Court dismisses fine claim where agreement existed with some but not all distributors.

1. Sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan osoittaminen

Markkinaoikeus oli päätöksessään katsonut, että A Oy:n tavanomaisena toimintatapana oli ollut puuttua kaikkien A Oy:n jakelemia tuotteita omassa verkkokaupassaan myyneiden jälleenmyyjien hinnoitteluun markkinaoikeuden päätöksestä tarkemmin ilmenevissä olosuhteissa. Markkinaoikeuden päätöksen mukaan menettely oli täyttänyt sopimuksen tai ainakin yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkistön.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, kuten markkinaoikeus, että asiassa oli esitetty riittävä näyttö A Oy:n tavanomaisen toimintatavan olemassaolosta. A Oy:n noudattaman tavanomaisen toimintatavan ei voitu kuitenkaan katsoa sellaisenaan merkitsevän, että A Oy:n ja jälleenmyyjien välillä olisi syntynyt sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa määrähinnoittelusta. Vaikka tavanomaisella toimintatavalla pyrittiin rajoittamaan kilpailua tai sillä oli tällainen vaikutus, Kilpailu- ja kuluttajaviraston oli kuitenkin osoitettava, että markkinaoikeuden päätöksessä tarkoitetut jälleenmyyjät olivat vähintäänkin hiljaisesti suostuneet A Oy:n tavanomaisessa toimintatavassaan edellyttämän hinnoittelun noudattamiseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään tarkemmin ilmenevillä perusteilla,

että asiassa oli jäänyt näyttämättä, että A Oy:llä olisi ollut sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa kaikkien kysymyksessä olevia tuotteita omissa verkkokaupoissaan myyneiden jälleenmyyjien kanssa. Asiassa oli kuitenkin näytetty, että A Oy:llä oli ollut sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa neljän jälleenmyyjän kanssa näiden suostuttua A Oy:n niihin kohdistamiin vähimmäismyyntihintojen tasoa koskeviin kehotuksiin ja vaatimuksiin.

2. Seuraamusmaksuesityksen perusteena oleva menettely ja tosiseikat

Markkinaoikeus oli päätöksessään katsonut, että A Oy:n perustaman verkkokaupan päämiestoimituksissa, joissa jälleenmyyjät siirsivät toimituksen A Oy:n hoidettavaksi, oli ollut kysymys A Oy:n yksipuolisesta menettelystä eikä tältä osin ollut kysymys kilpailusäännöksissä kielletystä sopimuksesta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto oli valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle katsonut, etteivät päämiestoimitukset ole olleet A Oy:n yksipuolista menettelyä, ja esittänyt tämän tueksi perusteluja, joita ei ollut tuotu esiin seuraamusmaksuesityksessä.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksestä on ilmettävä, mistä kilpailusäännösten vastaisesta menettelystä virasto vaatii seuraamusmaksua ja miltä osin virasto katsoo seuraamusmaksuesityksen kohteena olevan yrityksen menetelleen kilpailusäännösten vastaisesti. Seuraamusmaksuesityksestä on myös käytävä ilmi, millä perusteilla virasto katsoo yrityksen menettelyn kilpailusäännösten vastaiseksi. Viraston esityksen on sisällettävä merkitykselliset tosiseikat ja oikeudelliset johtopäätökset, jotka virasto on tehnyt tosiseikkojen nojalla.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesityksessä ei ollut todettu, että viraston näkemyksen mukaan päämiestoimitukset olisivat sellainen järjestely, johon jälleenmyyjät nimenomaisesti osallistuisivat tilauksia vastaanottamalla taikka myyjinä tai toimittajina ja joita tulisi pitää itsessään kilpailusäännöksissä kiellettynä määrähinnoitteluna, josta olisi syntynyt sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa A Oy:n ja jälleenmyyjien välillä. Kun otettiin huomioon seuraamusmaksuvaatimukselle esitetyt perusteet ja esityksessä päämiestoimituksiin liittyvistä tosiseikoista sekä niiden kilpailuoikeudellisesta arvioinnista lausuttu,

korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei voinut tulla enää arvioitavaksi, olisiko päämiestoimituksia arvioitava muuna kuin A Oy:n yksipuolisena menettelynä.

3. Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus

A Oy:n esittämän mukaan sen perustamalla verkkokaupalla ja verkkokaupan toimintamallilla oli ollut kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät ja asiakkaiden edun mukaiset tavoitteet, eikä verkkokaupassa noudatetussa yhdessä hinnassa ollut kysymys tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta.

Kun otettiin huomioon verkkokauppasopimuksen lauseke jälleenmyyntihintojen määräämisestä ja sen kilpailua rajoittava tarkoitus sekä A Oy:n menettely kokonaisuudessaan ja verkkokauppasopimuksen taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, asiassa ei ollut ilmennyt sellaisia kilpailua edistäviä vaikutuksia, joiden perusteella olisi voitu epäillä jälleenmyyntihintojen määräämisen haitallisuutta kilpailulle ja jotka riittäisivät kyseenalaistamaan kokonaisarvioinnissa kyseisen menettelyn vahingollisuuden kilpailulle. Korkein hallinto-oikeus katsoi kysymyksessä olevan tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus, eikä Kilpailu- ja kuluttajaviraston siten tarvinnut osoittaa kilpailunvastaisten vaikutusten olemassaoloa.

Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 4 §

Kilpailulaki 5 §, 12 §

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT) 101 artikla 1 kohta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-211/22, Super Bock Bebidas (EU:C:2023:529)

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-306/20, Visma Enterprise (EU:C:2021:935)

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-450/19, Kilpailu- ja kuluttajavirasto (EU:C:2021:10)

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-228/18, Budapest Bank (EU:C:2020:265)

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-74/14, Eturas ym. (EU:C:2016:42)

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-609/13 P, Duravit ym. v. komissio (EU:C:2017:46)

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-2/01 P ja C-3/01 P, BAI ja komissio v. Bayer (EU:C:2004:2)

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa 107/82, AEG v. komissio (EU:C:1983:293)

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on erillisenä liitetiedostona.

Korkeimman_hallinto-oikeuden_paatos.pdf

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Jukka Koivusalo.‍

---

[SV]

1. Avtal eller samordnat förfarande

Marknadsdomstolen hade i sitt beslut ansett att A Ab:s vedertagna praxis varit att befatta sig med prissättningen hos alla de återförsäljare som i sin näthandel sålde A Ab:s produkter, under omständigheter som närmare framgår ur marknadsdomstolens beslut. Enligt marknadsdomstolens beslut uppfyllde förfarandet kännetecknen för avtal eller åtminstone samordnat förfarande.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg i likhet med marknadsdomstolen att det i ärendet hade framlagts tillräckliga bevis om att A Ab:s vedertagna praxis existerade. A Ab:s vedertagna praxis kunde ändå inte i sig anses innebära att det mellan A Ab skulle ha uppkommit ett avtal eller ett samordnat förfarande om minimiprissättning. Trots att A Ab med sin vedertagna praxis försökte begränsa konkurrensen eller praxisen hade denna effekt, var Konkurrens- och konsumentverket skyldigt visa att de i marknadsdomstolens beslut avsedda återförsäljarna åtminstone konkludent har accepterat att följa prissättningen enligt A Ab:s vedertagna praxis.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg på de grunder som närmare framgår ur beslutet att det i ärendet förblev obevisat att A Ab skulle ha haft ett avtal eller samordnat förfarande med alla de återförsäljare som i sin näthandel hade sålt de ifrågavarande produkterna. Det var trots allt visat att A Ab hade haft ett avtal eller samordnat förfarande med fyra återförsäljare som accepterat de uppmaningar och krav om nivån på minimipriser som A Ab riktat mot dem.

