Appeal dismissed; asylum claim based on conversion rejected due to unreliable translation in oral hearing.

Muutoksenhakija oli vedonnut turvapaikkaperusteenaan muun ohella kristinuskoon kääntymiseensä. Hallinto-oikeus oli järjestänyt suullisen käsittelyn muutoksenhakijan uskonnollisen vakaumuksen selvittämiseksi.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä saatu selvitys muutoksenhakijan uskonvakaumuksesta tulkkauksessa ilmenneiden puutteiden takia ollut riittävän luotettava käytettäväksi ratkaisun perustana.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että suullisessa käsittelyssä oli käytännössä ilmennyt, että muutoksenhakijan kertomuksen tulkkaus oli jäänyt osin vajaaksi ja että tulkattu teksti oli ollut samoin osin vaikeasti ymmärrettävissä tai paikoin jopa mahdotonta ymmärtää. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tallenteista ilmenevät tapahtumat ja puutteet kokonaisuutena arvioituna antoivat vakavan aiheen epäillä tulkkauksen sisältöä ja täsmällisyyttä suhteessa muutoksenhakijan esittämään ja että tämä oli vaikuttanut haitallisesti muutoksenhakijan kertomuksen ymmärtämiseen ja siten hänen kristinuskoon kääntymisensä arviointiin. Suullisessa käsittelyssä saatua selvitystä ei siten voitu pitää riittävän luotettavana. Asia palautetiin hallinto-oikeudelle uuden suullisen käsittelyn järjestämiseksi.

Suomen perustuslaki 21 §

Ulkomaalaislaki 203 § 1 momentti 1 kohta ja 3 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37 § 1 ja 2 momentti, 52 § 1 momentti 1 ja 3 kohta ja 57 § 1 momentti

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu menettelydirektiivi) 12 artikla 1 kohta b alakohta, 12 artikla 2 kohta, 46 artikla 1 kohta a alakohta ja 46 artikla 3 kohta

Ks. KHO 2021:165

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 6.5.2021 nro 902/2021

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan, kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uuden suullisen käsittelyn järjestämiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi. Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Asian tausta

(1)

Muutoksenhakija

on turvapaikkaperusteenaan vedonnut muun ohella siihen, että hän on kääntynyt Suomessa kristinuskoon.

(2)

Maahanmuuttovirasto

on päätöksellään 15.5.2020 hylännyt muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin.

(3)

Itä-Suomen hallinto-oikeus

on järjestettyään asiassa suullisen käsittelyn valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

(5) Hallinto-oikeus on perustelujensa lopuksi todennut, ettei asiaa ole syytä arvioida toisin mahdollisten tulkkausepätäsmällisyyksien vuoksi asian tultua kuitenkin suullisessa käsittelyssä selvitetyksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hilla Viljamaa, Mika Tiippana (eri mieltä) ja Hertta Karppola, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6)

Muutoksenhakija

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja että muutoksenhakijalle annetaan turvapaikka tai myönnetään oleskelulupa sekä käännyttämisestä luovutaan. Muutoksenhakija on lisäksi vaatinut, että käännyttämispäätöksen täytäntöönpano kielletään ja asiassa järjestetään suullinen käsittely.

(7) Muutoksenhakijan mukaan hallinto-oikeuden näkemys siitä, että muutoksenhakija ei olisi omaksunut kristillistä vakaumustaan omantunnon kysymyksenä ja elämäntapana, on perusteeton. Kerronta suullisessa käsittelyssä on ollut täysin johdonmukaista ja kattavaa yksityiskohdiltaan. Uskottavuuden arviointia on kylläkin vaikeuttanut tulkkauksen heikko taso. Tulkki ei ole kyennyt kristinuskon käsitteiden asianmukaiseen tulkkaukseen. Tulkin suomen kielen taidon taso on näkynyt myös leväperäisesti tulkatuissa lauseissa. Tulkkaus ei ole tehnyt muutoksenhakijan kerronnalle oikeutta vaan heikentänyt hänen oikeusturvaansa, ottaen huomioon senkin, että tulkki on jättänyt paljon muutoksenhakijan kertomasta tulkkaamatta, tehnyt tulkkausvirheitä ja toisaalta tarkastellut sanoja Googlen avulla laitteeltaan. Valituslupahakemuksessa on yksilöity kohtia ja käsitteitä, joiden tulkkaus ei muutoksenhakijan käsityksen mukaan ole ollut asianmukaista.

(8)

Maahanmuuttovirasto

on antanut lausunnon. Virasto on tulkkausta koskevien valitusperusteiden osalta kiinnittänyt huomiota siihen, että valituksessa on yhtäältä yksilöity yksittäisiä kohtia ja kristillisiä käsitteitä, joita tulkki ei olisi kyennyt tulkkaamaan asianmukaisesti, mutta toisaalta tuotu esiin, että muutoksenhakija on kertonut suullisessa käsittelyssä asioista johdonmukaisesti ja yksityiskohdiltaan kattavasti. Hallinto-oikeus on päätöksessään lyhyesti arvioinut mahdollisten tulkkausepäselvyyksien merkityksen asiassa. Maahanmuuttovirasto toteaa, ettei sen käytössä ole sellaista selvitystä, jonka perusteella asiaa olisi syytä arvioida hallinto-oikeuden päätöksestä poiketen tulkkauksen osalta.

