönnetään valituslupa.

(63) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellä selostetussa oikeuskäytännössä on katsottu, että palautuskiellon rikkomisen vaaraa on arvioitava niiden olosuhteiden perusteella, jotka ovat olleet tai joiden olisi pitänyt olla sopimusvaltion tiedossa palauttamishetkellä. Edellä selostetusta käännyttämispäätösten täytäntöönpanokelpoisuutta koskevasta sääntelystä puolestaan johtuu, että kansainvälistä suojelua hakenut henkilö voidaan, tarvittaessa viranomaistoimin, poistaa maasta ennen kuin hänen valituslupahakemuksensa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu.

(64) Hakijan maasta poistaminen on tässä tapauksessa perustunut täytäntöönpanokelpoiseen käännyttämispäätökseen. Kabulin ja hakijan kotikaupungin Mazar-i-Sharifin osalta käytettävissä olleen maatiedon mukaan Afganistanin turvallisuustilanteessa oli tapahtunut merkittäviä muutoksia vasta hakijan kotimaahan palauttamisen jälkeen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida arvioida, että täytäntöönpanokieltoa koskevan välipäätöksen tekohetkellä olisi tiedetty tai olisi tullut päätellä, että turvallisuustilanne heikkenee sittemmin tapahtuneella tavalla. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olevaa valituslupahakemusta ratkaistaessa ei ole ollut julkaistua maatietoa tai muutakaan selvitystä siitä, että hakijan palauttamishetkellä kesäkuussa 2021 olisi rikottu palautuskieltoa.

(66) Valituslupahakemuksen hylkääminen ei näin ollen ole perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

(67) Edellä lausuttuun nähden hakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä, eikä asiassa ole tarpeen arvioida, loukkaako päätös yksityisen oikeutta tai vaatiiko yleinen etu päätöksen purkamista.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Robert Utter. Asian esittelijä Hilla Viljamaa.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Eija Siitarin äänestyslausunto:

”Olen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta samaa mieltä, mutta osin eri perusteilla.

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa siitä, että asian ratkaisemiseen korkeimmassa hallinto-oikeudessa 23.9.2021 valituslupakokoonpanoon osallistuneet oikeusneuvos A ja oikeussihteeri B eivät ole olleet esteellisiä sen vuoksi, että he ovat hylänneet aikaisemmin tehdyllä päätöksellä hakijan pyynnön maasta poistamista koskevan päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä.

Toisin kuin enemmistö katson, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös 23.9.2021 valitusluvan hylkäämisestä hakijan asiassa perustuu oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Hylkään purkuhakemuksen kuitenkin sillä perusteella, että asiassa ei enää ole myöhempien vaiheiden vuoksi saman pykälän 2 momentin nojalla perustetta purkaa päätöstä yksityisen edun loukkaamisen tai yleisen edun vuoksi.

Lausun ensin täydentävästi ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytännöstä. Olen muutoin enemmistön oikeuskäytäntöä ja sovellettavia säännöksiä koskevien perustelujen kannalla.

Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on korostettu suhteessa ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mahdolliseen rikkomiseen, että lähtökohtana arvioinnissa on maasta poistamisen kohdemaan yleinen tilannearvio (”general situation in the destination country”, esimerkiksi suuren jaoston tuomio 29.4.2022

Khasanov ja Rakhmanov v. Venäjä

, tuomion kohta 96). Yleensä asianomaisessa maassa vallitsevan väkivalta ei sellaisenaan ole riittävä peruste arvioida, että sopimuksen 3 artiklaa rikotaan palauttamistilanteessa, sillä tässä arvioinnissa on otettava huomioon esiintyvän väkivallan intensiteetti.

Jos kysymyksessä oleva henkilö väittää tai saattaa todennäköiseksi, että hän kuuluu sellaiseen ihmisryhmään tai joukkoon, joka on joutunut tai joutuisi 3 artiklan vastaisen kohtelun kohteeksi, ihmisoikeustuomioistuin suorittaa arvioinnin, joka poikkeaa edellä tarkoitetusta yleisestä arvioinnista. Tässä arvioinnissa tarkastellaan ensiksi, onko tällainen joukko tunnistettavissa jo yleisen maatilanteen arvioinnin perusteella. Väitettyyn haavoittuvassa asemassa olevaan joukkoon kuuluvien hakijoiden tulee kuvata, mihin heidän osaltaan kohonnut riski 3 artiklan vastaiseen kohteluun perustuu ja että he kuuluvat tähän ryhmään. Heidän ei kuitenkaan tarvitse paljastaa enempää yksilöllisiä olosuhteitaan tai muista eroavia piirteitään (”they should establish their individual membership of the group concerned, without having to demonstrate any futher individual circumstances or distinguishing features”, em. tuomio kohta 99 ja suuren jaoston tuomio

J.K. et al. v. Ruotsi

23.8.2016, tuomion kohdat 103 — 105).