2. Förfarande och fakta som legat till grund för framställningen om påföljdsavgiften

Marknadsdomstolen ansåg i sitt beslut att huvudleveranserna i den av A Ab grundade näthandeln, där återförsäljarna överförde leveransen att handhas av A Ab, handlade om A Ab:s ensidiga förfarande och att det inte till denna del var fråga om avtal i strid med konkurrensbestämmelserna. Konkurrens- och konsumentverket ansåg i sina besvär till högsta förvaltningsdomstolen att huvudleveranserna inte varit ett ensidigt förfarande från A Ab:s sida och till stöd för detta framfört motiveringar som inte framförts i framställningen om påföljdsavgift.

Ur Konkurrens- och konsumentverkets framställning om påföljdsavgift ska framgå för vilken form av förfarande i strid med konkurrensbestämmelserna påföljdsavgiften yrkas och till vilken del verket anser att det företag som är föremål för framställningen om påföljdsavgift har förfarit i strid med konkurrensbestämmelserna. Ur framställningen om påföljdsavgift bör även framgå på vilka grunder verket anser att företaget handlat i strid med konkurrensreglerna. Framställningen måste innehålla relevanta fakta och de rättsliga slutsatser som verket gjort med stöd av fakta i ärendet.

I Konkurrens- och konsumentverkets framställning om påföljdsavgift hade inte konstaterats att huvudleveranserna enligt verket skulle vara ett förfarande där återförsäljarna uttryckligen deltar genom att motta beställningar eller som försäljare eller leverantörer och som i sig borde anses utgöra en sådan enligt konkurrensbestämmelserna förbjuden minimiprissättning om vilken det skulle ha bildats ett avtal eller ett samordnat förfarande mellan A Ab och återförsäljarna. Med beaktande av de grunder som hade framförts för framställningen om påföljdsavgift och vad som hade uttalats om fakta i anslutning till huvudleveranserna och den konkurrensrättsliga bedömningen, var det inte längre möjligt att i högsta förvaltningsdomstolen avgöra om huvudleveranserna borde bedömas som något annat än A Ab:s ensidiga förfarande.

3. Konkurrensbegränsande syfte

A Ab framförde att den näthandel som företaget hade grundat och näthandelns verksamhetsmodell hade syften som var konkurrensrättsligt godtagbara och i kundernas intresse och att den i näthandeln tillämpade enhetliga prissättningen inte hade ett konkurrensbegränsande syfte.

När man beaktade näthandelsavtalets klausul om bindande återförsäljarpriser och dess konkurrensbegränsande syfte samt A Ab:s handlande i sin helhet och näthandelsavtalets ekonomiska och rättsliga sammanhang framgick i ärendet inga sådana konkurrensfrämjande verkningar som gav skäl att betvivla minimiprissättningens skadliga inverkan på konkurrensen och som skulle räcka till att i helhetsbedömningen ifrågasätta förfarandets skadliga inverkan på konkurrensen. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att det var fråga om konkurrensbegränsande syfte och därför behövde Konkurrens- och konsumentverket inte bevisa existensen av konkurrensbegränsande verkningar.

Lagen om konkurrensbegränsningar (480/1992) 4 §

Konkurrenslagen 5 §, 12 §

Fördraget om europeiska unionens funktionssätt (FEUF) art. 101.1

EU-domstolens dom i målet C-211/22, Super Bock Bebidas (EU:C:2023:529)

EU-domstolens dom i målet C-306/20, Visma Enterprise (EU:C:2021:935)

EU-domstolens dom i målet C-450/19, Konkurrens- och konsumentverket (EU:C:2021:10)

EU-domstolens dom i målet C-228/18, Budapest Bank (EU:C:2020:265)

EU-domstolens dom i målet C-74/14, Eturas m.fl. (EU:C:2016:42)

EU-domstolens dom i målet C-609/13 P, Duravit ym. v. komissio (EU:C:2017:46)

EU-domstolens dom i de sammanslagna målen C-2/01 P och C-3/01 P, BAI och kommissionen v. Bayer (EU:C:2004:2)

EU-domstolens dom i målet 107/82, AEG v. kommissionen (EU:C:1983:293)

Ärendet har avgjorts av justitieråden Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Toni Kaarresalo. Föredragande Jukka Koivusalo.