(9)

Muutoksenhakija

on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä. Vastaselityksessään muutoksenhakija on esittänyt muun ohella, että Maahanmuuttoviraston lausunnossaan viittaama hallinto-oikeuden arviointi tulkkauksesta on ollut varsin niukka ja jäänyt ainoastaan maininnan tasolle. Kun otetaan huomioon asiassa aiemmin esitetty, asiassa on jäänyt varteenotettava epäily siitä, että tulkkaus on vaikuttanut muutoksenhakijan kertomukseen ja siten hallinto-oikeuden kuultavan kertomuksen perusteella tekemään uskottavuusarviointiin muutoksenhakijan kristillisen vakaumuksen aitoudesta.

(10)

Korkein hallinto-oikeus

on 17.3.2022 antamallaan välipäätöksellään taltionumero H872/2022 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(11) Asiassa on hallinto-oikeudessa ollut kysymys erityisesti turvapaikanhakijan kristinuskoon kääntymisen aitouden ja uskottavuuden selvittämisestä ja arvioinnista. Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä saatu selvitys muutoksenhakijan uskonvakaumuksesta tulkkauksessa ilmenneiden puutteiden takia ollut riittävän luotettava käytettäväksi ratkaisun perustana.

Sovellettavat oikeusohjeet

(12) Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

(14) Edellä mainitun direktiivin V luvun (Muutoksenhakumenettelyt) 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi: päätökseen, joka koskee heidän tekemäänsä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta. Artiklan 3 kohdan mukaan edellä olevan 1 kohdan noudattamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen

ex nunc

-tutkimisen kaikilta osin, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisen suojelun tarpeen tutkiminen direktiivin 2011/95/EU mukaisesti, ainakin muutoksenhakumenettelyissä ensimmäisessä oikeusasteessa.

(15) Ulkomaalaislain 203 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomaisen on huolehdittava tulkitsemisesta tai kääntämisestä, jos ulkomaalainen ei osaa kielilain (423/2003) mukaan viranomaisessa käytettävää suomen tai ruotsin kieltä taikka hän ei vammaisuutensa tai sairautensa vuoksi voi tulla ymmärretyksi turvapaikkamenettelyssä käsiteltävässä asiassa. Pykälän 3 momentin mukaan hallintotuomioistuimen velvollisuudesta huolehtia tulkitsemisesta tai kääntämisestä säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.

(16) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 52 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan hallintotuomioistuin huolehtii tulkitsemisesta ja kääntämisestä, jos henkilö ei osaa tuomioistuimessa kielilain (423/2003) mukaan käytettävää kieltä taikka ei sairauden tai vammaisuuden vuoksi voi tulla ymmärretyksi ja asian aikaisemmassa käsittelyvaiheessa sitä käsitelleen viranomaisen on tullut huolehtia tulkitsemisesta tai kääntämisestä hallintolain 26 §:n 1 momentin tai muun säännöksen nojalla. Momentin 3 kohdan mukaan vastaava koskee myös, kun henkilöä kuullaan suullisesti.

(17) Saman lain 37 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Hallintotuomioistuimen on tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle viranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on hankittava oma-aloitteisesti selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

(18) Saman lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaista, päätöksen tehnyttä viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä ottaa vastaan muuta selvitystä.

Asiassa saatu selvitys

(19) Hallinto-oikeus on 30.3.2021 järjestänyt asiassa suullisen käsittelyn muutoksenhakijan uskonnollisen vakaumuksen ja hänen sen vuoksi kotimaassaan kokemansa vainon uhan selvittämiseksi. Muutoksenhakijaa on suullisessa käsittelyssä avustanut lainoppinut avustaja. Oikeudenkäynnin kieli on ollut suomi, ja suullisessa käsittelyssä on ollut arabiankielinen tulkkaus. Muutoksenhakijalle on tulkattu hänelle suomeksi esitetyt kysymykset arabian kielelle, ja hänen vastauksensa on tulkattu edelleen suomeksi.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

(21) Hallinto-oikeuden velvollisuutena on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan huolehtia siitä, että asia tulee selvitetyksi. Tähän selvittämisvelvollisuuteen kuuluu keskeisesti siitä huolehtiminen, että asiassa saatu selvitys on riittävän luotettavaa käytettäväksi ratkaisun perustana.

(22) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu suullinen käsittely on selvittämiskeino, jonka järjestäminen on tietyissä tilanteissa tarpeen asian selvittämiseksi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suullinen käsittely järjestetään, kun on kysymys turvapaikanhakijan uskonvakaumuksen arvioimisesta, sillä harkinta perustuu keskeisesti muutoksenhakijan oman kertomuksen uskottavuuden arviointiin. Suullisen käsittelyn tarkoitus on lisäksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistaminen ja sen peruslähtökohtana on pidettävä, että muutoksenhakijalla on mahdollisuus tulla asian käsittelyn eri vaiheissa oikein ymmärretyksi.