Jos tällainen ryhmä, huolimatta eräisiin seikkoihin perustuvasta kohenneesta riskiarviosta, ei voi osoittaa, että ryhmä olisi 3 artiklan vastaisen systemaattisen kohtelun kohteena, hakijoiden tulee osoittaa lisäperusteluja 3 artiklassa tarkoitetun kohtelun kohteeksi joutumiselle (esimerkiksi

A.S.N et al.v. Alankomaat

, tuomio 25.2.2020 koskien sikhejä Afganistanissa;

A.S. v. Ranska

tuomio 19.4.2018, terrorismiin kytkeytyvät henkilöt Algeriassa; ja

A. v. Sveitsi

, tuomio 19.12.2017, Iraniin palautettavat kristityt).

Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä korostetaan, että riskin arvioinnin on oltava tarkkaa (”rigorous”). Hakijan asiana on sinänsä esittää perusteet sille, että hän joutuisi palautustilanteessa todelliseen vaaraan joutua 3 artiklan vastaisen kohtelun kohteeksi. Tämä lähtökohta koskee myös sellaista tilannetta, jossa hakija katsoo, että maan yleinen tilanne on niin huono, ettei sinne tulisi sallia enää palautuksia (em. tuomio Khasanov ja Rakhmanov v. Venäjä, tuomion kohdat 109 ja 110). Jos tällainen tilannearvio voidaan perustaa eri tietolähteistä vapaasti saatavissa olevaan tietoon, ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytännön mukaan jäsenvaltioiden viranomaisten asiana on suorittaa riskiarvio omasta aloitteestaan (em. tuomio Khasanov ja Rakhmanov v. Venäjä, kohta 111, ja siinä viitattu suuren jaoston tuomio

F.G. v. Ruotsi

23.6.2016, kohdat 126 ja 127 lisäksi niissä mainittuine tapausviittauksineen). Khasanov ja Rakhmanov -tuomion kohdan 112 mukaan tämä sama pätee myös niihin tilanteisiin, joissa on kysymys haavoittuvassa asemassa olevasta ryhmästä, joka voi joutua systemaattisen kaltoinkohtelun kohteeksi maassa vallitsevan yleisen tilanteen vuoksi.

Asiassa on vedottu viime vaiheessa turvapaikkaperusteena kristinuskoon kääntymiseen. Maahanmuuttoviraston ja hallintotuomioistuinten soveltamiskäytännön mukaan aitoa kääntymistä kristinuskoon on pidetty turvapaikkaperusteena suhteessa Afganistaniin jo ennen Taliban-hallinnon valtaantuloa. Soveltamiskäytännössä on vakiintuneesti aikaisemmin myös arvioitu sitä, olisiko henkilö vainon vaarassa myös sillä perusteella, että vaikka hänen kääntymistään kristinuskoon ei pidettäisikään aitona, tieto tästä väitetystä kääntymisestä on jo kuitenkin voinut levitä hänen kotimaahansa.

Mainitusta syystä johtuu, että hakijan tapauksessa on joka tapauksessa ollut käsillä maatietoon verrattuna suurentunut riski vakavien vainotekojen kohteeksi joutumisesta. Näissä oloissa katson, että asiassa tehty ratkaisu valitusluvan myöntämättä jättämisestä 23.9.2021 ei ole perustunut tuolloin käsillä olleessa tilanteessa ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytännöstä ilmenevään riittävään ja oikein suoritettuun vainon riskin arviointiin. En myöskään katso, että pakkopalautettu hakija olisi ollut vain pakkopalautuksen vuoksi erilaisessa tilanteessa suhteessa niihin hakijoihin, joiden asiat korkein hallinto-oikeus syksyllä 2021 myöntämällä valitusluvat palautti Maahanmuuttovirastolle kokonaan uudelleen arvioitaviksi kaikilla asioissa eri vaiheissa esitetyillä turvapaikkaperusteilla.