(23) Kun kysymys on henkilön omakohtaiseen kertomukseen perustuvasta uskonnollisen vakaumuksen uskottavuuden arvioinnista, henkilön oman ilmaisun riittävä tarkkuus ja yksilöllisten vivahteiden välittyminen on erittäin tärkeää. Tuomioistuimen on tällöin varmistuttava siitä, että tulkkaus on tasoltaan sillä tavoin ammattitaitoista, että kuultavan henkilön käyttämät ilmaukset ovat ymmärrettävissä oikein. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, ilmeneekö tulkkauksen aikana jotain muuta sellaista, jonka johdosta saattaa olla syytä varmistua tulkkauksen asianmukaisuudesta.

(24) Asiassa on kysymys muutoksenhakijan uskonvakaumuksen arvioimisesta, ja keskeisenä selvityksenä on hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä saatu selvitys. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yksittäisiin käsitteisiin liittyvillä tulkkausongelmilla ei yleensä sellaisinaan voida katsoa olevan ratkaisevaa merkitystä uskonvakaumuksen arvioinnissa. Tässä tapauksessa havaitut epäselvät käsitteet on myös eri tavoin pääosin selvitetty suullisen käsittelyn aikana. Tulkkaustilanteessa voidaan myös turvautua teknisiin apuvälineisiin esimerkiksi käsitteiden sisällön ja tarkkuuden selventämiseksi.

(25) Nyt käsillä olevan asian suullisessa käsittelyssä on kuitenkin käytännössä ilmennyt, että muutoksenhakijan kertomuksen tulkkaus on jäänyt osin vajaaksi ja että tulkattu teksti on ollut samoin osin vaikeasti ymmärrettävissä tai paikoin jopa mahdotonta ymmärtää. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tallenteista ilmenevät tapahtumat ja puutteet kokonaisuutena arvioituna antavat vakavan aiheen epäillä tulkkauksen sisältöä ja täsmällisyyttä suhteessa muutoksenhakijan esittämään ja että tämä on vaikuttanut haitallisesti muutoksenhakijan kertomuksen ymmärtämiseen ja siten hänen kristinuskoon kääntymisensä arviointiin. Suullisessa käsittelyssä saatua selvitystä ei siten voida pitää riittävän luotettavana, eikä sitä tämän johdosta ole voitu käyttää hallinto-oikeuden ratkaisun perustana.

(26) Asian selvittäminen hallinto-oikeudessa ei siten ole ollut asian ratkaisemiseksi riittävää. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uuden suullisen käsittelyn järjestämiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

(27) Päätöksen lopputulokseen nähden suullisen käsittelyn järjestäminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentti huomioon ottaen tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Paul Karlsson.

---

[SV]

‍Ändringssökanden hade som asylskäl framfört bland annat sin konvertering till kristendomen. Förvaltningsdomstolen hade ordnat muntlig förhandling för att utreda ändringssökandens religiösa övertygelse.

Frågan i högsta förvaltningsdomstolen gällde om den utredning gällande ändringssökandens religiösa övertygelse som förvaltningsdomstolen hade tagit emot vid den muntliga förhandlingen på grund av brister som framkommit i tolkningen hade varit tillräckligt tillförlitlig för att användas som beslutsunderlag.

Högsta förvaltningsdomstolen konstaterade att det vid den muntliga förhandlingen i praktiken hade framkommit att tolkningen av ändringssökandens berättelse hade blivit delvis knapp och att den tolkade texten även delvis hade varit svårförstådd och ställvis till och med omöjlig att förstå. Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att de händelser och brister som framgick ur ljudupptagningarna som helhet bedömda gav allvarlig anledning att tvivla på tolkningens innehåll och precision i förhållande till det som ändringssökanden framfört och att detta hade haft en negativ påverkan på förståelsen av ändringssökandens berättelse och därmed bedömningen av hens religiösa övertygelse. Den utredning som tagits emot vid den muntliga förhandlingen kunde således inte anses vara tillräckligt tillförlitlig. Ärendet återförvisades till förvaltningsdomstolen för ordnande av ny muntlig förhandling.

Finlands grundlag 21 §

Utlänningslagen 203 § 1 mom. 1 punkten och 3 mom.

Lag om rättegång i förvaltningsärenden 37 § 1 och 2 mom., 52 § 1 mom. 1 och 3 punkten och 57 § 1 mom.

Europaparlamentets och rådets direktiv 2013/32/EU om gemensamma förfaranden för att bevilja och återkalla internationellt skydd (omarbetning) artikel 12.1 b, artikel 12.2, artikel 46.1 a och artikel 46.3

Se HFD 2021:165

Ärendet har avgjorts av justitieråden Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari och Robert Utter. Föredragande Paul Karlsson.