Näillä perusteilla katson, että korkeimman hallinto-oikeuden päätös 23.9.2021 taltionumero H3294/2021 valitusluvan myöntämättä jättämisestä perustuu oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisen väärään lain soveltamiseen. En kuitenkaan pura päätöstä, koska hakija on nyttemmin, osin Suomen viranomaisten avustuksella, voinut tehdä uuden turvapaikkahakemuksen. Tämän vuoksi hylkään purkuhakemuksen.”

---

[SV]

En afghansk medborgare ansökte om internationellt skydd i Finland. Migrationsverket avslog ansökan och beslutade avvisa sökanden till Afghanistan. Förvaltningsdomstolen avslog ändringssökandens besvär efter att ha hållit muntlig förhandling. Högsta förvaltningsdomstolen avslog ändringssökandens ansökan om verkställighetsförbud, varefter ändringssökanden återsändes till Afghanistan i juni 2021. Högsta förvaltningsdomstolen avslog ändringssökandens besvärstillståndsansökan i september 2021.

Högsta förvaltningsdomstolen hade med anledning av en ansökan om återbrytande att avgöra om justitierådet A och justitiesekreterare B på grund av en förhandsinställning varit jäviga att behandla ändringssökandens besvärstillståndsansökan på grund av att de före ärendet avgjordes hade avslagit sökandens ansökan om att förbjuda verkställigheten av beslutet att avlägsna sökanden ur landet. Ytterligare gällde frågan om avslaget på sökandens besvärstillståndsansökan kränkte sökandens rätt till jämlik behandling då högsta förvaltningsdomstolen på hösten 2021 beviljade andra afghanska asylsökande besvärstillstånd och återförsände ärendena till Migrationsverket för ny behandling på grund av det ändrade säkerhetsläget i Afghanistan.

I ett ärende som gäller internationellt skydd har det när förbud av verkställigheten bedöms särskild betydelse huruvida det att personen avlägsnas ur landet skulle bryta mot förbudet mot tillbakasändning med beaktande av de fakta som finns till handa när handläggningsbeslutet fattas. Eftersom en bedömning av förbudet mot tillbakasändning också är en del av bedömningen av förutsättningarna för besvärstillstånd, ingår åtminstone formellt delvis samma element i bedömningen av verkställighetsförbudet som i besvärstillståndsprövningen. Det att man när handläggningsbeslutet fattas gör en preliminär bedömning enligt dåvarande situation av fakta i ärendet till denna del också ur besvärstillståndssynvinkel utgör ändå ingen jävsgrund för att fatta beslut i huvudsaken.

Högsta förvaltningsdomstolen hänvisade till Europeiska människorättsdomstolens rättspraxis gällande riskbedömningen i anslutning till förbudet mot tillbakasändning och bestämmelserna om att verkställa avvisningsbeslut och konstaterade att avlägsnandet av sökanden ur landet hade grundat sig på ett verkställbart avvisningsbeslut. Det skedde betydande ändringar i säkerhetsläget i Afghanistan först efter att sökanden sänts tillbaka till sitt hemland. När sökandens besvärstillståndsansökan avgjordes fanns ingen publicerad landinformation eller annan utredning om att man när sökanden sändes tillbaka skulle ha brutit mot förbudet mot tillbakasändning. Eftersom sökanden hade sänts tillbaka till sitt hemland innan beslutet i huvudsaken fattades var hen faktiskt i en väsentlig annorlunda situation än de afghanska asylsökande som fortfarande vistades i Finland och vilka högsta förvaltningsdomstolen under hösten 2021 beviljade besvärstillstånd för att återförsända deras ärenden till Migrationsverket för ny behandling.

Högsta förvaltningsdomstolen avslog begäran om återbrytande.

Omröstning 4 — 1 om beslutsskälen

Europeiska unionens grundrättighetsstadga art. 47.2

Europeiska människorättskonventionen art. 3

Finlands grundlag 9 § 4 mom. och 21 § 1 mom.

Lagen om rättegång i förvaltningsärenden 117 §

Rättegångsbalken 13 kap. 7 § 2 och 3 mom.

Utlänningslagen 147 §, 196 § 4 mom. och 201 § 3 mom.

EU-domstolens dom 26.9.2018 i målet C-180/17, X och Y

Europeiska människorättsdomstolens domar 15.10.2009 Micallef v. Malta, 6.6.2000 Morel v. Frankrike, 24.7.2012 Tozizcka v. Polen, 20.3.1991 Cruz Varas et al. v. Sverige, 30.10.1991 Vilvarajah et al. v. Förenade konungariket och 11.1.2007 Salah Sheekh v. Nederländerna

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen och Robert Utter. Föredragande Hilla Viljamaa.